Yli 200 kuollut Mt. Everestillä. Mitä järkeä on vuorikiipeilyssä?
Mount Everestin rinteillä makaa yli 200 jäätynyttä ruumista. Ja lisää tulee tasaisella tahdilla. Vaikeista olosuhteista johtuen pulaan joutuneita ei auteta vaan heidät jätetään kuolemaan. Jokainen Everestille kiipeävän täytyy hyväksyä tämä sääntö.
Ikipakkasesta johtuen ruumit eivät hajoa vaan niitä kerääntyy lisää ja lisää. Reittien varsilta on pitänyt siivota ruumiita syrjään.
Kaikki eivät siellä kuole, mutta sormien, varpaiden ja raajojen amputaatio on harrastajien arkea.
Ymmärrättekö ihmisiä, jotka haluavat tällaista extremeä?
Kommentit (51)
Hauskaa kun ruumiit jää sinne rinteeseen koska pelastaminen on liian vaarallista/vaikeaa. Voi sitten kiipeilijät miettiä kun siellä sivussa jalka törröttää hangesta, että onko tämä kaiken sen arvoista.
Kaikille ei riitä Av ja Mtv3 viihde?
Tyhmäähän se on. Mutta silti ihan ok tuo kun ei sieltä lähdetä mitään ruumitaa hakemaan vaan homma hoidetaan tällä "mitäs läksit" mentaliteetillä niinkun pitääkin. Sama mentaliteetti oli käytössä tässä Norjan sukellusturmassa, mutta kaverit sitten päättivät omalla riskillä hakea ruumiit pois. Mikä oli ihan ok.
Eri asia on jotkut pikkukylien "duudsonit" jotka tekee vaikka mitä tyhmää ja sitten yhteiskunta hoitaa kuntoon...
Jos olisi ylimääräistä rahaa,lähtisi kokeilemaan kiipeilyä Mt.Everstille..
Hyvin huomaa että AP on nainen.
Ei siinä mitään järkeä olekaan, eikä kuulukaan olla! Ihmiset ovat loppujen lopuksi aika irrationaalisia olentoja, tekevät paljon asioita jotka ovat vaarallisia ja joissa ei ole mitään järkeä. Jotkut ihmiset jopa nauttivat vaaran tunteesta, monelle se on ainoa tapa tuntea elävänsä.
Kannattaa tutustua vaikkapa hemmoon nimeltä Jeb Corliss. Kärsi masennuksesta ennenkuin aloitti base-hyppäämisen ja wingsuit hommat. Mies uhmaa kuolemaa vähän väliä ja tekee kaiken tämän ihan vain tunteakseen olevansa elossa. Jotkut ihmiset vaan ovat sellaisia.
Tietysti moni turvallisuushakuinen tässä vaiheessa ajattelee että moinen itsetuhoinen käytös pitäisi kieltää ja saada nuo riskinottajat ruotuun! Valitettavasti nämä henkilöt vaan todennäköisesti masentuisivat/alkoholisoituisivat jos heiltä kiellettäisiin nuo extreme elämykset.
Tulontasaussysteemit ei toimi, jos tuonne on varaa lähteä kuukausiksi haahuilemaan. Aikuiset ihmiset.
Epävarmat ihmiset harrastaa, jotka siis eivät ole varmoja, että pystyisivät siihen. Varmasti minäkin pystyisin, jos annetaan 2 vuotta luppoaikaa kaikki kulut maksettuina.
Vierailija kirjoitti:
No sen ymmärtää jokainen ehkä siinä vaiheessa että mitä kiksejä saa, kun kiipeää korkealle vuorelle. Ei oikeastaan mikään maailmassa voita sitä tunnetta, kannattaa mennä vaikka vaan alppimaisemiin ihastelemaan maisemia ja itse kiivetä. Siihen jää koukkuun ja janoaa lisää. Mahtavaa olisi päästä Everestille mutta itsesuojeluvaisto tulee vastaan, vähempikin extreme riittää. Liian vaativat olosuhteet, mutta ymmärrän miksi moni haluaa yrittää. Jokaisen oma valinta. On laskuvarjohypyissäkin riskinsä, silti niitä vaan harrastetaan...
Olen ollut Alpeilla monesti ja aika huikeissakin paikoissa, mutten ole jäänyt koukkuun enkä hingu korkeammille vuorille. Muutakin kivaa ja kaunista on. Ei henkeään kannata vaarantaa jonkun näköalan takia. Ja se näköala matkalla Everestin huipulle ja takaisin on tosiaan rujo ruumiineen kaikkineen.
Minulle riittää kun kiipeän katolle lunta tiputtelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tulontasaussysteemit ei toimi, jos tuonne on varaa lähteä kuukausiksi haahuilemaan. Aikuiset ihmiset.
Noihin retkikuntiin kinutaan rahoitus sponsoreilta jotka haluavat näkyvyyttä riskaabelin harrastuksen yhteydessä. Valtio ei todellakaan maksa näitä. Enkä ihan heti usko että nämä rahoitustahot antaisivat vastaavan summan johonkin hyväntekeväisyyteen tms. jos vuorikiipeily esim. yhtäkkiä loppuisi syystä tai toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kuollut pelkästään Suomessa hevosharrastukseen, mitä järkeä siinä on?
Ai joka kymmenes ratsastuskerta johtaa ratsastajan kuolemaan?
Tollo.
Kyllä tuo on valovuosia hienompi harrastus kuin esimerkiksi metsästäminen. TUossa tapetaan korkeintaan oma itsensä.
Metsästäjät sen sijaan rehastelevat 'lataavansa akkuja' tappamalla eläimiä, koska eläimillä ei ole mitään oikeuksia. Kuka tahansa pösilö, vaikkapa amerikkalainen hammaslääkäri, saa toteuttaa tappofantasioitaan vahingoittamalla tai tappamalla huvikseen leijonia, kirahveja jne. Ja suureen ääneen paasataan, kuinka on ihanata 'olla luonnossa' siis tappaa, nauttia 'luonnon rauhasta' siis tappaa rauhassa eläimiä.
Se mitä näiden tyyppien kohdalla ei sanota ääneen, on se, että ilmeisesti pitäisi jotenkin olla tyytyväinen siitä, että nämä toteuttavat tappamisen himoa 'vain' eläimiin, ei ihmisiin. En tiedä. Heistä olisi jotain hyötyä yhteiskunnalle, jos he metsästäisivät eläimien sijaan sarjamurhaajia, rikollisjärjestöihin kuuluvia, huumekauppiaita, sutenöörejä tmv. Mut ne prkeleet saattavat ampua vastaan! Ne saattavat oikeasti pelottaa viatonta metsästäjää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sen ymmärtää jokainen ehkä siinä vaiheessa että mitä kiksejä saa, kun kiipeää korkealle vuorelle. Ei oikeastaan mikään maailmassa voita sitä tunnetta, kannattaa mennä vaikka vaan alppimaisemiin ihastelemaan maisemia ja itse kiivetä. Siihen jää koukkuun ja janoaa lisää. Mahtavaa olisi päästä Everestille mutta itsesuojeluvaisto tulee vastaan, vähempikin extreme riittää. Liian vaativat olosuhteet, mutta ymmärrän miksi moni haluaa yrittää. Jokaisen oma valinta. On laskuvarjohypyissäkin riskinsä, silti niitä vaan harrastetaan...
Olen ollut Alpeilla monesti ja aika huikeissakin paikoissa, mutten ole jäänyt koukkuun enkä hingu korkeammille vuorille. Muutakin kivaa ja kaunista on. Ei henkeään kannata vaarantaa jonkun näköalan takia. Ja se näköala matkalla Everestin huipulle ja takaisin on tosiaan rujo ruumiineen kaikkineen. [/quote
Ei kaikki toki jää, minä jäin koukkuun Alpeilla siihen tunteeseen, että haluan lisää ja haastavampaa. Mutta minä en olekaan niin extreme että uskaltaisin edes yrittää Everestille, koska tosiaan on muutakin nähtävää ja koettavaa, se on herran haltuun sellainen mutta niin moni muukin asia on.. Liikaa vaan yllättäviä/muuttuvia tekijöitä siellä, mutta en ihmettele miksi jotkut lähtevät, useilla ei kanttikaan kestä loppuun asti, hienoa olisi käydä kuitenkin. Siinä on vaan jotain jumalallista kun on vuoren huipulla, maisemat huikeita. Toiset koukuttuu helpommin elämässä ylipäänsä eri juttuihin..
Juhannuksen viettäminen ainakin pitäisi lopettaa. Siinä sitä ihmisiä vasta kuoleekin. Ja autoilu.
Vierailija kirjoitti:
Tästä samasta aiheesta oli kerran ketju ja joku siellä väitti, että kyllä ne kaikki ruumiit haetaan sieltä pois. Mutta kun ei haeta.
Mun eno on Mount Everestin juuressa jossain. Ollu jo 30 vuotta. Olen katsonut niitä kuvia mitä on ja sitten youtubessa on niitä videoita missä niitä on kuvattu, mutta ei ole osunut kohdalle. Olin 12 vuotias, kun se lähti sinne. Muistan sen päivän kun eilisen. Sen piti tuoda oma ottama valokuva huipulta jne. Ei tullut kuvaa eikä tullut enoa. Muistan kun siitä meni aikaa ennen kun se julistettii virallisesti kuolleeksi, niin kirkko ehdotti hautapaikkaa.. Muistan kun vaarini ja mummini kysyi miksi, eihän koko ihmistä ole löydetty ja nyt pitäs haudata tyhjä arkku ja maksaa siitä paikasta ja arkusta.. Ei tullut kauppoja. Heti se kirkko kuitenki oli "muistamassa" En tiedä miten nekään edes sitten tiesi.
Vierailija kirjoitti:
Epävarmat ihmiset harrastaa, jotka siis eivät ole varmoja, että pystyisivät siihen. Varmasti minäkin pystyisin, jos annetaan 2 vuotta luppoaikaa kaikki kulut maksettuina.
Tai sitten et. Kaikkien elimistö ei kestä sitä. Sieltä kyllä lähetetään kesken nousun alas ihmisiä, joiden on hyvin perustein arveltu suoriutuvan kiipeämisestä, vaan eipähän sitten onnistukaan.
Miksi täälläkin pitää olla kitisemässä, että en ymmärrä sitä ja tätä? Onko se noin vaikeaa ymmärtää, että eri ihmiset saavat nautintonsa erilaisista asioista? Ja kaikille se muutaman kymppitonnien kustannus ei todellakaan ole sen kokemuksen esteenä. Ymmärrän, että ap:lle Seiskan juorujen lukeminen voi olla se hänen mielenkiintoinen harrastus, mutta miksi pitää olla kritisoimansa toisten touhuja? Varsinkin, jos ne eivät vaaranna tai estä ap:n Seiskan juorujen vatvontaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on valovuosia hienompi harrastus kuin esimerkiksi metsästäminen. TUossa tapetaan korkeintaan oma itsensä.
Metsästäjät sen sijaan rehastelevat 'lataavansa akkuja' tappamalla eläimiä, koska eläimillä ei ole mitään oikeuksia. Kuka tahansa pösilö, vaikkapa amerikkalainen hammaslääkäri, saa toteuttaa tappofantasioitaan vahingoittamalla tai tappamalla huvikseen leijonia, kirahveja jne. Ja suureen ääneen paasataan, kuinka on ihanata 'olla luonnossa' siis tappaa, nauttia 'luonnon rauhasta' siis tappaa rauhassa eläimiä.
Se mitä näiden tyyppien kohdalla ei sanota ääneen, on se, että ilmeisesti pitäisi jotenkin olla tyytyväinen siitä, että nämä toteuttavat tappamisen himoa 'vain' eläimiin, ei ihmisiin. En tiedä. Heistä olisi jotain hyötyä yhteiskunnalle, jos he metsästäisivät eläimien sijaan sarjamurhaajia, rikollisjärjestöihin kuuluvia, huumekauppiaita, sutenöörejä tmv. Mut ne prkeleet saattavat ampua vastaan! Ne saattavat oikeasti pelottaa viatonta metsästäjää!
Jos kukaan ei metsästäisi vaikka hirviä, niin ihmisiä kuolisi auton ja hirven törmäyksissä vuosittain selvästi enemmän. Hirvet söisivät myös puiden taimia, jolloin metsän tuotto heikkenee selvästi. Mutta kun ei haluta nähdä kuin se oma yksisilmäisen näkemyksensä, että metsästäminen on julmaa, niin silloin ei todellakaan näe kaiken vaikutusta kaikkeen. Mutta jos kerrankin näkisit sen hirvikolarin jäljet, jossa muutama viaton autossa istuja on murskaantunut tuulilasista sisään tulleen muutaman sadan kilon hirven ruhon alle, voisi mielipiteesi muuttua.
Ei ne ruumiit siellä mitään, mutta se ulosteiden ja roskien määrä!
George Mallory lienee tunnetuin Everestillä kuolleista. Hän oli kaiketi ensimmäinen, joka pääsi edes lähelle huippua. Itse asiassa jopa siitä käydään keskustelua, että pääsikö hän huipulle ja kuoli vasta palatessaan. Mallorylta kysyttiin, miksi hänen pitää sinne kiivetä. "Because it's there!"
Everest ei edes ole vaarallisin vuori. Esimerkiksi Annapurna I:lle yrittäneistä on toistaiseksi kuollun n. 30 %. K2:n prosentti on 25:n luokkaa. Luulisin, että tähän vaikuttaa se, että Everest on parhaiten tunnettu. Vuorikiipeilyasiantuntija ottakoon kantaa.
Marsiinkin on menijöitä, vaikka on hyvin tiedossa, että matkalippu on yksisuuntainen. Toiset täällä Aihe vapaassa pohtivat, onko elämä elämisen arvoinen ylipäätään. Jotkut pohtivat, että olisiko Annapurnan huipulle nouseminen sittenkin ilmeisen kuolemanvaaran arvoista. Mitä järkeä on yhtään missään? Eikö olisi viisainta lähteä lähetystyöhön Pohjois-Sentinelin saarelle?