Ystäväni kertoi, että hänen naisystävänsä saa katsoa hänen puhelimensa ja viestinsä. Ai kun kiva!

Vierailija kirjoitti:

Joku jakaja on nyt ottanut itseensä, kun jankkaa "oksentamisesta" monta viestiä. Jännä juttu, miksi olla noin aggressiivinen, jos omassa toiminnassa ei ole mitään ongelmaa?

Veikkaan, että tuo jankkaaja on taas se sama miestrolli, joka on täällä ennenkin yrittänyt täällä esiintyä naisena.

Paljastui selkeästi tuossa yhdessä (nyt poistetussa) viestissä, jossa tämä trolli sanoi, että kaikki naiset ovat itsesäälissä rypeviä ruikuttajia ja kaikkki miehet fiksuja.

Eli pelkkä ulimies koko trolli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isäntä katsoo joka päivä puhelimeni läpi, oli lupa tai ei.

Miksi annat hänen tehdä niin?

Alkaa väittämään, että on jotain salattavaa jos ei saa katsoa puhelintani. Tekee riidan, jos ei saa tahtoaan läpi.

Ollaan oltu 3 vuotta naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Sähköposti, tekstiviestit, WhatsApp jne. kuuluvat kirjesalaisuuden piiriin, joka turvataan jo Suomen perustuslaissa. Myöskään tietoa siitä, mitä on esimerkiksi selaimella hakenut, ei monikaan halua toisten tietävän. Henkilökohtaisuus ja yksityisyys ovat erittäin tärkeitä säilyttää myös parisuhteessa ja perhe-elämässä yleensäkin. Kun niiden paljastumisen puolesta ei tarvitse pelätä, puhutaan vasta luottamuksesta. Meillä on perheessä vanhemmat ja lähellä aikuisuutta olevia lapsia. Jokaisella kännykkä ja tietokone, myös tabletteja. Laitteet ovat ehdottomasti yksityisiä ja salasanalla suojattuja eikä toisen laitteisiin tulevia soittajia katsota eikä laitteisiin kosketa. Asioista, joista voidaan ja halutaan puhua, puhutaan. Muut asiat ja henkilökohtaisuudet, ja erityisesti ystävien ja seurustelukumppanien intiimit asiat, pidetään ehdottoman luottamuksellisina. Samoin kuin perheen sisäiset vastaavat asiat ulospäin.

Silloin kun päätös on yhteinen niin ei ole kysymys kirjesalaisuuden rikkomisesta.

Vierailija kirjoitti:

No, kaikki eivät ole hysteerisen kiintyneitä puhelimeensa. Vaikka meillä käytetään puhelimia "ristiin", niitä käytetään loppujen lopuksi yhdessä ollessa aika vähän. Juuri sen takia niitä tuleekin käytettyä ristiin koska ainakin minun puhelimeni on erittäin usein jossain ihan muualla kuin minä. Ja äänettömällä.  Ja mobiilidata pois päältä. Tuo viestien lukeminen on siis useammin sitä että miehelle tulee viesti ja minä katson keneltä se on. Jos minulle tulee viesti se on niin harvinainen tapaus että senkin takia pyydän miestä heti tarkistamaan että kuka se oli.

Meillä on käynyt niinkin että mies on lainannut mökillä hammasharjaani koska on unohtanut omansa ja joskus se on vahingossa ottanut pyykkinarulta treeneihin minun pikkuhousuni vaihtokalsareiksi.

Me ollaan itse asiassa niin henkilökohtaisissa väleissä että olemme nuoleskelleet toistemme genitaaleja. Se on tämä parisuhde katsos aika henkilökohtainen juttu. Joku työkalu, kuten puhelin, ei niinkään.

Vahingossa...VAHINGOSSA!? HAAHHAHAAAA!!!! HÖHÖHÖHÖÖ!!! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on ihan sairas. :D Ehdotan että nämä ihmiset joista tulee parisuhteessa "yksikkö" joka jakaa toisilleen kaikki kaveriensa asiat, ilmoittavat tästä käytännöstä pariutuessaan... En usko että jäisi monta kaveria jäljelle. Ainakin näin murhemieleen taipuvaisena yksinäisenä ihmisenä tuntuisi todella häiritsevältä että toisen asiat pysähtyivät minuun kuin seinään, samalla kun minun murheistani tulisi onnelliseen ja ihanan avoimeen parisuhteeseen mukavaa sunnuntai-iltojen jutunaihetta. 

Minä luulen, että minulla on hyviä ystävyyssuhteita juuri siksi, että en rajaa asioita noin jyrkästi oman mieleni sisälle. Jaksan paljon paremmin empaattisena kuunnella ystävän vaativaakin ihmissuhdetilannetta tai muuta ongelmaa koskevaa avautumista, kun voin tarvittaessa käsitellä siitä itselleni syntyneitä tunnereaktioita mieheni kanssa. Myös iloiset ja onnelliset asiat on ihanaa voida jakaa puolison kanssa. Jos joutuisin kovasti miettimään, mikä kaikki on sellaista, mikä tulee haudata omaan mieleen, kokisin tilanteen paljon helpommin vaikeaksi ja ystävyyssuhteet kuihtuisivat herkemmin niinä aikoina, kun toisella on vaikeampaa. Koska en omiakaan vaikeuksiani hautaa, vaan jaan niitä sekä mieheni että ystävieni kanssa, on ihan luonnollista että joskus tulee juteltua ystävienkin asioista miehen kanssa.

Sinulla on jyrkemmät rajat näissä asioissa, ja niitä pystyy varmaankin harvempi ihminen noudattamaan toivomallasi ehdottomuuden tasolla. Toisaalta et varmaan myöskään kaipaisi kovin montaa ystävää vaan yksikin voisi riittää. Toivottavasti sellainen joskus löytyykin. Kaikkea hyvää sinulle!

Aika huono selitys. Mietipäs tilanne, jossa sinkkukaverisi kertoo naapurilleen sinun asioitasi, koska hänen on pakko päästä käsittelemään niitä tunnereaktioitaan jonkun kanssa ja puolisoa ei ole ja naapuri nyt sattui tulemaan siinä postilaatikolla vastaan. Vai eikö tullut mieleen, että niitä tunnereaktioita voi käsitellä ihan itsekseenkin, jos niistä ei voi kenellekään puhua? Tuskin kaikki kaverit nyt kuitenkaan itsemurhaa tai joukkomurhaa on suunnittelemassa, vaan ne yksityisasiat ovat yleensä vähän kevyempiä, jolloin sinun tunnereaktiosi eivät ole muuta kuin juoruilua ja taivastelua. 

Ystäväni eivät kerro asioitani ihmisille, joihin heillä ei ole ehdotonta luottamusta. Kuten en minäkään heidän asioitaan. Meillä nyt vain puoliso kuuluu niihin luotettaviin ihmisiin (tästä osoituksena vuosikymmenien kokemus siitä, että kenenkään asioita ei ole käytetty väärin yhtään kertaa, kenenkään osapuolen taholta), kun osalla ihmisistä ei kuulu. Juoruilua ja taivastelua en harrasta; kaikesta on mahdollista puhua rakentavasti ja asiallisesti.

Ihan uteliaisuudesta: entä, jos jonkun ystäväsi luottoihmisiin kuuluu ihminen, johon sinä et luota, tai josta et pidä? Miltä tuntuisi, jos hän kertoisi tällaiselle ihmiselle sinun henkilökohtaisia asioitasi? Koska joku ystävistäsi ei välttämättä koe miestäsi ihan niin luotettavaksi, kuin sinä itse. 

Ainakaan minä en pitäisi luottoystävänä ihmistä, jonka puolisoon en voi luottaa myös. Jos ihminen olisi luottoystäväni ensin, mutta pariutuisi miehen kanssa jonka en soisi tietävän asioita, ihan luonnostaan ja harkitsematta alan yleensä rajoittaa sitä mitä tuolle ihmiselle kerron.

Minä olen muuten mielenterveysongelmainen autisti, joten minun jutuissani on vähän enemmän puhuttavaa kuin useimpien. Eikä minua silti häiritse että tiedän kavereideni puhuvan minusta miestensä -ja toisten kavereidensa- kanssa. Ihmiset vaan on sellaisia. Jos ei halua että jostain asiasta puhutaan se pidetään tiukasti itsellä. Mutta yleensä sellainen ylenmääräinen salailunhalu on pelkkää väärää ylpeyttä, luullaan että ollaan niin erinomaisia ja kukaan muu kuin TÄMÄ YKSI LUOTTOYSTÄVÄ ei saa tietää että oho, en olekaan niin ihmeellinen.

No minulla on luottoystävä, jonka olen tuntenut aivan lapsesta asti. Yhteisen historiamme aikana hänellä on ollut mies, johon en ole luottanut tippaakaan, ja nyt mies, jota pidän luotettavana kunnon ihmisenä. Se millaisen miehen kanssa ystäväni on seurustellut, ei ole vaikuttanut ystävyyteemme. Vaikka hän nuorena teki huonon miesvalinnan, se ei tehnyt hänestä epäluotettavaa ystävää, johon olisin halunnut ottaa etäisyyttä. Minulle olisi outo ajatus, että ottaisin etäisyyttä ystävään silloin, kun hänellä on vaikeaa. Eikä hänestä tullut epäluotettavaa silloinkaan, kun hän tapasi nykyisen kunnollisen miehensä.

Minä katkoin välit lapsuudenystävääni kun selvisi, että hän käyttää samaa sähköpostia miehensä kanssa. Olin järkyttynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti. 

Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.

Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.

Sinänsä postimerkkiharrastus on tässä asiayhteydessä huono vertaus, koska

1. Postimerkkien keräily ei ole laitonta - toisen puhelimen tutkiminen ilman lupaa on.

2. Postimerkkien keräily harrastuksena ja elämän ilostuttajana? No problemo. Puolison puhelimen jne. tutkiminen ja ystävien arkaluontoisten asioiden kertominen eteenpäin harrastuksena ja elämän ilostuttajana? Tässä voisi olla itse kullakin jo muutama sana sanottavana.

Oletuksena arvatenkin on, että puolison puhelinta tutkitaan luvan kanssa. Siksipä haluaisin vielä tarkennusta siihen, entä, jos kyse juuri on luvatta puhelimen tutkimisesta (tai sen tutkimisesta oletuksena, että se on ainakin joskus ollut puolisolle ok), tai että lupaa puhelimen tutkimiseen käytännössä kiristetään kyseenalaistamalla puolison luotettavuus.

En osaa kommentoida tuohon luvatta tutkimiseen, sattuneesta syystä. Meillä kun se lupa on, oletusarvoisesti. Kiristämistä parisuhteissani ei ole koskaan esiintynyt, mutta sellainen ei kuulosta kivalta. En varmasti lähtisi edes toisille treffeille ihmisen kanssa, joka yrittäisi kiristää minua millä tahansa asialla. Jos suhteessa ollessani mieheni yrittäisi kiristää minua (jollakin muulla kuin tällä asialla), ottaisin kiristämisen heti puheeksi, kysyisin mitä mieltä mies on toiminnastaan, ja jos emme kohtalaisen nopeasti saavuttaisi yhteisymmärrystä, hakeutuisin pariterapiaan. Jos sielläkään ei yhteinen sävel löytyisi niin eroaisin.

Tuollaiset asiat ovat minulle todella vieraita, koska olen aina valinnut sekä kumppaneikseni että ystävikseni vain erittäin luotettavia ihmisiä. 

Käytännössähän tähän puhelimen tutkimiseen usein sisältyy kiristäminen. En puhu mistään "puhelin auki tai ammun!" kiristyksestä, vaan juuri tässäkin keskustelussa esiintyneestä oletuksesta, että halu pitää viestit itsellään olisi osoitus epäluotettavuudesta: "Onko sinulla jotakin salattavaa?". Tällöin puhelimen tutkimisen salliminen ei aidosti perustu vapaaehtoisuuteen, vaan tietynlaiseen pakkoon. Ei kukaan varmasti halua olla puolisonsa silmissä epäluotettava, vaikka haluaisikin pitää viestinsä omana tietonaan.

Miten siis toimisit, jos miehesi eräänä päivänä haluaisikin pitää puhelimensa salasanan takana? Olisiko ehdotonta luottoa enää, vai perustuisiko luottamus puolisoosi lähinnä oikeuteen tutkia hänen puhelimensa? 

Olen eri vastaaja ja kyllä, irtisanoisin suhteen.

Silloin tuskin voi puhua enää mistään ehdottomasta luottamuksesta.

Neljä kymmenestä suomalaisesta on pettänyt kumppaniaan. Miehet ovat hieman pahempia pettämään, heidän lukunsa oli 43 prosenttia.

http://www.terve.fi/seksuaalisuus-ja-seksi/73018-seksikysely-nain-moni-…

Puolet miehistä pettää, miehiin ei tule luottaa.

Miten tämä liittyy aiheeseen? Vain tutkimalla mieheni viestimet saan selville, jos hän on pettänyt minua? Mutta kun se, ettei todisteita pettämisestä löydy, ei kerro vielä yhtään mitään. Hänellä voi olla sp-osoitteita joita en tiedä, sim-kortteja joista en tiedä, puhelimia joista en tiedä.. Ja kaiken huipuksi, hänellä on lukemattomia tilaisuuksia pettämiseen joka ikinen viikko!

Ratkaisuna on siveysvyö miehelle  :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isäntä katsoo joka päivä puhelimeni läpi, oli lupa tai ei.

Miksi annat hänen tehdä niin?

Alkaa väittämään, että on jotain salattavaa jos ei saa katsoa puhelintani. Tekee riidan, jos ei saa tahtoaan läpi.

Ollaan oltu 3 vuotta naimisissa.

Menetkö rikki, jos teille tulee riita? Vai mitä tapahtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti. 

Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.

Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.

Sinänsä postimerkkiharrastus on tässä asiayhteydessä huono vertaus, koska

1. Postimerkkien keräily ei ole laitonta - toisen puhelimen tutkiminen ilman lupaa on.

2. Postimerkkien keräily harrastuksena ja elämän ilostuttajana? No problemo. Puolison puhelimen jne. tutkiminen ja ystävien arkaluontoisten asioiden kertominen eteenpäin harrastuksena ja elämän ilostuttajana? Tässä voisi olla itse kullakin jo muutama sana sanottavana.

Oletuksena arvatenkin on, että puolison puhelinta tutkitaan luvan kanssa. Siksipä haluaisin vielä tarkennusta siihen, entä, jos kyse juuri on luvatta puhelimen tutkimisesta (tai sen tutkimisesta oletuksena, että se on ainakin joskus ollut puolisolle ok), tai että lupaa puhelimen tutkimiseen käytännössä kiristetään kyseenalaistamalla puolison luotettavuus.

En osaa kommentoida tuohon luvatta tutkimiseen, sattuneesta syystä. Meillä kun se lupa on, oletusarvoisesti. Kiristämistä parisuhteissani ei ole koskaan esiintynyt, mutta sellainen ei kuulosta kivalta. En varmasti lähtisi edes toisille treffeille ihmisen kanssa, joka yrittäisi kiristää minua millä tahansa asialla. Jos suhteessa ollessani mieheni yrittäisi kiristää minua (jollakin muulla kuin tällä asialla), ottaisin kiristämisen heti puheeksi, kysyisin mitä mieltä mies on toiminnastaan, ja jos emme kohtalaisen nopeasti saavuttaisi yhteisymmärrystä, hakeutuisin pariterapiaan. Jos sielläkään ei yhteinen sävel löytyisi niin eroaisin.

Tuollaiset asiat ovat minulle todella vieraita, koska olen aina valinnut sekä kumppaneikseni että ystävikseni vain erittäin luotettavia ihmisiä. 

Käytännössähän tähän puhelimen tutkimiseen usein sisältyy kiristäminen. En puhu mistään "puhelin auki tai ammun!" kiristyksestä, vaan juuri tässäkin keskustelussa esiintyneestä oletuksesta, että halu pitää viestit itsellään olisi osoitus epäluotettavuudesta: "Onko sinulla jotakin salattavaa?". Tällöin puhelimen tutkimisen salliminen ei aidosti perustu vapaaehtoisuuteen, vaan tietynlaiseen pakkoon. Ei kukaan varmasti halua olla puolisonsa silmissä epäluotettava, vaikka haluaisikin pitää viestinsä omana tietonaan.

Miten siis toimisit, jos miehesi eräänä päivänä haluaisikin pitää puhelimensa salasanan takana? Olisiko ehdotonta luottoa enää, vai perustuisiko luottamus puolisoosi lähinnä oikeuteen tutkia hänen puhelimensa? 

Olen eri vastaaja ja kyllä, irtisanoisin suhteen.

Silloin tuskin voi puhua enää mistään ehdottomasta luottamuksesta.

Neljä kymmenestä suomalaisesta on pettänyt kumppaniaan. Miehet ovat hieman pahempia pettämään, heidän lukunsa oli 43 prosenttia.

http://www.terve.fi/seksuaalisuus-ja-seksi/73018-seksikysely-nain-moni-…

Puolet miehistä pettää, miehiin ei tule luottaa.

Miten tämä liittyy aiheeseen? Vain tutkimalla mieheni viestimet saan selville, jos hän on pettänyt minua? Mutta kun se, ettei todisteita pettämisestä löydy, ei kerro vielä yhtään mitään. Hänellä voi olla sp-osoitteita joita en tiedä, sim-kortteja joista en tiedä, puhelimia joista en tiedä.. Ja kaiken huipuksi, hänellä on lukemattomia tilaisuuksia pettämiseen joka ikinen viikko!

Ratkaisuna on siveysvyö miehelle  :)

Mutta silloinkin se voi ajatella muita! Tietysti voisin myös estää katsomasta televisiota ja tietysti pitää netin ulottumattomissa, ettei vaan voi alkaa haluta ketään näkemiään naisia tai vertailla minua heihin, mutta entäs jos hän miettii ja muistelee jo tapaamiaan ja näkemiään naisia?

Keskustelu on taas kerran mennyt jankkaamiseksi.

Te, jotka jaatte kaiken puolisonne kanssa, kertokaa tämä myös ystävillenne. Näin kaikki ovat tilanteen tasalla, eikä tule ystävälle tunnetta luottamuksen pettämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isäntä katsoo joka päivä puhelimeni läpi, oli lupa tai ei.

Miksi annat hänen tehdä niin?

Alkaa väittämään, että on jotain salattavaa jos ei saa katsoa puhelintani. Tekee riidan, jos ei saa tahtoaan läpi.

Ollaan oltu 3 vuotta naimisissa.

Ota ero, todella sairasta kyttäämistä ja vallankäyttöä. Tulee menemään vielä pahempaan suuntaan. Yleensä pettämisestä syyttävät pettävät itse..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isäntä katsoo joka päivä puhelimeni läpi, oli lupa tai ei.

Miksi annat hänen tehdä niin?

Alkaa väittämään, että on jotain salattavaa jos ei saa katsoa puhelintani. Tekee riidan, jos ei saa tahtoaan läpi.

Ollaan oltu 3 vuotta naimisissa.

Mahtava, luottamukseen perustuva suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

Nämä pienet arkiset tilanteet, joita tässä on mainittu, eivät minusta ole ollenkaan välttämättömiä normaalielämässä, vaan kaikki sujuu vallan mainiosti niinkin, ettei toisen puhelimeen kosketa. Jos se yhdessäolo on suureksi osaksi sitä, että luet toisen fb-fiidiä tai käsket miestäsi etsimään puhelimestasi oman y-tunnuksen, niin aika heikkoa tuntuu olevan se yhteiselo. Jos oikeasti viitsisitte edes kokeilla sitä, että toisen puhelinta ei tarvitse räplätä koko ajan, huomaisitte, että mitään kamalaa ei tapahtunut, vaan elämä jatkuu ihan normaalisti. 

Eivät ne olekaan välttämättömiä. Minä nyt vain haluan elämäni olevan muutakin kuin sitä, mikä on välttämätöntä ja tarpeellista. Nautin elämästäni enemmän, kun jaan sitä avoimesti puolisoni kanssa, ja siitä yksi esimerkki on tuo, että puoliso voi puolestani tarkistaa jotain puhelimestani.

Onko sinulla harrastuksia? Jos harrastat vaikkapa postimerkkeilyä ja minä tulen palstalle paasaamaan, että selviytyisit varmaankin elämästä ihan hyvin ilman postimerkkeilyäkin, ja jos vain kokeilisit olla harrastamatta niin huomaisit että sujuuhan se, niin pitäisitkö minua ihan terveenä? Harrastusten tarkoitushan ei ole elämästä selviytyminen, vaan siitä nauttiminen. Sama asia tässäkin: nautin elämästäni enemmän kun minulla on parisuhde, jossa voidaan vapaasti ja spontaanisti jakaa kaikenlaisia asioita, pieniä ja suuria.

Sinänsä postimerkkiharrastus on tässä asiayhteydessä huono vertaus, koska

1. Postimerkkien keräily ei ole laitonta - toisen puhelimen tutkiminen ilman lupaa on.

2. Postimerkkien keräily harrastuksena ja elämän ilostuttajana? No problemo. Puolison puhelimen jne. tutkiminen ja ystävien arkaluontoisten asioiden kertominen eteenpäin harrastuksena ja elämän ilostuttajana? Tässä voisi olla itse kullakin jo muutama sana sanottavana.

Oletuksena arvatenkin on, että puolison puhelinta tutkitaan luvan kanssa. Siksipä haluaisin vielä tarkennusta siihen, entä, jos kyse juuri on luvatta puhelimen tutkimisesta (tai sen tutkimisesta oletuksena, että se on ainakin joskus ollut puolisolle ok), tai että lupaa puhelimen tutkimiseen käytännössä kiristetään kyseenalaistamalla puolison luotettavuus.

En osaa kommentoida tuohon luvatta tutkimiseen, sattuneesta syystä. Meillä kun se lupa on, oletusarvoisesti. Kiristämistä parisuhteissani ei ole koskaan esiintynyt, mutta sellainen ei kuulosta kivalta. En varmasti lähtisi edes toisille treffeille ihmisen kanssa, joka yrittäisi kiristää minua millä tahansa asialla. Jos suhteessa ollessani mieheni yrittäisi kiristää minua (jollakin muulla kuin tällä asialla), ottaisin kiristämisen heti puheeksi, kysyisin mitä mieltä mies on toiminnastaan, ja jos emme kohtalaisen nopeasti saavuttaisi yhteisymmärrystä, hakeutuisin pariterapiaan. Jos sielläkään ei yhteinen sävel löytyisi niin eroaisin.

Tuollaiset asiat ovat minulle todella vieraita, koska olen aina valinnut sekä kumppaneikseni että ystävikseni vain erittäin luotettavia ihmisiä. 

Käytännössähän tähän puhelimen tutkimiseen usein sisältyy kiristäminen. En puhu mistään "puhelin auki tai ammun!" kiristyksestä, vaan juuri tässäkin keskustelussa esiintyneestä oletuksesta, että halu pitää viestit itsellään olisi osoitus epäluotettavuudesta: "Onko sinulla jotakin salattavaa?". Tällöin puhelimen tutkimisen salliminen ei aidosti perustu vapaaehtoisuuteen, vaan tietynlaiseen pakkoon. Ei kukaan varmasti halua olla puolisonsa silmissä epäluotettava, vaikka haluaisikin pitää viestinsä omana tietonaan.

Miten siis toimisit, jos miehesi eräänä päivänä haluaisikin pitää puhelimensa salasanan takana? Olisiko ehdotonta luottoa enää, vai perustuisiko luottamus puolisoosi lähinnä oikeuteen tutkia hänen puhelimensa? 

Olen eri vastaaja ja kyllä, irtisanoisin suhteen.

Silloin tuskin voi puhua enää mistään ehdottomasta luottamuksesta.

Neljä kymmenestä suomalaisesta on pettänyt kumppaniaan. Miehet ovat hieman pahempia pettämään, heidän lukunsa oli 43 prosenttia.

http://www.terve.fi/seksuaalisuus-ja-seksi/73018-seksikysely-nain-moni-…

Puolet miehistä pettää, miehiin ei tule luottaa.

Miten tämä liittyy aiheeseen? Vain tutkimalla mieheni viestimet saan selville, jos hän on pettänyt minua? Mutta kun se, ettei todisteita pettämisestä löydy, ei kerro vielä yhtään mitään. Hänellä voi olla sp-osoitteita joita en tiedä, sim-kortteja joista en tiedä, puhelimia joista en tiedä.. Ja kaiken huipuksi, hänellä on lukemattomia tilaisuuksia pettämiseen joka ikinen viikko!

Ratkaisuna on siveysvyö miehelle  :)

Mutta silloinkin se voi ajatella muita! Tietysti voisin myös estää katsomasta televisiota ja tietysti pitää netin ulottumattomissa, ettei vaan voi alkaa haluta ketään näkemiään naisia tai vertailla minua heihin, mutta entäs jos hän miettii ja muistelee jo tapaamiaan ja näkemiään naisia?

Pääasia, että penis pysyy koskemattomana.

Meillä kyllä on sormenjäljet lisätty puolin sekä toisin puhelimiin. Joskus on ollut tilanne, että pitänyt käyttää toisen puhelinta. Ei kyllä silti tulisi mieleenkään mennä penkomaan toisen jotain viestejä tai maileja. Luottamusta kait tämäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

No niin, mielestäni pääsimmekin nyt aika ytimeen. Eli ei ole kysymys siitä mikä olisi ystävälle reilua, ei ole kysymys siitä että puolison välttämättä pitäisi saada tietää ystävän asiat, vaan on kysymys perin puhtaasta itsekkyydestä. Koska se on MINUSTA kivempaa. Mutta mitä merkitsee ystävän luottamus? Viestit jakoon vain, "ylimääräiset raja-aidat" matalaksi, ystävän luottamus romukoppaan. Koska MINUSTA kivaa...ööö.

Onhan se hyvä jakaa puolison kanssa laajasti asioita, mutta kyllä ystävää pitäisi osata myös kunnioittaa. Nämä asiat eivät sulje toisiaan pois. Lupa on kysyttävä henkilökohtaisempien asioiden kertomiseen ja viestien näyttämiseen.

(Tai sitten on ilmoitettava etukäteen että kaikki mitä sanot tai viestität, voi mennä eteenpäin puolisolle. Mielestäni tällainen systeemi ei kuitenkaan ole kovin hyvä. Vaikka puolisot olisivatkin "yksikkö", niin he ovat samalla myös omia erillisiä henkilöitään, joilla on myös olla omia ystäviä, erilaisia mielipiteitä... Tästä systeemistä voi olla haittaa syvemmille ystävyyssuhteille, koska se varmasti estää toisia jakamasta tärkeitä asioita ystävälleen ja aiheuttaa etääntymistä. Ystävyyssuhteet ovat kuitenkin monelle todella tärkeitä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.

Ap

Lähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.

Ajattelen täsmälleen samoin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että parisuhteissanne vallitsee ehdoton luottamus ja joiden puhelimet ovat avoimesti luettavissa, laittakaapa puhelin kuukaudeksi salasanan taakse. Yhäkö sama luottamus vallitsee vai pitääkö asiasta keskustella?

Ap

Sä et tunnu tajuavan, mitä luottamus tarkoittaa. Mitään tuskin tapahtuisi käytännössä, koska ei mies minun puhelimeni sisältöä salaa kyttää ja tilanteet joissa käytämme toisen puhelinta, ovat aika harvinaisia. Jos hän kuitenkin sattumoisin tarvitsisi sieltä jonkin tiedon tuon kyseisen kuukauden aikana, hän kysyisi uutta salasanaa minulta siinä vaiheessa, kun tajuaisi että edellinen ei toimi. Sitten kertoisin hänelle sen uuden salasanan. Eli kyllä, sama luottamus vallitsisi edelleen.

Eli suhteenne ei kestäisi sitä, että puhelimeen ei ole pääsyä.

Millä perusteella ei kestäisi?

No sillä perusteella, että tilanne, jossa toinen ei pääse sinun puhelimellesi ei ole ilmeisesti mahdollinen. Juurihan tuossa sanoit, että kertoisit miehelle sen salasanan. 

Siitä, että kertoisin salasanan, et voi päätellä mitään siitä, "kestäisikö" suhde tilanteen jossa en kertoisi salasanaa. Koko ajatuskin on minun näkökulmastani hupaisa! Suhteeni kestäisi ilman muuta sellaisenkin tilanteen, jossa sanoisin: "En voi kertoa sinulle uutta salasanaa, enkä syytä siihen miksi en kerro". Mutta koska minulla ei olisi syytä olla kertomatta sitä salasanaa niin totta kai kertoisin sen. Elämäni on paljon helpompaa ja hauskempaa niin.

No niin. Et pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa toinen ei pääsisi sinun puhelimellesi, joten miten ihmeessä voit tehdä oletuksen siitä, että suhteenne kestäisi sellaisen tilanteen. Eihän tuollainen oletus ole mistään kotoisin, jos ei edes sallita sellaisen tilanteen syntymistä. 

Pystyn kuvittelemaan, en vain halua sellaista tilannetta, koska se tekisi elämästäni jäykempää ja hankalampaa. Suhteemme on kestänyt aika paljon vakavampiakin tilanteita kuin tuon yllä kuvaamani, joten kyllä voin olla aika varma että se tuonkin kestäisi. :D Minusta tuntuu ihan uskomattomalta, että joku edes tosissaan ottaa esille sen, kestäisikö suhteeni jotain tuollaista! Naurattaa XD

Ei olisi mitään vaikutusta, mutta elämä olisi tosi paljon hankalampaa, että pelkkä ajatus ahdistaa. :D Ihan oikeasti, miten hankalaksi se elämä siinä nyt menisi? Ei kenenkään elämä voi olla sellaista, että jatkuvasti tulee tilanteita, että miehen on ihan pakko löytää se sinun kaverisi puhelinnumero, jota sinä itse et voi etsiä, koska olet kuoleman kielissä. 

Sä et selkeästi vain tajua. 

Ei tässä ole kysymys mistään kuoleman kielissä olemisesta, vaan ihan tavallisesta elämästä. Pienet, arkiset tilanteet, joita tässä ketjussakin on kuvattu, tuntuvat selvästi hauskemmilta kun puoliso on niissä mukana ilman ylimääräisiä raja-aitoja. Ei sekään vaihtoehto varmasti mikään helvetin esikartano olisi, jossa minun pitäisi aina tehdä 100% puhelimeni käyttöön liittyvistä pienistä toimista itse, mutta kun mikään eikä kukaan ei pakota minua valitsemaan näistä kahdesta juuri sitä vaihtoehtoa, niin totta kai valitsen sen, jossa elämäni tuntuu miellyttävämmältä. Siis miellyttävämmältä minulle. Sinun ei tarvitse valita samoin, ja on täysin okei jos sinusta tuollainen elämäntyyli tuntuisi vähemmän miellyttävältä.

No niin, mielestäni pääsimmekin nyt aika ytimeen. Eli ei ole kysymys siitä mikä olisi ystävälle reilua, ei ole kysymys siitä että puolison välttämättä pitäisi saada tietää ystävän asiat, vaan on kysymys perin puhtaasta itsekkyydestä. Koska se on MINUSTA kivempaa. Mutta mitä merkitsee ystävän luottamus? Viestit jakoon vain, "ylimääräiset raja-aidat" matalaksi, ystävän luottamus romukoppaan. Koska MINUSTA kivaa...ööö.

Onhan se hyvä jakaa puolison kanssa laajasti asioita, mutta kyllä ystävää pitäisi osata myös kunnioittaa. Nämä asiat eivät sulje toisiaan pois. Lupa on kysyttävä henkilökohtaisempien asioiden kertomiseen ja viestien näyttämiseen.

(Tai sitten on ilmoitettava etukäteen että kaikki mitä sanot tai viestität, voi mennä eteenpäin puolisolle. Mielestäni tällainen systeemi ei kuitenkaan ole kovin hyvä. Vaikka puolisot olisivatkin "yksikkö", niin he ovat samalla myös omia erillisiä henkilöitään, joilla on myös olla omia ystäviä, erilaisia mielipiteitä... Tästä systeemistä voi olla haittaa syvemmille ystävyyssuhteille, koska se varmasti estää toisia jakamasta tärkeitä asioita ystävälleen ja aiheuttaa etääntymistä. Ystävyyssuhteet ovat kuitenkin monelle todella tärkeitä.)

Kritiikkisi menee hukkaan, koska olenhan useamman kerran maininnut, että totta kai tämä on selvä asia ystävilleni. En siis jaa heidän asioitaan arvaamatta. Enkä jaa sellaista, mitä on pyydetty olemaan jakamatta. Eikä minua myöskään lainkaan häiritse, jos he puhuvat minun asioistani puolisoidensa kanssa.

Sinun mielestäsi systeemi ei ole hyvä ja voi aiheuttaa etääntymistä, mutta minulle ja ystävilleni nimenomaan tämä systeemi toimii ja aiheuttaa etääntymisen sijaan läheisyyttä. Sinä ja omat ystäväsi saatte tehdä niin kuin teille parhaiten sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä. 

Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?

Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin. 

Minä lähettäisin edelleen viestit miehelleni puhelimestani. Ei mitään tarvetta kirjautua sähköpostiini. 

Ohiksena: Mun miehellä ei edes ole sähköpostia, ei tarvitse sitä mihinkään, ei edes työssä. Joten ne pääsyliput, tilausvahvistukset, kalenterit, pankkiasiat ja wilmat on minun läppärillä ja puhelimessa (miehenkin käytettävissä), minä kun käytän nettiä pääasiassa kaikkeen.  Perheen yhteisellä tabletilla  niitä ei ole helposti saatavilla, sitä käyttää lapsikin ja taidot on vielä lapsen, lisäksi joskus pelavaat tabeltilla kaverin kanssa.

Ok. Tämä alkaa vahvistaa käsitystäni siitä, että nämä kaiken jakavat perheet ovat niitä, joissa vanhemmat ovat kotona, työttömänä tai suorittavan tason ammateissa. Siksi esimerkiksi työsuhdepuhelinten suojaus ja asioiden salassapitäminen ovat heille täyttä hepreaa.

Minä olen yksin noista "kaiken jakajista". Olemme molemmat toimihenkilöitä ja molemmat jätämme ne työpuhelimet töihin työpäivän päätteeksi, kuten myös työläppärit. Ne ovat TYÖASIOITA varten, ja koska meillä kummallakaan ei ole tarvetta leikkiä tärkeämpää kuin olemme, teemme työtä sen ajan mistä maksetaan ja työvälineet tosiaan jää töihin.

Joku kyseli että eikö ole mitään omaa jos jakaa kaiken puolison kanssa? Ainakin minä jaan puolison kanssa kaiken sen minkä ylipäänsä JAAN. Se ei tarkoita etteikö minulla olisi mitään omaa. On, paljonkin. Mutta tottakai jos jotain jaan jaan ensisijaisesti sen kaikkein tärkeimmän ihmiseni kanssa ja vasta toissijaisesti niiden toisarvoisten ihmisten kanssa.

Puolisoni on minulle elämäni tärkein ihminen, mutta silti minulla ei kävisi pienessä mielessänikään kutsua yhtään ystävääni toisarvoiseksi tai jotenkin asettaa ystävyyttä ja parisuhdetta jollekin vertailuasteikolle.

Käytännössä sellaisia tilanteita kuitenkin tulee, jossa joudutaan valitsemaan, kenelle ollaan ensisijaisesti lojaaleja ja kenelle toissijaisesti. Olen se kirjoittaja, joka on luvannut yhden asian olla kertomatta puolisolle, koska ystävä pyysi. Joudun sen vuoksi salaamaan mieheltäni muitakin asioita, jotta se yksi asia ei paljastu. Jotkut näistä asioista ovat sellaisia, joiden salaaminen mieheltäni on enemmän tai vähemmän haitallista meidän suhteellemme.

Esim. kerran ystävälläni oli paha tilanne päällä ongelmaansa liittyen juuri samaan aikaan kun minun ja mieheni piti olla kiireellä lähdössä tärkeään palaveriin. En voinut kertoa miehelle, miksi myöhästytin meidät siitä palaverista. Onneksi meillä on suuri luottamus toisiimme ja mies luottaa siihen, että myöhästyminen oli sen salaamani asian arvoista. En kuitenkaan haluaisi, että tuollaisia salattavia asioita olisi paljon, saati että kaikki ystävieni minulle kertoma olisi sellaista lähtökohtaisesti. Se veisi aivan liian paljon intiimiyttä pois minun ja mieheni suhteelta.

Meillä riittää, kun sanon, että "Maijalla on/oli sellainen tilanne, että hän tarvitsee/tarvitsi apuani". En taida ymmärtää, miksi asioista pitää tehdä tuon monimutkaisempia.

Edellisessä parisuhteessa olimme molemmat tukihenkilöitä eräässä tietyssä toiminnassa. Oli itsestäänselvää, että siirrytään tarvittaessa puhumaan toiseen huoneeseen, ei todellakaan puhuta toisilleen tuettavan asioista, kaikki viestit olivat luottamuksellisia jne. Samalla tavalla toimin nykyisessä suhteessani, vaikka en enää ko. toiminnassa olekaan.

Sama riitti myös meillä, vaikka oli todella noloa ja iso juttu että myöhästyimme siitä palaverista. Tein kuitenkin oikean valinnan, sillä ystäväni todellakin tarvitsi juuri silloin apuani poikkeuksellisella tavalla.

En varmasti itsekään puhuisi tuettavan ihmisen asioista muiden kuullen, se on selvä asia. 

Suhteenne intiimiys ei sitten siitä kärsisikään? :D Hauska miten jatkuvasti puhut itsesi pussiin.

Kärsisihän se, ja tämä olisi yksi tekijä jonka huomioisin, jos harkitsisin tukihenkilöksi ryhtymistä. Ystävyyssuhteet ovat minulle olennaisesti erilainen asia kuin tukihenkilötoiminta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kerron erään ystäväni yksityisiä asioita miehelleni kuten mielenterveyden oirehdintaan ja väkivaltaiseen parisuhteeseen liittyviä juttuja. En pystyisi yksin kantamaan sitä taakkaa, minkä tämä rakas ystäväni vuodatuksillaan minulle kaataa, enkä halua valehdella miehelleni esim. menoistani jos ne liittyvät ystävän auttamiseen tms.

Ystäväni ei tietenkään tiedä että jaan hänen asioitaan miehelleni, ja olisi varmasti järkyttynyt ja pettynyt jos saisi tietää tästä, mutta tiedän tekeväni oman hyvinvointini kannalta oikein. Mieheni on tarpeeksi kaukana ystävästäni niin ettei hän kuormitu näistä jutuista, eikä hänellä ole mitään intressiä lähteä kertomaan asioista eteenpäin (kelle edes kertoisi?). Mutta siltikin pitäisin vääränä sitä että mieheni lukisi ystäväni lähettämät viestit.

Teet yksiselitteisesti väärin, jos ystäväsi ei tiedä asiasta. Itse en koskaan toimi näin. Terveisin minä, joka jaan asioita vapaasti puolisoni kanssa ja jonka ystäväpiirissä muutkin toimivat samoin.

Molemmista edellisistä kirjoituksista, kuten aloituksestakin, nousee esiin se asia, ettei näitä syvimpiä henkilökohtaisia asioita välttämättä jaettaisi, jos ystävä tietää/tietäisi että kaikki kerrotaan eteenpäin puolisolle. Eli ystävyyssuhde on vaarassa jäädä kevyemmäksi kuin jos voisi kertoa asioitaan myös luottamuksellisesti. Siitä sitten punnitsemaan kuinka tärkeää on syvä ystävyys.

Monestihan käytäntössä on kuitenkin niin, ettei tämä eteenpän kertominen ole joko tai, vaan että ystävän arvostelukykyyn luotetaan myös sen verran että on ihan ok jakaa monia aiheita myös sen puolison kanssa ja lisäksi on ne muutamat asiat, jotka tietää ystävän pitävän vain itsellään.

up

Entä jos antaa satunnaisesti kännykkänsä puolison käyttöön TIETÄEN, ettei hän käytä luottamusta väärin ja lue viestejä. Luotettaviakin ihmisiä on.