Miksi jotkut ihmiset ovat sellaisia että heidän elämänsä romahtaa työttömäksi jäämisen myötä?

Ovat eläneet vain työnsä kautta. Tehneet työstä, vaikka se olisi tylsä rutiinihomma, elämänsä tärkeimmän ja ainoan sisällön. Ja ovat suureen ääneen kailottaneet ylimielistä asennettaan työttömiä loisia kohtaan.

Näin veikkaisin.

Työorientuneelle ihmiselle se on vaikeaa. Sellaiselle jonka identiteetti ja ihmissuhteet perustuvat pitkälti työhön.

No pitkä rahattomuus ja syrjäytyminen masentaa nyt ketä vaan etenkin sen rajoittaessa omien sairauksien hoitoa tässä pahoinvointikeskus - systeemissä mutta komppaan edellisiä.

Olen usein nähnyt erilaisilla palstoilla aloituksia kuten:

Jouduin jäämään työttömäksi / lomalle / sairauslomalle. Mitä ihmettä nyt keksisin tekemistä? Miten ihmeessä te keksitte ajankulua / tekemistä?

Minä taas en kertakaikkisesti ymmärrä miten jonkun täytyy kysellä noin omituisia.

Omia kysymyksiä:

- onko näillä huonompi äly tai mielikuvitus keskivertoon nähden?

- eikö heillä ole kertakaikkisesti MITÄÄN mielenkiinnon, näpräämisen, ajanvietteen tai harrastuksen kohteita tavallisessa arjessaan?

- eivätkö he tunne muita ihmisiä joilta olisivat mallioppimisen kautta saaneet vinkkejä miten muut elävät ja "keksivät" tekemistä ellei kotona ole opittu? Edes töissä työkavereilta ellei muita ole ja kerran ON oltu töissä tai koulussa?

- onko näillä koko kotikin aina työnteon tai ahkeran opiskelun ohessa niin puunattu ja järjestetty, ettei sieltä löydy mitään tehtävää saadessa reilusti vapaata aikaa?

- eikö nyktään enää esimerkiksi kyläillä?

mennä auttamaan ketään muuta missään asiassa avuksi tarjoutuen jos on itsellä aikaa siihen, käydä liikkumassa, lueta lehtiä, kuunnella musiikkia, katsella mitään viihdettä, lueta kirjoja, hoideta kukkia, "kudota villasukkia" = mitä tahansa versiota siitä mitä kaikkea muut eri ikäpolvien ihmiset ennen tekivät?

Miksi ei?

Mistä se johtuu?

Olen yhtenä kysymysmerkkinä, anteeksi.

Yksinkertaista. Se häpeän leima on tässä maassa kova. Kun joudut työttömäksi, ilman omaa syytä, olet työnantajien silmissä nopeasti epäkelpo. Näin kävi minulle. Jouduin lähtemäään pois, koska muuten olisin ollut liian rikki jaksamaan sen pomon alaisuudessa. Niin arvatkaapa saiko sitä uutta työtä mistään? Ja kun kuukaudet kuluivat, ei haastatteluihin enää päässyt. Koulutus meni kankkulan kaivoon, ammattiylpeyden tilalle tuli häpeä jäädäkseen. Sitten alkoivat rahahuolet, kun piti odotella että saisi sen muutaman satkun kuussa elääkseen.

Masennus ja häpeä, en halunnut tavata enää entisiä sinänsä mukavia työtovereita, koska olisi kysytty, että missä olet nyt töissä. Tuo kysymys sattui syvältä sisältä, sattuu yhä näin vuosien jälkeen. Häpeän itseäni. Vastaus työtön aiheuttaa ihmisissä mielenkiintoisia reaktioita. Voivotellaan, tai sitten jätetään yhteydenpito ym.

Ei ole rahaa käydä missään, kahvilatkin on liian kalliita, kun mieluummin ostan 10e viikon jauhelihat ym. Ystävät ovat kadonneet, kun yhteinen tekeminen on yleensä rahaa vievää. Ei ole rahaa lähteä risteilylle, ehkä sille 4e Tallinnan päiväreissulle, mutta sielläkin pitäisi syödä jne. Matkustaminen on vain haave. Vuokraan menee paljon, laskuihin, sitten vielä opintolaina ym velat, niin yksin kun asuu, niin jää vähän rahaa ruokaan. Onneksi on kirpparit, joista saa vaatteita ym.

Vastasiko tämä kysymykseesi? Kun osuu omalle kohdallesi, ymmärrät sitten sen ahdistuksen, häpeän ja masentuneisuuden, jos uutta työtä ei löydykään. Sitten luet lehdistä tätä ihme parjausta ja halveeraamista, aivan kuin kaikki 300.000 työtöntä olisivat jotain epäkelpoja loisia. Se vasta sattuukin syvältä....

Mä jäin "työttömäksi" 13. YTssä 4 vuotta sitten enkä ole koskaan ollut näin kiireinen:) Joutuu ihan miettimään miten on selvinnyt kaikesta silloin kun kävi töissä ja kotona oli 4 lasta parhaimmillaan. Samalla rakennettiin vielä 2 taloakin vuosien mittaan:O

Nyt tuntuu että on koko ajan jotain tekemistä. Olen toki työttömyyden alusta saakka tehnyt töitä freelancerina jonkin verran että tuntuma säilyy mutta nautin myös lapsenlapsista, harrastuksista ja matkustamisesta kun en ole työaikoihin sidottu. Ja tietty ruuanlaitosta ja leipomisesta vieläkin enemmän kuin ennen kiireessä.

Ystäviäkään en ole menettänyt, en edes niitä ex työkavereita. Tapaamme satunnaisesti mutta whatsapp on keksitty ja käytössä viikoittain.

Yksi ystäväni jäi eläkkeelle 1,5v sitten ja juuri mietimme mitähän hyväntekeväisyysjuttua alkaisimme tehdä yhdessä. Avuksi Brother Christmasille? Päivätanssitkin kiinnostaisi! Toisen kanssa olin juuri etelän lämmössä muutaman viikon.

Uusi aluevaltaukseni on äänikirjat joiden avulla yritän rentoutua tunnin pari sillointällöin ettei mene liian hektiseksi tämä "downsiftaaminen" :D

työtön ei työtä enää saa kirjoitti:

Yksinkertaista. Se häpeän leima on tässä maassa kova. Kun joudut työttömäksi, ilman omaa syytä, olet työnantajien silmissä nopeasti epäkelpo. Näin kävi minulle. Jouduin lähtemäään pois, koska muuten olisin ollut liian rikki jaksamaan sen pomon alaisuudessa. Niin arvatkaapa saiko sitä uutta työtä mistään? Ja kun kuukaudet kuluivat, ei haastatteluihin enää päässyt. Koulutus meni kankkulan kaivoon, ammattiylpeyden tilalle tuli häpeä jäädäkseen. Sitten alkoivat rahahuolet, kun piti odotella että saisi sen muutaman satkun kuussa elääkseen.

Masennus ja häpeä, en halunnut tavata enää entisiä sinänsä mukavia työtovereita, koska olisi kysytty, että missä olet nyt töissä. Tuo kysymys sattui syvältä sisältä, sattuu yhä näin vuosien jälkeen. Häpeän itseäni. Vastaus työtön aiheuttaa ihmisissä mielenkiintoisia reaktioita. Voivotellaan, tai sitten jätetään yhteydenpito ym.

Ei ole rahaa käydä missään, kahvilatkin on liian kalliita, kun mieluummin ostan 10e viikon jauhelihat ym. Ystävät ovat kadonneet, kun yhteinen tekeminen on yleensä rahaa vievää. Ei ole rahaa lähteä risteilylle, ehkä sille 4e Tallinnan päiväreissulle, mutta sielläkin pitäisi syödä jne. Matkustaminen on vain haave. Vuokraan menee paljon, laskuihin, sitten vielä opintolaina ym velat, niin yksin kun asuu, niin jää vähän rahaa ruokaan. Onneksi on kirpparit, joista saa vaatteita ym.

Vastasiko tämä kysymykseesi? Kun osuu omalle kohdallesi, ymmärrät sitten sen ahdistuksen, häpeän ja masentuneisuuden, jos uutta työtä ei löydykään. Sitten luet lehdistä tätä ihme parjausta ja halveeraamista, aivan kuin kaikki 300.000 työtöntä olisivat jotain epäkelpoja loisia. Se vasta sattuukin syvältä....

Älä mene mukaan tuohon tyrkytettyyn häpeään. Yritäpä. Nosta pääsi pystyyn, hymile ja sano: Minä olen työtön. Prkl, kun on rahat vähissä (naura hieman), mutta onneksi on omat aivot ja kädet, taide ja kirjallisuus ja metsät, tähdet ja ihmisyys. 

Kaikille ei ole töitä. Meitä kaikkia ei tarvita työelämässä. Etsitään muulla tavalla se, mikä elämämme tarkoitus on. Laula! 

Minä en alkanut juopottelemaan, mutta romahdin, koska murehdin taloudellista pärjäämistäni. Tarvitsen ehdottomasti työpaikan, jolla voin elättää lapseni ja sairaan mieheni. Yhteiskunnan tukia emme saa, koska ostimme aikoinaan talon, josta on vielä paljon velkaa. En todellakaan halua työttömyyden takia menettää kaikkea, mitä tähän asti olen saavuttanut. Haluan, että lasteni elämä pysyy muuttumattomana. Isän sairaudessa on jo riittävästi kestettävää. Se olisi liikaa, jos joutuisimme vielä muuttamaan pois kodistamme ja samassa rytäkässä menisi uusiksi koulut, kaverit ja harrastukset.

Minä en ole työorientoitunut. Voisin vallan mainiosti olla kotona ja keksisin itselleni vaikka mitä tekemistä, mutta tarvitsen rahaa elämiseen. Onneksi onnistuin löytämään nopeasti uuden työpaikan, mutta sen parin kuukauden ajan olin jo täysin hermoraunio. Vitutus ja huoli tulevaisuudesta oli murskaava.

Kun olen koko ajan yksin. Minulla ei ole yhtään ystävää. Ei ketään kenelle soittaa, jolle jakaa asiansa, jonka kanssa käydä vaikka kävelyllä. Rahat on tiukalla. Tunnen olevani arvoton. Kukaan ei huomaisi jos katoaisin. Työssä oli työkaverit joiden kanssa juteltiin paljon. Ja asiakkaat. Nyt on vaan minä, pimeä huone ja sänky.

Tekemisen puute on yksi mutta suurin on rahattomuus ja sen myötä tulevaisuuden puuttuminen. Jos vielä lainoja niin on syvissä vaikeuksissa.

Mä haluaisin oikeata palkkaa, jolla tulee toimeen.

Nuo tuet on oikeasti ihan vitsi, vaikka joka päivä täällä toisin toitotetaan.

En ole vielä masentunut, mutta sitä kohti menossa.

Tämä on kyllä erikoinen palsta.

Toisessa ketjussa työttömät haukutaan lyttyyn joka päivä kymmenien, ellei satojen kommenttien voimin.

Ja sitten ihmetellään kun työttömät masentuu.

Ootte te hienoa porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun olen koko ajan yksin. Minulla ei ole yhtään ystävää. Ei ketään kenelle soittaa, jolle jakaa asiansa, jonka kanssa käydä vaikka kävelyllä. Rahat on tiukalla. Tunnen olevani arvoton. Kukaan ei huomaisi jos katoaisin. Työssä oli työkaverit joiden kanssa juteltiin paljon. Ja asiakkaat. Nyt on vaan minä, pimeä huone ja sänky.

Sytytä valot, pue päällesi ja lähde ulos aurinkoon.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin oikeata palkkaa, jolla tulee toimeen.

Nuo tuet on oikeasti ihan vitsi, vaikka joka päivä täällä toisin toitotetaan.

En ole vielä masentunut, mutta sitä kohti menossa.

Tämä on kyllä erikoinen palsta.

Toisessa ketjussa työttömät haukutaan lyttyyn joka päivä kymmenien, ellei satojen kommenttien voimin.

Ja sitten ihmetellään kun työttömät masentuu.

Ootte te hienoa porukkaa.

Älkää nyt hyvät ihmiset lukeko, ainakaan tosissanne, noita kokoomusnuorten trolliketjuja. Eläkää. Ei se työtä tai rahaa edellytä. Kävelkää vaikka 7 kilometriä alkuun tuolla auringossa. Pukekaa lämpimästi.

En ole koskaan ollut työttömänä, mutta luulen että työn menettäminen olisi aluksi kolaus omalle ammatilliselle identiteetille. Jokainen kuitenkin haluaa kuulua johonkin yhteisöön ja tuntea itsensä tarpeelliseksi. Eikö työlläni ollutkaan merkitystä, olinko minä huono ihmisenä? Vaikka työ ei saisi määrittää kuka minä olen, monelle työ on tärkeä arvo. Minä olisin huolissani myös taloudellisesta pärjäämisestä, koska oikeasti en osaa ajatella, että ulkoistaisin sen pois itseltäni (se tunnettu yhteiskunta ja hyvinvointivaltio), vaikka tiedän että Suomessa on monia turvaverkkoja myös tämän suhteen.

Minulla on mielenkiintoinen työ ja mukavat työkaverit. Olen opiskellut ja kehittänyt itseäni koko ajan, koska haluan jatkossakin ylläpitää työmarkkinakelpoisuuttani, mutta myös omalta osaltani vaikuttaa siihen, että saisin tehdä itselleni merkityksellisiä työtehtäviä. En kuitenkaan ole mikään uraohjus.

Jos kuitenkin jään työttömäksi, toivon että minulla on resilienssiä edes sen verran etten romahtaisi vaan lähtisin etsimään uusia mahdollisuuksia ja näen tulevaisuuden positiivisesti.

Nää samat hyppii seinille, kun eläke koittaa. Ihan kuin se ei olisi tiedossa.

Viimeistään silloin on pakko pysähtyä ja keskittyä kotiasioihin, joita töissä käydessä voi lykätä.

Miten jollakulla voi edes olla niin tyhjä pää?

On eri asia kärsiä kroonisesta rahattomuudesta kaikkinen seurannaisvaikutuksineen kuin omata tyhjä pää.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kestä sitä työttömyyttä, alkavat juopottelemaan ja masentumaan sun muuta. Miksi se on joillekin niin vaikeaa?

tätä itsekkin kummastelen ja vois lisätä sen että ne jotka masentuu kun jää ilman kumppania tai eroaa yms,itse olen elänyt elämäni yksin noin suunnilleen ja vapaa noista ongelmista

Rahapula aiheuttaa vaikeuksia, mutta merkittävämpi tekijä on työkkärin sekä kelan harjoittama ihmisten nöyryyttäminen ja kyykyttäminen. Kaltoin kohdellun ihmisen mielenterveys rapistuu vauhdilla. Valtaosa työttömistä kyykytetään muutamassa vuodessa työkyvyttömiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun olen koko ajan yksin. Minulla ei ole yhtään ystävää. Ei ketään kenelle soittaa, jolle jakaa asiansa, jonka kanssa käydä vaikka kävelyllä. Rahat on tiukalla. Tunnen olevani arvoton. Kukaan ei huomaisi jos katoaisin. Työssä oli työkaverit joiden kanssa juteltiin paljon. Ja asiakkaat. Nyt on vaan minä, pimeä huone ja sänky.

Vaikutat kyllä aika masentuneelta. Sulle saattaisi oikeesti sopia joku työkkärin kurssi ( ihanmikävaan), että näkisit edes muita ihmisiä. Tai lekuriin juttelemaan.

Oma elämänlaatuni tuntuu aina nousevan noin 200%, kun olen työtön ja ansiosidonnaiset alkaa rullaamaan, koska ehtii tehdä kiinnostavia asioita eikä aikaa mene hukkaan töissä. Toisaalta ei ole lainoja tai muita velvoitteita, kunhan nyt vuokran saa maksettua ja ostettua ruokaa.

Tiedä sitten tämän vuoden puolella, pompottaako työkkäri jo niin rajusti, että ennemmin tekee edes jotain hommaa.