Tulevaisuuden kadonneiden jäljillä (sateenkaariperheet)

Vierailija kirjoitti:

Suomessa sperman luovuttajien määrä romahtanut, kun tuli lakimuutos jossa 18 vuotta täyttänyt saa luovuttajan tiedot jos haluaa. Jos hyvää hyvyyttäni luovuttaisin spermaani, vähiten haluaisin palkkioksi jonkun tuiki tuntemattoman tatuoidun, luuseriteinin, nortti huulessa koputtavan oveeni joku päivä. 

Ahaa, no meidän teini ei ole luuseri, sillä ei ole tatuointeja, eikä hän polta. Ihan tavallinen reipas lukiolaistyttö. Onneksi hän on saanut alkunsa soluista, joista ei paista kaltaisesi kummallinen ennakkoasenne. Älä pliis levitä spermaasi ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Tai ehkä tulevaisuudessa ihmiset pääsevät irti tuosta biologian pakkomielteestä.

Se nyt on päivänselvää että tämä kiinnostus ei katoa minnekkään niin kauan kun ihmiskunta on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta tällä argumetillasi myös adoptio on julmaa. Jätetään ne lapset mielummin lastenkotiin.

Ihan tosissaan, jos lapsi saa hyvän kodin niin ei sillä väliä ole onko biologinen lapsi vai ei.

Miksi meillä sitten on ohjalmia tyyliin Kadonneen jäljillä, joissa etsitään biologista sukua milloin Thaimaasta, milloin Venäjältä?

Tuo on kyllä typerä kysymys. Niitä ohjelmia on koska ihmiset ovat kiinnostuneita alkuperästään. Halutaan tietää minkälaisesta suvusta tullaan. Ehkei sinä ole, mutta monet biologiset lapset ovat kiinnostuneita suvun menneisyydestä.

Se että etsii biologiset vanhempansa ei tarkoita että hylkää adoptiovanhemmat. Ei todellakaan

Mutta olet siis valmis siihen, että kahden äidin perheessä kasvaneella lapsella ei saisi olla samaa mahdollisuutta etsiä biologisia juuriaan?

Miten tämä eroaa nykyisistä perhetilanteista

- Lapsi on saanut alkunsa tuntemattoman kanssa yhden illan jutusta

- Lapsi on adoptoitu ja kumpaakaan biologista vanhempaa ei tiedetä

- Äisin aviomies ei ole biologinen isä

-  Ja sitten tapaus, johon nyt pitää oikeasti verrata: Lapsi on saanut alkunsa avioliitossa, mutta luovutetuista siittiöistä. Tällöinkään ei tiedetä oikeaa biologista isää ja lapsi ei saa tätä tietääkään jos hänelle ei asiasta kerrota.

Vierailija kirjoitti:

Miten tilanne oikeasti muuttuisi nykypäivästä tai siitä mitä tilanne oli vaikka viisikymmentä vuotta sitten. Kautta historian on ollut lapsia jotka eivät tiedä kuka biologinen isä on. Isä on kadonnut itse tai syystä tai toisesta sitä ei ole haluttu lapselle kertoa. On perheitä joissa on isä mutta se että hän ei ole lapsen biologinen isä selviää lapselle ehkä hyvin myöhään jne.

Ja iltapäivälehdet ovat täynnä juttuja, joissa on etsitty isää vuosikausia, avataan jopa hautoja, jotta saadaan selvyys siitä, kuka on biologinen isä. Tätä biologisen isän suvun löytämisen tarvettako ei ole naisparin lapsilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tilanne oikeasti muuttuisi nykypäivästä tai siitä mitä tilanne oli vaikka viisikymmentä vuotta sitten. Kautta historian on ollut lapsia jotka eivät tiedä kuka biologinen isä on. Isä on kadonnut itse tai syystä tai toisesta sitä ei ole haluttu lapselle kertoa. On perheitä joissa on isä mutta se että hän ei ole lapsen biologinen isä selviää lapselle ehkä hyvin myöhään jne.

Ja iltapäivälehdet ovat täynnä juttuja, joissa on etsitty isää vuosikausia, avataan jopa hautoja, jotta saadaan selvyys siitä, kuka on biologinen isä. Tätä biologisen isän suvun löytämisen tarvettako ei ole naisparin lapsilla?

Varmasti tulee noita tilanteita, mutta edelleenkään se ei ole syy vastustaa nyt puheena olevaa muutosta. Jos laki ei salli naisparin yhteistä lasta, niin ko. naisparit hankkivat silti lapsia. Eli vaikka laki ei muuttuisi, niin naispareilla on silti lapsia. Lapsen asema on vain vaikeampi, kun hänen vanhempansa joutuvat käymään läpi perheen sisäisen adoptioprosessin.

Onko sinusta siis parempi, että lapsi on sekä adoptoitu, että etsii biologista isäänsä vai olisi kuitenkin kaikille parempi, että lapsi saa kasvaa perheessään molempien vanhempien lapsena ja miettiä mahdollisesti biologista isäänsä vasta aikuisena?

Kummallista miten kahden äidin perheessä (tai yksin hedelmöityshoidoissa käyneen naisen yh-perheessä) kasvavan lapsen oikeus isään kielletään vetoamalla siihen, että aina on ollut lapsia, jotka ovat kasvaneet isättöminä koska isä on hylännyt perheensä, kuollut, nainen ei itsekään tiedä kuka on lapsn isä jne. Näissä verrokkitilanteissahan on kyse vähemmän optimaalisista tilanteista lapsen kannalta! Harvemmin kukaan tieten tahtoen on näihin tilanteisiin itseään ja lastaan saattanut, toisin kuin naiset, jotka tieten tahtoen ”tuottavat” lapsia näihin tilanteisiin, koska haluavat itselleen lapsen.

Eikä se biologinen fakta, että jokaisella on isä ja äiti, muutu muuksi, vaikka kuinka intettäisiin. Eikä lapsi pysty elämään lapsuuttaan uudelleen (isän kanssa), vaikka löytäisi biologisen isänsä täysi-ikäisenä. Eikä biologista isää välttämättä kiinnosta tavata lasta, joka on isänkaipuussaan isänsä henkilöllisyyden selvittänyt - miltä ajattelisitte tämän tuntuvan lapsesta, joka haluaisi tuntea isänsä?

Vierailija kirjoitti:

Onko sinusta siis parempi, että lapsi on sekä adoptoitu, että etsii biologista isäänsä vai olisi kuitenkin kaikille parempi, että lapsi saa kasvaa perheessään molempien vanhempien lapsena ja miettiä mahdollisesti biologista isäänsä vasta aikuisena?

Adoptio sulkee lopullisesti pois sen mahdollisuuden, että lapsi voisi saada biologisen isänsä myös juridiseksi vanhemmakseen. Toki mahdollisuus tähän on muutenkin hyvin pieni, jos hedelmöitys tapahtuu klinikalla.

Mielestäni yhteiskunnan ei pitäisi palkita naispareja siitä, että he tekevät lapsen kannalta hyvin itsekkään päätöksen. Yksikään lapsi ei vielä toistaiseksi synny tähän maailmaan ilman biologista isää ja äitiä, eikä kukaan voi ennakkoon tietää, miten lapsi tulee suhtautumaan isän puuttumiseen. Toiset eivät pohdi asiaa se enempää mutta osalle puuttuvan isän kaipuu voi olla hyvin suuri ja vaikeasti täytettävä tyhjiö. Naiset (parit tai yksinäiset), jotka hankkivat tietoisesti isättömiä lapsia, ottavat ison riskin lapsensa kustannuksella. Saavat oman lapsen kaipuunsa tyydytettyä mutta samalla siirtävät (isän) kaipuun lapselleen, sille rakastamalleen ja kovasti odottamalleen.

*

Naisparin lapsella on sentään 100% mahdollisuus tajuta, että biologinen isä on jossain maailmalla. Heteropareilla on mahdollisuus huijata lapsi luulemaan, että he ovat hänen biologiset vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinusta siis parempi, että lapsi on sekä adoptoitu, että etsii biologista isäänsä vai olisi kuitenkin kaikille parempi, että lapsi saa kasvaa perheessään molempien vanhempien lapsena ja miettiä mahdollisesti biologista isäänsä vasta aikuisena?

Adoptio sulkee lopullisesti pois sen mahdollisuuden, että lapsi voisi saada biologisen isänsä myös juridiseksi vanhemmakseen. Toki mahdollisuus tähän on muutenkin hyvin pieni, jos hedelmöitys tapahtuu klinikalla.

Mielestäni yhteiskunnan ei pitäisi palkita naispareja siitä, että he tekevät lapsen kannalta hyvin itsekkään päätöksen. Yksikään lapsi ei vielä toistaiseksi synny tähän maailmaan ilman biologista isää ja äitiä, eikä kukaan voi ennakkoon tietää, miten lapsi tulee suhtautumaan isän puuttumiseen. Toiset eivät pohdi asiaa se enempää mutta osalle puuttuvan isän kaipuu voi olla hyvin suuri ja vaikeasti täytettävä tyhjiö. Naiset (parit tai yksinäiset), jotka hankkivat tietoisesti isättömiä lapsia, ottavat ison riskin lapsensa kustannuksella. Saavat oman lapsen kaipuunsa tyydytettyä mutta samalla siirtävät (isän) kaipuun lapselleen, sille rakastamalleen ja kovasti odottamalleen.

olet siis sitä mieltä, että naisparien lasten on parempi olla syntymättä?

Sanoisitko todella sateenkaariperheessä kasvaneelle "kuule, kyllä se on niin, että äitisi teki väärin, kun sinut synnytti"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tilanne oikeasti muuttuisi nykypäivästä tai siitä mitä tilanne oli vaikka viisikymmentä vuotta sitten. Kautta historian on ollut lapsia jotka eivät tiedä kuka biologinen isä on. Isä on kadonnut itse tai syystä tai toisesta sitä ei ole haluttu lapselle kertoa. On perheitä joissa on isä mutta se että hän ei ole lapsen biologinen isä selviää lapselle ehkä hyvin myöhään jne.

Ja iltapäivälehdet ovat täynnä juttuja, joissa on etsitty isää vuosikausia, avataan jopa hautoja, jotta saadaan selvyys siitä, kuka on biologinen isä. Tätä biologisen isän suvun löytämisen tarvettako ei ole naisparin lapsilla?

Varmasti tulee noita tilanteita, mutta edelleenkään se ei ole syy vastustaa nyt puheena olevaa muutosta. Jos laki ei salli naisparin yhteistä lasta, niin ko. naisparit hankkivat silti lapsia. Eli vaikka laki ei muuttuisi, niin naispareilla on silti lapsia. Lapsen asema on vain vaikeampi, kun hänen vanhempansa joutuvat käymään läpi perheen sisäisen adoptioprosessin.

Onko sinusta siis parempi, että lapsi on sekä adoptoitu, että etsii biologista isäänsä vai olisi kuitenkin kaikille parempi, että lapsi saa kasvaa perheessään molempien vanhempien lapsena ja miettiä mahdollisesti biologista isäänsä vasta aikuisena?

Lapsi miettii biologista isäänsä jo alakouluaikana, koska aika lailla tyhmä lapsen tulee olla, jos ei viimeistään biologiantunnilla tajua, että kaksi äitiä on biologinen mahdottomuus. Kyllä lapsi voi kasvaa molempien vanhempien lapsena, mutta jos äidit väittävät, että mihin sinä isää tarvitset, niin aika julmaahan se on lapsen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinusta siis parempi, että lapsi on sekä adoptoitu, että etsii biologista isäänsä vai olisi kuitenkin kaikille parempi, että lapsi saa kasvaa perheessään molempien vanhempien lapsena ja miettiä mahdollisesti biologista isäänsä vasta aikuisena?

Adoptio sulkee lopullisesti pois sen mahdollisuuden, että lapsi voisi saada biologisen isänsä myös juridiseksi vanhemmakseen. Toki mahdollisuus tähän on muutenkin hyvin pieni, jos hedelmöitys tapahtuu klinikalla.

Mielestäni yhteiskunnan ei pitäisi palkita naispareja siitä, että he tekevät lapsen kannalta hyvin itsekkään päätöksen. Yksikään lapsi ei vielä toistaiseksi synny tähän maailmaan ilman biologista isää ja äitiä, eikä kukaan voi ennakkoon tietää, miten lapsi tulee suhtautumaan isän puuttumiseen. Toiset eivät pohdi asiaa se enempää mutta osalle puuttuvan isän kaipuu voi olla hyvin suuri ja vaikeasti täytettävä tyhjiö. Naiset (parit tai yksinäiset), jotka hankkivat tietoisesti isättömiä lapsia, ottavat ison riskin lapsensa kustannuksella. Saavat oman lapsen kaipuunsa tyydytettyä mutta samalla siirtävät (isän) kaipuun lapselleen, sille rakastamalleen ja kovasti odottamalleen.

olet siis sitä mieltä, että naisparien lasten on parempi olla syntymättä?

Sanoisitko todella sateenkaariperheessä kasvaneelle "kuule, kyllä se on niin, että äitisi teki väärin, kun sinut synnytti"?

Sanoisin, että jokaisella lapsella on oikeus isään. Miksi sinä olet eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tilanne oikeasti muuttuisi nykypäivästä tai siitä mitä tilanne oli vaikka viisikymmentä vuotta sitten. Kautta historian on ollut lapsia jotka eivät tiedä kuka biologinen isä on. Isä on kadonnut itse tai syystä tai toisesta sitä ei ole haluttu lapselle kertoa. On perheitä joissa on isä mutta se että hän ei ole lapsen biologinen isä selviää lapselle ehkä hyvin myöhään jne.

Ja iltapäivälehdet ovat täynnä juttuja, joissa on etsitty isää vuosikausia, avataan jopa hautoja, jotta saadaan selvyys siitä, kuka on biologinen isä. Tätä biologisen isän suvun löytämisen tarvettako ei ole naisparin lapsilla?

Varmasti tulee noita tilanteita, mutta edelleenkään se ei ole syy vastustaa nyt puheena olevaa muutosta. Jos laki ei salli naisparin yhteistä lasta, niin ko. naisparit hankkivat silti lapsia. Eli vaikka laki ei muuttuisi, niin naispareilla on silti lapsia. Lapsen asema on vain vaikeampi, kun hänen vanhempansa joutuvat käymään läpi perheen sisäisen adoptioprosessin.

Onko sinusta siis parempi, että lapsi on sekä adoptoitu, että etsii biologista isäänsä vai olisi kuitenkin kaikille parempi, että lapsi saa kasvaa perheessään molempien vanhempien lapsena ja miettiä mahdollisesti biologista isäänsä vasta aikuisena?

Lapsi miettii biologista isäänsä jo alakouluaikana, koska aika lailla tyhmä lapsen tulee olla, jos ei viimeistään biologiantunnilla tajua, että kaksi äitiä on biologinen mahdottomuus. Kyllä lapsi voi kasvaa molempien vanhempien lapsena, mutta jos äidit väittävät, että mihin sinä isää tarvitset, niin aika julmaahan se on lapsen kannalta.

Eli sinustakin olisi vain kaikkien kannalta parasta, ettei näitä lapsia koskaan  syntyisi? Valitaan siis sen isättömän elämän sijasta vaihtoehto, ettei sitä elämää ole ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinusta siis parempi, että lapsi on sekä adoptoitu, että etsii biologista isäänsä vai olisi kuitenkin kaikille parempi, että lapsi saa kasvaa perheessään molempien vanhempien lapsena ja miettiä mahdollisesti biologista isäänsä vasta aikuisena?

Adoptio sulkee lopullisesti pois sen mahdollisuuden, että lapsi voisi saada biologisen isänsä myös juridiseksi vanhemmakseen. Toki mahdollisuus tähän on muutenkin hyvin pieni, jos hedelmöitys tapahtuu klinikalla.

Mielestäni yhteiskunnan ei pitäisi palkita naispareja siitä, että he tekevät lapsen kannalta hyvin itsekkään päätöksen. Yksikään lapsi ei vielä toistaiseksi synny tähän maailmaan ilman biologista isää ja äitiä, eikä kukaan voi ennakkoon tietää, miten lapsi tulee suhtautumaan isän puuttumiseen. Toiset eivät pohdi asiaa se enempää mutta osalle puuttuvan isän kaipuu voi olla hyvin suuri ja vaikeasti täytettävä tyhjiö. Naiset (parit tai yksinäiset), jotka hankkivat tietoisesti isättömiä lapsia, ottavat ison riskin lapsensa kustannuksella. Saavat oman lapsen kaipuunsa tyydytettyä mutta samalla siirtävät (isän) kaipuun lapselleen, sille rakastamalleen ja kovasti odottamalleen.

olet siis sitä mieltä, että naisparien lasten on parempi olla syntymättä?

Sanoisitko todella sateenkaariperheessä kasvaneelle "kuule, kyllä se on niin, että äitisi teki väärin, kun sinut synnytti"?

Sanoisin, että jokaisella lapsella on oikeus isään. Miksi sinä olet eri mieltä?

Haluat siis kieltää yksinhuoltajuuden ja tehdä isyystutkimuksista pakollisia? Aika karua. Minusta lapsella on oikeus turvalliseen ja rakastavaan perheeseen, eikä vanhempien tasapainoiseen genitaalijakaumaan.