Kaverin vauva ei kiinnosta
Auttakaa mammat, tässä tilanteessa on varmaan ollut jokainen. Kaveri sai vauvan muutama kuukausi sitten. Olen hurja onnellinen perheen puolesta ja olin jo varautunut, ettei kaverista kuulu vähään aikaan kun asettuvan pojan kanssa kotiin ja viettävät perhearkea. Mutta vielä mitä. Nyt saan lähes päivittäin vauvakuvia ja videoita häneltä, eikä oikeasti jaksa kauheasti kiinnostaa. Jotain on pakko kommentoida, mutta oikeasti tekisi mieli vain olla vähän aikaa niinkuin koko vauvaa ei olisi. Ja tietenkin jokaisille treffeille pitää ottaa vauva mukaan, vaikka mies olisi kotona. Kaikki perheelliset eivät onneksi ole samanlaiseksi muuttuneet, mutta miten nyt toimia tämän yhden kanssa? Luulin, että esittämällä riittävästi kiinnostunutta, saisin hänet huomaamaan kuinka meidän keskusteluaiheet pyörii vain vauvassa, mutta taisin vain heittää vettä myllyyn. Voiko asiasta puhua suoraan loukkaamatta ketään?
Kommentit (46)
Mua taas ärsytti se että muut vain kyseli lapsesta ja kysyi kuulumiset: Mitä teille kuuluu? Muutuin näkymättömäksi kun sain lapsen. En haluaisi jauhaa lapsesta kun vihdoin saan harvinaista aikuisten aikaa. Toisaalta mun kuulumiset oli vähissä vauva-aikana koska se oli niin intensiivistä.
Oletko kateellinen, kun kaverilla on Vauva eikä itselläsi ole (vaikka toivoisit?). Muuten en ymmärrä miksi sinua se niin ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä vauvaa noin vaan jätetä parikuukautisena kotiin isälleen, sillä äiti on lapsen ruokavarasto.
Vain jos täysimetys. Ja silloinkin voi jättää vähäksi aikaa.
Ihmisyyteen ja ystävyyteen kuuluu olla kiinnostunut vastapuolen kiinnostuksen kohteista, vaikka ne ei itseä kiinnostais yhtään. Eli toisen ihmisen kuunteleminen on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä vauvaa noin vaan jätetä parikuukautisena kotiin isälleen, sillä äiti on lapsen ruokavarasto.
Vain jos täysimetys. Ja silloinkin voi jättää vähäksi aikaa.
Näin on. Ei ihan niin vain. Pari tuntia pystyin olemaan poissa, sillä kolmen tunnin päästä tissit vuotivat ja sattui hitosti. Ihan oman olonkin vuoksi ei hirveästi tehnyt mieli lähteä mihinkään.
Eri asia, jos syötetään pullosta alusta asti. Minulla helpotti puolen vuoden jälkeen, kun söi muutakin.
Tää on jotenkin hassua. Kaverien jutut muuttuvat elämän myötä. Kaikkia ei kiinnosta samat jutut. Mua ei oo pahemmin kiinnostanu baarisekoilut ja draamat, joita kavereilla on enemmän, mutta hyvältä ystävältä kuuntelen nekin. On mullakin muutama sekoilu, mutta ne ajat ovat takana. Se on hänen elämää ja tietenkin kuuntelen. Jos mun tylsä elämä ei muille kelpaa niin sitten ei. Parempi vaan, että häviää vähin äänin. Miksi tuottaa toiselle tuskaa arvostelemalla?