Köyhää on turha syyllistää varojensa yli elämisestä kun varat on sellaiset ettei niillä ihminen pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä kommentoi näihin tulokeskusteluihin koska koen, että tulot ja menot on jokaisen oma asia. Mutta nyt multa alkaa mennä yli nämä "yyyyy, olen niin köyhä" -jutut.

Olemme nelihenkinen perhe, lapset 2 ja 5v. Olen ollut nyt 6 vuotta kotona ja ensi syksynä palaan sairaanhoitajan työhöni. Mieheni on ollut kaupan alalla, mutta sai yllättäen lisäopiskelupaikan ja on nyt siis opiskelija. Elämme yhteiskunnan tuilla ja opintolainalla, enkä ole siitä mitenkään ylpeä, mutta EN KOSKAAN valittaisi, että olemme köyhiä eikä raha riitä. En koe olevani köyhä enkä jää mistään paitsi.

Asumme kaupungin keskustassa, lapsilla on merkkivaatteita, ostimme juuri uuden sängyn ja olemme säästäneet kesälomamatkaa varten. MUTTA olen nähnyt myös vaivaa, että näin on. Meillä ei tupakoida eikä juoda alkoholia (joita on käytetty molempia ennen lapsia ja töissä ollessa). Lasken tarkkaan viikon ruokabudjetin, mitään ylimääräistä ei osteta. Lääkärit jonotetaan kunnalliseen. Kaikki kierrätetään ja merkkivaatteet ostetaan käytettynä tai hyvistä aleista (tämä vaatii myös aikaa ja vaivaa). Kaikki myös vertaillaan ja mietitään tarkkaan. Pitää olla suunnitelmallinen ja pysyä siinä.

Ärsyttää siis nämä kitisijät, kun rahaa ei oo, mutta kuitenkaan ei olla valmiita tekemään asian eteen mitään. Että ne kaikki luksukset tulee siihen sohvalle kun Manulle illallinen. Ei. Ne ei tule. Jos ei ole valmis tekemään yhtään oman onnellisuutensan eteen, minun mielestä on sitten parempi jäädä sinne neljän seinän sisään märisemään omaa huonommuutta.

Just. No, minä en todellakaan asu kaupungin keskustassa, ei olisi varaa. Asun kymmenen kilometrin päässä lähiössä. Ei ole miestä tai lapsia, eli ei tule lapsilisiä eikä kulut jakaannu kahden kesken. Ruoat ostetaan tietenkin tarkkaan halvimman mukaan, vaatteita ei ostella tai jos on pakko niin kirpparilta. Monet vaatteista on ostettu jopa kymmenen vuotta sitten. Selvää on, että en tupakoi tai käytä alkoholia. 

Tunnun olevan aika paljon pienituloisempi kuin te ilmeisesti, kun ihan samoja keinoja noudattaen voin edelleen sanoa olevani köyhä. Muutenkin tuollainen ylemmyydentuntoinen oletus, että teidän talouden hallintanne on jotenkin parempi kuin kaikilla muilla, on outo.

No mihin ne sun rahat sitten menee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä kommentoi näihin tulokeskusteluihin koska koen, että tulot ja menot on jokaisen oma asia. Mutta nyt multa alkaa mennä yli nämä "yyyyy, olen niin köyhä" -jutut.

Olemme nelihenkinen perhe, lapset 2 ja 5v. Olen ollut nyt 6 vuotta kotona ja ensi syksynä palaan sairaanhoitajan työhöni. Mieheni on ollut kaupan alalla, mutta sai yllättäen lisäopiskelupaikan ja on nyt siis opiskelija. Elämme yhteiskunnan tuilla ja opintolainalla, enkä ole siitä mitenkään ylpeä, mutta EN KOSKAAN valittaisi, että olemme köyhiä eikä raha riitä. En koe olevani köyhä enkä jää mistään paitsi.

Asumme kaupungin keskustassa, lapsilla on merkkivaatteita, ostimme juuri uuden sängyn ja olemme säästäneet kesälomamatkaa varten. MUTTA olen nähnyt myös vaivaa, että näin on. Meillä ei tupakoida eikä juoda alkoholia (joita on käytetty molempia ennen lapsia ja töissä ollessa). Lasken tarkkaan viikon ruokabudjetin, mitään ylimääräistä ei osteta. Lääkärit jonotetaan kunnalliseen. Kaikki kierrätetään ja merkkivaatteet ostetaan käytettynä tai hyvistä aleista (tämä vaatii myös aikaa ja vaivaa). Kaikki myös vertaillaan ja mietitään tarkkaan. Pitää olla suunnitelmallinen ja pysyä siinä.

Ärsyttää siis nämä kitisijät, kun rahaa ei oo, mutta kuitenkaan ei olla valmiita tekemään asian eteen mitään. Että ne kaikki luksukset tulee siihen sohvalle kun Manulle illallinen. Ei. Ne ei tule. Jos ei ole valmis tekemään yhtään oman onnellisuutensan eteen, minun mielestä on sitten parempi jäädä sinne neljän seinän sisään märisemään omaa huonommuutta.

Te saattekin kaiken maailman lapsiavustukset päälle.

Menoja on myös pikkasen enemmän kun yksinasuvalla.

Toisaata tuo tuilla asuminen mahdollistaa sen, että asutte kaupungin keskustassa. Kaupungin vuokratalossa ja vuokratuella, epäilemättä. Jos joutuisitte maksamaan itse vuokraa, saati ett ostaisitte asunnon, teidän olisi mahdoton elää noin.

Ja huomaa: teillä siintää loppu kitkuttelulle aivan kohta. Sinä palaat töihin ja miehesi valmistuu. Mutta miten valoisasti mahtaisit jaksaa ajatella asioista, jos tuo olotilanne kestäisi lopun elämän? Aika monella esim. sairaseläkeläisellä tai viisikymppisenä työttömäksi jäävällä niin on.

Minusta kaikilla ON oikeus valittaa.

Ja on suorastaan vähän noloa, kun pienituloiset oikein kilpailevat sillä, kuka elää pienimmällä rahalla eikä nyt herranen AIKA AINAKAAN PRKL VALITA!

Ihan vaan sivusta katsoen, eikös se olisi teidän köyhien etu, että ette kauheasti elämöisi, miten yhteiskunnan tuilla voi elää mukavasti?

;-)

112

Tukikeskustelussa täytyy ottaa huomioon, että yksinelävä on ihan eri planeetalle esim. kahden lapsen yksinhuoltajaan verrattuna. Sehän on suoraan laskettu, ettei yksinhuoltajan kannata mennä töihin alle 2500 euron. Jos on vaikkaa 2 lasta päivähoidossa, se ei maksa senttiäkään työttömälle. Asumistuen saa isommille neliöille, työttömyystuki, korotettu lapsilisä, Kela maksaa elatustuen jos köyhä eksä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mielestäni se on asenneongelma, jos et voi nauttia elämästäsi. Jos sinulle elämän nauttiminen kietoutuu siihen, että voisit törsätä ja mennä miten haluat ajattelematta rahaa, niin se on sinun ongelma ja ehkä sinun kannattaisi hakea siihen apua. 

Voisinhan minäkin heittäytyä lattialle itkemään, kun ei ole varaa ostaa vaikka uusia kenkiä tai uutta takkia ja sitten itkeä sitä seuraavat pari kuukautta. Tai voisin ottaa uuden asenteen ja suuntautua muuttamaan omaa tilannettani. Muutokset eivät tule hetkessä, mutta aina voi tehdä jotain. "

Niin no asenneongelma tai masennus, tuo jälkimmäinen nyt ainakin löytyy.

Kyse nyt ei kuitenkaan ole törsäämisestä vaan siitä, että en voi tehdä oikeastaan mitään miettimättä rahaa. Sinustako tämä on normaalia ja mukavaa elämää? Ja "kannattaisi hakea apua", luuletko että sitä apua oikeasti saa naps tuosta vain? Kun ei saa useista paikoista kerjäämälläkään.

Niin, aina voi tehdä jotain ja luuletko, että en tee mitä pystyn? Kirjoitinhan että "jos joutuisin elämään näin vielä pitkälle tulevaisuuteen hyppäisin sillalta". Tilapäisesti kestää melkein mitä vain, mutta mikä idea olisi elää loppuelämänsä venyttäen joka penniä? 

Monella ei tunnu olevan mitään käsitystä masennuksesta, köyhyydestä tai toivottomuudesta. Pysykää reippaina ja muistakaa nuijia vähemmän reippaat maanrakoon siinä sivussa.

Minulla on vakava masennus. Ei sen kanssa ole helppoa elää, mutta mitä muutakaan tässä voi? Vaatia muita elättämään minua ja antamaan minulle sama elintaso, kuin niillä jotka tekevät töitä 8h+ päivässä? Ei se minusta oikein ole. 

Ja jos ei halua loppuelämää venyttää penniä, niin sitten tilanteeseen tekee muutoksen. Istumalla kotona voivottamalla asiaa tilanne ei muutu mitenkään. 

Eli ongelmistaan ei saa kertoa? Ja kuka muka on puhunut samasta elintasosta, muu kuin sinä? On vain sanottu, että "ruhtinaalliset tuet" eivät pidä paikkaansa ja että tämä köyhyys ja jatkuva syyllistyksen kohteeksi joutuminen on väsyttävää. 

Missä vaiheessa on sanottu, ettei ongelmista saisi kertoa tai puhua? Ja kuka on väittänyt, että tuilla elää leveästi? Mitä olen itse puhunut on se, että tämänhetkisillä tuilla kyllä elää ja syö terveellisesti ja että kyllä sen rahamäärän kanssa voi myös tehdä, jos HALUAA ja panostaa. 

Haluaisin lisätä, että tuntuu, että heittäydyt uhrin asemaan koska en ole sinun puolellasi, vaikka lukemani mukaan olemme samanlaisessa tilanteessa, mutta en kuitenkaan puolustele ja vaadi isompia tukia köyhille. 

En ole vaatinut isompia tukia, mutta en myöskään voi hyväksyä tätä köyhiin kohdistuvaa ajojahtia jonka mukaan köyhät saavat jo nyt liikaa tukia. 

Mistä lähtien terveellisesti syöminen on hyvän elämän ainoa vaade? Eiköhän siihen muutakin tarvita.

Kyllä se siltä vaikuttaa että ongelmista ei saisi mielestäsi puhua. Ensimmäinen viestini: "Niin, kyllä minäkin pienellä rahalla pärjään ja voin syödä terveellisesti, mutta enpä voi sanoa nauttivani elämästä. Jos tietäisin jo nyt, että joutuisin elämään näin vielä pitkälle tulevaisuuteen, hyppäisin saman tien sillalta."

Kerroin ongelmistani, en vaatinut mitään lisätukia, mutta vastasit, että minulla on asenneongelma.

Tuet ovat määrätty pakollisten menojen kustantamiseen, ei leveästi elämiseen. En ole vieläkään sanonut missään, ettei ongelmista saisi puhua, joten se, että yrität vääntää sanoistasi jotain mitä ne eivät ole, ei ole mielestäni kovinkaan hyvä tapa keskustella asioista. Myöskin miksi sanoin asian olevan asenneongelma oli se, että sanoit, ettei elämästä voi nauttia köyhänä. Kyllä voi. On kyse asenneongelmasta, jos onnellisuus on sidottu rahan määrään.  Maailmassa on vielä köyhempiäkin ihmisiä, kuin tt-tuella olevat suomalaiset ja heistäkin on varmasti onnellisia ihmisiä. 

Väänsithän sinäkin sanomisiani sellaisiksi kuin olisin vaatinut jotain lisätukia.

En sanonut ettei elämästä voisi kukaan nauttia köyhänä, vain että en itse nauti tästä rahastressistä. Lisäksi sanoin olevani masentunut, mikä tietenkin vaikuttaa asiaan. 

Niin, tuet on määritelty pakollisten menojen kustantamiseen ja siihen ne juuri ja juuri riittävätkin. Miksi jotkut sitten vaativat tukien pienentämistä? 

En ole missään vaiheessa sanonut, että sinä pyysit lisätukia, vaan totesin, että on köyhiä jotka ovat vaatimassa lisätukia, vaikka nykyisilläkin eletään ihan hyvin. 

Se, miksi ihmiset vaativat tukien pienentämistä on hyvin yhteydessä siihen, että jotkut saavat työstä saman verran rahaa kuin mitä kotona istuva tt-tuen saava saa. Tätä ei koeta oikeudenmukaiseksi, eikä myöskään motivoivaksi. Minä ymmärrän sen, ettei ole mukavaa ihmisten katsella, kun tt-ihmiset voivat laittaa rahaa sinne ja tänne tekemättä mitään, kun taas he joutuvat käymään töissä saaden lähes saman - tai parisataa enemmän. Ja kaiken lisäksi on näitä henkilöitä tt-tuella, jotka eivät tee mitään ja välttelevät töihin joutumista.  Näin olen asian ymmärtänyt. 

Ei ole yhtään kokopäivätyötä mistä jäisi käteen 600 e kuussa! Puhut ihan pölhöjä.

Mistä olet laskenut 600e? Tt-tuella elävät saavat myös asumistuet ym mukaan, mitkä yhteenlaskettuna menevät usein 1000e+ puolelle. 

Hohhoijaa, ja minä tiedän että sinullakin on timantti perseessä ja silti valitat. Tt tuki + asumistuki tekee yleensä n 700 e.

Asumismenojen ja muiden pakollisten menojen jälkeen tulee henkilölle jäädä se 491,21. Eli lähdetään laskemaan esimerkkitapaus.

Tt tuki 491,21

Max vuokratuki (riippuen kunnasta) 350e (pyöristetty)

Sähkö (kohtuullinen taitaa olla 50e kuussa)

Lääkemaksut jos on vaikka sairas 40e kuussa

Kela tottakai korvaa ylijäävän vuokrasta, oletetaan sen olevan nyt 500e (500-350=150)

Eli tälläinen henkilö saa yhteensä 1081,21e tukea kuukaudessa. 

Eikä korvaa ylijäävää vuokrasta! Jos vuokra 500 e, Kela korvaa siitä 400 e. Ellei kehota muuttamaan halvempaan asuntoon, joita ei ole.

Ja, saadakseen tt tukea ei siis saa olla yhtään omaisuutta tai rahaa tilillä yhtenäkään kuuna, kun tukea hakee.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut työelämässä vuosikausia, nyt ei yhtäkkiä töitä enää löydy. Elän työmarkkinatuella. Saan sen lisäksi asumistuen. Sairastan paria pitkäaikaissairautta, joista joudun maksamaan kuluja itse , lisäksi on erikoisruokavalio, josta ei saa korvauksia. Opiskelen myös. Ei ole velkoja, en käytä alkoholia, huumeita, en tupakoi, en käy elokuvissa, en käy ravintoloissa, en käy lomilla enkä shoppaile. Vuokra on kohtuullisen edullinen. En saa tt-tukea, koska mulla on yksityisiä eläkesäästöjä.

Pakollisten kulujen jälkeen käteen jää n. 180 euroa kuussa. Siis ruokaan, vaatteisiin, hygieniaan, yllättäviin kuluihin kuten hammaslääkäriin, huvituksiin, lahjoihin, matkoihin, lomiin, ja muuhun luksukseen yms. (nooh, tuo loppulista oli sarkasmia).

Kannattaa kadehtia!

Niinpä, ihmettelen myös miten toisilla tuensaajilla tuntuu olevan varaa "kaikkeen" kun itselläni ei riitä mihinkään ylimääräiseen. Vai onko mulle jätetty jotain kertomatta ja olisinkin oikeutettu joihinkin lisätukiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mielestäni se on asenneongelma, jos et voi nauttia elämästäsi. Jos sinulle elämän nauttiminen kietoutuu siihen, että voisit törsätä ja mennä miten haluat ajattelematta rahaa, niin se on sinun ongelma ja ehkä sinun kannattaisi hakea siihen apua. 

Voisinhan minäkin heittäytyä lattialle itkemään, kun ei ole varaa ostaa vaikka uusia kenkiä tai uutta takkia ja sitten itkeä sitä seuraavat pari kuukautta. Tai voisin ottaa uuden asenteen ja suuntautua muuttamaan omaa tilannettani. Muutokset eivät tule hetkessä, mutta aina voi tehdä jotain. "

Niin no asenneongelma tai masennus, tuo jälkimmäinen nyt ainakin löytyy.

Kyse nyt ei kuitenkaan ole törsäämisestä vaan siitä, että en voi tehdä oikeastaan mitään miettimättä rahaa. Sinustako tämä on normaalia ja mukavaa elämää? Ja "kannattaisi hakea apua", luuletko että sitä apua oikeasti saa naps tuosta vain? Kun ei saa useista paikoista kerjäämälläkään.

Niin, aina voi tehdä jotain ja luuletko, että en tee mitä pystyn? Kirjoitinhan että "jos joutuisin elämään näin vielä pitkälle tulevaisuuteen hyppäisin sillalta". Tilapäisesti kestää melkein mitä vain, mutta mikä idea olisi elää loppuelämänsä venyttäen joka penniä? 

Monella ei tunnu olevan mitään käsitystä masennuksesta, köyhyydestä tai toivottomuudesta. Pysykää reippaina ja muistakaa nuijia vähemmän reippaat maanrakoon siinä sivussa.

Minulla on vakava masennus. Ei sen kanssa ole helppoa elää, mutta mitä muutakaan tässä voi? Vaatia muita elättämään minua ja antamaan minulle sama elintaso, kuin niillä jotka tekevät töitä 8h+ päivässä? Ei se minusta oikein ole. 

Ja jos ei halua loppuelämää venyttää penniä, niin sitten tilanteeseen tekee muutoksen. Istumalla kotona voivottamalla asiaa tilanne ei muutu mitenkään. 

Eli ongelmistaan ei saa kertoa? Ja kuka muka on puhunut samasta elintasosta, muu kuin sinä? On vain sanottu, että "ruhtinaalliset tuet" eivät pidä paikkaansa ja että tämä köyhyys ja jatkuva syyllistyksen kohteeksi joutuminen on väsyttävää. 

Missä vaiheessa on sanottu, ettei ongelmista saisi kertoa tai puhua? Ja kuka on väittänyt, että tuilla elää leveästi? Mitä olen itse puhunut on se, että tämänhetkisillä tuilla kyllä elää ja syö terveellisesti ja että kyllä sen rahamäärän kanssa voi myös tehdä, jos HALUAA ja panostaa. 

Haluaisin lisätä, että tuntuu, että heittäydyt uhrin asemaan koska en ole sinun puolellasi, vaikka lukemani mukaan olemme samanlaisessa tilanteessa, mutta en kuitenkaan puolustele ja vaadi isompia tukia köyhille. 

En ole vaatinut isompia tukia, mutta en myöskään voi hyväksyä tätä köyhiin kohdistuvaa ajojahtia jonka mukaan köyhät saavat jo nyt liikaa tukia. 

Mistä lähtien terveellisesti syöminen on hyvän elämän ainoa vaade? Eiköhän siihen muutakin tarvita.

Kyllä se siltä vaikuttaa että ongelmista ei saisi mielestäsi puhua. Ensimmäinen viestini: "Niin, kyllä minäkin pienellä rahalla pärjään ja voin syödä terveellisesti, mutta enpä voi sanoa nauttivani elämästä. Jos tietäisin jo nyt, että joutuisin elämään näin vielä pitkälle tulevaisuuteen, hyppäisin saman tien sillalta."

Kerroin ongelmistani, en vaatinut mitään lisätukia, mutta vastasit, että minulla on asenneongelma.

Tuet ovat määrätty pakollisten menojen kustantamiseen, ei leveästi elämiseen. En ole vieläkään sanonut missään, ettei ongelmista saisi puhua, joten se, että yrität vääntää sanoistasi jotain mitä ne eivät ole, ei ole mielestäni kovinkaan hyvä tapa keskustella asioista. Myöskin miksi sanoin asian olevan asenneongelma oli se, että sanoit, ettei elämästä voi nauttia köyhänä. Kyllä voi. On kyse asenneongelmasta, jos onnellisuus on sidottu rahan määrään.  Maailmassa on vielä köyhempiäkin ihmisiä, kuin tt-tuella olevat suomalaiset ja heistäkin on varmasti onnellisia ihmisiä. 

Väänsithän sinäkin sanomisiani sellaisiksi kuin olisin vaatinut jotain lisätukia.

En sanonut ettei elämästä voisi kukaan nauttia köyhänä, vain että en itse nauti tästä rahastressistä. Lisäksi sanoin olevani masentunut, mikä tietenkin vaikuttaa asiaan. 

Niin, tuet on määritelty pakollisten menojen kustantamiseen ja siihen ne juuri ja juuri riittävätkin. Miksi jotkut sitten vaativat tukien pienentämistä? 

En ole missään vaiheessa sanonut, että sinä pyysit lisätukia, vaan totesin, että on köyhiä jotka ovat vaatimassa lisätukia, vaikka nykyisilläkin eletään ihan hyvin. 

Se, miksi ihmiset vaativat tukien pienentämistä on hyvin yhteydessä siihen, että jotkut saavat työstä saman verran rahaa kuin mitä kotona istuva tt-tuen saava saa. Tätä ei koeta oikeudenmukaiseksi, eikä myöskään motivoivaksi. Minä ymmärrän sen, ettei ole mukavaa ihmisten katsella, kun tt-ihmiset voivat laittaa rahaa sinne ja tänne tekemättä mitään, kun taas he joutuvat käymään töissä saaden lähes saman - tai parisataa enemmän. Ja kaiken lisäksi on näitä henkilöitä tt-tuella, jotka eivät tee mitään ja välttelevät töihin joutumista.  Näin olen asian ymmärtänyt. 

Ei ole yhtään kokopäivätyötä mistä jäisi käteen 600 e kuussa! Puhut ihan pölhöjä.

Mistä olet laskenut 600e? Tt-tuella elävät saavat myös asumistuet ym mukaan, mitkä yhteenlaskettuna menevät usein 1000e+ puolelle. 

Hohhoijaa, ja minä tiedän että sinullakin on timantti perseessä ja silti valitat. Tt tuki + asumistuki tekee yleensä n 700 e.

Asumismenojen ja muiden pakollisten menojen jälkeen tulee henkilölle jäädä se 491,21. Eli lähdetään laskemaan esimerkkitapaus.

Tt tuki 491,21

Max vuokratuki (riippuen kunnasta) 350e (pyöristetty)

Sähkö (kohtuullinen taitaa olla 50e kuussa)

Lääkemaksut jos on vaikka sairas 40e kuussa

Kela tottakai korvaa ylijäävän vuokrasta, oletetaan sen olevan nyt 500e (500-350=150)

Eli tälläinen henkilö saa yhteensä 1081,21e tukea kuukaudessa. 

Eikä korvaa ylijäävää vuokrasta! Jos vuokra 500 e, Kela korvaa siitä 400 e. Ellei kehota muuttamaan halvempaan asuntoon, joita ei ole.

Ja, saadakseen tt tukea ei siis saa olla yhtään omaisuutta tai rahaa tilillä yhtenäkään kuuna, kun tukea hakee.

Jos on tt-tuella, niin kyllä korvaa. Asumistuki korvaa osan ja tt-tuki loppuosan. Tottakai jos henkilö ei suostu muuttamaan halvempaan asuntoon jos alueella niitä on, joutuu henkilö korvaamaan tietyn osan vuokrasta siitä perusosasta, mutta vuokran maksu ei siihen kuulu.

Tt-tuki on myös viimeinen apu. Kyllähän sen kaikki tietävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mielestäni se on asenneongelma, jos et voi nauttia elämästäsi. Jos sinulle elämän nauttiminen kietoutuu siihen, että voisit törsätä ja mennä miten haluat ajattelematta rahaa, niin se on sinun ongelma ja ehkä sinun kannattaisi hakea siihen apua. 

Voisinhan minäkin heittäytyä lattialle itkemään, kun ei ole varaa ostaa vaikka uusia kenkiä tai uutta takkia ja sitten itkeä sitä seuraavat pari kuukautta. Tai voisin ottaa uuden asenteen ja suuntautua muuttamaan omaa tilannettani. Muutokset eivät tule hetkessä, mutta aina voi tehdä jotain. "

Niin no asenneongelma tai masennus, tuo jälkimmäinen nyt ainakin löytyy.

Kyse nyt ei kuitenkaan ole törsäämisestä vaan siitä, että en voi tehdä oikeastaan mitään miettimättä rahaa. Sinustako tämä on normaalia ja mukavaa elämää? Ja "kannattaisi hakea apua", luuletko että sitä apua oikeasti saa naps tuosta vain? Kun ei saa useista paikoista kerjäämälläkään.

Niin, aina voi tehdä jotain ja luuletko, että en tee mitä pystyn? Kirjoitinhan että "jos joutuisin elämään näin vielä pitkälle tulevaisuuteen hyppäisin sillalta". Tilapäisesti kestää melkein mitä vain, mutta mikä idea olisi elää loppuelämänsä venyttäen joka penniä? 

Monella ei tunnu olevan mitään käsitystä masennuksesta, köyhyydestä tai toivottomuudesta. Pysykää reippaina ja muistakaa nuijia vähemmän reippaat maanrakoon siinä sivussa.

Minulla on vakava masennus. Ei sen kanssa ole helppoa elää, mutta mitä muutakaan tässä voi? Vaatia muita elättämään minua ja antamaan minulle sama elintaso, kuin niillä jotka tekevät töitä 8h+ päivässä? Ei se minusta oikein ole. 

Ja jos ei halua loppuelämää venyttää penniä, niin sitten tilanteeseen tekee muutoksen. Istumalla kotona voivottamalla asiaa tilanne ei muutu mitenkään. 

Eli ongelmistaan ei saa kertoa? Ja kuka muka on puhunut samasta elintasosta, muu kuin sinä? On vain sanottu, että "ruhtinaalliset tuet" eivät pidä paikkaansa ja että tämä köyhyys ja jatkuva syyllistyksen kohteeksi joutuminen on väsyttävää. 

Missä vaiheessa on sanottu, ettei ongelmista saisi kertoa tai puhua? Ja kuka on väittänyt, että tuilla elää leveästi? Mitä olen itse puhunut on se, että tämänhetkisillä tuilla kyllä elää ja syö terveellisesti ja että kyllä sen rahamäärän kanssa voi myös tehdä, jos HALUAA ja panostaa. 

Haluaisin lisätä, että tuntuu, että heittäydyt uhrin asemaan koska en ole sinun puolellasi, vaikka lukemani mukaan olemme samanlaisessa tilanteessa, mutta en kuitenkaan puolustele ja vaadi isompia tukia köyhille. 

En ole vaatinut isompia tukia, mutta en myöskään voi hyväksyä tätä köyhiin kohdistuvaa ajojahtia jonka mukaan köyhät saavat jo nyt liikaa tukia. 

Mistä lähtien terveellisesti syöminen on hyvän elämän ainoa vaade? Eiköhän siihen muutakin tarvita.

Kyllä se siltä vaikuttaa että ongelmista ei saisi mielestäsi puhua. Ensimmäinen viestini: "Niin, kyllä minäkin pienellä rahalla pärjään ja voin syödä terveellisesti, mutta enpä voi sanoa nauttivani elämästä. Jos tietäisin jo nyt, että joutuisin elämään näin vielä pitkälle tulevaisuuteen, hyppäisin saman tien sillalta."

Kerroin ongelmistani, en vaatinut mitään lisätukia, mutta vastasit, että minulla on asenneongelma.

Tuet ovat määrätty pakollisten menojen kustantamiseen, ei leveästi elämiseen. En ole vieläkään sanonut missään, ettei ongelmista saisi puhua, joten se, että yrität vääntää sanoistasi jotain mitä ne eivät ole, ei ole mielestäni kovinkaan hyvä tapa keskustella asioista. Myöskin miksi sanoin asian olevan asenneongelma oli se, että sanoit, ettei elämästä voi nauttia köyhänä. Kyllä voi. On kyse asenneongelmasta, jos onnellisuus on sidottu rahan määrään.  Maailmassa on vielä köyhempiäkin ihmisiä, kuin tt-tuella olevat suomalaiset ja heistäkin on varmasti onnellisia ihmisiä. 

Väänsithän sinäkin sanomisiani sellaisiksi kuin olisin vaatinut jotain lisätukia.

En sanonut ettei elämästä voisi kukaan nauttia köyhänä, vain että en itse nauti tästä rahastressistä. Lisäksi sanoin olevani masentunut, mikä tietenkin vaikuttaa asiaan. 

Niin, tuet on määritelty pakollisten menojen kustantamiseen ja siihen ne juuri ja juuri riittävätkin. Miksi jotkut sitten vaativat tukien pienentämistä? 

En ole missään vaiheessa sanonut, että sinä pyysit lisätukia, vaan totesin, että on köyhiä jotka ovat vaatimassa lisätukia, vaikka nykyisilläkin eletään ihan hyvin. 

Se, miksi ihmiset vaativat tukien pienentämistä on hyvin yhteydessä siihen, että jotkut saavat työstä saman verran rahaa kuin mitä kotona istuva tt-tuen saava saa. Tätä ei koeta oikeudenmukaiseksi, eikä myöskään motivoivaksi. Minä ymmärrän sen, ettei ole mukavaa ihmisten katsella, kun tt-ihmiset voivat laittaa rahaa sinne ja tänne tekemättä mitään, kun taas he joutuvat käymään töissä saaden lähes saman - tai parisataa enemmän. Ja kaiken lisäksi on näitä henkilöitä tt-tuella, jotka eivät tee mitään ja välttelevät töihin joutumista.  Näin olen asian ymmärtänyt. 

Ei ole yhtään kokopäivätyötä mistä jäisi käteen 600 e kuussa! Puhut ihan pölhöjä.

Mistä olet laskenut 600e? Tt-tuella elävät saavat myös asumistuet ym mukaan, mitkä yhteenlaskettuna menevät usein 1000e+ puolelle. 

Hohhoijaa, ja minä tiedän että sinullakin on timantti perseessä ja silti valitat. Tt tuki + asumistuki tekee yleensä n 700 e.

Asumismenojen ja muiden pakollisten menojen jälkeen tulee henkilölle jäädä se 491,21. Eli lähdetään laskemaan esimerkkitapaus.

Tt tuki 491,21

Max vuokratuki (riippuen kunnasta) 350e (pyöristetty)

Sähkö (kohtuullinen taitaa olla 50e kuussa)

Lääkemaksut jos on vaikka sairas 40e kuussa

Kela tottakai korvaa ylijäävän vuokrasta, oletetaan sen olevan nyt 500e (500-350=150)

Eli tälläinen henkilö saa yhteensä 1081,21e tukea kuukaudessa. 

Sähkö ja lääkkeet edelleen maksetaan siitä samasta 487 eurosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mielestäni se on asenneongelma, jos et voi nauttia elämästäsi. Jos sinulle elämän nauttiminen kietoutuu siihen, että voisit törsätä ja mennä miten haluat ajattelematta rahaa, niin se on sinun ongelma ja ehkä sinun kannattaisi hakea siihen apua. 

Voisinhan minäkin heittäytyä lattialle itkemään, kun ei ole varaa ostaa vaikka uusia kenkiä tai uutta takkia ja sitten itkeä sitä seuraavat pari kuukautta. Tai voisin ottaa uuden asenteen ja suuntautua muuttamaan omaa tilannettani. Muutokset eivät tule hetkessä, mutta aina voi tehdä jotain. "

Niin no asenneongelma tai masennus, tuo jälkimmäinen nyt ainakin löytyy.

Kyse nyt ei kuitenkaan ole törsäämisestä vaan siitä, että en voi tehdä oikeastaan mitään miettimättä rahaa. Sinustako tämä on normaalia ja mukavaa elämää? Ja "kannattaisi hakea apua", luuletko että sitä apua oikeasti saa naps tuosta vain? Kun ei saa useista paikoista kerjäämälläkään.

Niin, aina voi tehdä jotain ja luuletko, että en tee mitä pystyn? Kirjoitinhan että "jos joutuisin elämään näin vielä pitkälle tulevaisuuteen hyppäisin sillalta". Tilapäisesti kestää melkein mitä vain, mutta mikä idea olisi elää loppuelämänsä venyttäen joka penniä? 

Monella ei tunnu olevan mitään käsitystä masennuksesta, köyhyydestä tai toivottomuudesta. Pysykää reippaina ja muistakaa nuijia vähemmän reippaat maanrakoon siinä sivussa.

Minulla on vakava masennus. Ei sen kanssa ole helppoa elää, mutta mitä muutakaan tässä voi? Vaatia muita elättämään minua ja antamaan minulle sama elintaso, kuin niillä jotka tekevät töitä 8h+ päivässä? Ei se minusta oikein ole. 

Ja jos ei halua loppuelämää venyttää penniä, niin sitten tilanteeseen tekee muutoksen. Istumalla kotona voivottamalla asiaa tilanne ei muutu mitenkään. 

Eli ongelmistaan ei saa kertoa? Ja kuka muka on puhunut samasta elintasosta, muu kuin sinä? On vain sanottu, että "ruhtinaalliset tuet" eivät pidä paikkaansa ja että tämä köyhyys ja jatkuva syyllistyksen kohteeksi joutuminen on väsyttävää. 

Missä vaiheessa on sanottu, ettei ongelmista saisi kertoa tai puhua? Ja kuka on väittänyt, että tuilla elää leveästi? Mitä olen itse puhunut on se, että tämänhetkisillä tuilla kyllä elää ja syö terveellisesti ja että kyllä sen rahamäärän kanssa voi myös tehdä, jos HALUAA ja panostaa. 

Haluaisin lisätä, että tuntuu, että heittäydyt uhrin asemaan koska en ole sinun puolellasi, vaikka lukemani mukaan olemme samanlaisessa tilanteessa, mutta en kuitenkaan puolustele ja vaadi isompia tukia köyhille. 

En ole vaatinut isompia tukia, mutta en myöskään voi hyväksyä tätä köyhiin kohdistuvaa ajojahtia jonka mukaan köyhät saavat jo nyt liikaa tukia. 

Mistä lähtien terveellisesti syöminen on hyvän elämän ainoa vaade? Eiköhän siihen muutakin tarvita.

Kyllä se siltä vaikuttaa että ongelmista ei saisi mielestäsi puhua. Ensimmäinen viestini: "Niin, kyllä minäkin pienellä rahalla pärjään ja voin syödä terveellisesti, mutta enpä voi sanoa nauttivani elämästä. Jos tietäisin jo nyt, että joutuisin elämään näin vielä pitkälle tulevaisuuteen, hyppäisin saman tien sillalta."

Kerroin ongelmistani, en vaatinut mitään lisätukia, mutta vastasit, että minulla on asenneongelma.

Tuet ovat määrätty pakollisten menojen kustantamiseen, ei leveästi elämiseen. En ole vieläkään sanonut missään, ettei ongelmista saisi puhua, joten se, että yrität vääntää sanoistasi jotain mitä ne eivät ole, ei ole mielestäni kovinkaan hyvä tapa keskustella asioista. Myöskin miksi sanoin asian olevan asenneongelma oli se, että sanoit, ettei elämästä voi nauttia köyhänä. Kyllä voi. On kyse asenneongelmasta, jos onnellisuus on sidottu rahan määrään.  Maailmassa on vielä köyhempiäkin ihmisiä, kuin tt-tuella olevat suomalaiset ja heistäkin on varmasti onnellisia ihmisiä. 

Väänsithän sinäkin sanomisiani sellaisiksi kuin olisin vaatinut jotain lisätukia.

En sanonut ettei elämästä voisi kukaan nauttia köyhänä, vain että en itse nauti tästä rahastressistä. Lisäksi sanoin olevani masentunut, mikä tietenkin vaikuttaa asiaan. 

Niin, tuet on määritelty pakollisten menojen kustantamiseen ja siihen ne juuri ja juuri riittävätkin. Miksi jotkut sitten vaativat tukien pienentämistä? 

En ole missään vaiheessa sanonut, että sinä pyysit lisätukia, vaan totesin, että on köyhiä jotka ovat vaatimassa lisätukia, vaikka nykyisilläkin eletään ihan hyvin. 

Se, miksi ihmiset vaativat tukien pienentämistä on hyvin yhteydessä siihen, että jotkut saavat työstä saman verran rahaa kuin mitä kotona istuva tt-tuen saava saa. Tätä ei koeta oikeudenmukaiseksi, eikä myöskään motivoivaksi. Minä ymmärrän sen, ettei ole mukavaa ihmisten katsella, kun tt-ihmiset voivat laittaa rahaa sinne ja tänne tekemättä mitään, kun taas he joutuvat käymään töissä saaden lähes saman - tai parisataa enemmän. Ja kaiken lisäksi on näitä henkilöitä tt-tuella, jotka eivät tee mitään ja välttelevät töihin joutumista.  Näin olen asian ymmärtänyt. 

Ei ole yhtään kokopäivätyötä mistä jäisi käteen 600 e kuussa! Puhut ihan pölhöjä.

Mistä olet laskenut 600e? Tt-tuella elävät saavat myös asumistuet ym mukaan, mitkä yhteenlaskettuna menevät usein 1000e+ puolelle. 

Hohhoijaa, ja minä tiedän että sinullakin on timantti perseessä ja silti valitat. Tt tuki + asumistuki tekee yleensä n 700 e.

Asumismenojen ja muiden pakollisten menojen jälkeen tulee henkilölle jäädä se 491,21. Eli lähdetään laskemaan esimerkkitapaus.

Tt tuki 491,21

Max vuokratuki (riippuen kunnasta) 350e (pyöristetty)

Sähkö (kohtuullinen taitaa olla 50e kuussa)

Lääkemaksut jos on vaikka sairas 40e kuussa

Kela tottakai korvaa ylijäävän vuokrasta, oletetaan sen olevan nyt 500e (500-350=150)

Eli tälläinen henkilö saa yhteensä 1081,21e tukea kuukaudessa. 

Sähkö ja lääkkeet edelleen maksetaan siitä samasta 487 eurosta.

Ei lasketa, Käy lukemassa Kelan sivut. Olen ne linkittänyt jo kertaalleen. TT tuki korvaa ne erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä kommentoi näihin tulokeskusteluihin koska koen, että tulot ja menot on jokaisen oma asia. Mutta nyt multa alkaa mennä yli nämä "yyyyy, olen niin köyhä" -jutut.

Olemme nelihenkinen perhe, lapset 2 ja 5v. Olen ollut nyt 6 vuotta kotona ja ensi syksynä palaan sairaanhoitajan työhöni. Mieheni on ollut kaupan alalla, mutta sai yllättäen lisäopiskelupaikan ja on nyt siis opiskelija. Elämme yhteiskunnan tuilla ja opintolainalla, enkä ole siitä mitenkään ylpeä, mutta EN KOSKAAN valittaisi, että olemme köyhiä eikä raha riitä. En koe olevani köyhä enkä jää mistään paitsi.

Asumme kaupungin keskustassa, lapsilla on merkkivaatteita, ostimme juuri uuden sängyn ja olemme säästäneet kesälomamatkaa varten. MUTTA olen nähnyt myös vaivaa, että näin on. Meillä ei tupakoida eikä juoda alkoholia (joita on käytetty molempia ennen lapsia ja töissä ollessa). Lasken tarkkaan viikon ruokabudjetin, mitään ylimääräistä ei osteta. Lääkärit jonotetaan kunnalliseen. Kaikki kierrätetään ja merkkivaatteet ostetaan käytettynä tai hyvistä aleista (tämä vaatii myös aikaa ja vaivaa). Kaikki myös vertaillaan ja mietitään tarkkaan. Pitää olla suunnitelmallinen ja pysyä siinä.

Ärsyttää siis nämä kitisijät, kun rahaa ei oo, mutta kuitenkaan ei olla valmiita tekemään asian eteen mitään. Että ne kaikki luksukset tulee siihen sohvalle kun Manulle illallinen. Ei. Ne ei tule. Jos ei ole valmis tekemään yhtään oman onnellisuutensan eteen, minun mielestä on sitten parempi jäädä sinne neljän seinän sisään märisemään omaa huonommuutta.

Just. No, minä en todellakaan asu kaupungin keskustassa, ei olisi varaa. Asun kymmenen kilometrin päässä lähiössä. Ei ole miestä tai lapsia, eli ei tule lapsilisiä eikä kulut jakaannu kahden kesken. Ruoat ostetaan tietenkin tarkkaan halvimman mukaan, vaatteita ei ostella tai jos on pakko niin kirpparilta. Monet vaatteista on ostettu jopa kymmenen vuotta sitten. Selvää on, että en tupakoi tai käytä alkoholia. 

Tunnun olevan aika paljon pienituloisempi kuin te ilmeisesti, kun ihan samoja keinoja noudattaen voin edelleen sanoa olevani köyhä. Muutenkin tuollainen ylemmyydentuntoinen oletus, että teidän talouden hallintanne on jotenkin parempi kuin kaikilla muilla, on outo.

No mihin ne sun rahat sitten menee?

Ohiksena: lapseton yksineläjä ei ole kovin korkella listalla, kun jaetaan kohtuuhintaisia kuntien vuokra-asuntoja. Todennäköisesti sitä ei saa tai ainakaan kovin keskustasta.

Tukia saa våhemmän, ja maksajia on tasan se yksi. On sillä oikeasti väliä, pitääkö kaikki menot - joista aika moni on suhteessa isompi per nassu yksineläjällä - maksaa viidellä sadalla eurolla kuussa kuin - mitäs teidän tulot nyt onkaan, toista tonnia kuussa plus opintolaina?

Toki pienet lapset myös kuluttavat, mutta yllättävän vähän ja heistä saatte siis lapsilisää pari hunttia. Vuokratuki kattaa lisäneliöistä tulevat kulut, päivähoitomenoja teillä ei ole, koska olet hoitovapaalla.

Korjaa, jos tietoni ovat väärät, mutta ei se tosiaan siis niin mene, että teillä olisi jotenkin niukempaa kuin yksinelävällä.

112

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa, että teen heille laskelman menoille ja tuloille ja suunnitelman, niin voin tehdä sen. Tosin se tarkoittaa, että pitää olla rehellinen menojen ja tulojen suhteen. 

Juon 3vko välein, en älyttömiä, määriä, tilaan zooplussasta kolmelle kissalle laadukasta ruokaa (en ala ostamaan markettimössöjä, niissä on viljaa, sokeria ja ehkä 4% lihaa) pitääkö mun muka alkaa syöttämään kissoille sitä sairaaksi tekevää mössöä? (Ja kyllä, käteisenä on säästettynä rahaa jos ja kun pitää mennä ell)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä kommentoi näihin tulokeskusteluihin koska koen, että tulot ja menot on jokaisen oma asia. Mutta nyt multa alkaa mennä yli nämä "yyyyy, olen niin köyhä" -jutut.

Olemme nelihenkinen perhe, lapset 2 ja 5v. Olen ollut nyt 6 vuotta kotona ja ensi syksynä palaan sairaanhoitajan työhöni. Mieheni on ollut kaupan alalla, mutta sai yllättäen lisäopiskelupaikan ja on nyt siis opiskelija. Elämme yhteiskunnan tuilla ja opintolainalla, enkä ole siitä mitenkään ylpeä, mutta EN KOSKAAN valittaisi, että olemme köyhiä eikä raha riitä. En koe olevani köyhä enkä jää mistään paitsi.

Asumme kaupungin keskustassa, lapsilla on merkkivaatteita, ostimme juuri uuden sängyn ja olemme säästäneet kesälomamatkaa varten. MUTTA olen nähnyt myös vaivaa, että näin on. Meillä ei tupakoida eikä juoda alkoholia (joita on käytetty molempia ennen lapsia ja töissä ollessa). Lasken tarkkaan viikon ruokabudjetin, mitään ylimääräistä ei osteta. Lääkärit jonotetaan kunnalliseen. Kaikki kierrätetään ja merkkivaatteet ostetaan käytettynä tai hyvistä aleista (tämä vaatii myös aikaa ja vaivaa). Kaikki myös vertaillaan ja mietitään tarkkaan. Pitää olla suunnitelmallinen ja pysyä siinä.

Ärsyttää siis nämä kitisijät, kun rahaa ei oo, mutta kuitenkaan ei olla valmiita tekemään asian eteen mitään. Että ne kaikki luksukset tulee siihen sohvalle kun Manulle illallinen. Ei. Ne ei tule. Jos ei ole valmis tekemään yhtään oman onnellisuutensan eteen, minun mielestä on sitten parempi jäädä sinne neljän seinän sisään märisemään omaa huonommuutta.

Just. No, minä en todellakaan asu kaupungin keskustassa, ei olisi varaa. Asun kymmenen kilometrin päässä lähiössä. Ei ole miestä tai lapsia, eli ei tule lapsilisiä eikä kulut jakaannu kahden kesken. Ruoat ostetaan tietenkin tarkkaan halvimman mukaan, vaatteita ei ostella tai jos on pakko niin kirpparilta. Monet vaatteista on ostettu jopa kymmenen vuotta sitten. Selvää on, että en tupakoi tai käytä alkoholia. 

Tunnun olevan aika paljon pienituloisempi kuin te ilmeisesti, kun ihan samoja keinoja noudattaen voin edelleen sanoa olevani köyhä. Muutenkin tuollainen ylemmyydentuntoinen oletus, että teidän talouden hallintanne on jotenkin parempi kuin kaikilla muilla, on outo.

No mihin ne sun rahat sitten menee?

No ihan ruokaan ja muihin päivittäistavaroihin, vuokraan, sähköön, puhelimeen ja nettiin, busseihin ja satunnaisiin laskuihin kuten vakuutukset. Joskus tuosta jää jotain, joskus ei. Joskus jotain hajoaa ja sitten niitä korvataan noilla pienillä säästöillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Köyhällä talouskatastrofin syy on joku iso yllättävä menoerä. Ei köyhä joudu vaikeuksiin siksi että shoppailee tai matkustelee kun noihin ei ole mitään mahdollisuutta. Köyhällä ei kerta kaikkiaan ole isoja säästöjä kun kaikki menee pakollisiin menoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä kommentoi näihin tulokeskusteluihin koska koen, että tulot ja menot on jokaisen oma asia. Mutta nyt multa alkaa mennä yli nämä "yyyyy, olen niin köyhä" -jutut.

Olemme nelihenkinen perhe, lapset 2 ja 5v. Olen ollut nyt 6 vuotta kotona ja ensi syksynä palaan sairaanhoitajan työhöni. Mieheni on ollut kaupan alalla, mutta sai yllättäen lisäopiskelupaikan ja on nyt siis opiskelija. Elämme yhteiskunnan tuilla ja opintolainalla, enkä ole siitä mitenkään ylpeä, mutta EN KOSKAAN valittaisi, että olemme köyhiä eikä raha riitä. En koe olevani köyhä enkä jää mistään paitsi.

Asumme kaupungin keskustassa, lapsilla on merkkivaatteita, ostimme juuri uuden sängyn ja olemme säästäneet kesälomamatkaa varten. MUTTA olen nähnyt myös vaivaa, että näin on. Meillä ei tupakoida eikä juoda alkoholia (joita on käytetty molempia ennen lapsia ja töissä ollessa). Lasken tarkkaan viikon ruokabudjetin, mitään ylimääräistä ei osteta. Lääkärit jonotetaan kunnalliseen. Kaikki kierrätetään ja merkkivaatteet ostetaan käytettynä tai hyvistä aleista (tämä vaatii myös aikaa ja vaivaa). Kaikki myös vertaillaan ja mietitään tarkkaan. Pitää olla suunnitelmallinen ja pysyä siinä.

Ärsyttää siis nämä kitisijät, kun rahaa ei oo, mutta kuitenkaan ei olla valmiita tekemään asian eteen mitään. Että ne kaikki luksukset tulee siihen sohvalle kun Manulle illallinen. Ei. Ne ei tule. Jos ei ole valmis tekemään yhtään oman onnellisuutensan eteen, minun mielestä on sitten parempi jäädä sinne neljän seinän sisään märisemään omaa huonommuutta.

Just. No, minä en todellakaan asu kaupungin keskustassa, ei olisi varaa. Asun kymmenen kilometrin päässä lähiössä. Ei ole miestä tai lapsia, eli ei tule lapsilisiä eikä kulut jakaannu kahden kesken. Ruoat ostetaan tietenkin tarkkaan halvimman mukaan, vaatteita ei ostella tai jos on pakko niin kirpparilta. Monet vaatteista on ostettu jopa kymmenen vuotta sitten. Selvää on, että en tupakoi tai käytä alkoholia. 

Tunnun olevan aika paljon pienituloisempi kuin te ilmeisesti, kun ihan samoja keinoja noudattaen voin edelleen sanoa olevani köyhä. Muutenkin tuollainen ylemmyydentuntoinen oletus, että teidän talouden hallintanne on jotenkin parempi kuin kaikilla muilla, on outo.

No mihin ne sun rahat sitten menee?

No ihan ruokaan ja muihin päivittäistavaroihin, vuokraan, sähköön, puhelimeen ja nettiin, busseihin ja satunnaisiin laskuihin kuten vakuutukset. Joskus tuosta jää jotain, joskus ei. Joskus jotain hajoaa ja sitten niitä korvataan noilla pienillä säästöillä.

Syötkö liikaa? Ei yksinasuvan ruokakuluihin pitäisi mennä 200e kuussa enenpää. Onko puhelin ja nettiliittymät liikaa ja tuleeko busseja käytettyä liian usein sen sijaan, että kävelisit? 

Lisäksi jos käy töissä, saa

työkokemusta

työterveyslääkärin

voi ostaa oman asunnon

saa säästää

on sosiaalisia suhteita

ihmiset eivät sylje päälle ja hauku

Siltikö on "ihan sama" saako tt tuella vaikka vain 500 e vähemmän kuin halvimmissa töissä???? Jep, ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa, että teen heille laskelman menoille ja tuloille ja suunnitelman, niin voin tehdä sen. Tosin se tarkoittaa, että pitää olla rehellinen menojen ja tulojen suhteen. 

Juon 3vko välein, en älyttömiä, määriä, tilaan zooplussasta kolmelle kissalle laadukasta ruokaa (en ala ostamaan markettimössöjä, niissä on viljaa, sokeria ja ehkä 4% lihaa) pitääkö mun muka alkaa syöttämään kissoille sitä sairaaksi tekevää mössöä? (Ja kyllä, käteisenä on säästettynä rahaa jos ja kun pitää mennä ell)

Miksi ostat kalliita purkkiruokia, kun voisit ostaa yhtä hyvin täyslihaa alennuksesta kaupoista? 

No kyllä sitä ilmaistakin tekemistä on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku haluaa, että teen heille laskelman menoille ja tuloille ja suunnitelman, niin voin tehdä sen. Tosin se tarkoittaa, että pitää olla rehellinen menojen ja tulojen suhteen. 

Juon 3vko välein, en älyttömiä, määriä, tilaan zooplussasta kolmelle kissalle laadukasta ruokaa (en ala ostamaan markettimössöjä, niissä on viljaa, sokeria ja ehkä 4% lihaa) pitääkö mun muka alkaa syöttämään kissoille sitä sairaaksi tekevää mössöä? (Ja kyllä, käteisenä on säästettynä rahaa jos ja kun pitää mennä ell)

Miksi ostat kalliita purkkiruokia, kun voisit ostaa yhtä hyvin täyslihaa alennuksesta kaupoista? 

Sinä olet itse ottanut 3 kissaa elätettäväksi, jotka todellisuudessa taitaa elättää veronmaksajat, jos olet tukien varassa. Tilanteesi on tällöin omaa syytäsi. Ei kukaan ole pakottanut sinuta hankkimaan 3 kissaa ja niitä elättämään. 

Vierailija kirjoitti:

No kyllä sitä ilmaistakin tekemistä on...

Kuten???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteet on todella koventuneet. Toisilla on helvetin hyvä elintaso ja haukkuvat loisiksi niitä, joilla menee huonommin, koska "minun veropennini". Kuka tässä maassa enää kestää asua, kun se on täynnä kylmiä ihmisiä jäätävän ilmaston lisäksi? Ne joilla on vaihtoehtoja lähtevät kyllä litomaan.

Asenteet ovat koventuneet, koska viimein on ymmärretty, että suurimmalle osalle työnteon motivaattorina on raha. Suurin osa ammateista on sellaisia, ettei niitä juuri kukaan viitsisi tehdä, jos saman rahan/elintason saisi tekemättäkin. Jos siis haluamme, että lähihoitaja käy pesemässä vanhuksia, siitä vanhusten pesemisestä pitää  netota enemmän kuin jos olisi vain kotona. 

Ymmärrän, että köyhästä olisi mukavaa, jos voisi tehdä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin. Mutta jos näin olisi, silloin työnteosta puuttuisi motivaattori. Miksi vaivautua aamuvarhain 20 asteen pakkasessa työpaikalle, jos voi jäädä kotiin lämpimään peiton alle ja suunnitella kuitenkin tekevänsä samoja asioita kuin työssäkäyvätkin tekevät. Paitsi ettei tarvitse vääntäytyä työpaikalle ja tehdä töitä. Jos palkkoja nostetaan, nousevat kuluttajahinnatkin. Ja sen jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa eli köyhällä työttömällä ei ole varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin. 

Suomessa on hyvin vähän ihmisiä, jotka tienaavat yli 100 000 € vuodessa. Mukava elintaso tarkoittaa yleensä, että elää parisuhteessa ja molemmilla on työpaikka. Nykyisin on varsin tavallista, että puoliso valitaan suurinpiirtein samasta tuloluokasta. Hyvätuloinen pariutuu toisen hyvätuloisen kanssa, keskituloinen keskituloisen kanssa ja pienituloinen pienituloisen kanssa. Tämä on merkittävä syy kotitalouksien välisiin tuloeroihin. 

Tuokin ON kyllä totta. Tuloloukku iskee helposti keskituloiseen, kun kaikki tuet loppuvat kuin seinään ja lapsetkin ovat herkästi jo aika pienillä tuloilla korkeimmassa päivähoitomaksuluokassa. Ja ainakin pk-seudulla jo keskituloisilla on aitoja asumisongelmia: vuokra-asuntoa ei saa julkiselta puolelta, yksityisillä markkinoilla joku kuppainen kerrostalokolmio maksaa 1300 euroa kuussa - tai jos joudut sen ostamaan, olet pankin velkaorja seuraavat 30 vuotta ja maksat sen tonnin kuussa lainanlyhennystä ja päälle kolme sataa vastiketta...

Mutta.

Ei se nyt ihan niinkään mene, että ainoa ratkaisu on kurjistaa köyhiä. Toinen ratkaisu olisi loiventaa sitä tukien leikkausta. Eli esimerkiksi niin, että tulorajoja vuokratukien osalta nostettaisiin ja ylipäätään asumisen kuluja pyrittäisiin pienentämään lisäämällä julkista vuokra-asuntotuotantoa. Toki, se maksaisi ja edellytäisi säästöjä jostakin muualta. Itse nostaisin hieman veroprosentteja, kun niitä on oikeistohallituksen aikana haluttu leikata. Ja vähentäisin roimasti yritys- ja maataloutukia ja investoisin ne rahat asuntotuotantoon. Jälkimmäinen ihan varmasti työllistäisi lisää sen verran, mitä ehkä heikommassa hapessa olevien yritysten tai maatilojen konkursseissa menetettisiin töitä.

Joo, tämä toki on oma kiistanaiheensa. Mutta kyse ON poliittisista päätöksistä, eikä mistään väistämättömistä yhteiskunnallisista faktoista.

Tuloloukkujen purkamiselle ON muitakin vaihtoehtoja kuin laskea sosiaalitukia!

112

Minä en kannata tukien pienentämistä, mutta en myöskään sitä, että tuilla saavuttaisi samanlaisen elintason kuin työssä käymällä. Mulla on pari tuttua, jotka ovat eläneet vuosia tukien varassa ja koska ovat halunneet kuitenkin päästä leveämmän leivän syrjään kiinni, ovat opiskelleet itselleen ammatin ja päässeet töihin. Ja pettyneet, koska elintaso ei ole noussutkaan. Kun ovat alkaneet saada palkkaa, on tullut päivähoitomaksut sekä työmatkakulut ja näiden lisäksi aiemmin saadut tuet kuten asumistuki on pienentynyt tai loppunut kokonaan. Nettona työssäkäynti nostaa elintasoa vain muutaman kympin kuukaudessa. 

Tänään oli muuten telkkarissa joku ajankohtaisohjelma tai oisko ollut uutislähetys (en seurannut niin tarkkaan), jossa kerrottiin, että  jo nyt on vaikea saada pääkaupunkiseudulle rakennuttajia. Siis edullisten asuntojen rakennuttajia. Ohjelmassa kerrottiin, että koska tonttimaata on hankittu täyttämällä merenrantoja, kerrostalojen rakentaminen tällaiselle maaperälle maksaa erittäin paljon. Näistä asunnoista ei siis voi mitenkään tulla edullisia. Ei vaikka miten käytettäisiin virolaista ja venäläistä työvoimaa. Ja nykyisinhän rakentamiselle on hirveä määrä erilaisia sääntöjä, joten ihan mitä tahansa halvalla kyhättyä elementtihökötystä ei voi enää rakentaa kuten saattoi rakentaa vielä 1970-luvulla. 

Ihannetilannehan olisi, jos kaikille olisi palkkatöitä. Ja vain työkyvyttömille maksettaisiin tukia. Töitä vaan ei tule riittämään kaikille, jos ei tehdä jotain radikaalia muutosta kuten lyhennetään työaikaa. Tästä tietenkin seuraisi ansiotulojen pieneneminen, jolloin yhä harvemmalla olisi varaa kahvilassa käynteihin tai leffalippuihin, mutta asia ei varmaan olisi ongelmallinen, koska suurimmalla osalla ei olisi niihin enää varaa. Näitä ei enää pidettäisi normaaliin elämään kuuluvina vaan ihmiset alkaisivat taas juoda kahvinsa kotona ja katsoa telkkarista ohjelmia. 

Niin, kuten sanoin, tukien loppuminen kuin seinään jo aika matalissakin tuloluokissa on ongelmallista ja synnyttää tuloloukkuja, ja siihen voisi tehdä säätöjä.

Monessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta muistuttaisin, että työn tuottavuus, ay-politiikka ja kilpailu työvoimasta vaikuttavat työajan ohella liksaan. Työaika on viimeisten runsaan 50 vuoden aikana lyhentynyt lähes neljänneksellä, mutta palkan reaaliarvo on moninkertaistunut.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-24_002.html?s=0

112