Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teinini uhkaa itsemurhalla joka päivä
26.02.2018 |
Hän on lukion ykkösellä. Pärjäsi peruskoulussa kuuntelemalla. Nyt lukiossa pitäisi lukea eikä hän halua lukea vaan pelata tietokonepelejä kavereiden kanssa. Syyttää minua etten ole opettanut häntä lukemaan läksyjä. On saanut kursseista nelosia.
En voi pakottaa noin isoa ihmistä lukemaan. Hän uhkasi tänä aamuna minua lyömisellä. Huusi kuin syötävä. Haluaa lopettaa koulun ja me vanhemmat emme salli sitä.
Kommentit (190)
Minä teininä toin ilmi useastikin, että haluan tappaa itseni. Omalla kohdalla en sanoisi ”uhkailuksi”, enemmänkin avunhuudoksi. Päädyin useaan kertaan sairaalaan ja lopulta suljetulle osastolle.
Uhkaukset kannattaa aina ottaa tosissaan, vaikka uhkailija ei oikeasti aikoisi toteuttaa uhkaustaan. Onnellinen ihminen ei uhkaile itsemurhalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tällainen käytös on alkanut?
Auttaisiko koulun vaihto?
Mun poika pelailee kyllä välillä, mutta elämässä on muutakin mielekästä. Ja halataan myös.
Viime vuoden syksynä.
Vierailija kirjoitti:
MLL:n sivuilla on nettipäivystys (chat) jos ap haluaa jutella asiantuntijan kanssa.
Pajan siellä pitäisi chatata. Minä en pelaa edes korteilla. En ole ikinä ollut kiinnostunut mistään peleistä. Lapsena pelasin toki muiden kanssa Afrikan tähteä mutten joka päivä tai tuntikaupalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kykenetkö rakastamaan lastasi vaikka hän haluaa vain pelata ja chillata?
Teidän teini suorastaan huutaa itselleen rakkautta ja rajoja.
En kuitenkaan usko että kokonaan pelaamisen kieltäminen auttaa. Ei kiristys, uhkailu yms enää toimi tai pelkkä pahalla ja ikävällä uhkailu- " lentää pois kotoota" lause kuvastaa just sitä. Että kun ei tee niinkun haluatte niin ulos vaan. Ei sellainen ole rakkautta ja luulen että tuosta syntyy vaikeammat kuviot.
Rajat pelaamiselle ja rakkautta päälle, lisäksi hoitoon!Lapsia kannattaa kasvattaa jo ennen teini-ikää!
Onko sinulla kokemusta teineistä? Oletko nuori äiti, joka lukee lastenkasvatusoppaita?
Etkö ymmärrä, että häntä on rakastettu mutta sekään ei riitä hänelle! Sekin on rakkautta kun haluaa ettei lapsesta tule luuseria. Ei se ole rakkauden puutetta jos ei hyväksy sitä, että toinen haluaa viettää elämänsä pelaten ja chillaten kun kyseessä ei ole mikään ammattilaispelaaja.
Millä tavalla se on näytetty että häntä rakastetaan? Ei lapset ajattele että kun vanhemmat kuskaa harrastuksiin tai kieltää pelaamisen että se on sitä rakkautta ja välittämistä. Pitää se näkyä muutenkin. Sä nyt vaan kuulostat siltä että hyväksyt lapsesi silloin kun se tekee niinkuin sinä toivot hänen tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MLL:n sivuilla on nettipäivystys (chat) jos ap haluaa jutella asiantuntijan kanssa.
Pajan siellä pitäisi chatata. Minä en pelaa edes korteilla. En ole ikinä ollut kiinnostunut mistään peleistä. Lapsena pelasin toki muiden kanssa Afrikan tähteä mutten joka päivä tai tuntikaupalla.
Ei ei, kun se on nimenomaan vanhemmille joiden lapsella on pelirippuvuus.
Oletko joku trolli sittenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta soitat! Ja meidän lapsi sai paljon apua kuraattorilta. Tarvitsette kaikki ammattilaisten tukea. Kannattaa myös vakavasti miettiä, olisiko syytä vaihtaa vaikka ammattikouluun. Lapsi opiskelee tuossa iässä omaa elämäänsä varten, ei toteuttaakseen vanhempiensa haaveita.
Hän on saanut valita ihan itse oman opiskelupaikkansa. Meillä vanhemmilla ei ole mitään muita haaveita kuin ettei hän jäisi koulupudokkaaksi pelaamaan kotiin tietokonepelejä.
Jos niin tekee niin saa luvan muuttaa pois kotoa heti sinä päivänä kun täyttää 18.
Huh.huh mitä tekstiä. Olisiko peiliin katsomisen paikka.
Uhata nyt nuori heittää pellolle, kun täyttää 18v kun ei täytä vanhempiensa vaatimuksia ja odotuksia, vaikka juuri silloin nuori kipeimmin tarvitsisi tukea ja ohjausta ja läsnäoloa vanhemmiltaan.
Ei ihme jos nuori voi huonosti ja uhkaa itsemurhalla.
18-vuotias on aikuinen Suomen lain silmissä. Saa luvan lähteä etsimään onneaan maailmalta. Häntä on paapottu, hellitty ja hemmoteltu ihan liikaakin lopputuloksesta päätellen. Ei toisen asteen koulutuksen vaatiminen ole kohtuuton vaatimus jos hänelle maksetaan kaikki.
Pystytkö rakastamaan lastasi pyyteettömästi?
Yhdessäkään kommentissa en ole huomannut sinun kertovan mitään positiivista lapsestasi, vaan etsit etsimällä hänen heikkouksiaan ja vikoja ja pidät häntä jopa kehitysvammaisena, ilman lääketiett.diagnoosia, joka ei voi olla vaikuttamatta asenteesi ja vaikuttamatta lapseen, sillä varmasti hänessä on jotakin hyvääkin. Ja ulkopuolisin silmin paljonkin, jos hän on raivannut tien lukioon, josta moni vanhempi olisi todella ylpeä ja iloinen lapsen puolesta ja kertoisi sen myös lapselle.
Kommenteista päätellen, tarvitsette hoitoa koko perhe, jotta voitte tarjota nuorelle rakkautta ja rajoja ja hån saisi eväät aikuisuuteen. Nyt olette saattaneet lapsen masennukseen, joka on vakava sairaus ja vie nuoren toimintakyvyn ja mahdollisuuden koulun käyntiin.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh. Aina yhtä hämmästyttävää lukea tällaista, että päästetään perheen asiat tolkuttoman pahaan jamaan ennen kuin ryhdytään edes varovasti harkitsemaan mitään toimenpiteitä.
Mistä tällainen sokeus/kieltäminen kumpuaa?
"Meidän talosta on vasta yksi nurkka tulessa, olen vähän miettinyt että tarkkailen tässä tilannetta kun ei täällä keittiössä yhtään vielä tunnu kuumalta." ???
Irheiluharrastus loppui vamman vuoksi ja vaihtui peliharrastukseksi. Nyt sitten ei tekisi muuta kuin pelaisi. Ei siinä tarvita montakaan kuukautta aikaa kun noin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään lasuja tuossa tilanteessa. Sä olet sen lapsen vanhempi ja sun kuuluu edes yrittää ensin itse selvittää lapsen kanssa asia, eikä ulkoistaa asioita viranomaisille. Jos lapsi ei viihdy lukiossa niin sitten kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja. Ja joskus välivuosikin on paikallaan, eikä se tarkoita että nuoresta tulee syrjäytynyt jos ei tuon ikäisenä vielä löydä paikkaansa.
Lapsella on paha olo ja sun tehtävä on auttaa ja olla rakastava vanhempi jolle lapsi on yhtä arvokas ja rakas vaikka ei just nyt siihen tiettyyn muottiin mahtuisikaan.
Usein kirjoitetaan ettei hoitoon pääse ilman lasua. Miksei muka saisi pelata varman päälle, että teini saisi apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta soitat! Ja meidän lapsi sai paljon apua kuraattorilta. Tarvitsette kaikki ammattilaisten tukea. Kannattaa myös vakavasti miettiä, olisiko syytä vaihtaa vaikka ammattikouluun. Lapsi opiskelee tuossa iässä omaa elämäänsä varten, ei toteuttaakseen vanhempiensa haaveita.
Hän on todella epäkäytännöllinen. Hänestä ei ole minkään käytännön ammatin harjoittajaksi koska hän ei osaa edes pestä likaisia housujaan pyykkikoneella.
Ei ole nuoren syy tai vika, jos 17v ei osaa pestä housujaan, vaan syy löytyy vanhempien asenteesta. Ei ikä pelkästään tuo nuorelle mitään taitoja ja valmiuksia, jos vanhemmat eivät ole opastaneet nuorta vuosien ajan.
Ja joku syy löytyy myös pelaamiseen, miksi nuori tekee niin, eikä ole innostunut koulusta ja itsemurhalla uhkaaminen kertoo nuoren voivan todella pahoin, eikä se käskemällä tai haukkumalla parane, vaan vastuu on vanhemmilla hakea ulkopuolista apua, jos vanhempien voimavarat riitä.
Olen yrittänyt opettaa hänelle VUOSIA eri kotitöitä ja kodinhoitoa. Samoin mieheni on yrittänyt opettaa hänelle VUOSIA pihatöitä jne. Tekee vain pakotettuna ja asustettuna sekä mankuu koko ajan ettei kavereiden tarvi tehdä mitään kotona. Oma-alotteisesti ei tee mitään. Ottaa mieluummin vaikka rangaistuksen kuin vaikkapa laittaa tiskit koneeseen.
Olemme molemmat vanhemmat näyttäneet hänelle housujen pesuohjelapun, sen kuinka housut käännetään nurinpäin sekä pesuohelman ja kuinka pesuainetta laitetaan yykkikoneeseen. Osasi vielä alakoululaisena pestä omatoimisesti likaantuneita vaatteita heti myös tahranpoistoaineen kanssa mutta on nyt taantunut. Kertoo, että on kehitysvammainen eikä siksi opi pesemään housujaan. Ilman puhtaita housuja ei voi muka mennä kouluun. Ei myöskään tuo huoneestaan likapyykkiään kodinhoitohuoneeseen eikä osaa ottaa puhtaita ja kuivia vaatteita nykyään pyykkitelineestä.
Tämä on kyl itsetuntojuttu. Lapsesi on päätynyt ajatuskehään, että hänestä ei ole mihinkään. Miksi ette vain ole vaatinut hänen osaamistaan vastaavaa suoritusta avustamisen sijaan? Tunnistan tässä hieman oman äitini asenteen, hän ei edelleenkään usko minun osaavan mitään ja yrittää toimia mun (ja muidenkin) selän takana "auttamassa". Kehittävämpi asenne on luottamus lapsen kykyihin ja siihen, että "työn tekeminen" kannattaa (ts. lapsi yrittää ja ahkeroi ja saa sitä kautta onnistumisia ja itseluottamus vahvistui sekä itsetunto kehittyy). Tämä viisaastelu nyt ei ap:tä auta ja toivottavasti löytyy apua koko perheelle.
Hän väittää ettei enää osaa ja me tolkotamme että osaa varmasti koska on osannut jo pienempänäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta soitat! Ja meidän lapsi sai paljon apua kuraattorilta. Tarvitsette kaikki ammattilaisten tukea. Kannattaa myös vakavasti miettiä, olisiko syytä vaihtaa vaikka ammattikouluun. Lapsi opiskelee tuossa iässä omaa elämäänsä varten, ei toteuttaakseen vanhempiensa haaveita.
Hän on saanut valita ihan itse oman opiskelupaikkansa. Meillä vanhemmilla ei ole mitään muita haaveita kuin ettei hän jäisi koulupudokkaaksi pelaamaan kotiin tietokonepelejä.
Jos niin tekee niin saa luvan muuttaa pois kotoa heti sinä päivänä kun täyttää 18.
Huh.huh mitä tekstiä. Olisiko peiliin katsomisen paikka.
Uhata nyt nuori heittää pellolle, kun täyttää 18v kun ei täytä vanhempiensa vaatimuksia ja odotuksia, vaikka juuri silloin nuori kipeimmin tarvitsisi tukea ja ohjausta ja läsnäoloa vanhemmiltaan.
Ei ihme jos nuori voi huonosti ja uhkaa itsemurhalla.
18-vuotias on aikuinen Suomen lain silmissä. Saa luvan lähteä etsimään onneaan maailmalta. Häntä on paapottu, hellitty ja hemmoteltu ihan liikaakin lopputuloksesta päätellen. Ei toisen asteen koulutuksen vaatiminen ole kohtuuton vaatimus jos hänelle maksetaan kaikki.
Pystytkö rakastamaan lastasi pyyteettömästi?
Yhdessäkään kommentissa en ole huomannut sinun kertovan mitään positiivista lapsestasi, vaan etsit etsimällä hänen heikkouksiaan ja vikoja ja pidät häntä jopa kehitysvammaisena, ilman lääketiett.diagnoosia, joka ei voi olla vaikuttamatta asenteesi ja vaikuttamatta lapseen, sillä varmasti hänessä on jotakin hyvääkin. Ja ulkopuolisin silmin paljonkin, jos hän on raivannut tien lukioon, josta moni vanhempi olisi todella ylpeä ja iloinen lapsen puolesta ja kertoisi sen myös lapselle.
Kommenteista päätellen, tarvitsette hoitoa koko perhe, jotta voitte tarjota nuorelle rakkautta ja rajoja ja hån saisi eväät aikuisuuteen. Nyt olette saattaneet lapsen masennukseen, joka on vakava sairaus ja vie nuoren toimintakyvyn ja mahdollisuuden koulun käyntiin.
- Missä kohdassa väitän häntä kehitysvammaiseksi?
- Miksi minun pitäisi kirjoittaa otsikon vierestä? Muut asiat eivät nyt kuulu otsikon aiheeseen.
- Luiletko, etten kertonut olevani iloinen kun hän pääsi lukioon? Siitä huolimatta hän ei selviä siellä tunneilla kuuntelemalla vaan hänen pitää lukea ja tehdä läksynsä sekä lukea kokeisiin eikä vaan pelata.
- Luuletko, ettei hän ole toivottona lapsena saanut rakkautta?
- Luuletko, että pieni kotitöiden tekemisen vaatimus on aiheuttanut hänelle masennuksen? Sittenhän masentuneita nuoria olisi Suomi puolillaan.
- Luuletko, että olisimme oikein piruuttamme aiheuttaneet hänelle masennuksen? Jos hän ei ole meihin (paskoihin) vanhempiin tyytyväinen niin emme häntä etsimästä vaikka sijaisvanhempia jos siltä tuntuu.
- Luuletko, etten päästäisi lastani mielisairaalaan vaikka heti jos hän saisi sieltä hoitopaikan?
- Luuletko, että on herkkua olla räyhääjän vanhempi, joka meinaa saada nyrkistä kun menee herättämään hänet aamulla kouluun?
Kerropa sinä täydellisyys kuinka hoitaisit homman kotiin!
Vierailija kirjoitti:
Minä teininä toin ilmi useastikin, että haluan tappaa itseni. Omalla kohdalla en sanoisi ”uhkailuksi”, enemmänkin avunhuudoksi. Päädyin useaan kertaan sairaalaan ja lopulta suljetulle osastolle.
Uhkaukset kannattaa aina ottaa tosissaan, vaikka uhkailija ei oikeasti aikoisi toteuttaa uhkaustaan. Onnellinen ihminen ei uhkaile itsemurhalla.
Päätin sen, että teen kaikkeni saadakseni hänet osastolle. Ensimmäiseksi tänään terveyskeskukseen M1-lähetettä kysymään. Pakkaan hänen hygieniatarvikkeensa valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta soitat! Ja meidän lapsi sai paljon apua kuraattorilta. Tarvitsette kaikki ammattilaisten tukea. Kannattaa myös vakavasti miettiä, olisiko syytä vaihtaa vaikka ammattikouluun. Lapsi opiskelee tuossa iässä omaa elämäänsä varten, ei toteuttaakseen vanhempiensa haaveita.
Hän on todella epäkäytännöllinen. Hänestä ei ole minkään käytännön ammatin harjoittajaksi koska hän ei osaa edes pestä likaisia housujaan pyykkikoneella.
Ei ole nuoren syy tai vika, jos 17v ei osaa pestä housujaan, vaan syy löytyy vanhempien asenteesta. Ei ikä pelkästään tuo nuorelle mitään taitoja ja valmiuksia, jos vanhemmat eivät ole opastaneet nuorta vuosien ajan.
Ja joku syy löytyy myös pelaamiseen, miksi nuori tekee niin, eikä ole innostunut koulusta ja itsemurhalla uhkaaminen kertoo nuoren voivan todella pahoin, eikä se käskemällä tai haukkumalla parane, vaan vastuu on vanhemmilla hakea ulkopuolista apua, jos vanhempien voimavarat riitä.
Olen yrittänyt opettaa hänelle VUOSIA eri kotitöitä ja kodinhoitoa. Samoin mieheni on yrittänyt opettaa hänelle VUOSIA pihatöitä jne. Tekee vain pakotettuna ja asustettuna sekä mankuu koko ajan ettei kavereiden tarvi tehdä mitään kotona. Oma-alotteisesti ei tee mitään. Ottaa mieluummin vaikka rangaistuksen kuin vaikkapa laittaa tiskit koneeseen.
Olemme molemmat vanhemmat näyttäneet hänelle housujen pesuohjelapun, sen kuinka housut käännetään nurinpäin sekä pesuohelman ja kuinka pesuainetta laitetaan yykkikoneeseen. Osasi vielä alakoululaisena pestä omatoimisesti likaantuneita vaatteita heti myös tahranpoistoaineen kanssa mutta on nyt taantunut. Kertoo, että on kehitysvammainen eikä siksi opi pesemään housujaan. Ilman puhtaita housuja ei voi muka mennä kouluun. Ei myöskään tuo huoneestaan likapyykkiään kodinhoitohuoneeseen eikä osaa ottaa puhtaita ja kuivia vaatteita nykyään pyykkitelineestä.
Tämä on kyl itsetuntojuttu. Lapsesi on päätynyt ajatuskehään, että hänestä ei ole mihinkään. Miksi ette vain ole vaatinut hänen osaamistaan vastaavaa suoritusta avustamisen sijaan? Tunnistan tässä hieman oman äitini asenteen, hän ei edelleenkään usko minun osaavan mitään ja yrittää toimia mun (ja muidenkin) selän takana "auttamassa". Kehittävämpi asenne on luottamus lapsen kykyihin ja siihen, että "työn tekeminen" kannattaa (ts. lapsi yrittää ja ahkeroi ja saa sitä kautta onnistumisia ja itseluottamus vahvistui sekä itsetunto kehittyy). Tämä viisaastelu nyt ei ap:tä auta ja toivottavasti löytyy apua koko perheelle.
Hän väittää ettei enää osaa ja me tolkotamme että osaa varmasti koska on osannut jo pienempänäkin.
Ai yhdessä yössä heitti hanskat naulaan? Tämä on kyl kehittynyt vuosien aikana, kun olette opettaneet ja auttaneet itsestäänselvyyksissä. Et vain tunnista asennettasi kuten ei äitinikään. Hän pitää itseään kannustavana ja toki myös avuliaana ihmisenä. Itsetunto on tosiaan itsensä tuntemista ja se ei kaikilla ole kohdallaan. Vanhempien on sitä vaikea tukea, kun oma lehmä on ojassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään lasuja tuossa tilanteessa. Sä olet sen lapsen vanhempi ja sun kuuluu edes yrittää ensin itse selvittää lapsen kanssa asia, eikä ulkoistaa asioita viranomaisille. Jos lapsi ei viihdy lukiossa niin sitten kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja. Ja joskus välivuosikin on paikallaan, eikä se tarkoita että nuoresta tulee syrjäytynyt jos ei tuon ikäisenä vielä löydä paikkaansa.
Lapsella on paha olo ja sun tehtävä on auttaa ja olla rakastava vanhempi jolle lapsi on yhtä arvokas ja rakas vaikka ei just nyt siihen tiettyyn muottiin mahtuisikaan.Usein kirjoitetaan ettei hoitoon pääse ilman lasua. Miksei muka saisi pelata varman päälle, että teini saisi apua?
Miksi heti ensimmäisenä ajatellaan että kyse on sairaudesta? Tuo, että nuori kipataan hoitoon heti kun ei mene suunnitelmien mukaan, saa pahimmillaan aikaan just sen syrjäytymiskierteen. Ja sen että hänet on hylätty, ei kelvannut, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kykenetkö rakastamaan lastasi vaikka hän haluaa vain pelata ja chillata?
Teidän teini suorastaan huutaa itselleen rakkautta ja rajoja.
En kuitenkaan usko että kokonaan pelaamisen kieltäminen auttaa. Ei kiristys, uhkailu yms enää toimi tai pelkkä pahalla ja ikävällä uhkailu- " lentää pois kotoota" lause kuvastaa just sitä. Että kun ei tee niinkun haluatte niin ulos vaan. Ei sellainen ole rakkautta ja luulen että tuosta syntyy vaikeammat kuviot.
Rajat pelaamiselle ja rakkautta päälle, lisäksi hoitoon!Lapsia kannattaa kasvattaa jo ennen teini-ikää!
Onko sinulla kokemusta teineistä? Oletko nuori äiti, joka lukee lastenkasvatusoppaita?
Etkö ymmärrä, että häntä on rakastettu mutta sekään ei riitä hänelle! Sekin on rakkautta kun haluaa ettei lapsesta tule luuseria. Ei se ole rakkauden puutetta jos ei hyväksy sitä, että toinen haluaa viettää elämänsä pelaten ja chillaten kun kyseessä ei ole mikään ammattilaispelaaja.
Millä tavalla se on näytetty että häntä rakastetaan? Ei lapset ajattele että kun vanhemmat kuskaa harrastuksiin tai kieltää pelaamisen että se on sitä rakkautta ja välittämistä. Pitää se näkyä muutenkin. Sä nyt vaan kuulostat siltä että hyväksyt lapsesi silloin kun se tekee niinkuin sinä toivot hänen tekevän.
Tuo on sinun kuvitelmaasi sinun päässäsi. Pojalle näytetään joka ikinen päivä rakkautta ja välittämistä niin hyvin kuin pystymme. Koska kasvokkain puhuminen ei miellytä,häntä niin lähetämme pitkiä meilejä ja tekstiviestejä.
Eli vasta viime syksynä on pojan elämä lähtenyt väärille raiteille. Nyt sen saa vielä korjattua. Hyvä kun olet hakemassa ammattiapua! Vaikutat päättäväiseltä, mikä on oikein hyvä asia. Pidä puolesi sote-sokkelossa ja huolehdi että poika saa apua. Se voi vaatia sinulta aikamoisiakin ponnisteluja, jos poika ei tunnista sairauttaan. Ensiapua omien tunteiden käsittelyyn saa varmasti paremmin aiemmin linkatusta peliriippuvaisten lasten vanhemmille tarkoitetusta chatista kuin AVltä. Uskon, että aiempi kiva poikasi löytyy uudelleen, kun peliriippuvuus/masennus ym. saadaan hoidettua. Sen jälkeen myös opinnot joko lukiossa tai amitsussa alkavat taas kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta soitat! Ja meidän lapsi sai paljon apua kuraattorilta. Tarvitsette kaikki ammattilaisten tukea. Kannattaa myös vakavasti miettiä, olisiko syytä vaihtaa vaikka ammattikouluun. Lapsi opiskelee tuossa iässä omaa elämäänsä varten, ei toteuttaakseen vanhempiensa haaveita.
Hän on todella epäkäytännöllinen. Hänestä ei ole minkään käytännön ammatin harjoittajaksi koska hän ei osaa edes pestä likaisia housujaan pyykkikoneella.
Ei ole nuoren syy tai vika, jos 17v ei osaa pestä housujaan, vaan syy löytyy vanhempien asenteesta. Ei ikä pelkästään tuo nuorelle mitään taitoja ja valmiuksia, jos vanhemmat eivät ole opastaneet nuorta vuosien ajan.
Ja joku syy löytyy myös pelaamiseen, miksi nuori tekee niin, eikä ole innostunut koulusta ja itsemurhalla uhkaaminen kertoo nuoren voivan todella pahoin, eikä se käskemällä tai haukkumalla parane, vaan vastuu on vanhemmilla hakea ulkopuolista apua, jos vanhempien voimavarat riitä.
Olen yrittänyt opettaa hänelle VUOSIA eri kotitöitä ja kodinhoitoa. Samoin mieheni on yrittänyt opettaa hänelle VUOSIA pihatöitä jne. Tekee vain pakotettuna ja asustettuna sekä mankuu koko ajan ettei kavereiden tarvi tehdä mitään kotona. Oma-alotteisesti ei tee mitään. Ottaa mieluummin vaikka rangaistuksen kuin vaikkapa laittaa tiskit koneeseen.
Olemme molemmat vanhemmat näyttäneet hänelle housujen pesuohjelapun, sen kuinka housut käännetään nurinpäin sekä pesuohelman ja kuinka pesuainetta laitetaan yykkikoneeseen. Osasi vielä alakoululaisena pestä omatoimisesti likaantuneita vaatteita heti myös tahranpoistoaineen kanssa mutta on nyt taantunut. Kertoo, että on kehitysvammainen eikä siksi opi pesemään housujaan. Ilman puhtaita housuja ei voi muka mennä kouluun. Ei myöskään tuo huoneestaan likapyykkiään kodinhoitohuoneeseen eikä osaa ottaa puhtaita ja kuivia vaatteita nykyään pyykkitelineestä.
Tämä on kyl itsetuntojuttu. Lapsesi on päätynyt ajatuskehään, että hänestä ei ole mihinkään. Miksi ette vain ole vaatinut hänen osaamistaan vastaavaa suoritusta avustamisen sijaan? Tunnistan tässä hieman oman äitini asenteen, hän ei edelleenkään usko minun osaavan mitään ja yrittää toimia mun (ja muidenkin) selän takana "auttamassa". Kehittävämpi asenne on luottamus lapsen kykyihin ja siihen, että "työn tekeminen" kannattaa (ts. lapsi yrittää ja ahkeroi ja saa sitä kautta onnistumisia ja itseluottamus vahvistui sekä itsetunto kehittyy). Tämä viisaastelu nyt ei ap:tä auta ja toivottavasti löytyy apua koko perheelle.
Hän väittää ettei enää osaa ja me tolkotamme että osaa varmasti koska on osannut jo pienempänäkin.
Ai yhdessä yössä heitti hanskat naulaan? Tämä on kyl kehittynyt vuosien aikana, kun olette opettaneet ja auttaneet itsestäänselvyyksissä. Et vain tunnista asennettasi kuten ei äitinikään. Hän pitää itseään kannustavana ja toki myös avuliaana ihmisenä. Itsetunto on tosiaan itsensä tuntemista ja se ei kaikilla ole kohdallaan. Vanhempien on sitä vaikea tukea, kun oma lehmä on ojassa.
Herätys! En ole äitisi!
Poikaa on kannustettu monilla eri tavoin suoriutumaan perusasioista. Kaunista ja kannustavaa puhetta sekä tekoja on riittänyt jaettavaksi vaikka tusinan jukuripään kasvattamiseksi. Hän on nyt päättänyt ettei tee kotitöitä koska pelikaveritkaan eivät tee niitä. Hän haluaa eroon kaikista ikävistä velvollisuuksista. Mistään kivasta hän ei tietenkään halua eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kykenetkö rakastamaan lastasi vaikka hän haluaa vain pelata ja chillata?
Teidän teini suorastaan huutaa itselleen rakkautta ja rajoja.
En kuitenkaan usko että kokonaan pelaamisen kieltäminen auttaa. Ei kiristys, uhkailu yms enää toimi tai pelkkä pahalla ja ikävällä uhkailu- " lentää pois kotoota" lause kuvastaa just sitä. Että kun ei tee niinkun haluatte niin ulos vaan. Ei sellainen ole rakkautta ja luulen että tuosta syntyy vaikeammat kuviot.
Rajat pelaamiselle ja rakkautta päälle, lisäksi hoitoon!Lapsia kannattaa kasvattaa jo ennen teini-ikää!
Onko sinulla kokemusta teineistä? Oletko nuori äiti, joka lukee lastenkasvatusoppaita?
Etkö ymmärrä, että häntä on rakastettu mutta sekään ei riitä hänelle! Sekin on rakkautta kun haluaa ettei lapsesta tule luuseria. Ei se ole rakkauden puutetta jos ei hyväksy sitä, että toinen haluaa viettää elämänsä pelaten ja chillaten kun kyseessä ei ole mikään ammattilaispelaaja.
Millä tavalla se on näytetty että häntä rakastetaan? Ei lapset ajattele että kun vanhemmat kuskaa harrastuksiin tai kieltää pelaamisen että se on sitä rakkautta ja välittämistä. Pitää se näkyä muutenkin. Sä nyt vaan kuulostat siltä että hyväksyt lapsesi silloin kun se tekee niinkuin sinä toivot hänen tekevän.
Tuo on sinun kuvitelmaasi sinun päässäsi. Pojalle näytetään joka ikinen päivä rakkautta ja välittämistä niin hyvin kuin pystymme. Koska kasvokkain puhuminen ei miellytä,häntä niin lähetämme pitkiä meilejä ja tekstiviestejä.
No mikä sitten on ongelma? Kun et omasta toiminnastasi löydä yhtään mitään vikaa vaan olet tehnyt kaiken oikein ja olet jo päättänyt että poika on jollain lailla viallinen niin senkus pistät hoitoon. Sillähän siitä selviät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kykenetkö rakastamaan lastasi vaikka hän haluaa vain pelata ja chillata?
Teidän teini suorastaan huutaa itselleen rakkautta ja rajoja.
En kuitenkaan usko että kokonaan pelaamisen kieltäminen auttaa. Ei kiristys, uhkailu yms enää toimi tai pelkkä pahalla ja ikävällä uhkailu- " lentää pois kotoota" lause kuvastaa just sitä. Että kun ei tee niinkun haluatte niin ulos vaan. Ei sellainen ole rakkautta ja luulen että tuosta syntyy vaikeammat kuviot.
Rajat pelaamiselle ja rakkautta päälle, lisäksi hoitoon!Lapsia kannattaa kasvattaa jo ennen teini-ikää!
Onko sinulla kokemusta teineistä? Oletko nuori äiti, joka lukee lastenkasvatusoppaita?
Etkö ymmärrä, että häntä on rakastettu mutta sekään ei riitä hänelle! Sekin on rakkautta kun haluaa ettei lapsesta tule luuseria. Ei se ole rakkauden puutetta jos ei hyväksy sitä, että toinen haluaa viettää elämänsä pelaten ja chillaten kun kyseessä ei ole mikään ammattilaispelaaja.
Millä tavalla se on näytetty että häntä rakastetaan? Ei lapset ajattele että kun vanhemmat kuskaa harrastuksiin tai kieltää pelaamisen että se on sitä rakkautta ja välittämistä. Pitää se näkyä muutenkin. Sä nyt vaan kuulostat siltä että hyväksyt lapsesi silloin kun se tekee niinkuin sinä toivot hänen tekevän.
Tuo on sinun kuvitelmaasi sinun päässäsi. Pojalle näytetään joka ikinen päivä rakkautta ja välittämistä niin hyvin kuin pystymme. Koska kasvokkain puhuminen ei miellytä,häntä niin lähetämme pitkiä meilejä ja tekstiviestejä.
No mikä sitten on ongelma? Kun et omasta toiminnastasi löydä yhtään mitään vikaa vaan olet tehnyt kaiken oikein ja olet jo päättänyt että poika on jollain lailla viallinen niin senkus pistät hoitoon. Sillähän siitä selviät.
Kuule: monille hyvillekin vanhemmille voi syntyä ihan psykopaattijälkeläisiä. Kaikissa tapauksissa suuriakaan rakkaus ja välittäminen ei riitä. Silloin on suurinta rakkautta tehdä lapsestaan lasu.
Yksikään normaali vanhempi ei luovu mielellään lapsestaan mutta ymmärtää sen, ettei pysty tekemään enempää lapsen kasvattamiseksi yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi. Silloin on tosiaankin suurinta rakkautta lasta kohtaan antaa lapsi ammattilaisten käsiin.
Niin tätä lasta kiusataan sitten rankasti koulussa, mutta, kun jos jonkun isännän toinen poika kiusaa, on kuin koira se poika, ei se ole sen koiran syy vaan isäntä pitää tappaa silloin, eikä rangaista sitä koiraa, eli sitä sen poikaa.
Bullet Head on sellainen elokuva.
Erittäin hyvä elokuva, tietysti katsoin tämän ennen Suomen ensi-iltoja: three... billboards, missouri.
Voisin mainita että erittäin parempi tuollainen sanallinen juttu kuin käyttää jotain captcha-juttua, paljon parempi ja nopeampi.
Alue: Aihe vapaa
Pystytkö rakastamaan lastasi pyyteettömästi?
Yhdessäkään kommentissa en ole huomannut sinun kertovan mitään positiivista lapsestasi, vaan etsit etsimällä hänen heikkouksiaan ja vikoja ja pidät häntä jopa kehitysvammaisena, ilman lääketiett.diagnoosia, joka ei voi olla vaikuttamatta asenteesi ja vaikuttamatta lapseen, sillä varmasti hänessä on jotakin hyvääkin. Ja ulkopuolisin silmin paljonkin, jos hän on raivannut tien lukioon, josta moni vanhempi olisi todella ylpeä ja iloinen lapsen puolesta ja kertoisi sen myös lapselle.
Kommenteista päätellen, tarvitsette hoitoa koko perhe, jotta voitte tarjota nuorelle rakkautta ja rajoja ja hån saisi eväät aikuisuuteen. Nyt olette saattaneet lapsen masennukseen, joka on vakava sairaus ja vie nuoren toimintakyvyn ja mahdollisuuden koulun käyntiin.