Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teinini uhkaa itsemurhalla joka päivä
26.02.2018 |
Hän on lukion ykkösellä. Pärjäsi peruskoulussa kuuntelemalla. Nyt lukiossa pitäisi lukea eikä hän halua lukea vaan pelata tietokonepelejä kavereiden kanssa. Syyttää minua etten ole opettanut häntä lukemaan läksyjä. On saanut kursseista nelosia.
En voi pakottaa noin isoa ihmistä lukemaan. Hän uhkasi tänä aamuna minua lyömisellä. Huusi kuin syötävä. Haluaa lopettaa koulun ja me vanhemmat emme salli sitä.
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli tuo sama että en ollut koskaan oppinut opiskelemaan, koska peruskoulussa kaikki oli niin helppoa, eikä multa kotona vaadittu tarpeeksi. Ja kun lukio meni päin persettä niin lopetin sen kesken. Kävin sen sitten myöhemmin loppuun aikuislukiossa, kun oli jotain omaa motivaatiota ja halua siihen. Ja nyt opiskelen yliopistossa.
Vaikuttaa siltä että olette lellineet teidän lapsenne ihan pilalle. Oli miten oli, niin tuollainen itsemurhalla uhkailu ei todellakaan ole normaalia.
Outoa että syytät vanhempiasi sitä että olit lukiolaisena liian laiska. Olisit hakenut apua opolta, ei tavisvanhemmat ole asiantuntijoita tuolla alalla.
Missä kohtaa vierailija syyttää vanhempaan jostain?
"multa ei kotona vaadittu tarpeeksi" Eiköhän tuo vanhempiin viittaa?
Miten sivullisen kommentti liittyy perheemme tilanteeseen?
Miksi sen tarvitsee liittyä? Ainahan nämä keskustelut rönsyilevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että olette perheenä eksyksissä tilanteessa, joka on kehittynyt jo vuosien ajan väärään suuntaan. Kaikki, mitä kerrot pojan käyttäytymisestä suorastaan huutaa sitä, että hän tarvitsee psykiatrista ammattiapua ja nopeasti.
Samalla, kun olet huolissasi pojasta, kuulostat tyytymättömältä häneen. Vaikuttaa siltä, että olet/olette yrittäneet kasvattaa yliherkkää lasta tarjoamalla yksinkertaisia käytännön ratkaisuja (kuten pyykinpesun opettaminen) tilanteissa, joissa ei ole kyse siitä etteikö lapsi kognitiivisesti osaisi ja ymmärtäisi, vaan kyse on hänen psyykkisestä oireilustaan. Jotenkin näyttää, kuin olisitte kieltäneet hänen tilanteensa vakavuuden ja monimutkaisuuden yrittämällä itsepäisesti opastaa häntä arkeen kuin tosiaankin hieman heikkolahjaista. Tämä varmasti on tehnyt lapselle toivottoman olon, koska hänen hätähuutonsa on tulkittu väärin.
Tuo itsemurhan tehnyt isoäiti-asetelma myös kummittelee suhteessasi lapseen vahvasti. Ongelma ei ole siis vain poikasi, vaan koko perheen ongelma ja tarvitsette kaikki apua. Lastensuojelu ei ole oikea osoite vaan nuorisopsykiatria.
Hohhoijaa. Tuossa nyt on kyse vakavasti peliriippuvaisesta nuoresta. Yleinen ilmiö nykypäivänä. Toiset addiktoituvat helpommin ihan jo geneettisistä syistä. Itsemurhauhkailutkin ovat vakavassa addiktiossa tavallisia kun pelaamista yritetään rajoittaa.
Kykenetkö rakastamaan lastasi vaikka hän haluaa vain pelata ja chillata?
Teidän teini suorastaan huutaa itselleen rakkautta ja rajoja.
En kuitenkaan usko että kokonaan pelaamisen kieltäminen auttaa. Ei kiristys, uhkailu yms enää toimi tai pelkkä pahalla ja ikävällä uhkailu- " lentää pois kotoota" lause kuvastaa just sitä. Että kun ei tee niinkun haluatte niin ulos vaan. Ei sellainen ole rakkautta ja luulen että tuosta syntyy vaikeammat kuviot.
Rajat pelaamiselle ja rakkautta päälle, lisäksi hoitoon!
Lapsia kannattaa kasvattaa jo ennen teini-ikää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin hoidetaan akuutti kriisi, sitten puututaan opiskelutottumuksiin.
Itsemurha-ahdistuksessa ei pysty kouluun. Lukiossa vielä pärjäisi kuuntelemalla jos ei ahdistu, mutta lapsesi on ahdistunut joten ei onnistu se kuunteleminen.
Välivuosi voi olla paikallaan että saa pään ruuvattua kunnolla harteille.
Eihän hänellä ole opiskelutottumuksia koska hän ei laita rikkaa ristiin koulun eteen. Käytin eilen monta tuntia sen eteen, että tein hänelle mahdollisimman selkokieliset opiskelumateriaalit kokeita varten. Hän ei edes lukenut niitä. Sitten valittaa etten auta häntä opinnoissa.
Toi ei ole auttamista, toi on sitä että teet lapsesi puolesta asioita jotka hänen täytyisi tehdä itse saadakseen luottamusta omiin kykyihinsä.
Hemmetin paljon parempi aika kriiseillä teini-ikäisenä kuin vaikka 30-vuotiaana (kuten teen itse), mutta vaikuttaa siltä että et sinä eikä lapsesi luota hänen kykyihinsä saada aikaan minkäänlaista myönteistä muutosta tilanteeseen.
Se on vaikea kuoppa josta kivuta.
Kykyihin luottamisesta lisään, etteivät asiat ole varmaan muuttuneet minun lukioajoistani. Pitää ottaa ja kerrata, mitä edellisellä tunnilla on käyty läpi. Pitää tehdä läksyt. Pitää lukea kokeisiin. Asiahan on sillä lailla, etten voi pakottaa häntä tekemään niin jos hän ei itse ota touhuun osaa mitenkään aktiivisesti.
Tuossa nyt on turha miettiä vielä mitään opiskelustrategioita kun kaiken alkusyy on tuo vaikea peliriippuvuus. Se pitää hoitaa ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kykenetkö rakastamaan lastasi vaikka hän haluaa vain pelata ja chillata?
Teidän teini suorastaan huutaa itselleen rakkautta ja rajoja.
En kuitenkaan usko että kokonaan pelaamisen kieltäminen auttaa. Ei kiristys, uhkailu yms enää toimi tai pelkkä pahalla ja ikävällä uhkailu- " lentää pois kotoota" lause kuvastaa just sitä. Että kun ei tee niinkun haluatte niin ulos vaan. Ei sellainen ole rakkautta ja luulen että tuosta syntyy vaikeammat kuviot.
Rajat pelaamiselle ja rakkautta päälle, lisäksi hoitoon!Lapsia kannattaa kasvattaa jo ennen teini-ikää!
Samaa mieltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että olette perheenä eksyksissä tilanteessa, joka on kehittynyt jo vuosien ajan väärään suuntaan. Kaikki, mitä kerrot pojan käyttäytymisestä suorastaan huutaa sitä, että hän tarvitsee psykiatrista ammattiapua ja nopeasti.
Samalla, kun olet huolissasi pojasta, kuulostat tyytymättömältä häneen. Vaikuttaa siltä, että olet/olette yrittäneet kasvattaa yliherkkää lasta tarjoamalla yksinkertaisia käytännön ratkaisuja (kuten pyykinpesun opettaminen) tilanteissa, joissa ei ole kyse siitä etteikö lapsi kognitiivisesti osaisi ja ymmärtäisi, vaan kyse on hänen psyykkisestä oireilustaan. Jotenkin näyttää, kuin olisitte kieltäneet hänen tilanteensa vakavuuden ja monimutkaisuuden yrittämällä itsepäisesti opastaa häntä arkeen kuin tosiaankin hieman heikkolahjaista. Tämä varmasti on tehnyt lapselle toivottoman olon, koska hänen hätähuutonsa on tulkittu väärin.
Tuo itsemurhan tehnyt isoäiti-asetelma myös kummittelee suhteessasi lapseen vahvasti. Ongelma ei ole siis vain poikasi, vaan koko perheen ongelma ja tarvitsette kaikki apua. Lastensuojelu ei ole oikea osoite vaan nuorisopsykiatria.
Hohhoijaa. Tuossa nyt on kyse vakavasti peliriippuvaisesta nuoresta. Yleinen ilmiö nykypäivänä. Toiset addiktoituvat helpommin ihan jo geneettisistä syistä. Itsemurhauhkailutkin ovat vakavassa addiktiossa tavallisia kun pelaamista yritetään rajoittaa.
Hohhoijaa itsellesi, viisastelija. Äitihän on kertonut tässä ketjussa pojan käyttäytymisestä vaikka mitä. Mukula on ollut jo vuosia avoimen vihamielinen ja totaalisen saamaton. Eristäytyy eikä pysty kommunikoimaan enää normaalisti vaan sähisee. Ja sinun mielestäsi kaikki tämä johtuu vain peliriippuvuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.iltalehti.fi/perhe/2015102020538288_pr.shtml
Peliriippuvaisia lapsia voidaan ottaa jopa osastohoitoon.
Noista jokainen kriteeri sopii meidän teiniimme.
No niin, apua saa terveydenhuollon kautta. Vanhemmat eivät ole ammattilaisia peliriippuvaisen hoidossa, turha yrittää ratkaista asiaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo mene persoonan kehittymiseen, eli siihen kun lapsi tekee pesäeroa vanhempiinsa ja joutuu ottamaan itse vastuun tulevaisuudestaan. Kannattaa lempeästi ohjata ja neuvoa oikeaan suuntaan. Useimmiten väittelyistä pääsee helpoimmalla kun myöntää kaiken.
Sitä lempeyttä on nyt käytetty aivan tarpeeksi ja nyt on kovempien keinojen aika kun toinen tulee silmille. Kyllä meistä pääsee eroon vaikka ottamalla ja muuttamalla pois kotoa. Emme estä jos kävisi koulunsa. Hänelle eivät mene mitkään perustelut jakeluun. Ei niitä lapiomiehen ammatteja ole enää olemassa. Tuilla elämistä ja pelaamista emme hyväksy elämäntapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että olette perheenä eksyksissä tilanteessa, joka on kehittynyt jo vuosien ajan väärään suuntaan. Kaikki, mitä kerrot pojan käyttäytymisestä suorastaan huutaa sitä, että hän tarvitsee psykiatrista ammattiapua ja nopeasti.
Samalla, kun olet huolissasi pojasta, kuulostat tyytymättömältä häneen. Vaikuttaa siltä, että olet/olette yrittäneet kasvattaa yliherkkää lasta tarjoamalla yksinkertaisia käytännön ratkaisuja (kuten pyykinpesun opettaminen) tilanteissa, joissa ei ole kyse siitä etteikö lapsi kognitiivisesti osaisi ja ymmärtäisi, vaan kyse on hänen psyykkisestä oireilustaan. Jotenkin näyttää, kuin olisitte kieltäneet hänen tilanteensa vakavuuden ja monimutkaisuuden yrittämällä itsepäisesti opastaa häntä arkeen kuin tosiaankin hieman heikkolahjaista. Tämä varmasti on tehnyt lapselle toivottoman olon, koska hänen hätähuutonsa on tulkittu väärin.
Tuo itsemurhan tehnyt isoäiti-asetelma myös kummittelee suhteessasi lapseen vahvasti. Ongelma ei ole siis vain poikasi, vaan koko perheen ongelma ja tarvitsette kaikki apua. Lastensuojelu ei ole oikea osoite vaan nuorisopsykiatria.
Hohhoijaa. Tuossa nyt on kyse vakavasti peliriippuvaisesta nuoresta. Yleinen ilmiö nykypäivänä. Toiset addiktoituvat helpommin ihan jo geneettisistä syistä. Itsemurhauhkailutkin ovat vakavassa addiktiossa tavallisia kun pelaamista yritetään rajoittaa.
Hohhoijaa itsellesi, viisastelija. Äitihän on kertonut tässä ketjussa pojan käyttäytymisestä vaikka mitä. Mukula on ollut jo vuosia avoimen vihamielinen ja totaalisen saamaton. Eristäytyy eikä pysty kommunikoimaan enää normaalisti vaan sähisee. Ja sinun mielestäsi kaikki tämä johtuu vain peliriippuvuudesta.
Ja miksi ei johtuisi? Tuo pelaaminen on ollut ongelma kaikki nuo vuodet. Ei ole edes mikään harvinainen tapaus, nykypäivän vitsaus suorastaan. Johan tuo äitikin myönsi että kaikki artikkelissa listatut peliriippuvuuden merkit löytyivät.
Tuo jatkuva vanhemmille huutaminen, vanhempien haukkuminen ja kyvyttömyys irtautua tietokonepeleistä (eskapismi) kuulostavat minusta masennukselta. Lapsi oireilee pahaa oloaan, syyttää teitä, kun ette saa häntä suoriutumaan opinnoistaan paremmin, hakee huomiota ja apua, mutta on vielä niin epäkypsä, ettei osaa pyytää sitä oikealla tavalla. Hänellä on varmasti paha olo, eri juttu on sitten, miten saisitte hänet avautumaan. En usko, että hän pelaa koko ajan ilkeyttään, vaan pakenee pahaa oloa. Hän ei pysty vielä käsittelemään vaikeita tunteita.
Itse olin lapsena ja nuorena aika hemmoteltu, mutta teini-iässä hyvin äreä, karjuin koko ajan vanhemmilleni ja sanoin usein vihaavani heitä. Voin todella pahoin, mutta en vaan koskaan saanut kerrotuksi, mikä minua vaivaa, vaikka joskus aioinkin. Jouduin teininä raiskatuksi, ja käyttäydyin monella tapaa itsetuhoisesti. En koskaan uskaltanut kertoa näistä asioista kellekään, vaikka tiesinkin vanhempieni välittävän minusta ja tukevan minua aina. Vanhemmat koittivat välillä kysyä, mikä minulla on, mutta en koskaan kertonut, huusin ja kapinoin vaan. Minä sain sen hankalan ja vaikean luonteen leiman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Saa mielettömiä raivareita kun pakotamme hänet pois koneelta."
Klassinen tapaus. Onneksi nämä addiktiot tunnistetaan nykypäivänä hyvin ja apua saa psykiatriselta puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lopettaa lukio, ja menee sitten amikseen. Siellä on helpompaa, ja saattaa pärjätäkin lukematta.
Ja ihmiset, jotka itsemurhaa suunnittelee, ei sitä ääneen huutele. Voit toki näpäyttää, ja heittää osastolle viikonlopuksi.
Itsemurhalla uhkaaminen on hätähuuto ympäristölle ja jos tähän ei reagoida, niin sen toteuttaminen on lähempänä kuin koskaan.
Tutkimusten mukaan lähes kaikki itemurhan tehneet ovat kertoneet aikeistaan läheisille.
Jostakin syystä elää myytti, ettei itsemurhalla uhkailleet tekisi mitään itselleen, on pelkkä myytti, eikä sillä ole mitään totuuden pohjaa, muuta, kuin läheiset rauhoittelevat itseään, eivätkä halua kantaa vastuuta läheisistään.
Nela ei kertonut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhaan johtavat psyykkiset ongelmat ovat perityviä, ap:n on syytä ottaa uhkaus tosissaan ja järjestää lapsi hoitoon. Uhkaus ei todellakaan ole tae siitä ettei mitään tapahdu, tiedän tapauksia, joissa aikeet on kerrottu hyvin tarkkaan ja toteutus oli oikein onnistunut.
Kuulostaa (en tilannettanne tunne) myös siltä, että ap on aika vaativa. Tämä kaikella rakkaudella, itse voisin sanoa nuo samat asiat. Meillä kasvatettiin pärjäämään ja huomaan jatkavani linjaa. Lapsi saattaisi kuitenkin kaivata pelkkää halausta ja läsnäoloa. "Opiskelun tuki" voi tarkoittaa yhdessä tekemistä konkreettisen opiskeluavun sijaan.
Kaikkea hyvää, toivon että saatte nuoren pääkopan irti peleistä ja elämän tolalleen, kyllä opiskella ehtii sen jälkeenkin.
Onko liikaa vaadittu, että hankkii edes jonkun koulutuksen peruskoulun jälkeen? Onko se liikaa vaativuutta? En ole esittänyt minkäänlaisia arvosanatoiveita tmv. Minähän olen läsnä päivät pääksetysten ja isänsä aina kun töiltään ehtii. Millä haluat sellaista, joka ei halua halata eikä edes päästä omaan huoneeseensa? Hän on suurimman osan kotonaoloajastaan huoneessaan, jonne ei saa kukaan muu mennä. Saan melkein nyrkistä jos erehdyn menemään herättämään häntä huoneen kynnyksen sisäpuolelle tai pyytämään syömään.
Vaihda pojan huoneen pistorasioihin 2A sulakkeet/breakerit. Ei pysty pelaamaan kun napsauttaa aina virran pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo mene persoonan kehittymiseen, eli siihen kun lapsi tekee pesäeroa vanhempiinsa ja joutuu ottamaan itse vastuun tulevaisuudestaan. Kannattaa lempeästi ohjata ja neuvoa oikeaan suuntaan. Useimmiten väittelyistä pääsee helpoimmalla kun myöntää kaiken.
Sitä lempeyttä on nyt käytetty aivan tarpeeksi ja nyt on kovempien keinojen aika kun toinen tulee silmille. Kyllä meistä pääsee eroon vaikka ottamalla ja muuttamalla pois kotoa. Emme estä jos kävisi koulunsa. Hänelle eivät mene mitkään perustelut jakeluun. Ei niitä lapiomiehen ammatteja ole enää olemassa. Tuilla elämistä ja pelaamista emme hyväksy elämäntapana.
Hae nyt apua sille pojallesi ennen kuin on täysi-ikäinen ja et enää voi häntä auttaa. Alkaa kohta kuulostaa kuin toivoisit lapselle käyvän huonosti, että pääsisit hänestä eroon. Ja muuten, tuon ikäiset pojat elävät murrosikänsä hankalinta aikaa.
Sinkkosen artikkeli peliaddiktiosta
Meillä on ap perheessä vastaavanlainen tilanne. Kerro miten lääkärissä käynti sujui? Mietityttää kuten käy apua hakiessa
Missä vaiheessa tällainen käytös on alkanut?
Auttaisiko koulun vaihto?
Mun poika pelailee kyllä välillä, mutta elämässä on muutakin mielekästä. Ja halataan myös.
Alue: Aihe vapaa
Teini itse valittaa kun en tee osaani äitinä ja auta häntä koulutehtävissä. Hän ei kestä sitäkään jos neuvon kirjaa apuna käyttäen. Tuo on siis ainoa vaihtoehto. En ala helpottamaan hänen elämäänsä siten että tekisin suoraan hänen läksynsä.