Lue keskustelun säännöt.
Mihin avaruus loppuu?
Kysyin Esko Valtaojalta kerran, mutta hän mumisi tuoppiinsa siinä vaiheessa.
Onko sinulla ajatus, mihin kaikki loppuu?
Kommentit (452)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avaruus on ääretön, niin myös tähtiä on äärettömästi.
Jos tähtiä on äärettömästi, on tähtiä joka suunnassa.
Jos tähtiä on joka suunnassa, on tähtitaivas täysin kirkas.
Tähtitaivas on kuitenkin pääosin tumma.
Avaruus ei ole ääretön.
Vanha päättely joka on sekä matemaattisesti virheellinen (tähtien valovoima heikkenee suhteessa etäisyyden neliöön josta seuraa ettei ääretönkään määrä tähtiä enimmillään äärettömän kaukana tuota hehkuvaa taivasta vaan suurin osa äärettömänkään tähdistä ei jaksa tuottaa käytännösä mitään valoa tänne koska on niin kaukana) että nykytiedon valossa muutenkin, koska tiedämme että avaruus laajenee. Mitä kauempana kohde on sitä nopeammin se meistä loittonee. Vaikka avaruus on ääretön se ei ole ääretön kuinka kaukaa valolla on edes teoriassa mahdollisuuksia päästä tänne, koska kun mennään tarpeeksi kauas meistä kappaleet loittonevat meistä valoa nopeammin. Se ei ole valoa nopeampaa liikettä kuitenkaan, se on avaruuden laajenemista.
Jos äärettömyys olisi olemassa, niin...
...aikaakin olisi niin äärettömästi että kaikki mahdolliset asiat ehtisivät ennemmin tai myöhemmin tapahtua. Äärettömyys on mahdottomuudessaan sellainen. Eli tämäkin kirjoittamani viesti ehtisi toteutua kaikilla mahdollisilla tavoilla. Mm. siten että sinä kirjoittaisit sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuisi absurdilta, että meidän tuntemamme maailmankaikkeus olisi ainoa laatuaan. Paljon järkevämmältä tuntuisi ajatus äärettömästä määrästä maailmankaikkeuksia. Mutta järjellä tuskin näissä asioissa on erityisesti sanansijaa ja ihminen ei voi nykytiedolla muuta kuin arvailla ja esittää monia erilaisia teorioita.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi absurdilta, että meidän tuntemamme maailmankaikkeus olisi ainoa laatuaan. Paljon järkevämmältä tuntuisi ajatus äärettömästä määrästä maailmankaikkeuksia. Mutta järjellä tuskin näissä asioissa on erityisesti sanansijaa ja ihminen ei voi nykytiedolla muuta kuin arvailla ja esittää monia erilaisia teorioita.
Aristoteles ja kumppanit kehittivät aikoinaan järkeilemällä maailmanselityksen, jossa maapallo oli kaiken keskus ja taivaankappaleet kiersivät sitä erikokoisilla kehillä. Se oli hieno, kaunis, selkeä ja järkeenkäypä malli, jonka tiedeyhteisö ja kirkko hyväksyivät melkein kahdeksi tuhanneksi vuodeksi. Mutta täysin väärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avaruus on ääretön, niin myös tähtiä on äärettömästi.
Jos tähtiä on äärettömästi, on tähtiä joka suunnassa.
Jos tähtiä on joka suunnassa, on tähtitaivas täysin kirkas.
Tähtitaivas on kuitenkin pääosin tumma.
Avaruus ei ole ääretön.
Vanha päättely joka on sekä matemaattisesti virheellinen (tähtien valovoima heikkenee suhteessa etäisyyden neliöön josta seuraa ettei ääretönkään määrä tähtiä enimmillään äärettömän kaukana tuota hehkuvaa taivasta vaan suurin osa äärettömänkään tähdistä ei jaksa tuottaa käytännösä mitään valoa tänne koska on niin kaukana) että nykytiedon valossa muutenkin, koska tiedämme että avaruus laajenee. Mitä kauempana kohde on sitä nopeammin se meistä loittonee. Vaikka avaruus on ääretön se ei ole ääretön kuinka kaukaa valolla on edes teoriassa mahdollisuuksia päästä tänne, koska kun mennään tarpeeksi kauas meistä kappaleet loittonevat meistä valoa nopeammin. Se ei ole valoa nopeampaa liikettä kuitenkaan, se on avaruuden laajenemista.
Jos kauemmas mennessä kappaleet loittonevat valoa nopeammin, niin olisiko teoriassa mahdollista yhtenä päivänä nähdä tähti joka ei seuraavana päivänä enää näykkään koska se on loitonnut liian kauas? Siis tarpeeksi kauas niin, että tähti loittonee nopeammin kuin siitä lähtevä valo etenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avaruus on ääretön, niin myös tähtiä on äärettömästi.
Jos tähtiä on äärettömästi, on tähtiä joka suunnassa.
Jos tähtiä on joka suunnassa, on tähtitaivas täysin kirkas.
Tähtitaivas on kuitenkin pääosin tumma.
Avaruus ei ole ääretön.
Vanha päättely joka on sekä matemaattisesti virheellinen (tähtien valovoima heikkenee suhteessa etäisyyden neliöön josta seuraa ettei ääretönkään määrä tähtiä enimmillään äärettömän kaukana tuota hehkuvaa taivasta vaan suurin osa äärettömänkään tähdistä ei jaksa tuottaa käytännösä mitään valoa tänne koska on niin kaukana) että nykytiedon valossa muutenkin, koska tiedämme että avaruus laajenee. Mitä kauempana kohde on sitä nopeammin se meistä loittonee. Vaikka avaruus on ääretön se ei ole ääretön kuinka kaukaa valolla on edes teoriassa mahdollisuuksia päästä tänne, koska kun mennään tarpeeksi kauas meistä kappaleet loittonevat meistä valoa nopeammin. Se ei ole valoa nopeampaa liikettä kuitenkaan, se on avaruuden laajenemista.
Jos kauemmas mennessä kappaleet loittonevat valoa nopeammin, niin olisiko teoriassa mahdollista yhtenä päivänä nähdä tähti joka ei seuraavana päivänä enää näykkään koska se on loitonnut liian kauas? Siis tarpeeksi kauas niin, että tähti loittonee nopeammin kuin siitä lähtevä valo etenee.
Kyllä, tosin käytännössä tämä efekti tulee vaikuttamaan meidän näkökulmasta vain kaukaisimpiin galakseihin. Näkemämme tähdet sen sijaan sijaitsevat kaikki Linnunradassa ja ovat niin ollen liian lähellä, että kosmologisen horisontin pieneneminen vaikuttaisi niiden näkemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mä olin tulossa kirjoittamaan, että avaruus on ääretön, ja se laajenee kokoajan? :D
Miten jokin joka on jo ääretön voi laajeta ja mihin se laajenee jos tämä avaruus on kerran ääretön? Ja mitä on tämä johon se laajenee ja onko tämä jokin myös ääretön? Eihän se voi olla jos avaruus laajenee tähän johonkin ellei tämä johon laajeneminen tapahtuu ole myös ääretön ja laajene, mutta mihin tämä jokin silloin laajenee? Ja mitä on sen takana ja sen takana ja sen takana?
Avaruus on todennäköisesti äärellinen mutta rajaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siin on se että se ei lopu mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha päättely joka on sekä matemaattisesti virheellinen (tähtien valovoima heikkenee suhteessa etäisyyden neliöön josta seuraa ettei ääretönkään määrä tähtiä enimmillään äärettömän kaukana tuota hehkuvaa taivasta vaan suurin osa äärettömänkään tähdistä ei jaksa tuottaa käytännösä mitään valoa tänne koska on niin kaukana)
Mietihän uusiksi. Yksittäisen tähden valovoima saa heiketä vaikka miten pieneksi tahansa, mutta se ei haittaa, koska mitä kauempaa tähteä katsot, sitä enemmän tähtiä näet. Yhteenlaskettu valovoima pysyy tällöin samana etäisyydestä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Miten ei tiedetä, mihin kiinalainen avaruusromu ja jäte jysähtää?
Pitäisikö tämä ensin selvittää? Maahan tulee, mutta kukaan ei tiedä mihin. Kiva.
Siten ei tiedetä, koska sen laskeminen vaatisi tietoa, jota meillä ei ole. Ei riitä, että tiedetään, missä avaruusasema on ja miten nopeasti se liikkuu ja mihin suuntaan, koska ilmakehän yläosien partikkelit osuvat asemaan, muuttaen sen nopeutta, suuntaa ja asemaa. Ja pienikin muutos datassa tarkoittaa järjettömän kokoista eroa osumakohdassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhjä on tyhjää, ei mitään havaittavaa. Nothing. Nihil. Avaruudessa sen sijaan on säteilyjä, painovoima-aaltoja, materiaa, planeettoja, galakseja. Em. ilmiöt, aineet ja kappaleet etenevät kaikkialla kaikkialle täyttämään tyhjyyttä. Tämä laajentuminen on myös harventumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole täysin varma (en ihan täysin tajnnut sitä loppua). Mutta ainakin siihen liittyi mustat reiät. Kai se niihin sitten päättyy.
Vierailija kirjoitti:
En ole täysin varma (en ihan täysin tajnnut sitä loppua). Mutta ainakin siihen liittyi mustat reiät. Kai se niihin sitten päättyy.
Mustat reiät? Niinku siis vaikkapa Beyonce? Taikka Halle Berry?
Hole kun hole. Mut von Döbeln ratsasti aukkoja katsellen.
Kuuluuko huutosi jos kukaan ei ole kuuntelemassa?
Alku ja loppu ovat ihmisen rajallisen käsityskyvyn luomia käsitteitä. Luonnossa ei esiinny alkua ja loppua. Ei siellä esiinny mitattavissa olevaa aikaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole täysin varma (en ihan täysin tajnnut sitä loppua). Mutta ainakin siihen liittyi mustat reiät. Kai se niihin sitten päättyy.
Mustat reiät? Niinku siis vaikkapa Beyonce? Taikka Halle Berry?
Hole kun hole. Mut von Döbeln ratsasti aukkoja katsellen.
Eikö Halle Berry ole se komeetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avaruus on ääretön, niin myös tähtiä on äärettömästi.
Jos tähtiä on äärettömästi, on tähtiä joka suunnassa.
Jos tähtiä on joka suunnassa, on tähtitaivas täysin kirkas.
Tähtitaivas on kuitenkin pääosin tumma.
Avaruus ei ole ääretön.
Vanha päättely joka on sekä matemaattisesti virheellinen (tähtien valovoima heikkenee suhteessa etäisyyden neliöön josta seuraa ettei ääretönkään määrä tähtiä enimmillään äärettömän kaukana tuota hehkuvaa taivasta vaan suurin osa äärettömänkään tähdistä ei jaksa tuottaa käytännösä mitään valoa tänne koska on niin kaukana) että nykytiedon valossa muutenkin, koska tiedämme että avaruus laajenee. Mitä kauempana kohde on sitä nopeammin se meistä loittonee. Vaikka avaruus on ääretön se ei ole ääretön kuinka kaukaa valolla on edes teoriassa mahdollisuuksia päästä tänne, koska kun mennään tarpeeksi kauas meistä kappaleet loittonevat meistä valoa nopeammin. Se ei ole valoa nopeampaa liikettä kuitenkaan, se on avaruuden laajenemista.
Jos kauemmas mennessä kappaleet loittonevat valoa nopeammin, niin olisiko teoriassa mahdollista yhtenä päivänä nähdä tähti joka ei seuraavana päivänä enää näykkään koska se on loitonnut liian kauas? Siis tarpeeksi kauas niin, että tähti loittonee nopeammin kuin siitä lähtevä valo etenee.
Kyllä, tosin käytännössä tämä efekti tulee vaikuttamaan meidän näkökulmasta vain kaukaisimpiin galakseihin. Näkemämme tähdet sen sijaan sijaitsevat kaikki Linnunradassa ja ovat niin ollen liian lähellä, että kosmologisen horisontin pieneneminen vaikuttaisi niiden näkemiseen.
Kiitos vastauksesta.
t. 249
Maahan se kopsahtaa ja porukka täällä tutkii ufoja innoissaan.