Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti. Onko oikeasti olemassa parisuhdetta, jossa vahva fyysinen vetovoima SEKÄ henkinen yhteys kohtaavat?
05.01.2026 |
Itse en ole nimittäin koskaan ollut suhteessa, jossa tuntisin oikeasti fyysistä vetovoimaa ja samaan aikaan tuntisin olevani turvallisessa ja tasapainoisessa suhteessa. Joka ikinen tapaamani mies, joka olisi toivonut suhdetta, ei ole herättänyt voimakkaita tuntemuksia, etenkään fyysisen vetovoiman osalta. Sitten taas jos tapaan miehiä jotka vetävät edes jotenkin puoleensa, niin syystä tai toisesta suhde ei koskaan toimi. Nyt pitkän sinkkurupeaman jälkeen olenkin tullut tulokseen, että näitä kahta EI voi saada samassa paketissa ja ainoa vaihtoehto olisi vain johonkin kädenlämpöiseen tyytyminen.
Kommentit (27)
Kohtasin kerran tällaisen ihmisen. Se oli mahtavaa. Kunnes tajusin hänen tunteva liikaa vetoa myös päihteisiin. Sen pituinen Se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olen sellaisessa suhteessa. Seesteisin ja helpoin suhde ikinä.
M46
Johtuuko tuo naisten hypergamiasta?
Viehätyt vain reilusti sua tasokkaammista miehistä jotka tyytyvät alaspäin saadakseen sulta reikiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on. Tapasimme, kun olimme 45 ja 46 v. Se vetovoima oli käsittämätöntä.
Todettakoon, että fyysinen vetovoima kyllä tasoittuu näin 15 vuodessa.
Yleensä ihmiset tekevät kompromisseja.
Varsinkin jos haluavat perheen perustaa. Otetaan se ensimmäinen hedelmällinen ehdokas. Ja sitten miksi pysytään yhdessä. Syynä on taas raha ja mukavuudenhalu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä varten on kavereita ja puoliso. ei kaikkee tarvi saada samasta ihmisestä.
On niitä, mutta tietysti harvemmassa. Mitä enemmän niitä kriteerejä on, sitä vaikeampi löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtuuko tuo naisten hypergamiasta?
Viehätyt vain reilusti sua tasokkaammista miehistä jotka tyytyvät alaspäin saadakseen sulta reikiä?
Ei. Se johtuu miesten hypergamiasta. Sinullahan sitä ei esiinny, koska sinä et saa reikiä keneltäkään.
Löysin itselleni juuri tuollaisen miehen ja hänen kanssaan viettämäni vuodet ovat olleet mulle kuin ihanaa unta. Kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa, minusta tuntui ihan konkreettisesti siltä, etteivät mun jalat vastaa maahan. Hän on hellä, huolehtiva, rakastava ja suorastaan veretseisauttavan komea. Ainoa ikävä puoli suhteessamme on se, että jos hänelle tapahtuisi jotain peruuttamatonta, tuskin jaksaisin enää elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Jos saa henkisen yhteyden, fysiikka tökkii, ja jos seksi sujuu, mikään muu ei suju.
On, mutta sellainen on erittäin harvinaista. Vähän kuin lottovoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sytyt seksuaalisesti suurista tunteista joita saat vuoristoratamiehiltä. Tämä draamahakuisuuden takia parisuhteet tasaisempien miesten kanssa tuntuvat valjuilta. Tavallisille miehille vaikutat ongelmatapaukselta, joka hakeutuu konflikteihin tahallaan ja jos et saa muuten tarpeeksi suuria tunteita, haastat riitaa.
Kerran tapasin ihmisen, jolle ei oikeastaan tarvinnut selittää mitään, koska hän ymmärsi. Oli myös todella kaunis ja haluttava ihminen.
No se nyt kuitenkin meni ohi, koska oltiin molemmat tahoillamme varattuja ja se siitä. Ja vaikka sitä yhteyttä olisi ollut kuinka paljon, niin silti suhteessa olisi todennäköisesti tullut arkiset haasteet vastaan. Ehkä liiankin kanssa, jos molemmat olivat liian samanlaisia.
Ei tämä muisto silti ikinä mihinkään katoa. Sen verran hämmentävä ihminen oli, että tuskin tulee toista vastaan koskaan.
On, jos on terveellä tavalla kiintynyt. Yleensä se kaikista tajunnanräjäyttävin seksielämä tuleekin vasta ajan kautta. Vaikka kipinää toki on oltava heti jotta sinne pääsee, eipä ole yhden yön kemialla mitään jakoja kun kilpailee vuosien toisen kehon ja mielen opettelun, fantasioiden jakamisen, henkisen yhteyden ja syvän luottamuksen kanssa.
Voi. Meillä on näin edelleen 28 yhteisen vuoden jälkeen. Alettiin seurustella lukiossa.
En tiedä miksi vetovoima on säilynyt. Mies on tosin reissutyössä, joten ikävöidään toisiamme kun on poissa, ja sitten on ihanaa kun on kotona.
Jepu, meillä on molemmat. Syvä ja hellä läheisyys ja polttava intohimo, ollaan tosin oltu yhdessäkin vain kolme vuotta. Se vain, että onneksi tavattiin vanhemmalla iällä (silloin N47, M40), eikä tarvinut enää miettiä perhettä. Siihen mun muuten niin täydellisestä miesystävästä ei olisi ollut.
Tein lapseni aiemmin silloisen kaverimiehen kanssa, yritettiin suhdettakin mutta eipä siitä mitään tullut kun ei ollut kumpaakaan noista: läheisyyttä tai intohimoa.
Minulla näin on ollut alussa mutta kyllä se fyysinen vetovoima on laantunut vuosien kuluessa ja hormonien vaihdellessa. Nyt vaihdevuosien kynnyksellä sekä yli 20 vuoden ja parin lapsen jälkeen niin ei se toinen enää innosta samalla tavalla.
Aika harvinaista tuo onkin. Tunnen vain muutaman pariskunnan, joilla on näin.