Lue keskustelun säännöt.
Huvittaa joidenkin sinkkuihmisten epärealistiset ja liian korkeat vaatimukset kumppaniehdokkailta.
02.03.2018 |
Vaikka itse olisi 40+ vuotias rupsahtanut kaljamahainen työtön mies, jolla mielenterveysongelmia, niin eikös toiveena ole hoikka mutta oikeista kohdista muodokas, tarpeeksi nuori, iloinen ja hyväntuulinen, elämässään menestyvä nainen.
Ja naiset ne on melkein vielä vaativampia. Mies saattaa paremman puutteessa kelpuuttaa jonkun vaatimusten alittavan, mutta nainen ei. Juuri hänelle pitäisi löytyä se upea valioyksilö, joita on 1:1000. Tämä siitä huolimatta että itse sattuu olemaan vähän vaikea ja vaativa luonne muissakin asioissa, huumorintaju puutteellinen, erityisvaatimuksia löytyy sitten elämän eri osa-alueilla yhdestä sun triljoonasta asiasta jne.
Ei siis, anteeksi nyt vain, mikään ihme, että monet on sinkkuina. Eikä siinä mitään jos asenne olisikin, että mieluummin sinkkuna kuin ei-sen-oikean-kanssa. Mutta kun sitten kuitenkin valitetaan ja märistään sitä yksinäisyyttään.
Enkä halua yleistää, mutta tähän olen törmännyt ja olen huvittunut. Ehkä se rima vielä joskus alenee, kun on lopulta pakko todeta itselleenkin elämän realiteetit.
Kommentit (101)
Ei nuo yllä olevat miesten odotukset mun mielestä yhtään liiallisia ole. Mietityttää vaan, että eikö naisen henkisillä ominaisuuksilla ole mitään väliä, tai sillä että toisen kanssa "klikkaa" henkisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleisimmät vaatimukset mitä olen nähnyt selailtuani naisten profiileja treffisivuilta on
- mies on vakituisessa työssä tai kouluttautumassa
- mies ja kyseinen nainen omaavat jotain samoja asioista, joista tykkäävät
- jos on lapsia, niin mies tulee toimeen lasten äidin kanssa ja huolehtii myös lapsistaan
- mies ei ole alkoholisti ja monet eivät pidä myöskään tupakanpoltosta.
- pitää ulkonäöstään huolta, mutta ei tarvitse miltään brad pitiltä näyttää (eli hoitaa hygeniansa ja käyttää puhtaita vaatteita)
- usein jossain määrin samanikäinen naisen kanssa
Nämä siis naisilla, jotka eivät ole mitään instagram malleja.
Mä löysin mieheni netistä, ja suunnilleen nämä olivat toivelistallani.
Minulla on jo lapsi, joten olisihan se ollut jo hänenkin kannalta ihan vastuutonta ottaa joku sohvalle tupakoimaan ja kaljaa kittaamaan, äksyilemään ja elätettäväksi. Kun kahden pärjätään ihan hienosti, niin joku elätti olisi ihan tuhonnut talouteni ja lapseni kodin. Jos joku miesparka toivoo että hänet korjattaisiin pois kuleksimasta, niin minulla ei ole sellaiseen hyväntekeväisyyteen varaa. Jos en itsensä hoitavaa kunnon miestä olisi löytänyt, niin tottakai olisin ollut ennemmin ilman. Parisuhteen pitäisi tuoda elämään jotain lisää eikä huonontaa sitä entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Haluan kuulla, vaadinko itse liikaa.
Vaadin tai toivon:
*lisääntymisikäinen
*hoikka, tai ei ainakaan ylipainoinen
*mieluiten ei (vielä) lapsia*pitkät hiukset
*kohtelee minua ystävällisesti
*mieluusti ei tupakoi
Mitä minulla on tarjota:
*ikä 37
*jonkun verran yli 180 cm pitkä
*painoindeksi 22, kuntosalia 3x viikossa, olen kiinnostunut ravitsemuksesta
*liikunnan ohella harrastuksina ainakin tietokirjojen lukeminen, teatterit, museot ja konsertit
*ei tupakkaa
*alkoholia juhlapyhinä ruoan kanssa, ei koskaan humalaan asti
*normaalit sosiaaliset taidot, introvertti luonne
*koulutus, maisterin tutkinto
*jonkun verran keskimääräistä älykkäämpi
*vakituinen työ
*(toistaiseksi) omat hiukset päässä
*ei (vielä) lapsia
*asun yksin
*ei velkaa
Kyllä nykyisin on ok lukea myös kaunokirjallisuutta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan kuulla, vaadinko itse liikaa.
Vaadin tai toivon:
*lisääntymisikäinen
*hoikka, tai ei ainakaan ylipainoinen
*mieluiten ei (vielä) lapsia*pitkät hiukset
*kohtelee minua ystävällisesti
*mieluusti ei tupakoi
Mitä minulla on tarjota:
*ikä 37
*jonkun verran yli 180 cm pitkä
*painoindeksi 22, kuntosalia 3x viikossa, olen kiinnostunut ravitsemuksesta
*liikunnan ohella harrastuksina ainakin tietokirjojen lukeminen, teatterit, museot ja konsertit
*ei tupakkaa
*alkoholia juhlapyhinä ruoan kanssa, ei koskaan humalaan asti
*normaalit sosiaaliset taidot, introvertti luonne
*koulutus, maisterin tutkinto
*jonkun verran keskimääräistä älykkäämpi
*vakituinen työ
*(toistaiseksi) omat hiukset päässä
*ei (vielä) lapsia
*asun yksin
*ei velkaa
Kyllä nykyisin on ok lukea myös kaunokirjallisuutta :)
Luen sitäkin, mutta viime aikoina vähemmän. Tuntematon sotilas, Sinuhe egyptiläinen, Mikael Karvajalka, Turms kuolematon, Dorian Grayn muotokuva, Frankenstein, Dracula, Vuonna 1984, Eläinten vallankumous jne.
Mä kyllä oikeasti tiedän lihavan, hampaattoman +30 miehen, joka on asunut vasta pari vuotta omillaan, siihen asti äidin helmoissa. Pientä peliongelmaakin löytyy ja maailmankuva on mallia pullossa kasvatettu, mutta silti naiselle on vaatimuslistaa; hoikka, kaunis blondi pitää olla ja ortodoksi. Muiden miesten naisten ulkonäöt ja muut haukkuu, ja uskottelee ehkä enimmäkseen itselleen että sitä tarpeeksi hyvää ei ole tullut vaan vielä vastaan. Järkyttävä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo yllä olevat miesten odotukset mun mielestä yhtään liiallisia ole. Mietityttää vaan, että eikö naisen henkisillä ominaisuuksilla ole mitään väliä, tai sillä että toisen kanssa "klikkaa" henkisesti?
Minulla tuo kohta kuuluu muodossa "*kohtelee minua ystävällisesti".
Älyllisiä haasteita saan tarvittaessa kavereiden kanssa keskustelemalla. En siis tarvitse niitä välttämättä naiselta.
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä kerran muutkin omaatuntoaan kohottavat, miksen minäkin :'D
Eli mies 29v, piakkoin 30
Koulutuksena lukio ja ammattikoulu (alalta jolla työskentelen)
Vakituinen vuorotyö 12h vuoroin (paljon vapaata, mutta kierron aikana melko kiinni työssä)
Juuri maagiset 6 jalkaa, eli 183cm
Omat hiukset, mutta sukurasitetta on...
Ihan ok ulkonäkö, en atleetti, mutta lihaksiakin on melko fyysisen työn takia.
Selkeästi introvertti, mutta kahdestaan tai pienessä porukassa voin olla huomattavankin puhelias.
En tupakoi ja juon harvoin (ja vähän; en koskaan humalaan. En tykkää)
Hah. kaiketi myös keskimääräistä älykkäämpi kun jotain 120-130 antaneet nettitestit AO:ksi, mutta mitäpä niistä.
Ei lapsia (vielä)
Asuntovelkaa on, mutta suoriudun kuluista yksinkin hyvin ja säästöt ynnä sijoitukset laittamalla teuraaksi saisin melkein maksettua pois (ei näillä koroilla houkuta)
Mitä naiselta toivoisin:
Ennenkaikkea mukava, avarakatseinen ja herttainen (sekä suvaitsevainen mun välillä aspergermaisen ilmaisun suhteen)
Mielellään 24-28 (mutta en liiemmin aattele jos muuten on ihana ja 20-32 väliin osuis)
Pituus on plussa (170-183 välillä ainakin plussaa; kattelen mielelläni silmiin ilman niskan kivistyksia ;D)
Ei tarvii olla hoikka, mieluummin pyylevä, kuin luiseva
Nätit kasvot on iso plussa täytyy tunnustaa... Mut mä tuomitsen sen :p
Tahtoo lapsia, mutta ei kenen vain kanssa (haluan tutustua kunnolla, eli ei mielellään voimakasta biolgisen kellon raksutusta siksi).
Toivottavasti savuton, eikä ainakaan alkoholin ongelmakäyttäjä
Onko liian suuret toiveet?
Mulla menis ö-mappiin samantien jos ei erota sanaa omatunto ja itsetunto. Vaikutat yksinkertaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ihmiset saisivat olla paljon nirsompia kumppaninsa suhteen! Ihmiset sietävät aivan käsittämätöntä paskaa suhteissaan.
Jos olisin sinkku, minulle ei olisi mitään merkitystä karkaavalla hiusrajalla, pienellä kaljamahalla tai alle 175cm pituudella. Kyllä ne suurimmat ongelmat on jossain ihan muualla kuin ulkoisissa asioissa.
Mulla on ystävänä tämmöinen ikisinkku, ei ole sitten teini-iän seurustellut vakituisesti. Ihmettelin kauan miksi ei löydä kaipaamaansa vakituista parisuhdetta vaikka on kaunis, työssäkäyvä ja luonteeltaankin varsin mallikelpoinen.
Nyt vietettyämme viime aikoina enemmän aikaa yhdessä en ihmettele enää. Hän odottaa miehen olevan erittäin komea mikä ei sinänsä ole kohtuutonta sillä on itsekin todella viehättävä. Mutta tämän lisäksi miehen pitäisi olla todella romanttinen, huomioida jatkuvasti, hemmotella ja ostaa lahjoja, järjestää yllätysmatkoja... Ei ehkä kovin monelle suomimiehelle tule luonnostaan tällainen joten ystäväni on tapaillu paljon ulkomaalaisia miehiä.
No ulkkarimiehet puolestaan eivät ole halunneet ystäväni kaltaista itsenäistä ja riippumatonta naista, vaan ovat halunneet hänen olevan alistuva ja kuuliainen. Ovat toki huomioineet ystävääni tämän haluamalla tavalla mutta vilkuilivat ja liehittelivät samalla muitakin naisia.
Ystävälläni tuntuu olevan aika vääristynyt odotus pitkässä parisuhteessa olemisesta. Esimerkiksi omassa yli 10v parisuhteessa liimana on ollut lähinnä yhteiset mielenkiinnot kohteet, samanlainen huumorintaju ja hyvä arjensietokyky kuin mitkään romanttiset Hollywood-kliseet. Harmi sinänsä, ystävässäni menee epärealististen odotustensa takia hyvä nainen hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsepä saan valintani tehdä. Se, että muut ovat tyytyneet miehiin joista sitten kaikki illanistujaiset valittavat, ei tarkoita että minun pitäisi. Olen mielelläni sinkku jos vaihtoehto on olla miehen kanssa joka ei mielestäni sovi minulle. En ole niin kuin suurin osa parisuhteessa elävistä naisista tuntuu olevan eli ajattelevat että ovat epäonnistuneet ihmisenä jos ovat sinkkuina. Sitten päätyvät ottamaan ensimmäisen vastaan tulevan miehen koska ovat niin paniikissa siitä mitä muut ajattelevat kun ei ole miestäkään. Minusta nimenomaan tuo parisuhteessa oleminen kenen tahansa kanssa on säälittävää. Mielestäni järkyttävintä on kavereideni neuvot kuinka otat vaan jonkun kun voihan sitä miestä sitten muuttaa sellaiseksi kuin haluaa. Näin ovat itse tehneet ja voi sitä valitusta kun elävät nyt miestensä äiteinä.
Helpommalla pääsee kun hakee Thaimaasta sellaisen ”Pikku Myyn”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin ovat itse tehneet ja voi sitä valitusta kun elävät nyt miestensä äiteinä.
Kyse voi olla siitäkin, että nainen "valtaa" kodin ja taatakseen rauhan maassa mies suostuu vaatimuksiin. Muistan joskus asuneeni ensin vuosikausia yksin, ja muutettuani yhteen sain kuulla tekeväni suunnilleen kaiken väärin tiskaamisesta ja pyykkien ripustamisesta alkaen, ruoanlaittamisesta nyt puhumattakaan. Lopputuloksena pyykkääminen, tiskaaminen ja ruoanlaitto vähenivät huomattavasti, koska en osannut tehdä sitä oikein.
Nyt mainitun suhteen päättymisen jälkeen olen taas jo useamman vuoden jatkanut normaalisti tiskaamista, kokkailua, pyykkäämistä, siivoamista ja mitä nyt omassa huushollissa pitääkään tehdä. Samalla tavalla ne homma tulevat hoidetuksi. Ero vain on siinä, ettei kukaan kerro toimintatapojeni olevan vääriä.
Olen jo parisuhteessa mutta teen listauksen silti.
Unelmieni kumppani:
-Ikä 18-24 (olin itse 18). Tuota nuorempien ajattelin olevan vielä liian lapsellisia, mutta yläikärajaa olin valmis nostamaan
-Näyttää suomalaiselta, ja puhuu suomenkieltä normaalilla tasolla (mieluiten siis suomalainen ilman ulkomaalaista taustaa)
-Ei kehitysvammainen, ei istu pyörätuolissa yms (pyörätuoli tuo yleensä mukana sosiaalisen luonteen kun ihminen enemmän tarvitsee muiden apua. Muuten asia ei haittaisi)
-Opiskelee, tekee jonkinlaista työtä (mieluiten ei ole lääkäri, näyttelijä jne. Noita ammatteja varten on oltava luonne josta en pidä) tai on töitä etsivä työtön. Hyväksyn senkin jos ei jostain syystä kykene etsimään töitä
-Ei ole istunut vankilassa, ei ole saanut rangaistuksia väkivallanteosta
-Ei ole aiemmin seurustellut eikä harrastanut seksiä (seksin osalta olin valmis joustamaan, ei kuitenkaan tarvinnut). Samat toiveet miehelläni oli minua kohtaan
-Ruumiinrakenne hoikka tai normaali, muutaman kilon ylipainokin sallittu
-Pituus vähintään 160cm
-Ulkonäkö miellyttää (tässä onnistuu suurin osa jos luonne on hyvä)
-Ymmärtää sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät rajoitukseni, ehkä hänelläkin on sellaisia
-Jonkin verran samoja mielenkiinnonkohteita, samanlaiset arvot
-Antaa minun tehdä kotityöt ja viedä pyykkiin hänen lattialle jättämän likaiset vaatteet (tätä en silloin ajatellut, mutta nyt olen tyytyväinen että mies jättää nuo hommat minulle)
-Ei ole juoppo tai narkkari, tupakointia ei tapahdu päivittäin
-Ei lapsia
Itse olin siis 18v, 155cm, normaalipainoinen, absolutisti, en tupakoi ja muut kohdat listan mukaan. Moni asia ei tule listauksessa ilmi, esim luonteiden yhteensopivuus, sen suhteen ei voi etukäteen kriteerejä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo parisuhteessa mutta teen listauksen silti.
Unelmieni kumppani:
-Ikä 18-24 (olin itse 18). Tuota nuorempien ajattelin olevan vielä liian lapsellisia, mutta yläikärajaa olin valmis nostamaan
-Näyttää suomalaiselta, ja puhuu suomenkieltä normaalilla tasolla (mieluiten siis suomalainen ilman ulkomaalaista taustaa)
-Ei kehitysvammainen, ei istu pyörätuolissa yms (pyörätuoli tuo yleensä mukana sosiaalisen luonteen kun ihminen enemmän tarvitsee muiden apua. Muuten asia ei haittaisi)
-Opiskelee, tekee jonkinlaista työtä (mieluiten ei ole lääkäri, näyttelijä jne. Noita ammatteja varten on oltava luonne josta en pidä) tai on töitä etsivä työtön. Hyväksyn senkin jos ei jostain syystä kykene etsimään töitä
-Ei ole istunut vankilassa, ei ole saanut rangaistuksia väkivallanteosta
-Ei ole aiemmin seurustellut eikä harrastanut seksiä (seksin osalta olin valmis joustamaan, ei kuitenkaan tarvinnut). Samat toiveet miehelläni oli minua kohtaan
-Ruumiinrakenne hoikka tai normaali, muutaman kilon ylipainokin sallittu
-Pituus vähintään 160cm
-Ulkonäkö miellyttää (tässä onnistuu suurin osa jos luonne on hyvä)
-Ymmärtää sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät rajoitukseni, ehkä hänelläkin on sellaisia
-Jonkin verran samoja mielenkiinnonkohteita, samanlaiset arvot
-Antaa minun tehdä kotityöt ja viedä pyykkiin hänen lattialle jättämän likaiset vaatteet (tätä en silloin ajatellut, mutta nyt olen tyytyväinen että mies jättää nuo hommat minulle)
-Ei ole juoppo tai narkkari, tupakointia ei tapahdu päivittäin
-Ei lapsia
Itse olin siis 18v, 155cm, normaalipainoinen, absolutisti, en tupakoi ja muut kohdat listan mukaan. Moni asia ei tule listauksessa ilmi, esim luonteiden yhteensopivuus, sen suhteen ei voi etukäteen kriteerejä antaa.
No eipä ole ihme, jos noilla "spekseillä" löytyi.
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä kerran muutkin omaatuntoaan kohottavat, miksen minäkin :'D
Eli mies 29v, piakkoin 30
Koulutuksena lukio ja ammattikoulu (alalta jolla työskentelen)
Vakituinen vuorotyö 12h vuoroin (paljon vapaata, mutta kierron aikana melko kiinni työssä)
Juuri maagiset 6 jalkaa, eli 183cm
Omat hiukset, mutta sukurasitetta on...
Ihan ok ulkonäkö, en atleetti, mutta lihaksiakin on melko fyysisen työn takia.
Selkeästi introvertti, mutta kahdestaan tai pienessä porukassa voin olla huomattavankin puhelias.
En tupakoi ja juon harvoin (ja vähän; en koskaan humalaan. En tykkää)
Hah. kaiketi myös keskimääräistä älykkäämpi kun jotain 120-130 antaneet nettitestit AO:ksi, mutta mitäpä niistä.
Ei lapsia (vielä)
Asuntovelkaa on, mutta suoriudun kuluista yksinkin hyvin ja säästöt ynnä sijoitukset laittamalla teuraaksi saisin melkein maksettua pois (ei näillä koroilla houkuta)
Mitä naiselta toivoisin:
Ennenkaikkea mukava, avarakatseinen ja herttainen (sekä suvaitsevainen mun välillä aspergermaisen ilmaisun suhteen)
Mielellään 24-28 (mutta en liiemmin aattele jos muuten on ihana ja 20-32 väliin osuis)
Pituus on plussa (170-183 välillä ainakin plussaa; kattelen mielelläni silmiin ilman niskan kivistyksia ;D)
Ei tarvii olla hoikka, mieluummin pyylevä, kuin luiseva
Nätit kasvot on iso plussa täytyy tunnustaa... Mut mä tuomitsen sen :p
Tahtoo lapsia, mutta ei kenen vain kanssa (haluan tutustua kunnolla, eli ei mielellään voimakasta biolgisen kellon raksutusta siksi).
Toivottavasti savuton, eikä ainakaan alkoholin ongelmakäyttäjä
Onko liian suuret toiveet?
Mun mielestä nää kuulostaa oikein mukavilta ja realistisilta toiveilta. Varmaan löydät onnesi jo tulevana kesänä, onnea matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo yllä olevat miesten odotukset mun mielestä yhtään liiallisia ole. Mietityttää vaan, että eikö naisen henkisillä ominaisuuksilla ole mitään väliä, tai sillä että toisen kanssa "klikkaa" henkisesti?
Minulla tuo kohta kuuluu muodossa "*kohtelee minua ystävällisesti".
Älyllisiä haasteita saan tarvittaessa kavereiden kanssa keskustelemalla. En siis tarvitse niitä
välttämättä naiselta.
Tuo on iso "turn off" suurimmalle osalle naisista. Ei nainen halua olla mikään maskotti tai näyttelyesine, jonka ajatuksilla ei ole mitään merkitystä, eikä varsinkaan halua miestä, jolle sellainen on ok. Sinusta näkyy läpi halveksunta. Pidät miehiä, tai ainakin itseäsi, älykkäämpänä kuin naisia, koska et edes odota mitään älyllistä vastinetta naiselta.
Mulla on kokemusta tällaisista miehistä. Omasta ex-puolisostakin valitettavasti. Se näkyy usein tietynlaisena "muka-ystävällisenä", mutta alentuvana käytöksenä, kuten hieman lässyttävänä puheena. Usein nämä tyypit ovat niitä jotka tuijottavat tissejä tai takapuolta kun luulevat ettei nainen huomaa.
Toisaalta olen tavannut miehiä, joilla on hyväksyvä ja hyvällä tavalla utelias ja terävä katse, ja joista huomaa heti että he näkevät naisen ajattelevana olentona ja potentiaalisena kumppanina älykkääseen ajatusten vaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ovat itse tehneet ja voi sitä valitusta kun elävät nyt miestensä äiteinä.
Kyse voi olla siitäkin, että nainen "valtaa" kodin ja taatakseen rauhan maassa mies suostuu vaatimuksiin. Muistan joskus asuneeni ensin vuosikausia yksin, ja muutettuani yhteen sain kuulla tekeväni suunnilleen kaiken väärin tiskaamisesta ja pyykkien ripustamisesta alkaen, ruoanlaittamisesta nyt puhumattakaan. Lopputuloksena pyykkääminen, tiskaaminen ja ruoanlaitto vähenivät huomattavasti, koska en osannut tehdä sitä oikein.
Nyt mainitun suhteen päättymisen jälkeen olen taas jo useamman vuoden jatkanut normaalisti tiskaamista, kokkailua, pyykkäämistä, siivoamista ja mitä nyt omassa huushollissa pitääkään tehdä. Samalla tavalla ne homma tulevat hoidetuksi. Ero vain on siinä, ettei kukaan kerro toimintatapojeni olevan vääriä.
Oletko siis mies vai nainen? Olen nainen ja minulle kävi samoin. Miehen mielestä en osannut tehdä mitään oikein, hänen paitansa oli väärin ripustettu kuivumaan, tiskikone väärin täytetty, perunat väärin keitetty. Nyt suhteen päätyttyä hoidan kotihommat ihan vain itselleni, ja on ihanan vapautunut olo kun kukaan ei tule jäljiltäni täyttämään tiskikonetta uusiksi.
Kun on tarpeeksi itsevarma, saa kenet haluaa.
Minulla on vain outo(?) ajatusmaailma, että valitsen mieluummin vanhemman naisen kuin nuoremman naisen.
Kehittäkää mieltänne. Ihmiset kiinnostuvat ihan eri tavalla, kun huomaa, että sinulla on jotakin annettavaa ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Yleisimmät vaatimukset mitä olen nähnyt selailtuani naisten profiileja treffisivuilta on
- mies on vakituisessa työssä tai kouluttautumassa
- mies ja kyseinen nainen omaavat jotain samoja asioista, joista tykkäävät
- jos on lapsia, niin mies tulee toimeen lasten äidin kanssa ja huolehtii myös lapsistaan
- mies ei ole alkoholisti ja monet eivät pidä myöskään tupakanpoltosta.
- pitää ulkonäöstään huolta, mutta ei tarvitse miltään brad pitiltä näyttää (eli hoitaa hygeniansa ja käyttää puhtaita vaatteita)
- usein jossain määrin samanikäinen naisen kanssa
Nämä siis naisilla, jotka eivät ole mitään instagram malleja.
Ainoa kohtuuton vaatimus noista on vakituinen työ. Monella on määräaikainen tai etsii uutta työtä. Lasten äidin kanssa toimeentuleminen on vähän niin ja näin, mutta kertoo miehestä aika paljon jos ei pidä lapsiinsa yhteyttä. Kaikki muut täysin oikeutettuja toiveita olin malli tai ei, etenkin sama ikä. Pitäisikö tässä ottaa joku eläkkeelle jäänyt että pariutuneet olisivat tyytyväisiä?
Ja kertaakaan, kertaakaan en enää kuuntele työpaikan kahvipöydässäkuittailematta tätä sinkut ovat nirsoja-vittuilua ihmisiltä jotka eivät tunne minua ja elämäntilannettani. Enkä kuuntele tutuiltakaan.
Olen nyt yli 2v ollut sinkku pitkän suhteen jälkeen. Käännän katseita ja varmaankin saisin suhteen aikaan. En vaan halua enää luopua omasta mukavasta elämästäni, aikatauluistani, haaveista ja etenkin vapaudesta.
Miksi kenenkään suhdetta hakevan pitäisi tyytyä ihmiseen, joka tuntuu vain kivalta?