Lue keskustelun säännöt.
Olen katsonut tässä pari 80-luvun elokuvaa ja niissä tunkeileva seksuaalisuus, jopa ahdistelu, esitetään normaalina
03.03.2018 |
Katsoin Ghostbustersin ja Indiana Jonesin (Viimeinen ristiretki). Tungetteleva piirittäminen ja vihjailu esitetään niissä normaalina miehen ja naisen välisen kanssakäymisen muotona. Nykypäivän vinkkelistä tuntuu oudolta, että tuollaisen käytöksen esittäminen on ollut tekijöiden mielestä soveliasta, kun kyseessä on vieläpä lapsille ja nuorille suunnatuista elokuvista. Eipä ihme, että joillakuilla on vaikeaa löytää soveliasta kanssakäymisen tapaa vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Kommentit (309)
Turhapurossa Uunolla oli aina miss Suomi jalkavaimona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pekka ja Pätkä miituina. kirjoitti:
Joo ja tyttö on aina uhri.
En tarkoittanut sitä, että noissa elokuvissa nainen esitettäisiin sen lähentelyn uhrina, vaan että päähenkilö-naissankari on päällekäyvä ja tunkeileva tehdessään itseään tykö naisosan esittäjälle. (Elokuvassa on tietenkin se yksi naisosa.)
Ap
Tä? Naissankari lähentelee naisosan esittäjää? Nyt en ymmärrä, mitä horiset, ap.
Itse asiassa toki molemmissa mainitsemissasi leffoissa on silmäpeliä, mutta ei nyt mitään ahdistelua silti.
Ei se elämä nyt NIIN paljon ole 80-luvusta muuttunut.
Naissankari on synonyymi naistenmiehelle. Mitähän sinä horiset?
Mitä sinä käsitän silmäpelillä? Minä en ainakaan sitä, mitä noissa elokuvissa on. Silmäpeli on mielestäni katseiden vaihtamista.
Ap
Juurihan sinä tuossa väität, että päällekäyvän flirttailun uhri EI ole nainen, mutta sitten sanot, että on. "En tarkoittanut sitä, että noissa elokuvissa nainen esitettäisiin sen lähentelyn uhrina, vaan että päähenkilö-naissankari on päällekäyvä ja tunkeileva tehdessään itseään tykö naisosan esittäjälle. "
Ja mikä helv... on naisosa. On naispääosa, ja on naissivuosa. Mikä on naisosa?
Silmäpeli on sama asia kuin flirtti. Kummassakaan noista ei kukaan kouri tai käy käsiksi kehenkään ilman selvää kutsua. Ja flirttikin on molemmissa täysin molemminpuolista, joten se on ok ihan nykykriteerienkin mukaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.
ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?
Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?
Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.
Ap
Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.
Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.
Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.
Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).
Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.
Ap
etenkin valkoset heteromiehet ei ymmärrä naisten (ja-tai ei-valkoisten) samaistumisongelmaa koska niiden valikoima on ollut IHAN eri laajuinen elokuvien alusta asti.
ja aivan, ei sitä ala nuorena miettimään että mikä tämän nimi on kun tuo mies ei jätä naista rauhaan vaikka tämä niin pyytää, itse vaan yritin jättää huomioimatta.
Just tämä!! Hyvin sanottu. Sen huomaa usein keskusteluissa elokuvien naishahmoista ja niiden puutteesta (tai mustien hahmojen). Aina joku valkoinen mies, joskus myös valkoinen nainen tulee sanomaan, että "itse ainakaan en välitä sankarin sukupuolesta tai rodusta...emmekö voisi asettua sellaisen yläpuolelle?" Joo, se on helppo sanoa sellaisen, jonka viiteryhmää agenttiset, aktiiviset sankarihahmot edustavat 99-prosenttisesti...
Siksi sinun kannattaakin keskittyä katsomaan tämän päivän elokuvia, joissa ei ole mainitsemaasi epäkohtaa. Erityisesti suosittelen sinulle Star wars -sarjan uusimpia osia, joissa vanhat sankarit on korvattu jykevällä naisenergialla alkuperäisen tarinan kustannuksella, ja sivuosiin on valittu tietenkin mustia miehiä.
"kustannuksella"... ja finn on yksi päähahmoista uudessa trilogiassa.
miksi ärsyttää kun on enemmän kuin yksi ei-valkoinen mies ja enemmän kuin yksi nainen joka puhuu enemmän kuink kaksi kertaa?
tää on aina niin jännää sosiaalisella ja psykologisella tasolla, sillä sekunnilla kun valkoset miehet ei enää oo pääasemassa niin koko tarina on pilalla.
Nimenomaan. Tää on niin paljastavaa - sankarien rodulla ja sukupuolella ei ole väliä KUNNES enemmistö sankareista onkin ei-valkoisia ja/tai naisia.
Aamen. En tiedä, miten henkilöhahmojen sukupuoli ja ihonväri ovat pois tarinasta.
Ap
Tästä oli joku akateeminen paperi josta kaverini mainitsi ohimennen. Valkoiset miehet (ryhmänä, keskimäärin, #NotAllMen) eivät ole oppineet samastumaan fiktiossa (tai elämässäkään) muihin kuin valkoisiin miehiin, koska heidän näkökulmansa on oletusnäkökulma. Muut ryhmät ovat tottuneet kuluttamaan viihdettä, jossa keskushahmo on valkoinen mies (tai kuka tahansa muu), mutta valkoiset miehet eivät ole kokeneet tätä tarpeelliseksi koska heille riittää muutenkin tarjontaa. Lopputuloksena tietynlainen valkoinen mies ei siis oikeastikaan nauti viihteestä, jossa pääosassa on joku muu kuin valkoinen mies, yhtä paljon kuin muut ryhmät voivat nauttia viihteestä siitä riippumatta kuka on pääosassa. Hän kokee viihteen ei-samastuttavaksi tai jopa uhkaavaksi.
tiedätkö että mieshahmot, jotka on tehty kaikkien samaistuttaviksi, eivät välttämättä ole miehiä kuin pinnallisesti?
Jos nyt viittaat siihen ilmiöön, että marginalisoituun identiteettiin kuuluva taiteilija käsittelee taiteessaan subtekstillä tai allegorialla radikaaleja teemoja niin että ne ovat tunnistettavissa ainoastaan toisille saman identiteetin jäsenille ja tämän vuoksi taide ei joudu valtaväestön negatiivisen reaktion kohteeksi ja voi saada näkyvyyttä, joo? En kyllä ymmärrä miksi sanoisit tästä, että hahmot eivät ole miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.
ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?
Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?
Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.
Ap
Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.
Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.
Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.
Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).
Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.
Ap
etenkin valkoset heteromiehet ei ymmärrä naisten (ja-tai ei-valkoisten) samaistumisongelmaa koska niiden valikoima on ollut IHAN eri laajuinen elokuvien alusta asti.
ja aivan, ei sitä ala nuorena miettimään että mikä tämän nimi on kun tuo mies ei jätä naista rauhaan vaikka tämä niin pyytää, itse vaan yritin jättää huomioimatta.
Just tämä!! Hyvin sanottu. Sen huomaa usein keskusteluissa elokuvien naishahmoista ja niiden puutteesta (tai mustien hahmojen). Aina joku valkoinen mies, joskus myös valkoinen nainen tulee sanomaan, että "itse ainakaan en välitä sankarin sukupuolesta tai rodusta...emmekö voisi asettua sellaisen yläpuolelle?" Joo, se on helppo sanoa sellaisen, jonka viiteryhmää agenttiset, aktiiviset sankarihahmot edustavat 99-prosenttisesti...
Siksi sinun kannattaakin keskittyä katsomaan tämän päivän elokuvia, joissa ei ole mainitsemaasi epäkohtaa. Erityisesti suosittelen sinulle Star wars -sarjan uusimpia osia, joissa vanhat sankarit on korvattu jykevällä naisenergialla alkuperäisen tarinan kustannuksella, ja sivuosiin on valittu tietenkin mustia miehiä.
"kustannuksella"... ja finn on yksi päähahmoista uudessa trilogiassa.
miksi ärsyttää kun on enemmän kuin yksi ei-valkoinen mies ja enemmän kuin yksi nainen joka puhuu enemmän kuink kaksi kertaa?
tää on aina niin jännää sosiaalisella ja psykologisella tasolla, sillä sekunnilla kun valkoset miehet ei enää oo pääasemassa niin koko tarina on pilalla.
Nimenomaan. Tää on niin paljastavaa - sankarien rodulla ja sukupuolella ei ole väliä KUNNES enemmistö sankareista onkin ei-valkoisia ja/tai naisia.
Kai se vähän häiritsee jos hahmot yhtäkkiä vaihtuvat ihan toisenlaisiksi, muusta kuin taiteellisesta syystä? Gilmoren tytötkään ei olisi muuttuneet mitenkään kun yks kaks siinä olisikin ollut taalasmaan kari ja benjamin?
Vierailija kirjoitti:
Turhapurossa Uunolla oli aina miss Suomi jalkavaimona
nykyään onnistuu helposti kaikilta tiettyjen vuosien missifinaalisteihin yhteyttä ottamalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.
ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?
Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?
Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.
Ap
Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.
Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.
Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.
Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).
Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.
Ap
etenkin valkoset heteromiehet ei ymmärrä naisten (ja-tai ei-valkoisten) samaistumisongelmaa koska niiden valikoima on ollut IHAN eri laajuinen elokuvien alusta asti.
ja aivan, ei sitä ala nuorena miettimään että mikä tämän nimi on kun tuo mies ei jätä naista rauhaan vaikka tämä niin pyytää, itse vaan yritin jättää huomioimatta.
Just tämä!! Hyvin sanottu. Sen huomaa usein keskusteluissa elokuvien naishahmoista ja niiden puutteesta (tai mustien hahmojen). Aina joku valkoinen mies, joskus myös valkoinen nainen tulee sanomaan, että "itse ainakaan en välitä sankarin sukupuolesta tai rodusta...emmekö voisi asettua sellaisen yläpuolelle?" Joo, se on helppo sanoa sellaisen, jonka viiteryhmää agenttiset, aktiiviset sankarihahmot edustavat 99-prosenttisesti...
Siksi sinun kannattaakin keskittyä katsomaan tämän päivän elokuvia, joissa ei ole mainitsemaasi epäkohtaa. Erityisesti suosittelen sinulle Star wars -sarjan uusimpia osia, joissa vanhat sankarit on korvattu jykevällä naisenergialla alkuperäisen tarinan kustannuksella, ja sivuosiin on valittu tietenkin mustia miehiä.
"kustannuksella"... ja finn on yksi päähahmoista uudessa trilogiassa.
miksi ärsyttää kun on enemmän kuin yksi ei-valkoinen mies ja enemmän kuin yksi nainen joka puhuu enemmän kuink kaksi kertaa?
tää on aina niin jännää sosiaalisella ja psykologisella tasolla, sillä sekunnilla kun valkoset miehet ei enää oo pääasemassa niin koko tarina on pilalla.
Nimenomaan. Tää on niin paljastavaa - sankarien rodulla ja sukupuolella ei ole väliä KUNNES enemmistö sankareista onkin ei-valkoisia ja/tai naisia.
Kai se vähän häiritsee jos hahmot yhtäkkiä vaihtuvat ihan toisenlaisiksi, muusta kuin taiteellisesta syystä? Gilmoren tytötkään ei olisi muuttuneet mitenkään kun yks kaks siinä olisikin ollut taalasmaan kari ja benjamin?
kyse sukupuolesta ja ihonväristä, eli gary ja benjamin samanlaisista alkuperistä. loppujen lopuks ei kauheesti muuttuis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pekka ja Pätkä miituina. kirjoitti:
Joo ja tyttö on aina uhri.
En tarkoittanut sitä, että noissa elokuvissa nainen esitettäisiin sen lähentelyn uhrina, vaan että päähenkilö-naissankari on päällekäyvä ja tunkeileva tehdessään itseään tykö naisosan esittäjälle. (Elokuvassa on tietenkin se yksi naisosa.)
Ap
Tä? Naissankari lähentelee naisosan esittäjää? Nyt en ymmärrä, mitä horiset, ap.
Itse asiassa toki molemmissa mainitsemissasi leffoissa on silmäpeliä, mutta ei nyt mitään ahdistelua silti.
Ei se elämä nyt NIIN paljon ole 80-luvusta muuttunut.
Naissankari on synonyymi naistenmiehelle. Mitähän sinä horiset?
Mitä sinä käsitän silmäpelillä? Minä en ainakaan sitä, mitä noissa elokuvissa on. Silmäpeli on mielestäni katseiden vaihtamista.
ApJuurihan sinä tuossa väität, että päällekäyvän flirttailun uhri EI ole nainen, mutta sitten sanot, että on. "En tarkoittanut sitä, että noissa elokuvissa nainen esitettäisiin sen lähentelyn uhrina, vaan että päähenkilö-naissankari on päällekäyvä ja tunkeileva tehdessään itseään tykö naisosan esittäjälle. "
Ja mikä helv... on naisosa. On naispääosa, ja on naissivuosa. Mikä on naisosa?
Silmäpeli on sama asia kuin flirtti. Kummassakaan noista ei kukaan kouri tai käy käsiksi kehenkään ilman selvää kutsua. Ja flirttikin on molemmissa täysin molemminpuolista, joten se on ok ihan nykykriteerienkin mukaan
Tarkoitin sitä, ettei tässä nyt tarvitse puhua UHREISTA.
Mielestäni silmäpeli ei ole sama asia kuin flirtti, ja mielestäni se käytös, mitä noissa elokuvissa oli, oli päällekäyvää eikä ainakaan töihin sopivaa.
Pystyisitkö ottamaan tämän aiheen jotenkin rauhallisemmin ja hieman vähemmän aggressiivisesti? Jos voisimme vaikka keskustella asiasta ihan asiallisesti?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.
ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?
Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?
Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.
Ap
Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.
Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.
Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.
Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).
Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.
Ap
etenkin valkoset heteromiehet ei ymmärrä naisten (ja-tai ei-valkoisten) samaistumisongelmaa koska niiden valikoima on ollut IHAN eri laajuinen elokuvien alusta asti.
ja aivan, ei sitä ala nuorena miettimään että mikä tämän nimi on kun tuo mies ei jätä naista rauhaan vaikka tämä niin pyytää, itse vaan yritin jättää huomioimatta.
Just tämä!! Hyvin sanottu. Sen huomaa usein keskusteluissa elokuvien naishahmoista ja niiden puutteesta (tai mustien hahmojen). Aina joku valkoinen mies, joskus myös valkoinen nainen tulee sanomaan, että "itse ainakaan en välitä sankarin sukupuolesta tai rodusta...emmekö voisi asettua sellaisen yläpuolelle?" Joo, se on helppo sanoa sellaisen, jonka viiteryhmää agenttiset, aktiiviset sankarihahmot edustavat 99-prosenttisesti...
Siksi sinun kannattaakin keskittyä katsomaan tämän päivän elokuvia, joissa ei ole mainitsemaasi epäkohtaa. Erityisesti suosittelen sinulle Star wars -sarjan uusimpia osia, joissa vanhat sankarit on korvattu jykevällä naisenergialla alkuperäisen tarinan kustannuksella, ja sivuosiin on valittu tietenkin mustia miehiä.
"kustannuksella"... ja finn on yksi päähahmoista uudessa trilogiassa.
miksi ärsyttää kun on enemmän kuin yksi ei-valkoinen mies ja enemmän kuin yksi nainen joka puhuu enemmän kuink kaksi kertaa?
tää on aina niin jännää sosiaalisella ja psykologisella tasolla, sillä sekunnilla kun valkoset miehet ei enää oo pääasemassa niin koko tarina on pilalla.
Nimenomaan. Tää on niin paljastavaa - sankarien rodulla ja sukupuolella ei ole väliä KUNNES enemmistö sankareista onkin ei-valkoisia ja/tai naisia.
Kai se vähän häiritsee jos hahmot yhtäkkiä vaihtuvat ihan toisenlaisiksi, muusta kuin taiteellisesta syystä? Gilmoren tytötkään ei olisi muuttuneet mitenkään kun yks kaks siinä olisikin ollut taalasmaan kari ja benjamin?
Millaisia niiden hahmojen olisi pitänyt olla? Kun ottaa huomioon, että henkilöt kuitenkin vaihtuvat muutamaa lukuun ottamatta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju kertoo hyvin miten naiset katsovat viihdettä niin eri tavalla. Ottavat mallia siinä missä miehille se on todellisuuspakoa tai itselleen nauramista. Naiselle on ihan normaalia ostaa sitä mitä carriet sun muut mainostaa. Ajatelkaapa jos mies sanoisi ostavansa jotakin (kallista) koska macgyver/indiana jones/bond käyttää sitä samaa? "LAPSELLISTA!"
Venkman antaa miesten nauraa omille nuoruuden cringeilyille kun on yritetty kömpelösti iskeä aivan eri luokkaa olevaa naista. Naiset katsoo samanthan seksihurjasteluja -> "pitääpä puumailla itsekin". Kukaan normaali mies ei ala ahdistelemaan sen takia että elokuvassa(!) joku surkea hasbeen yrittää playboyilla ja saakin oven isketyksi naamaansa.
Luepa joku teollisuuden raportti miehille kohdistetun markkinoinnin tehokkuudesta ja tuottavuudesta, niin pääset tästä luulostasi että miehet eivät toimi kuten normaalit ihmiset vaan ovat hyperrationaalisia robotteja joiden mielen kaikki prosessit ovat heidän tietoisuudessaan ja hallittavissaan.
Jep. Lisäksi miehet (ihmiset) ottaa aina tällaisissa keskusteluissa hirveän yksilöpsykologisen näkökulman - "enhän MINÄ ajattele noin/ei se minuun vaikuta, eikä mun kavereihin." Kun tätä on paljon hedelmällisempää katsoa rakenteellisesta näkökulmasta. Totta kai mainstream -elokuvissa toistuvat sosiaaliset asetelmat heijastavat aikansa sosiaalista todellisuutta ja kertovat millainen on ollut tyypillistä ajattelua esim naisten asemasta ja miesten ja naisten suhteista.
Voi luoja noita teidän psykoosejanne. Minä uskallan väittää, että yksikään elokuva ei ole vielä tässä maassa opettanut yhdellekään miehelle käytösmalleja ja moraalista linjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju kertoo hyvin miten naiset katsovat viihdettä niin eri tavalla. Ottavat mallia siinä missä miehille se on todellisuuspakoa tai itselleen nauramista. Naiselle on ihan normaalia ostaa sitä mitä carriet sun muut mainostaa. Ajatelkaapa jos mies sanoisi ostavansa jotakin (kallista) koska macgyver/indiana jones/bond käyttää sitä samaa? "LAPSELLISTA!"
Venkman antaa miesten nauraa omille nuoruuden cringeilyille kun on yritetty kömpelösti iskeä aivan eri luokkaa olevaa naista. Naiset katsoo samanthan seksihurjasteluja -> "pitääpä puumailla itsekin". Kukaan normaali mies ei ala ahdistelemaan sen takia että elokuvassa(!) joku surkea hasbeen yrittää playboyilla ja saakin oven isketyksi naamaansa.
Luepa joku teollisuuden raportti miehille kohdistetun markkinoinnin tehokkuudesta ja tuottavuudesta, niin pääset tästä luulostasi että miehet eivät toimi kuten normaalit ihmiset vaan ovat hyperrationaalisia robotteja joiden mielen kaikki prosessit ovat heidän tietoisuudessaan ja hallittavissaan.
Jep. Lisäksi miehet (ihmiset) ottaa aina tällaisissa keskusteluissa hirveän yksilöpsykologisen näkökulman - "enhän MINÄ ajattele noin/ei se minuun vaikuta, eikä mun kavereihin." Kun tätä on paljon hedelmällisempää katsoa rakenteellisesta näkökulmasta. Totta kai mainstream -elokuvissa toistuvat sosiaaliset asetelmat heijastavat aikansa sosiaalista todellisuutta ja kertovat millainen on ollut tyypillistä ajattelua esim naisten asemasta ja miesten ja naisten suhteista.
Voi luoja noita teidän psykoosejanne. Minä uskallan väittää, että yksikään elokuva ei ole vielä tässä maassa opettanut yhdellekään miehelle käytösmalleja ja moraalista linjaa.
No sinun kanssasi ei sitten ole kukaan asiasta opiskellut tai asiaa tutkinut samaa mieltä, eikä sinulla myöskään voi olla näyttöä väitteesi tueksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.
ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?
Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?
Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.
Ap
Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.
Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.
Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.
Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).
Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.
Ap
etenkin valkoset heteromiehet ei ymmärrä naisten (ja-tai ei-valkoisten) samaistumisongelmaa koska niiden valikoima on ollut IHAN eri laajuinen elokuvien alusta asti.
ja aivan, ei sitä ala nuorena miettimään että mikä tämän nimi on kun tuo mies ei jätä naista rauhaan vaikka tämä niin pyytää, itse vaan yritin jättää huomioimatta.
Just tämä!! Hyvin sanottu. Sen huomaa usein keskusteluissa elokuvien naishahmoista ja niiden puutteesta (tai mustien hahmojen). Aina joku valkoinen mies, joskus myös valkoinen nainen tulee sanomaan, että "itse ainakaan en välitä sankarin sukupuolesta tai rodusta...emmekö voisi asettua sellaisen yläpuolelle?" Joo, se on helppo sanoa sellaisen, jonka viiteryhmää agenttiset, aktiiviset sankarihahmot edustavat 99-prosenttisesti...
Siksi sinun kannattaakin keskittyä katsomaan tämän päivän elokuvia, joissa ei ole mainitsemaasi epäkohtaa. Erityisesti suosittelen sinulle Star wars -sarjan uusimpia osia, joissa vanhat sankarit on korvattu jykevällä naisenergialla alkuperäisen tarinan kustannuksella, ja sivuosiin on valittu tietenkin mustia miehiä.
"kustannuksella"... ja finn on yksi päähahmoista uudessa trilogiassa.
miksi ärsyttää kun on enemmän kuin yksi ei-valkoinen mies ja enemmän kuin yksi nainen joka puhuu enemmän kuink kaksi kertaa?
tää on aina niin jännää sosiaalisella ja psykologisella tasolla, sillä sekunnilla kun valkoset miehet ei enää oo pääasemassa niin koko tarina on pilalla.
Nimenomaan. Tää on niin paljastavaa - sankarien rodulla ja sukupuolella ei ole väliä KUNNES enemmistö sankareista onkin ei-valkoisia ja/tai naisia.
Kai se vähän häiritsee jos hahmot yhtäkkiä vaihtuvat ihan toisenlaisiksi, muusta kuin taiteellisesta syystä? Gilmoren tytötkään ei olisi muuttuneet mitenkään kun yks kaks siinä olisikin ollut taalasmaan kari ja benjamin?
Millaisia niiden hahmojen olisi pitänyt olla? Kun ottaa huomioon, että henkilöt kuitenkin vaihtuvat muutamaa lukuun ottamatta.
Ap
No valkeita miehiä, tietty! Ja huom! Syy kertoa muunlaisten hahmojen kuin valkeiden miesten tarinoita ei voi missään nimessä olla taiteellinen. Sehän on määritelmällisesti epätaiteellinen valinta, poliittinen, kun mennään poikkeamaan neutraalista ja totutusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bondithan aina vähän väkipakolla ohjat ottaen alkaa imemään ja pelehtimään naisen kanssa elokuvan loppuessa. Nainen on selkeästi vain senverran kiltti ja kohtelias ettei kehtaa pistää vastaan ja heittäytyy vietäväksi.
Bond esitetään niin Alfana että kaikki naiset haluavat antautua hänelle.
Tälle vitsailtiin jo 60-luvulla.
Vanhat bondithan ovat lähinnä vakoojaparodiaa. Uudemmat sit ottaa itsensä vähän turhan vakavasti
Vierailija kirjoitti:
Ghostbusterssissa naisia piirittävä Venkman on parodia tuohon aikaan ääliöinä pidetyistä naisten naurattajista. Kysehän on elokuvasta, jossa sekotetaan komediaa ja fantasiaseikkailuja. Tuohon aikaan huumori oli paljon ronskimpaa. Toisaalta kuva naisista ei todellakaan ollut se, että heitä alistettiin. Aikakauteen kuuluu olennaisesti miesmäisiin vaatteisiin pukeutuvat atleettiset vahvat naiset. Monessa elokuvassa miehet olivat lopulta lähinnä altavastaajan asemassa. Kuten esim. Poliisiopistossa :D
Kyllä vaan kun naiset eivät yleensä ymmärrä, syystä tai toisesta, tuollaista itselleen nauramista. Ehkä se johtuu alistetusta asemastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on taas amerikkalaismallisen sjw-öyhötyksen nielleellä naisasianaisella ongelmat.
ärsyttääkö että (seksuaalista) häirintää ja suostuttelua ei enää hyväksytä samalla lailla?
Fiktiiviset 30-40 vuotta vanhat tarinat liittyvät seksuaaliseen häirintään millä tapaa?
Sillä tavalla, että ne olivat tuon ajan mainstream-viihdettä. Ne esittivät seksuaalisen ahdistelun ja päällekäyvän flirttailun harmittomana asiana. Kyse ei nyt ole pelkästään näistä kahdesta elokuvasta, vaan viihteestä ylipäätään. Otin nämä kaksi elokuvaa esimerkiksi, koska olen katsonut ne hiljattain, mutta koska olen syntynyt 80-luvun alussa, 80- ja 90-luvun viihde on ylipäätään tuttua ja kuvittanut lapsuuttani ja nuoruuttani. Ja nyt aikuisena olen ymmärtänyt, mikä siinä silloin lapsena ja nuorena kiusasi.
Ap
Eiköhän ihmiset kasva ja kehity ihan muilla standardeilla kuin elokuvien fiktiivisillä tarinoilla.
Niinpä. Olen itse syntynyt 70-luvun loppupuolella ja muistan lapsuuteni elokuvista lähinnä sen, miten pelkäsin katsoa kauhuelokuvia, kuten Hohto, Omen ja Uinu uinu lemmikkini. Katselin toki paljon muutakin, mm. nuo Indiana Jonesit, ja pidin niitä hauskoina ja viihdyttävinä. Jotenkin huolestuttavaa, että aikuisena pitäisi ahdistua siitä, mitä lapsena näki, jos ne lapsena eivät huolestuttaneet.
Vai nytkö ap todellakin muistaa, että huh heijaa kuinka lapsena ahdisti, ja onneksi nyt tajuan, että se oli tuo 80-luvun leffojen kauhea naiskuva.
Joo, ihan varmasti on huolestuttavaa. Kyllä, olin jo lapsena ja nuorena ajatteleva olento, ja kyllä, viihteen naiskuva vaikutti, mm. siksi, että siihen oli niin äärimmäisen vaikea samastua. Lapsena ei vain osaa antaa nimiä kaikille asioille, aikuisena sitten osaa (jos osaa).
Jos sinä et ole kiinnostunut elokuvien analysoimisesta, niin miksi pilkata niitä, jotka siitä pitävät? EN ole katsonut pitkään aikaan 80-luvun elokuvia, joten siksi tämä asia tuli nyt mieleen.
Ap
etenkin valkoset heteromiehet ei ymmärrä naisten (ja-tai ei-valkoisten) samaistumisongelmaa koska niiden valikoima on ollut IHAN eri laajuinen elokuvien alusta asti.
ja aivan, ei sitä ala nuorena miettimään että mikä tämän nimi on kun tuo mies ei jätä naista rauhaan vaikka tämä niin pyytää, itse vaan yritin jättää huomioimatta.
Just tämä!! Hyvin sanottu. Sen huomaa usein keskusteluissa elokuvien naishahmoista ja niiden puutteesta (tai mustien hahmojen). Aina joku valkoinen mies, joskus myös valkoinen nainen tulee sanomaan, että "itse ainakaan en välitä sankarin sukupuolesta tai rodusta...emmekö voisi asettua sellaisen yläpuolelle?" Joo, se on helppo sanoa sellaisen, jonka viiteryhmää agenttiset, aktiiviset sankarihahmot edustavat 99-prosenttisesti...
Siksi sinun kannattaakin keskittyä katsomaan tämän päivän elokuvia, joissa ei ole mainitsemaasi epäkohtaa. Erityisesti suosittelen sinulle Star wars -sarjan uusimpia osia, joissa vanhat sankarit on korvattu jykevällä naisenergialla alkuperäisen tarinan kustannuksella, ja sivuosiin on valittu tietenkin mustia miehiä.
"kustannuksella"... ja finn on yksi päähahmoista uudessa trilogiassa.
miksi ärsyttää kun on enemmän kuin yksi ei-valkoinen mies ja enemmän kuin yksi nainen joka puhuu enemmän kuink kaksi kertaa?
tää on aina niin jännää sosiaalisella ja psykologisella tasolla, sillä sekunnilla kun valkoset miehet ei enää oo pääasemassa niin koko tarina on pilalla.
Nimenomaan. Tää on niin paljastavaa - sankarien rodulla ja sukupuolella ei ole väliä KUNNES enemmistö sankareista onkin ei-valkoisia ja/tai naisia.
Kai se vähän häiritsee jos hahmot yhtäkkiä vaihtuvat ihan toisenlaisiksi, muusta kuin taiteellisesta syystä? Gilmoren tytötkään ei olisi muuttuneet mitenkään kun yks kaks siinä olisikin ollut taalasmaan kari ja benjamin?
Millaisia niiden hahmojen olisi pitänyt olla? Kun ottaa huomioon, että henkilöt kuitenkin vaihtuvat muutamaa lukuun ottamatta.
ApNo valkeita miehiä, tietty! Ja huom! Syy kertoa muunlaisten hahmojen kuin valkeiden miesten tarinoita ei voi missään nimessä olla taiteellinen. Sehän on määritelmällisesti epätaiteellinen valinta, poliittinen, kun mennään poikkeamaan neutraalista ja totutusta!
juuri näin, taide alusta asti on pyrkinyt olemaan mahdollisimman turvallinen ja kantaaottamaton media! siksi suuri osa taiteilijoista on konservatiivisia ihmisiä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bondithan aina vähän väkipakolla ohjat ottaen alkaa imemään ja pelehtimään naisen kanssa elokuvan loppuessa. Nainen on selkeästi vain senverran kiltti ja kohtelias ettei kehtaa pistää vastaan ja heittäytyy vietäväksi.
Bond esitetään niin Alfana että kaikki naiset haluavat antautua hänelle.
Tälle vitsailtiin jo 60-luvulla.
Vanhat bondithan ovat lähinnä vakoojaparodiaa. Uudemmat sit ottaa itsensä vähän turhan vakavasti
Yllättäen naiset yleensä tykkäävät näistä uudemmista, miehet vanhemmista... (vakavat bondit vanhenevat hirveällä tavalla, kts. daltonit, juuri koska niissä ei ole sitä huumoria)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostbusterssissa naisia piirittävä Venkman on parodia tuohon aikaan ääliöinä pidetyistä naisten naurattajista. Kysehän on elokuvasta, jossa sekotetaan komediaa ja fantasiaseikkailuja. Tuohon aikaan huumori oli paljon ronskimpaa. Toisaalta kuva naisista ei todellakaan ollut se, että heitä alistettiin. Aikakauteen kuuluu olennaisesti miesmäisiin vaatteisiin pukeutuvat atleettiset vahvat naiset. Monessa elokuvassa miehet olivat lopulta lähinnä altavastaajan asemassa. Kuten esim. Poliisiopistossa :D
Kyllä vaan kun naiset eivät yleensä ymmärrä, syystä tai toisesta, tuollaista itselleen nauramista. Ehkä se johtuu alistetusta asemastaan.
jep, sinkkuelämässä joka näköjään tässä ketjussa näkyy naisten vastineena "miestenleffoille" ei ikinä naureta itselleen, eikä myöskääm irl kaveriporukoissa!
erona tässä on se että miehet ei suurimmaksi osin suostu katsomaan sinkkuelämää vaikka suurin osa naisista katsoo indiana joneseja vaikkei niistä paljon innostukaan.
Voi jeesus mitä ongelmia ihmisillä on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostbusterssissa naisia piirittävä Venkman on parodia tuohon aikaan ääliöinä pidetyistä naisten naurattajista. Kysehän on elokuvasta, jossa sekotetaan komediaa ja fantasiaseikkailuja. Tuohon aikaan huumori oli paljon ronskimpaa. Toisaalta kuva naisista ei todellakaan ollut se, että heitä alistettiin. Aikakauteen kuuluu olennaisesti miesmäisiin vaatteisiin pukeutuvat atleettiset vahvat naiset. Monessa elokuvassa miehet olivat lopulta lähinnä altavastaajan asemassa. Kuten esim. Poliisiopistossa :D
Kyllä vaan kun naiset eivät yleensä ymmärrä, syystä tai toisesta, tuollaista itselleen nauramista. Ehkä se johtuu alistetusta asemastaan.
jep, sinkkuelämässä joka näköjään tässä ketjussa näkyy naisten vastineena "miestenleffoille" ei ikinä naureta itselleen, eikä myöskääm irl kaveriporukoissa!
erona tässä on se että miehet ei suurimmaksi osin suostu katsomaan sinkkuelämää vaikka suurin osa naisista katsoo indiana joneseja vaikkei niistä paljon innostukaan.
Sinkkuelämää taitaa olla yksinkertaisesti niin huono, ettei sitä viitsi miehet katsoa?
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus mitä ongelmia ihmisillä on
Ja sun ongelma on se, että jotkut muut haluaa keskustella jostain. Voi jeesus, mikä ongelma SE on ;)
Oletko sä ollenkaan OIKEASTI katsonut sitä leffaa? Siinä se Schneider nimenomaan pyrki iskemään Indianan samalla lailla kuin oli vampannut Indianan isän, saadakseen keploteltua heiltä sen salaisen päiväkirjan.
Ei siinä siis Indiana "flirttaillut päällekäyvästi", vaan molemmat tekivät niin.
Ja se on kyllä kuule kutyymissä ja ok yhä - vastavuoroisuus näjetsen...