Tyttöystäväni pelkää pimeää eikä halua nukkua valot kiinni, itse taas

Vierailija kirjoitti:

Miksi unimaskini sai alapeukun? Ootte te vammasia.

Minä alapeukutin sen takia, että minusta ei ole oikein, että aloittaja joutuu tekemään erikoisjärjestelyjä. Valot päällä nukkuminen ei ole normaalia, tyttöystävän tulee tehdä jotain ongelmalleen eikä vaatia aloittajaa sopeutumaan siihen.

Jos jatkatte sukua, niin hän opettaa fobiat lapsilleenkin. Jos terapiaa ei ole kokeiltu, niin sellaiselle heti. Noin voimakas fobia rajoittaa elämää paljon. Pyydä näistä tekemään kompromisseja myös. Siitä alkaa siedättyminen.

Minä nukun useinkin täysi valaistus päällä, tai ainakin valo esim. eteisessä ja keittiössä. Täydelllinen pimeys ei tulisi kuuloonkaan.

Nukun paremmin valoisassa, pelkään kyllä pimeää jonkin verran, muttei se ole sen kummempi kuin että joku pelkää hämähäkkejä tai hissejä tai koiria...Ei tähän mitkään terapiat auta enkä ole muuten neuroottinen.

No, ei kukaan kylläkään nuku kanssani samassa sängyssä, joten ei haittaa ketään.

Himmeitä yövaloja siis kehiin, ap, tyttöystäväsi tuskin kiusallaan haluaa valoa pimeään.

Täältä saikin jo hyviä vinkkejä kiitos paljon niistä :) ALoin kuitenkin miettimään etä siinä taitaa olla jotain taustalla kun moni teistä sanoi ettei ole normaalia ja pitäisi mennä terapeutille. En kyllä tiedä miten saisin hänet suostumaan sinne enkä haluaisi häntä loukata.

Mulla oli tuollainen naiskaveri . Tuli mun ikkunan taakse aamulla aikaisin harjanvarrella hakkaamaan. Hänen mies oli lähtenyt töihin eikä uskaltanut olla yksin kotona ( kerrostalo) kesäaika

Vit.... mulla oli iltavuoroon meno. Ja halusi myös että pitäisin valot päällä yöllä kun änkes itsensä mun luo. Sillä oli kaikenlaista mielenterveysongelmaa aivan liikaa.

Yhdessä vaiheessa nukuimme pelkojen vuoksi yövalon kanssa. Ei onneksi haitannut miestä.

Itse reagoin sekä fyysisesti että henksisesti "hermostumalla", kun joudun nukkumaan yksin eli mies on reissussa - koska muuten tietysti nukutaan yhdessä ja reagoin vahvasti muutoksiin.

Ei tämä elämää rajoita, mutta mielummin tietty oman kullan kainalossa.

Makuuhuoneeseen yövalo, normaalia valoa pehmeämpi /hämärämpi. Lisäksi valo (keittiö vai eteinen) jonka avulla näkee kulkea wc tilaan. Keittiön ovi voi olla kiinni. 

Mulla oli lapsena ja vanhempanakin sairaalloinen pimeänpelko, ja edes minä en tarvinnut valoa, jos huoneessa nukkui toinenkin. Nyt aikuisena nukun omassa kämpässäni yksin jopa pimeässä, tosin asun pienessä yksiössä ja nukun parvella. Toisenlaisessa kämpässä saattaisi jäädä valot eteiseen. Pakko myöntää, etten sietäisi kumppaniltani, että nukutaan valot päällä. Osin siksi, että kiinnostun vain aikuisista enkä pysty nukkumaan valaistuksessa. Tai ehkä jos rakastuisin, saattaisin arvioida tilanteen uudelleen. Olen mies 37-v.

Itsekin seurustelin nuorenpana naisen kanssa, jolla oli myös jonkin sortin pimeänpelko, (joskaan ei niin paha kuin aloittajan naisella tuntuu olevan).

Hän oli lisäksi tapana katsoa omassa asunnossaan iltaisin yksin ollessaan jotain kauhuelokuvia, ja monesti niiden jälkeen sitten soitteli, ja valitteli kun ei uskalla olla yksikseen, kun säikähtää jokaista narahdusta, tai muita ääniä, jota hänen asunnostaan joskus kuuluu.

Emme enää seurustele, mutta näen häntä silloin tällöin, ja on kertonut myöhemmin päässensä terapian avulla osittain eroon näistä peloistaan. Ei kertomansa mukaan itsekkään täysin tiedä, mistä ne ovat alunperin saaneet alkunsa.

Muistan, kun valitin lapsena kaverilleni (ehkä 11-vuotiaana) että toisen kaverin luona yökyläillessä tämän pikkusiskon takia pitää nukkua valot päällä. Kaverini sanoi jotenkin oudon ärtyneenä, että hänellä on kyllä silmäluomet. Tämä kaveri esitti aina jotenkin kovaa ja tajusin vasta paljon myöhemmin, että hän ilmeisesti joutui aina nukkumaan valot päällä. Niin olisin varmaan itsekin joutunut, mutta nukuin siihen aikaan samassa huoneessa äitini kanssa.