Huvittaa joidenkin sinkkuihmisten epärealistiset ja liian korkeat vaatimukset kumppaniehdokkailta.
Vaikka itse olisi 40+ vuotias rupsahtanut kaljamahainen työtön mies, jolla mielenterveysongelmia, niin eikös toiveena ole hoikka mutta oikeista kohdista muodokas, tarpeeksi nuori, iloinen ja hyväntuulinen, elämässään menestyvä nainen.
Ja naiset ne on melkein vielä vaativampia. Mies saattaa paremman puutteessa kelpuuttaa jonkun vaatimusten alittavan, mutta nainen ei. Juuri hänelle pitäisi löytyä se upea valioyksilö, joita on 1:1000. Tämä siitä huolimatta että itse sattuu olemaan vähän vaikea ja vaativa luonne muissakin asioissa, huumorintaju puutteellinen, erityisvaatimuksia löytyy sitten elämän eri osa-alueilla yhdestä sun triljoonasta asiasta jne.
Ei siis, anteeksi nyt vain, mikään ihme, että monet on sinkkuina. Eikä siinä mitään jos asenne olisikin, että mieluummin sinkkuna kuin ei-sen-oikean-kanssa. Mutta kun sitten kuitenkin valitetaan ja märistään sitä yksinäisyyttään.
Enkä halua yleistää, mutta tähän olen törmännyt ja olen huvittunut. Ehkä se rima vielä joskus alenee, kun on lopulta pakko todeta itselleenkin elämän realiteetit.
Riippuu varmaan kuinka paljon alempaa AO:ta pidetään tyhmänä. Vai tarkoititko keskimääräistä tyhmenpää? Sen voinkin uskoa, ettei tylsämieliselle ole kiva jutella. Lahjakkuuttakin on monenlaista (älykkyys on siis hieman kyseenalainen käsite; loogista älyä ehkä helpon mitata mensa tyyliin). EN panisi pahakseni, vaikkei kumppani olisi aivan yhtä terävä osassa asioita, mutta ainakin minulla on heikkouteni, joissa ei ole kovin hankala olla minua vahvempi.