Olen katsonut tässä pari 80-luvun elokuvaa ja niissä tunkeileva seksuaalisuus, jopa ahdistelu, esitetään normaalina

Vierailija kirjoitti:

Ja 30 vuoden päästä ihmetelllään, kuinka vuonna 2018 alistettiin naisia oudoilla peppu-, tissi ja ankkahuulikuvilla. "Kuvittele, että ne otti silloin kuvia perseestään ja niitä kuvia katsottiin julkisesti. Kamalaa naisen alistamista, ajattele millainen käsitys niillä oli silloin itsestään".

Luuletko? Musta vaikuttaa että heiluri on menossa ihan toiseen suuntaan. Seksipositiivisempaan, mikä sinänsä on hyvä asia, mutta naisvastaisempaan.

Ghostbusterssissa naisia piirittävä Venkman on parodia tuohon aikaan ääliöinä pidetyistä naisten naurattajista. Kysehän on elokuvasta, jossa sekotetaan komediaa ja fantasiaseikkailuja. Tuohon aikaan huumori oli paljon ronskimpaa. Toisaalta kuva naisista ei todellakaan ollut se, että heitä alistettiin. Aikakauteen kuuluu olennaisesti miesmäisiin vaatteisiin pukeutuvat atleettiset vahvat naiset. Monessa elokuvassa miehet olivat lopulta lähinnä altavastaajan asemassa. Kuten esim. Poliisiopistossa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Eivätkö mielestäsi fiktiiviset tarinat, jotka suunnilleen koko ikäluokka jakaa keskenään, vaikuta millään lailla ihmisiin?

Ap

Todella utopistinen teoria. Jos ihminen ei erota fiktiota ja normaalia arkea toisistaan niin silloin kyseessä on jo jonkin sortin mielenhäiriö.

Sinäkö olet nyt Sinkkuelämää sarjaa katsoneena sitten noiden naisten kaltainen? Vai mitä yrität sanoa?

Arvot, kasvatus ja mentaliteetti lähtee eniten kotoa, kasvatuksesta ja lähipiiristä.

Ei mistään Haamujengi-leffojen hahmoista.

Ai että oikein utopistinen teoria... No, jos tämä on tietotasosi, en voi valitettavasti auttaa. Keskustelupalstan viestit eivät korvaa perussivistystä.

Ap

Olen pahoillani jos sinua ei ole kasvattanut vanhempasi, ympäristösi ja sosiaaliset normit, vaan kasvattajanasi on toimineet Haamujengi-elokuvan hahmot.

Sinä siis oikeasti väität että ihmisten arvomaailma rakentuu nähdyille elokuville?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Eivätkö mielestäsi fiktiiviset tarinat, jotka suunnilleen koko ikäluokka jakaa keskenään, vaikuta millään lailla ihmisiin?

Ap

Todella utopistinen teoria. Jos ihminen ei erota fiktiota ja normaalia arkea toisistaan niin silloin kyseessä on jo jonkin sortin mielenhäiriö.

Sinäkö olet nyt Sinkkuelämää sarjaa katsoneena sitten noiden naisten kaltainen? Vai mitä yrität sanoa?

Arvot, kasvatus ja mentaliteetti lähtee eniten kotoa, kasvatuksesta ja lähipiiristä.

Ei mistään Haamujengi-leffojen hahmoista.

Ai että oikein utopistinen teoria... No, jos tämä on tietotasosi, en voi valitettavasti auttaa. Keskustelupalstan viestit eivät korvaa perussivistystä.

Ap

Olen pahoillani jos sinua ei ole kasvattanut vanhempasi, ympäristösi ja sosiaaliset normit, vaan kasvattajanasi on toimineet Haamujengi-elokuvan hahmot.

Sinä siis oikeasti väität että ihmisten arvomaailma rakentuu nähdyille elokuville?

Sinun viesteihisi on niin vaikeaa vastata, kun ne ovat tuollaiste herneen nenään vetämistä. Osaisitko muotoilla kysymyksesi jotenkin toisin? Nyt ei tee yhtään mieli vastata, kun en usko, että itse asia sinua varsinaisesti kiinnostaa, vaan ainoastaan solvaaminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Eivätkö mielestäsi fiktiiviset tarinat, jotka suunnilleen koko ikäluokka jakaa keskenään, vaikuta millään lailla ihmisiin?

Ap

Todella utopistinen teoria. Jos ihminen ei erota fiktiota ja normaalia arkea toisistaan niin silloin kyseessä on jo jonkin sortin mielenhäiriö.

Sinäkö olet nyt Sinkkuelämää sarjaa katsoneena sitten noiden naisten kaltainen? Vai mitä yrität sanoa?

Arvot, kasvatus ja mentaliteetti lähtee eniten kotoa, kasvatuksesta ja lähipiiristä.

Ei mistään Haamujengi-leffojen hahmoista.

Ai että oikein utopistinen teoria... No, jos tämä on tietotasosi, en voi valitettavasti auttaa. Keskustelupalstan viestit eivät korvaa perussivistystä.

Ap

Olen pahoillani jos sinua ei ole kasvattanut vanhempasi, ympäristösi ja sosiaaliset normit, vaan kasvattajanasi on toimineet Haamujengi-elokuvan hahmot.

Sinä siis oikeasti väität että ihmisten arvomaailma rakentuu nähdyille elokuville?

jos elokuvat ei ole vaikuttanu sun elämään millään lailla, niin miks olet tässä ketjussa? toi vaan kuulostaa siltä että ne lapsuuden elokuvat joista itse tykkäsit ovat sinulle virheettömiä&nostalgisia ja hermostut kun niitä kritisoidaan... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.

Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.

Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).

Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.

Ap

Itse asiassa aihe kyllä kiinnostaa minua, mutta ei niin, että etsisin leffoista sovinistisia viitteitä (mitä niistä kieltämättä löytyy), vaan katson leffoja mm. psykologisesta tai sosiaalisesta näkökulmasta. Tällaiseen tarkasteluun sopivia elokuvia ovat mm. Yksi lensi yli käenpesän, My left foot tai Kuolleiden runoilijoiden seura. Ns. viihteellisiä elokuvia en viitsi ruveta analysoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.

Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.

Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).

Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.

Ap

Itse asiassa aihe kyllä kiinnostaa minua, mutta ei niin, että etsisin leffoista sovinistisia viitteitä (mitä niistä kieltämättä löytyy), vaan katson leffoja mm. psykologisesta tai sosiaalisesta näkökulmasta. Tällaiseen tarkasteluun sopivia elokuvia ovat mm. Yksi lensi yli käenpesän, My left foot tai Kuolleiden runoilijoiden seura. Ns. viihteellisiä elokuvia en viitsi ruveta analysoimaan.

No tämän ketjun tarkoituksena oli juuri mainstream-viihteeseen kuuluvat elokuvat ja niiden maailmankuva sekä siihen liittyvä yhteiskunnallinen aspeksi.

Kiva, että sinua kiinnostavat laadukkaat elokuvat sekä niihin liittyvät psykologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Tuntuu kuitenkin kummalliselta, että jonkun muun pohdinta saa sinut niin takajaloillesi (?), että sosiaalisen tai psykologisen analyysin sijaan kommentoit minulle niin kuin tuossa aiemmin kommentoit. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.

Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.

Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).

Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.

Ap

Itse asiassa aihe kyllä kiinnostaa minua, mutta ei niin, että etsisin leffoista sovinistisia viitteitä (mitä niistä kieltämättä löytyy), vaan katson leffoja mm. psykologisesta tai sosiaalisesta näkökulmasta. Tällaiseen tarkasteluun sopivia elokuvia ovat mm. Yksi lensi yli käenpesän, My left foot tai Kuolleiden runoilijoiden seura. Ns. viihteellisiä elokuvia en viitsi ruveta analysoimaan.

katsoit siis otsikkoa ja päättelit että tässä on psykologinen tai sosiaalinen näkökulma? vaikka sovinismiset viitteet ei kiinnosta? eikä viihteelliset elokuvat, jotka mainitaan heti alkup.viestissä???? okei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Eivätkö mielestäsi fiktiiviset tarinat, jotka suunnilleen koko ikäluokka jakaa keskenään, vaikuta millään lailla ihmisiin?

Ap

Todella utopistinen teoria. Jos ihminen ei erota fiktiota ja normaalia arkea toisistaan niin silloin kyseessä on jo jonkin sortin mielenhäiriö.

Sinäkö olet nyt Sinkkuelämää sarjaa katsoneena sitten noiden naisten kaltainen? Vai mitä yrität sanoa?

Arvot, kasvatus ja mentaliteetti lähtee eniten kotoa, kasvatuksesta ja lähipiiristä.

Ei mistään Haamujengi-leffojen hahmoista.

Ai että oikein utopistinen teoria... No, jos tämä on tietotasosi, en voi valitettavasti auttaa. Keskustelupalstan viestit eivät korvaa perussivistystä.

Ap

Olen pahoillani jos sinua ei ole kasvattanut vanhempasi, ympäristösi ja sosiaaliset normit, vaan kasvattajanasi on toimineet Haamujengi-elokuvan hahmot.

Sinä siis oikeasti väität että ihmisten arvomaailma rakentuu nähdyille elokuville?

Sinun viesteihisi on niin vaikeaa vastata, kun ne ovat tuollaiste herneen nenään vetämistä. Osaisitko muotoilla kysymyksesi jotenkin toisin? Nyt ei tee yhtään mieli vastata, kun en usko, että itse asia sinua varsinaisesti kiinnostaa, vaan ainoastaan solvaaminen.

Ap

Sinua taas kiinnostaa vain myötäilevät mielipiteet ja naisten uhriuttaminen fiktiivisten hahmojenkin voimin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju, harmi että ap:n pointti ei tunnu yksinkertaisimmille aukenevan ollenkaan. Sama kuin menisi amiksen kahvioon hakemaan juttuseuraa liittyen johonkin sosiologiseen tutkimukseen. 

Kiva kun lokeroit käsillään tekevät älyllisesti tyhmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Eivätkö mielestäsi fiktiiviset tarinat, jotka suunnilleen koko ikäluokka jakaa keskenään, vaikuta millään lailla ihmisiin?

Ap

Todella utopistinen teoria. Jos ihminen ei erota fiktiota ja normaalia arkea toisistaan niin silloin kyseessä on jo jonkin sortin mielenhäiriö.

Sinäkö olet nyt Sinkkuelämää sarjaa katsoneena sitten noiden naisten kaltainen? Vai mitä yrität sanoa?

Arvot, kasvatus ja mentaliteetti lähtee eniten kotoa, kasvatuksesta ja lähipiiristä.

Ei mistään Haamujengi-leffojen hahmoista.

Ai että oikein utopistinen teoria... No, jos tämä on tietotasosi, en voi valitettavasti auttaa. Keskustelupalstan viestit eivät korvaa perussivistystä.

Ap

Olen pahoillani jos sinua ei ole kasvattanut vanhempasi, ympäristösi ja sosiaaliset normit, vaan kasvattajanasi on toimineet Haamujengi-elokuvan hahmot.

Sinä siis oikeasti väität että ihmisten arvomaailma rakentuu nähdyille elokuville?

Sinun viesteihisi on niin vaikeaa vastata, kun ne ovat tuollaiste herneen nenään vetämistä. Osaisitko muotoilla kysymyksesi jotenkin toisin? Nyt ei tee yhtään mieli vastata, kun en usko, että itse asia sinua varsinaisesti kiinnostaa, vaan ainoastaan solvaaminen.

Ap

Sinua taas kiinnostaa vain myötäilevät mielipiteet ja naisten uhriuttaminen fiktiivisten hahmojenkin voimin.

Eipä ole näin, mutta jos pohdin viihteen vaikutusta yhteiskuntaan ja sinä kommentoit minulle, että "Olen pahoillani jos sinua ei ole kasvattanut vanhempasi, ympäristösi ja sosiaaliset normit, vaan kasvattajanasi on toimineet Haamujengi-elokuvan hahmot", on aika vaikea vastata siihen mitään rakentavaa, tai ylipäätään mitään.

Ymmärrän sen, että kaikki eivät ole ehkä pohtineet viihteen/fiktion vaikutusta yhteiskuntaan, mutta jos nyt aloitetaan siitä, että ihmisten mielipiteisiin on ylipäätään aika helppo vaikuttaa joko tiedostaen tai tiedostamattomasti (alkaen propagandasta ja mainonnasta).

Ap

Ihan totta ap. 1950-luvulla oli vielä räikeämpää tietysti. Onneksi maailma on muuttunut tässä suhteessa edes jonkin verran.

Minua tuollaiset tarinat/kohdat vanhemmissa elokuvissa ovat aina vaivanneet, en nuorena tajunnut täsmälleen miksi, mutta tajusin että tässä on jotain pielessä. Oli todella ärsyttävää, kun samanikäiset miehet eivät yhtään tajunneet mitä ongelmaa niissä muka oli.

Vierailija kirjoitti:

Ghostbusterssissa naisia piirittävä Venkman on parodia tuohon aikaan ääliöinä pidetyistä naisten naurattajista. Kysehän on elokuvasta, jossa sekotetaan komediaa ja fantasiaseikkailuja. Tuohon aikaan huumori oli paljon ronskimpaa. Toisaalta kuva naisista ei todellakaan ollut se, että heitä alistettiin. Aikakauteen kuuluu olennaisesti miesmäisiin vaatteisiin pukeutuvat atleettiset vahvat naiset. Monessa elokuvassa miehet olivat lopulta lähinnä altavastaajan asemassa. Kuten esim. Poliisiopistossa :D

Näin mutta, Ap on päättänyt Venkmanin olevan kaiken pahan alku ja juuri.

Eikä siitä luovu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Ns. populaarikulttuuri on mitä parasta materiaalia analysointiin ja tutkimukseen!  Ihan sama vaikka pitäisi viihdettä "ala-arvoisempana" (mikä on kyllä hyvin kummallisen vanhanaikainen näkemys), se on useimmiten antoisampaa tutkimusmateriaalia.

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.

Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.

Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).

Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.

Ap

Itse asiassa aihe kyllä kiinnostaa minua, mutta ei niin, että etsisin leffoista sovinistisia viitteitä (mitä niistä kieltämättä löytyy), vaan katson leffoja mm. psykologisesta tai sosiaalisesta näkökulmasta. Tällaiseen tarkasteluun sopivia elokuvia ovat mm. Yksi lensi yli käenpesän, My left foot tai Kuolleiden runoilijoiden seura. Ns. viihteellisiä elokuvia en viitsi ruveta analysoimaan.

Ns. populaarikulttuuri on mitä parasta materiaalia analysointiin ja tutkimukseen!  Ihan sama vaikka pitäisi viihdettä "ala-arvoisempana" (mikä on kyllä hyvin kummallisen vanhanaikainen näkemys), se on useimmiten antoisampaa tutkimusmateriaalia.

(kirjoitin tämän johonkin aiempaan kommenttina, ja sotkeutui KESKELLE viestiketjua)

Entäs sitten 40-luvun elokuvat. Päivällä tuli Hilja Valtosen romaaniin perustuva komedia 40-luvulta. Siinä pehtoori ahdisteli naisia ja piirsi huvikseen kuvan, jossa poika vetää tyttöä letistä. Kartanon vanha leidi vain hymyili tuollaiselle käytökselle.

Vierailija kirjoitti:

Ihan totta ap. 1950-luvulla oli vielä räikeämpää tietysti. Onneksi maailma on muuttunut tässä suhteessa edes jonkin verran.

Minua tuollaiset tarinat/kohdat vanhemmissa elokuvissa ovat aina vaivanneet, en nuorena tajunnut täsmälleen miksi, mutta tajusin että tässä on jotain pielessä. Oli todella ärsyttävää, kun samanikäiset miehet eivät yhtään tajunneet mitä ongelmaa niissä muka oli.

Tietysti tuollaista käytöstä esiintyi ennen elokuvia eikä pelkästään niiden vaikutuksesta, mutta minä olen sitä mieltä, että elokuvat toimivat myös tungettelevaa seksuaalista käytöstä ylläpitävänä juttuna.

On muuten vaikeaa ymmärtää, miksi jotkut vastustavat sitä, että elokuvissa on nykyään monipuolisempia hahmoja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.

Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.

Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).

Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.

Ap

etenkin valkoset heteromiehet ei ymmärrä naisten (ja-tai ei-valkoisten) samaistumisongelmaa koska niiden valikoima on ollut IHAN eri laajuinen elokuvien alusta asti. 

ja aivan, ei sitä ala nuorena miettimään että mikä tämän nimi on kun tuo mies ei jätä naista rauhaan vaikka tämä niin pyytää, itse vaan yritin jättää huomioimatta.

Just tämä!! Hyvin sanottu. Sen huomaa usein keskusteluissa elokuvien naishahmoista ja niiden puutteesta (tai mustien hahmojen). Aina joku valkoinen mies, joskus myös valkoinen nainen tulee sanomaan, että "itse ainakaan en välitä sankarin sukupuolesta tai rodusta...emmekö voisi asettua sellaisen yläpuolelle?" Joo, se on helppo sanoa sellaisen, jonka viiteryhmää agenttiset, aktiiviset sankarihahmot edustavat 99-prosenttisesti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.

ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?

Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?

Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.

Ap

Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.

Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.

Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.

Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).

Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.

Ap

Itse asiassa aihe kyllä kiinnostaa minua, mutta ei niin, että etsisin leffoista sovinistisia viitteitä (mitä niistä kieltämättä löytyy), vaan katson leffoja mm. psykologisesta tai sosiaalisesta näkökulmasta. Tällaiseen tarkasteluun sopivia elokuvia ovat mm. Yksi lensi yli käenpesän, My left foot tai Kuolleiden runoilijoiden seura. Ns. viihteellisiä elokuvia en viitsi ruveta analysoimaan.

No tämän ketjun tarkoituksena oli juuri mainstream-viihteeseen kuuluvat elokuvat ja niiden maailmankuva sekä siihen liittyvä yhteiskunnallinen aspeksi.

Kiva, että sinua kiinnostavat laadukkaat elokuvat sekä niihin liittyvät psykologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Tuntuu kuitenkin kummalliselta, että jonkun muun pohdinta saa sinut niin takajaloillesi (?), että sosiaalisen tai psykologisen analyysin sijaan kommentoit minulle niin kuin tuossa aiemmin kommentoit. 

Ap

Koska itse haluat keskustella viihteellisten mainstream -leffojen naiskuvasta, mikä taas ei minusta ole mitenkään kiinnostava keskustelunaihe. Analysoin niitä leffoja, joissa on jotain kiinnostavaa analysoitavaa. Toki sinä saat olla kiinnostunut elokuvien feministisestä aspektista ihan vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ghostbusterssissa naisia piirittävä Venkman on parodia tuohon aikaan ääliöinä pidetyistä naisten naurattajista. Kysehän on elokuvasta, jossa sekotetaan komediaa ja fantasiaseikkailuja. Tuohon aikaan huumori oli paljon ronskimpaa. Toisaalta kuva naisista ei todellakaan ollut se, että heitä alistettiin. Aikakauteen kuuluu olennaisesti miesmäisiin vaatteisiin pukeutuvat atleettiset vahvat naiset. Monessa elokuvassa miehet olivat lopulta lähinnä altavastaajan asemassa. Kuten esim. Poliisiopistossa :D

Nämä sen ajan "vahvat naiset" ovat lähes aina tarkoitettu aina koomisiksi hahmoiksi, tuohon aikaan lähinnä lesboiksi, tai sitten Xenan tyyliin aggressiivisiksi ja nymfomaanisen auran omaaviksi, jotka yhtä kaikki ovat samanlaisia friikkejä. "Normaaleina" heitä ei erityisemmin ole kuvattu.

80-luvulla tuli kyllä paljon myös ihan "normaaleja" vahvoja naisrooleja, ensimmäisenä mieleen tulee Melanie Griffithin esittämä hahmo "Working Girl" -elokuvassa. Siinä on muitakin vahvoja naisrooleja - ja ihana Sigourney - samoin otetaan kantaa ihan näihin aihealueisiin kuten naisen rooli jne.