Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teinini uhkaa itsemurhalla joka päivä
26.02.2018 |
Hän on lukion ykkösellä. Pärjäsi peruskoulussa kuuntelemalla. Nyt lukiossa pitäisi lukea eikä hän halua lukea vaan pelata tietokonepelejä kavereiden kanssa. Syyttää minua etten ole opettanut häntä lukemaan läksyjä. On saanut kursseista nelosia.
En voi pakottaa noin isoa ihmistä lukemaan. Hän uhkasi tänä aamuna minua lyömisellä. Huusi kuin syötävä. Haluaa lopettaa koulun ja me vanhemmat emme salli sitä.
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niin huolissani tuosta itsemurhauhkauksesta. Jos olisi mitään aikomusta tehdä sitä niin ei tarvitsisi uhkailla.
Täsmälleen päinvastoin. Itsemurhasta puhuminen on nimenomaisesti varoitusmerkki itsemurhariskistä. Kaikkien virallisten tahojen neuvo asian suhteen on AINA sama: jos henkilö puhuu itsemurhasta tai uhkaa sillä hänet on otettava vakavasti.
En ottaisi vakavasti jos joku jonne uhkaa tehdä itsemurhan koska ei saa pelata 24/7/365 koulunkäynnin vuoksi. Ainahan teinit yrittävät vaikka millä konstilla saada etuja itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niin huolissani tuosta itsemurhauhkauksesta. Jos olisi mitään aikomusta tehdä sitä niin ei tarvitsisi uhkailla.
Hänellä ei ole mitään syytä tappaa itseään. Häntä on kohdeltu kuin kukkaa kämmenellä ja hänen tarpeensa on aina huomioitu pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Joutuu toki täyttämään tiskikoneen kerran viikossa ja viemään roskat ulos kerran viikossa. Väittää, etteivät kaverit joudu tekemään niin ja häntä sorretaan. On kohta 17-vuotias ja järjettömän lapsellinen.
Tuossa se ongelma onkin. Ei lasta pidä kohdella kuin kukkaa kämmenellä. Se ei opi vastuun ottamista, eikä käsittelemään pettymyksiä.
Yläkoulun lehtorina koen, että nämä "kukkaa kämmenellä" -tyypit ovat nykyisin vähintäin yhtä suuri yhteiskunnallinen ongelma kuin kaltoinkohdellut. Jopa niin, että kaltoinkohdelluilla on mahdollisuus nousta normaaliin elämään, mutta pilalle hemmotellut eivät siihen pysty juurikin siksi, että muutos vaatii mukavuusalueelta poistumista ja heille ei ole kehittynyt siihen kykyjä.
Ei kauniisti kohtelu tarkoita välttämättä hemmottelemista. Se on rakastavaa ja ystävällistä käytöstä ottaen huomioon lapsen ikätason ja sen vaatimukset.
Siinä kuuluisassa "minun nuoruudessani" ei kuitenkaan jouduttu keskustelemaan siitä, onko kerran viikossa tiskikoneen tyhjennys tai roskapussin vieminen liikaa vaadittu. Vaikka joku nyt loukkaantuisi, sanoisin, että jossain on menty pahasti metsään, mikäli tuollaisista joudutaan vääntämään. Elämän perusaskareista.
Olen kyllä tavannut 12-vuotiaan, joka ei osannut leikata leipää, kun äiti oli aina leikannut sen hänelle. Olen myös tavannut lukemattomia 15-vuotiaita, jotka eivät osaa kuoria perunaa jne.
Ikäkausista ja niiden huomioon ottamisesta sen verran, että ne ovat täysin kulttuurillinen käsite. Juuri vähän aikaa sitten lehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan valmiudet omillaan elämiseen ja vastuunottoon ovat muutamassa sukupolvessa liukuneet ikäryhmissä ylöspäin. Mitään geneettistä muutosta ei tuossa ajassa ole tietenkään ehtinyt tapahtua.
En ole sitä mieltä, että isoisovanhempieni aikainen normi, jossa ripille päässyttä kohdeltiin aikuisena velvollisuuksineen ja murrosiästä ei kukaan ollut kuulutkaan, olisi ideaali. Nyt on vain niin, että kun puhutaan 17-vuotiaasta, "ikätasosta ja sen vaatimuksista" voidaan odottaa jo aika paljon.
Jos aika menee pelikoneella, siihen puuttuminen tuottaa raivarin, viikottainen astianpesukoneen tyhjennys tuottaa taistelun jne, niin ohjakset on päästetty lipsumaan pahasti. Homo sapiensin 300000 vuoden historia ei nimityäin anna mitään viitteitä siitä, että velvollisuuksjen hoitaminen tuon ikäiseltä olisi jotenkin ylivoimaista, varsinkin kun ne velvollisuudet ovat historiallisesti varsin keveitä nykyisessä Suomessa.
Minulla ei ole antaa aukottomia neuvoja ap:n tapauksessa. Jos olisi, olisin suuri guru, sillä ongelma on yleinen. Minulla on kuitenkin antaa neuvo, ettei vastaavaan päädyttäisi. Asettakaa lapsillenne myös vaatimuksia. Kaikista vaatimuksista ei myöskään tarvitse, eikä pidäkään neuvotella. Perustella ne voi, jos siltä tuntuu, mutta niistä ei lipsuta.
Lasta pitää rakastaa ja myös hemmotella joskus. Lapsen rakastaminen ei ole kuitenkaan sitä, että annetaan loputtomasti siimaa ja käydään loputtomasti neuvotteluja.
Minä kokeilisin ap:n tapauksessa sitä, että pojan kanssa käytäisiin läpi oikeudet ja velvollisuudet. Jos velvollisuudet tuottavat ongelmia, oikeuksia karsitaan, armotta. Oikeudet sidottaisiin koulun sujumiseen ja niihin muutamaan kotiaskareeseen, tarkastusväli aluksi hyvin lyhyt. Kuten sanottu, tuo ei ole aukoton ratkaisu, kun tilanne on päässyt tuollaiseksi. Siitä voi seurata vaikka mitä, mutta alkuperäisessä tilanteessa jatkamisella luisutaan 100-prosenttisen varmasti helvettiin.
Ketjun fiksuin kommentti! Jalat kannattaa pitää maan päällä ja jonnelle vastuuta ja vapautta sopivassa määrässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niin huolissani tuosta itsemurhauhkauksesta. Jos olisi mitään aikomusta tehdä sitä niin ei tarvitsisi uhkailla.
Täsmälleen päinvastoin. Itsemurhasta puhuminen on nimenomaisesti varoitusmerkki itsemurhariskistä. Kaikkien virallisten tahojen neuvo asian suhteen on AINA sama: jos henkilö puhuu itsemurhasta tai uhkaa sillä hänet on otettava vakavasti.
On otettava vakavasti, mutta mitään järkevää apua ei ole saatavilla. Perheen on pystyttävä itse ratkaisemaan ongelma, eli kasvattaa lastansa parempaan psyykkiseen terveyteen.
Monilla hyvilläkin perheillä on mielisairaita lapsia koska mielisairauksien periytyvyys on geneettistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niin huolissani tuosta itsemurhauhkauksesta. Jos olisi mitään aikomusta tehdä sitä niin ei tarvitsisi uhkailla.
Täsmälleen päinvastoin. Itsemurhasta puhuminen on nimenomaisesti varoitusmerkki itsemurhariskistä. Kaikkien virallisten tahojen neuvo asian suhteen on AINA sama: jos henkilö puhuu itsemurhasta tai uhkaa sillä hänet on otettava vakavasti.
En ottaisi vakavasti jos joku jonne uhkaa tehdä itsemurhan koska ei saa pelata 24/7/365 koulunkäynnin vuoksi. Ainahan teinit yrittävät vaikka millä konstilla saada etuja itselleen.
No missä tapauksessa sinun mielestäsi itsemurhasta puhuva ihminen pitää ottaa vakavasti vai pitäisikö milloinkaan? Pitääkö sen näyttää surulliselta? Pitääkö syyn olla kuulijan mielestä vakava? Pitääkö sen sanoa "aikuisten oikeesti"?
Sinulla kun näemmä on kuitenkin enemmän pätevyyttä kuin alan ammattilaisilla niin kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niin huolissani tuosta itsemurhauhkauksesta. Jos olisi mitään aikomusta tehdä sitä niin ei tarvitsisi uhkailla.
Täsmälleen päinvastoin. Itsemurhasta puhuminen on nimenomaisesti varoitusmerkki itsemurhariskistä. Kaikkien virallisten tahojen neuvo asian suhteen on AINA sama: jos henkilö puhuu itsemurhasta tai uhkaa sillä hänet on otettava vakavasti.
En ottaisi vakavasti jos joku jonne uhkaa tehdä itsemurhan koska ei saa pelata 24/7/365 koulunkäynnin vuoksi. Ainahan teinit yrittävät vaikka millä konstilla saada etuja itselleen.
No missä tapauksessa sinun mielestäsi itsemurhasta puhuva ihminen pitää ottaa vakavasti vai pitäisikö milloinkaan? Pitääkö sen näyttää surulliselta? Pitääkö syyn olla kuulijan mielestä vakava? Pitääkö sen sanoa "aikuisten oikeesti"?
Sinulla kun näemmä on kuitenkin enemmän pätevyyttä kuin alan ammattilaisilla niin kiinnostaa.
Mikä pätevyys sinulla on? Minulla on yleistä elämänkokemusta muun muassa nuoriso-ohjaajan työn kautta. Havaitsin työssäni, että teinit osaavat manipuloida syyllistämällä vanhempiaan saadakseen esim. tupakkarahaa. Sain kerätä tupakoita pois nuorisotalon nurkan takana polttavista teineiltä ja kysyin miksi he ylipäänsä polttavat kielletyllä paikalla ja kuinka ovat saaneet rahat tupakkaan. Kuulemma masennukseen ja siihen, ettei pääse muiden kanssa hampparipaikkaan, vetoamalla irtoaa helposti tupakkarahaa. Sitä masennusta en kyllä huomannut kun teinit nauraa räkättivät keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi niin huolissani tuosta itsemurhauhkauksesta. Jos olisi mitään aikomusta tehdä sitä niin ei tarvitsisi uhkailla.
Täsmälleen päinvastoin. Itsemurhasta puhuminen on nimenomaisesti varoitusmerkki itsemurhariskistä. Kaikkien virallisten tahojen neuvo asian suhteen on AINA sama: jos henkilö puhuu itsemurhasta tai uhkaa sillä hänet on otettava vakavasti.
En ottaisi vakavasti jos joku jonne uhkaa tehdä itsemurhan koska ei saa pelata 24/7/365 koulunkäynnin vuoksi. Ainahan teinit yrittävät vaikka millä konstilla saada etuja itselleen.
No missä tapauksessa sinun mielestäsi itsemurhasta puhuva ihminen pitää ottaa vakavasti vai pitäisikö milloinkaan? Pitääkö sen näyttää surulliselta? Pitääkö syyn olla kuulijan mielestä vakava? Pitääkö sen sanoa "aikuisten oikeesti"?
Sinulla kun näemmä on kuitenkin enemmän pätevyyttä kuin alan ammattilaisilla niin kiinnostaa.
Mikä pätevyys sinulla on? Minulla on yleistä elämänkokemusta muun muassa nuoriso-ohjaajan työn kautta. Havaitsin työssäni, että teinit osaavat manipuloida syyllistämällä vanhempiaan saadakseen esim. tupakkarahaa. Sain kerätä tupakoita pois nuorisotalon nurkan takana polttavista teineiltä ja kysyin miksi he ylipäänsä polttavat kielletyllä paikalla ja kuinka ovat saaneet rahat tupakkaan. Kuulemma masennukseen ja siihen, ettei pääse muiden kanssa hampparipaikkaan, vetoamalla irtoaa helposti tupakkarahaa. Sitä masennusta en kyllä huomannut kun teinit nauraa räkättivät keskenään.
En ole puhunut asiantuntemuksestani mitään vaan totesin sellaisen faktan, että jokainen itsemurhien vähentämiseen tähtäävä kampanja, jokainen asiaa käsittelevä dokumentti ja kirja ja kaikki asiantuntijat toteavat, että itsemurhauhkaus tulee aina ottaa vakavasti.
Mutta sinä siis kerrot olevasi "nuoriso-ohjaaja", joka ei ota nuoren tekemää itsemurhauhkausta vakavasti koska elämämkoulu.....
Vie hänet hoitoon. Siskoni oli tuollainen, ja sai hoitoa ja nyt menestynyt aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on masentunut. Nyt äkkiä apua ja vanhemmat päät pois pers eestä
M1:stä ei saa siksi, että pelaa liikaa ja saa nelosia koulusta. Pääsette jonoon nuorisopsyk.poliklinikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tuntuu olevan käsistä karannut tietokonepelien pelaaminen. Nyt sille stoppi kokonaan kevään ajaksi. Hankitte surkean perusläppärin, jossa pyörii vain office ja perusnetti, pelikone jäähylle. Saa takaisin kun ensin ryhdistäytyy koulussa. Joku liikuntaharrastus vielä lisäksi.
Nämä on sitä helpimpi toteuttaa mitä nuoremmasta on kyse. Opiksi siis muille teinien vanhemmille.
No, omasta kokemuksesta voin sanoa, että jos mun vanhemmat olisi tehneet mulle tollasen tempun kun olin tuon ikäinen, olisin varmaan oikeasti tappanut itseni. Olin vakavasti masentunut, koulussa ei ollut ystäviä, ainoat ystävät olivat nettikavereita. Mulla liika pelaaminen oli oire masennuksesta, kun ei mikään kiinnostanut eikä jaksanut käydä koulua. Ei siinä auta mikään kurin kiristäminen, se päinvastoin vaikeuttaa tilannetta ja välejä lapsen kanssa. Minusta ap:n pitäisi yrittää saada keskusteluyhteys lapseensa, tai jos lapsi ei halua puhua, niin johonkin kuraattorin juttusille tjms. Ei tuo ole normaalia käytöstä, lapsi vaikuttaa masentuneelta tai ahdistuneelta, tai koulussa voi olla joku ongelma, jonka sitten kaataa vanhempien niskaan huonolla käytöksellä.
Keskustele nuoren kanssa, kiihtymättä. Kysy miksi puhuu noin huolestuttavasti, joten harkitset ottavasi yhteyttä koulukuraattoriin. Onko oikeesti noin paha olla vai haluaako tahallaan huolestuttaa vanhemmat.
Pistä nuorelle raja, esimerkiksi kuukausi tai pari, parantaa koulumenestystään. Jos ei tulosta tai muutosta parempaan, sano että koulupalaverin paikka.
Kun nuori sanoo "tietävänsä itse, osaa itsekin, oon jo 16 vuotias", kehota käyttäytymään myös sen mukaisesti. Jos käyttäytyy kuin lapsi, kohdellaan myös lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no totta kai pitää sallia lopettaa. Ajatteletko sinä ap itseäsi vai lapsesi tulevaisuutta ollenkaan? Jos ei ole lukuintoa, ei se huono yo todistus mitään auta, jatko opiskelu on edessä kuitenkin, huonoilla papreilla. Anna pojan nyt mennä ammattikouluun. Kaikki ei jaksa lukea. Pahimmillaan vielä reputtaa niin kuin meidän lukan pojat, ja se on traumaattista ja koko 3 vuotta meni hukkaan siinä.
Ongelmaisen teinin ja itsemurhan tehneen lapsen äitipuolena kehotan hakemaan heti apua. Lasu tehdään siinä tilanteessa jos teini kieltäytyy kaikesta tarjotusta avusta.
Muista että avun hakeminen ei riitä. Avun kohteen täytyy haluta ottaa apua vastaan. Muuten siitä ei ole apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yleensä kolme eri vaihtoehtoa, miksi nuori uhkailee vanhempaansa itsemurhalla...
1.) Nuori kokee, ettei hän saa vanhemmaltaan tarpeeksi huomiota. Kun hän uhkailee, että haluaa tehdä itsemurhan, niin silloin ainakin takuuvarmasti saa huomiota.
2.) Nuori on aina saanut huomiota, eli sen puutteesta ei ole kyse. Hän on jostain nyt sitten suuttunut syvästi ja loukkaantunut vanhemmalleen, ja haluaa vain kiusata häntä ja pelotella itsemurhalla. Mikäs sen hirveämpää, kuin kuulla oman lapsen uhkailevan itsemurhalla. Säikäyttää takuuvarmasti vanhemman, kuin vanhemman.
3.) Nuori harkitsee oikeasti itsemurhaa. Salaa hän miettii, pitäisiköhän tehdä se vai ei. Itsemurhalla uhkaileminen on hänen viimeinen hätähuuto. Nuori on vailla sitä, että häntä autetaan, ja estetään. Hän on vailla sitä, että sanotaan, että älä tee sitä, älä kuole! Nuori ei siis vielä tässä vaiheessa oikeasti halua satavarmasti kuolla, vaan punnitsee tosissaan vaihtoehtoja elämän ja kuoleman välillä. Lopullisen itsemurhapäätöksen tehnyt henkilö ei nimittäin enää uhkaile. Tässä tapauksessa uhkailu on siis vain hyvä asia. Silloin nuori ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä. Jos itsemurhalla uhkailut yhtäkkiä loppuvat, niin PAHIN VIRHE, mitä vanhempi voi tehdä, on se, että luulee kaiken olevan hyvin. Yleensä kun uhkailut loppuvat, niin nuori on jo päättänyt kuolla.
Se mitä tässä tilanteessa pitää nyt tehdä, niin nuoren kanssa on keskusteltava vakavasti. On selvitettävä, miksi hän uhkailee itsemurhalla. Eli on selvitettävä, onko hän siis oikeasti harkinnut sitä, vai ei. Jos selviää, että nuori on vain vailla huomiota, niin silloin antakaa hänelle sitä huomiota. Tehkää asioita yhdessä, puhukaa asioista.
Jos selviää, että nuori on vain suuttunut ja loukkaantunut jostain ja haluaa pelotella, niin selvittäkää mistä tämä johtuu. Selvittäkää välinne. Tehkää selväksi, ettei ketään saa pelotella noin vakavalla asialla. Tehkää myös selväksi, että ketään ei saa lyödä.
Jos selviää, että nuori on oikeasti harkinnut itsemurhaa, niin hankkikaa hänelle apua. Lastensuojelua tähän on turha sotkea, se vain pahentaa tilannetta. Hakekaa apua esim. aika terapiaan. Jos selviää, että nuori on oikeasti harkinnut itsemurhaa, niin koulun käynti on tässä tilanteessa nyt täysin yhdentekevä juttu, ja sivuseikka. Joku hylätty koearvosana ei paljon haudassa merkkaa.
Nuori pitää saada vakavalla keskustelulla avautumaan oikeasti. Sillä kyllähän itsetuhoinen ihminen voi valehdella päin naamaa. Nuori voin vaikka valehdella, että en minä nyt tosissaan ollut, kunhan halusin vain pelotella. Tässä tilanteessa haastavin juttu, on saada nuori puhumaan totta.
Yksi pahimmista virheistä mitä vanhempinvointehdä, on se, että nuori on ihan rikki, ja suunnittelee itsemurhaa, ja vanhempi on vain huolissaan lapsen koulumenestyksestä. Niinkuin sanoin, jos nuori on suunnitellut itsemurhaa on koulun käynti sivuseikka. Pitäkää vaikka "tuhat" välivuotta. Kun pää saadaan kuntoon, niin alkaa koulukin sujumaan. Ja muistakaa...Lukio ei ole kaikkia varten. On muitakin vaihtoehtoja.
Miksi, ette salli, että lopettaa koulun? Jos on henkisesti loppu, niin tauko ja ehkä muut opintovaihtoehdot ovat paikallaan. Itsemurhalla uhkailu kannattaa aina ottaa tosissaan. Se on avunhuuto, joka voi päättyä huonosti ja lopullisesti.
Tiedän itsemurhalla uhkailleen, jota kukaan ei ottanut tosissaan. No hyppäsi jouluna junan alle tämä tyhjällä uhkailija. Ota uhkaus tosissaan, sillä se voi tosiaan olla totta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lopetus ja amikseen.
Olette tehneet vääriä valintoja.
Omani myös pärjää kuuntelemalla ja olen saanut miehen tajuamaan että ei lukioon.
Lukiossa ei pärjää jos ei lue.Amikseksesta voi jatkaa ammattikorkeakouluun.
lukiossa pärjää älykäs vaikkei lukis kun kerran läksyt ja varsinkin jos on matemaattinen ja kiinnostaa vielä fykebi. Näin meillä. Pelasi myös tietokonepelejä mutta koulunkäynti ei kärsinyt ja nyt opiskelee yliopistossa suosittua alaa.
Aika outo vaatimus tuo, että aikuisten pitäisi irtisanoutua. Voihan koulun käynnissä auttaa muutenkin, vaikka töiden jälkeen. Nyt on jokin pielessä...Jospa tämä vaatimus, että aikuisten pitäisi jäädä töistä pois, että voisivat vahtia hänen koulun käuntiään, on vain pelkkä tekosyy. Entäs jos tämä nuori haluaa, että aikuiset jäisivät töistä pois, ja jäisivät vahtimaan häntä siksi, ettei hän sillä välin tapa itseään. Onkohan nyt niin kamalaa jäädä töistä pois, jos oman lapsen henki on ehkä vaarassa? Enkä tarkoita, että pitäisi irtisanoutua, vaan eikö voisi vaikka ottaa palkatonta vapaata? Tai vaikka jotain sairaslomaa? Tai jotain...Ottakaa nuoren kanssa yhdessä aikalisä, ja jääkää kotiin, jos ei muu auta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä psykologisesta kontrollista http://kiintymysvanhemmuus.blogspot.fi/2015/04/lempea-vuorovaikutus-vai…
Psykologisella kontrollilla tarkoitetaan vanhemman tapaa manipuloida lapsen ajattelua ja kiintymyssuhdetta vanhempaan, esimerkiksi syyllistämistä, kiristämistä, ehdollista hyväksyntää tai lapsen näkökulman huomiotta jättäminen ja itseilmaisun rajoittaminen. Klassisia arjen esimerkkejä on vedota vanhemman uhrautumiseen lapsen eteen tai maailman nälkää näkeviin lapsiin ruokailutilanteissa, huomion pois vetäminen lapsen toimiessa toisin kuin vanhempi haluaisi ja vastaavasti lapsen hukuttaminen hellyydenosoituksiin kun hän toimii halutusti sekä lapsen eriävän mielipiteen sivuuttaminen. Arkikielellä psykologista kontrollia ovat siis uhkailu, kiristys ja lahjonta.
Kuulehan nyt sinä ”psykologisella kontrollilla manipuloiva”. Jotkut vanhemmat ovat riittävän älykkäitä ohjaamaan lapsiaan toivottuun suuntaan. Eihän 3 luokkalainen vielä ymmärrä, että enkun sanoja kannattaa joka viikko opetella niin ei sitten yhtäkkiä huomaa olevansa kuutamolla enkussa. Meillä lapset arvostavat sitä, että vanhemmat ovat olleet läsnä ja vanhemmat jakaneet omaa tietämystään ja kannustaneet lukemaan. Meillä lapset tietävät, että vanhempien menestys elämässä ei ole tullut ilmaiseksi, vaikka duunari niin ehkä olettaakin. Vanhin lapseni sanoi viisaasti, että hän pitää kalliista asioista, joten akateeminen koulutus on must. Meillä nuorin lähti 2 luokalla enkku-suomi -luokalle, meni testeistä heittäen läpi eikä ole päivääkään opiskellut enkkua tai ollut englanninkielisessä päikkärissä. Jotain hyötyä youtubestakin ;-) Oma motivaatio ja kiinnostus perheen tuella kaikein tärkein. ”Psykologisella kontrollilla manipuloivan” lapsi ilmeisesti siistijä tai muuten syrjäytynyt/pienipalkkainen. Kyllä jälkikasvulleen kannattaa tehdä selväksi, että lähihoitajan palkalla ei niin vain lähdetä Malediiveille. Se ei ole manipulointia vaan faktat pöytään.
Alue: Aihe vapaa
Viimeistään ammattikorkeakoulussa pitää osata opiskelutekniikkaa. Se ei ole aalatiedettä. Miksei sitä voisi alkaa opiskella ja soveltaa heti eikä joskus tulevaisuudessa?
Kaikki ihmiset eivät ole käytännöllisesti lahjakkaita. Olen törmännyt elämäni aikana sellaiseen henkilöön, joka oli käytännön lahjakkuutta vaativissa opinnoissa eikä menestynyt niin hyvin että olisi voinut valmistua. Hän vaihtoi lukioon ja jatkoi yliopistoon sellaiselle alalle, jolle sitten myöhemmin työllistyi. Hän hakeutui alunperin ensimmäiseen jatko-oppilaitokseen vanhempiensa toivomuksesta. Olisi ollut parempi jos olisi kuunnellut opoa ja mennyt heti lukioon sen sijasta, että kävi kokemassa kovan kolhun itsetunnolleen vanhempiensa toivomassa oppilaitoksessa. Vanhemmat eivät ole aina oikeassa.
Teini-ikäinen voi käyttäytyä kuin sekopää. Ongelma on kehitysvaiheessa eikä ihmisessä. Kannattaa vain sinnikkäästi kestää kehitysvaihe ja pitää kiinni opinnoista eikä luovuttaa heti. Kyllä se teini-ikä hellittää useimmilla ennen kolmattakymmenettä ikävuotta. Itsekin uhkailun vanhempiani teininä vaikka minkälaisilla asioilla kun en saanut tahtoani läpi. Väitin lähteväni myymään itseäni koska en saanut mielestäni riittävästi rahaa muotivaatteisiin ja meikkeihin. Todellisuudessa olin neitsyt vielä ylioppilaanakin.
Tottakai harmittaa jälkikäteen, että tuli pilattua välit vanhempien kanssa typerällä suunsoitolla.