Yläkerrasta kuuluva lapsen rääkyminen ja aikuisen karjuminen

Vierailija kirjoitti:

Meitä on 4 veljeä perheessä ja nyt iältämme 25-35. Olen lukenut rääkyvistä lapsista usein täällä ja siitä että kiukutellaan pukiessa aamulla.

Kysyin mielenkiinnosta omalta äidiltä että kiukuteltiinko me lapsena sillä lailla esim. tarhaan lähtiessä ja vastaus oli, ei ikinä. Omankin muistikuvan mukaan kuunneltiin mitä vanhemmat sanoo. Muistan kyllä myös että pari kertaa elämässäni oli tukistusta, suun saippuointia ja jopa remmiä. Ehkä se auttoi.

Onkohan nykyajan lapsilla päässä jotain vikaa vai kasvatusmetodit vähän liiankin lempeät että niistä tulee sellaisia hirviöitä?

Jep, munkaan äidin mielestä ei olla ikinä mm. riidelty, purtu, läpsitty tai mitään muutakaan. Noh, pikkusiskoni on 12v mua nuorempi, ja kyllä muistan hyvin elävästi siskoni tehneen noita kaikkia taaperoikäisenä. Ja riidelty ollaan sisarusten kanssa myös runsaasti. Epäilen kyllä, että esim. siskoni muistaisi omia rääkymiskohtauksiaan 2-vuotiaana uhmaikäisenä, aivan kuin minäkään en muista sitä kuinka sain 2-vuotislahjaksi uuden nuken..

Pointti on, että ei noita uhmaikäisenä raivottuja hetkiä voi muistaa, ja 99% vanhemmista harrastaa tietoista unohtamista tuolta ajalta, sillä kukaan normaali vanhempi ei siitä ajasta selviä ajatellen "hitsit minä olen hyvä äiti/isä". Taaperon raivo nostaa itsestä pahimmat esiin, yksi uhkaa yksin jättämisellä, toinen jopa väkivallalla, ja valitettavasti se kolmas sortuu siihen tukkapöllyyn. Yhteistä näille kaikille on, ettei niitä suinkaan tehdä missään järkevässä, tietoisessa, sieluntilassa, vaan ihan puhtaan vihan vallassa. Omat sanat ja teot hävettävät, ja ne haluaa unohtaa mahdollisimman pian. Ja harva ylipäätään kehtaa myöntää omalle aikuiselle lapselle, että ajoit minut ajoittain hulluuden partaalle.

En usko, että lempeät kasvatusotteet ovat mitenkään tuottaneet näitä lasten raivareita enemmän. Esimerkiksi 2-3-vuotias oli 50 vuotta sitten aggressiivinen tunteiden heitellessä (ihminen on tuolloin väkivaltaisimmillaan), ja on sitä tänä päivänäkin.

Se on varmasti totta, että lapsesta voi piestä uhman pois, mutta ei se sitä poista, että lapsella on tarve uhmata (=itsenäistyä ja harjoitella tunteiden hallintaa) kasvaessaan, se on osa ihmisluontoa. On väärin lyödä lapsesta oma tahto pois. Mutta mitä noihin lempeihin kasvatustapoihin tulee, niin väitän että se lempeinkin, perhepeti/imetysmyönteisyys -äiti päästää suustaan jotain sopimatonta ja jopa estää turhan kovakouraisesti lapsen lyönnin, kun lapsi läpsäisee kymmenennen kerran äidin naamaa ja nauraa päälle. Eli älä huoli, kyllä luonto pitää huolen siitä, että lapsi joutuu myös sietämään tekojensa vaikutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä, turvallisesti? Eli lapsien pitää vaan antaa rääkyä ja terrorisoida ilman rajoja käytöstapoja?

Ilmankos asiat on täällä nykyään aivan persiillään jos tuolla lailla lellitään lapsia nykyään. Sairasta.

Turvallisesti, ilman väkivallan uhkaa ja pelkoa.

Mahtaa olla poliiseilla tekemistä, jos alkavat jokaisessa kodissa käymään, missä kuuluu lapsen "rääkymistä" klo 20-22 välillä, eli yleisenä nukkumaanmenoaikana.

Ja kyllä sieltä seinän takaa saattaa vanhemmalta ärräpääkin kuulua, ilman että kyseessä olisi väkivaltainen tilanne, väitän näin neljän lapsen kokemuksella..

Tämän palstan mukaan ei saa puuttua vaikka lapsella olisi millainen hätä tai epäilys siitä. Ei saa tehdä ilmoitusta lasuun tai soittaa poliisia, kun on aina mahdollisuus ettei mitään hätää ole. Viis siitä, että lapsella voi oikeasti olla tosi ikävät oltavat.

Meidän 4v itki ja huusi kun hyena tänään koska oli hiustenpesu päivä, ensin alkoi itkuhuuto kun kerrottiin että nyt on mentävä pesulle, tätä kesti 5-10min ja sitten vielä hysteeristä huutoa suihkuhuoneessa seuraavat 5-10min.

Tyttö pelkää saippuaa ja vettä jotka menee silmiin ja suuhun hiustenpesun yhteydessä, tämä pelko on alkanut vasta nyt 4v uhman yhteydessä ja loppuu toiv. pian.

Huuto on niin kovaa että varmasti kuuluu kerrostalossa moneen asuntoon ja tänäänkin mies karjaisi tuon episodin loppusuoralla lapselle kun juos ulos kylppäristä saippuat päässä eikä suostunut mennä takas huuhtomaan päätä, lapsi huusi myös monesti isi älä ja isi ei.

Vierailija kirjoitti:

Tämän palstan mukaan ei saa puuttua vaikka lapsella olisi millainen hätä tai epäilys siitä. Ei saa tehdä ilmoitusta lasuun tai soittaa poliisia, kun on aina mahdollisuus ettei mitään hätää ole. Viis siitä, että lapsella voi oikeasti olla tosi ikävät oltavat.

No jos oikeasti huolettaa, niin voi käydä vaikka ihan soittamassa ovikelloa ja kysymässä onko kaikki ok. Mutta ne pahoinpitelyn äänet harvoin lienevät tuollaisia, mitä ap kuvaa.

Ja aina saa soittaa poliisin, jos ihan oikeasti uskoo että lasta pahoinpidellään. Itse en uskoisi noilla tiedoilla mitä ap kertoo ja en soittaisi. Mutta toki ap:n pitää itse tehdä päätös asiasta.

Vanhempana väitän, että pahoinpidelty lapsi ei "uhmaa" joka ilta, vaan enemmänkin kyse on siitä, että vanhempi raivoaa holtittomasti joka ilta, ja siitä tulevat äänet. Mutta se että vanhempi saattaa tiuskaissa kovalla äänellä "nyt riitti" tai vaikka "p*rkele", ei vielä ole sitä holtitonta raivoamista. Pahoinpitelyyn voi liittyä jopa tunteja kestävä huutaminen, äänekäs lapsen uhkailu, esineiden rikkominen jne. Lapsi ei noissa tilanteissa ole se kovaäänisin osapuoli.. mutta aina kannattaa soittaa, jos oikeasti siltä tuntuu. Tässä tilanteessa ei vain useimmilta siltä tuntuisi. Johtuu varmaan siitä, että puolet vastaajista on juuri laittanut ne omat pikku enkelinsä nukkumaan :D

Juuri tälläisen takia annan lapselle paljon periksi. En halua että naapurit ajattelevat kuten apJ. JOS lapsi itkee kovaäänisesti annan lelun takaisin jne etten häiritse naapuria.

T: 4 v uhmiksen äiti

Vierailija kirjoitti:

Juuri tälläisen takia annan lapselle paljon periksi. En halua että naapurit ajattelevat kuten apJ. JOS lapsi itkee kovaäänisesti annan lelun takaisin jne etten häiritse naapuria.

T: 4 v uhmiksen äiti

Et ole tosissasi, lapsesi siis pompottaa sinua?

Ap:n tapaukseen on näin etänä vaikea koomentoida.

Asuimme lapseni kanssa kerrostalossa kun hän oli 1-4-vuotias. Jossain vaiheessa tutustuin alakerran naapuriin oikein hyvin ja vierailimme toistemme luona säännöllisesti. Alkuaikoina naapuri kertoi lapsemme tavattuaan kuinka yllättyi miten iloinen, aurinkoinen ja seurallinen lapsemme on. Alakertaan oli kuulemma kuulunut vain kiukuttelua ja parkumista. Tämä oli minustakin tosi yllättävää koska lapsemme oli pääsääntöisesti aina hyvällä tuulella. Toki hänellä oli/on voimakas tempperamentti ja antaa sen tarvittaessa näkyä ja kuulua. Ajattelin että varmasti osa riemukkaasta riehumisesta ja älämölöstä on mennyt myös "pahan olon" piikkiin ja toisaalta epämukavaa oloa on tuotu myös ilmi varsin "teatraalisesti".

Toisaalta hankitusta omasta kokemuksesta voisin myös sanoa, että todella ahdistuneet/pahoinpidellyt lapset pyrkivät olemaan varsin hipi hiljaa... ettei kukaan vain huomaisi. Tämä on kuitenkin tosi tapauskohtaista, suosittelenkin katsomaan perheen yleistä olemusta, eli kun liikkuvat talon ulkopuolella ja miltä lapsi vaikuttaa. 

Nämä ovat vaikeita juttuja ja toisaalta aikainen puuttuminen on elintärkeää, mutta turhia ilmoitteluja tulisi välttää. Intuitio kertoo?

Ei sillä niin väliä vaikka lapsi kärsisi. Pääasia ettei vanhemmalle tule paha mieli lasu ilmoituksesta. Kun ei se vanhempi ymmärrä, että lasu ilmoitus tehdään hänen lapsestaan eikä se ole rikosilmoitus vanhemmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän palstan mukaan ei saa puuttua vaikka lapsella olisi millainen hätä tai epäilys siitä. Ei saa tehdä ilmoitusta lasuun tai soittaa poliisia, kun on aina mahdollisuus ettei mitään hätää ole. Viis siitä, että lapsella voi oikeasti olla tosi ikävät oltavat.

No jos oikeasti huolettaa, niin voi käydä vaikka ihan soittamassa ovikelloa ja kysymässä onko kaikki ok. Mutta ne pahoinpitelyn äänet harvoin lienevät tuollaisia, mitä ap kuvaa.

Ja aina saa soittaa poliisin, jos ihan oikeasti uskoo että lasta pahoinpidellään. Itse en uskoisi noilla tiedoilla mitä ap kertoo ja en soittaisi. Mutta toki ap:n pitää itse tehdä päätös asiasta.

Vanhempana väitän, että pahoinpidelty lapsi ei "uhmaa" joka ilta, vaan enemmänkin kyse on siitä, että vanhempi raivoaa holtittomasti joka ilta, ja siitä tulevat äänet. Mutta se että vanhempi saattaa tiuskaissa kovalla äänellä "nyt riitti" tai vaikka "p*rkele", ei vielä ole sitä holtitonta raivoamista. Pahoinpitelyyn voi liittyä jopa tunteja kestävä huutaminen, äänekäs lapsen uhkailu, esineiden rikkominen jne. Lapsi ei noissa tilanteissa ole se kovaäänisin osapuoli.. mutta aina kannattaa soittaa, jos oikeasti siltä tuntuu. Tässä tilanteessa ei vain useimmilta siltä tuntuisi. Johtuu varmaan siitä, että puolet vastaajista on juuri laittanut ne omat pikku enkelinsä nukkumaan :D

Minua pahoinpideltiin lapsena.

Kyllä se oli äiti, joka silloin oli äänessä. Rähisi ja huusi, minä värjötin siskoni kanssa peloissani huoneessamme. Kun lyöntiä tuli, niin ääntäkään ei siskoni kanssa päästetty. Pelko ja kauhu lamautti. Vasta huoneeseen päästyä itkettiin keskenään peloissamme, mahdollisimman hiljaa jottei äiti kuulisi ja ärsyyntyisi enempää.

Että todennäköisimmin jos lapsi huutaa ja uhmaa, on hänellä kaikki hyvin. Hänellä on niin turvallinen olo, että uskaltaa kiukutella äänekkäästi vanhemmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla poliiseilla tekemistä, jos alkavat jokaisessa kodissa käymään, missä kuuluu lapsen "rääkymistä" klo 20-22 välillä, eli yleisenä nukkumaanmenoaikana.

Ja kyllä sieltä seinän takaa saattaa vanhemmalta ärräpääkin kuulua, ilman että kyseessä olisi väkivaltainen tilanne, väitän näin neljän lapsen kokemuksella..

Meillä alkaa hiljaisuus klo 22, ja itse iltaihmisenä viitsisin soitella vasta joskus 23 jälkeen. Ja silloinkin vain jos on useita iltoja huudettu tai selkeää turpaanmättöä, ovien paiskomista tms. Eli ei tarvitse pelätä.

Voi olla ihan vaan uhmaa. Ja voin myöntää, että itsekkin olen sortunut siihen takaisin huutamiseen, kun esikoinen veti järkyttävää uhmaraivaria periaatteessa vuorokauden ympäri. Heräsi yössä monta kertaa ja alkoi kirkumaan sillä samalla sekunnilla. Lisäksi hakkasi päätään seinään, lattiaan, sängynlaitaan ja heittäytyi suorilta jaloilta selälleen lattialle yms. Löi minua ja potki. Tähän asti ei ollut varsinaisia uhmakausia, voimakas tahtoinen ja poikkeuksellisen älykäs kyllä oli (tiedän että kuulostaa juuri siltä että minä hyvä äiti älykkääksi kasvatin juu, mutta oikeasti poikkeuksellinen). Tämä alkoi noin kuukausi kuopuksen syntymän jälkeen, kun tajusi, että aika ison ajan nyt tuo vauva vie häneltä ja ei ole heti loppumassa. Vauvaan ei onneksi kohdistanut koskaan agressioita. Kauan yritin rauhoittelulla ja tunteiden sanoituksella, sylissä pitämällä ja keskustelulla ja huomioimisella tätä tilannetta ratkaista. Mutta sitten vaan muutamana yönä kamelinselkä katkesi ja huusin takaisin ja demonstroin miltä nuo raivarit näyttävät. Ei todellakaan hienoimpia hetkiäni, mutta vuosien univaje (pari viimeistä kuukautta taas todella paha), imetys, kaiken muun hoitaminen joka päivä ja nuo yölliset raivarit ja yksinhuoltajuus kahelin eksän kiusatessa niin pistivät toimimaan noin. Ei sitä enää vaan toimi normaalisti kun on aivan lopussa ja puhki! Mietin kyllä että kohta joku tekee lasun ja soittaa poliisit, onneksi naapurit kerrostalossa tiesivät tilanteeni ja tajusivat varmaan että mitään kamalaa ei tapahdu. Ja alakerran naapurille olin jo sanonutkin että nyt sitten kuuluu.meiltä mellakkaa määrittelemättömän ajan, kun uhmaraivaria tuli vuorokauden ympäri. Taisivat ymmärtää, eivätkä varmaan ihmetelleet kun itsellään oli kans pieni poika.

Nyt en voi käsittää, että olimme tuollaisessa tilanteessa. Vauva roikkui rinnassa kiinni toisessa kainalossa ja toisella kädellä ja vartalollani koitin pitää esikoista paikoillaan, että ei pysty vahingoitgamaan itseään. Huh huh. Ja kyllä, pyysin myös apua neuvolasta, mutta eipä niillä paljon ollut muuta sanottavaa kuin ne asiat mitä jo itsekin lapsen uhmakohtauksiin suhtautumisesta tiesin.

Elikä joo voi olla kyse normaalista uhmasta siellä ylhäällä. Mullakin lapsi saattoi huutas aijai sattuu äiti, älä kurista, vaikka todellisuudessa pidin häntä aloillaan niin hellästi kuin oli mahdollista, enkä suinkaan kaulasta, ettei saa hakattuaan kalloaan halki. Myös usein pukemistilanteissa tuota huutoa että ei saa kuristaa, kun ei saanut vetoketjua laittaa liian ylös, kauluri ja kypärämyssy ja piponnauhat kuristaa.

Ihan oman tuntemuksesi mukaan. Jos epäilyttää, tee lasu, ne selvittää ja voi perhe saada apua jos on voimavarat vähissä ja tuntuu ettei jaksa lapsen kanssa. Tai sitgen toteavat että normaali uhmakiukuttelija ja vanhempi huutanut pari kertaa takasin ja antavat olla. Tämäkin voi herättää vanhemman omaan toimintaansa, vaikka ei suuremmin apua tai tukitoimia tarvisisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä niin väliä vaikka lapsi kärsisi. Pääasia ettei vanhemmalle tule paha mieli lasu ilmoituksesta. Kun ei se vanhempi ymmärrä, että lasu ilmoitus tehdään hänen lapsestaan eikä se ole rikosilmoitus vanhemmasta.

Se vaan kun käsitettäisiin ensin, että mikä lapsiperheessä on normaalia äänimaailmaa ja mikä ei.

Tulee lastensuojelulle reippaasti lisätyötä, kun lähtevät selvittämään jokaisen perheen uhmaikäisen kiukkuhuutoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tälläisen takia annan lapselle paljon periksi. En halua että naapurit ajattelevat kuten apJ. JOS lapsi itkee kovaäänisesti annan lelun takaisin jne etten häiritse naapuria.

T: 4 v uhmiksen äiti

Et ole tosissasi, lapsesi siis pompottaa sinua?

Kyllä, naapuri saattaa koputtaa kattoonsa joka meidän lattia vaikka lapsi leikkisi normaalisti alkuillasta, kun on kylvyssä hakkaa seinään jne. Pelkään häntä. Tunnen itseni mututenkin huonoksi äidiksi joten en ota lisästressiä siitä että naapuri soittaa lastensuojeluun vaikka kiusallaan kun haluaa meistä eroon. Vauva aikana oli stressaavaa kun lapsella oli koliikki ja itki paljon, kaiket yöt kannoin sylissä ja naapuri paukutti patteria. Olen hakenut toista asuntoa, asun kaupungin asunnossa mutten ole saanut. Olisi ihanaa asua jossain missä ei tarvitsisi pelätä naapuria ja voisi kasvattaa lasta ja antaa itkeä jos ei saa periksi jossain. Naapuri on inhonnut meitä alusta asti. Itse tulee porukan kanssa jatkoille joka vkloppu baarista ja kuuluu kovaääninen melu ja huuto koko yön. En uskalla valittaa kun meillä lapsi saattaa itkeä yöllä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä niin väliä vaikka lapsi kärsisi. Pääasia ettei vanhemmalle tule paha mieli lasu ilmoituksesta. Kun ei se vanhempi ymmärrä, että lasu ilmoitus tehdään hänen lapsestaan eikä se ole rikosilmoitus vanhemmasta.

Se vaan kun käsitettäisiin ensin, että mikä lapsiperheessä on normaalia äänimaailmaa ja mikä ei.

Tulee lastensuojelulle reippaasti lisätyötä, kun lähtevät selvittämään jokaisen perheen uhmaikäisen kiukkuhuutoja.

Harvoin uhmaikäisen huuto kuuluu joka ilta naapuriin asti. Parempi tarkistaa tilanne vaikka turhaankin, jos sillä voidaan yhdenkin kärsivän lapsen elämä pelastaa.

Ettet vaan olis meidän alakerrasta?

Meillä kuuluu huutoa joka päivä, monta kertaa. Ihan riittää huudon syyksi 3- vuotiaalla vaikka se, ettei vessapaperia saa vetää rullasta ympäri kämppää, ja sekös harmittaa kun äiti kerää paperin takaisin telineeseen. Nuoremmalle tulossa hampaita, ja ikeniä kutittaa, huutoa, huutelee muutenkin kun on tajunnut että sellainen asia kuin oma ääni on olemassa. Ja sitten kun toinen huutaa, alkaa toinenkin huutamaan, ja välillä huudetaan ihan kilpaa kummalta lähtee kovempi ääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä niin väliä vaikka lapsi kärsisi. Pääasia ettei vanhemmalle tule paha mieli lasu ilmoituksesta. Kun ei se vanhempi ymmärrä, että lasu ilmoitus tehdään hänen lapsestaan eikä se ole rikosilmoitus vanhemmasta.

Se vaan kun käsitettäisiin ensin, että mikä lapsiperheessä on normaalia äänimaailmaa ja mikä ei.

Tulee lastensuojelulle reippaasti lisätyötä, kun lähtevät selvittämään jokaisen perheen uhmaikäisen kiukkuhuutoja.

Harvoin uhmaikäisen huuto kuuluu joka ilta naapuriin asti. Parempi tarkistaa tilanne vaikka turhaankin, jos sillä voidaan yhdenkin kärsivän lapsen elämä pelastaa.

No meillä kuuluu. Ei hakata lapsia tai muutakaan vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tälläisen takia annan lapselle paljon periksi. En halua että naapurit ajattelevat kuten apJ. JOS lapsi itkee kovaäänisesti annan lelun takaisin jne etten häiritse naapuria.

T: 4 v uhmiksen äiti

Et ole tosissasi, lapsesi siis pompottaa sinua?

Kyllä, naapuri saattaa koputtaa kattoonsa joka meidän lattia vaikka lapsi leikkisi normaalisti alkuillasta, kun on kylvyssä hakkaa seinään jne. Pelkään häntä. Tunnen itseni mututenkin huonoksi äidiksi joten en ota lisästressiä siitä että naapuri soittaa lastensuojeluun vaikka kiusallaan kun haluaa meistä eroon. Vauva aikana oli stressaavaa kun lapsella oli koliikki ja itki paljon, kaiket yöt kannoin sylissä ja naapuri paukutti patteria. Olen hakenut toista asuntoa, asun kaupungin asunnossa mutten ole saanut. Olisi ihanaa asua jossain missä ei tarvitsisi pelätä naapuria ja voisi kasvattaa lasta ja antaa itkeä jos ei saa periksi jossain. Naapuri on inhonnut meitä alusta asti. Itse tulee porukan kanssa jatkoille joka vkloppu baarista ja kuuluu kovaääninen melu ja huuto koko yön. En uskalla valittaa kun meillä lapsi saattaa itkeä yöllä myös.

I feel you. Onnekkaita ne, joilla omakotitalo kun pieniä lapsia.

PIN, olet tosi kaunis tyty!