Lue keskustelun säännöt.
Huvittaa joidenkin sinkkuihmisten epärealistiset ja liian korkeat vaatimukset kumppaniehdokkailta.
02.03.2018 |
Vaikka itse olisi 40+ vuotias rupsahtanut kaljamahainen työtön mies, jolla mielenterveysongelmia, niin eikös toiveena ole hoikka mutta oikeista kohdista muodokas, tarpeeksi nuori, iloinen ja hyväntuulinen, elämässään menestyvä nainen.
Ja naiset ne on melkein vielä vaativampia. Mies saattaa paremman puutteessa kelpuuttaa jonkun vaatimusten alittavan, mutta nainen ei. Juuri hänelle pitäisi löytyä se upea valioyksilö, joita on 1:1000. Tämä siitä huolimatta että itse sattuu olemaan vähän vaikea ja vaativa luonne muissakin asioissa, huumorintaju puutteellinen, erityisvaatimuksia löytyy sitten elämän eri osa-alueilla yhdestä sun triljoonasta asiasta jne.
Ei siis, anteeksi nyt vain, mikään ihme, että monet on sinkkuina. Eikä siinä mitään jos asenne olisikin, että mieluummin sinkkuna kuin ei-sen-oikean-kanssa. Mutta kun sitten kuitenkin valitetaan ja märistään sitä yksinäisyyttään.
Enkä halua yleistää, mutta tähän olen törmännyt ja olen huvittunut. Ehkä se rima vielä joskus alenee, kun on lopulta pakko todeta itselleenkin elämän realiteetit.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä ketjua lukee, tulee väkisinkin mieleen että "parempi yksin kuin huonossa suhteessa" tarkoittaa oikeasti että parempi yksin kuin omaa tasoaan vastaavan kanssa. Jos itse ei ole mikään valioyksilö, ei sellaista miestäkään saa. Pitää tyytyä omaan tasoonsa tai olla ilman.
Tuskin kukaan puhuukaan täydellisestä ulkonäöstä, ammatista jne. muista tasojankkaajien lemppareista, vaan siitä, että hyvässä suhteessa ihmiset ovat toisilleen parhaita mahdollisia kumppaneita. Se, että persoonat sopii yhteen, molemmat pitää toista ulkonälllisesti viehättävänä, jakaa yhteiset arvot ja huumorintajun, tekee kumppaneista sopivat toisilleen. Ei niin, että etsitään jotain paperilla täydellistä.
Mun mies ei todellakaan olisi kaikille unelmakumppani, mutta mulle hän on se paras, vaikka olen tapaillut komeampia, lihaksikkaampia, parempituloisia ja korkeammin koulutettuja. Tämä nykyinen oli silti se täysi kymppi minulle, vaikka jonkun tasojankkaajan mielestä mieheni olisi varmaan joku seiska. Ei tarvitse olla paras kaikille, yksi riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 40v mielenterveyskuntoutuja ja olen tällä hetkellä kuntouttavassa työtoiminnassa. Minulla on kaikki periaatteessa ok muuten, mutta olen aika erikoinen luonne, joka on monelle liikaa.
Naisen täytyy miellyttää silmää, se lienee selvää kaikille. Mutta on oleellista tajuta, että vaikka aika moni maailmassa diggaa jostain Beyoncesta, niin minä esimerkiksi en perusta hänestä juuri lainkaan. Minun mielinaiseni on harmaahiirulainen kotirotta, joka liikkuu joskus ulkona vapaa-ajallaan, ehkä käy töissä/opiskelee, huolehtii hygieniastaan ja muista normaalin elämän velvollisuuksistaan.
Monen tavallisen naisen ongelma on oikeasti vain se, että he vertailevat itseään muihin naisiin ja masentuvat, kun eivät pärjää heille. Usein tämä ongelma on vain omassa päässä ja liittyy monilla siihen, että ei pääse puhumaan kenellekään ajatuksistaan ja sitten ne kasaantuvat ja vuola: Siinä meillä on mielenterveysongelma.
Todella moni ongelma ratkeaa tai ainakin hellittää, kun vain avaa sisintään luotettavalle ihmiselle. Tai sitten tekee niinkuin minä eli höpöttelee itsekseen:) Tätä suosittelen lähinnä kotona. Ei sekään korvaa sitä, että puhuisi toiselle ihmiselle, mutta paremman puutteessa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sä ap joku mun ystävistäni jotka on 16-vuotiaasta asti ollut koko ajan suhteessa, "pahimmillaan" pari kuukautta sinkkuna välissä?
Kiva jos sua joku vielä huvittaa, ollaan oltu sun siskosi, äitisi ja muiden kavereiden kanssa huolissamme kun siedät erityisesti siltä nykyiseltä mieheltä mitä vaan. Jotenkin tunnut vielä uskovan että niin vaan pitää tehdä, ja ettet missään nimessä voisi olla yksin. Mietitty, että miten sua oikein voisi auttaa, kun ei kehdata liian suoraankaan puhua. Kyllä sä tiedät itse jo minkälainen se mies on.
Tai jos ootkin se toinen samanlainen, niin sustahan ei oo enää vuosiin kauheasti mitään kuulunut, pyörit vaan niitten toisten perheellisten kanssa ja sun jutut käy koko ajan oudommiksi ja oudommiksi samalla kun vihaat enemmän ja enemmän työttömiä, lapsettomia, sinkkuja, humanisteja, Vihreitä, ruotsinkielisiä, mahaanmuuttajia ja vaikka mitä ja ketä. Ollaan ihmetelty, että miten sä sen miehesi kanssa ajatte toisianne umpimielisempään ja konservatiivisempaan ajatteluun kun olitte molemmat vielä ihan normaaleja ja hauskoja tyyppejä ennen naimisiin menoa. Ei ulospäin oikein näytä siltä että teillä olisi kaikki ihan hyvin, vaikka olettekin saaneet sen ns. täydellisen elämän itsellenne järjestettyä. Ja joo, kyllä me nähdään sen sun hammashymysi, "huumorisi" ja tekopirteän monta oktaavia tavallisesta nousevan äänen läpi, sun käytöksesi ei todellakaan ole mitään tilannetajuista ja tyylikästä. Sun katkeruutesi ja alentuvuutesi on meille ihan yhtä ilmeistä kuin sen yhden toisen kaverin joka pääsi sun tilanteeseesi vuosia aiemmin ja jonka käytöstä siedettiin ja päiviteltiin sillon sun kanssa, muistatko? Mikä sulla on niin huonosti että pitää tehdä noin? Ihan oikeastiko sua huvittaa että me ei tehty samoja valintoja kuin sä? Ei siltä vaikuta.
Tai jos oot kolmas tai neljäs, niin äh. Kohtahan sä taas jo eroat, toivottavasti ei satu pahasti tällä kertaa, ja joo, voit soittaa taas mulle vaikka tuska ja pelko tuliskin keskellä yötä. Mutta kyllä sua sitten taas huvittaa mun valinnat kun taas ihastut päätä pahkaa parin kuukauden päästä, eikö niin?
Huh, onhan myrkyllistä tekstiä. AP taisi kirjoittaa jotenkin näin:
"Eikä siinä mitään jos asenne olisikin, että mieluummin sinkkuna kuin ei-sen-oikean-kanssa. Mutta kun sitten kuitenkin valitetaan ja märistään sitä yksinäisyyttään."
Jos tuon nyt lukee pari kolme kertaa läpi, niin ainakin itselleni tulee mieleen, että AP kritisoi sinkkuja joiden vaatimukset ovat hyvin korkealla ja he samalla valittavat.
Mielestäni AP ei siis kritisoi sinkkuja, jotka eivät valita.
Eikös tämä ole aika yleistä täällä? Naureskellaan miehille (tai naisille) jotka ovat 'sieltä asteikon alapäästä' ja samalla he etsivät jotain miljonääriä tms.
Ne itsestään huoltapitämättömät hemmot, jotka odottavat täydellistä naista eivät taida tietää naisista muuten kuin kuvien perusteella... Ja kun sosiaalinen media on täynnä huulet töröllään, silmissä Hitlerin viiksiä muistuttavat pöheiköt ja narut päällä olevia naisia niin ei se varmaan isosti sitä maailman kuvaa heillä rakenna.
"Deittikataloogit" ovat plarattavia tilauskansioita, joista valkataan taas jälleen vain kuvan perusteella. Otan tuon. ihan sama mitä siihen profiiliin tekstiä suoltaa.
Olen roikkunut deittisaiteilla 8En enää pitkään aikaan)ja mua on pidetty kauniina, mutten ole hoikka. Olen huomannut, että joillekkin kelpaisin (kai paremman puutteessa), mutta vain petikaveriksi. Tai sitten jo toisen viestin jälkeen suunnittelee jo yhteenmuuttamista. Tiskivuori on kai jo alkanut kasva ja äitikin on huonossa kunnossa.
Kun hetken juttelee ja heittää vaikkapa läppää ja kuulostaa positiiviselta niin tulee tokaisuja, että kyllä, olet juuri mitä haen, mutta heistä itsestään ei irtoa yhtikäs mitään.
Olenkin tullut tulokseen, ettei tuolla vapaana enää päälle nelikymppisiä "terveitä" miehiä yksinkertaisesti ole. Eipä noi hemmot muutenkaan niin monimutkaisia ole niin toi nettikulttuuri on yksinkertaistanut asenteita entisestään. ja realismi on kokonaan kadonnut myös itsestäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä kerran muutkin omaatuntoaan kohottavat, miksen minäkin :'D
Eli mies 29v, piakkoin 30
Koulutuksena lukio ja ammattikoulu (alalta jolla työskentelen)
Vakituinen vuorotyö 12h vuoroin (paljon vapaata, mutta kierron aikana melko kiinni työssä)
Juuri maagiset 6 jalkaa, eli 183cm
Omat hiukset, mutta sukurasitetta on...
Ihan ok ulkonäkö, en atleetti, mutta lihaksiakin on melko fyysisen työn takia.
Selkeästi introvertti, mutta kahdestaan tai pienessä porukassa voin olla huomattavankin puhelias.
En tupakoi ja juon harvoin (ja vähän; en koskaan humalaan. En tykkää)
Hah. kaiketi myös keskimääräistä älykkäämpi kun jotain 120-130 antaneet nettitestit AO:ksi, mutta mitäpä niistä.
Ei lapsia (vielä)
Asuntovelkaa on, mutta suoriudun kuluista yksinkin hyvin ja säästöt ynnä sijoitukset laittamalla teuraaksi saisin melkein maksettua pois (ei näillä koroilla houkuta)
Mitä naiselta toivoisin:
Ennenkaikkea mukava, avarakatseinen ja herttainen (sekä suvaitsevainen mun välillä aspergermaisen ilmaisun suhteen)
Mielellään 24-28 (mutta en liiemmin aattele jos muuten on ihana ja 20-32 väliin osuis)
Pituus on plussa (170-183 välillä ainakin plussaa; kattelen mielelläni silmiin ilman niskan kivistyksia ;D)
Ei tarvii olla hoikka, mieluummin pyylevä, kuin luiseva
Nätit kasvot on iso plussa täytyy tunnustaa... Mut mä tuomitsen sen :p
Tahtoo lapsia, mutta ei kenen vain kanssa (haluan tutustua kunnolla, eli ei mielellään voimakasta biolgisen kellon raksutusta siksi).
Toivottavasti savuton, eikä ainakaan alkoholin ongelmakäyttäjä
Onko liian suuret toiveet?
Kuulostaa realistisilta ja kuulostat hyvältä. :) Melkein jättäisin tähän oman sähköpostiosoitteeni, ellen olisi jo hyvässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on mielummin yksin kuin jonkun epäsopivan kanssa niin mitäs nauramista siinä on?
Itsekin sitouduin vasta kun löytyi noin 99% täydellinen ihminen. Mikään muu ei kelvannut.
Ja täydellisellä en tarkoita ns. paperilla tai ulkonäöllisesti täydellistä, vaan minulle täydellisesti sopivaa.
Elämä on muuten aika leppoisaa, kun ei tarvitse tehdä sitä paljon puhuttua työtä tai kompromisseja hyvän suhteen takia, kun molemmat haluaa samoja asioita ja ajatelee asioista suunnilleen samoin. Kannatti odottaa. Suosittelen muillekin.
Tällaisen parisuhteen miehenikin kuvitteli saaneensa. Mutta kas, kun minun näkökulmastani sama suhde näyttikin hyvin erilaiselta. Kaikki työ sälytettiin minun niskaani. Hänen ei tarvinnut tehdä mielestään töitä sen enempää kodin ylläpidon, lasten kuin suhteemmekaan eteen. ne kuuluivat suhteen naisosapuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo yllä olevat miesten odotukset mun mielestä yhtään liiallisia ole. Mietityttää vaan, että eikö naisen henkisillä ominaisuuksilla ole mitään väliä, tai sillä että toisen kanssa "klikkaa" henkisesti?
Minulla tuo kohta kuuluu muodossa "*kohtelee minua ystävällisesti".
Älyllisiä haasteita saan tarvittaessa kavereiden kanssa keskustelemalla. En siis tarvitse niitä
välttämättä naiselta.
Tuo on iso "turn off" suurimmalle osalle naisista. Ei nainen halua olla mikään maskotti tai näyttelyesine, jonka ajatuksilla ei ole mitään merkitystä, eikä varsinkaan halua miestä, jolle sellainen on ok. Sinusta näkyy läpi halveksunta. Pidät miehiä, tai ainakin itseäsi, älykkäämpänä kuin naisia, koska et edes odota mitään älyllistä vastinetta naiselta.
Ongelma muuttuikin nyt siihen muotoon, ettei minulla ole tarpeeksi vaatimuksia naisille? Muutenkin viime päivien teema tuntuu olevan palstalla se, että yksi jos toinenkin asia on osoittavinaan "halveksuntaa".
Naisten älykkyysjakauma on sellainen, että ylivoimaisesti suurin osa on älyltään keskimääräisiä. Käytännössä tämä ilmenee siten, ettei naisissa juurikaan ole sen enempää neroja kuin idioottejakaan. Miehillä käyrä on paljon loivempi: toisin sanoen miehissä on enemmän sekä idiootteja että neroja.
Kun tietää suunnilleen oman paikkansa kyseisellä käyrällä voi huomata, ettei vastaavia naisia ole paljoa olemassa, saati sitten saapuvilla oikean ikäisenä ja sinkkuna. En halua tarpeettomasti rajata potentiaalisia ehdokkaita pois "tutkastani" vaatimalla liikoja millään osa-alueella.
Onko sulla olemassa joku tieteellisesti oikeaksi todettu tutkimus tms. tuosta väitteestäsi koskien naisten ja miesten älykkyyttä? Itse selvästi pidät itseäsi kuuluvana sinne miesten kärkeen.
No, en osaa sanoa mikä on realistinen vaatimustaso kohdallasi, mutta sen voin sanoa, etten ainakaan itse haluaisi olla miehen kanssa, joka pitäisi minua tyhmempänä kuin itseään, eikä edes odottaisi minun kykenevän äykkääseen keskusteluun kanssaan.
Yliopistotutkinnon suorittaneita älykkäitä naisia on ihan varmasti enemmän kuin miehiä, en nyt ihan ymmärrä miten koet olevasi niin harvinaista laatua, ettet kokemaasi tasoasi olevaa naista löytäisi.
En kuulu miesten kärkeen, jos sellaisena pidetään esimerkiksi Albert Einsteinia ja Stephen Hawkingia. Jossain ehkä parhaan 30% joukossa varmaan olen.
Pointti on siinä, ettei naisen älykkyys ole minulle valintakriteeri. Näin ollen en kiinnitä naisen älyyn huomiota "valintaa" tehdessäni (sikäli kuin nyt mies mitään valitsemaan pääsee). Tämä on nyt ilmeisesti ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että menin naimisiin komean mutta hankalan miehen kanssa ja erottiin aikanaan, nyt saan nirsoilla loppuelämäni ihan täysillä ja olla rauhassa! Koska hankalaluonteista miestä en ota ja sen pitää olla vähintään yhtä komea kuin eksä.
Tätähän tuolla toisessa ketjussa sanottiin, vaikka se sielläkin kiivaasti kiellettiin. Nainen haluaa nykyisin yhden miehen nuoruuden hurjasteluihin, yhden lasten tekoon, yhden niiden lasten kasvattamiseen ja vanhuuden päiviksi sitten vielä yhden miehen. Toisin sanoen aina uusi mies per oma elämäntilanne.
Sattuneesta syystä suurinta osaa miehiä moinen järjestely ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tätä ketjua lukee, tulee väkisinkin mieleen että "parempi yksin kuin huonossa suhteessa" tarkoittaa oikeasti että parempi yksin kuin omaa tasoaan vastaavan kanssa. Jos itse ei ole mikään valioyksilö, ei sellaista miestäkään saa. Pitää tyytyä omaan tasoonsa tai olla ilman.
Tuskin kukaan puhuukaan täydellisestä ulkonäöstä, ammatista jne. muista tasojankkaajien lemppareista, vaan siitä, että hyvässä suhteessa ihmiset ovat toisilleen parhaita mahdollisia kumppaneita. Se, että persoonat sopii yhteen, molemmat pitää toista ulkonälllisesti viehättävänä, jakaa yhteiset arvot ja huumorintajun, tekee kumppaneista sopivat toisilleen. Ei niin, että etsitään jotain paperilla täydellistä.
Mun mies ei todellakaan olisi kaikille unelmakumppani, mutta mulle hän on se paras, vaikka olen tapaillut komeampia, lihaksikkaampia, parempituloisia ja korkeammin koulutettuja. Tämä nykyinen oli silti se täysi kymppi minulle, vaikka jonkun tasojankkaajan mielestä mieheni olisi varmaan joku seiska. Ei tarvitse olla paras kaikille, yksi riittää.
Onkos tämä nykyinen miehesi tietoinen näistä menneisyyden hurjasteluistasi ja siitä, että häntä parempiakin sinulla on ollut runsain mitoin...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverillani oli loputon lista miehelle... automerkki piti olla joku tietyistä (auto siis tietenkin oltava), vähintään AMK-koulutus, 2-5 vuotta häntä vanhempi, vakituinen työpaikka, tummat hiukset, yli 185 cm jne jne. Itse ylipainoinen ihan nätti AMK-nainen. Ei autoa. Oli sinkkuna hyvin pitkään, lopulta jousti iästä, hiuksista ja jostain pienemmistä asioista. Voi luoja.
Vierailija kirjoitti:
Haluan kuulla, vaadinko itse liikaa.
Vaadin tai toivon:
*lisääntymisikäinen
*hoikka, tai ei ainakaan ylipainoinen
*mieluiten ei (vielä) lapsia*pitkät hiukset
*kohtelee minua ystävällisesti
*mieluusti ei tupakoi
Mitä minulla on tarjota:
*ikä 37
*jonkun verran yli 180 cm pitkä
*painoindeksi 22, kuntosalia 3x viikossa, olen kiinnostunut ravitsemuksesta
*liikunnan ohella harrastuksina ainakin tietokirjojen lukeminen, teatterit, museot ja konsertit
*ei tupakkaa
*alkoholia juhlapyhinä ruoan kanssa, ei koskaan humalaan asti
*normaalit sosiaaliset taidot, introvertti luonne
*koulutus, maisterin tutkinto
*jonkun verran keskimääräistä älykkäämpi
*vakituinen työ
*(toistaiseksi) omat hiukset päässä
*ei (vielä) lapsia
*asun yksin
*ei velkaa
En ihmettele miksi olet sinkku. Kyse ei ole vaatimuksissasi, jotka ovat suorastaan matalat, vaan tavassasi ajatella naisia. Äitisi taisi olla hieman villainen.
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo yllä olevat miesten odotukset mun mielestä yhtään liiallisia ole. Mietityttää vaan, että eikö naisen henkisillä ominaisuuksilla ole mitään väliä, tai sillä että toisen kanssa "klikkaa" henkisesti?
Minulla tuo kohta kuuluu muodossa "*kohtelee minua ystävällisesti".
Älyllisiä haasteita saan tarvittaessa kavereiden kanssa keskustelemalla. En siis tarvitse niitä
välttämättä naiselta.
Tuo on iso "turn off" suurimmalle osalle naisista. Ei nainen halua olla mikään maskotti tai näyttelyesine, jonka ajatuksilla ei ole mitään merkitystä, eikä varsinkaan halua miestä, jolle sellainen on ok. Sinusta näkyy läpi halveksunta. Pidät miehiä, tai ainakin itseäsi, älykkäämpänä kuin naisia, koska et edes odota mitään älyllistä vastinetta naiselta.
Ongelma muuttuikin nyt siihen muotoon, ettei minulla ole tarpeeksi vaatimuksia naisille? Muutenkin viime päivien teema tuntuu olevan palstalla se, että yksi jos toinenkin asia on osoittavinaan "halveksuntaa".
Naisten älykkyysjakauma on sellainen, että ylivoimaisesti suurin osa on älyltään keskimääräisiä. Käytännössä tämä ilmenee siten, ettei naisissa juurikaan ole sen enempää neroja kuin idioottejakaan. Miehillä käyrä on paljon loivempi: toisin sanoen miehissä on enemmän sekä idiootteja että neroja.
Kun tietää suunnilleen oman paikkansa kyseisellä käyrällä voi huomata, ettei vastaavia naisia ole paljoa olemassa, saati sitten saapuvilla oikean ikäisenä ja sinkkuna. En halua tarpeettomasti rajata potentiaalisia ehdokkaita pois "tutkastani" vaatimalla liikoja millään osa-alueella.
Onko sulla olemassa joku tieteellisesti oikeaksi todettu tutkimus tms. tuosta väitteestäsi koskien naisten ja miesten älykkyyttä? Itse selvästi pidät itseäsi kuuluvana sinne miesten kärkeen.
No, en osaa sanoa mikä on realistinen vaatimustaso kohdallasi, mutta sen voin sanoa, etten ainakaan itse haluaisi olla miehen kanssa, joka pitäisi minua tyhmempänä kuin itseään, eikä edes odottaisi minun kykenevän äykkääseen keskusteluun kanssaan.
Yliopistotutkinnon suorittaneita älykkäitä naisia on ihan varmasti enemmän kuin miehiä, en nyt ihan ymmärrä miten koet olevasi niin harvinaista laatua, ettet kokemaasi tasoasi olevaa naista löytäisi.
En kuulu miesten kärkeen, jos sellaisena pidetään esimerkiksi Albert Einsteinia ja Stephen Hawkingia. Jossain ehkä parhaan 30% joukossa varmaan olen.
Pointti on siinä, ettei naisen älykkyys ole minulle valintakriteeri. Näin ollen en kiinnitä naisen älyyn huomiota "valintaa" tehdessäni (sikäli kuin nyt mies mitään valitsemaan pääsee). Tämä on nyt ilmeisesti ongelma?
"Jossain ehkä parhaan 30% joukossa varmaan olen."
Hymyilin ääneen. Olet todennäköisesti keskitasoa.
Kannattaa tehdä se testi! Vai etkö uskalla?
T. Mensalainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo yllä olevat miesten odotukset mun mielestä yhtään liiallisia ole. Mietityttää vaan, että eikö naisen henkisillä ominaisuuksilla ole mitään väliä, tai sillä että toisen kanssa "klikkaa" henkisesti?
Minulla tuo kohta kuuluu muodossa "*kohtelee minua ystävällisesti".
Älyllisiä haasteita saan tarvittaessa kavereiden kanssa keskustelemalla. En siis tarvitse niitä
välttämättä naiselta.
Tuo on iso "turn off" suurimmalle osalle naisista. Ei nainen halua olla mikään maskotti tai näyttelyesine, jonka ajatuksilla ei ole mitään merkitystä, eikä varsinkaan halua miestä, jolle sellainen on ok. Sinusta näkyy läpi halveksunta. Pidät miehiä, tai ainakin itseäsi, älykkäämpänä kuin naisia, koska et edes odota mitään älyllistä vastinetta naiselta.
Ongelma muuttuikin nyt siihen muotoon, ettei minulla ole tarpeeksi vaatimuksia naisille? Muutenkin viime päivien teema tuntuu olevan palstalla se, että yksi jos toinenkin asia on osoittavinaan "halveksuntaa".
Naisten älykkyysjakauma on sellainen, että ylivoimaisesti suurin osa on älyltään keskimääräisiä. Käytännössä tämä ilmenee siten, ettei naisissa juurikaan ole sen enempää neroja kuin idioottejakaan. Miehillä käyrä on paljon loivempi: toisin sanoen miehissä on enemmän sekä idiootteja että neroja.
Kun tietää suunnilleen oman paikkansa kyseisellä käyrällä voi huomata, ettei vastaavia naisia ole paljoa olemassa, saati sitten saapuvilla oikean ikäisenä ja sinkkuna. En halua tarpeettomasti rajata potentiaalisia ehdokkaita pois "tutkastani" vaatimalla liikoja millään osa-alueella.
Onko sulla olemassa joku tieteellisesti oikeaksi todettu tutkimus tms. tuosta väitteestäsi koskien naisten ja miesten älykkyyttä? Itse selvästi pidät itseäsi kuuluvana sinne miesten kärkeen.
No, en osaa sanoa mikä on realistinen vaatimustaso kohdallasi, mutta sen voin sanoa, etten ainakaan itse haluaisi olla miehen kanssa, joka pitäisi minua tyhmempänä kuin itseään, eikä edes odottaisi minun kykenevän äykkääseen keskusteluun kanssaan.
Yliopistotutkinnon suorittaneita älykkäitä naisia on ihan varmasti enemmän kuin miehiä, en nyt ihan ymmärrä miten koet olevasi niin harvinaista laatua, ettet kokemaasi tasoasi olevaa naista löytäisi.
En kuulu miesten kärkeen, jos sellaisena pidetään esimerkiksi Albert Einsteinia ja Stephen Hawkingia. Jossain ehkä parhaan 30% joukossa varmaan olen.
Pointti on siinä, ettei naisen älykkyys ole minulle valintakriteeri. Näin ollen en kiinnitä naisen älyyn huomiota "valintaa" tehdessäni (sikäli kuin nyt mies mitään valitsemaan pääsee). Tämä on nyt ilmeisesti ongelma?
"Jossain ehkä parhaan 30% joukossa varmaan olen."
Hymyilin ääneen. Olet todennäköisesti keskitasoa.Kannattaa tehdä se testi! Vai etkö uskalla?
T. Mensalainen
Muakin hymyilytti tuo. Nettitestit (mukaan lukien mensan) antavat mulle mensan rajan tuntumaan tuomion (olikohan se sillon, katsottiin kuuluvan älykkäinpään 2%).
Kuulua nyt älykkäinpään 30%....
En ite aio vasmaan koskaan mennä viralliseen valvottuun testiin, kun ei se eliittiklubi mulle mitään anna ( ja todennäköisesti jännittäjänä oudossa tilanteessa alisuoriutuisinkin sen verran, ettei ois mahiksiakaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista, pitäiskö mun nyt tyytyä johonkin työttömään ja tupakoivaan alkon väärinkäyttäjään, koska olen tavallisen näköinen? EI kiitos, olen mielummin sinkku. Näin nelikymppisenä mulla on takana yksi työtön hyväksikäyttäjä mies, joka valehteli hakevansa töitä, mutta ei ilmoittautunut edes työkkäriin, että saisi työttömyyskorvaukset. Pihalle heitin. Takana myös pari alkon väärinkäyttäjää, joista toinen harrasti kännissä henkistä väkivaltaa. Kenkää näillekkin. Vaikka olen tavallinen ja tavallisen näköinen, en kaipaa ongelmamiestä. No mun kriteereihin sopivaa tapausta ei taida enää tulla vastaan, joten elän poikieni kanssa kolmistaan. Loppupeleissä olen oikeinkin onnellinen.
Olen käynyt myös tämmöisten miesten kanssa treffeillä, jotka valittavat, kun "ei kunnon mies kelpaa". Yhden kanssa töksähti keskustelu. Mitä minä semmoisella miehellä, jonka kanssa aaltopituus on valovuosien päässä omastani? Toinen oli mukava, mutta en olisi voinut edes kuvitella seurustelevani. Kemiat ei vain natsannut. Kolmas taas ulkonäöllisesti ei ollut minun mieleeni vaikka ihan mukava muuten oli. Ei näille asioille voi mitään. Kemiat, kun ei kohtaa, niin ne ei kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ne itsestään huoltapitämättömät hemmot, jotka odottavat täydellistä naista eivät taida tietää naisista muuten kuin kuvien perusteella... Ja kun sosiaalinen media on täynnä huulet töröllään, silmissä Hitlerin viiksiä muistuttavat pöheiköt ja narut päällä olevia naisia niin ei se varmaan isosti sitä maailman kuvaa heillä rakenna.
"Deittikataloogit" ovat plarattavia tilauskansioita, joista valkataan taas jälleen vain kuvan perusteella. Otan tuon. ihan sama mitä siihen profiiliin tekstiä suoltaa.
Olen roikkunut deittisaiteilla 8En enää pitkään aikaan)ja mua on pidetty kauniina, mutten ole hoikka. Olen huomannut, että joillekkin kelpaisin (kai paremman puutteessa), mutta vain petikaveriksi. Tai sitten jo toisen viestin jälkeen suunnittelee jo yhteenmuuttamista. Tiskivuori on kai jo alkanut kasva ja äitikin on huonossa kunnossa.
Kun hetken juttelee ja heittää vaikkapa läppää ja kuulostaa positiiviselta niin tulee tokaisuja, että kyllä, olet juuri mitä haen, mutta heistä itsestään ei irtoa yhtikäs mitään.
Olenkin tullut tulokseen, ettei tuolla vapaana enää päälle nelikymppisiä "terveitä" miehiä yksinkertaisesti ole. Eipä noi hemmot muutenkaan niin monimutkaisia ole niin toi nettikulttuuri on yksinkertaistanut asenteita entisestään. ja realismi on kokonaan kadonnut myös itsestäkin.
Minä en sentään ole tullut tulokseen, että vapaana fitness-mimmejä ei yksinkertaisesti ole, vaikka en itse semmoista saa.
Olen tykännyt yhdestä miehestä.
Hänellä oli adhd. Ei siis oikein osannut huolehtia asioistaan. Ei käynyt töissä, ei välttämättä suihkussakaan, ei pitänyt huolta asunnostaan, tavaraa meni paljon rikki vahingossa.
Ei osannut mennä nukkumaan, saattoi valvoa ja nukkua miten sattui pätkissä.
Poltti sisällä tupakkaa.
Matkusti pummilla julkisissa.
Oli hörökorvat ja tukka kasvoi miten sattui ja koska sille ei tehty mitään, se oli takussa melkein rastoille asti.
Silti välitin hänestä paljon.
Hän valitettavasti kuoli viime kesänä.
Olen elämäni aikana tavannut miehiä, käynyt treffeillä ja tehnyt vaikka mitä, mutta kellekään en ole kelvannut.
Nettideitti ei natsaa eikä tinder.
Alan jo näin yli 30-vuotiaana luovuttaa ja yrittää sopeutua siihen, etten saa koskaan kävellä käsikädessä tai pussailla rakasta ihmistä. Pitää luopua myös perhehaaveista, koska masennusta sairastaneena ei saa adoptoida.
Aika paljosta pitää opetella luopumaan, jotenkin olen sen verran avarakatseinen ettei mielestäni vaatimukset ole olleet kauhean korkeat.
Vierailija kirjoitti:
Luonnolliset parit muodostuvat kelvollisista yksilöistä 20-25 vuoden iässä. Paritta jääneet ovat jakojäännöksiä jotka eivät keskenään sovi muiden yksinäisten kanssa yhteen.
OIkeassa elämässä ne nuoruuden suhteet (noin puolet niistä) katkeavat kolmi-nelikymppisinä? Ovatko ne ihmiset sitten myös pilalla, kun kaikkivoipa parisuhteellisuus ei ole enää heidän osansa? :D
T. Nuorena pariutunut, nelikymppisenä eronnut ex-priima :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nuo yllä olevat miesten odotukset mun mielestä yhtään liiallisia ole. Mietityttää vaan, että eikö naisen henkisillä ominaisuuksilla ole mitään väliä, tai sillä että toisen kanssa "klikkaa" henkisesti?
Minulla tuo kohta kuuluu muodossa "*kohtelee minua ystävällisesti".
Älyllisiä haasteita saan tarvittaessa kavereiden kanssa keskustelemalla. En siis tarvitse niitä
välttämättä naiselta.
Tuo on iso "turn off" suurimmalle osalle naisista. Ei nainen halua olla mikään maskotti tai näyttelyesine, jonka ajatuksilla ei ole mitään merkitystä, eikä varsinkaan halua miestä, jolle sellainen on ok. Sinusta näkyy läpi halveksunta. Pidät miehiä, tai ainakin itseäsi, älykkäämpänä kuin naisia, koska et edes odota mitään älyllistä vastinetta naiselta.
Ongelma muuttuikin nyt siihen muotoon, ettei minulla ole tarpeeksi vaatimuksia naisille? Muutenkin viime päivien teema tuntuu olevan palstalla se, että yksi jos toinenkin asia on osoittavinaan "halveksuntaa".
Naisten älykkyysjakauma on sellainen, että ylivoimaisesti suurin osa on älyltään keskimääräisiä. Käytännössä tämä ilmenee siten, ettei naisissa juurikaan ole sen enempää neroja kuin idioottejakaan. Miehillä käyrä on paljon loivempi: toisin sanoen miehissä on enemmän sekä idiootteja että neroja.
Kun tietää suunnilleen oman paikkansa kyseisellä käyrällä voi huomata, ettei vastaavia naisia ole paljoa olemassa, saati sitten saapuvilla oikean ikäisenä ja sinkkuna. En halua tarpeettomasti rajata potentiaalisia ehdokkaita pois "tutkastani" vaatimalla liikoja millään osa-alueella.
Onko sulla olemassa joku tieteellisesti oikeaksi todettu tutkimus tms. tuosta väitteestäsi koskien naisten ja miesten älykkyyttä? Itse selvästi pidät itseäsi kuuluvana sinne miesten kärkeen.
No, en osaa sanoa mikä on realistinen vaatimustaso kohdallasi, mutta sen voin sanoa, etten ainakaan itse haluaisi olla miehen kanssa, joka pitäisi minua tyhmempänä kuin itseään, eikä edes odottaisi minun kykenevän äykkääseen keskusteluun kanssaan.
Yliopistotutkinnon suorittaneita älykkäitä naisia on ihan varmasti enemmän kuin miehiä, en nyt ihan ymmärrä miten koet olevasi niin harvinaista laatua, ettet kokemaasi tasoasi olevaa naista löytäisi.
En kuulu miesten kärkeen, jos sellaisena pidetään esimerkiksi Albert Einsteinia ja Stephen Hawkingia. Jossain ehkä parhaan 30% joukossa varmaan olen.
Pointti on siinä, ettei naisen älykkyys ole minulle valintakriteeri. Näin ollen en kiinnitä naisen älyyn huomiota "valintaa" tehdessäni (sikäli kuin nyt mies mitään valitsemaan pääsee). Tämä on nyt ilmeisesti ongelma?
Nyt en tätä ihan usko. Kiinnität kyllä huomiota naisen älykkyyteen mutta teet sen tiedostamattasi.
Jos olet oikeasti älykäs itse niin et kestä tyhmää naista.
Muistan aina sen legendaarisen esimerkin, jonka kertoi joku kokenut parisuhdeterapeutti. Tavallinen, asiallinen mies oli ollut treffeillä naisen kanssa ja tälle naiselle ongelmaksi oli muodostunut miehen kengät. Miehellä oli normaalit, SIISTIT kengät.
Että kyllä se hiljaiseksi vetää, miten aikuinen nainen voi olla noin lapsellisen neuroottinen ja ennenkaikkea älyllisesti epärehellinen. Ja luonnollisesti jälleen kerran, ei ylipäätään nähdä omassa käytöksessä mitään outoa.
Miksi helvetissä edes vaivata miestä treffeillä, jos on itse suoraan sanottuna noin henkisesti pihalla touhujensa kanssa. Parempi vain sitten pysytellä sinkkuna vaatimuksiensa kanssa.
Kenenkään ei kannata mennä parisuhteeseen, mikä vähentää elämänlaatua. Oli taso mikä hyvänsä.