Mitkä ovat hyviä syitä eristää joku ihminen porukan ulkopuolelle?
Mitä tämän eristetyksi joutuneen ihmisen pitäisi tehdä, että toiset ottaisivat jälleen hänet seuraansa?
Kommentit (74)
Me ei jaksettu kuunnella loputtomia rasistisia juttuja ja wt kotielämän kertomuksia. Ei sellaiset sovi akateemiseen työyhteisöön.
Onhan näitä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä riittää kirjoitti:
Energiasyöppö, passiivisagressiivinen, kova juoruilija, narsisti jne. Onhan näitä, joiden seuraa kannattaa välttää.
Yksi työkaveri rakastaa omaa ääntään niin paljon, ettei kukaan muu saa suunvuoroa. Lisäksi se arvostelee muiden tekemisiä ja on itse herkkänahkainen. Kaikki työkaverit ovat tekemisissä vain pakollisen verran.
Voiko olla ärsyttävämpää ilmaisua kuin ”energiasyöppö”. Nykyään ei tarvitse olla kuin ihminen, niin on jo energiasyöppö jollekulle.
Harva tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta kun jostain ihmisestä kukaan ei pidä. Onko vika silloin todellakin kaikissa muissa ihmisissä? Etenkään kun ihminen itse ei ymmärrä muuttaa omaa käytöstään, vaikka moni on siitä hienovaraisesti vihjaillut.
On ihmisiä, joihin hienovarainen vihjailu ei pure. Jos haluaa muutosta, on asia otettava rohkeasti esille. Eristäminen on lapsellista, naurettavaa ja ei-rakentavaa, olipa kohde millainen tahansa.
Hiljaiset nynneröt heivataan ulos myös siksi, että he vain vievät resursseja, mutta eivät anna tilalle mitään. Jos on kyse tiimistä, missä pitäisi tehdä tulosta, ei kellään ole velvollisuutta raahata jotain perunasäkkiä jatkuvasti mukanaan.
Myös ne saa lähteä, jotka eivät tiedosta olevansa sitovia, sadistisia, myrkyllisiä, petollisia, vakaumukseltaan vaarallisia, tyhmiä, epäloogisia tai muuten vaikeita.
Kukaan ei pakota olemaan kaikkien kaveri, miksi valehdella ja esittää? On oikeus sanoa hyvästit, ilman selityksiäkin. Roikkujat jää roikkumaan ja kinuamaan lisää, masokistit ja muut.
Koronarokotepakottajan sulkisin samalla sekunnilla circle of trustin ulkopuolelle. Esim. Liskolasse on nyt aina ja ikuisesti torakkaan verrattava olento.
Vierailija kirjoitti:
Onko toisilla ihmisillä velvollisuus kertoa eristetyksi joutuneelle, että miksi hänet on eristetty ja mitä hänen tulisi tehdä, että hänet taas hyväksyttäisiin mukaan porukkaan?
No ei ole velvollisuutta kertoa. Jos on pihalle kerran jo potkittu, luulisi tajuavan poistua ja etsivänsä onnensa jostain muualta. Harvoin ihmiset jaksaa uudelleen ottaa lähelleen jotain petturia tai riistäjää, joka on jo kertaalleen osoittanut olevansa henkisesti pahoinpitelevä, juoppo, mitä ikinä, rikollinen tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti hoveineen saa ihmisen mustamaalattua ja eristettyä muista.
Niin, mutta päätyy lopulta vielä huonompaan paikkaan ja asemaan kuin mistä aloitti.
Onhan näitä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä riittää kirjoitti:
Energiasyöppö, passiivisagressiivinen, kova juoruilija, narsisti jne. Onhan näitä, joiden seuraa kannattaa välttää.
Yksi työkaveri rakastaa omaa ääntään niin paljon, ettei kukaan muu saa suunvuoroa. Lisäksi se arvostelee muiden tekemisiä ja on itse herkkänahkainen. Kaikki työkaverit ovat tekemisissä vain pakollisen verran.
Voiko olla ärsyttävämpää ilmaisua kuin ”energiasyöppö”. Nykyään ei tarvitse olla kuin ihminen, niin on jo energiasyöppö jollekulle.
Harva tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta kun jostain ihmisestä kukaan ei pidä. Onko vika silloin todellakin kaikissa muissa ihmisissä? Etenkään kun ihminen itse ei ymmärrä muuttaa omaa käytöstään, vaikka moni on siitä hienovaraisesti vihjaillut.
Minä olen tälläinen ihminen, josta ei pidetä. Mulla meni ihan älyttömän kauan aikaa, että tajusin tuomasta itseäni esiin, meni varmaan pari vuosikymmentä, että yritin sillä omalla (raskaalla) tavallani olla hauska, tehdä palveluksia, osoittaa ystävällisyyttä jne ja kaiken aikaa muut pitivät mua vaan rasittavana ja raskaana tyyppinä. En siis ollut hauska, en senkoommin ystävällinen tai hyvää seuraakaan. Kukaan ei halua nähdä, tulla kylään, tai olla tekemisissä. Nyt yritän keskittyä siihen että sensijaan että olisin oma itseni, olisin mukava. Sen tiedän, että mitään syvällisempiä ihmissuhteita en tule saamaan ja se on ehkä ihan ok, koska sortuisin vanhoihin kaavoihin käytöksessäni.
Vierailija kirjoitti:
Se, että joukon queen bee riitaantuu tämän henkilön kansss.
Kuten nyt on käynyt täällä keskustelupalstalla ylläpitäjien ja ulkopuolisen välillä?
Vierailija kirjoitti:
kaikista ei tarvitse pitää mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen on mottoni. Eristäminen aiheuttaa kärsimystä ja on kiusaamista, koska ihminen on sosiaalinen eläin. Puhukaa mieluummin asiasta kyseiselle henkilölle, älkää eristäkö.
Kyllä se eristäminen on se viimeisin keino mikä enää on jäljellä. Aivan varmasti on yritetty puhua jo sitä ennen, varsinkin, jos kyse on ryhmästä. Sitä on edeltänyt jo monen muun ihmisen pitkällinen kärsimys sitä ennen, ei sen, joka heivataan ulos. Eihän se heivattu edes tajua, mitä on tehnyt heivauksen ansaitakseen, ap:n esimerkistä päätellen ja sitä mukaillen.
Älkää ihmiset ottako sellaisia enää takaisin, jos kerran on heivattu ulos ja ei edes ymmärrä, että miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä riittää kirjoitti:
Energiasyöppö, passiivisagressiivinen, kova juoruilija, narsisti jne. Onhan näitä, joiden seuraa kannattaa välttää.
Yksi työkaveri rakastaa omaa ääntään niin paljon, ettei kukaan muu saa suunvuoroa. Lisäksi se arvostelee muiden tekemisiä ja on itse herkkänahkainen. Kaikki työkaverit ovat tekemisissä vain pakollisen verran.
Heh. Yleensä ottaen menee juuri ihan toisinpäin. Energiasyöpöt passiivis-aggressiiviset juoruilijanarsistit sulkevat joukon ulkopuolelle kiltit, herkät, puolustautumiskyvyttömät tai muuten vaan vähän erilaiset tapaukset, eikä millään ikävällä tavalla erilaiset siis, vaan esim. päättömään ryhmäpaineeseen alistumattomat tai keskivertoa älykkäämmät/lahjakkaammat/rohkeammat heikkojen puolustajat jne. Maailma on ikävä paikka. :-)
Ei, vaan ne kiltit ja hiljaiset on niitä hiljaa myrkynkytijöitä, joista tulee niitä myrkkyliisoja, jotka heivataan ulos. Sanaakaan ei tarvitse myrkkyliisan sanoa, se on se tunne siitä, että hiljaisenmyrkyn levittäjä on taas paikalla.
Mitä tämä suomeksi tarkoittaa ja mikä on myrkkyliisa ja mitä on hiljainenmyrkky? Saisiko vähän tarkennusta.
Ei varmaan kukaan varsinaisesti ole eristänyt, mutta harva haluaa mennä samaan aikaan tauolle erään hyvin ärsyttävän työkaverin kanssa. Meidän työ on aika itsenäistä, joten itse työn saa tehdä rauhassa, mutta ne tauot... Kuka jaksaa kuunnella ihmistä, joka puhuu vain itsestään, heittää törkeitä ja mauttomia "vitsejä" muista (huumori on aina jees, jopa musta huumori, mutta siitä ei ole tässä kyse), utelee röyhkeästi muiden henkilökohtaisia asioita ja kailottaa niitä ääneen jne. Itse asiassa noin viikko sitten haukkui kovaan ääneen taukohuoneessa uuden sijaisen ja tämä sijainen sattui juuri seisomaan siinä vieressä. Lähti noita sitten samantien esimiehen huoneeseen onneksi.
Entä jos on äänekäs myrkkypirkko ja käyttää äänekästämyrkkyä? Miten se olisi sallitumpaa kuin hiljainenmyrkky.
Valehtelijat ja vasikat ei ainakaan sovi porukkaan.
Muistan kun oltiin ekalla luokalla ja samassa ryhmässä oli yksi poika, jonka seurassa oli aina jotenkin epämiellyttävää ja joka jotenkin veti koko porukan ongelmiin. Häntä sanottiin ilonpilaajaksi. Jo lapset oppivat sen, että aina kun tämä tyyppi tuli lähelle, kaikki väistivät porukalla ja huijasivat muuhun suuntaan. Muuten se ilonpilaaja olisi tullut pilaamaan leikit omalla käytöksellään.
Vierailija kirjoitti:
Erilaiset, fiksut ihmiset eivät välttämättä halua mennä massan tekojen ja ajatusten mukaan. He ovat vähän irrallaan muista. Se on enemmän vahvuus kuin heikkous.
Nykyään olen tällainen sekä demonini kohdannut, vahva ihminen. Aiemmin tässä elämässä (peruskoulu, muut opinnot) minua on kiusattu juurikin vuosia kestäneellä muista eristämisellä.
Keskenkasvuisten hommaahan se on, mutta jotkut eivät valitettavasti kehity aikuisiksi ikinä.
eristetty kirjoitti:
Itselläni syy on ollut kaikissa porukoissa se etten lähde juoruiluun mukaan. Jotkut eivät voi tajuta ettei minua kiinnosta olla ilkeämielinen selkäänpuukottaja eikä muiden asiat kiinnosta negatiivisessa mielessä niin paljon että jaksaisin käyttää aikaa niiden pohtimiseen. Valitettavasti näin.
Sama kokemus minulla.
Vaikuttaa siltä, että porukoihin, etenkin naisporikoihin, pääsee mukaan sillä, että juoruillaan muista ja usein vielä ikävään sävyyn.
Asiaa on tutkittukin ja todettu naisten muodostavan, vahvistavan ja ylläpitävän sosiaalisia suhteita juoruilulla.
Ajattelevana ihmisenä tuohon ei tietenkään tarvitse lähteä mukaan, mutta silloin ottaa sen riskin, että itse päätyy juoruilun kohteeksi. Harva uskaltaa aikuisiälläkään poiketa tästä sosiaalisesta normista. Valitettavasti.
Jos se ei halua seurustella transun kanssa tai kantaa pridevärejä paidassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kaikista ei tarvitse pitää mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen on mottoni. Eristäminen aiheuttaa kärsimystä ja on kiusaamista, koska ihminen on sosiaalinen eläin. Puhukaa mieluummin asiasta kyseiselle henkilölle, älkää eristäkö.
Kyllä se eristäminen on se viimeisin keino mikä enää on jäljellä. Aivan varmasti on yritetty puhua jo sitä ennen, varsinkin, jos kyse on ryhmästä. Sitä on edeltänyt jo monen muun ihmisen pitkällinen kärsimys sitä ennen, ei sen, joka heivataan ulos. Eihän se heivattu edes tajua, mitä on tehnyt heivauksen ansaitakseen, ap:n esimerkistä päätellen ja sitä mukaillen.
Älkää ihmiset ottako sellaisia enää takaisin, jos kerran on heivattu ulos ja ei edes ymmärrä, että miksi.
Minut on ghostattu muutamaan otteeseen, enkä todellakaan ymmärrä miksi, kun sitä ei kerrota. Supistaan vaan omassa porukoissaan että "toi on niin tollanen ja ärsyttävä", mutta itse kohteelle ei koskaan vahingossakaan sanota syytä. Milläpä siinä voisi muuttua oikeanlaiseksi kun ei tiedä yhtään mitä on tehnyt väärin?
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei ole Facebookissa ja se, ettei omista älypuhelinta. En ole päässyt työpaikallani "piireihin" kun en omista kumpaakaan...
Itse taas en haluaisikaan kuulua työporukkani "piireihin", -kaikkea muuta!
Ei, vaan ne kiltit ja hiljaiset on niitä hiljaa myrkynkytijöitä, joista tulee niitä myrkkyliisoja, jotka heivataan ulos. Sanaakaan ei tarvitse myrkkyliisan sanoa, se on se tunne siitä, että hiljaisenmyrkyn levittäjä on taas paikalla.