Lue keskustelun säännöt.
Oletko nähnyt miehesi itkevän? Millaisessa tilanteessa?
01.03.2018 |
Minulla on 14 vuoden avioliitto miehen kanssa takana enkä nähnyt hänen kertaakaan itkevän, kunnes koiramme jouduttiin lopettamaan. Mies itki, itki ja itki varmaan kolme tuntia, vetäen välillä henkeä. Toki minäkin itkin mutta tuo oli sellaista itkua mitä en ollut koskaan kuullut. Niin sydäntä särkeävää ja raastavaa. Toki koira oli 15-vuotias ja meille molemmille äärimmäisen tärkeä.
Kommentit (93)
The notebook ja Disneyn leffat, Up pahimpana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
petteri kirjoitti:
Sen olen miehenä oppinut, ettei naista kiinnosta jos susta tuntuu pahalta. Sä olet mies. Sun on kestettävä se kuin "mies".
Olin masentunut puolisen vuotta ajoittain aina joitain päiviä pitkittyneen työstressin takia. Nainen kyllä huomasi minulla hiljaisen päivän, muttei kiinnostanut lohduttaa, kysyä mikä on ja koittaa olla tukena.
Ehkä tämä kasvattaa miehistä henkisesti "vahvempia"(tunteiltaan kylmiä).
Et sitten saanut itse suutasi auki, jos oli jotain erikoista mielessä?
Kun me naiset ei olla ajatuksenlukijoita.
Mun mies ei yleensä koskaan puhunut mitään työstään. Aluksi kysyin, mutta vastaus oli yksioikoinen "ei siellä mitään tapahdu muuta kuin koodataan", opin että ei kannata kysellä.
Sitten kuinka ollakaan myöhemmin tuli valitusta, kun en ollut arvannut että puoli vuotta takaperin oli ollut ongelmia jonkun asiakkaan kanssa, mutta mua ei kuulemma yhtään kiinnostanut! No enhän mä tiennyt, kun ei hän kertonut. Vastaus kuului, että olisi pitänyt kysyä.
Joo. Eli suu auki, miehet, silloin kerran vuodessa kun on jotain asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi monta kertaa. Kyyneleet tulevat usein silmiin, monesti viikossa herkistyy. Ihan itkuun astikin monta kertaa kuukaudessa. Onneksi mieheni on herkkä. Surulliset uutiset, ikävä tai kaipaus, sairauden pelko, jopa meidän oma historiamme itkettävät häntä. Myös ilosta tai rakkaudesta hän osaa itkeä. Pohjalainen mies uskaltaa olla herkkäkin!
Voisin kirjoittaa tismalleen samoin omasta pohjalaisesta miehestäni. :)
Vierailija kirjoitti:
petteri kirjoitti:
Sen olen miehenä oppinut, ettei naista kiinnosta jos susta tuntuu pahalta. Sä olet mies. Sun on kestettävä se kuin "mies".
Olin masentunut puolisen vuotta ajoittain aina joitain päiviä pitkittyneen työstressin takia. Nainen kyllä huomasi minulla hiljaisen päivän, muttei kiinnostanut lohduttaa, kysyä mikä on ja koittaa olla tukena.
Ehkä tämä kasvattaa miehistä henkisesti "vahvempia"(tunteiltaan kylmiä).
Et sitten saanut itse suutasi auki, jos oli jotain erikoista mielessä?
Kun me naiset ei olla ajatuksenlukijoita.Mun mies ei yleensä koskaan puhunut mitään työstään. Aluksi kysyin, mutta vastaus oli yksioikoinen "ei siellä mitään tapahdu muuta kuin koodataan", opin että ei kannata kysellä.
Sitten kuinka ollakaan myöhemmin tuli valitusta, kun en ollut arvannut että puoli vuotta takaperin oli ollut ongelmia jonkun asiakkaan kanssa, mutta mua ei kuulemma yhtään kiinnostanut! No enhän mä tiennyt, kun ei hän kertonut. Vastaus kuului, että olisi pitänyt kysyä.
Joo. Eli suu auki, miehet, silloin kerran vuodessa kun on jotain asiaa.
Eli naiset ovat myös sokeita sen empatiakyvyttömyytensä lisäksi jos toinen ei ole oma itsensä ja voi silminnähden huonosti? Ok.
petteri kirjoitti:
Sen olen miehenä oppinut, ettei naista kiinnosta jos susta tuntuu pahalta. Sä olet mies. Sun on kestettävä se kuin "mies".
Olin masentunut puolisen vuotta ajoittain aina joitain päiviä pitkittyneen työstressin takia. Nainen kyllä huomasi minulla hiljaisen päivän, muttei kiinnostanut lohduttaa, kysyä mikä on ja koittaa olla tukena.
Ehkä tämä kasvattaa miehistä henkisesti "vahvempia"(tunteiltaan kylmiä).
No onpa yleistys. Kurja että hän ei osannut suhtautua sairauteesi, mutta se on hänen vammansa. Oma mies on ollut masentunut vuosia ja parhaani mukaan olen yrittänyt olla tukena, vaikka se onkin välillä haastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkenyt joka kerta kun on joutunut nai maan mua sen jälkeen kun turposin vuodessa 30kg.
Itkee myös onnesta silloin kun saa työreissuillaan nu ssia muijaa jolla on vyötärö ja uuma.
Viimeksi tänään itki kun katseli avuttomana minun menkkakipuiluani. Sitä ennen eilen kun muisteli yhtä tarinaa, jonka kirjoitin meistä. Vuolaasti itki joitakin kuukausia sitten kun olin jättämässä häntä hyvästä syystä. On herkkä vaihe nyt menossa meillä, ei ole aiempien vuosien aikana yhteensä itkenyt niin paljon kuin viimeisen vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mieheni, koska olen sinkku, mutta ainoa kerta kun näin isäni itkevän oli hänen äitinsä hautajaisissa. Tuli kyynel omaankin silmään, ihan siitä että en ole koskaan nähnyt häntä siinä tilassa. (Ei mummolle, koska kuolema on luonnollinen osa elämää, joka hänellä oli pitkä ja hyvä. Hänen puolestaan olen onnellinen, koska sai kuolla hyväkuntoisena ja ns. täydessä älyssä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime joulun alla kun hänen kissansa jouduttiin lopettamaan syövän takia. Toisen kerran tänä vuonna kun paras ystävä oli lähtenyt oman käden kautta.
Kissan! :D Koiran takia itkemisen ymmärtäisin mutta kissan! Akkamainen mies sulla!
Empatiakyky on parasta ja laadun tae miehessä. Naisilla on yleensä luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoäitinsä hautajaisissa ja silloin kun eläinlääkäri kertoi että koiramme on tosi sairas ja kuolemaisillaan (saatiin kuitenkin tervehtymään).
Ainoa kerta kun mies on liikuttunut kyyneliin oli se kun uskaltautui tunnustamaan minulle, että hän ei saa millään välejä poikki ex-tyttöystävään. Hän pelkäsi, että vedän herneen nenään ja nostan kytkintä. Helpotus oli suuri kun niin ei käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari exääni ovat olleet itkupillejä, jatkuvasti tippa linssissä ja räkä poskella milloin mistäkin pikkuasiasta. Vaikka sellaisesta että lakkasin vastaamasta työaikana heidän viesteihinsä tai puheluihinsa tai jos sadatta kertaa jouduin huomauttamaan kenkien jättämisestä keskelle lattiaa (joskus olin vähällä kompastua niihin tai koirani saattoi repiä ne), silloin tein sen aika värikkäällä kielenkäytöllä.
Teidän miehet ei itke? Ite itken joka viikko m25.
Hänen äitinsä kuoleman jälkeen. Hän ei ollut nähnyt äitiään vuosiin, sillä hänellä ei ollut ollut rahaa matkustaa kotimaahansa.
On hän muulloinkin itkenyt, mutta tuo taisi olla ensimmäinen kerta, muistan tuon sydäntäsärkevän hetken aina. Aikuinen mies itki ja huusi äitiä kuin pikkupoika ja minä itkin ja halasin häntä.
Joskus riidellessä, ekassa ultrassa, kun kissa jouduttiin lopettamaan ja kosiessa.
Exän kanssa oltiin 10 vuotta. Näin itkevän muutamia kertoja: kun kerran kännissä puhui isänsä sairaudesta, isänsä hautajaisissa ja erotessamme. Erosimme kerran aiemminkin joksikin aikaa, hän itki silloinkin. Luultavasti itki myös isänsä kuollessa, mutta en ollut silloin paikalla.
Sama kuin ap:lla, olen nähnyt mieheni itkevän, kun koiramme jouduttiin saattelemaan viimeiselle matkalle. Sama asia tapahtui lapsuudessani isäni kohdalla - ainoa kerta, kun isäni on itkenyt, oli koiran kuolema. Ei omien vanhempien kuolemat ole kummankaan kohdalla vaikuttaneet tuolla tavalla.
Ilosta lasten syntyessä. Surusta ja huolesta pari kertaa siskonsa sairauden yhteydessä.