Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverin vanhemmat peruu ja välttelee tapaamisia
Löytyisikö täältä neuvoja tai kokemuksia, miten ootte saaneet välit toimimaan lapsen kaverien vanhempien kanssa? Meillä on tilanne, että lapsen parhaan kaverin vanhempien kanssa on todella vaikea sopia leikkitapaamisia tai yhteistä tekemistä. Lapsi ei tietenkään ymmärrä tätä vaan kaipaa kaveriaan ja haluaisi puuhata yhdessä. Tapaavat toki hoitopaikassa, mutta lomilla tai muutenkin vapaa-ajalla olisi mukava tehdä asioita yhdessä. Vanhemmat vaan ovat niin kiireisiä, että tapaamisia ei saada sovittua tai jos joku on sovittu pari viikkoa aiemmin, se saatetaan perutaan viime tingassa. Lapsi on tietysti pettynyt jos on ehditty jo puhua että pääsisi kaverin kanssa puuhaamaan. Olemme fasessa kavereita ja sieltä näen että tällä lapsen kaverilla on serkkuja ja joitain muita leikkikavereita, joiden kanssa tapaavat. Voiko olla niin että satumme aina ehdottamaan huonoon aikaan tekemistä/tapaamista vai vältteleeköhän perhe meitä jostain syystä? Lapsemme on ainoa lapsi (toinen on ollut toiveissa mutta eipä ole onnistunut), ja samanikäisiä serkkuja ei ole ja kavereitakin vähänlaisesti. Surettaa lapsen puolesta, kun haluaisi niin kovasti nähdä useammin tätä kaveria vapaa-ajallakin, mutta tapaamisten sopiminen on kovan työn takana. Lapset ovat vielä niin pieniä, että keskenään eivät voi sopia tapaamisista.
Kommentit (218)
Minäkään en lämpene näille päiväkotipäivän jälkeisille leikkitreffeille. En vaan jaksa, haluan rauhoittaa aikaa omalle perheelle ja lapsethan on olleet jo koko päivän yhdessä siellä hoidossa. Sitten kun ovat niin isoja että voivat itse sopia tapaamiset ja kipaista kavereille niin voi alkaa arkisin nähdä. Siihen asti riittää naapurin lapset, pihakaverit ja serkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17, nimenomaan.
En tiedä, missä ketjun mammat asuvat, mutta ainakin täällä stadissa on vaikea löytää omasta talosta samanikäisiä lapsia. Ja serkutkin asuvat pitkin maailmaa (meidän lapsien serkut sitä paitsi ovat kaikki vähintään viisi vuotta vanhempia).
Toki lapsillamme on ollut harrastuksia, mutta muskarin ja parin muun harrastuksen ohella viikkoon mahtuu myös aikaa kavereille. Kun kyse on lähipäiväkodista, ne vientimatkat vat olleet luokkaa kilometri. Aika outona olisin pitänyt sitä, että sellainen olisi jollekin ylivoimaisen vaivalloista ja stressaavaa. Meidän lapsellamme oli koko päiväkotiajan semmoinen neljän, viiden tytön ryhmä, joiden kanssa oli vaihtelevasi leikkitreffejä, muutama viikossa.
Mutta hei, jos joku haluaa eristytyä, ja eristää lapsensakin suvun yhteisiin serkkutapaamisiin, niin antaa eristäytyä. Niitä serkkuja tosiaan ei saa mukaan koululuokalle.
Ei kun uutta kaveria etsimään, ap sanoi että pk-ryhmässä on parikymmentä lasta.
Ikävää tietysti sille nuivien vanhempien lapselle, että syrjäytyy syyttä suotta.
16
Oletko yrittänyt sopia leikkitreffejä tasaisesti molemmille niin ettei tunnu hyväksikäyttöltä, sopivan harvoin ettei tunnu liian aikaavievältä/ painostavalta? Minunkin kohdalleni sattui liian innokas leikkitreffiehdottelija. Yhtenä lauantaina olisi halunnut lapsensa meille ja kerrassaan suuttui kun kerroin että me lähdetään mukaan isoveljen harrastusmenoon. Rupesi kysymään että miksi ihmeessä. No, meillä oli asiaa sille paikkakunnalle... Alkoi tuntua jo hieman painostavalta...
Toki joskus pk ikäistenkin on kiva ja jännä saada kaveri kylään.
Siis miks tää on niin suuri ongelma palstalaisille? Aapee vaan tahtoo, että lapsilla on kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap hyvin harmisi. Mutta millaisista tapaamisista siis on nyt kyse? 2/5 tyypillisenä av-mammana olettaa sinun puuhanneen yhteisiä perhetapaamisia, mutta oliko nyt kyse nimenomaan lasten leikkitreffeistä? Siis että esim. olette pyytäneet sitä lapsenne kaveria teille leikkimään tai kanssanne vaikkapa uimahalliin tai puuhapuistoon lapsenne seurana?
Sen nimittäin minäkin ymmärrän, jos ventovieraan perheen kanssa aikuiset eivät kovin usein välitä kahvitella, pari kertaa toki tutustumiseksi on hyväkin juttu.
Mutta sitä en ymmärrä, jos lasten sosiaalisia suhteita ei yhtään viitsitä kannustaa. Lapset ovat eläväisiä ja lomat varsinkin aika pitkiä aikoja olla erossa parhaasta kaverista. Ok, jos olisin kiireinen yksinhuoltaja ja minulla olisi viisi lasta, tuskin jaksaisin minäkään paljon vapaalla enää kuskata kavereille leikkimään.
Mutta normaali kaupunkilaisperhe ja kyse siitä, että viitsi lapsensa heittää kaverilleen pariksi tunniksi tai ottaa vastaavasti kaverin kylään pariksi tunniksi? Sehän on kaikkien etu, lapsilla on hauskaa ja vuorolauantaisin minulla olisi miehen kanssa kaksi tuntia omaa aikaa.
Nämä siis sillä oletuksella, että lasten leikki sujuu nätisti ja että te olette pyrkineet vastavuoroisesti ottamaan sitä lapsenne kaveria teille leikkimään, ette pelkätään työntämään omaanne kaverille hoitoon.
Jos noin on, ja silti ei tuo toimi, niin ehkä alkaisin etsiskellä lapselle toistakin kaveria sieltä päiväkodista. Kysy lapselta, kenen muun hän voisi ajatella kutsuttavan teille kotiin leikkimään vaikka ensi lauantaina. Ja sitten lähesty ko. lapsen vanhempaa, kun seuraavan kerran näette. Anna puhelinnumerosi ja kysy, voisitteko kutsua heidän lapsensa leikkimään viikonloppuna tai joku arki-ilta.
Kaupungissako on niin vähän lapsia, että ei voi leikkiä naapurin lasten kanssa? Tai samanhenkisiä kavereita ei löydy vaikka leikkipuistosta tai muskarista? Kamala ajatella, että lasten ystävyyssuhteetkin ovat jo noin laskelmoituja.
Mitä helvetin LASKELMOITUJA? Kyse on siitä, että jos samassa talossa ei asu samaa sukupuolta ja ikää olevia lapsia, niin kauemmas on joku 4-5-vuotias lapsi vietävä, aikuisen siis saatettava.
Ja minä en tykkää muutenkaan ajatuksesta, että lähettäisin lapsen sokkona rimputtelemaan ovikelloa. Nimenomana katson, että pitää kunnioittaa ihmisten oikeutta olla kotona rauhassa, jos haluavat. Kyllä pienten lasten tapaamiset aina on syytä sopia ensin vanhempien kesken. Vähintäänkin pannaan etukäteen tekstari, että sopisiko teille, että XX tulee leikkimään tai YY meille tänä iltana? Ja vasta jos se sopii, aletaan lapselle puhua moisesta tapaamisesta.
En muuten oikein ymmärrä logiikkaasi, että muskarikaverien kanssa kyläilyä voi harrastaa, mutta EI HERRANEN AIKA NYT IKINÄ päiväkotikaverien! Mikä ihmeen ero noissa on, paitsi että muskarissa käydään pidemmän matkan päästä eli se kuskaaminen on vaivalloisempaa kuin päiväkotikaverien luo, päiväkoteihin kun tullaan pienemmältä alueelta.
Leikkipuistossa toki näkee muita lapsia, mutta ei kyllä näillä pakkasilla. Muutenkin joskus viikonloppuisin ja iltaisin ulkoilu on niin eri aikoihin tapahtuvaa, että harvoin puistoon osuu ex tempore yhtä aikaa jonkun tutun lapsen kanssa ilman treffejä. Joten mikä ero sillä on, että tuoko se päiväkotikaverin vanhempi lapsensa klo xxx puistoon vai kaverilleen? Ei mitään eroa.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole edes ollut tietoinen että 5 vuotiaat harrastaa jotain leikkitreffejä päiväkotikavereiden kanssa, meille on jo haaste viedä pian 5v lapsi kaikille päiväkotikaverien synttäreille, ihan vaan koska meillä on paljon menoja aina suunniteltu vapaille.
Nähdään niitä omia ystäväperheitä ja heidän lapsia, perheenjäseniä jne..viikolla on kaikilla omat harrastukset ja aikaa myös levähtää, ei tulisi mieleen lähteä kuskaamaan lasta kylään tai ottaa ketää muuta kylään oman työpäivän päätteeksi.
Muistan kipeästi nuorimman lapseni päiväkotiajan.
Lapsi oli (on edelleen) sosiaalisesti äärettömän taitava, myötätuntoinen, älykäs, vahva ja ihana. Sanalla sanoen vaan justiin se lapsi jonka kuka tahansa toivoisi lapsekseen tai vähintään lapsensa kaveriksi. Niinpä päiväkodin tädit myös jakeli häntä aina "tukilapseksi" sinne ja tänne. Noiden kanssa, jotta ne ei ole yksin. Tai noiden kanssa, koska ne on niin villejä. Yms.
Voi sun perkele.
Ja, kuten voi kuvitella, leikkikutsujakin sateli. Vaan kun meillä on itsellä neljän lapsen perhe. Sitten meillä on lasen serkkujen perheitä, ja siellä ihania serkkuystäviä , joten kiitti vaan mutta kiitos ei. Ihan niin kuin jossain toisessa ketjussa minä itse en halua ystäviä työtovereista, ei meidän alle 7-vuotias lapsikaan tarvitse vapaa-ajan ystäviä mistään sen kummemmin.
Sorry ap, jos olette taidottomia luomaan maailmaa lapsenne ympärille. Älkää nyt kumminkaan ahdistelko niitä lapsen päiväkotikavereita ja niiden perheitä. Pliis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kauheita vastauksia ketjussa. Että on ylivoimaisen työlästä silloin tällöin viedä lasta kaverille tai ottaa lapsen kaveri kylään pariksi tunniksi. Mihin teillä se aika menee, jos oman lapsen kaverisuhteet on tuollainen riesa?
Meillä minä tein epäsäännöllistä vuorotyötä, mies säännöllistä. Kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla. Molemmilla pari harrastusta viikossa. Ja silti oli hyvin aikaa pitää suhteita yllä omiin perhetuttuihin, sukulaisiin - sekä lasten kavereihin.
Totta kai niitä tapaamisia välillä peruttiin puolin ja toisin, koska lapset sairastelevat, tai tulee yllätysmenoja. Mutta semmoinen evvk asenne mitä monella tässä ketjussa on lastensa ystävyyssuhteisiin tuntuu aika hemmetin oudolta.
Oletteko jostain lestadiolaissuvusta, kun siinä naapurissa asuu jokaisella samanikäisiä lapsia ja serkkujakin tusinoittain? Vai onko niin, että teille se kotona möllöttäminen on hengissäpysymisen ehto?
Niin se kuulkaa on, tästäkin ketjusta sen huomaa. Jotkut vanhemmat jaksaa ja viitsii, toiset ei. Lapsen kannattaa vaihtaa kaveria, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap hyvin harmisi. Mutta millaisista tapaamisista siis on nyt kyse? 2/5 tyypillisenä av-mammana olettaa sinun puuhanneen yhteisiä perhetapaamisia, mutta oliko nyt kyse nimenomaan lasten leikkitreffeistä? Siis että esim. olette pyytäneet sitä lapsenne kaveria teille leikkimään tai kanssanne vaikkapa uimahalliin tai puuhapuistoon lapsenne seurana?
Sen nimittäin minäkin ymmärrän, jos ventovieraan perheen kanssa aikuiset eivät kovin usein välitä kahvitella, pari kertaa toki tutustumiseksi on hyväkin juttu.
Mutta sitä en ymmärrä, jos lasten sosiaalisia suhteita ei yhtään viitsitä kannustaa. Lapset ovat eläväisiä ja lomat varsinkin aika pitkiä aikoja olla erossa parhaasta kaverista. Ok, jos olisin kiireinen yksinhuoltaja ja minulla olisi viisi lasta, tuskin jaksaisin minäkään paljon vapaalla enää kuskata kavereille leikkimään.
Mutta normaali kaupunkilaisperhe ja kyse siitä, että viitsi lapsensa heittää kaverilleen pariksi tunniksi tai ottaa vastaavasti kaverin kylään pariksi tunniksi? Sehän on kaikkien etu, lapsilla on hauskaa ja vuorolauantaisin minulla olisi miehen kanssa kaksi tuntia omaa aikaa.
Nämä siis sillä oletuksella, että lasten leikki sujuu nätisti ja että te olette pyrkineet vastavuoroisesti ottamaan sitä lapsenne kaveria teille leikkimään, ette pelkätään työntämään omaanne kaverille hoitoon.
Jos noin on, ja silti ei tuo toimi, niin ehkä alkaisin etsiskellä lapselle toistakin kaveria sieltä päiväkodista. Kysy lapselta, kenen muun hän voisi ajatella kutsuttavan teille kotiin leikkimään vaikka ensi lauantaina. Ja sitten lähesty ko. lapsen vanhempaa, kun seuraavan kerran näette. Anna puhelinnumerosi ja kysy, voisitteko kutsua heidän lapsensa leikkimään viikonloppuna tai joku arki-ilta.
Nimenomaan parin tunnin leikkitreffeistä on ollut kyse, luistelusta, hoplop-käynnistä, leikkipuistosta tai olemme kutsuneet lapsen kylään jne. Sopivaa aikaa arvotaan ensin monen viikon päähän ja sitten se ei lopulta käykkään. Kyllä meilläkin tekemistä riittää myös perheen kesken mutta mielelläni tukisin lapsen kaverisuhteita. Mielestäni toisten ajan epäkunnioittamista on myös perua sovittuja tapaamisia, ja pakottaa siten toiset 'kalenteroimaan oma vapaa-aika toisten vaatimusten mukaan'
Monessa viestissä tuli ilmi kuinka aikuiset eivät jaksa sumplia ja järjestellä tapaamisia kun leikkikavereita löytyy naapurista ja serkuistakin. Mitä jos ne naapurin lapset tai serkut eivät olekaan mieluisia vaikka niiden kanssa lapsi omasta halustaan leikkisikin. Lapsillakin voi kemiat kohdata kuten aikuisillakin ja on aivan yhtä tärkeää lapsille kuin aikuisille viettää aikaansa sellaisten kanssa joiden kanssa on samalla aaltopituudella. En ymmärrä miksei vanhemmat halua tukea lasten kaverisuhteita ja auttaa lasta löytämään ystäviä joiden kanssa kemiat kohtaavat. Sellainen ystävyys on meille aikuisillekin tärkeintä. Ja moni sanoi ettei halua itse ystävystyä tai viettää aikaansa lasten kavereiden vanhempien kanssa. Miksei? Vähän tuntuu ahdasmieliseltä ettei haluta viettää aikaa saman elinpiirin omaavien ihmisten kanssa. Tää on just tätä suomalaista eristäytymistä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika kauheita vastauksia ketjussa. Että on ylivoimaisen työlästä silloin tällöin viedä lasta kaverille tai ottaa lapsen kaveri kylään pariksi tunniksi. Mihin teillä se aika menee, jos oman lapsen kaverisuhteet on tuollainen riesa?
Meillä minä tein epäsäännöllistä vuorotyötä, mies säännöllistä. Kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla. Molemmilla pari harrastusta viikossa. Ja silti oli hyvin aikaa pitää suhteita yllä omiin perhetuttuihin, sukulaisiin - sekä lasten kavereihin.
Totta kai niitä tapaamisia välillä peruttiin puolin ja toisin, koska lapset sairastelevat, tai tulee yllätysmenoja. Mutta semmoinen evvk asenne mitä monella tässä ketjussa on lastensa ystävyyssuhteisiin tuntuu aika hemmetin oudolta.
Oletteko jostain lestadiolaissuvusta, kun siinä naapurissa asuu jokaisella samanikäisiä lapsia ja serkkujakin tusinoittain? Vai onko niin, että teille se kotona möllöttäminen on hengissäpysymisen ehto?
Ei päiväkoti ikäinen lapsi tarvitse esimerkiksi pitkän päiväkotipäivän jälkeen vielä leikkitreffejä, meillä lapsi on 9,5h päikyssä per päivä koska molemmat vanhemmat tekee 8h päivätyötä ja työmatkoihin menee aikaa, jonka jälkeen käydään kaupassa, laitetaan ruokaa, ulkoilutetaan koiraa ja hoidetaan kotia, sitten onkin jo nukkumaanmenon aika.
Viikonloput pyhitetään kaikkien harrastuksille, yhdessä ololle ja omien sukulaisten ja ystävien näkemiselle, lapset ei edes kaipaa silloin ystäviä kun ovat iloisia vanhempien kanssa vietetystä ajasta.
Ymmärrän molempis osapuolia. Siitä huolimatta minusta ap olisi paras että yrittäisitte etsiä leikkiseuraa jotain muuta kautta ( esim harrastusten) ja tämä päiväkotikaveri pysyisi pelkkänä päiväkotikaverina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun neuvoni on, että vaihtakaa kaveria. Lapsesi on nyt valinnut juuri sellaisen lapsen kaverikseen, jolla on jo serkkuja ja muita kavereita, joiden kanssa lapsi viettää vapaa-aikaansa. Eivät kaikki lapsetkaan ole niin ylisosiaalisia, että päiväkotipäivän jälkeenkin vielä jaksaisivat olla jatkuvasti muiden lasten kanssa. Koittakaa etsiä sellainen lapsi, jolla ei ole lähistöllä serkkuja eikä muita kavereita. Tällaisella lapsella on varmasti huomattavasti enemmän aikaa ja mielenkiintoa leikkiä vapaa-ajallaan sinun lapsesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kauheita vastauksia ketjussa. Että on ylivoimaisen työlästä silloin tällöin viedä lasta kaverille tai ottaa lapsen kaveri kylään pariksi tunniksi. Mihin teillä se aika menee, jos oman lapsen kaverisuhteet on tuollainen riesa?
Meillä minä tein epäsäännöllistä vuorotyötä, mies säännöllistä. Kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla. Molemmilla pari harrastusta viikossa. Ja silti oli hyvin aikaa pitää suhteita yllä omiin perhetuttuihin, sukulaisiin - sekä lasten kavereihin.
Totta kai niitä tapaamisia välillä peruttiin puolin ja toisin, koska lapset sairastelevat, tai tulee yllätysmenoja. Mutta semmoinen evvk asenne mitä monella tässä ketjussa on lastensa ystävyyssuhteisiin tuntuu aika hemmetin oudolta.
Oletteko jostain lestadiolaissuvusta, kun siinä naapurissa asuu jokaisella samanikäisiä lapsia ja serkkujakin tusinoittain? Vai onko niin, että teille se kotona möllöttäminen on hengissäpysymisen ehto?Ei päiväkoti ikäinen lapsi tarvitse esimerkiksi pitkän päiväkotipäivän jälkeen vielä leikkitreffejä, meillä lapsi on 9,5h päikyssä per päivä koska molemmat vanhemmat tekee 8h päivätyötä ja työmatkoihin menee aikaa, jonka jälkeen käydään kaupassa, laitetaan ruokaa, ulkoilutetaan koiraa ja hoidetaan kotia, sitten onkin jo nukkumaanmenon aika.
Viikonloput pyhitetään kaikkien harrastuksille, yhdessä ololle ja omien sukulaisten ja ystävien näkemiselle, lapset ei edes kaipaa silloin ystäviä kun ovat iloisia vanhempien kanssa vietetystä ajasta.
Ja toivottavasti sanot ylläolevan sitten suoraan kun sinun lapsellesi alkaa leikkikutsuja tulemaan. Muuten samaa mieltä!
Mä oon just tälläinen. En jaksa leikkitreffejä tai yökyliä yms. kokoajan.
Lisäksi nämä joilla ei ole sisaruksia... Vaikka yksilapsisuus ei ole teidän valinta on pakko kertoa että rasittavin leikkikaveria kokoajan vailla oleva on yksilapsisen perheen lapsi. Kun hän tulee meille niin sotkee hän meidän lasten keskenäiset leikkisuhteet niin että toinen mun lapsista pullautetaan ulos leikeistä ts. haluaa leikkiä kaksin. Myös kutsuu kylään aina vaan toisen.
Siksi välttelen ko. lasta, monen muun mm.serkkujen kanssa leikit sujuu.
Onpa harmillista ap. Ehkä olisi nyt hyvä ymmärtää ja hyväksyä, että heitä ei kiinnosta. Kyllähän päiväkoti-ikäisten leikkitreffit ovat hyvin yleinen tapa, mutta kaikki vain eivät ole tähän halukkaita.
Meidän päiväkodissa lapset näkevät toisiaan vapaa-ajalla, joskus vanhemmat on mukana, joskus ei. Kyläilyt, puistoilut ja hoplopit päiväkotikaverin kanssa ovat lapsille todella mieluista tekemistä. Kyse on noin 5-vuotiaista.
Muistuttaisin että iso ryhmä myös vanhemmista on introverttejä, kuten minä.
Minua ahdistaa pelkkä viesti joltain toiselta vanhemmalta joka ehdottaa leikkitreffejä, yksikin ihan tuntematon perhe kutsui päiväkotilapset vanhempineen lapsensa synttäreille ja meidän lapsi ei sitten päässyt niille synttäreille, koska minua ahdisti mennä jonkun tuntemattoman kotiin.
Harmitti lapsen puolesta mutta minkäs teet.
Eri asia jos on tutustunut vanhempiin ja tuntuu että klikkaa, silloin voisin kuvitella sopivani leikkitreffejä jne.
Vierailija kirjoitti:
Monessa viestissä tuli ilmi kuinka aikuiset eivät jaksa sumplia ja järjestellä tapaamisia kun leikkikavereita löytyy naapurista ja serkuistakin. Mitä jos ne naapurin lapset tai serkut eivät olekaan mieluisia vaikka niiden kanssa lapsi omasta halustaan leikkisikin. Lapsillakin voi kemiat kohdata kuten aikuisillakin ja on aivan yhtä tärkeää lapsille kuin aikuisille viettää aikaansa sellaisten kanssa joiden kanssa on samalla aaltopituudella. En ymmärrä miksei vanhemmat halua tukea lasten kaverisuhteita ja auttaa lasta löytämään ystäviä joiden kanssa kemiat kohtaavat. Sellainen ystävyys on meille aikuisillekin tärkeintä. Ja moni sanoi ettei halua itse ystävystyä tai viettää aikaansa lasten kavereiden vanhempien kanssa. Miksei? Vähän tuntuu ahdasmieliseltä ettei haluta viettää aikaa saman elinpiirin omaavien ihmisten kanssa. Tää on just tätä suomalaista eristäytymistä....
En halua opettaa lapselle, että on vain yksi kaveri ja sen kanssa ollaan sitten aina. Vanhempi tekee karhunpalveluksen, jos ryhtyy tuohon lapsen elämänpiirin rajoittamiseen. Jos jo päiväkodissa on paljon jonkun kanssa, niin vapaa-aikana pyritään sitten luomaan toisenlaisia kaverisuhteita. Ekan luokan alussa nähdään ihan turhia draamoja, kun parhaat kaverukset ei pääse samalle luokalle, vaikka äidit on 4 edellistä vuotta lapsia siihen valmistaneet, että olette ikuisesti yhdessä, koska kemiat kohtaavat.
Minulla on ainakin oman työni kanssa niin paljon härdelliä, että vapaa-aikana en kaipaa yhtään lisää. Ja todellakin joidenkin leikkitreffien järjestäminen, vieraan lapsen vahtiminen kotona tai oman lapsen kyyditseminen leikkimään on sellaista.
Teidän perheenne ehkä kaipaa lisää ohjelmaa ja kavereita, mutta kaikilla ei ole sama tilanne. Kunnioita myös niiden perheiden päätöstä rauhoittaa vapaa-aika.