Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti, v*tuttaa
25.02.2018 |
Kävi siis se perinteinen: pitkä parisuhde (avioliitto), lapset, keski-ikäistyminen ja mies eräänä kauniina päivänä sanoi ettei halua tätä ja muuttaa pois. Luonnollisesti uusi (minua vähän nuorempi) oli jo katsottu työkuvioista ja isä ja aviomies kertaheitolla liukeni johonkin toisaalle elämään ihan uutta elämää.
Ymmärrän että miehelle iski keski-iän kriisi, kuten kävi itse kullekin. Mutta tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta tottua siihen että meidän perhettä ei ole enää olemassa entisessä muodossaan. Perhelomia ei ole, viikonloput näyttää kovin erilaiselta ja toinen puoli aviovuoteesta on tyhjä. Olen tietysti vihainen miehelle että hän vieritti vastuun minulle ja lähti, mutta pahinta on se yksinäisyys mikä seuraa siitä että olen menettänyt sen ystävän ja tukipilarin mikä eksäni oli. Suren myös sitä että lapsilla on ikävä isää ja lapsille on vaikeaa vakuuttaa ettei isä jättänyt heitä. En myös tiedä miten sovimme huoltajuusasiat ja ajatus siitä että lapset asuisivat vaikka vuoroviikoin pois luotani on suorastaan sydäntä raastava.
Joo, yritän olla lasten vuoksi asiallinen ja sopia tapaamisasiat lasten edun mukaisesti. Mutta on tässäkin kyllä työmaa henkisesti joutua mahdollisesti eroon lapsista, tulla jätetyksi, nähdä miehen elävän onnellista uuden rakkauden täyteistä elämää ja nähdä kaikkien yhteisten sopimusten ja suunnitelmien valuvan viemäriin. :(
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nalkutit, lihosit ja pirttihirmuilit.
Juku, mikä yllätys että mies lähtee suominaisen kelkasta.
Olisiko sulla mahdollista puida asioita terapiassa?
Tiedän että korni lause mutta aika auttaa, löydät rakkauden vielä itsekin ja elämä näyttää ihania puoliaan myös sinulle. Koita nyt vaan jaksaa nämä rankat ajat. Tsemppiä, jaksamista ja iso lämmin halaus sulle.
Vierailija kirjoitti:
Nalkutit, lihosit ja pirttihirmuilit.
Juku, mikä yllätys että mies lähtee suominaisen kelkasta.
Moikkelis koikkelis rakas ystävä!
Kyrsiikö, kun ap sentään on saanut kokea rakkauden edes joten kuten ja pääsee taas näkemään monia hyviä miehiä ainakin ohimennen? Samaan aikaan jäät ikuisesti trollaamaan vauvapalstalle....
Minä aina ihmettelen, miten ero tulee joillekin ihmisille suurena yllätyksenä. Eikö suhteessa ollut aloittajan mielestä mitään vikaa? Oliko esimerkiksi seksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nalkutit, lihosit ja pirttihirmuilit.
Juku, mikä yllätys että mies lähtee suominaisen kelkasta.
Moikkelis koikkelis rakas ystävä!
Kyrsiikö, kun ap sentään on saanut kokea rakkauden edes joten kuten ja pääsee taas näkemään monia hyviä miehiä ainakin ohimennen? Samaan aikaan jäät ikuisesti trollaamaan vauvapalstalle....
Eihän meistä kukaan tiedä ap:n suhteesta mitään, mutta palstalla pyörii tuon tuosta ivaketjuja miehille, joille ero tulee yllätyksenä; kun mies on luonnollisesti ollut ihan hirveä (ei tee kotitöitä jne.)
Kun sama käy taas naiselle, kaiken voi kuitata jonain keski-iän kriisinä. Suhdehan toki oli täysin kunnossa ja ap oli unelmapuoliso.
Tsemppiä myös täältä. Koita puhua asiasta, se helpottaa, joko ammattilaiselle tai läheiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko teillä suhteessa kaikki kunnossa? Oliko läheisyyttä, seksi, yhteisiä harrastuksia? Jos miehellä oli jo toinen nainen valmiiksi katsottuna niin uskoisin että asian olisi jotenkin jo aikaisemmin vaistonnut? Toisaalta eihän sitä tiedä vaikka mies katuisikin päätöstään vielä? Minkä ikäisiä teidän lapset ovat?
Lompakon lähtiessä minuakin harmittaisi. Toivottavasti ei satu omalle kohdalleni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sanoisin vain; bye bye baby - baby goodbye.
Jos miehelle ei merkitse, pitkä liitto, lapset ja yhteinen historia, niin kusipäästähän siinä pääsi eroon.
Avioliittoon tarvitaan kuitenkin kaksi, joten yksipuolinen vain toisen kanta ei välttämättä ole koko totuus.
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoisin vain; bye bye baby - baby goodbye.
Jos miehelle ei merkitse, pitkä liitto, lapset ja yhteinen historia, niin kusipäästähän siinä pääsi eroon.
Avioliittoon tarvitaan kuitenkin kaksi, joten yksipuolinen vain toisen kanta ei välttämättä ole koko totuus.
Mikä meriitti se pitkä avioliitto on jos rakkaus on sammunut? Sekö että pääsee aikanaan röhnöttämään samaan hautaan? Ja vielä oleellisempaa: mitä merkitystä sillä avioliitolla on sen jälkeen kun lapset ovat aikuisia?
Elämässä voi tulla eteen kaikenlaista. Siihen on jokaisen parasta varautua, vaikka sitä ei omalle kohdalle uskokaan. Ap:llekin tämä kriisi on toivon mukaan jonkin uuden alku, uusi mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko teillä suhteessa kaikki kunnossa? Oliko läheisyyttä, seksi, yhteisiä harrastuksia? Jos miehellä oli jo toinen nainen valmiiksi katsottuna niin uskoisin että asian olisi jotenkin jo aikaisemmin vaistonnut? Toisaalta eihän sitä tiedä vaikka mies katuisikin päätöstään vielä? Minkä ikäisiä teidän lapset ovat?
Avioliitto oli hyvä, melko tasainen, sellainen kuin se on ollut koko parisuhteen kaaren ajan. Seksin määrä tai minun painoindeksini tai nalkuttamiseni ei ole kokenut suurta muutosta tässä yhteisten vuosien aikana. Välillä on riitoja, muttei ikinä väkivaltaa, pettämistä tai päihdeongelmia puolin ja toisin. Ihan varmasti välillä nalkutin ja välillä mies kiukutteli. Mutta mielestäni tuo on ihan normaalia pitkässä tiiviissä ihmissuhteessa.
Meidän arvot ja toiveet oli hyvin pitkälti linjassa ja keskusteluyhteys hyvä. Pidempiä kuivia kausiakaan ei ole ollut. En nyt kyllä mitenkään pysty nimeämään eron syyksi oikein mitään avioliittoomme liittyvää seikkaa, vaan omasta mielestäni syy erolle on ihan vaan miehen jännityksen kaipuu ja tasaiseen perhe-elämään kyllästyminen. Ja se tavallaan tekee tästä erosta raadollisen, kun asiat oli hyvin, tavallisesti ja silti kävi näin. Tai ainakaan minun mielestä, eikä mies ikinä tuonut esille mitään suurta epäkohtaa. /AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petrus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoisin vain; bye bye baby - baby goodbye.
Jos miehelle ei merkitse, pitkä liitto, lapset ja yhteinen historia, niin kusipäästähän siinä pääsi eroon.
Avioliittoon tarvitaan kuitenkin kaksi, joten yksipuolinen vain toisen kanta ei välttämättä ole koko totuus.
Mikä meriitti se pitkä avioliitto on jos rakkaus on sammunut? Sekö että pääsee aikanaan röhnöttämään samaan hautaan? Ja vielä oleellisempaa: mitä merkitystä sillä avioliitolla on sen jälkeen kun lapset ovat aikuisia?
Elämässä voi tulla eteen kaikenlaista. Siihen on jokaisen parasta varautua, vaikka sitä ei omalle kohdalle uskokaan. Ap:llekin tämä kriisi on toivon mukaan jonkin uuden alku, uusi mahdollisuus.
En tiennyt rakkauden sammuneen, eikä mikään miehen käytöksessä varsinaisesti antanut osviittaa että niin olisi käynyt.
Kyllähän minä miehen annoin lähteä kun se kamansa pakkasi enkä yrittänyt väkisin pitää itselläni. Yritän tässä vaan selvitä ja mennä eteenpäin, mutta kyllä minusta on silti traagista että perhe-elämällämme tuli tuollainen loppu, lapset ei saa kasvaa ydinperheessä ja minulta on viety kumppani jota arvostin suuresti ja joka oli hyvä ystäväni. Olisin itse ainakin halunnut kasvaa hänen kanssaan vanhaksi ja jatkaa perhe-elämäämme, ja nyt kun se mahdollisuus minulta "riistettiin" niin se on kyllä kovin surullista. /AP
Feminismi kunniaan, muistakaa luoda uraa hyvät naiset niin saadaan lukea lisää näitä tarinoita :D
Tännehän on kokoontuneet palstan ulit.
Vierailija kirjoitti:
Feminismi kunniaan, muistakaa luoda uraa hyvät naiset niin saadaan lukea lisää näitä tarinoita :D
Ensin sössötetään lukuisissa ketjuissa lompakkoloisista, mutta näköjään työntekokin on synti. Kyllä ei koskaan ole hyvä.
Miehelle tuli joku ikäkriisi ja villitys. Luultavasti alkaa anella takaisin vuoden sisään.
Vierailija kirjoitti:
Nalkutit, lihosit ja pirttihirmuilit.
Juku, mikä yllätys että mies lähtee suominaisen kelkasta.
Tää vastaus tulee joka ketjuun, ihan kuin automaattisesti. Voimia Ap, vielä ei näytä tai tunnu siltä mut sä selviät tästä voittajana. Hyväs lykyssä mies teki sulle vaan palveluksen.
Jaksamisia.