Yläkerrasta kuuluva lapsen rääkyminen ja aikuisen karjuminen

Jos olisin itseni (lapseton)naapuri, niin varmasti ajattelisin meillä pahoinpideltävän lasta, sen verran tempperamenttinen tapaus poikani on :D

Ja yleensä huutaa just jotain ”Äiti EIII, EI EI EI, LOPETA!!”

Loppuvaiheessa ääni on hysteeristä kirkumista. Vaikutelma on varmaan se että täysi kidutus meneillään ja lapsi huutaa armoa. Tosiasiassa todennäköisesti puetaan, tai illalla siivotaan leluja tms.

Ja uhma on tosiaan ihan normaali ja tärkeä kehitysvaihe, jonka merkitys nykyään ymmärretään. ”Kiltiksi” kasvatettu lapsi, eli tottelevainen ja kuuliainen yksilö, on opetettu suuntaamaan huomio kohti vanhempiensa tunteita, pois omista tunteista. Kasvatuksen välineinä käytetään usein voimakasta auktoriteettia, pelkoa ”nyt tottelet TAI!”, tai sitten syyllistämistä ”äidille tulee paha mieli jos teet noin.” Jne.

Tämä haittaa merkittävästi lapsen kehitystä, ja synnyttää hänessä häpeän jota voi olla vaikea karistaa.

Onnistunut uhman läpikäyminen tekee sen, että lapsi oppii tunnistamaan tunteitaan sekä säätelemään niitä, ja hän ymmärtää olevansa hyväksytty kokonaisena, ja että hänen tunteensa ovat sallittuja.

Erittäin tärkeä asia, jota ennen ei olla osattu kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä niin väliä vaikka lapsi kärsisi. Pääasia ettei vanhemmalle tule paha mieli lasu ilmoituksesta. Kun ei se vanhempi ymmärrä, että lasu ilmoitus tehdään hänen lapsestaan eikä se ole rikosilmoitus vanhemmasta.

Se vaan kun käsitettäisiin ensin, että mikä lapsiperheessä on normaalia äänimaailmaa ja mikä ei.

Tulee lastensuojelulle reippaasti lisätyötä, kun lähtevät selvittämään jokaisen perheen uhmaikäisen kiukkuhuutoja.

Harvoin uhmaikäisen huuto kuuluu joka ilta naapuriin asti. Parempi tarkistaa tilanne vaikka turhaankin, jos sillä voidaan yhdenkin kärsivän lapsen elämä pelastaa.

Vai kuuluu harvoin uhmaikäisen ääni naapuriin asti.Kyllä kuuluu aamulla ,päivällä, illalla ja jopa yöllä.Uhmaikäisen ääni voi kuulua mihin aikaan tahansa,eikä tilannetta tarvii käydä tarkastamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 4 veljeä perheessä ja nyt iältämme 25-35. Olen lukenut rääkyvistä lapsista usein täällä ja siitä että kiukutellaan pukiessa aamulla.

Kysyin mielenkiinnosta omalta äidiltä että kiukuteltiinko me lapsena sillä lailla esim. tarhaan lähtiessä ja vastaus oli, ei ikinä. Omankin muistikuvan mukaan kuunneltiin mitä vanhemmat sanoo. Muistan kyllä myös että pari kertaa elämässäni oli tukistusta, suun saippuointia ja jopa remmiä. Ehkä se auttoi.

Onkohan nykyajan lapsilla päässä jotain vikaa vai kasvatusmetodit vähän liiankin lempeät että niistä tulee sellaisia hirviöitä?

Uhmaikä on tärkeä kehityksen vaihe. Onneksi nykyään lapset saavat käydä sen vaiheen turvallisesti läpi

Mitä ihmettä, turvallisesti? Eli lapsien pitää vaan antaa rääkyä ja terrorisoida ilman rajoja käytöstapoja?

Ilmankos asiat on täällä nykyään aivan persiillään jos tuolla lailla lellitään lapsia nykyään. Sairasta.

Ei lapsien anneta rääkyä.Uhmaikäinen lapsi rääkyy,eikä lupia kysele.Lapsettomat täällä neuvoja jakelee.

Kaverin 5v huutaa esim. nukkumaanmennessä, että äitii sattuuuu aii. Ja äiti on toisessa huoneessa ja lapsi omassa sängyssään. Samainen lapsi on todella temperamenttinen ja no, vaikea. On aina saanut huutokohtauksia niin että huutaa pää punaisena. Nyt ei enää saa noita kohtauksia mutta edelleen raivoaa herkästi.

Ap:n kertomus ei kuulosta huolestuttavalta.

”Äiti sattuu aiai” -> lapsi on tässä oppinut manipuloimaan vanhempiaan. Tietää, mitä pitää huutaa, jotta saa tahtonsa läpi.

Kaikkea te pistättekin uhman piikkiin. Voi että.

Vierailija kirjoitti:

Tämän palstan mukaan ei saa puuttua vaikka lapsella olisi millainen hätä tai epäilys siitä. Ei saa tehdä ilmoitusta lasuun tai soittaa poliisia, kun on aina mahdollisuus ettei mitään hätää ole. Viis siitä, että lapsella voi oikeasti olla tosi ikävät oltavat.

Mitä jos menis naapuriin itse?! Kysäseen onhan kaikki teillä hyvin anteeks ku häitsen?????

Aina ollaan viranomaisia sotkemassa joka asiaan..

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ihan vaan uhmaa. Ja voin myöntää, että itsekkin olen sortunut siihen takaisin huutamiseen, kun esikoinen veti järkyttävää uhmaraivaria periaatteessa vuorokauden ympäri. Heräsi yössä monta kertaa ja alkoi kirkumaan sillä samalla sekunnilla. Lisäksi hakkasi päätään seinään, lattiaan, sängynlaitaan ja heittäytyi suorilta jaloilta selälleen lattialle yms. Löi minua ja potki. Tähän asti ei ollut varsinaisia uhmakausia, voimakas tahtoinen ja poikkeuksellisen älykäs kyllä oli (tiedän että kuulostaa juuri siltä että minä hyvä äiti älykkääksi kasvatin juu, mutta oikeasti poikkeuksellinen). Tämä alkoi noin kuukausi kuopuksen syntymän jälkeen, kun tajusi, että aika ison ajan nyt tuo vauva vie häneltä ja ei ole heti loppumassa. Vauvaan ei onneksi kohdistanut koskaan agressioita. Kauan yritin rauhoittelulla ja tunteiden sanoituksella, sylissä pitämällä ja keskustelulla ja huomioimisella tätä tilannetta ratkaista. Mutta sitten vaan muutamana yönä kamelinselkä katkesi ja huusin takaisin ja demonstroin miltä nuo raivarit näyttävät. Ei todellakaan hienoimpia hetkiäni, mutta vuosien univaje (pari viimeistä kuukautta taas todella paha), imetys, kaiken muun hoitaminen joka päivä ja nuo yölliset raivarit ja yksinhuoltajuus kahelin eksän kiusatessa niin pistivät toimimaan noin. Ei sitä enää vaan toimi normaalisti kun on aivan lopussa ja puhki! Mietin kyllä että kohta joku tekee lasun ja soittaa poliisit, onneksi naapurit kerrostalossa tiesivät tilanteeni ja tajusivat varmaan että mitään kamalaa ei tapahdu. Ja alakerran naapurille olin jo sanonutkin että nyt sitten kuuluu.meiltä mellakkaa määrittelemättömän ajan, kun uhmaraivaria tuli vuorokauden ympäri. Taisivat ymmärtää, eivätkä varmaan ihmetelleet kun itsellään oli kans pieni poika.

Nyt en voi käsittää, että olimme tuollaisessa tilanteessa. Vauva roikkui rinnassa kiinni toisessa kainalossa ja toisella kädellä ja vartalollani koitin pitää esikoista paikoillaan, että ei pysty vahingoitgamaan itseään. Huh huh. Ja kyllä, pyysin myös apua neuvolasta, mutta eipä niillä paljon ollut muuta sanottavaa kuin ne asiat mitä jo itsekin lapsen uhmakohtauksiin suhtautumisesta tiesin.

Elikä joo voi olla kyse normaalista uhmasta siellä ylhäällä. Mullakin lapsi saattoi huutas aijai sattuu äiti, älä kurista, vaikka todellisuudessa pidin häntä aloillaan niin hellästi kuin oli mahdollista, enkä suinkaan kaulasta, ettei saa hakattuaan kalloaan halki. Myös usein pukemistilanteissa tuota huutoa että ei saa kuristaa, kun ei saanut vetoketjua laittaa liian ylös, kauluri ja kypärämyssy ja piponnauhat kuristaa.

Ihan oman tuntemuksesi mukaan. Jos epäilyttää, tee lasu, ne selvittää ja voi perhe saada apua jos on voimavarat vähissä ja tuntuu ettei jaksa lapsen kanssa. Tai sitgen toteavat että normaali uhmakiukuttelija ja vanhempi huutanut pari kertaa takasin ja antavat olla. Tämäkin voi herättää vanhemman omaan toimintaansa, vaikka ei suuremmin apua tai tukitoimia tarvisisikaan.

Ei. Lasu ei välttämättä toimi noin. Riippuu siellä ihmisestä. Jos vanhempi on puhki, voivat Auttaa ottamalla lapsen pois. Miettikää tarkkaan ennen lasua. Niitä saa pelätä. Ja ei. "Normaali" perhe myös. Kun nyt moni ajatteli etteihän ole pelättävää jos asiat on kunnossa... mielivaltaista ja hurjaa touhua on siellä.

Tee lastensuojeluun ilmoitus, ei poliisit noin pienestä vaivaudu paikalle.

Minullakin ollut pieni oma raivotar. Ulvoi aina kun jokin meni pieleen tai oli tarhapäivästä väsynyt tms. Kävin lähinaapureille kertomassa, että meidän tyttö voi saada kovia itkukohtauksia, mutta kaikki on meillä ok! Välillä vieläkin lähes 11-vuotiaana parkuu kovaan ääneen. Laitan kaikki mahdolliset väliovet kiinni, ettei käytävään menisi paljoa siitä..menee varmaan silti. Voimia kaikille raivoajien kanssa toimiville ja suosittelen teosta Tulistuva lapsi, ellette ole vielä perehtyneet!

Vierailija kirjoitti:

No soita jos siltä tuntuu.

Todennäköisesti siellä tapahtuu sellainen arkinen asia kuin lapsen uhmakiukkukohtaus. Oma lapsi huutaa ÄLÄ ÄITIIII esim silloin kun kannan hänet pois omasta huoneesta, sen jälkeen kun hän on toistuvasti töninyt pikkusiskoa - lukuisista kielloista huolimatta. Hänhän se suurin uhri oli. Eikun...

Meillä kanssa kaksivuotias, kun esimerkiksi otetaan pois se iltapalajugurtti, jolla on kielloista huolimatta syömisen sijaan vain pelleilty ja viskottu pitkin pöytää. Kun lopulta otan pikarin pois ja ilmoitan, nyt loppui pelleily, niin alkaa juurikin tuo "ÄITII ÄLÄ!!! ÄITI EIIIIII!!!!!".

Monikohan naapurin luulee meillä olevan perheväkivaltaa... 😑

Mun lapsi(teinipoika) rääkyy ja kiljuu usein yläkerrassa,kun pelaa pleikkaa kavereiden kanssa.Kun kaveri tulee just nurkan takaa ja säikyttää tms. Ja myös kiroilee ym. Joskus aikuinen kyllä karjahtaa että nyt v_ttu hiljaa siellä.  Naapurin "uusi naapuri",kulki joskus kummastuneena meidän portin vierestä ja pysähtyi aprikoivan näköisenä portille.Mietiskeli just varmaan poliisin soittoa.EI hätää teinit ne vaan siellä pelaa pleikkarilla.,siitä kirkuminen.. T:Tervetuloa nykyaikaan