Kaikkonen: Pienten lasten koulu ratkaisuksi koulutuksen eriarvoistumiseen

Normikoulussa lahjakkaille ei ole tarjolla mitään muuta kuin luokkatovereiden silmätikkuna oleminen. Koko luokka tankkaa sen hitaimman tahdissa samalla kun häiriköt mölyää taustalla. Yksityiskouluja ei ole kuin isoimmissa kaupungeissa eikä niihinkään kaikki mahdu. Peruskoulu on luisumassa Ruotsin suuntaan.

Tarjoan ratkaisuksi tasokurssien, apukoulun ja tarkkisten palauttamista. Muuten käy niin että keskiluokka siirtää fiksut lapsensa pois lähikouluista painotusluokille (näin on jo nyt) ja yksityisiin kouluihin yhä kasvavassa määrin.

Ennenvanhaan jäätiin luokalle, jos koulumenestys ei ollut riittävä seuraavalle luokalle siirtymiseen. Miksei enää jätetä luokalle vaan oppilaat siirtyvät seuraavalle, vaikka taidot eivät riitä?

Poikien oppimistulosten heikentymiseen pitäisi puuttua heti. Ihan ensimmäiseksi heidät pitäisi vieroittaa pelikoneistaan ja laittaa lukemaan kirjoja.

Toisekseen heille pitäisi tehdä selväksi että nykyään elämässä pärjäämiseen ei riitä enää vain se että on mies vaan pitää oikeasti tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pojalla on eskarissa tarjolla esim.. matematiikassa kolmen tasoisia tehtäviä. Numeroiden opettelusta sinne 2.lk matematiikkaan. Kaupunki, ruotsin kielikylpy. Sama ryhmä jatkaa kouluun, joten uskoisin senkin olevan hyvin järjestetty.

Poikani osaa lukea, hän osaa kertotaulun ja hän on todella kiinnostunut koneista tyylin miten toimii hammasrattaat. Eskarista tuli viestiä, että ELTO haluaa pojan neurologin tutkimuksiin, koska lapsi keskittyy jatkuvasti epäolennaisuuksiin eikä ymmärrä, että nyt opetellaan sormilla näyttämään lukumääriä. Itse en osaa nähdä kuopuksessa muuta kuin uteliaan oppijan, jota kaksi isompaa sisarusta ovat valistaneet.

Kaiken lisäksi poika osaa lukea myös väärinpäin eli isosisko on istunut pöydän toisella puolella ja lukenut, poika seurannut lukemista ja siten oppinut. Kun hän huomauttaa LTO:lle siitä, että et lukenut, kuten kirjassa on, niin siitä tulee noottia.

Läheskään kaikissa eskareissa lapsi ei saa osata!

ELTOn huoli taitaa kohdistua lapsen käytökseen. Hän ei tee mitä pyydetään ja keskeyttää lukemisen jne. Usein lahjakas, mutta vilkas lapsi purkaa turhautumisen häiriökäyttäytymiseen. Nyt teidän pitäisi löytää keinoja lapselle opetella sietämään tylsätkin tehtävät ja kuuntelemaan. Ehkä hän voisi yhteisen osuuden kuunneltuaan saada omia tehtäviä palkinnoksi?

T. LO

Käytös on toki tärkeä asia, mutta luuletko että siihen ei vaikuta yhtään se, jos joutuu seuraamaan tylsää itsestään selvyyttä päivät pitkät? Se lahjakas näsäviisas voisi saada tasoisiaan tehtäviä, jotka pitäisivät hänen työn touhussa, niin ettei ehdi häiritsemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pojalla on eskarissa tarjolla esim.. matematiikassa kolmen tasoisia tehtäviä. Numeroiden opettelusta sinne 2.lk matematiikkaan. Kaupunki, ruotsin kielikylpy. Sama ryhmä jatkaa kouluun, joten uskoisin senkin olevan hyvin järjestetty.

Poikani osaa lukea, hän osaa kertotaulun ja hän on todella kiinnostunut koneista tyylin miten toimii hammasrattaat. Eskarista tuli viestiä, että ELTO haluaa pojan neurologin tutkimuksiin, koska lapsi keskittyy jatkuvasti epäolennaisuuksiin eikä ymmärrä, että nyt opetellaan sormilla näyttämään lukumääriä. Itse en osaa nähdä kuopuksessa muuta kuin uteliaan oppijan, jota kaksi isompaa sisarusta ovat valistaneet.

Kaiken lisäksi poika osaa lukea myös väärinpäin eli isosisko on istunut pöydän toisella puolella ja lukenut, poika seurannut lukemista ja siten oppinut. Kun hän huomauttaa LTO:lle siitä, että et lukenut, kuten kirjassa on, niin siitä tulee noottia.

Läheskään kaikissa eskareissa lapsi ei saa osata!

ELTOn huoli taitaa kohdistua lapsen käytökseen. Hän ei tee mitä pyydetään ja keskeyttää lukemisen jne. Usein lahjakas, mutta vilkas lapsi purkaa turhautumisen häiriökäyttäytymiseen. Nyt teidän pitäisi löytää keinoja lapselle opetella sietämään tylsätkin tehtävät ja kuuntelemaan. Ehkä hän voisi yhteisen osuuden kuunneltuaan saada omia tehtäviä palkinnoksi?

T. LO

Tietenkin ELTOn tulee huolestua siitä, että lapsi osaa enemmän kuin lajitoverinsa! Lapsi ei keskeytä jatkuvasti, hän keskittyy LTO:n mielestä epäolennaisuuksiin eli kun opetellaan numeroita, hän laittaa ohjeen mukaan kahteen kasaan molempiin 6 palikkaa, mutta sitten meneekin tekemään niistä kasat, joista toisessa on 10 ja toisessa 2 palikkaa. Ei niin pidä tehdä, koska nyt ei lasketa yhteen vaan opetellaan tekemään kaksi kasaa, joissa molemmissa on 6 palikkaa. Lapsi ei ymmärrä, että miksi, mitä iloa on tehdä ne kaksi kasaa, jos siitä ei mitenkään jatketa eteenpäin!

Kaiken lisäksi lapsi ei edes ole vilkas, vaan hyvinkin rauhallinen ja keskittymiskykyinen. Ongelmana on se, että hän on myös yltiöoikeudenmukainen eikä hyväksy valehtelua. Kun LTO valehtelee lukevansa kirjasta, niin sitten lapseni mielestä luetaan eikä keksitä omia.

Toisaalta en ymmärä, miksi kiltin ja rauhallisen lapsen tulee oppia sietämään tylsiä (ei osaamistasonmukaisia) tehtäviä, kun vilkkaat saavat samaan aikaan riehua juuri niin kuin tahtovat?

Jotenkin hirvittää nykyisen koululaitoksen ja varsinkin varhaiskasvatuksen maailmankuva: oppilaita tarkkaillaan jatkuvasti poikkeamien varalta. Miksei samalla vimmalla etsitä myös vahvuuksia? Ja jos joku vahvuus sattuu vahingossa löytymään, miksei sille tehdä mitään? Vain hyvin harvoilla lapsilla on mahdollisuus todella kehittää vahvuuksiaan tavallisessa peruskoulussa. Onneksi on harrastuksia, tosin minkäs teet, jos vanhemmat eivät halua niihin investoida.

Oma näkemykseni on, että peruskoulusta pääsee liian helposti läpi. Pitäisi jättää reilusti luokalle tai antaa perinteiseen tyyliin ehdot, jos taidoissa on häikkää. Opetussuunnitelmaa mukautetaan minusta turhan helposti ja väärällä tavalla.  Olen nähnyt vaikka millä mitalla näitä änkyräoppilaita, joille mukautus on yhtä kuin helpotus. Mitä enemmän jaksat häiriökäyttäytyä ja alisuoriutua, sitä alemmas rimaa tiputetaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hirvittää nykyisen koululaitoksen ja varsinkin varhaiskasvatuksen maailmankuva: oppilaita tarkkaillaan jatkuvasti poikkeamien varalta. Miksei samalla vimmalla etsitä myös vahvuuksia? Ja jos joku vahvuus sattuu vahingossa löytymään, miksei sille tehdä mitään? Vain hyvin harvoilla lapsilla on mahdollisuus todella kehittää vahvuuksiaan tavallisessa peruskoulussa. Onneksi on harrastuksia, tosin minkäs teet, jos vanhemmat eivät halua niihin investoida.

Meillä on ekaluokkalainen, joka pärjäsi vallan mainiosti ryhmäperhepäiväkodissa juuri sellaisena kuin on. On herkkä, eli suora väylä tunteisiin, taiteellinen, kekseliäs, hyvä ystävä ja pohtivainen. Eskarissa sitten oli edessä iso ryhmä, jossa piti tehdä tasan sitä mitä aikuiset keksivät ja lasten luontaiset ominaisuudet nähtiin arkea hankaloittavina. Lapsen vointi romahti, kävi itkuisesksi, eikä viihtynyt koulussa, pelkäsi opettajia ja huonoa palautetta sekä rankaisuja. Nyt sitten ollaan menossa erityisopettajan juttusille ja opettaja ohjeisti meitä myös perheneuvolan asiakkaiksi (ehdottanut samaa myös monelle muulle perheelle).

Kysynkin, että minkä helvetin vuoksi meidän lastamme pitäisi viedä pois koulusta "hoidettavaksi" ja käynnistää koulussa jotain tukitoimenpiteitä, kun on kyse ihan tavallisesta lapsesta, tavallisine luonteenpiirteineen? Eikö sitä tukea voi tuoda opettajalle ja koko ryhmälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pojalla on eskarissa tarjolla esim.. matematiikassa kolmen tasoisia tehtäviä. Numeroiden opettelusta sinne 2.lk matematiikkaan. Kaupunki, ruotsin kielikylpy. Sama ryhmä jatkaa kouluun, joten uskoisin senkin olevan hyvin järjestetty.

Poikani osaa lukea, hän osaa kertotaulun ja hän on todella kiinnostunut koneista tyylin miten toimii hammasrattaat. Eskarista tuli viestiä, että ELTO haluaa pojan neurologin tutkimuksiin, koska lapsi keskittyy jatkuvasti epäolennaisuuksiin eikä ymmärrä, että nyt opetellaan sormilla näyttämään lukumääriä. Itse en osaa nähdä kuopuksessa muuta kuin uteliaan oppijan, jota kaksi isompaa sisarusta ovat valistaneet.

Kaiken lisäksi poika osaa lukea myös väärinpäin eli isosisko on istunut pöydän toisella puolella ja lukenut, poika seurannut lukemista ja siten oppinut. Kun hän huomauttaa LTO:lle siitä, että et lukenut, kuten kirjassa on, niin siitä tulee noottia.

Läheskään kaikissa eskareissa lapsi ei saa osata!

ELTOn huoli taitaa kohdistua lapsen käytökseen. Hän ei tee mitä pyydetään ja keskeyttää lukemisen jne. Usein lahjakas, mutta vilkas lapsi purkaa turhautumisen häiriökäyttäytymiseen. Nyt teidän pitäisi löytää keinoja lapselle opetella sietämään tylsätkin tehtävät ja kuuntelemaan. Ehkä hän voisi yhteisen osuuden kuunneltuaan saada omia tehtäviä palkinnoksi?

T. LO

Tietenkin ELTOn tulee huolestua siitä, että lapsi osaa enemmän kuin lajitoverinsa! Lapsi ei keskeytä jatkuvasti, hän keskittyy LTO:n mielestä epäolennaisuuksiin eli kun opetellaan numeroita, hän laittaa ohjeen mukaan kahteen kasaan molempiin 6 palikkaa, mutta sitten meneekin tekemään niistä kasat, joista toisessa on 10 ja toisessa 2 palikkaa. Ei niin pidä tehdä, koska nyt ei lasketa yhteen vaan opetellaan tekemään kaksi kasaa, joissa molemmissa on 6 palikkaa. Lapsi ei ymmärrä, että miksi, mitä iloa on tehdä ne kaksi kasaa, jos siitä ei mitenkään jatketa eteenpäin!

Kaiken lisäksi lapsi ei edes ole vilkas, vaan hyvinkin rauhallinen ja keskittymiskykyinen. Ongelmana on se, että hän on myös yltiöoikeudenmukainen eikä hyväksy valehtelua. Kun LTO valehtelee lukevansa kirjasta, niin sitten lapseni mielestä luetaan eikä keksitä omia.

Toisaalta en ymmärä, miksi kiltin ja rauhallisen lapsen tulee oppia sietämään tylsiä (ei osaamistasonmukaisia) tehtäviä, kun vilkkaat saavat samaan aikaan riehua juuri niin kuin tahtovat?

Taitaa olla sinulla esikoinen kyseessä? Ikävä kyllä, tuota tulee olemaan koko koulutaival 9 luokkaan asti, ellette satu asumaan paikkakunnalla, jossa on LUMA-painotusluokkia (näitä ei taida olla alakouluissa?) tai yksityinen koulu. Kaikki koulun resurssit suunnataan heikoille ja häiriköille. Lahjakas jää oman onnensa nojaan turhautumaan, ellei omaa aivan poikkeuksellista sisäistä kontrollikykyä jo pienestä pitäen, jolloin kykenee opiskelemaan itsenäisesti tai löytämään muuta mielekästä hiljaista/päänsisäistä tekemistä.

Itselläni on kolme sellaista peruslahjakasta tyttöä, jotka oppisivat vaikka mitä, jos opettajalla olisi aikaa opettaa. Mutta opettamiseen tarkoitettu aika menee järjestyshäiriöiden selvittelyyn ja edellisen oppitunnin asioiden kertaamiseen. Lapseni eivät ole mitään neroja, jotka itsekseen kykenisivät opiskelemaan kaikki asiat, vaan haluaisivat kunnollista opetusta. Sitä ei meidän lähikoulussa ole saatavilla (tavallinen helsinkiläinen lähiökoulu alueella, jossa on vuokrataloja ja keskiluokkaisia pientaloja vierekkäin). Asia selvisi minulle liian myöhään, jolloin ei enää ollut mahdollista hakea lapsia yksityiseen kouluun. Painotusluokkia alueella on vain taiteeseen ja liikuntaan, ei akateemisiin aineisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hirvittää nykyisen koululaitoksen ja varsinkin varhaiskasvatuksen maailmankuva: oppilaita tarkkaillaan jatkuvasti poikkeamien varalta. Miksei samalla vimmalla etsitä myös vahvuuksia? Ja jos joku vahvuus sattuu vahingossa löytymään, miksei sille tehdä mitään? Vain hyvin harvoilla lapsilla on mahdollisuus todella kehittää vahvuuksiaan tavallisessa peruskoulussa. Onneksi on harrastuksia, tosin minkäs teet, jos vanhemmat eivät halua niihin investoida.

Meillä on ekaluokkalainen, joka pärjäsi vallan mainiosti ryhmäperhepäiväkodissa juuri sellaisena kuin on. On herkkä, eli suora väylä tunteisiin, taiteellinen, kekseliäs, hyvä ystävä ja pohtivainen. Eskarissa sitten oli edessä iso ryhmä, jossa piti tehdä tasan sitä mitä aikuiset keksivät ja lasten luontaiset ominaisuudet nähtiin arkea hankaloittavina. Lapsen vointi romahti, kävi itkuisesksi, eikä viihtynyt koulussa, pelkäsi opettajia ja huonoa palautetta sekä rankaisuja. Nyt sitten ollaan menossa erityisopettajan juttusille ja opettaja ohjeisti meitä myös perheneuvolan asiakkaiksi (ehdottanut samaa myös monelle muulle perheelle).

Kysynkin, että minkä helvetin vuoksi meidän lastamme pitäisi viedä pois koulusta "hoidettavaksi" ja käynnistää koulussa jotain tukitoimenpiteitä, kun on kyse ihan tavallisesta lapsesta, tavallisine luonteenpiirteineen? Eikö sitä tukea voi tuoda opettajalle ja koko ryhmälle?

Nykykoulussa ei saa olla herkkä saati kaivata opiskelurauhaa. Mun lapsen luokka on todella rauhaton ja siellä on pari häirikköä, jotka terrorisoivat luokkaa. Oma lapseni koki tilanteen niin stressaavana, että alkoi saada somaattisia oireita (vatsakipua, päänsärkyä yms) ja joutui olemaan paljon poissa koulusta niiden takia. Kun valitin tilanteesta rehtorille, sain kuulla että koulussa ei ole edes tarkoitus pyrkiä rauhalliseen oppimistilanteeseen, vaan luokassa tuleekin olla liikettä ja ääntä ja on oppilaan velvollisuus vain sopeutua siihen. Näin opetetaan kuulemma työelämätaitoja. Onneksi tämä rehtori siirtyi muualle ja tilalle tuli vanhan liiton rehtori, joka edes yrittää tehdä asialle jotain. Heti kun luokan ilmapiiri rauhoittui, oman lapseni jatkuvat päänsäryt paranivat kuin taikaiskusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hirvittää nykyisen koululaitoksen ja varsinkin varhaiskasvatuksen maailmankuva: oppilaita tarkkaillaan jatkuvasti poikkeamien varalta. Miksei samalla vimmalla etsitä myös vahvuuksia? Ja jos joku vahvuus sattuu vahingossa löytymään, miksei sille tehdä mitään? Vain hyvin harvoilla lapsilla on mahdollisuus todella kehittää vahvuuksiaan tavallisessa peruskoulussa. Onneksi on harrastuksia, tosin minkäs teet, jos vanhemmat eivät halua niihin investoida.

Meillä on ekaluokkalainen, joka pärjäsi vallan mainiosti ryhmäperhepäiväkodissa juuri sellaisena kuin on. On herkkä, eli suora väylä tunteisiin, taiteellinen, kekseliäs, hyvä ystävä ja pohtivainen. Eskarissa sitten oli edessä iso ryhmä, jossa piti tehdä tasan sitä mitä aikuiset keksivät ja lasten luontaiset ominaisuudet nähtiin arkea hankaloittavina. Lapsen vointi romahti, kävi itkuisesksi, eikä viihtynyt koulussa, pelkäsi opettajia ja huonoa palautetta sekä rankaisuja. Nyt sitten ollaan menossa erityisopettajan juttusille ja opettaja ohjeisti meitä myös perheneuvolan asiakkaiksi (ehdottanut samaa myös monelle muulle perheelle).

Kysynkin, että minkä helvetin vuoksi meidän lastamme pitäisi viedä pois koulusta "hoidettavaksi" ja käynnistää koulussa jotain tukitoimenpiteitä, kun on kyse ihan tavallisesta lapsesta, tavallisine luonteenpiirteineen? Eikö sitä tukea voi tuoda opettajalle ja koko ryhmälle?

Mutta lapsesihan on ERILAINEN, kamalaa. Hänen päänsä täytyy tietenkin hoitaa kuntoon, että uppoaa samaan karjalaumaan muiden kanssa. Oikeasti uusi opetussuunnitelma kuvittelee vastaavansa tähän ongelmaan. Mutta ehei, ongelma vain pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Nykykoulussa ei saa olla herkkä saati kaivata opiskelurauhaa. Mun lapsen luokka on todella rauhaton ja siellä on pari häirikköä, jotka terrorisoivat luokkaa. Oma lapseni koki tilanteen niin stressaavana, että alkoi saada somaattisia oireita (vatsakipua, päänsärkyä yms) ja joutui olemaan paljon poissa koulusta niiden takia. Kun valitin tilanteesta rehtorille, sain kuulla että koulussa ei ole edes tarkoitus pyrkiä rauhalliseen oppimistilanteeseen, vaan luokassa tuleekin olla liikettä ja ääntä ja on oppilaan velvollisuus vain sopeutua siihen. Näin opetetaan kuulemma työelämätaitoja.

Sama virsi meillä. Luokkaan on integroitu oppilaita, joista osa oireilee väkivaltaisesti. Lyödään, potkitaan, kuristetaan, huudetaan, viskotaan tavaroita jne. ja viereen laitetaan istumaan joku hiljainen oppilas, joka puolestaan kärsii vieressä ja purkaa pahan olonsa kotona. Koteihin tulee viestejä, joissa ope ja rehtori kilvan kertovat, että pitää yhdessä opetella tulemaan toimeen monenlaisten lasten kanssa ja että jokaisen pitää osaltaan joustaa ja sopeutua. Hevonkukkua. Jos lapseni itkee iltaisin näkemäänsä väkivaltaa ja pelkojaan ja kertoo, ettei voi keskittyä tehtäviinsä, kun vieruskaveri vie kynät, kumit ja piirtää lapseni kirjaan, niin ei siinä mistään joustamisesta ja opettelusta ole kyse.

Kuka aikuinen kokee, että tällainen työpaikka on kasvattava ja joustavuutta opettava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hirvittää nykyisen koululaitoksen ja varsinkin varhaiskasvatuksen maailmankuva: oppilaita tarkkaillaan jatkuvasti poikkeamien varalta. Miksei samalla vimmalla etsitä myös vahvuuksia? Ja jos joku vahvuus sattuu vahingossa löytymään, miksei sille tehdä mitään? Vain hyvin harvoilla lapsilla on mahdollisuus todella kehittää vahvuuksiaan tavallisessa peruskoulussa. Onneksi on harrastuksia, tosin minkäs teet, jos vanhemmat eivät halua niihin investoida.

Meillä on ekaluokkalainen, joka pärjäsi vallan mainiosti ryhmäperhepäiväkodissa juuri sellaisena kuin on. On herkkä, eli suora väylä tunteisiin, taiteellinen, kekseliäs, hyvä ystävä ja pohtivainen. Eskarissa sitten oli edessä iso ryhmä, jossa piti tehdä tasan sitä mitä aikuiset keksivät ja lasten luontaiset ominaisuudet nähtiin arkea hankaloittavina. Lapsen vointi romahti, kävi itkuisesksi, eikä viihtynyt koulussa, pelkäsi opettajia ja huonoa palautetta sekä rankaisuja. Nyt sitten ollaan menossa erityisopettajan juttusille ja opettaja ohjeisti meitä myös perheneuvolan asiakkaiksi (ehdottanut samaa myös monelle muulle perheelle).

Kysynkin, että minkä helvetin vuoksi meidän lastamme pitäisi viedä pois koulusta "hoidettavaksi" ja käynnistää koulussa jotain tukitoimenpiteitä, kun on kyse ihan tavallisesta lapsesta, tavallisine luonteenpiirteineen? Eikö sitä tukea voi tuoda opettajalle ja koko ryhmälle?

Nykykoulussa ei saa olla herkkä saati kaivata opiskelurauhaa. Mun lapsen luokka on todella rauhaton ja siellä on pari häirikköä, jotka terrorisoivat luokkaa. Oma lapseni koki tilanteen niin stressaavana, että alkoi saada somaattisia oireita (vatsakipua, päänsärkyä yms) ja joutui olemaan paljon poissa koulusta niiden takia. Kun valitin tilanteesta rehtorille, sain kuulla että koulussa ei ole edes tarkoitus pyrkiä rauhalliseen oppimistilanteeseen, vaan luokassa tuleekin olla liikettä ja ääntä ja on oppilaan velvollisuus vain sopeutua siihen. Näin opetetaan kuulemma työelämätaitoja. Onneksi tämä rehtori siirtyi muualle ja tilalle tuli vanhan liiton rehtori, joka edes yrittää tehdä asialle jotain. Heti kun luokan ilmapiiri rauhoittui, oman lapseni jatkuvat päänsäryt paranivat kuin taikaiskusta.

Siis nythän ne tekevät näitä kouluja joissa ei ole lainkaan luokkahuoneita, vaan yhtä isoa avaraa tilaa ja säkkituoleja ja tabletteja.

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/430802-sakkituolit-korvaavat-…

https://yle.fi/uutiset/3-9622755

Mä voin kuvitella miten hankalaa tämä on lapselle, joka tarvitsisi rauhallista oppimisympäristöä.

Muutenkin sanon kyllä, että uusi OPS ilmiöoppimisineen on ihan syvältä ja poikittain. Taas torstaina oli jotain monoa, (monialainen oppiminen tjsp) eli kaikki oppitunnit oli peruttu ja haahuiltiin jotain sekavaa.

Mulla on kolme lasta ja kuopus nyt on uhrattu tälle uudelle opsille. On nyt kuudennella, eikä ole ikinä saanut numerotodistusta. Täällä Suomen Ateenassa ajettiin hulluna sitä, että numeroita alkaisi saada vasta 8. luokan kevättodistukseen. Luojan kiitos tämä ei tainnut mennä läpi. Kiva sitten herätä 8. luokan keväällä että jaahas, X:n keskiarvo huitelee kutosen kieppeillä ja pitäis niillä numeroilla kuitenkin hakea vuoden päästä jatko-opintoihin. Onneksi meillä opettajat kuitenkin antavat kokeista numeroita (vastoin ohjeistusta), eli pysyy edes vähän mukana siinä missä mennään. Muuten kaikki tapahtuu itsearvioinnilla, oppilas kirjoittaa paperiin joka lukukausi ne samat asiat: pitää opetella keskittymään paremmin ja opppia matematiikkaa paremmin. Sitten opettaja, vanhempi ja oppilas allekirjoittavat tämän yhteisen sopimuksen. Kättä päälle.

Kaksi isompaa ovat selvittäneet koulunsa 9,5 keskiarvolla lukioon, nuorimman kanssa on muutenkin tietenkin joutunut tekemään enemmän töitä koulun kanssa, kun häneen ei oppi uppoa niin itsekseen kuin noihin vanhempiin, mutta nää kaksi vuotta tällä uudella systeemillä on kyllä olleet ihan silkkaa sekoilua. Miten tässä pärjäävät ne oppilaat jotka eivät saa sitä tukea kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Täällä Suomen Ateenassa ajettiin hulluna sitä, että numeroita alkaisi saada vasta 8. luokan kevättodistukseen. Luojan kiitos tämä ei tainnut mennä läpi. Kiva sitten herätä 8. luokan keväällä että jaahas, X:n keskiarvo huitelee kutosen kieppeillä ja pitäis niillä numeroilla kuitenkin hakea vuoden päästä jatko-opintoihin. Onneksi meillä opettajat kuitenkin antavat kokeista numeroita (vastoin ohjeistusta), eli pysyy edes vähän mukana siinä missä mennään. Muuten kaikki tapahtuu itsearvioinnilla, oppilas kirjoittaa paperiin joka lukukausi ne samat asiat: pitää opetella keskittymään paremmin ja opppia matematiikkaa paremmin. Sitten opettaja, vanhempi ja oppilas allekirjoittavat tämän yhteisen sopimuksen. Kättä päälle.

Ai kokeistakaan ei anneta arvosanoja? O_o Keskimmäinen on nyt tässä Ateenan putkessa ja ensimmäinen arviointikeskustelu oli sieltä ja syvältä, juurikin pedattiin tietä tuollaiselle hömpötysarvioinnille ja epämääräiselle tavoitteiden asettelulle. Opiskelin aikoinana brittilässä ja siellä ei ollut numeroarviointeja, vaan opettajan ja oppilaan kirjallinen arviointi, joka käytiin keskustellen läpi. Numeron sijaan oli muistaakseni kolmiportainen "oppimisasteikko", jossa oli lisäksi + ja - -painotukset. Se oli minusta oikein toimiva systeemi, mutta siinä tehtiinkin alussa arviointi nykytilasta ja tavoitteista, välikeskustelu ja sitten huolellisesti valmisteltu loppukeskustelu. Ei niin, että ensin opetellaan ja sitten keskustellen pähkäillään, että mites tää nyt mielestäs meni ja mikäs tavoite nyt sit keksittäis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pojalla on eskarissa tarjolla esim.. matematiikassa kolmen tasoisia tehtäviä. Numeroiden opettelusta sinne 2.lk matematiikkaan. Kaupunki, ruotsin kielikylpy. Sama ryhmä jatkaa kouluun, joten uskoisin senkin olevan hyvin järjestetty.

Poikani osaa lukea, hän osaa kertotaulun ja hän on todella kiinnostunut koneista tyylin miten toimii hammasrattaat. Eskarista tuli viestiä, että ELTO haluaa pojan neurologin tutkimuksiin, koska lapsi keskittyy jatkuvasti epäolennaisuuksiin eikä ymmärrä, että nyt opetellaan sormilla näyttämään lukumääriä. Itse en osaa nähdä kuopuksessa muuta kuin uteliaan oppijan, jota kaksi isompaa sisarusta ovat valistaneet.

Kaiken lisäksi poika osaa lukea myös väärinpäin eli isosisko on istunut pöydän toisella puolella ja lukenut, poika seurannut lukemista ja siten oppinut. Kun hän huomauttaa LTO:lle siitä, että et lukenut, kuten kirjassa on, niin siitä tulee noottia.

Läheskään kaikissa eskareissa lapsi ei saa osata!

ELTOn huoli taitaa kohdistua lapsen käytökseen. Hän ei tee mitä pyydetään ja keskeyttää lukemisen jne. Usein lahjakas, mutta vilkas lapsi purkaa turhautumisen häiriökäyttäytymiseen. Nyt teidän pitäisi löytää keinoja lapselle opetella sietämään tylsätkin tehtävät ja kuuntelemaan. Ehkä hän voisi yhteisen osuuden kuunneltuaan saada omia tehtäviä palkinnoksi?

T. LO

Tietenkin ELTOn tulee huolestua siitä, että lapsi osaa enemmän kuin lajitoverinsa! Lapsi ei keskeytä jatkuvasti, hän keskittyy LTO:n mielestä epäolennaisuuksiin eli kun opetellaan numeroita, hän laittaa ohjeen mukaan kahteen kasaan molempiin 6 palikkaa, mutta sitten meneekin tekemään niistä kasat, joista toisessa on 10 ja toisessa 2 palikkaa. Ei niin pidä tehdä, koska nyt ei lasketa yhteen vaan opetellaan tekemään kaksi kasaa, joissa molemmissa on 6 palikkaa. Lapsi ei ymmärrä, että miksi, mitä iloa on tehdä ne kaksi kasaa, jos siitä ei mitenkään jatketa eteenpäin!

Kaiken lisäksi lapsi ei edes ole vilkas, vaan hyvinkin rauhallinen ja keskittymiskykyinen. Ongelmana on se, että hän on myös yltiöoikeudenmukainen eikä hyväksy valehtelua. Kun LTO valehtelee lukevansa kirjasta, niin sitten lapseni mielestä luetaan eikä keksitä omia.

Toisaalta en ymmärä, miksi kiltin ja rauhallisen lapsen tulee oppia sietämään tylsiä (ei osaamistasonmukaisia) tehtäviä, kun vilkkaat saavat samaan aikaan riehua juuri niin kuin tahtovat?

Taitaa olla sinulla esikoinen kyseessä? Ikävä kyllä, tuota tulee olemaan koko koulutaival 9 luokkaan asti, ellette satu asumaan paikkakunnalla, jossa on LUMA-painotusluokkia (näitä ei taida olla alakouluissa?) tai yksityinen koulu. Kaikki koulun resurssit suunnataan heikoille ja häiriköille. Lahjakas jää oman onnensa nojaan turhautumaan, ellei omaa aivan poikkeuksellista sisäistä kontrollikykyä jo pienestä pitäen, jolloin kykenee opiskelemaan itsenäisesti tai löytämään muuta mielekästä hiljaista/päänsisäistä tekemistä.

Itselläni on kolme sellaista peruslahjakasta tyttöä, jotka oppisivat vaikka mitä, jos opettajalla olisi aikaa opettaa. Mutta opettamiseen tarkoitettu aika menee järjestyshäiriöiden selvittelyyn ja edellisen oppitunnin asioiden kertaamiseen. Lapseni eivät ole mitään neroja, jotka itsekseen kykenisivät opiskelemaan kaikki asiat, vaan haluaisivat kunnollista opetusta. Sitä ei meidän lähikoulussa ole saatavilla (tavallinen helsinkiläinen lähiökoulu alueella, jossa on vuokrataloja ja keskiluokkaisia pientaloja vierekkäin). Asia selvisi minulle liian myöhään, jolloin ei enää ollut mahdollista hakea lapsia yksityiseen kouluun. Painotusluokkia alueella on vain taiteeseen ja liikuntaan, ei akateemisiin aineisiin.

Kuopus.

Onneksi 50 km säteellä on yksi yksityinen oppilaitos, jonne lapsi voi pyrkiä alakouluaikana, siihen asti pidetään oppimismotivaatiota yllä netin avulla. Kun aikansa tonkii, löytää erilaisia webinaareja lapsillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei koskaan toimita niin päin, että ne parhaat saisi erityistä tukea ja saisi edetä samanlaisen lisähenkilöstön ohjauksessa kuin ne ongelmaisetkin? Hyväksyttäisiin se, että osa menestyy, on ahkeria ja haluaa oikeasti oppia ilman jatkuvaa häiriötä.

Tasapuolinen kohtelu ei ole sitä, että osaa paapotaan koko kouluajan ja osa (ne fiksuimmat), joutuvat käytännössä pärjäämään itsekseen.

Mihin koulussa hyvin pärjäävät oikein tarvitsee tukea? Tietenkin on reilumpaa tukea niitä joilla menee huonosti, jos varaa ei ole kaikkien erityistukemiseen.

Eivät he tukea tarvitsekaan, vaan haasteita ja tasokkaampaa opetusta. Esim. oma lapseni lukee kouluaikana keskimäärin 200-1000 sivua omia kirjoja viikossa. Opettaja antaa tehtävät ja kertoo, mitä tunnin aikana on tarkoitus tehdä, lapsi tekee kyseiset hommat vartissa ja loppuajaksi ei koululla ole tarjota yhtään mitään. Opettajan aika menee ongelmatapausten neuvomiseen ja rauhoitteluun ja riitojen selvittelyyn. Jotkut opettajat päästävät pari nopeinta (hyvät oppilaat) kotiin kun tehtävät on tehty, jos kyseessä on viimeinen tunti, jotkut taas käskevät olla kännykällä tai lukea tai piirrellä. Minkäänlaisia lisätehtäviä tai haastavampia tehtäviä ei pyynnöistä huolimatta ole mahdollista saada. Myöskään keskustelu tunnin aiheista ei ole mahdollista, koska opettajan aika menee 100% niiden luokan huonoimpien paimentamiseen. 

En tajua, miten yhteiskunnallamme on varaa heittää ikäluokkiensa parhaat nuoret tunkiolle, kun kynsin hampain pidetään kiinni siitä, että se luokan hitainkin tumpelo-Jonne, jota kiinnostaa tasan nuuska ja porno, pysyy varmasti mukana eikä vahingossakaan tehdä mitään, mitä Jonne ei pysty/suostu tekemään.

Minu lapseni söi ekalla luokalla kuuden hupparin hihat ja lukemattoman määrän lyijykyniä tylsyyksissään. Eskarissa ja ekaluokkaa edeltäneenä kesänä ei moista tapahtunut, syksyn puoliväliin mennessä alkoivat huppareiden hihat hajoilla ja kyniä ostettiin muutaman kappaleen sijaan 10 kpln paketeissa...

Vierailija kirjoitti:

Minu lapseni söi ekalla luokalla kuuden hupparin hihat ja lukemattoman määrän lyijykyniä tylsyyksissään. Eskarissa ja ekaluokkaa edeltäneenä kesänä ei moista tapahtunut, syksyn puoliväliin mennessä alkoivat huppareiden hihat hajoilla ja kyniä ostettiin muutaman kappaleen sijaan 10 kpln paketeissa...

Tuo ei ole tylsyyttä vaan stressireaktio. Kannattaisiko tarjota jotain korvaavaa toimintaa ennen kuin kaveri alkaa nyppiä omaa kehoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minu lapseni söi ekalla luokalla kuuden hupparin hihat ja lukemattoman määrän lyijykyniä tylsyyksissään. Eskarissa ja ekaluokkaa edeltäneenä kesänä ei moista tapahtunut, syksyn puoliväliin mennessä alkoivat huppareiden hihat hajoilla ja kyniä ostettiin muutaman kappaleen sijaan 10 kpln paketeissa...

Tuo ei ole tylsyyttä vaan stressireaktio. Kannattaisiko tarjota jotain korvaavaa toimintaa ennen kuin kaveri alkaa nyppiä omaa kehoaan.

Näinpä. Yläasteella alkoi sitten nyppiä kehoaan, että kiitos vain koululaitokselle. Ja kyllä, tarjosimme kotona niin paljon kuin mahdollista, etsittiin harrastuksia, tilattiin kirjoja kotiin, keskusteltiin, kannustettiin. Ei se silti muuta sitä, että koulussa lapsi voi todella huonosti ja yläasteella sitten oltiinkin nuorisopsykiatrian asiakkaita. Polku oli nähtävissä heti ekaluokan syksystä alkaen. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hirvittää nykyisen koululaitoksen ja varsinkin varhaiskasvatuksen maailmankuva: oppilaita tarkkaillaan jatkuvasti poikkeamien varalta. Miksei samalla vimmalla etsitä myös vahvuuksia? Ja jos joku vahvuus sattuu vahingossa löytymään, miksei sille tehdä mitään? Vain hyvin harvoilla lapsilla on mahdollisuus todella kehittää vahvuuksiaan tavallisessa peruskoulussa. Onneksi on harrastuksia, tosin minkäs teet, jos vanhemmat eivät halua niihin investoida.

Meillä on ekaluokkalainen, joka pärjäsi vallan mainiosti ryhmäperhepäiväkodissa juuri sellaisena kuin on. On herkkä, eli suora väylä tunteisiin, taiteellinen, kekseliäs, hyvä ystävä ja pohtivainen. Eskarissa sitten oli edessä iso ryhmä, jossa piti tehdä tasan sitä mitä aikuiset keksivät ja lasten luontaiset ominaisuudet nähtiin arkea hankaloittavina. Lapsen vointi romahti, kävi itkuisesksi, eikä viihtynyt koulussa, pelkäsi opettajia ja huonoa palautetta sekä rankaisuja. Nyt sitten ollaan menossa erityisopettajan juttusille ja opettaja ohjeisti meitä myös perheneuvolan asiakkaiksi (ehdottanut samaa myös monelle muulle perheelle).

Kysynkin, että minkä helvetin vuoksi meidän lastamme pitäisi viedä pois koulusta "hoidettavaksi" ja käynnistää koulussa jotain tukitoimenpiteitä, kun on kyse ihan tavallisesta lapsesta, tavallisine luonteenpiirteineen? Eikö sitä tukea voi tuoda opettajalle ja koko ryhmälle?

Nykykoulussa ei saa olla herkkä saati kaivata opiskelurauhaa. Mun lapsen luokka on todella rauhaton ja siellä on pari häirikköä, jotka terrorisoivat luokkaa. Oma lapseni koki tilanteen niin stressaavana, että alkoi saada somaattisia oireita (vatsakipua, päänsärkyä yms) ja joutui olemaan paljon poissa koulusta niiden takia. Kun valitin tilanteesta rehtorille, sain kuulla että koulussa ei ole edes tarkoitus pyrkiä rauhalliseen oppimistilanteeseen, vaan luokassa tuleekin olla liikettä ja ääntä ja on oppilaan velvollisuus vain sopeutua siihen. Näin opetetaan kuulemma työelämätaitoja. Onneksi tämä rehtori siirtyi muualle ja tilalle tuli vanhan liiton rehtori, joka edes yrittää tehdä asialle jotain. Heti kun luokan ilmapiiri rauhoittui, oman lapseni jatkuvat päänsäryt paranivat kuin taikaiskusta.

Siis nythän ne tekevät näitä kouluja joissa ei ole lainkaan luokkahuoneita, vaan yhtä isoa avaraa tilaa ja säkkituoleja ja tabletteja.

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/430802-sakkituolit-korvaavat-…

https://yle.fi/uutiset/3-9622755

Mä voin kuvitella miten hankalaa tämä on lapselle, joka tarvitsisi rauhallista oppimisympäristöä.

Muutenkin sanon kyllä, että uusi OPS ilmiöoppimisineen on ihan syvältä ja poikittain. Taas torstaina oli jotain monoa, (monialainen oppiminen tjsp) eli kaikki oppitunnit oli peruttu ja haahuiltiin jotain sekavaa.

Mulla on kolme lasta ja kuopus nyt on uhrattu tälle uudelle opsille. On nyt kuudennella, eikä ole ikinä saanut numerotodistusta. Täällä Suomen Ateenassa ajettiin hulluna sitä, että numeroita alkaisi saada vasta 8. luokan kevättodistukseen. Luojan kiitos tämä ei tainnut mennä läpi. Kiva sitten herätä 8. luokan keväällä että jaahas, X:n keskiarvo huitelee kutosen kieppeillä ja pitäis niillä numeroilla kuitenkin hakea vuoden päästä jatko-opintoihin. Onneksi meillä opettajat kuitenkin antavat kokeista numeroita (vastoin ohjeistusta), eli pysyy edes vähän mukana siinä missä mennään. Muuten kaikki tapahtuu itsearvioinnilla, oppilas kirjoittaa paperiin joka lukukausi ne samat asiat: pitää opetella keskittymään paremmin ja opppia matematiikkaa paremmin. Sitten opettaja, vanhempi ja oppilas allekirjoittavat tämän yhteisen sopimuksen. Kättä päälle.

Kaksi isompaa ovat selvittäneet koulunsa 9,5 keskiarvolla lukioon, nuorimman kanssa on muutenkin tietenkin joutunut tekemään enemmän töitä koulun kanssa, kun häneen ei oppi uppoa niin itsekseen kuin noihin vanhempiin, mutta nää kaksi vuotta tällä uudella systeemillä on kyllä olleet ihan silkkaa sekoilua. Miten tässä pärjäävät ne oppilaat jotka eivät saa sitä tukea kotoa?

Oma arvaukseni on, että eivät pärjää, vaan putoavat kelkasta entistä pahemmin. Pisa-tulokset droppaa ja koulutus alkaa periytyä entistä vahvemmin. Tähän sitten reagoidaan keksimällä jotain vielä idiootimpaa kuin tämä nykyinen OPS. Todennäköisesti mennään Ruotsin suuntaan ja meillä on kohta peruskoulu, josta iso osa valmistuu ilman riittävää luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa. Sen vastapainona sitten nousee yksityisiä eliittikouluja, jotka ovat maksullisia. Näin saadaan palattua 1800-luvun luokkayhteiskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minu lapseni söi ekalla luokalla kuuden hupparin hihat ja lukemattoman määrän lyijykyniä tylsyyksissään. Eskarissa ja ekaluokkaa edeltäneenä kesänä ei moista tapahtunut, syksyn puoliväliin mennessä alkoivat huppareiden hihat hajoilla ja kyniä ostettiin muutaman kappaleen sijaan 10 kpln paketeissa...

Tuo ei ole tylsyyttä vaan stressireaktio. Kannattaisiko tarjota jotain korvaavaa toimintaa ennen kuin kaveri alkaa nyppiä omaa kehoaan.

Näinpä. Yläasteella alkoi sitten nyppiä kehoaan, että kiitos vain koululaitokselle. Ja kyllä, tarjosimme kotona niin paljon kuin mahdollista, etsittiin harrastuksia, tilattiin kirjoja kotiin, keskusteltiin, kannustettiin. Ei se silti muuta sitä, että koulussa lapsi voi todella huonosti ja yläasteella sitten oltiinkin nuorisopsykiatrian asiakkaita. Polku oli nähtävissä heti ekaluokan syksystä alkaen. :/

Ei se poista sitä koulupäivän tylsyyttä, että kotona illalla on tarjolla harrastuksia ja muita virikkeitä. Mun teinini on nyt 8-luokalla ja itkee joka maanantai kun on pakko lähteä kouluun, jossa joutuu olemaan pahimpina päivinä 8-16 homeisissa luokissa 200 pissiksen ja jonnen seurassa. Mitään ei opita mutta tunneilla ei toisaalta saa (ymmärrettävistä syistä) tehdä mitään omaa mielekästä puuhaa. Tämä on niin hirveää resurssien tuhlausta, että itseäkin suututtaa. Jos teini saisi oman tasoistaan opetusta, hän olisi jo aikaa sitten saanut koko peruskoulun oppimäärän käytyä läpi ja olisi nyt oppimassa lukiotason oppimääriä. Mutta ei, tänäänkin hän käyttää taas yhden matikan tunnin siihen, että opettaja vääntää muille rautalangasta miten keskiarvo lasketaan.