Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverin vanhemmat peruu ja välttelee tapaamisia
Löytyisikö täältä neuvoja tai kokemuksia, miten ootte saaneet välit toimimaan lapsen kaverien vanhempien kanssa? Meillä on tilanne, että lapsen parhaan kaverin vanhempien kanssa on todella vaikea sopia leikkitapaamisia tai yhteistä tekemistä. Lapsi ei tietenkään ymmärrä tätä vaan kaipaa kaveriaan ja haluaisi puuhata yhdessä. Tapaavat toki hoitopaikassa, mutta lomilla tai muutenkin vapaa-ajalla olisi mukava tehdä asioita yhdessä. Vanhemmat vaan ovat niin kiireisiä, että tapaamisia ei saada sovittua tai jos joku on sovittu pari viikkoa aiemmin, se saatetaan perutaan viime tingassa. Lapsi on tietysti pettynyt jos on ehditty jo puhua että pääsisi kaverin kanssa puuhaamaan. Olemme fasessa kavereita ja sieltä näen että tällä lapsen kaverilla on serkkuja ja joitain muita leikkikavereita, joiden kanssa tapaavat. Voiko olla niin että satumme aina ehdottamaan huonoon aikaan tekemistä/tapaamista vai vältteleeköhän perhe meitä jostain syystä? Lapsemme on ainoa lapsi (toinen on ollut toiveissa mutta eipä ole onnistunut), ja samanikäisiä serkkuja ei ole ja kavereitakin vähänlaisesti. Surettaa lapsen puolesta, kun haluaisi niin kovasti nähdä useammin tätä kaveria vapaa-ajallakin, mutta tapaamisten sopiminen on kovan työn takana. Lapset ovat vielä niin pieniä, että keskenään eivät voi sopia tapaamisista.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän oma lapsesi mahtaa kohdella tuota kaveria? Voi olla, että itse et tiedä kaikkea. Voi olla jokin tällainenkin syy taustalla, etteivät tahdo sopia tapaamisia.
Eikö olisi aikuisten tehtävä tällöin kertoa ja pyrkiä selvittämään asia?! Millaisia vanhempia te oikein olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leikkitreffejä päiväkotipäivän päälle... Ymmärrän ettei ole. Tai loma-aikoina... Arki on useimmilla perheillä todella aikataulutettua, että lomalla haluaa vain olla.
Ehdotuksia: Etsi lapselle kavereita naapurustosta tai lähileikkipuistosta. Hanki lapsellesi harrastuksia. Siirrä lapsen kaveritreffien sopimiset siihen hetkeen, kun lapsi voi itse sopia treffit esim. Ekalla luokalla kännyllä.
Pliis: älkää antako lasten sopia itsenäisesti asioita ekalla luokalla!
T. Se, jonka luo tuli jatkuvasti yllärinä näitä "annetaan lasten keskenään sopia"-vanhempien lapsia ilmaiseen iltapäivähoitoon. Mistään vastavuoroisuudesta ei tietoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että leikkitreffit = toisen lapsen vanhemmille vapaapäivä. Sovitaan, että se 4v tulee klo 10 ja haetaan klo 13, mutta sitten tuleekin viesti, että sorry, voidaanko hakea vasta klo 15 kun onkin jotain esteitä (auto hajosi, mies katosi, kauppa olikin kiinni ja piti lähteä mökille jne.) ja uusi viesti tulee klo 15.15, että sorry ja voi kamala sentään, kun nähtiin tuttavapariskunta, ja ne pyysi kahville, me kyllä tullaan ihan kohta. Lopulta noin klo 18 tullaan hakemaan lapsi, ei kysellä, että oliko teillä tänään jotain muutakin tarkoitus tehdä kuin vahtia meidän lasta, mutta todella suurieleisesti ojennetaan joku luomuteepaketti ja sanotaan, että eihän meidän Miri-Marista mitään vaivaa ollut, saitte tekin omaa aikaa, kun lapset leikki keskenään.
Tosiasiassa olen klo 10 lähtien joutunut setvimään lasten välejä,keksimään leikkejä,estänyt rikkomasta meidän lapsen leluja, yrittänyt keksiä sopivaa syötävää (kun kaikki on vieraalle lapselle yäk) ja siivonnut uudestaan ja uudestaan sotkuja, joita syntyy järjettömästä riehumisesta.
Joten kiitos ei, ei leikkitreffejä!
Jännä et sulla on paljonkin tällaisia kokemuksia. Mulla ei ole yhtä ainuttakaan... Enkä ole tällaisesta kuullutkaan aiemmin et tällainen olis jotenkin noin yleistettävissä ku sun näkemyksen mukaan.
Ei ne kaverisuhteet nyt NIIN vaikeita ole, että niiden eteen pitäisi nähdä kamalasti vaivaa kuskaamisineen yms. Lasten kaverisuhteet sitäpaitsi vaihtuvat moneen, moneen kertaan, joten et voi mistään päätellä että tarhakavereista tulee koulukavereita.
Onkohan joillakin äideillä kiusaamistraumoja tms. joita sitten hoidetaan projisoimalla syrjäytymisen kokemus lapseen, ja järjestämällä ongelmia asioista, joita lapsi ei itse koe ongelmaksi (mikäli et hysteerisenä hoe että lapsella ON OLTAVA kaveritapaamiset hoidon jälkeen). Itse halusin tarhapäivän jälkeen kotiin syömään, lepäämään, ja leikkimään omilla leluillani. Olisi ollut todella rasittavaa että olisi pitänyt pitkän päivän jälkeen vielä jaksaa leikittää jotain perheen ulkopuolista lasta, koska sen äidin mielestä mulla on joku tällainen velvoite ettei hänen lapsi vaan syrjäydy koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ratkaissut tuon aikoinani niin, että olen kysynyt "tulisko Maija meille leikkimään seuraavalla viikolla jonakin iltana? Saa tulla yksin, olen kotona vahtimassa tai saat tulla mukaan kahville jos haluat"
Osa vanhemmista ei halua kaveerata muiden vanhempien kanssa, osa taas haluaa olla itse vahtimassa.
Tämä on mielestäni oikea tapa toimia. Minulle on ehdotettu noilla sanoin leikkitapaamisia ja siitä tulee heti ensimmäiseksi kaikki huomioonottava asenne mieleen. Olen itse ollut aina mukana kaverien tapaamisilla ja silloin olen pitänyt tapaamiset lyhyinä, noin tunnin tai kaksi kestävinä. Leikki-ikäiset ei välttämättä enempää jaksaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me tehtiin tietoisesti neljä lasta pienellä ikäerolla.
Tämä menee ohi ap-aiheen, mutta haluan onnitella lainaamani lauseen kirjoittajaa, kun olette tietoisesti tehneet peräti neljä lasta putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että monet ainakin tämän ketjun mukaan sulkevat pois mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, juuri esimerkiksi vaikka lapsen tarhakaverin vahempiin. Halutaan tavata vaan niitä omia vanhoja tuttuja. Niihinkin on varmaan joskus tutustuttu eli on oltu avoimempia uusille ihmisille ja tuttavuuksille.Ei ihme, että Suomessa kärsitään niin paljon yksinäisyydestä!
Perheen, joka vaikka muuttaa uudelle paikkakunnalle, on täysin mahdotonta saada ystäviä tuollaisessa asenneilmapiirissä.
Me muutimme uuteen kaupunkiin toiselle puolelle maata lasten ollessa 1,5v ja 3v. Nyt on reilut kymmenn vuotta kulunut ja minun kaksi parasta ystävääni ovat edelleen kaksi lasten silloisten tarhakaverien äitiä. Toisista on tullut sellaisia perheystäviäkin, joiden kanssa ollaan matkusteltu ja vietetty monet uudetvuoder, mökkireissut sun muut.
Arki on raskasta joo, mutta harmillista että niin monet perheet tunkee arkeensa niin paljon ohjelmaa, ettei rennolle ja avoimelle kanssakäymiselle uusien ihmisten kanssa jää lainkaan mahdollisuutta.
Niin...joillekin ihmisille on tärkeää pitää huolta ihmissuhteistaan eikä haalia elämäänsä jatkuvasti uusia ihmisiä, jolloin aikaa ei ole enää ihmissuhteista huolehtimiselle.
Jep. Sulle on tärkeää sun ihmissuhteet ja lapsi sun jatkeena saa (vain) niistä nauttia. Lapsi ei ansaitse omia ihmissuhteita.
Mun lapsillani ON omia kaverisuhteita. Ja olen opettanut lapseni pitämään huolta kaverisuhteistaan eikä heivaamaan entisiä sitä mukaa kuin tutustuu uusiin. Tälläkin palstalla on aika usein ollut aloituksia, joissa ihmiset valittavat, kun ystävyyssuhteet (omat tai lasten) viilenevät ja tapaamiset harvenevat entisten ystävien löydettyä uusia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että leikkitreffit = toisen lapsen vanhemmille vapaapäivä. Sovitaan, että se 4v tulee klo 10 ja haetaan klo 13, mutta sitten tuleekin viesti, että sorry, voidaanko hakea vasta klo 15 kun onkin jotain esteitä (auto hajosi, mies katosi, kauppa olikin kiinni ja piti lähteä mökille jne.) ja uusi viesti tulee klo 15.15, että sorry ja voi kamala sentään, kun nähtiin tuttavapariskunta, ja ne pyysi kahville, me kyllä tullaan ihan kohta. Lopulta noin klo 18 tullaan hakemaan lapsi, ei kysellä, että oliko teillä tänään jotain muutakin tarkoitus tehdä kuin vahtia meidän lasta, mutta todella suurieleisesti ojennetaan joku luomuteepaketti ja sanotaan, että eihän meidän Miri-Marista mitään vaivaa ollut, saitte tekin omaa aikaa, kun lapset leikki keskenään.
Tosiasiassa olen klo 10 lähtien joutunut setvimään lasten välejä,keksimään leikkejä,estänyt rikkomasta meidän lapsen leluja, yrittänyt keksiä sopivaa syötävää (kun kaikki on vieraalle lapselle yäk) ja siivonnut uudestaan ja uudestaan sotkuja, joita syntyy järjettömästä riehumisesta.
Joten kiitos ei, ei leikkitreffejä!
Jännä et sulla on paljonkin tällaisia kokemuksia. Mulla ei ole yhtä ainuttakaan... Enkä ole tällaisesta kuullutkaan aiemmin et tällainen olis jotenkin noin yleistettävissä ku sun näkemyksen mukaan.
Aika selkeästi tuossa sanotaan, että oma kokemus on tämä, ei siinä yleistetä mitään. Missä kohtaa sinusta tuossa on se yleistys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että leikkitreffit = toisen lapsen vanhemmille vapaapäivä. Sovitaan, että se 4v tulee klo 10 ja haetaan klo 13, mutta sitten tuleekin viesti, että sorry, voidaanko hakea vasta klo 15 kun onkin jotain esteitä (auto hajosi, mies katosi, kauppa olikin kiinni ja piti lähteä mökille jne.) ja uusi viesti tulee klo 15.15, että sorry ja voi kamala sentään, kun nähtiin tuttavapariskunta, ja ne pyysi kahville, me kyllä tullaan ihan kohta. Lopulta noin klo 18 tullaan hakemaan lapsi, ei kysellä, että oliko teillä tänään jotain muutakin tarkoitus tehdä kuin vahtia meidän lasta, mutta todella suurieleisesti ojennetaan joku luomuteepaketti ja sanotaan, että eihän meidän Miri-Marista mitään vaivaa ollut, saitte tekin omaa aikaa, kun lapset leikki keskenään.
Tosiasiassa olen klo 10 lähtien joutunut setvimään lasten välejä,keksimään leikkejä,estänyt rikkomasta meidän lapsen leluja, yrittänyt keksiä sopivaa syötävää (kun kaikki on vieraalle lapselle yäk) ja siivonnut uudestaan ja uudestaan sotkuja, joita syntyy järjettömästä riehumisesta.
Joten kiitos ei, ei leikkitreffejä!
Jännä et sulla on paljonkin tällaisia kokemuksia. Mulla ei ole yhtä ainuttakaan... Enkä ole tällaisesta kuullutkaan aiemmin et tällainen olis jotenkin noin yleistettävissä ku sun näkemyksen mukaan.
Aika selkeästi tuossa sanotaan, että oma kokemus on tämä, ei siinä yleistetä mitään. Missä kohtaa sinusta tuossa on se yleistys?
No käännetään asia näin: kuka hullu yhden kokemuksen perusteella kieltää omalta lapseltaan lopullisesti leikkitreffit kotonaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkitreffejä päiväkotipäivän päälle... Ymmärrän ettei ole. Tai loma-aikoina... Arki on useimmilla perheillä todella aikataulutettua, että lomalla haluaa vain olla.
Ehdotuksia: Etsi lapselle kavereita naapurustosta tai lähileikkipuistosta. Hanki lapsellesi harrastuksia. Siirrä lapsen kaveritreffien sopimiset siihen hetkeen, kun lapsi voi itse sopia treffit esim. Ekalla luokalla kännyllä.Pliis: älkää antako lasten sopia itsenäisesti asioita ekalla luokalla!
T. Se, jonka luo tuli jatkuvasti yllärinä näitä "annetaan lasten keskenään sopia"-vanhempien lapsia ilmaiseen iltapäivähoitoon. Mistään vastavuoroisuudesta ei tietoakaan.
Meillä oli sama, kunnes tajusin ilmoittaa, että koulupäivän jälkeen saa leikkiä vain ulkona, sisälle ei ole tulemista. Tämä on aika tiivis alue, joten vessassakin lapset voivat käydä kotona, ei ole tarvetta sen takia tulla meille. Aika äkkiä spontaanit 3-5 lapsen iltapäivä"kerhot" loppuivat ja aloin saada viestejä, että pitäisi edes sadepäivänä päästä sisälle ja välipalalle. Vastasin takaisin, että olen samaa mieltä, sadepäivinä lapset voivat varmaan tulla teille. Kuulemma ei käy, kun ei ole aikuisia kotona. No voi sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että monet ainakin tämän ketjun mukaan sulkevat pois mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, juuri esimerkiksi vaikka lapsen tarhakaverin vahempiin. Halutaan tavata vaan niitä omia vanhoja tuttuja. Niihinkin on varmaan joskus tutustuttu eli on oltu avoimempia uusille ihmisille ja tuttavuuksille.Ei ihme, että Suomessa kärsitään niin paljon yksinäisyydestä!
Perheen, joka vaikka muuttaa uudelle paikkakunnalle, on täysin mahdotonta saada ystäviä tuollaisessa asenneilmapiirissä.
Me muutimme uuteen kaupunkiin toiselle puolelle maata lasten ollessa 1,5v ja 3v. Nyt on reilut kymmenn vuotta kulunut ja minun kaksi parasta ystävääni ovat edelleen kaksi lasten silloisten tarhakaverien äitiä. Toisista on tullut sellaisia perheystäviäkin, joiden kanssa ollaan matkusteltu ja vietetty monet uudetvuoder, mökkireissut sun muut.
Arki on raskasta joo, mutta harmillista että niin monet perheet tunkee arkeensa niin paljon ohjelmaa, ettei rennolle ja avoimelle kanssakäymiselle uusien ihmisten kanssa jää lainkaan mahdollisuutta.
Niin...joillekin ihmisille on tärkeää pitää huolta ihmissuhteistaan eikä haalia elämäänsä jatkuvasti uusia ihmisiä, jolloin aikaa ei ole enää ihmissuhteista huolehtimiselle.
Jep. Sulle on tärkeää sun ihmissuhteet ja lapsi sun jatkeena saa (vain) niistä nauttia. Lapsi ei ansaitse omia ihmissuhteita.
Mun lapsillani ON omia kaverisuhteita. Ja olen opettanut lapseni pitämään huolta kaverisuhteistaan eikä heivaamaan entisiä sitä mukaa kuin tutustuu uusiin. Tälläkin palstalla on aika usein ollut aloituksia, joissa ihmiset valittavat, kun ystävyyssuhteet (omat tai lasten) viilenevät ja tapaamiset harvenevat entisten ystävien löydettyä uusia ystäviä.
Ei sinulta edellytetä mitään haalimista, vaan sitä että annat lapsesi nähdä ystäviään (eli sovit toisten lasten vanhempien kanssa kuinka tämä toteutetaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että leikkitreffit = toisen lapsen vanhemmille vapaapäivä. Sovitaan, että se 4v tulee klo 10 ja haetaan klo 13, mutta sitten tuleekin viesti, että sorry, voidaanko hakea vasta klo 15 kun onkin jotain esteitä (auto hajosi, mies katosi, kauppa olikin kiinni ja piti lähteä mökille jne.) ja uusi viesti tulee klo 15.15, että sorry ja voi kamala sentään, kun nähtiin tuttavapariskunta, ja ne pyysi kahville, me kyllä tullaan ihan kohta. Lopulta noin klo 18 tullaan hakemaan lapsi, ei kysellä, että oliko teillä tänään jotain muutakin tarkoitus tehdä kuin vahtia meidän lasta, mutta todella suurieleisesti ojennetaan joku luomuteepaketti ja sanotaan, että eihän meidän Miri-Marista mitään vaivaa ollut, saitte tekin omaa aikaa, kun lapset leikki keskenään.
Tosiasiassa olen klo 10 lähtien joutunut setvimään lasten välejä,keksimään leikkejä,estänyt rikkomasta meidän lapsen leluja, yrittänyt keksiä sopivaa syötävää (kun kaikki on vieraalle lapselle yäk) ja siivonnut uudestaan ja uudestaan sotkuja, joita syntyy järjettömästä riehumisesta.
Joten kiitos ei, ei leikkitreffejä!
Jännä et sulla on paljonkin tällaisia kokemuksia. Mulla ei ole yhtä ainuttakaan... Enkä ole tällaisesta kuullutkaan aiemmin et tällainen olis jotenkin noin yleistettävissä ku sun näkemyksen mukaan.
Aika selkeästi tuossa sanotaan, että oma kokemus on tämä, ei siinä yleistetä mitään. Missä kohtaa sinusta tuossa on se yleistys?
No käännetään asia näin: kuka hullu yhden kokemuksen perusteella kieltää omalta lapseltaan lopullisesti leikkitreffit kotonaan?
Varmaan se, jonka lapsella on tarpeeksi kavereita muutenkin. Tai se, joka huomaa, että näitä vastaavisa kokemuksia on useita eli leikkitreffikaverin vanhemmat eivät pidä kiinni aikatauluista.
Jos omalla lapsella ei ole mitään tarvetta leikkitreffeihin, niin miksi varaisin hänet yhden lapsen leikkikaveriksi koko päiväksi? Omaakin lasta ärsyttää se, että pihalla olisi kavereita seuraksi, mutta sinne ei voi mennä, koska leikkitreffikaveri sanoo, että "sun on pakko leikkiä vain mun kanssa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkitreffejä päiväkotipäivän päälle... Ymmärrän ettei ole. Tai loma-aikoina... Arki on useimmilla perheillä todella aikataulutettua, että lomalla haluaa vain olla.
Ehdotuksia: Etsi lapselle kavereita naapurustosta tai lähileikkipuistosta. Hanki lapsellesi harrastuksia. Siirrä lapsen kaveritreffien sopimiset siihen hetkeen, kun lapsi voi itse sopia treffit esim. Ekalla luokalla kännyllä.Pliis: älkää antako lasten sopia itsenäisesti asioita ekalla luokalla!
T. Se, jonka luo tuli jatkuvasti yllärinä näitä "annetaan lasten keskenään sopia"-vanhempien lapsia ilmaiseen iltapäivähoitoon. Mistään vastavuoroisuudesta ei tietoakaan.
Meillä oli sama, kunnes tajusin ilmoittaa, että koulupäivän jälkeen saa leikkiä vain ulkona, sisälle ei ole tulemista. Tämä on aika tiivis alue, joten vessassakin lapset voivat käydä kotona, ei ole tarvetta sen takia tulla meille. Aika äkkiä spontaanit 3-5 lapsen iltapäivä"kerhot" loppuivat ja aloin saada viestejä, että pitäisi edes sadepäivänä päästä sisälle ja välipalalle. Vastasin takaisin, että olen samaa mieltä, sadepäivinä lapset voivat varmaan tulla teille. Kuulemma ei käy, kun ei ole aikuisia kotona. No voi sentään.
Jep. Se on jotenkin pöyristyttävää miten tuollaisia asioita voi joutua joillekin sanomaan. Eikö pitäisi olla päivänselvää, ettei muita voi tuolla tavalla automaattisesti muita hyväksikäyttää? Ja minä olen itse mahdollistanut todella paljon muutenkin lasten vierailuja (ehkä liikaakin) Mutta turha muuten olettaa, että toiselta puolelta kuuluisi yhtään mitään yhteydenottoa. Ja juu, lienee sanomattakin selvää etten ole itse pyrkimässä tällaisten vanhempien ystäväksi, vaan lähinnä siedän lasten ystävyyden nimissä. Ikävä pattitilanne, kun ystävät ovat kuitenkin lapsille todella tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kaverisuhteet nyt NIIN vaikeita ole, että niiden eteen pitäisi nähdä kamalasti vaivaa kuskaamisineen yms. Lasten kaverisuhteet sitäpaitsi vaihtuvat moneen, moneen kertaan, joten et voi mistään päätellä että tarhakavereista tulee koulukavereita.
Onkohan joillakin äideillä kiusaamistraumoja tms. joita sitten hoidetaan projisoimalla syrjäytymisen kokemus lapseen, ja järjestämällä ongelmia asioista, joita lapsi ei itse koe ongelmaksi (mikäli et hysteerisenä hoe että lapsella ON OLTAVA kaveritapaamiset hoidon jälkeen). Itse halusin tarhapäivän jälkeen kotiin syömään, lepäämään, ja leikkimään omilla leluillani. Olisi ollut todella rasittavaa että olisi pitänyt pitkän päivän jälkeen vielä jaksaa leikittää jotain perheen ulkopuolista lasta, koska sen äidin mielestä mulla on joku tällainen velvoite ettei hänen lapsi vaan syrjäydy koulussa.
Miten tuonkin saa käännettyä noin rumaksi?? Lapset haluavat leikkiä keskenään ja joku on valmis tämän toteuttamaan. Se ei todellakaan ole noin äärettömän vaikeaa ja energiaa kuluttavaa.. Jestas millaisia vanhempia täällä on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että leikkitreffit = toisen lapsen vanhemmille vapaapäivä. Sovitaan, että se 4v tulee klo 10 ja haetaan klo 13, mutta sitten tuleekin viesti, että sorry, voidaanko hakea vasta klo 15 kun onkin jotain esteitä (auto hajosi, mies katosi, kauppa olikin kiinni ja piti lähteä mökille jne.) ja uusi viesti tulee klo 15.15, että sorry ja voi kamala sentään, kun nähtiin tuttavapariskunta, ja ne pyysi kahville, me kyllä tullaan ihan kohta. Lopulta noin klo 18 tullaan hakemaan lapsi, ei kysellä, että oliko teillä tänään jotain muutakin tarkoitus tehdä kuin vahtia meidän lasta, mutta todella suurieleisesti ojennetaan joku luomuteepaketti ja sanotaan, että eihän meidän Miri-Marista mitään vaivaa ollut, saitte tekin omaa aikaa, kun lapset leikki keskenään.
Tosiasiassa olen klo 10 lähtien joutunut setvimään lasten välejä,keksimään leikkejä,estänyt rikkomasta meidän lapsen leluja, yrittänyt keksiä sopivaa syötävää (kun kaikki on vieraalle lapselle yäk) ja siivonnut uudestaan ja uudestaan sotkuja, joita syntyy järjettömästä riehumisesta.
Joten kiitos ei, ei leikkitreffejä!
Jännä et sulla on paljonkin tällaisia kokemuksia. Mulla ei ole yhtä ainuttakaan... Enkä ole tällaisesta kuullutkaan aiemmin et tällainen olis jotenkin noin yleistettävissä ku sun näkemyksen mukaan.
Aika selkeästi tuossa sanotaan, että oma kokemus on tämä, ei siinä yleistetä mitään. Missä kohtaa sinusta tuossa on se yleistys?
No käännetään asia näin: kuka hullu yhden kokemuksen perusteella kieltää omalta lapseltaan lopullisesti leikkitreffit kotonaan?
Varmaan se, jonka lapsella on tarpeeksi kavereita muutenkin. Tai se, joka huomaa, että näitä vastaavisa kokemuksia on useita eli leikkitreffikaverin vanhemmat eivät pidä kiinni aikatauluista.
Jos omalla lapsella ei ole mitään tarvetta leikkitreffeihin, niin miksi varaisin hänet yhden lapsen leikkikaveriksi koko päiväksi? Omaakin lasta ärsyttää se, että pihalla olisi kavereita seuraksi, mutta sinne ei voi mennä, koska leikkitreffikaveri sanoo, että "sun on pakko leikkiä vain mun kanssa".
Itse, vapaaehtoisesti, muodostettuja ystävyyssuhteita vai äitin mammakaverin saman ikäinen "niin kiva lapsi"?
Mä inhosin lapsena perhetuttujen lasten kans hengailua. Ja sanomattakin selvää, että muuta kontakteja meillä ei vapaa-ajalla ollut, koska "teillähän on noita muita kavereita".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että leikkitreffit = toisen lapsen vanhemmille vapaapäivä. Sovitaan, että se 4v tulee klo 10 ja haetaan klo 13, mutta sitten tuleekin viesti, että sorry, voidaanko hakea vasta klo 15 kun onkin jotain esteitä (auto hajosi, mies katosi, kauppa olikin kiinni ja piti lähteä mökille jne.) ja uusi viesti tulee klo 15.15, että sorry ja voi kamala sentään, kun nähtiin tuttavapariskunta, ja ne pyysi kahville, me kyllä tullaan ihan kohta. Lopulta noin klo 18 tullaan hakemaan lapsi, ei kysellä, että oliko teillä tänään jotain muutakin tarkoitus tehdä kuin vahtia meidän lasta, mutta todella suurieleisesti ojennetaan joku luomuteepaketti ja sanotaan, että eihän meidän Miri-Marista mitään vaivaa ollut, saitte tekin omaa aikaa, kun lapset leikki keskenään.
Tosiasiassa olen klo 10 lähtien joutunut setvimään lasten välejä,keksimään leikkejä,estänyt rikkomasta meidän lapsen leluja, yrittänyt keksiä sopivaa syötävää (kun kaikki on vieraalle lapselle yäk) ja siivonnut uudestaan ja uudestaan sotkuja, joita syntyy järjettömästä riehumisesta.
Joten kiitos ei, ei leikkitreffejä!
Jännä et sulla on paljonkin tällaisia kokemuksia. Mulla ei ole yhtä ainuttakaan... Enkä ole tällaisesta kuullutkaan aiemmin et tällainen olis jotenkin noin yleistettävissä ku sun näkemyksen mukaan.
Aika selkeästi tuossa sanotaan, että oma kokemus on tämä, ei siinä yleistetä mitään. Missä kohtaa sinusta tuossa on se yleistys?
No käännetään asia näin: kuka hullu yhden kokemuksen perusteella kieltää omalta lapseltaan lopullisesti leikkitreffit kotonaan?
Varmaan se, jonka lapsella on tarpeeksi kavereita muutenkin. Tai se, joka huomaa, että näitä vastaavisa kokemuksia on useita eli leikkitreffikaverin vanhemmat eivät pidä kiinni aikatauluista.
Jos omalla lapsella ei ole mitään tarvetta leikkitreffeihin, niin miksi varaisin hänet yhden lapsen leikkikaveriksi koko päiväksi? Omaakin lasta ärsyttää se, että pihalla olisi kavereita seuraksi, mutta sinne ei voi mennä, koska leikkitreffikaveri sanoo, että "sun on pakko leikkiä vain mun kanssa".
Itse, vapaaehtoisesti, muodostettuja ystävyyssuhteita vai äitin mammakaverin saman ikäinen "niin kiva lapsi"?
Mä inhosin lapsena perhetuttujen lasten kans hengailua. Ja sanomattakin selvää, että muuta kontakteja meillä ei vapaa-ajalla ollut, koska "teillähän on noita muita kavereita".
Tarhakaveri, jonka äiti yrittää vimmatusti meidän lapsesta oman lapsensa parasta kaveria. Jos näitä olisikin vain yksi, mutta kun oma lapsi on sopuisa, muita huomioonottava ja ns. mukava leikkikaveri, niin ne rempseät ja spontaanit riekkujat haluavat meille kylään. Tai ainakin äitinsä haluavat lapsensa meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että monet ainakin tämän ketjun mukaan sulkevat pois mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, juuri esimerkiksi vaikka lapsen tarhakaverin vahempiin. Halutaan tavata vaan niitä omia vanhoja tuttuja. Niihinkin on varmaan joskus tutustuttu eli on oltu avoimempia uusille ihmisille ja tuttavuuksille.Ei ihme, että Suomessa kärsitään niin paljon yksinäisyydestä!
Perheen, joka vaikka muuttaa uudelle paikkakunnalle, on täysin mahdotonta saada ystäviä tuollaisessa asenneilmapiirissä.
Me muutimme uuteen kaupunkiin toiselle puolelle maata lasten ollessa 1,5v ja 3v. Nyt on reilut kymmenn vuotta kulunut ja minun kaksi parasta ystävääni ovat edelleen kaksi lasten silloisten tarhakaverien äitiä. Toisista on tullut sellaisia perheystäviäkin, joiden kanssa ollaan matkusteltu ja vietetty monet uudetvuoder, mökkireissut sun muut.
Arki on raskasta joo, mutta harmillista että niin monet perheet tunkee arkeensa niin paljon ohjelmaa, ettei rennolle ja avoimelle kanssakäymiselle uusien ihmisten kanssa jää lainkaan mahdollisuutta.
Niin...joillekin ihmisille on tärkeää pitää huolta ihmissuhteistaan eikä haalia elämäänsä jatkuvasti uusia ihmisiä, jolloin aikaa ei ole enää ihmissuhteista huolehtimiselle.
Jep. Sulle on tärkeää sun ihmissuhteet ja lapsi sun jatkeena saa (vain) niistä nauttia. Lapsi ei ansaitse omia ihmissuhteita.
Mun lapsillani ON omia kaverisuhteita. Ja olen opettanut lapseni pitämään huolta kaverisuhteistaan eikä heivaamaan entisiä sitä mukaa kuin tutustuu uusiin. Tälläkin palstalla on aika usein ollut aloituksia, joissa ihmiset valittavat, kun ystävyyssuhteet (omat tai lasten) viilenevät ja tapaamiset harvenevat entisten ystävien löydettyä uusia ystäviä.
Ei sinulta edellytetä mitään haalimista, vaan sitä että annat lapsesi nähdä ystäviään (eli sovit toisten lasten vanhempien kanssa kuinka tämä toteutetaan)
Tässä on näköjään jokin väärinkäsitys. Juuri noinhan mä olen tehnytkin eli antanut lasteni nähdä ystäviään. Mutta en ole kannustanut lapsiani vaihtamaan jatkuvasti ystäviään tai haalimaan jatkuvasti uusia ystäviä vaan nimenomaan pitämään huolta ystävyyssuhteistaan.
Minäkään en ole oikein jaksanut näitä leikkitreffejä. Päiväkodissa oli tietyt kaverit, omassa pihassa taas toiset. Sitten oli omien kavereiden lapset, joiden kanssa hengattiin koko perheen voimin.
Ymmärrän hyvin, että perheiden suunnitelmat muuttuvat vapaa-ajalla. Parin viikon päähän sovitut leikkitreffit ovat rasite.
Varmaan kannattaisi nyt lopettaa niiden leikkitreffien sopiminen ja ehdottaa vaan joskus spontaanisti tapaamista.
Kiva, että ap:n lapsella on hyvä kaveri hoidossa. Vapaa-ajalle ehkä kannattaa sopia muita kaverijuttuja. Selvästikin tämä perhe ei ole halukas priorisoimaan lapsen leikkitreffejä teidän kanssa.
En usko, että teidän lapsi kärsii, jos näitä loma- ja viikonloppuleikkitreffejä ei ole hoitokaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muistatko kun puhuttiin että kutsutaan Jarkko-Irmeli leikkimään? Minä olen nyt puhunut Jarkko-Irmelin isän kanssa ja heillä on nyt muita juttuja päiväkotipäivän jälkeen. Jarkko-Irmelin kanssa voi leikkiä sitten päiväkodissa. (Mutta tuleeko sulle mieleen joku toinen kaveri joka olisi kiva kutsua kylään? Ei voi tietää pääseekö se, mutta kutsua voi.)"
Eipä mekään juuri päiväkotikaverien vanhempien kanssa olla hierottu tuttavuutta vaikka muuten olenkin melkoinen kyläluuta ja tykkään tutustua. Mutta meillä omat lapset tarvitsee kyllä vapaa-ajalla ihan omaa, epäsosiaalistakin aikaa. Silloin kun olin kotiäitinä/puolipäiväisenä niin meillä oli vähän väliä joku, mutta nyt ei lapset jaksa. Tänään oltiin kylässä hoitopäivän jälkeen ja klo 19 lapset oli vain kummitussilmäisiä vinkuvia myttyjä.
Eli tässä sen just huomaa, jälleen kerran: ne kaveritapaamiset on ajateltu vain mamman näkökulmasta. Kotiäitivuosina kutsuit paljon porukkaa, mutta nyt nyt ette ole lasten vanhempien kanssa yhteyksissä.
Missä olitte kylässä hoitopäivän jälkeen? Oliko se sinun oma ystäväsi, jonka lasten kans lapsesi on kenties "pakkoystävystetty" vai lapsen ehtoisesti lapsen oma ystävä jonka luo lapsi on pyytänyt?
Siinä on ratkaiseva ero.
Millä lukutaidolla tämä näin tulkittiin 🤣 Juurihan kirjoitin että vapaa-ajan sosiaalisuus väheni hoidon aloituksen myötä koska nyt lapset (toisin kuin kotihoitoaikana) eivät hoitopäivän jälkeen kaipaa niinkään kavereita vaan rauhallista kotiaikaa - eli lasten tarve/toive on ratkaisevassa roolissa. Minä kaipaisin edelleen seuraa mutta menen sitten omien kavereideni kanssa lenkille illalla tms.
Kyläilyn idea oli ehkä ensimmäisenä sen toisen perheen 3-vuotiaan joka on lapseni päiväkotikaveri, myös 6-vuotiaamme ovat samassa eskarissa, yhtälössä vaikutti myös se että me äidit tulemme juttuun (tutustuttiin puistossa vähän ennen lasten hoidon aloitusta) joten pystyi menemään rennosti kylään arki-iltana ja kokkaamaan yhdessä, ja vierailuun vaikutti myös se että kyläperheen isä oli työmatkalla ja meidän perheen isä taas kipeästi omaa aikaa vailla. Pystyimme huomioimaan nämä kaikki toiveet kyläilypäätöstä tehdessä. Hirveän itsekästä riistoa!
Jos kotona on muutenkin kireä ilmapiiri vanhempien ongelmien takia, niin sitä suuremmalla syyllä kaverien seura voi olla piristävä henkireikä lapselle. Samalla tavalla ne ongelmat koskee lapsia kuitenkin. Antaa heidän kuitenkin nauttia omasta elämästään edes joskus. Se on sitä tosirakkautta, että pystyy asettamaan toisinaan toisen tarpeet omien edelle.