Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi tulen riippuvaiseksi suhteissa?

Vierailija
01.03.2018 |

Aina kun mulla on juttua jonkun miehen kanssa ja ollaan esim. nukuttu vierekkäin (ei välttämättä edes seksiä), niin mun olis sen jälkeen nähtävä tätä ihmistä joka ikinen päivä ja tuntuu pahalta olla erossa. Vaikka kyseessä ei olisi mikään vuosisadan romanssi, tosiaan ihan aluillaan oleva suhde, jossa ollaan vielä tutustumisvaiheessa. Olen ollut tosi pitkään sinkkuna ja mulle se ei oo ollut mikään ongelma. Mutta heti, kun on jotain säpinää niin tuntuu, että sekoan siihen läheisyydenpuutteeseen, joka riivaa joka hetki, kun se ihminen ei ole vieressä. Miten saisin korjattua itsessäni tämän ongelman? Onko kellään kokemusta vastaavasta. Haluaisin oppia tutustumaan miehiin rauhassa, ilman että säikytän toisen pois jatkuvalla huomionkipeydelläni.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
01.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko kanssasisaria paikalla...? 

Vierailija
2/12 |
01.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on miehenä vähän samanlaista ilmiötä nähtävillä.

Läheisyys on todella koukuttavaa ja oikeastaan mitä enemmän sitä saa niin sitä enemmän sitä haluaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
01.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Läheisriippuvuus?

Vierailija
4/12 |
01.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen edelleen tuollainen ja ikää jo 48v. Olen pilannut tällä hyviä suhteita.

Vierailija
5/12 |
01.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus?

Tätä olen googletellut, mutta useimmat tunnuspiirteet eivät natsaa. Olen myös itse aina se, joka on lopettanu suhteet. En siis sinäänsä pelkää lähteä suhteesta, jos en saa siitä haluamaani. Mikä on yleensä tätä palvovaa läsnäoloa siltä toiselta osapuolelta. 

Tosiaan mitä enemmän sitä läheisyyttä saa, niin sitä enemmän sitä janoaa. Silloin, kun sitä ei ole, niin en lähde sitä etsimään esim. baareista, yhden yön suhteet ei kiinnosta pätkääkään, eikä läheisyys kenenkään tuntemattoman ihmisen kanssa. 

Oma elämäkin löytyy ihan. Paljon kavereita, harrastuksia, tekemistä. Mutta, kun mies tulee kuviohin, niin obsessoidun vain ajattelemaan tätä ja haluaisin jokaisen sekunnin vain maata sängyssä tämän vierellä. Huoh...

Vierailija
6/12 |
01.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tälläisiä naisia parikin, molemmilla erittäin huono itsetunto, ovat läheisriippuvaisia, kilttejä ihmisiä molemmat. Miehenä kyllä onneksi en ole saanut kumppanikseni tälläisiä tukahduttavia persoonia, joillakin voi olla muitakin mielenterveyden häiriöitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
01.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama. Mutta en kiinny keneen vaan, mutta sitten kun kiinnyn, edellisen kaltainen käytös tulee esiin vahvana. Vaikea sanoa mistä johtuu? Ihmistä ei ole tarkoitettu olemaan yksin. Kosketuksen puute näkyy mm. aivoissa. Ehkä sitä ei itse edes tajua että on ollut läheisyyttä vailla sinkkuna?

N28

Vierailija
8/12 |
01.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oksitosiiniin jää koukkuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
01.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on samaa... siksi en viitsi ihastua, koska tuo vaihe kun ylitetään kaipaan vaikka minkälaista pösilöä, vaikka tiedän, että tulen siis ajattelemaan aikanaan niin. Mutta se, että saa vaan olla jonkun kanssa on kai parempi siinä hetkessä kuin se torjuttuna olemisen tunne (yksinäisyys, jota minä myös siedän hyvin).

Vierailija
10/12 |
01.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jonkunlainen läheisriippuvuus? En osaa sanoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
01.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samaa... siksi en viitsi ihastua, koska tuo vaihe kun ylitetään kaipaan vaikka minkälaista pösilöä, vaikka tiedän, että tulen siis ajattelemaan aikanaan niin. Mutta se, että saa vaan olla jonkun kanssa on kai parempi siinä hetkessä kuin se torjuttuna olemisen tunne (yksinäisyys, jota minä myös siedän hyvin).

Yksikään miessuhteeni ei ole ollut mieheen, jonka oikeasti pelkäisin menettäväni, ja siis silti tuo ilmiö tulee.... En ymmärrä, koska siis tosiaan sismmässäni en välitä heistä edes.

Vierailija
12/12 |
01.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tälläisiä naisia parikin, molemmilla erittäin huono itsetunto, ovat läheisriippuvaisia, kilttejä ihmisiä molemmat. Miehenä kyllä onneksi en ole saanut kumppanikseni tälläisiä tukahduttavia persoonia, joillakin voi olla muitakin mielenterveyden häiriöitä.

Mua surettaa ajatella että olen "tukahduttava" persoona, vain koska olen kiltti ja kiinnyn syvästi :/ Miten se tukahduttavuus oikeasti tulee käytöksessä ja teoissa esille? Millaista naista mies pitää tukahduttavana? Ja miksi huono itsetunto tuntuu olevan maailman kamalin kirosana ja synti joka tekee ihmisestä huonomman kuin muut?