50v nainen - millainen elämäntilanne sinulla on?

Mäkin haluan tietää??

Kiireinen. Kuopus aloitti koulun viime syksynä, töissä pitäisi ehtiä esimieasemassa ymmärtämään minua nuorempia naisia, joilla teinit angstaa ja miehet suunnittelee eroa, vaikka minusta töissä ollaan ensisijaisesti töissä. Olen onnellinen ja saavuttanut sen, mitä aikanaan suunnittelin.

Olen onnellinen ja tyyryväinen.

Elämä mallillaan ja on kiva työ sekä perhe.

Riittävästi lomaa ja mahdollisuus matkusteluun.

Elämä on tällä hetkellä aika seesteistä. Jäin työttömäksi syksyllä. Nyt vain hoitelen kotia, perhettä ja puolivuotiasta koiranpentua. Mukava huilata välillä ja keskittyä omaan ja perheen hyvinvointiin. Velat on maksettu ja omaisuutta kertynyt mukavasti (esim. pari sijoitusasuntoa) joten paineita työpiakan saantiin ei juuri ole. Eikä niitä kyllä enää tämän ikäiselle taida löytyäkään. Lapset ovat lukioikäisiä ja heidänkin kanssaan pärjää hyvin, kun pahimmat murrosiän angstit on ohi. Oma terveys on ihan ok ja kuntokin on kohentunut huimasti, kun on ollut aikaa harrastaa liikuntaa. Olen myös saanut pudotettua ne ikuiset 5 kiloa. Parhaillaan suunnittelen tässä laskettelureissua keväiseen Lappiin. Ihanaa kevään odotusta muille viisikymppisille N54

Olen oikein tyytyväinen eron jälkeen. On oma asunto, hyväpalkkainen työ, ystäviä, hyvä terveys ja stressitön elämä. Ei voi valittaa. 

Olen melko tyytyväinen, on oma yritys ja lapseni on melkein aikuinen. Toivon voivani muuttaa muutaman vuoden päästä takaisin italiaan.

Uusperhe, neljä lasta 12-17 v. Ruuhkavuodet. Olen kyllä tyytyväinen ja saavuttanut enemmän kuin osasin edes toivoa. Elämäni paras päätös oli ero ja uusi liitto. Mutta jää turhan vähän aikaa itsestä huolehtimiseen ja tuntuu että palautuminen on paljon hitaampaa kuin ennen. Mietin että en ehkä jaksa olla töissä eläkeikään saakka. Vai minkä verran elämä helpottuu kun lapset kasvavat?

Vitsit, että mua aina naurattaa tuo termi "ruuhkavuodet"...noon, onhan se kiva tuntea itsensä kiireiseksi ja tärkeäksi :)

Luojan kiitos olin niin fiksu että tein muksut nuorena! Muksut olleet jo vuosia omillaan ja aikuisia Nyt nautin elosta ja olosta yksin kaikessa rauhassa :D ja onneksi osasin lähteä jo 10 v sitten loppuun eletystä huonosta avioliitosta. Enää en missään nimessä aio ottaa ketään äijän käppyrää tähän saman katon alle, ehei,,,,nyt nautin elämästä täysin rinnoin :)

Vierailija kirjoitti:

Vitsit, että mua aina naurattaa tuo termi "ruuhkavuodet"...noon, onhan se kiva tuntea itsensä kiireiseksi ja tärkeäksi :)

Aika tympeästi kommentoitu. Kun kysymys on vain siitä että pitää käydä töissä ja huolehtia lapsista ja myös ikääntyvistä vanhemmista.

Mukava lukea, että muuten 50-vuotailla näyttää menevän ihan hyvin. 

No, mulla ei ole miestä, lapsia eikä sijoitusasuntoja, enkä todellakaan osannut nykyisestä elämästäni nuorena haaveilla. Olen onnellinen ja minulla menee hyvin. 

Kaikki lapset jo omillaan, mieluisa työpaikka, sinkku. Olen onnellinen elämääni ja e n halua enää parisuhdetta ja kompromisseja minkään asian suhteen. Yksi pitkä avioliitto takana ja usea vuosi sinkkuna. Yritin joskus seurustella, mutta vapaudentunteeni vei voiton.

Minulla on sairaus, jonka takia jäin työttömäksi väliinpitoajaksi kauan sitten. Koen epäonnistuneeni elämässäni. Olen koulutettu, mutta sairauden takia syrjäydyin työelämästä.

Minulla menee kyllä nykyään todella hyvin. Ei elämä pelkkää ruusuilla tanssia ole ollut, olen eronnut ja kärsin välillä masennuksesta, lasten kanssa oli terveysongelmia ym. Nyt lapset ovat terveitä nuoria aikuisia, opiskelevat toisella paikkakunnalla mutta onneksi varsin lähellä ja molemmat käyvät usein kotipaikkakunnalla, jakavat ajan isänsä ja minun luona. Joku vuosi sitten löysin oikein mukavan miehen vierelleni jota juuri odottelen kotiin ulkomaan  työreissulta. Töissä olen ylennyt mukavasti, työ on innostavaa ja haastavaa ja palkkakin on noussut, eli elämä on taloudellisesti turvattua. Terveysongelmia ei onneksi vielä ole. Kun on elänyt hankalampiakin aikoja osaa arvostaa nykyistä tasapainoista ja onnellista elämää.

Minä elelen kahden teinarini kanssa, meillä on läheiset ja hyvät välit, vaikka teinikiukkua onkin välillä ilmassa. Jotenkin itsekin pysyy nuorena kun paneutuu lapsen koulunkäyntiin jne. Keskustellaan paljon ihan yleisistä asioista, historiasta, yhteiskunnasta, hänen tulevaisuuden mahdollisuuksistaan.

Naisena olen saavuttanut onnen ja rauhan, olen elämässäni menestynyt myös taloudellisesti lapsuuden lähtökohtiini verrattuna. Olen saanut paljon rakkautta ja huomiota elämäni aikana, nyt koen, että vuoroni on enemmän antaa. Vastata lapsestani (eksä toki on rahallisesti tukena ja toisinaan myös lapsen kanssa). Liikunta tuo päivittäin hyvää oloa ja rytmiä elämään. Minulla on muutama hyvä ystävä ja työssä olen pidetty työkaveri. Haaveilen vielä tasa-arvoisesta parisuhteesta, joka perustuisi syvään ystävyyteen ja yhteyteen henkisellä tasolla, olen myös hyvin fyysinen, joten kaipaan ihan fyysistäkin suhdetta, mutten ole valmis liian suuriin kompromisseihin, ajattelen lämmöllä paria mennyttä rakkaussuhdetta ja tietyllä tapaa meillä on oma näkymätön tunneyhteys edelleen ja viestimme siitä toisinaan, mutten haaveile menneisyyden haamuista.

Olen onnellinen juuri tässä ja nyt.

Pitkä avioliitto, jossa vaikeuksista huolimatta selvitty hyvin. Lapset aikuisia, paljon omaa aikaa ja rauhaa. Ihanaa seksiä puolison kanssa usein. Lisääntyvää kykyä olla itselleen ja toisille rakastava ja armollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vitsit, että mua aina naurattaa tuo termi "ruuhkavuodet"...noon, onhan se kiva tuntea itsensä kiireiseksi ja tärkeäksi :)

Samoin!

Kiireellä tärkeilyä. Kumma kun nuorena ja lapsena vanhemmat oli vuorotöissä, hoitivat, kotia, palstaa viljeltiin ja mökkiä rakennettiin.

Ei oltu vielä keksitty nimittää elämää " ruuhkaksi". Äiti jäi kotiin tullessaan kaupoilla pois bussista, osti ruoat ja käveli kaksi kilsaa kotiin kahta ruokakassia kantaen. Ei nääs ollut kuin yksi auto eikä mitään seutulippuja vaihtoineen. Ja äiti laittoi ruoat. Jos oli kesä-syksy, ruoan jälkeen lähdettiin palstalle. Sen jälkeen oli säilöntähommia tai muuta ruuhkaa.

Elämää vain elettiin sen kummemmin valittamatta.

Elän elämäni parasta aikaa. Mukava työ, etätyö kotoa käsin,hyvä palkka ja muut edut, lapset omillaan, kiva koti, suht terve. Nautin sinkkuudesta. Vapaa-aikani saan käyttää juuri kuten haluan lepoa, liikuntaa, ulkoilua, hemmottelua. En kaipaa parisuhdetta.

Mullakin lapset muuttaneet pois kaikki jo. Mies jätti jokunen vuosi sitten, mutta olisi itse pitänyt jättää hänet jo sitä ennen. Nyt odotan innolla tulevaa ja hoidan itseäni hyvin. Nautin elämästäni. Saan mennä ja tulla kuten haluan, työelämä hyvällä mallilla ja rahaa riittävästi. En taida enää halutakaan uutta miestä, hemmottelen vaan itseäni nyt - olen sen ansainnut!