Teinini uhkaa itsemurhalla joka päivä

Olisi kiva tietää miten tämä eteni? Siitä olisi apua monelle samassa tilanteessa olevalle.

Leomama kirjoitti:

Olisi kiva tietää miten tämä eteni? Siitä olisi apua monelle samassa tilanteessa olevalle.

Vasta tänä aamuna aloitettu ketju, joten jatkoa tulee, etenkin jos asuvat Pårvoossa. Jatko-osa tulee olemaan kuitenkin hidas.

btdt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo mene persoonan kehittymiseen, eli siihen kun lapsi tekee pesäeroa vanhempiinsa ja joutuu ottamaan itse vastuun tulevaisuudestaan. Kannattaa lempeästi ohjata ja neuvoa oikeaan suuntaan. Useimmiten väittelyistä pääsee helpoimmalla kun myöntää kaiken.

Sitä lempeyttä on nyt käytetty aivan tarpeeksi ja nyt on kovempien keinojen aika kun toinen tulee silmille. Kyllä meistä pääsee eroon vaikka ottamalla ja muuttamalla pois kotoa. Emme estä jos kävisi koulunsa. Hänelle eivät mene mitkään perustelut jakeluun. Ei niitä lapiomiehen ammatteja ole enää olemassa. Tuilla elämistä ja pelaamista emme hyväksy elämäntapana.

Hae nyt apua sille pojallesi ennen kuin on täysi-ikäinen ja et enää voi häntä auttaa. Alkaa kohta kuulostaa kuin toivoisit lapselle käyvän huonosti, että pääsisit hänestä eroon. Ja muuten, tuon ikäiset pojat elävät murrosikänsä hankalinta aikaa. 

17-vuotias murrosikäinen? Lol.

Hoitoon. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi, ette salli, että lopettaa koulun? Jos on henkisesti loppu, niin tauko  ja ehkä muut opintovaihtoehdot ovat paikallaan. Itsemurhalla uhkailu kannattaa aina ottaa tosissaan. Se on avunhuuto, joka voi päättyä huonosti ja lopullisesti.

Entäs jos on laiska, joka ei viitsi lukea läksyjään eikä tehdä kotitehtäviään puhumattakaan kokeisiin lukemisesta? Pitäiskö jokaiselle laiskalle järjestää hoitopaikka ja terapia sekä huvituksia ettei vaan tule paha mieli tai joudu ponnistelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyttää meitä vanhempia siitä, ettemme ole koko ajan vieressä vahtimassa. Vaatii vanhempia irtisanoutumaan töistä jotta voisimme vahtia hänen opiskeluaan. Saa mielettömiä raivareita kun pakotamme hänet pois koneelta.

Teenkö hänestä lastensuojeluilmoituksen, että hän pääsisi hoitoon? En kestä enää itsemurhalla uhkailua koska oma vanhempani on tehnyt itsemurhan.

Ihan sama mitä teet mutta ÄLÄ sotke lastensuojelua elämäänne!! Itse tein sen ja kadun enemmän kuin mitään.. nyt teinini perhe(koulu)kodissa ja kärsii valtavasti(

Lastensuojelu muutenkin kyttäyksineen ja kyykytyksineen on tehnyt elämästämme helvettiä! Vanhempien ja toisen lapsen myös.

Joten jos mitenkään pärjäätte muilla tavoin niin älä..

Niistä on niin erilaisia kokemuksia. Itselläkin oikein negatiivinen.

Eivät osanneet katsoa kokonaisuutta vaan olettivat ihan muuta, kun väsynyt itsesyytöksiin taipuvainen äiti sinne meni kertomaan asioitaan.... eivät nähneet lainkaan, että olin taipuvainen kauhistelun ja olisin Tarvinnut laannutusta. Se oli ihan kafkalainen kauhean hirveä,tilanne, josta kyllä kärsin. Pari vuotta.

Siellä oli toinen vanhempi virkailija, joka onneksi näki tilanteen ja minun oma mieheni tuli myös tuekseni.

Siellä oli pikku tyttö tekemässä ensi arviointia sekä sellainen vanha konkari, joka oli kuin vanginvartija...niin kova ja luuli, että meillä todella vakavat ongelmat. Se oli hirveää. Sairasta. Menin todella paniikkiin.

Selkäpiitä kylmäävät muistot jäi.

Onneksi oli tukeakin.

Teillä tuo tilanne eri.

Koulupsykologi ja terveydenhoitaja lukiolaiselle hyvät. Sinne pitää vain sitten itse osata tilata aika. Soita sinä.

Se lapsenne tarvitsee apuja. Ei itse pääse irti, ettekä te osaa auttaa...ei teidän tarvitsekaan, mutta teidän pitäisi pystyä hakemaan hänelle apua.

Hakekaa itsellenekin apuja, että osaatte suhtautua. Yhteistyötä sen auttavan avun kanssa.

Apua se lapsenne huutaa...ihan konkreettisesti.

Hommiin vaan. Apua hakemaan. Lääkärikin voi auttaa ja kertoa mistä apuja.

Menkää muualle siiz, ellette siiz osaa siiz puhuu siiz kunnolla siiz.

Nii.

No mutta, eikö niille kotieläimillekin tehdä paikka ja isäntä heti selväksi jotta he tuntevat olonsa turvalliseksi ja varmaksi. Samaa metodia voi noille helmoissa roikkuvillekin soveltaa. Mulla ei ollut lapsena mitään saumaa korottaa vanhemmilleni ääntäni puhumattakaan muusta epäarvostuksesta heitä kohtaan ja varsin hyvin on elämä kuljettanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi, ette salli, että lopettaa koulun? Jos on henkisesti loppu, niin tauko  ja ehkä muut opintovaihtoehdot ovat paikallaan. Itsemurhalla uhkailu kannattaa aina ottaa tosissaan. Se on avunhuuto, joka voi päättyä huonosti ja lopullisesti.

Entäs jos on laiska, joka ei viitsi lukea läksyjään eikä tehdä kotitehtäviään puhumattakaan kokeisiin lukemisesta? Pitäiskö jokaiselle laiskalle järjestää hoitopaikka ja terapia sekä huvituksia ettei vaan tule paha mieli tai joudu ponnistelemaan?

Mä en tiedä yhtäkään ihmistä joka olisi "laiska". Yleensä sen "laiskuuden" taustalla on jotain muita ongelmia. Normaali ihminen ei jätä kouluja kesken ja jää kotiin pelaamaan koska ei huvita tehdä mitään muuta. Se, ettei huvita tehdä mitään, on ihan perinteinen masennuksen oire. Kaikki nämä mun tuntemat "laiskat" ihmiset ovat kummasti saaneet koulut loppuun ja työpaikan etsittyä, heti kun masennus/ahdistus/paniikkihäiriö/sosiaalisten tilanteiden pelko on hoidettu kuntoon.

Ei nuo itsemurhauhkailujen syykategoriat riitä. Nuori uhkailee lisäksi mm. tyttökaveri on jättänyt, koulussa kiusataan, keino saada rahaa, säikyttely, psykopatia, jne. jne.

Vierailija kirjoitti:

Kuulehan nyt sinä ”psykologisella kontrollilla manipuloiva”. Jotkut vanhemmat ovat riittävän älykkäitä ohjaamaan lapsiaan toivottuun suuntaan. Eihän 3 luokkalainen vielä ymmärrä, että enkun sanoja kannattaa joka viikko opetella niin ei sitten yhtäkkiä huomaa olevansa kuutamolla enkussa. Meillä lapset arvostavat sitä, että vanhemmat ovat olleet läsnä ja vanhemmat jakaneet omaa tietämystään ja kannustaneet lukemaan. Meillä lapset tietävät, että vanhempien menestys elämässä ei ole tullut ilmaiseksi, vaikka duunari niin ehkä olettaakin. Vanhin lapseni sanoi viisaasti, että hän pitää kalliista asioista, joten akateeminen koulutus on must. Meillä nuorin lähti 2 luokalla enkku-suomi -luokalle, meni testeistä heittäen läpi eikä ole päivääkään opiskellut enkkua tai ollut englanninkielisessä päikkärissä. Jotain hyötyä youtubestakin ;-) Oma motivaatio ja kiinnostus perheen tuella kaikein tärkein. ”Psykologisella kontrollilla manipuloivan” lapsi ilmeisesti siistijä tai muuten syrjäytynyt/pienipalkkainen. Kyllä jälkikasvulleen kannattaa tehdä selväksi, että lähihoitajan palkalla ei niin vain lähdetä Malediiveille. Se ei ole manipulointia vaan faktat pöytään.

Nyökyttelin koko kommentin ajan kuinka samaa mieltä kanssasi olen, ja oletpa fiksu vanhempi. Kunnes luin kolme viimeistä lausetta ja aloin inhota sinua.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli tuo sama että en ollut koskaan oppinut opiskelemaan, koska peruskoulussa kaikki oli niin helppoa, eikä multa kotona vaadittu tarpeeksi. Ja kun lukio meni päin persettä niin lopetin sen kesken. Kävin sen sitten myöhemmin loppuun aikuislukiossa, kun oli jotain omaa motivaatiota ja halua siihen. Ja nyt opiskelen yliopistossa. 

Vaikuttaa siltä että olette lellineet teidän lapsenne ihan pilalle. Oli miten oli, niin tuollainen itsemurhalla uhkailu ei todellakaan ole normaalia. 

Mitä ihmettä sinulta olisi pitänyt vaatia? Jos kerran lapsi pärjää hyvin koulussa, eikä hänen koulunkäyntiinsä ole siis syytä puuttua, niin mitä pitäisi vaatia koulunkäynniltä muuta, kun se kerran sujuu erinomaisesti? Tehdä läksyt neljään kertaan? Opiskella siinä samassa lukio-matikkaa?

Nämä on aina niin hauskoja että syytetään vanhempia asioista jotka eivät mitenkään ole vanhempien vika. Jokaisella, myös teinillä, on vastuu siitä omasta elämästä, ei kukaan kasva tynnyrissä vain vanhempiensa armoilla.

Minun lapseni alkoi oireilemaan siinä 13-vuotiaana psyykkisesti, ja se jatkuu edelleen, vaikka hän on "jo" 19v. Yhtäkkiä alkoi taantuminen, jolle ei loppua näy. Pienestä asti kannustettu, opetettu kotona kaikenlaista mitä muut eivät lapsilleen opeta, älykäs ja ihan täysin normaali tunne-elämältään oleva äiti kaitsenut kannustaen ja rakastaen, kehuen, ja tukien. Eipä auttanutkaan mitään se kasvatustyö. Nyt on lapsi jo aikuinen, mutta ei saa mitään tehtyä. Elämä valuu hänellä hukkaan. Mikän taho ei auttanut, tai kyennyt auttamaan teiniä joka sanoi ettei hänellä ole ongelmia. LAsun mukaan tulo pahensi asiaa, koska lasu tuli minun ja lapseni väliin.

Tsemppiä AP. Lapsesi tarvitsee psykiatrista hoitoa. Tuollainen saamattomuus ja eskapismi ei ole normaalia, itsemurhalla uhkailemisesta puhumattakaan. Lapsesi ehkä voi olla pian täysi-ikäinen, mutta kannattaa muistaa, että tunteidensäätelykeinot voivat olla tuon ikäisellä vielä todella kehittymättömät, jokainen kun kehittyy omaa tahtiaan ja aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi saakka.

Mulla oli vaikea teini-ikä ainakin sinne 18-vuotiaaksi asti. Äitini mielestä olin varmasti ihan patalaiska, itse vain niin ahdistunut ja masentunut, etten saanut mitään aikaiseksi. Hän ei tätä oikein ikinä ymmärtänyt, suorittaja kuin on. Teinit ovat todella keskeneräisiä eikä heidän toimintansa useinkaan ole kovin rationaalista. Jos lastasi ahdistaa, hän ei selvästikään osaa käsitellä sitä millään tavalla, kun esimerkiksi saa noita raivareita.

Tietokone ja pelit pois jos ei käytös parane.

Valmistaudu, ap., siihen, että jos menette koko perhe psykiatrille tms., se on teidän vanhempien käytös, johon siellä keskitytään. Kuten kuuluukin. Et tule kuulemaan siellä, miten te olette tehneet kaiken oikein ja olisitte ansainneet pojan, joka on helppo ja ihana ja toteuttaa toiveenne ja tässä saamassanne kappaleessa vain sattuu olemaan jotain pahasti vialla. Terapeutti tulee luultavasti suhtautumaan poikaanne sellaisella ymmärryksellä ja sympatialla, johon te vanhemmat ette ole ilmeisesti välttämättä koskaan kyenneet. Tilanteen parantuminen todennäköisesti vaatii suuren näkökulman ja käytöksen muutoksen teiltä vanhemmilta. Toinen vaihtoehto on se, että poika pääsee irtautumaan teistä mahdollisimman paljon ja saa tarvitsemansa tuen muilta tahoilta. 

Tuolla jossain kysyit, onko tosiaan väärin vaatia että poika suorittaa toisen asteen tutkinnon. On, on todellakin aivan väärin vaatia tällaista nyt, jos poika on masentunut ja epätoivoinen. Oppivelvollisuus on kuitenkin onneksi suoritettu kunnialla, ja tämän pitäisi nyt teille riittää. Jos tutkinnot ovat teille tärkeitä, opiskelkaa itse lisää ja toteuttakaa kunnianhimoanne sitä kautta.

Opiskella voi aikuisenakin. Ja toisaalta yliopiston käynytkin voi syrjäytyä, esim. mielenterveysongelmien vuoksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi, ette salli, että lopettaa koulun? Jos on henkisesti loppu, niin tauko  ja ehkä muut opintovaihtoehdot ovat paikallaan. Itsemurhalla uhkailu kannattaa aina ottaa tosissaan. Se on avunhuuto, joka voi päättyä huonosti ja lopullisesti.

Entäs jos on laiska, joka ei viitsi lukea läksyjään eikä tehdä kotitehtäviään puhumattakaan kokeisiin lukemisesta? Pitäiskö jokaiselle laiskalle järjestää hoitopaikka ja terapia sekä huvituksia ettei vaan tule paha mieli tai joudu ponnistelemaan?

Mä en tiedä yhtäkään ihmistä joka olisi "laiska". Yleensä sen "laiskuuden" taustalla on jotain muita ongelmia. Normaali ihminen ei jätä kouluja kesken ja jää kotiin pelaamaan koska ei huvita tehdä mitään muuta. Se, ettei huvita tehdä mitään, on ihan perinteinen masennuksen oire. Kaikki nämä mun tuntemat "laiskat" ihmiset ovat kummasti saaneet koulut loppuun ja työpaikan etsittyä, heti kun masennus/ahdistus/paniikkihäiriö/sosiaalisten tilanteiden pelko on hoidettu kuntoon.

Tuosta olen eri mieltä. Hyvin harva ihminen tekee työlääksi kokemiaan asioita huvikseen. Niitä tehdään siksi, että niistä seuraa jokin palkinto.

Otetaan nyt vaikka sellainen arkinen asia kuin lumityöt. Ne tehdään, jotta liikkuminen olisi vaivatonta. Sivu-bonuksena saadaan ympäristö siistin näköiseksi ja joku kokee saavansa ehkä hyötyliikuntaa. En ole koskaan kuullut kenenkään kolailevan lumikasoja edestakaisin huvin vuoksi.

Tuon sisäisen palkkiojärjestelmän kehittyminen vaatii sen, että lapselta vaaditaan asioita ja lopputulos koetaan palkitsevaksi. Esimerkiksi niin, että kun koulu sujuu, saa vapaammin peliaikaa. Nuori jolta ei ole vaadittu mitään tai hyvin vähän ahdistuu siinä vaiheessa, kun elämä alkaa tuottaa vaatimuksia. Elämä yrittää kommunikoida hänelle kielellä, josta hän ei ymmärrä alkeitakaan.

Kuten sanottu, ahkeruus ja päämäärätietoisuus ei ole mikään sisäänrakennettu juttu, joka ihmisellä on. Ihmisen luontainen halu päästä helpommalla on itse asiassa luonut teknologisen kehityksen.

Kukaan ei olisi innovoinut esimerkiksi pyörää, jos esineiden kanniskelu paikasta toiseen olisi koettu mukavammaksi kuin vaunujen käyttö. Kuvainnollisesti voidaan myös sanoa, että kukaan lapsi ei innovoi pyörää, jos isä ja äiti kantavat esineet hänen puolestaan. Jos pienestä pitäen tottuu siihen, että kaikki rullaa ympäristön toimesta, vaikka ei itse näkisi yhtään vaivaa, niin kyllähän se laiskistuttaa kenet hyvänsä.

On ihan totta, että tuohon liittyy myös masennus, mutta tuo masennus on seuraus, ei syy. Kun lapsi kasvaa nuoreksi ja ympäristö alkaa esittää vastimuksia, pumpulissa elänyt on ihan hukassa. Jokainen voi miettiä, miksi tässä historiallisessa tilanteessa, jossa vapaa-aikaa ja huvituksia on enemmän kuin koskaan, nuorten masennus on räjähtänyt käsiin.

Minä näen nuo indikaattorit töissäni. On varsin helppoa ennustaa tuleva masennus-diagnoosi jo paljon ennen varsinaisia oireita. Katsoo vain, miten oppilas tarttuu (tai on tarttumatta) töihin. Ja erityisesti katsoo, miten kotona reagoidaan, kun havaitusta ongelmasta kertoo.

Ap miten tilanne edennyt?

Vierailija kirjoitti:

Ap miten tilanne edennyt?

Sai kiireellisen ajan psykiatrille. Psykiatri kielsi kotitöiden teettämisen.