Lue keskustelun säännöt.
Millainen mies oikeasti jättää naisen, jos tämä lihoo vaikka 25 kg?
22.02.2018 |
Eikö ihminen silloin rakasta pelkkää ulkokuorta vai voiko puhua edes rakkaudesta?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitten kyse miehestä tai naisesta, jos jättää toisen toisen lihomisen takia, on mun mielestä selvää, että on rakastanut vain ulkokuorta. Pelkkä ulkonön muutos ei saa eroamaan, jos oikeasti rakastaa.
Kiva mielipide :) Mä lihoin yli 50 kiloa, mutta mies ei muuttunut miksikään. Ei olisi seksikään loppunut, mutta itse lopetin, koska häpesin, enkä halunnut miehelle aiheuttaa noloutta ja inhoa. Mutta turhaan, ei mies näytellyt. Koko ajan kimpussa, kuten ennenkin.
Ja jos itseäni pilkkasin ja säälin, sanoi, että mitä höpötät, oot mulle just hyvä ja oikea. Itse on komea ( fiksu ja hyvätuloinen), joten kaikki olisi hänelle ollut mahdollista.
Nyt olen saanut kilot melkein laihdutettua. Siinä se ukko on vierellä kulkenut koko ajan. Jaksaa kehua ja olla lähellä. Ei ole mitään outoja "menoja", eikä muutakaan. Tiedän missä menee, vaikka en kyttääkään.
Mikäs outo läski trolli sinä olet?
En sinulle yhtään mitään. Pidä huolta omasta trollaamisestasi.
Mutta miehesi näkee mielessään 100 kiloisen siiderivalaan kun kuulee rakkauslaulun:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulet ihanan laulun : " i would die for you"
Mieleen tulee a Ville Valo
b 100 kiloinen kotiäiti vanhoissa verkkareissa
c oma erityislapsi
d koirarehellinen vastaus
D koira
Mies pettää koira ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, onko tossa takana muutakin, olet jättänyt huolehtimatta itsestäsi, olet kenties masentunut..? Ei tuollainen määrä kiloja tyhjästä tule. Ikävä tilanne silti.
Pitkässä parisuhteessa esim. 30v tuo 25kg tulee ihan huomaamatta, eikä siihen tarvita kuin vajaa kilon vuodessa lisää painoa, joka voi tulla niin monesta syystä, vaikka olisi kuinka hyvinvoipa ja onnellinen.
Eli kannattaa vältellä pitkää parisohdetta jos mielii pysyä hoikkana:)
Esim semmoiset 5 vuoden suhteet on vielä helppo laihduttaa pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitten kyse miehestä tai naisesta, jos jättää toisen toisen lihomisen takia, on mun mielestä selvää, että on rakastanut vain ulkokuorta. Pelkkä ulkonön muutos ei saa eroamaan, jos oikeasti rakastaa.
Kiva mielipide :) Mä lihoin yli 50 kiloa, mutta mies ei muuttunut miksikään. Ei olisi seksikään loppunut, mutta itse lopetin, koska häpesin, enkä halunnut miehelle aiheuttaa noloutta ja inhoa. Mutta turhaan, ei mies näytellyt. Koko ajan kimpussa, kuten ennenkin.
Ja jos itseäni pilkkasin ja säälin, sanoi, että mitä höpötät, oot mulle just hyvä ja oikea. Itse on komea ( fiksu ja hyvätuloinen), joten kaikki olisi hänelle ollut mahdollista.
Nyt olen saanut kilot melkein laihdutettua. Siinä se ukko on vierellä kulkenut koko ajan. Jaksaa kehua ja olla lähellä. Ei ole mitään outoja "menoja", eikä muutakaan. Tiedän missä menee, vaikka en kyttääkään.
Mikäs outo läski trolli sinä olet?
En sinulle yhtään mitään. Pidä huolta omasta trollaamisestasi.
Mutta miehesi näkee mielessään 100 kiloisen siiderivalaan kun kuulee rakkauslaulun:)
Sitä sinun pitää kysyä häneltä. En ole pakottanut ketään olemaan kanssani. Meillä pyyhkii oikein hyvin.
Toivottavasti et jää perjantai-illan jankkaajaksi, vaan keksit jotain muuta tekemistä, esim. oman ihmissuhteesi vaalimista. Mukavaa viikonloppua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitten kyse miehestä tai naisesta, jos jättää toisen toisen lihomisen takia, on mun mielestä selvää, että on rakastanut vain ulkokuorta. Pelkkä ulkonön muutos ei saa eroamaan, jos oikeasti rakastaa.
Kiva mielipide :) Mä lihoin yli 50 kiloa, mutta mies ei muuttunut miksikään. Ei olisi seksikään loppunut, mutta itse lopetin, koska häpesin, enkä halunnut miehelle aiheuttaa noloutta ja inhoa. Mutta turhaan, ei mies näytellyt. Koko ajan kimpussa, kuten ennenkin.
Ja jos itseäni pilkkasin ja säälin, sanoi, että mitä höpötät, oot mulle just hyvä ja oikea. Itse on komea ( fiksu ja hyvätuloinen), joten kaikki olisi hänelle ollut mahdollista.
Nyt olen saanut kilot melkein laihdutettua. Siinä se ukko on vierellä kulkenut koko ajan. Jaksaa kehua ja olla lähellä. Ei ole mitään outoja "menoja", eikä muutakaan. Tiedän missä menee, vaikka en kyttääkään.
Mikäs outo läski trolli sinä olet?
En sinulle yhtään mitään. Pidä huolta omasta trollaamisestasi.
Mutta miehesi näkee mielessään 100 kiloisen siiderivalaan kun kuulee rakkauslaulun:)
Sitä sinun pitää kysyä häneltä. En ole pakottanut ketään olemaan kanssani. Meillä pyyhkii oikein hyvin.
Toivottavasti et jää perjantai-illan jankkaajaksi, vaan keksit jotain muuta tekemistä, esim. oman ihmissuhteesi vaalimista. Mukavaa viikonloppua!
tais mennä tunteisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän ketjun voisi lopettaa tähän joulun ihmeeseen.
Mieheen joka rakastaa 100 kiloista vaimon jötkälettään
Case closed
Hyvää viikonloppua kirjoitti:
Tän ketjun voisi lopettaa tähän joulun ihmeeseen.
Mieheen joka rakastaa 100 kiloista vaimon jötkälettään
Case closed
Niin vois. Tämä ei nyt valitettavasti lähtenyt lentoon. Läskiraivo on outo asia. On monta eri tapaa lietsoa se liekkeihin. Seuraavaa odotellessa :D
Muuten, millähän tämä eräs P:llä alkava bloggari pitää miehensä kahleissa? Mä hölmö luulin, että vapaaehtoista on yhteiselo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
+25kg nainen ei ole enää välttämättä se johon mies ihastu aluksi.
Seksuaalinen vetovoima voi olla laimentunut hyvinkin paljon.
Mutta jos tässä välissä on esim. 25 vuoden suhde?
Harvoin se miehenkään kroppa ja muu enää vastaa sitä, mihin nainen ihastui aluksi.
Onko täällä vain todella nuorta porukkaa, jolle seksuaalinen vetovoima ja ulkonäkö on kaikki mitä parisuhteessa on?
Meistä ei kumpikaan ole lihonut 25 kiloa, mutta muuten on ulkoinen olemus aikalailla erilainen nyt 45-vuotiaana kuin 20-vuotiaana kun tavattiin. Kyllä meitä ihan muut asiat pitää yhdessä kuin toisen osapuolen perseen kiinteys tai six-pack - tosin suhteemme ei missään vaiheessa perustunutkaan noihin.
Mietin kyllä näistä ihmisistä, jotka jättää kumppanin ihan vaan lihomisen vuoksi, mitä he tekisivät todellisessa vastoinkäymisessä? Urheilugaalassa palkittu pariskunta Jari ja Sanna Mönkkönen hyvänä esimerkkinä: Jari - entinen MM-mitalisti, palomies, superhyväkuntoinen ja timmi urheilija neliraajahalvaantui. Ei hänkään varmaan ole ulkoisesti enää se, mihin Sanna ihastui. Mutta onko se syy jättää pitkäaikainen kumppani? Ei, ei normaaleilla ihmisillä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+25kg nainen ei ole enää välttämättä se johon mies ihastu aluksi.
Seksuaalinen vetovoima voi olla laimentunut hyvinkin paljon.
Mutta jos tässä välissä on esim. 25 vuoden suhde?
Harvoin se miehenkään kroppa ja muu enää vastaa sitä, mihin nainen ihastui aluksi.
Onko täällä vain todella nuorta porukkaa, jolle seksuaalinen vetovoima ja ulkonäkö on kaikki mitä parisuhteessa on?
Meistä ei kumpikaan ole lihonut 25 kiloa, mutta muuten on ulkoinen olemus aikalailla erilainen nyt 45-vuotiaana kuin 20-vuotiaana kun tavattiin. Kyllä meitä ihan muut asiat pitää yhdessä kuin toisen osapuolen perseen kiinteys tai six-pack - tosin suhteemme ei missään vaiheessa perustunutkaan noihin.
Mietin kyllä näistä ihmisistä, jotka jättää kumppanin ihan vaan lihomisen vuoksi, mitä he tekisivät todellisessa vastoinkäymisessä? Urheilugaalassa palkittu pariskunta Jari ja Sanna Mönkkönen hyvänä esimerkkinä: Jari - entinen MM-mitalisti, palomies, superhyväkuntoinen ja timmi urheilija neliraajahalvaantui. Ei hänkään varmaan ole ulkoisesti enää se, mihin Sanna ihastui. Mutta onko se syy jättää pitkäaikainen kumppani? Ei, ei normaaleilla ihmisillä ole.
Musta tuo on aivan eri asia kuin se, että toinen muuttaa vapaaehtoisesti elämäntapansa - aktiivisesti toimivasta ylensyöväksi pullukaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+25kg nainen ei ole enää välttämättä se johon mies ihastu aluksi.
Seksuaalinen vetovoima voi olla laimentunut hyvinkin paljon.
Mutta jos tässä välissä on esim. 25 vuoden suhde?
Harvoin se miehenkään kroppa ja muu enää vastaa sitä, mihin nainen ihastui aluksi.
Onko täällä vain todella nuorta porukkaa, jolle seksuaalinen vetovoima ja ulkonäkö on kaikki mitä parisuhteessa on?
Meistä ei kumpikaan ole lihonut 25 kiloa, mutta muuten on ulkoinen olemus aikalailla erilainen nyt 45-vuotiaana kuin 20-vuotiaana kun tavattiin. Kyllä meitä ihan muut asiat pitää yhdessä kuin toisen osapuolen perseen kiinteys tai six-pack - tosin suhteemme ei missään vaiheessa perustunutkaan noihin.
Mietin kyllä näistä ihmisistä, jotka jättää kumppanin ihan vaan lihomisen vuoksi, mitä he tekisivät todellisessa vastoinkäymisessä? Urheilugaalassa palkittu pariskunta Jari ja Sanna Mönkkönen hyvänä esimerkkinä: Jari - entinen MM-mitalisti, palomies, superhyväkuntoinen ja timmi urheilija neliraajahalvaantui. Ei hänkään varmaan ole ulkoisesti enää se, mihin Sanna ihastui. Mutta onko se syy jättää pitkäaikainen kumppani? Ei, ei normaaleilla ihmisillä ole.
Niin, pintapuolinen ja muovia on joillain rakkaus, kuten olemme nähneet. Ajatella, jos he jonain päivänä yhtäkkiä tajuaisivat sen ihan itse? Jos omalle kohdalle sattuisi jotain tai kumppanille. Mahtaisiko jätetyksi tuleminen herättää joitain ajatuksia? Tuskinpa ainakaan kovin syvällisiä. Ehkä helpompaa ja kivuttomampaa elellä muovikuplassa, jonka voi poksauttaa rikki, kun toisen housut alkavat kiristää.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää viikonloppua kirjoitti:
Tän ketjun voisi lopettaa tähän joulun ihmeeseen.
Mieheen joka rakastaa 100 kiloista vaimon jötkälettään
Case closed
Niin vois. Tämä ei nyt valitettavasti lähtenyt lentoon. Läskiraivo on outo asia. On monta eri tapaa lietsoa se liekkeihin. Seuraavaa odotellessa :D
Muuten, millähän tämä eräs P:llä alkava bloggari pitää miehensä kahleissa? Mä hölmö luulin, että vapaaehtoista on yhteiselo.
Mä en ainakaan haluaisi että mun mies kutsuisi mua "jötkäleeksi" :D Sen jälkeen en kyllä uskaltaisi enää käydä ollenkaan ihmisten ilmoilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me lihottiin valitettavan paljon yhdessä kun alettiin seurustella. Ensi kesänä häät ja nyt laihtuminen hyvällä mallilla - yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää viikonloppua kirjoitti:
Tän ketjun voisi lopettaa tähän joulun ihmeeseen.
Mieheen joka rakastaa 100 kiloista vaimon jötkälettään
Case closed
Niin vois. Tämä ei nyt valitettavasti lähtenyt lentoon. Läskiraivo on outo asia. On monta eri tapaa lietsoa se liekkeihin. Seuraavaa odotellessa :D
Muuten, millähän tämä eräs P:llä alkava bloggari pitää miehensä kahleissa? Mä hölmö luulin, että vapaaehtoista on yhteiselo.
Mä en ainakaan haluaisi että mun mies kutsuisi mua "jötkäleeksi" :D Sen jälkeen en kyllä uskaltaisi enää käydä ollenkaan ihmisten ilmoilla!
"Oma pikku jötkäleeni", oisko parempi? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus kysymykseen on ketjun perusteella ihminen, jonka seksuaalinen halu perustuu ainoastaan ulkonäköön. Lisäksi hän käyttää sanoja lihoaa ja kiihoittuu eikä ymmärrä, ettei 25 kg lihominen tee normaalipainoisesta sairaalloisen lihavaa.
Todellakin tekee. Nyt mun bmi on 23 eli normaalin keskivaiheilla ja + 25 jo merkittävä lihavuus, bmi 33. Terminä ei ole vielä sairaalloisen lihava (bmi 40) mutta ei tuossa mitään tervettä ole silti
En minä ainakaan lihavaa miestä huolisi, seksi kun on tärkeää ja nekin halut menisi siinä ku toisella maha röpsöttää ku milläki juopolla. Naisella lihominen on ymmärrettävää esim. raskauden vuoksi, jolloin kuntoon pääsemisessä voi mennä aikaa. Sairauksien takia lihominen taas on eri juttu jne.
Olen miettinyt tätä asiaa aika pitkään.
Olen tullut siihen tulokseen että ilmeisesti on 2 eri ihmistyyppiä:
1) ulkonäkö on erittäin tärkeää (sekä oma että kumppanin), muita "kriteerejä" kuten huumorintaju, älykkyys, kiltteys, luotettavuus yms eivät ole kovin tärkeitä. Tämä ihmist
2) Kumppanien välinen suhde on tärkeämpi kuin osapuolten ulkonäkö. Eli mielenkiintoiset keskustelut, matkat, harrastukset jne tarkoittavat enemmän kuin jonkun ulkonäkö. Osapuolet ajattelevat ehkä että yhteys toiseen ajatusmaailmaan on sen verran harvinaista, että sitä kannata vaalia.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tätä asiaa aika pitkään.
Olen tullut siihen tulokseen että ilmeisesti on 2 eri ihmistyyppiä:
1) ulkonäkö on erittäin tärkeää (sekä oma että kumppanin), muita "kriteerejä" kuten huumorintaju, älykkyys, kiltteys, luotettavuus yms eivät ole kovin tärkeitä. Tämä ihmist2) Kumppanien välinen suhde on tärkeämpi kuin osapuolten ulkonäkö. Eli mielenkiintoiset keskustelut, matkat, harrastukset jne tarkoittavat enemmän kuin jonkun ulkonäkö. Osapuolet ajattelevat ehkä että yhteys toiseen ajatusmaailmaan on sen verran harvinaista, että sitä kannata vaalia.
Näin minäkin olen ajatellut. Yksi tärkeä pointti on tosin ikä. Nuoret eivät tasan tuhlaa aikaansa lihoneeseen kumppaniin, kun vieressä keekoilee upeavartaloisia mahdollisuuksia. Seksi on tärkeää. (En yleistä, meitä on monen sorttista joka ikäluokassa.)
Vanhemmilla ihmisillä on jo kaipuu eri kulttuureihin, hienoihin keskusteluihin, yhteisiin matkoihin jne. eli intressit ovat pääosin muualla, kuin makkarissa. Saatetaan olla sellaisella miellyttävällä ja rauhaisalla, mutta erittäin tyydyttävällä kumppanisuhteella yhdessä, jolloin se ulkonäkö jää kakkoseksi, kun on muuten niin hyvä olla. Tietenkin se on iso etu kumppania valitessa, jos on kaksi tasaväkistä ja kiinnostavaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää kommentit kuulostaa ihan kauhealta, onko ihmiset todellakin näin pinnallisia? Rakkaudessa ja seksuaalisessa haluttavuudessa on kyse niin paljon muustakin kuin ulkonäöstä.
Ovat ne. Ja nykyaikana yhä kiihtyvässä määrin.
Ainakin ketjun miehet vaikuttavat pääosin nuorilta pojilta tai sille asteelle jääneiltä. Oma vaimoni (168 cm) painoi tavatessamme n. 55 kg. Lasten ja ikääntymisen muutosten jälkeen painaa nyt 20-25 kg enemmän. En rakastunut aikoinaan hänen hoikkaan vartaloon vaan kokonaiseen ihmiseen. Olen aina pitänyt vaimoani erittäin seksikkäänä ja pidän edelleenkin, vaikka kiloja tulisi vielä lisääkin. Aikoinaan näin hänet hoikan seksikkäänä ja nyt pullukan seksikkäänä. Oma makuni on muuttunut vaimon kilojen myötä ja nykyään ihailen aivan järjettömästi mm. hänen isoa takapuolta. Kerron myös aina ihailuni hänelle ja vaimollani on hyvä itsetunto. Hänen ei tarvitse pelätä minun reaktioita lihomisiin tai laihtumisiin. Jos me joskus eroaisimme, se ei missään tapauksessa johtuisi vaimoni painosta.
jatkan..myös oma pälvikaljuni ja roikkuva mahani ovat saaneet minut itsepetoksen voiman kautta uskomaan että en vaihtaisi vaimoani yhtä mukavaan timmiin ja hoikkaan naiseen...joka ei tod näk .. vilkaisekkaan nykyistä habitustani
Tuo kirjoitustani jatkava pälvikaljumies on joku nuori trollipoika, eikä minä joka kirjoitin vaimostani. Minä en ole kiinnostunut "yhtä mukavista timmeistä ja hoikista naisista". Rakastan vaimoani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää kommentit kuulostaa ihan kauhealta, onko ihmiset todellakin näin pinnallisia? Rakkaudessa ja seksuaalisessa haluttavuudessa on kyse niin paljon muustakin kuin ulkonäöstä.
Itselleni ainakin merkkaa seksuaalista haluttavuutta enemmän se, että miten haluaa elää. Haluan itse elää mahdollisimman aktiivisena ja terveenä. En osaisi kuvitella katsovani puolisoa, joka ei aktiivisesti urheilisi ja söisi terveellisesti. Enkä tarkoita nyt mitään rahkan vetämistä vaan monipuolista, säännöllistä perusterveellistä ruokaa.
Olen jo sen ikäinen, että näen kuinka iän myötä sairaudet lisääntyy, mutta suureen osaan pystyy itse elintavoillaan vaikuttamaan.
Urheileminen se vasta vaivoja aiheuttaakin.
Pitkässä parisuhteessa esim. 30v tuo 25kg tulee ihan huomaamatta, eikä siihen tarvita kuin vajaa kilon vuodessa lisää painoa, joka voi tulla niin monesta syystä, vaikka olisi kuinka hyvinvoipa ja onnellinen.