Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti, v*tuttaa
25.02.2018 |
Kävi siis se perinteinen: pitkä parisuhde (avioliitto), lapset, keski-ikäistyminen ja mies eräänä kauniina päivänä sanoi ettei halua tätä ja muuttaa pois. Luonnollisesti uusi (minua vähän nuorempi) oli jo katsottu työkuvioista ja isä ja aviomies kertaheitolla liukeni johonkin toisaalle elämään ihan uutta elämää.
Ymmärrän että miehelle iski keski-iän kriisi, kuten kävi itse kullekin. Mutta tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta tottua siihen että meidän perhettä ei ole enää olemassa entisessä muodossaan. Perhelomia ei ole, viikonloput näyttää kovin erilaiselta ja toinen puoli aviovuoteesta on tyhjä. Olen tietysti vihainen miehelle että hän vieritti vastuun minulle ja lähti, mutta pahinta on se yksinäisyys mikä seuraa siitä että olen menettänyt sen ystävän ja tukipilarin mikä eksäni oli. Suren myös sitä että lapsilla on ikävä isää ja lapsille on vaikeaa vakuuttaa ettei isä jättänyt heitä. En myös tiedä miten sovimme huoltajuusasiat ja ajatus siitä että lapset asuisivat vaikka vuoroviikoin pois luotani on suorastaan sydäntä raastava.
Joo, yritän olla lasten vuoksi asiallinen ja sopia tapaamisasiat lasten edun mukaisesti. Mutta on tässäkin kyllä työmaa henkisesti joutua mahdollisesti eroon lapsista, tulla jätetyksi, nähdä miehen elävän onnellista uuden rakkauden täyteistä elämää ja nähdä kaikkien yhteisten sopimusten ja suunnitelmien valuvan viemäriin. :(
Kommentit (29)
Voimia!
Itsellä samankaltainen tilalle. Puolisolle iski keski-iän kriisi...
Tosin lapsia meillä ei ole ja (vielä) ei ole käynyt ilmi että olisi kolmansia osapuolia.
Puolisoni alkoi ensin välttelemään kosketusta (piti noin käsivarren mitan päässä, suukotti nopeasti, mutta ei enää suudellut, halasi nopeasti ja väkinäisesti) ja kohta ilmoitti että hän on kyllästynyt meidän tylsään arkeen ja haluaa erota.
Minä en ole kokenut meidän arkea tylsänä, vaan ihan tavallisena arkena.
Minä rakastan puolisoani edelleen.
Haluan häntä edelleen.
Halusin ja haluan edelleen elää yhdessä ja vanheta hänen kanssaan.
Minulle tämä ero on järkytys.
Suru on kova.
Mutta olen päättänyt selvitä hengissä tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti rakastit miestä, niin haluat hänelle parasta ja iloitset siitä, että hän on onnellinen uudessa suhteessaan.
Minä taas ajattelin millaista elämää haluan elää, elämä on niin kovin lyhyt. Minä halusi suurta tunnetta, rakkautta. Ihan oikeasti, ei vaan laimeaa elämää. Ja jos en ole sitä miehelleni niin sitten hän ei ole minun mieheni. Silloin oli tarpeeksi helppo lähteä 16 vuoden suhteesta. Päätin shut down liiton, tunteet, kanssakäymisen, haikeuden, muistot, ikävän, välittämisen, rakkauden, kiintymyksen - shut down.
Miten se oli mahdollista? Päätin jos tähän jään, suhteeseen tai sen raunioille tai kiinni tunteeseen niin menetän mahdollisuuden elämäni rakkauteen.
Tästä vuosi yksin ja sitten kolahti. Löysin elämäni rakkauden, samanlaisen ihmisen kuin minä, sattumalta ja vuoden päästä naimisiin. Ollaan oltu kohta 10 vuotta yhdessä, onnellisina. Hän on sitä mitä mieheltä olen halunnut, mitä olen rakkaudelta toivonut ja millainen on arvostamani parisuhde! Me tumpelot tehtiin se, onnistuttiin rakkaudessa.
Mutta ei olisi ollut mahdollista jos en olisi irrottanut siitä mikä ei ollut minulle, tehnyt minua enää onnelliseksi, uskaltanut tavoitella suurempaa rakkautta.
Jos se onnistuu minulle niin se onnistuu sinulle. Minä en ole mitenkään taitava ihmissuhteissa mutta osaan valita mikä minulle on parasta. Kuka minusta muka huolehtii jos en minä itse.
Vierailija kirjoitti:
Nalkutit, lihosit ja pirttihirmuilit.
Juku, mikä yllätys että mies lähtee suominaisen kelkasta.
Menepä kuule vaikka tumputtamaan siitä, se on ainoa asia mitä osaat ja edellisestä kerrasta on jo viitisen minuuttia.
Vierailija kirjoitti:
Nalkutit, lihosit ja pirttihirmuilit.
Juku, mikä yllätys että mies lähtee suominaisen kelkasta.
Sinulle kävi noin ja olet jankuttamasta sitä joka ketjussa. Säälin sinua, se on varmasti kurjaa, kun kukaan ei halua, eikä rakasta.
Mutta tiedätkö, minä en ihmettele, ettei sinua kukaan halua, jos olet ulkonäöltäsi yhtä ruma, kun olet mielipiteiltäsi, on oikein että sinut on hyljätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nalkutit, lihosit ja pirttihirmuilit.
Juku, mikä yllätys että mies lähtee suominaisen kelkasta.
Menepä kuule vaikka tumputtamaan siitä, se on ainoa asia mitä osaat ja edellisestä kerrasta on jo viitisen minuuttia.
😊
Oliko teillä miten pitkä liitto ja yhdessäolo takana? Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Matkustitteko kahdestaan eli olitteko myös pariskunta ette vain perhe?
Jaksamisia sinulle. Tulet selviämään tästä ja uskon että sinulle tulee olemaan vielä elämässä mahtavia uusia kokemuksia ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti se haluaa takaisin kotiin kun uutuuden viehätys katoaa. Mieti jo valmiiksi miten suhtaudut siihen jos/kun niin tapahtuu.
Olen pahoillani puolestasi, vaikken sinua tunnekaan. Jaksamista ja voimia tuon kaiken keskelle!
Vielä tulee parempi aika. Juuri nyt ei tasan siltä tunnu, mutta se tulee varmasti.