Tuoksut, jotka vievät välittömästi lapsuuteen ja nuoruuteen

Korona-aikana on työpaikalla ollut Ukko-nimistä käsidesiä. Siinä olevan etanolispriin tuoksu (tai haju, miten vaan) tuo mieleen ala-asteen ensimmäisten luokkien spriimonisteet. Jollakin tavalla niiden tuoksu oli mielyttävä ja niitä tuli nuuhkaistua aina sellaisen eteensä saadessaan. Niitä oli käytössä ainakin vielä 70-luvun puolivälissä.

Myös jokin klooripesuaine tuo mieleen lapsuuden etelänmatkat ja hotellien uima-altaat.

Kuiva mäntykangas, tulee aina mieleen kesäloman eka viikonloppu. Silloin oli aina yhden seuran järjestämät suunnistuskisat, joista muodostui mulle kesäloman alkua merkinnyt tapahtuma.

Mineraaliöljyn hajusta tulee aina flashbackit yhteen työpaikkaan, jossa se haju tuli vastaan jo ulko-ovella. Koko tehdashalli haisi sille. Tavallaan hyvä muisto, tykkäsin työstä, mutta työajat oli syvältä, kaksivuorotyö.

Sahanpuru (etenkin lämmennyt, sirkkelistä syntynyt), iskällä on autotallissa sirkkeli. Sahanpurun hajusta tulee mieleen kun iskällä on milloin mikäkin projekti menossa ja kovin iloisena käytti sirkkeliä.

Kirpeä (ehkä vähän sitruksinen?) puhdistusaineen haju, tulee mieleen kaikki ulkomaanmatkat, useasti julkisissa rakennuksissa ja etenkin lentokentillä on se tietty puhdistusaineen haju.

Uuden kirjan (painomuste?) haju, siitä tulee mieleen jouluaatto ja se kun nuorempana sain kirjoja joululahjaksi ja jäin koko yöksi lukemaan niitä olkkariin.

Sanomalehden tuoksu herättää muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Silloin usein luin sanomalehden ennen kouluun menoa tai heti koulusta kotiin palattuani. Se oli pieni rauhallinen hetki aamulla tai iltapäivällä.

Äitini juuri nussi##u vi##u.

Metsämansikan tuoksu. Pujotettiin niitä heinään 😋🍓🌾

Mäntysuopa. Mattojen pesut ennen laiturilla 🙂🧽🧼🧹

Mikään tuoksu ei vie lapsuuteen niin kuin Vitaliksen tuoksu :D Se oli niin ihanan väristäkin.

Äiti aina laittoi sitä nenänpäähän ja poskipäihin pakkasella, en tiedä auttoiko pakkasenpuremiin mutta tuoksu oli hyvä. Täytyypä käydä varmaan hakemassa purkillinen huulivoiteeksi... :)

Keksien, pikkuleipien tuoksu, yhdistettynä lihapullien ja ruskean kastikkeen tuoksuun. = mummila. Mulla oli kurja lapsuus mutta nämä tuoksumuistot on oikeasti hyviä. Joskus jonkun lounaskahvilan ohi kun kävelee ja sieltä tulee tuo sama tuoksu, tulee rauhallinen ja valtavan hyvä olo.

Lapsuudenkotiin en yhdistä hyvän mielen tuoksumuistoja, on siis sieltäkin tuoksumuistoja, mutta tunne on neutraali tai ankea. 

...taidankin tänään tehdä ruskeaa kastiketta pitkästä aikaa. :D

ensimmäisen pi..un tuoksu... muistan vieläkin

Tuttu tuoksu viinan... Se oli ainaisena vieraanamme.

Vitalis. 

Sitä laitettiin pakkasella kasvoihin ja lähdettiin sitten hiihtämään. 

Olin nöösipoikana usein isoveljen rekan mukana, kun hän kävi hakemassa kuormaa hedelmä-vihannesvarastolta. Paikka oli pikkupojan mielestä salaperäinen ja tuoksu huumaavan  hieno. Myöhemmin menin itse toiseen paikkaan varastomieheksi ja heti ensimmäisenä päivänä kun astuin halliin tunnistin tuoksun ja tajusin, että olen tullut kotiin. Tänne minä kuulun.

Laura hajuvesi

Hassiksen tuoksu tuo mieleen lapsuuden ja isosiskoni, joka kuoli harhalaukaukseen tukholmassa 1991.

Kun sisko oli vankilasta lomilla ja tuli käymään kotona, sitä vanhemmat ja sisko juhlivat polttelemalla

hassista siitä on jäänyt tuo jalo tuoksu mieleen..

Pekka Heikkisen ruis-sihtileivän tuoksu. Jo leipomoon mennessä leivän tuoksu kantautui pitkälle Kajaanin keskustaan. Ostetut leivät tuoksui vielä Linja-autossakin.

Eilen Stub kävi Kajaanin reissulla leipomossa ostamassa Puu-uunileivän. Jokunen vuosi sitten leipomon puoli paloi tulipalossa ja leipomo siirtyi kaupungin laidalle, vain myymälän puoli jäi keskustaan. Leivätkään ei maistu ehkä vähäisen suolan takia juuri miltään.

Omenan tuoksu. Kyläkaupassa omenat oli semmoisissa violeteissä kennoissa. Koko kauppa tuoksui. Tai kauppa-auto.

Olin kymmeniä vuosia töissä puutarha-alalla tukkukaupoissa. Niissä pakattiin siemeniä. Porkkanansiemenen tuoksu :) kun palasin alalle muutaman välivuoden jälkeen.

Mäntymetsä helteellä. Kuivuva heinä seipäillä. Apila. Juhannusruusu. Vasikka. Tokalon. Söhrötulet, savu. Tummeli. Vitalis myös mulla.

Onhan näitä. Ihminen säilyttää tuoksumuistot viimeisimmäksi... ja musiikin

Lancomen Tresor ja olen ysärin alun lukiossa 😃

Meillä oli suvulla sellainen -20/-30-luvun Mersu, älyttömän hieno ja muistan samettiset joustavat penkit, missä oli lapsena hauska pomppia ja sen samettiverhoilun tuoksun 🥰 Myös ikkunoiden yläpuolelta roikkuvat köydet, joista pidettiin kiinni tuoksuivat erityiseltä. 

Sireenin ja tuomen kukinta, kielo, vastaleikattu nurmikko, luonto sateen jälkeen, pakkanen lumisena talviaamuna, kaadetun havupuun tuoksu, hajustetut paperit joita keräiltiin, karjalanpaisti ja mummon riisipiirakat, lehmänlanta (lapsuuden ystävä asui maatilalla), herukkapensaat, juhannusruusu. 

- Kielo. Äiti poimi joka syntymäpäivä minulle kieloja maljakkoon.

- Palavan puun haju ulkona. Vietin useita talveja serkuillani pikkupitäjässä, jossa lämmitettiin talot puilla.

- Vanilja-hajuvedet. Käytin teininä Yves Rocherin Cap Nature -vanilla -hajuvettä.

- Kuusen tuoksu talvella. Tykkäsin tehdä majoja kuusien alle talvisin pienenä.

Ostin pienen sähkökäyttöisen kahvipapumyllyn viime kuussa, ja kun käytin sitä ekan kerran, tuoreen kahvipurun tuoksusta tuli välittömästi mieleen mummola ja mummon metallinen kahvipannu, johon jauhoi veivattavalla myllyllä pavuista kahvinpurut jotka kaadettiin suoraan pannuun pienestä myllyn alla olevasta puulaatikosta :))) Tuoksu oli lapselle taivaallinen, vaikken kahvia tietenkään vielä tuolloin muutaman vuoden ikäisenä juonut, mutta sitä myllyä oli kiva veivata mummolle ja vaarille.

Olen 49v joten kauan on tuoksumuisto säilynyt :D