Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään muilla täällä niin että on työssään eri yhteiskuntaluokkaa kuin vapaa-ajalla?
Maitseena
23.02.2018 |
No luokkajako on ehkä jo mennyttä aikaa, mutta enpä osannut muulla tavoin otsikkoa muotoilla.
Itse olen siis tälläinen yleisesti parjattu lähihoitaja ja myös yleisesti tiedossa on, että olen hyvin pienituloinen. Työssäni on erittäin vahva hierarkia, joten siinä kun lääkärit kehuskelevat hulppeilla veneillään niin samalla hoitajat vähän säälien puhuvat itsestään (osittain se on huumoriakin) että miten me tässä syödään tonnikalaa ja yritetään selvitä asunnon vuokranmaksusta...
No siviilissä mä taas olen perinyt aika ison omaisuuden ja mieheni onyritysjohtaja. Asumme suuressa ok-talossa, nouset autot alla, vapaa-ajan asunnot sekä saaristossa että Etelä-Ranskassa.
Työpaikallani ei juuri kukaan tiedä tätä, toki ne jotka ovat Facebook-kavereitani niin ovat jotain kuvia nähneet mutta lääkärien silmissä olen vain köyhä hoitsu.
Tavallaan vaan itselle joskus outoa, kun miehen kanssa osallistutaan erilaisiin kekkereihin ja veneily/vesijettipiireissä ollaan tunnettuja varakkuudesta ja samaan aikaan toisaalla joku sairaanhoitaja työkaveri säälii minua, kun on varmasti niin tiukkaa yrittää lasten harrastuksia maksaa näin pienillä tuloilla.
En tarkoita nyt kehuskella millään, on vaan itselle outo joskus elää ns. kahta erilaista elämää.
Viime aikoina olen tehnyt keikkaa ystäväni yksityisessä kotihoitohyrityksessä. Hassuinta oli antaa siivousapua perheelle joita itse olemme joskus kesäasunnollamme kestineet, miehen yritystuttuja siis.
Ja siis jos joku nyt vetää herneen nenään, että teen töitä vaikka ei ole akuuttia pulaa rahasta, niin muistutan että täällä kyllä aina haukutaan miehen tuloilla elävät ns. lompakkoloisetkin.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt luokkaretken alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan. Lapsuuden kaverit, jotka ovat edelleen parhaita kavereitani, ovat osa duunareita. Heidän elämänsä on hieman erilaista, mutta ystävyys on säilynyt. Teen heidän kanssaan hyvin erilaisia asioita kuin uudempien ystävien kanssa. Saatan heidän kanssaan käydä kaljalla jossain lähiöräkälässä ja sitten seuraavana viikonloppuna käydä Gaijinissa toisen kaveriporukan kanssa.
Jatkan vielä että lähiöräkälässä kaljalla kavereiden kanssa istuessani mulla on usein olo, etten (enää) kuulu sinne. Kaverit juttelevat autoista ja kotiteattereistaan, eivätkä ne kiinnosta minua. Sitten vastaavasti työkavereiden tai uudempien kavereiden kanssa illallisella mulla on usein olo, etten kuulu sinne. Työkaverit juttelevat alkuviineistä (naturvin) ja eurooppalaisista Michelin-ravintoloista, eivätkä ne kiinnosta minua, enkä ole edes ikinä maistanut alkuviiniä tai käynyt jossain kaupungissa varta vasten mennäkseni syömään johonkin ravintolaan.
Olen jonkinlainen sekasikiö, joka ymmärtää kumpaakiin kumpaakin maailmaa, mutta ei tunne oloaan kotoisaksi kummassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä! Olin juuri samanlaisessa tilanteessa kuin alkuperäinen, kunnes jäin kotiin. En vaan sopinut ”työkuvioihin”, koska minua ei voinut vähemmän kiinnostaa yhteiset illanvietot jossain kulmakunnan karaoke-baarissa jne. Muista työkavereista taas ei saanut seuraa oopperaan, jossa mieluusti kävin/käyn.
Siviilipuolella seurustelin korkean tason johtajien ja jopa valtionpäämiesten kanssa. Niinpä lääkäriaseman pikkujouluissa sujuvasti istahdin myös lääkärien pöytään jutustelemaan, kuten olin tottunut tekemään siviilissäkin, eli juhlissa tutustumaan kaikkiin ihmisiin eikä fakkiutumaan johonkin omaan nurkkaan. Siitäkös syntyi kulmien nostelua.
Ja kun tosiaan töissä köyhät yh:t pähkäilivät rahan riittämistä kuun loppuun, olin minä hiljaa ja mietin itsekseni seuraavaa matkaa maapallon toiselle puolelle tai ketä juuri olin viimeksi tavannut jossain konferenssissa.
"Valtionpäämiesten" kanssa? Ihanko vaan Saulin tai Kaarle Kustaan, vai peräti Putinin ja Trumpin?
Sorry, miehen työn vuoksi näin nyt vaan oli ja on. Ja olen useaan otteeseen tavannut myös kuninkaallisia, en tosin Ruotsin.
Ymmärrän kyllä hyvin, että tällä palstalla monen on vaikea uskoa, jos on itse tottunut tallaamaan lähinnä kodin, työpaikan ja kaupan välistä kolmiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä! Olin juuri samanlaisessa tilanteessa kuin alkuperäinen, kunnes jäin kotiin. En vaan sopinut ”työkuvioihin”, koska minua ei voinut vähemmän kiinnostaa yhteiset illanvietot jossain kulmakunnan karaoke-baarissa jne. Muista työkavereista taas ei saanut seuraa oopperaan, jossa mieluusti kävin/käyn.
Siviilipuolella seurustelin korkean tason johtajien ja jopa valtionpäämiesten kanssa. Niinpä lääkäriaseman pikkujouluissa sujuvasti istahdin myös lääkärien pöytään jutustelemaan, kuten olin tottunut tekemään siviilissäkin, eli juhlissa tutustumaan kaikkiin ihmisiin eikä fakkiutumaan johonkin omaan nurkkaan. Siitäkös syntyi kulmien nostelua.
Ja kun tosiaan töissä köyhät yh:t pähkäilivät rahan riittämistä kuun loppuun, olin minä hiljaa ja mietin itsekseni seuraavaa matkaa maapallon toiselle puolelle tai ketä juuri olin viimeksi tavannut jossain konferenssissa.
"Valtionpäämiesten" kanssa? Ihanko vaan Saulin tai Kaarle Kustaan, vai peräti Putinin ja Trumpin?
Mitä ihmeellistä tuossa on? Soittihan esimerkiksi Toomas Hendrik Ilves klubikeikan Kalliossa ja ystäväni on pelannut jääkiekkoa Sauli Niinistön kanssa Brahen kentällä.
Pikkurikkaat leuhkii palstalla. Rikkaat vaikenevat. Ja auto sekä vene ovat käyttöesineitä, eivät varallisuuden mittareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallinen lähihoitaja minäkin.Miehellä firma joka on menestynyt mukavasti.Jätän töissä usein kertomatta esim matkoista,hotelliviikonlopuista yms, koska tiedän että monilla työkavereilla on rahasta tiukkaa,ei tunnu mukavalta kehuskella tekemisiään!
Yritysjohtaja se pienemmänkin yrityksen johtaja on. 😀 silloin puoliso voikin olla lähäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen korkeasti koulutettujen vanhempien lapsi, toinen on väitellytkin. Perhetuttavat tohtoreita tai muuten ansioituneita jne.
Itse oon jäänyt kouluttamattomaksi, ri vaan motivaatio riittänyt, enkä tuntenut paloa mihinkään. Silti mun yleissivistys on hyvä ja luen tosi paljon, mitään tutkintoa vaan ei ole.
Mieheni ja kaikki ystäväni ovat korkeasti koulutettuja, appivanhemmat tohtoreita molemmat.
Itse teen myyjän töitä kassalla, ja kieltämättä oma lähipiiri ja kiinnostuksen kohteet poikkeaa kyllä työkavereiden vastaavista.
Välillä mietinkin että on jopa mukavaa elää tällä tavalla kahdessa maailmassa, ja mun kokemus on että sellainen akateeminen kupla on ihan todellinen ilmiö. Sieltä tohtorin tornista ei näe sellaisen tavallisen duunarin elämää ollenkaan, enkä minäkään ennen duunariksi päätymistä ollut siihen kulttuuriin tutustunut.
Ihmiskäsitys on mulla rikastunut.
Vesijettipiirit 😂😂😂 valitettavasti sivistystä ei rahalla saa, vai väitätkö seuraavaksi, että tyhmyys on tarttunut töissä lähihoitajakollegoista? Anna mun kaikki kestää 😝😂👍
Ps: on tyhmyyttä laittaa rahaa kalliiseen autoon. Toki valtio kiittää verosta, mutta muuten leasing-auto firman nimiin.
Ja nämä ovat oma porukkansa, jotka asuvat vuokralla ja ajavat kalliilla autolla. Parkkiin jätettäessä katsotaan taaksepäin monta kertaa, ja ihaillaan velkalehmää 😀 Tämä kolahtaa moneen palstalaiseen, sori siitä 😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on köyhälistön jutut aloituksesta päätellen. Hohhoijaa.
No tavallaan. Mulla on ylempi korkeakoulututkinto, viihdyn teatterissa ja hyvissä ravintoloissa ja pidän matkustamisesta mutta tällä hetkellä oon pienipalkkaisessa osa-aikatyössä joka ei todellakaan vastaa mun koulutusta (ts. sitä voisi tehdä täysin kouluttamatonkin). Oon kuitenkin aiemmin kerryttänyt kunnon säästöt (just ettei tarvitsisi huolehtia väliaikasesta huonosta tulotasossa) ja vuokrani on pieni joten voin halutessani huoletta lähteä matkalle tai kustantaa monen ruokalajin aterian juomineen fine dining -ravintolassa. Töissä osa suhtautuu minuun kuin köyhään rukkaan, jolla on varmaan kovin vaikeaa, koska en sen kummemmin viitsi hyvästä rahatilanteestani huudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on köyhälistön jutut aloituksesta päätellen. Hohhoijaa.
Sydämen sivistystä ei sinullakaan kyllä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vesijettipiirit 😂😂😂 valitettavasti sivistystä ei rahalla saa, vai väitätkö seuraavaksi, että tyhmyys on tarttunut töissä lähihoitajakollegoista? Anna mun kaikki kestää 😝😂👍
Ps: on tyhmyyttä laittaa rahaa kalliiseen autoon. Toki valtio kiittää verosta, mutta muuten leasing-auto firman nimiin.Ja nämä ovat oma porukkansa, jotka asuvat vuokralla ja ajavat kalliilla autolla. Parkkiin jätettäessä katsotaan taaksepäin monta kertaa, ja ihaillaan velkalehmää 😀 Tämä kolahtaa moneen palstalaiseen, sori siitä 😘
Me asutaan vuokralla ja meillä on hienot ja aika kalliit autot sekä moottoripyörä. Kirjoitinkin tuossa aiemmin niin ajattelin että minua tarkoitit tällä.
Valitettavasti autot on velattomia, samoin kun moottoripyörä.
Joskus on ollut velkaa mutta pienen perinnön myötä nekin on maksettu pois. Välillä autot vaihtuu ja silloin saattaa olla hetken pieni laina. Mutta autot on arjen luksusta.
Asuntolainaa ei oteta, vuokralla on helppoa. Ehkä Asumisoikeusasunto joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakp te pidätte noita esineitä hienon elämän mittarina?
Vierailija kirjoitti:
No vähän sama kuin ap:lla. Olen lähtöisin varakkaasta kulttuurisuvusta ja olen lähihoitaja.
Oletkohan minä?? :). Minulla ihan sama tilanne. Toisaalta ihan hyvä, että on muitakin.
Minä olen ICT-asiantuntijana keskisuuressa pankkiiriliikkeessä. Vaimoni ja lapseni ovat haalarityöntekijöitä, johon ryhmään koen itsekin kuuluvani vaikka kaikki työkaverit ovat kokoomusta kannattavia akateemisia huippuammattilaisia. Minä en jaksanut käydä koulua loppuun saakka.
Ulkoisesti saatan näyttää hyvin toimeentulevalta. Asun velattomassa itse hankitussa omakotitalossa pääkaupunkiseudulla, ajan uudenkarhealla mersulla sen minkä fillaroinnilta ehdin ja kuulun ylimmän tulodesiilin rajoille, mutta mieleltäni en siis ole samaa ryhmä kuin työpaikan uraohjukset.
0/5 Suomi luokkayhteiskunnaksi -fantasia
Kieltämättä :-)