Ystäväni kertoi, että hänen naisystävänsä saa katsoa hänen puhelimensa ja viestinsä. Ai kun kiva!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.

Kyllä minunkin mieheni saa katsoa minun viestini, jos tarvetta tulee. Jos on valittava, olenko lojaali erittäin luotettavalle miehelleni vai ystävälleni tai tuttavalleni, joka on minulle mahdollisesti jonkin viestin joskus lähettänyt, niin totta kai valitsen elämänkumppanini. Oudoksun asennetta, jossa ystäväpiirin jäseniä pidetään jotenkin omaa kumppania tärkeämpinä ihmisinä omassa elämässä - mielestäni siinä on sukulaisuutta ihmistyypille, joka asettaa omat vanhempansa kumppaninsa edelle prioriteeteissa. Kumpikaan asenne ei sovi itselleni.

Äläkä sinä huoli. Kumppanini ei ensinnäkään ole kiinnostunut lueskelemaan viestejä puhelimestani, vaikka hän niin saisikin tarvittaessa tehdä. Toiseksi, jos hän joskus sieltä jotain lukee, ei häntä kiinnosta ystävieni yksityiselämän piiriin kuuluvat viestit niin paljon, että hän juuri niihin siellä kiinnittäisi kovasti huomiota. Hän etsii puhelimesta sen tiedon, minkä tarvitsee, ja muut tiedot ohitetaan olankohautuksella.

:D "Sen tiedon mitä tarvitsee " Kyllä meidän suhteessa ainakin vallitsee luottamus eikä ole tarvetta tutkia toisen puhelinta. Eikä siinä ole mitään epälojaalia kumppania kohtaan jos ei näytä ystäviltä saamiaan viestejä hänelle, mutta epälojaalia ystäviä kohtaan kylläkin on jakaa yksityiset keskustelut eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen järkyttynyt ja olen ollut todella sinisilmäinen. Tästä eteenpäin suhtaudun varmuuden vuoksi niin, että ystävistä tulee vain epäluotettavia tuttavia, kun he aloittavat parisuhteen. Harmi heille, minuun on ja olisi voinut luottaa. Sittenkin, kun se ihana mies muuttuu paskaksi idiootiksi.

Ap

Lähtöoletuksesi siis on, että miehiin ei voi luottaa ja siksi luottamus naispuolisiin ystäviin tulee priorisoida miehen edelle, jos eturistiriitatilanne tulee. Minulla on juuri toisin päin: luotan mieheeni ehdottomasti, ja ystäviin sitten vähän kevyemmällä luottamustasolla. Lähetän ystävilleni ainoastaan sellaisia viestejä, joiden kohdalla ei olisi helvetillinen katastrofi, jos heidän kumppaninsakin sattuisi ne näkemään (tai niissä olevan tiedon esim. keskustelun kautta saamaan). Läheisten ystävieni kumppanit ovat hyviä tyyppejä, eivät kyyliä jotka kyttäävät juuri minun salaisia tietojani kieli pitkällä ja valmiina käyttämään niitä minua vastaan. Ihmiset, jotka valitsevat kumppanikseen tuollaisia "paskaksi idiootiksi" muuttuvia miehiä, eivät ole luottoystäviäni vaan etäisempiä kavereita.

Juuri näin. Minä tiedän että paras ystäväni puhuu asioistani miehensä kanssa (ihan kuten minäkin juttelen hänen asioistaan miehelleni) mutta se ei haittaa mitään koska tiedän että hänen miehensä on myös luotettava kunnon ihminen. 90 % ihmisistä kertoo puolisoilleen joka tapauksessa jos parhaalla ystävällä syöpä tai sukupuolitauti. Se että kertoo luotettavalle puolisolleen EI tarkoita että juoruilisi koko maailmalle.

Kun ystävä on avautunut sinulle ongelmistaan, on hoitoalan työntekijöiden työnohjaukseen verrattavissa olevaa tilanteen purkua kertoa siitä puolisolleen -kukaan ei jaksa toisen ongelmia jos joutuu pitämään ne aina vaan sisällään. Puolison kanssa voi käydä asian neutraalisti läpi ja päästä siitä ystävästä tarttuneesta emotionaalisesta taakasta. Tiedän että ystäväni toimivat samoin. Kielteiset tunteet tarttuvat helposti mutta kun asiasta puhuu neutraalin ihmisen kanssa ilma ikään kuin puhdistuu.

Ne ystävät, joiden miesten en soisi asioitani tietävän -no, ne ovat aika pian muuttuneet entisiksi koska en viitsi pitää ystävinäni ihmisiä joilla on huono miesmaku. Kertoo muutenkin arvostelukyvyn puutteesta.

P.S. Mieheni ei lue puhelintani koska sitä ei kiinnosta.

Täällä oli joku toinenkin jonka ystäväpiirissä oli tämä kertomiskulttuuri. Myös hänellä jäi ystävyys sellaisen kanssa, jonka miehestä ei pitänyt. Tämä onkin tämän absoluuttisen kertomiskultturin yksi negatiivinen puoli: kun ystävän puolisona on sellainen henkilö josta ei pidä tai johon ei luota. Silloin ymmärrettävästi tuo ystävyys loppuu tai haalenee helpommin kuin jos tällä puolisolla ei olisi ystävyyden kannalta niin merkitystä (silloin kun ystävillä on luottamukselliset välit). Tuo lopun maalailun "huonosta miesmausta" jne. tulkitsen selittelyksi ja osaksi tekosyyksi itsellesi kun mielelläsi ajattelet varmasti ettei tuo ystävyys olisi niin tärkeä ollutkaan. Itse en näe mitään syytä, miksi KAIKKI mitä ystävä kertoo, pitäisi olla vapaata riistaa käsitellä puolison kanssa.

En näe esim. mitään syytä välttämättä päästä kertomaan kumppanille, jos ystävällä on sukupuolitauti jos hän ei halua että siitä kerrotaan. Mutta tehän (molemmat aiemmat kirjoittajat) olettekin sitä mieltä että ystäviin tulee suhtautua "vähän kevyemmällä luottamustasolla" joten tuskin toivottekaan kovin syvää ystävyyttä, niin ette ole sellaisia ystäviä sitten itsekään.

Muuten tuo asioitten purkaminen mielen päältä puhumalla on kyllä ihan asiaa. Mutta ei sitä kaikkea tarvitse silti repostella luottamuksen kustannuksella. Ja muuten aiheesta (esim. se sukupuolitauti) voi kyllä keskustella muutenkin kuin että paljastaa että "Emmi on saanut tartunnan".

On itsellekin joskus ollut pieniä vaikeuksia olla kertomatta jotakin asiaa miesystävälle, mutta kyllä se on aika usein sitä juoruamista se kertomishalu kuitenkin kuin että tarvisi todella joku vaikea aihe purkaa ja käsitellä, joskus toki sitäkin, mutta aika vähän tällaista luottamuksellista ja raskasta tulee yleensä loppujen lopuksi vastaan. Ja kellekäs se ystävä sitten murheensa voi kertoa, jos haluaisi ihan luottamuksellisesti ysävälleen siitä sukupuolitaudista jutella? Eikä innosta että ystävän mieskin saa tietää. Hänellehän se puhumisen ja jakamisen tarve on kuitenkin suurin.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään tarvetta lukea yhdenkään poikaystävän viestejä. Sen verran pitää voida luottaa. Samoin en kerro ystävien asioita miehelle. Mielestäni on ihan naurettavaa vaatia jotain täyttä avoimuutta, en usko että myöskään ystäväni haluavat että minun mieheni lukee heidän viestejään jotka on minulle tarkoitettu. Vaikka juuri niistä sukupuolitaudeista tai muusta kiusallisesta.

Hmm, paljon riippuu siitä millainen mies on ja onko kyseessä yhteinen tuttavapiiri. Ei minua haittaa jos kaverit kertovat puolisoilleen (tai muille läheisilleen) melko yksityisiäkin asioita, jos emme pyöri lainkaan samoissa porukoissa, ja mies on kohtalaisen diskreetti henkilö. Mutta onhan täälläkin jo kerrottu esimerkkejä, joissa mies kaveriporukallaan ihmettelee puuttuvaa rintaa tms sontaa. Että jotain harkintaa varmaan voisi käyttää siinä avautumisessa. Ja viestien lukeminen on ehkäpä raskauttavampaa, koska ainakin yksityisasiat menee jonkun suodattimen läpi, jos ystävä omin sanoin selittää ne miehelleen ja voi jättää tarpeettoman yksityisiä yksityiskohtia kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.

Kyllä minunkin mieheni saa katsoa minun viestini, jos tarvetta tulee. Jos on valittava, olenko lojaali erittäin luotettavalle miehelleni vai ystävälleni tai tuttavalleni, joka on minulle mahdollisesti jonkin viestin joskus lähettänyt, niin totta kai valitsen elämänkumppanini. Oudoksun asennetta, jossa ystäväpiirin jäseniä pidetään jotenkin omaa kumppania tärkeämpinä ihmisinä omassa elämässä - mielestäni siinä on sukulaisuutta ihmistyypille, joka asettaa omat vanhempansa kumppaninsa edelle prioriteeteissa. Kumpikaan asenne ei sovi itselleni.

Äläkä sinä huoli. Kumppanini ei ensinnäkään ole kiinnostunut lueskelemaan viestejä puhelimestani, vaikka hän niin saisikin tarvittaessa tehdä. Toiseksi, jos hän joskus sieltä jotain lukee, ei häntä kiinnosta ystävieni yksityiselämän piiriin kuuluvat viestit niin paljon, että hän juuri niihin siellä kiinnittäisi kovasti huomiota. Hän etsii puhelimesta sen tiedon, minkä tarvitsee, ja muut tiedot ohitetaan olankohautuksella.

Luotettavuus ei ole priorisointia. Luotettava on aina luotettava, kaikille. Mitään valintaa ei tarvitse tehdä. Olethan kertonut ihmisille, että puolisosi saa halutessaan tutkia viestejä? Minulle se olisi ratkaiseva tieto. Laittaisin ystävän eri luotettavuusluokkaan, jos hän niin tekisi, enkä kertoisi hänelle mitään yksityisiä asioitani.

Ap

Ihme vainoharhainen hullu. Ei se sinulle kuulu, mitä mä sun mulle laittamillasi viesteillä teen ja mitä mä MIEHENI kanssa puhun. Eihän kukaan halua olla tuollaisen itseään kyttäävän kaverin kaveri. Sinä se tässä rajoitat muita. Aivan kuin et voisi olla hyvä kaveri sellaiselle, joka itse harkitsee, mitä sinusta kertoo ja kenelle. Sinä se et tässä luota muihin, hyi että ja kuvittelet voivasi valita ystäväsi.

Aivan kuin aloittajalla olisi varaa valita ystäviään. Saat huolia ne, keitä jaksaa sun vainoharhaisuutesi kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan eri asia on sitten esimerkiksi se, että on pääsy toisen sähköpostiin, kun sinne voi joskus oikeasti tulla jotain tärkeää. Mutta en ymmärrä, miten vaikeaa on ihmisen elämä, jos syntymäpäiväjuhlat menevät kokonaan ohitse, ellei pääse puolison puhelimelle. Harvemmin siellä puhelimessa on mitään niin tärkeää, että se vaikuttaisi elämään millään tavalla. Yhteisistä jutuista puhutaan joka tapauksessa ja ne oikeasti tärkeät jutut voidaan hoitaa jollain toisella tavalla kuin toisen puhelinta räpläämällä. 

Siis tarkoitatko, että puolisoilla pitäisi olla pääsy toistensa sähköpostiin?? Mikä on sellaista tärkeää, mitä minun pitäisi päästä lukemaan mieheni sähköpostista? Tai hänen minun sähköpostistani?

Ei vaan tarkoitan, että se on vielä jotekin ymmärrettävää, jos puhutaan oikeasti hoidettavista asioista. Toisin kuin puhelimen räplääminen. Minulle on esimerkiksi tullut useinkin vastaan tilanteita, joissa minulla on sähköpostissa pääsylippuja, asiakirjoja, tiedotteita tms, jotka pitää tulostaa tai niitä pitää muuten vain tarkistaa. Tällöin minä voin soittaa työpaikalta miehelle kotiin ja sanoa, että voi käydä tulostamassa ne sieltä minun sähköpostistani. Kyllä minulle tulee aika paljonkin tärkeää postia sähköpostiin, toisin kuin puhelimen viesteihin. 

Minä lähettäisin edelleen viestit miehelleni puhelimestani. Ei mitään tarvetta kirjautua sähköpostiini. 

Ohiksena: Mun miehellä ei edes ole sähköpostia, ei tarvitse sitä mihinkään, ei edes työssä. Joten ne pääsyliput, tilausvahvistukset, kalenterit, pankkiasiat ja wilmat on minun läppärillä ja puhelimessa (miehenkin käytettävissä), minä kun käytän nettiä pääasiassa kaikkeen.  Perheen yhteisellä tabletilla  niitä ei ole helposti saatavilla, sitä käyttää lapsikin ja taidot on vielä lapsen, lisäksi joskus pelavaat tabeltilla kaverin kanssa.

Ok. Tämä alkaa vahvistaa käsitystäni siitä, että nämä kaiken jakavat perheet ovat niitä, joissa vanhemmat ovat kotona, työttömänä tai suorittavan tason ammateissa. Siksi esimerkiksi työsuhdepuhelinten suojaus ja asioiden salassapitäminen ovat heille täyttä hepreaa.

Minä olen yksin noista "kaiken jakajista". Olemme molemmat toimihenkilöitä ja molemmat jätämme ne työpuhelimet töihin työpäivän päätteeksi, kuten myös työläppärit. Ne ovat TYÖASIOITA varten, ja koska meillä kummallakaan ei ole tarvetta leikkiä tärkeämpää kuin olemme, teemme työtä sen ajan mistä maksetaan ja työvälineet tosiaan jää töihin.

Joku kyseli että eikö ole mitään omaa jos jakaa kaiken puolison kanssa? Ainakin minä jaan puolison kanssa kaiken sen minkä ylipäänsä JAAN. Se ei tarkoita etteikö minulla olisi mitään omaa. On, paljonkin. Mutta tottakai jos jotain jaan jaan ensisijaisesti sen kaikkein tärkeimmän ihmiseni kanssa ja vasta toissijaisesti niiden toisarvoisten ihmisten kanssa.

Puolisoni on minulle elämäni tärkein ihminen, mutta silti minulla ei kävisi pienessä mielessänikään kutsua yhtään ystävääni toisarvoiseksi tai jotenkin asettaa ystävyyttä ja parisuhdetta jollekin vertailuasteikolle.

Käytännössä sellaisia tilanteita kuitenkin tulee, jossa joudutaan valitsemaan, kenelle ollaan ensisijaisesti lojaaleja ja kenelle toissijaisesti. Olen se kirjoittaja, joka on luvannut yhden asian olla kertomatta puolisolle, koska ystävä pyysi. Joudun sen vuoksi salaamaan mieheltäni muitakin asioita, jotta se yksi asia ei paljastu. Jotkut näistä asioista ovat sellaisia, joiden salaaminen mieheltäni on enemmän tai vähemmän haitallista meidän suhteellemme.

Esim. kerran ystävälläni oli paha tilanne päällä ongelmaansa liittyen juuri samaan aikaan kun minun ja mieheni piti olla kiireellä lähdössä tärkeään palaveriin. En voinut kertoa miehelle, miksi myöhästytin meidät siitä palaverista. Onneksi meillä on suuri luottamus toisiimme ja mies luottaa siihen, että myöhästyminen oli sen salaamani asian arvoista. En kuitenkaan haluaisi, että tuollaisia salattavia asioita olisi paljon, saati että kaikki ystävieni minulle kertoma olisi sellaista lähtökohtaisesti. Se veisi aivan liian paljon intiimiyttä pois minun ja mieheni suhteelta.

Kumpuaakohan agressiivinen asenteesi keskusteluun nyt tuosta omasta tilanteestasi? Asetat käytännön valinnoissa "ystäväsi" asita miehesi ja sinun asioiden edelle, samalla kun pidät sellaista toimintatapaa huonona? Ristiriitaiselta kuulostaa. 

En ole kirjoittanut tänne aggressiivisesti. Ketjussa on useita eri kirjoittajia.

Salaan tätä ystäväni asiaa mieheltäni hänen pyynnöstään, mutta se on ainoa asia jonka olen luvannut salata. Pystyn ihan hyvin tällaisen yhden poikkeuksen tekemään (tai vaikka muutaman muunkin, jos joku muukin ystäväni ehdottomasti toivoisi minun salaavan jotain). Oletusarvoisesti kuitenkin sekä minä että ystäväni olemme vapaita juttelemaan kumppaniemme kanssa kaikesta. Se on meidän tyylimme, johon olemme tyytyväisiä, ja josta olemme kaikki keskenämme myös avoimia. Ei siis ole riskiä että joku teistä toisella tavalla ajattelevista joutuisi tietämättään jonkun meistä ystäväksi.

Mulla on tuo sama asenne, mutta en myöskään tiedota ystävilleni tästä. Jos joku ei kestä sitä, että minä luotan mieheeni, niin en kerro tälle ystävälle, että luotan. Hän luulkoon, että en luota mieheeni tällaisissa asioissa ja että "tiedän" mieheni esim. nauravan häntä, jos saisi tietää jotain "uhuu, elämälle vierasta", vaikka hän haluaa esittää parempaa kuin onkaan ja siksi en kerro hänestä mitään. Luulkoon niin jos on niin p*ska luottamus minuun ja mieheeni.

Jos minä en halua jonkun tietävän jotain, sanon heille itse, että älä kerro tätä muille. Oletusarvo sellainen salailu ei ole muulloin.

Vierailija kirjoitti:

Lähettääkö joku oikeasti jotain luottamuksellista henkilöille jotka on parisuhteessa?? Ne asiathan hoidetaan puhumalla.

Mitä tämä puhumalla hoitaminen oikein auttaa? Ihminen, joka antaa puolisonsa lukea ystäviensä viestit takuulla raportoi puhutut asiat heti tapaamisen jälkeen sille puolisolleen. Sehän kuuluu heidän tapoihinsa, ruotia toisten asiat.

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat tietävät toistensa kännyköiden salasanat.

Ei niitä silti kumpikaan käy urkkimassa. Sen verran luottoa pitää parisuhteesta löytyä.

Luottoa teillä ei nimenomaan ole, jos pitää toisen salasanat tietää.

Täällä on nyt esitetty aika outoja asioita perusteeksi, miksi ystävän asiat pitää kertoa puolisolle. Omituisin ja eniten kertova oli tämä yksi, joka hoki, miten ystävät "oksentavat" murheensa hänelle ja koska "hän ei halua toimia likasankona" on hänen pakko päästä "purkamaan näitä ajatuksia ja tunteita" puolisonsa kanssa. Toinen kerskui, miten kyllä tietää kaikkien miehensä työkavereidenkin pettämiset.

Muutama huomio näistä.

1. Jos ystävän asiat ovat niin raskaita, että oikein kokee ne oksennetun päällensä, onko edes oikein kaataa niitä puolison niskaan? Kenen kanssa hän sitten käsittelee tunteensa? No, nämä kuviothan oikeasti tiedetään: minä kerron puolisolle, puoliso kertoo kaverilleen, puolison kaveri kertoo omalle puolisolleen, joka kertoo kaverille...niin menikö tässä jotain tosiaan luottamuksesta likasankoon?

2. Eikö ystävälle vaikeiden asioiden kertominen yleensä tarkoita, että niitä asioita käsitellään yhdessä? Mihin sitä kaverin puolisoa tässä tarvitaan?

3. Kuulemma puolisoiden välinen intiimiys kärsii, jollei saa kertoa kaikkea olennaista toiselle. Sitä en ymmärrä, miten esim. minun ystäväni kokema raiskaus, josta hän ei kyennyt muille kertomaan, olisi miehelleni olennainen tieto tai asia. Onneksi puolisoni elämään ei tälläistä kuulu, eikä ystävälle tapahtunut asia mitenkään hänen elämäänsä vaikuta. Miksi siis olisi olennaista, että kertoisin hänelle, että ai kauheeta arvaas mitä maijalle kävi viime viikolla. Voitaisiin sitten varmaan yhdessä pohtia, miten se maija nyt niin ja miten sille niin.

4. Jos mies kertoo vaimolle työkavereiden pettämisestä, voi olla aika varma, että hän heiluu itse siinä ringissä mukana. Näin varmistellaan vaimon hyvänuskoisuus juuri. Arvaas mitä ne muut tekee, mutta en minä. Kato vaikka puhelin. Muutoin yksikään mies ei näe, miksi vaimolle olisi olennainen tieto, mitä hänen työkaverinsa ovat laivalla tehneet.

Tämä omalla elämänkokemuksella. Sanomattakin lie selvää, että meillä luottamus kuten myös intiimiys parisuhteessa rakentuu ihan muiden seikkojen varaan kuin "jonkun tärkeän katsominen toisen puhelimesta" tai kavereiden asioiden tietäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.

Kyllä minunkin mieheni saa katsoa minun viestini, jos tarvetta tulee. Jos on valittava, olenko lojaali erittäin luotettavalle miehelleni vai ystävälleni tai tuttavalleni, joka on minulle mahdollisesti jonkin viestin joskus lähettänyt, niin totta kai valitsen elämänkumppanini. Oudoksun asennetta, jossa ystäväpiirin jäseniä pidetään jotenkin omaa kumppania tärkeämpinä ihmisinä omassa elämässä - mielestäni siinä on sukulaisuutta ihmistyypille, joka asettaa omat vanhempansa kumppaninsa edelle prioriteeteissa. Kumpikaan asenne ei sovi itselleni.

Äläkä sinä huoli. Kumppanini ei ensinnäkään ole kiinnostunut lueskelemaan viestejä puhelimestani, vaikka hän niin saisikin tarvittaessa tehdä. Toiseksi, jos hän joskus sieltä jotain lukee, ei häntä kiinnosta ystävieni yksityiselämän piiriin kuuluvat viestit niin paljon, että hän juuri niihin siellä kiinnittäisi kovasti huomiota. Hän etsii puhelimesta sen tiedon, minkä tarvitsee, ja muut tiedot ohitetaan olankohautuksella.

Toivottavasti sun ystävät edes tietää tästä. Onpa törkeä tapa ajatella! Vähintä mitä voisit tehdä, on informoida asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä uusi, pari kuukautta sitten alkanut seurustelu. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, ertä minun ystävälleni lähettämät henkilökohtaiset viestit minun asioistani ovat olleet jonkin muunkin luettavissa. En ymmärrä tätä ”kaikki on avointa” -mentaliteettia, jos ollaan samalla epälojaaleja muita ihmisiä kohtaan.

Kyllä minunkin mieheni saa katsoa minun viestini, jos tarvetta tulee. Jos on valittava, olenko lojaali erittäin luotettavalle miehelleni vai ystävälleni tai tuttavalleni, joka on minulle mahdollisesti jonkin viestin joskus lähettänyt, niin totta kai valitsen elämänkumppanini. Oudoksun asennetta, jossa ystäväpiirin jäseniä pidetään jotenkin omaa kumppania tärkeämpinä ihmisinä omassa elämässä - mielestäni siinä on sukulaisuutta ihmistyypille, joka asettaa omat vanhempansa kumppaninsa edelle prioriteeteissa. Kumpikaan asenne ei sovi itselleni.

Äläkä sinä huoli. Kumppanini ei ensinnäkään ole kiinnostunut lueskelemaan viestejä puhelimestani, vaikka hän niin saisikin tarvittaessa tehdä. Toiseksi, jos hän joskus sieltä jotain lukee, ei häntä kiinnosta ystävieni yksityiselämän piiriin kuuluvat viestit niin paljon, että hän juuri niihin siellä kiinnittäisi kovasti huomiota. Hän etsii puhelimesta sen tiedon, minkä tarvitsee, ja muut tiedot ohitetaan olankohautuksella.

Toivottavasti tämän kirjoittajan "erittäin luotettava" mies pettäisi kirjoittajan luottamuksen. Saisi tuntea nahoissaan miltä se tuntuu.

Ei kyse ole siitä, että kukaan on toista tärkeämpi -tietenkään! Miksi miehellä olisi joku tarve lukea sun viestejäsi? Ei ole. Sinä voit hänelle kertoa mistä on kyse itsekin. Sen sijaan tuo on hyvin tökeröä viestien lähettäjiä kohtaan. Häpeäisit!

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te ihan tosissanne että puoliso ei saa katsoa puhelintanne? Meillä saa tarpeen vaatiessa katsoa ja ihan ilman lupaa. No eipä niitä tilanteita kovin usein tule, mutta joskus kuitenkin. Esim.synttärikutsut tulee mieheni puhelimeen aina hänen sukulaisiltaan, pakko niitä päiviä ja aikoja on sieltä tarkistella.

Tämä ei ole mikään mielipidekysymys, vaan ihmisillä on oikeus yksityisyyteen lain mukaan, myös parisuhteessa ollessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on ihan sairas. :D Ehdotan että nämä ihmiset joista tulee parisuhteessa "yksikkö" joka jakaa toisilleen kaikki kaveriensa asiat, ilmoittavat tästä käytännöstä pariutuessaan... En usko että jäisi monta kaveria jäljelle. Ainakin näin murhemieleen taipuvaisena yksinäisenä ihmisenä tuntuisi todella häiritsevältä että toisen asiat pysähtyivät minuun kuin seinään, samalla kun minun murheistani tulisi onnelliseen ja ihanan avoimeen parisuhteeseen mukavaa sunnuntai-iltojen jutunaihetta. 

Minä luulen, että minulla on hyviä ystävyyssuhteita juuri siksi, että en rajaa asioita noin jyrkästi oman mieleni sisälle. Jaksan paljon paremmin empaattisena kuunnella ystävän vaativaakin ihmissuhdetilannetta tai muuta ongelmaa koskevaa avautumista, kun voin tarvittaessa käsitellä siitä itselleni syntyneitä tunnereaktioita mieheni kanssa. Myös iloiset ja onnelliset asiat on ihanaa voida jakaa puolison kanssa. Jos joutuisin kovasti miettimään, mikä kaikki on sellaista, mikä tulee haudata omaan mieleen, kokisin tilanteen paljon helpommin vaikeaksi ja ystävyyssuhteet kuihtuisivat herkemmin niinä aikoina, kun toisella on vaikeampaa. Koska en omiakaan vaikeuksiani hautaa, vaan jaan niitä sekä mieheni että ystävieni kanssa, on ihan luonnollista että joskus tulee juteltua ystävienkin asioista miehen kanssa.

Sinulla on jyrkemmät rajat näissä asioissa, ja niitä pystyy varmaankin harvempi ihminen noudattamaan toivomallasi ehdottomuuden tasolla. Toisaalta et varmaan myöskään kaipaisi kovin montaa ystävää vaan yksikin voisi riittää. Toivottavasti sellainen joskus löytyykin. Kaikkea hyvää sinulle!

Aika huono selitys. Mietipäs tilanne, jossa sinkkukaverisi kertoo naapurilleen sinun asioitasi, koska hänen on pakko päästä käsittelemään niitä tunnereaktioitaan jonkun kanssa ja puolisoa ei ole ja naapuri nyt sattui tulemaan siinä postilaatikolla vastaan. Vai eikö tullut mieleen, että niitä tunnereaktioita voi käsitellä ihan itsekseenkin, jos niistä ei voi kenellekään puhua? Tuskin kaikki kaverit nyt kuitenkaan itsemurhaa tai joukkomurhaa on suunnittelemassa, vaan ne yksityisasiat ovat yleensä vähän kevyempiä, jolloin sinun tunnereaktiosi eivät ole muuta kuin juoruilua ja taivastelua. 

Ystäväni eivät kerro asioitani ihmisille, joihin heillä ei ole ehdotonta luottamusta. Kuten en minäkään heidän asioitaan. Meillä nyt vain puoliso kuuluu niihin luotettaviin ihmisiin (tästä osoituksena vuosikymmenien kokemus siitä, että kenenkään asioita ei ole käytetty väärin yhtään kertaa, kenenkään osapuolen taholta), kun osalla ihmisistä ei kuulu. Juoruilua ja taivastelua en harrasta; kaikesta on mahdollista puhua rakentavasti ja asiallisesti.

Ihan uteliaisuudesta: entä, jos jonkun ystäväsi luottoihmisiin kuuluu ihminen, johon sinä et luota, tai josta et pidä? Miltä tuntuisi, jos hän kertoisi tällaiselle ihmiselle sinun henkilökohtaisia asioitasi? Koska joku ystävistäsi ei välttämättä koe miestäsi ihan niin luotettavaksi, kuin sinä itse. 

Ainakaan minä en pitäisi luottoystävänä ihmistä, jonka puolisoon en voi luottaa myös. Jos ihminen olisi luottoystäväni ensin, mutta pariutuisi miehen kanssa jonka en soisi tietävän asioita, ihan luonnostaan ja harkitsematta alan yleensä rajoittaa sitä mitä tuolle ihmiselle kerron.

Minä olen muuten mielenterveysongelmainen autisti, joten minun jutuissani on vähän enemmän puhuttavaa kuin useimpien. Eikä minua silti häiritse että tiedän kavereideni puhuvan minusta miestensä -ja toisten kavereidensa- kanssa. Ihmiset vaan on sellaisia. Jos ei halua että jostain asiasta puhutaan se pidetään tiukasti itsellä. Mutta yleensä sellainen ylenmääräinen salailunhalu on pelkkää väärää ylpeyttä, luullaan että ollaan niin erinomaisia ja kukaan muu kuin TÄMÄ YKSI LUOTTOYSTÄVÄ ei saa tietää että oho, en olekaan niin ihmeellinen.

Minusta on todella ikävää, että oma yksityisyys tai sen kaipuu koetaan "salaisuksi", "itsensä erinomaiseksi" tai "erityislaatuiseksi" tuntemiseksi, tai "vääräksi ylpeydeksi". Minulla ainakin on luontainen halu siihen, että jotkut asiat ovat vain minun, ja joitakin asioita kerron vain tarkoin valituille. Ei siksi, että ne olisivat ihmeellisiä, tai että kokisin itseni erityislaatuiseksi. En vain koe oloani mukavaksi, jos henkilökohtaisimmista asioista henkilökohtaisimmatkin kiertäisivät sellaistenkin ihmisten huulilla, joita en kunnolla tunne. Ja toisekseen: ihmiset tekevät yllättävänkin suuria ja myös negatiivisia oletuksia kuulopuheiden perusteella, ja senkin vuoksi haluan oikeasti varjella joitakin asioita itsessäni. 

On ihan ok haluta varjella ja säilyttää yksityisyyttä jne., mutta ymmärrättehän ihmiset hyvät, että meitä toisinkin ajattelevia on? Emmehän mekään yritä pakottaa teitä jakamaan asioitanne, jos ette halua niin tehdä. Minä en halua pidättää mitään olennaista itseäni koskevaa tietoa mieheltäni, enkä puhu niistä hänen kanssaan siksi että hän vaatii minua niin tekemään (ei vaadi), vaan siksi että minulle on siitä jakamisesta paljon apua, iloa ja hyötyä.

Teidän toisella tavalla ajattelevien oikeus on olla sellaisia kuin olette, eikä siinä ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että esim. minun kanssani ette voisi muodostaa läheistä ystävyyssuhdetta. Minä kun en vain jaksa ihmisiä, joiden kaikki asiat minun pitäisi lähtökohtaisesti pitää omana tietonani. En halua toimia kenenkään "holvina" tai sosiaalisena umpisuolena, paitsi erityistilanteessa ja erikseen pyydettäessä (jolloin totta kai osaan ja haluan sen palveluksena ystävälleni tehdä). Tämän ei pitäisi olla minkäänlainen ongelma, koska ettehän te yksityisyytenne varjelijat edes haluaisi olla kaltaiseni "sairaan" ihmisen ystävä, kun minullahan ei ole edes omaa persoonallisuutta ollenkaan, vai miten se menikään.. :D

En usko että tuo on käytännössä mikään ongelma kummassakaan leirissä, koska todennäköisesti emme viihdy samoissa piireissä IRL muutenkaan. Itse ainakin kartan porukkaa, joka mm. käyttää sellaista kieltä kuin te tiukan yksityisyyden ihmiset täällä käytätte (puhutaan urkkimisesta, vaatimisesta, "laulamisesta", juoruilusta, painostamisesta ja kiristämisestä, ja ylipäätään sellaisista kielteisistä ilmiöistä jotka itselleni edustavat läheisten ihmissuhteiden ulkopuoliseen elämään kuuluvia asioita). Siinä vaiheessa kun ystävyyssuhde alkaa olla läheinen, kyllä sen toisen tuntee jo niin hyvin ettei näissä kysymyksissä useimmiten tule yllättäviä, pahoja ristiriitoja.

Mun yksi kaveri on raiskattu ja mä olen kaiketi ainoa ihminen jolle hän on kertonut asian. Hän ei pyytänyt etten kertoisi kenellekään, se oli itsestään selvää, enkä todellakaan ole kertonut asiaa "edes" miehelleni. Mieheni on silti mulle tärkein ja läheisin ihminen. Kertoisitteko te miehellenne tuonkin tason asiat, koska se vaan kuuluu suhteenne tyyliin?

Ärsyttääkö puhelin tai tabletti mustasukkaista, kun sitä ei voi kontrolloida?  Luulin alkuun, että miesystävä piti ällöttävänä tapaani lukea vessassa iltalehteä tabletilta, mutta nyt kun lukee näitä, niin olisiko sittenkin kyse just mustasukkaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttääkö puhelin tai tabletti mustasukkaista, kun sitä ei voi kontrolloida?  Luulin alkuun, että miesystävä piti ällöttävänä tapaani lukea vessassa iltalehteä tabletilta, mutta nyt kun lukee näitä, niin olisiko sittenkin kyse just mustasukkaisuudesta?

Vähäisen kokemukseni mukaan mustasukainen paljastaa itsensä ja tuo mustasukkaisuutensa esiin. Hän tekee luultavasti näin siksi ettei itse edes ymmärrä olevansa mustasukkainen tai sitten mustasukkaisuutta ei vaan voi salata.

Jos mustasukkaisuus pysyisi piilossa, niin eihän siitä silloin mitään harmia olisikaan.

Ei ole kovin mukavaa että toinen plärää koko ajan kännykkää, ja kun on läsnä, niin toista kiinnostaa omat kaverit enemmän. Kyse ei ole mustasukkaisuudesta vaan vitu*uksesta toisen moukkamaisuudesta.

Ketjussa kirjoittaa henkilö, joka puolustaa vahvasti oikeuttaan pitää ystäviensä viestit avoimina myös miehelleen, koska on osannut valita hyvän miehen ja uskoo ystäviensä tuntevan samoin. Illuusio luotettavien ihmisten ystäväpiiristä on ongelmallinen. Kuvitellaan, että jokaisella on vaikka vain yksi luotettava ihminen, puoliso tai ystävä, jolle uskoo olevan sopivaa kertoa kolmannen henkilön asioita. Lopputulos on mistä tahansa näkökulmasta katsottuna juorukerho.

Ap

Mä olisin voinut kertoa tuon sulle jo aikoja sitten. Yksi syy siihen,  miksi ystävyyssuhteet usein viilenevät sen jälkeen, kun ystävä menee parisuhteeseen. 

Eipä ole tullut mieleen, että puhelin on noin pyhä toisille.

Meillä puhelimet lojuu siellä sun täällä ja jos tarvetta tulee soittaa tai lähettää viestiä, käytän lähimpänä olevaa, samoin mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole tullut mieleen, että puhelin on noin pyhä toisille.

Meillä puhelimet lojuu siellä sun täällä ja jos tarvetta tulee soittaa tai lähettää viestiä, käytän lähimpänä olevaa, samoin mieheni.

Miten muistat kaikkien numerot ulkoa? Vai onko ne tallennettuina? Mihin puhelimeen ystäväsi sitten lähettävät viestinsä? Vastaavatko myös miehesi puhelimeen?