Miksi Hesburgerin mainoksessa

Valkosipulin väitetään karkottavat vampyyrejä

Vokaaliharmonia. Suomen omakantaisissa, yhdistämättömissä sanoissa ei esiinny etuvokaaleja (ä, ö, y) takavokaalien (a, o, u) kanssa. Näin on kuitenkin sanassa vampyyri, koska se on lainasana. Joillekin tämä vokaaliharmonian puute vampyyri-sanassa tuottaa lausumisen kannalta vaikeuksia tai muuten vaan kuulostaa oudolta, joten sanovat joko "vämpyyri" tai "vamppyyri/vam-pyyri" että sana kuulostaisi enemmän yhdyssanalta.

Vierailija kirjoitti:

Vokaaliharmonia. Suomen omakantaisissa, yhdistämättömissä sanoissa ei esiinny etuvokaaleja (ä, ö, y) takavokaalien (a, o, u) kanssa. Näin on kuitenkin sanassa vampyyri, koska se on lainasana. Joillekin tämä vokaaliharmonian puute vampyyri-sanassa tuottaa lausumisen kannalta vaikeuksia tai muuten vaan kuulostaa oudolta, joten sanovat joko "vämpyyri" tai "vamppyyri/vam-pyyri" että sana kuulostaisi enemmän yhdyssanalta.

Tuo sama toistuu myös sanassa herpes, jonka usein kuulee sanottavan herpppes. Vokaalit eivät siis selitä tätä asiaa.

Ap

Sana kapyysi osataan kyllä sanoa oikein, joten ei selity vokaaliharmonialla.

Vierailija kirjoitti:

Valkosipulin väitetään karkottavat vampyyrejä

Niin, mutta mitä ovat vampppyyrit?

Vierailija kirjoitti:

Vokaaliharmonia. Suomen omakantaisissa, yhdistämättömissä sanoissa ei esiinny etuvokaaleja (ä, ö, y) takavokaalien (a, o, u) kanssa. Näin on kuitenkin sanassa vampyyri, koska se on lainasana. Joillekin tämä vokaaliharmonian puute vampyyri-sanassa tuottaa lausumisen kannalta vaikeuksia tai muuten vaan kuulostaa oudolta, joten sanovat joko "vämpyyri" tai "vamppyyri/vam-pyyri" että sana kuulostaisi enemmän yhdyssanalta.

Jos vampyyrin sanominen " tuottaa vaikeusia" niin olisiko mainokseen voinut palkata jonkun toisen puhumaan? Ettei yhtä kertaa edes osaa sanoa vampyyri. Outoa.

Mä ajattelen, että liittyy jotenkin siihen, että suomen kielelle on luonnottomampi useampitavuinen sana, jossa ensimmäinen tavu loppuisi m:ään ja toinen tavu alkaisi p:llä. Esim. ei kumpani, vaan kumppani, ei kompania vaan komppania. Monet kaksitavuisetkin on näin (pumppu, sumppu, lumppu), mutta sitten on poikkeuksiakin, esim. sampo ja kampa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vokaaliharmonia. Suomen omakantaisissa, yhdistämättömissä sanoissa ei esiinny etuvokaaleja (ä, ö, y) takavokaalien (a, o, u) kanssa. Näin on kuitenkin sanassa vampyyri, koska se on lainasana. Joillekin tämä vokaaliharmonian puute vampyyri-sanassa tuottaa lausumisen kannalta vaikeuksia tai muuten vaan kuulostaa oudolta, joten sanovat joko "vämpyyri" tai "vamppyyri/vam-pyyri" että sana kuulostaisi enemmän yhdyssanalta.

Jos vampyyrin sanominen " tuottaa vaikeusia" niin olisiko mainokseen voinut palkata jonkun toisen puhumaan? Ettei yhtä kertaa edes osaa sanoa vampyyri. Outoa.

Mä en usko, että juuri kukaan sanoo "vampyyri".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vokaaliharmonia. Suomen omakantaisissa, yhdistämättömissä sanoissa ei esiinny etuvokaaleja (ä, ö, y) takavokaalien (a, o, u) kanssa. Näin on kuitenkin sanassa vampyyri, koska se on lainasana. Joillekin tämä vokaaliharmonian puute vampyyri-sanassa tuottaa lausumisen kannalta vaikeuksia tai muuten vaan kuulostaa oudolta, joten sanovat joko "vämpyyri" tai "vamppyyri/vam-pyyri" että sana kuulostaisi enemmän yhdyssanalta.

Jos vampyyrin sanominen " tuottaa vaikeusia" niin olisiko mainokseen voinut palkata jonkun toisen puhumaan? Ettei yhtä kertaa edes osaa sanoa vampyyri. Outoa.

vaikeuksia*

Häiritsevää. Kuten myös se, että jotkut puhuvat appelsssiineistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vokaaliharmonia. Suomen omakantaisissa, yhdistämättömissä sanoissa ei esiinny etuvokaaleja (ä, ö, y) takavokaalien (a, o, u) kanssa. Näin on kuitenkin sanassa vampyyri, koska se on lainasana. Joillekin tämä vokaaliharmonian puute vampyyri-sanassa tuottaa lausumisen kannalta vaikeuksia tai muuten vaan kuulostaa oudolta, joten sanovat joko "vämpyyri" tai "vamppyyri/vam-pyyri" että sana kuulostaisi enemmän yhdyssanalta.

Jos vampyyrin sanominen " tuottaa vaikeusia" niin olisiko mainokseen voinut palkata jonkun toisen puhumaan? Ettei yhtä kertaa edes osaa sanoa vampyyri. Outoa.

Mä en usko, että juuri kukaan sanoo "vampyyri".

Kyllä sanoo. Ei siinä ole mitään hankalaa. Siksi tätä ihmettelenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen, että liittyy jotenkin siihen, että suomen kielelle on luonnottomampi useampitavuinen sana, jossa ensimmäinen tavu loppuisi m:ään ja toinen tavu alkaisi p:llä. Esim. ei kumpani, vaan kumppani, ei kompania vaan komppania. Monet kaksitavuisetkin on näin (pumppu, sumppu, lumppu), mutta sitten on poikkeuksiakin, esim. sampo ja kampa.

No nyt tuli mieleen yksi sana, joka on samanlainen kuin vampyyri: hampuusi. Ja se on vielä tavurakenteeltaan ihan samanlainen kuin vampyyri, kun siinä on pitkä avotavu toisena tavuna. Mutta joka tapauksessa ihmiset suomessa sanovat yleensä vamppyyri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vokaaliharmonia. Suomen omakantaisissa, yhdistämättömissä sanoissa ei esiinny etuvokaaleja (ä, ö, y) takavokaalien (a, o, u) kanssa. Näin on kuitenkin sanassa vampyyri, koska se on lainasana. Joillekin tämä vokaaliharmonian puute vampyyri-sanassa tuottaa lausumisen kannalta vaikeuksia tai muuten vaan kuulostaa oudolta, joten sanovat joko "vämpyyri" tai "vamppyyri/vam-pyyri" että sana kuulostaisi enemmän yhdyssanalta.

Jos vampyyrin sanominen " tuottaa vaikeusia" niin olisiko mainokseen voinut palkata jonkun toisen puhumaan? Ettei yhtä kertaa edes osaa sanoa vampyyri. Outoa.

Mä en usko, että juuri kukaan sanoo "vampyyri".

Kyllä sanoo. Ei siinä ole mitään hankalaa. Siksi tätä ihmettelenkin.

Enhän mä sanonutkaan, että siinä mitään hankalaa olisikaan, mutta ei se silti kovin tavanomaista ole.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen, että liittyy jotenkin siihen, että suomen kielelle on luonnottomampi useampitavuinen sana, jossa ensimmäinen tavu loppuisi m:ään ja toinen tavu alkaisi p:llä. Esim. ei kumpani, vaan kumppani, ei kompania vaan komppania. Monet kaksitavuisetkin on näin (pumppu, sumppu, lumppu), mutta sitten on poikkeuksiakin, esim. sampo ja kampa.

Nuo jäkimmäiset eivät ole mitään "poikkeuksia", joten tämä ei pidä paikkaansa. Vai menetkö kamppaajalle, kun haluat leikkauttaa hiuksesi?

No nyt keksin vielä yhden mahdollisen syyn sille, miksi p lausutaan kaksoiskonsonattina: ruotsin sanassa vampyr paino on toisella tavulla ja p on vähintään puolipitkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen, että liittyy jotenkin siihen, että suomen kielelle on luonnottomampi useampitavuinen sana, jossa ensimmäinen tavu loppuisi m:ään ja toinen tavu alkaisi p:llä. Esim. ei kumpani, vaan kumppani, ei kompania vaan komppania. Monet kaksitavuisetkin on näin (pumppu, sumppu, lumppu), mutta sitten on poikkeuksiakin, esim. sampo ja kampa.

Nuo jäkimmäiset eivät ole mitään "poikkeuksia", joten tämä ei pidä paikkaansa. Vai menetkö kamppaajalle, kun haluat leikkauttaa hiuksesi?

Onko kampaaja kaksitavuinen sana? Hmm...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen, että liittyy jotenkin siihen, että suomen kielelle on luonnottomampi useampitavuinen sana, jossa ensimmäinen tavu loppuisi m:ään ja toinen tavu alkaisi p:llä. Esim. ei kumpani, vaan kumppani, ei kompania vaan komppania. Monet kaksitavuisetkin on näin (pumppu, sumppu, lumppu), mutta sitten on poikkeuksiakin, esim. sampo ja kampa.

Nuo jäkimmäiset eivät ole mitään "poikkeuksia", joten tämä ei pidä paikkaansa. Vai menetkö kamppaajalle, kun haluat leikkauttaa hiuksesi?

jälkimmäiset*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen, että liittyy jotenkin siihen, että suomen kielelle on luonnottomampi useampitavuinen sana, jossa ensimmäinen tavu loppuisi m:ään ja toinen tavu alkaisi p:llä. Esim. ei kumpani, vaan kumppani, ei kompania vaan komppania. Monet kaksitavuisetkin on näin (pumppu, sumppu, lumppu), mutta sitten on poikkeuksiakin, esim. sampo ja kampa.

Nuo jäkimmäiset eivät ole mitään "poikkeuksia", joten tämä ei pidä paikkaansa. Vai menetkö kamppaajalle, kun haluat leikkauttaa hiuksesi?

Onko kampaaja kaksitavuinen sana? Hmm...

Nyt kun ajattelen uudestaan, en ymmärrä viestiäsi sitäkään vähää, etkä sinäkään tainnut ymmärtää minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen, että liittyy jotenkin siihen, että suomen kielelle on luonnottomampi useampitavuinen sana, jossa ensimmäinen tavu loppuisi m:ään ja toinen tavu alkaisi p:llä. Esim. ei kumpani, vaan kumppani, ei kompania vaan komppania. Monet kaksitavuisetkin on näin (pumppu, sumppu, lumppu), mutta sitten on poikkeuksiakin, esim. sampo ja kampa.

Nuo jäkimmäiset eivät ole mitään "poikkeuksia", joten tämä ei pidä paikkaansa. Vai menetkö kamppaajalle, kun haluat leikkauttaa hiuksesi?

Onko kampaaja kaksitavuinen sana? Hmm...

Onko suomalaisille vaikea sanoa esim rampa. Kuinka usein olet kuullut sanottavan ramppa.

Tai lamppi. Kyllä ihan tavallisia sanoja ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vokaaliharmonia. Suomen omakantaisissa, yhdistämättömissä sanoissa ei esiinny etuvokaaleja (ä, ö, y) takavokaalien (a, o, u) kanssa. Näin on kuitenkin sanassa vampyyri, koska se on lainasana. Joillekin tämä vokaaliharmonian puute vampyyri-sanassa tuottaa lausumisen kannalta vaikeuksia tai muuten vaan kuulostaa oudolta, joten sanovat joko "vämpyyri" tai "vamppyyri/vam-pyyri" että sana kuulostaisi enemmän yhdyssanalta.

Jos vampyyrin sanominen " tuottaa vaikeusia" niin olisiko mainokseen voinut palkata jonkun toisen puhumaan? Ettei yhtä kertaa edes osaa sanoa vampyyri. Outoa.

Mä en usko, että juuri kukaan sanoo "vampyyri".

Minä ainakin sanon vampyyri. On aina häirinnyt kun joku sanoo vämppyyri.