Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset ovat sellaisia että heidän elämänsä romahtaa työttömäksi jäämisen myötä?
22.02.2018 |
Eivät kestä sitä työttömyyttä, alkavat juopottelemaan ja masentumaan sun muuta. Miksi se on joillekin niin vaikeaa?
Kommentit (83)
Romahtaahan se vähän kun tietää että rahat loppuvat :(
Alkoholiin tai muihin en yhdenkään työttömyyden aikana ole sortunut. Kivaa se ei silti ollut kun ei ollut rahaa harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät kestä sitä työttömyyttä, alkavat juopottelemaan ja masentumaan sun muuta. Miksi se on joillekin niin vaikeaa?
Mitäs tuosta, mutta, jos eukko jättää, vielä kun ei kestä miestä työttömänä, niin onhan se jo piru merrassa.
Ihminen romahtaa, jos identiteetti rakentuu työminän kautta.
Vierailija kirjoitti:
- eikö heillä ole kertakaikkisesti MITÄÄN mielenkiinnon, näpräämisen, ajanvietteen tai harrastuksen kohteita tavallisessa arjessaan?
- onko näillä koko kotikin aina työnteon tai ahkeran opiskelun ohessa niin puunattu ja järjestetty, ettei sieltä löydy mitään tehtävää saadessa reilusti vapaata aikaa?
Miksi ei?
Mistä se johtuu?
Kerronpa tähän omat vastaukset.
Ei kertakaikkisesti ole tavallisessa arjessa mitään näpräämisen tai harrastuksia. Elän työtä ja se siitä, ei ole sitä vapaa-aika.
Kodin asiat on se ainut asia oikeastaan mitä hoidan esimerkiksi viikonloppuisin, kun on se päivä tai kaksi vapaata. Minulle se on se tapa rentoutua. Että eihän siinä nyt hirveästi siivoamista kummempaa voikaan kertyä kun asuu kerrostalossa vuokralla.
Eli kyllä olisi aikamoinen pudotus tylsyyteen ja toimettomuuteen, jos tästä työttömäksi jäisi pidemmäksi aikaa. Täysin oma valinta alan ja työpaikan suhteen, nautin tästä. Mutta kyllä sitä monesti tuleekin mietittyä että mitähän hittoa sitten JOS niin käy
työtön ei työtä enää saa kirjoitti:
Vastasiko tämä kysymykseesi? Kun osuu omalle kohdallesi, ymmärrät sitten sen ahdistuksen, häpeän ja masentuneisuuden, jos uutta työtä ei löydykään. Sitten luet lehdistä tätä ihme parjausta ja halveeraamista, aivan kuin kaikki 300.000 työtöntä olisivat jotain epäkelpoja loisia. Se vasta sattuukin syvältä....
En ole ap, mutta työtön olen. En tunne siitä mitään häpeää.
Miksi kukaan tuntisi? Jos työtön on omasta mielestään "huono ja epäkelpo", hän samalla myöntää, että ajattelee toisista työttömistä samoin. Hän siis myöntää olevansa inhottava toisia kohtaan.
Tai joo, ehkä onkin ihan oikein, että hän tuntee olevansa häpeäksi, kun kerran on itsekin toisia kohtaan inhottava.
Minä en ajattele työttömistä pahaa, joten en itsekään koe olevani paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viidelläsadalla eurolla per kuu ei ole varaa tehdä mitään, ostaa asuntoa auto jne ja pelkkiin kävelyihin kyllästyy aika pian. Siksi.
Olet hyvä esimerkki mielikuvituksettomasta ihmisestä, joka ei keksi muuta kuin kävelyillä käymisen työn sijasta.
Nuorena tarvitsee työtä ja itse tienattua rahaa ihan henkiseen hyvinvointiin.
Vanhempana on elämässä jo muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suomalaiset on liian työkeskeinen kansa, vähän kuin japanilaiset.
eletään elämää sen työidentiteetin kautta.
"ken ei työtä tee, ei syömänkään pidä", istuu vahvasti alitajunnassamme. mutta tostuuson, että voi sitä tehdä paljon muutakin olemassaolonsa oikeuttamiseksi kuin palkkatyötä. voi suojella ympäristöä, kohdella ihmisiä hyvin, auttaa tuttua tai tuntematonta millon tarjoutuu tilaisuus.. ei sitä tarvitse tuntea itseään turhaksi, vaikkei istu jossain kuutiossa tuijottamassa ruutua ja tahkomassa jollekin täysin turhalle yritykselle rahaa, joka vain tuhoaa luontoa ja ihmisiä.. siinähän päinvastoin vain epäoikeuttaa elämänsä, koska saa työllään pelkkää pahaa iaikaseksi edes ajattelematta sitä...menipäs syvälliseksi, mutta antaa mennä. tarkotin vaan sanoa, että kyllä täällä on oikeus elää työttömänkin, ei se palkkatyö kenestäkään tee elämään oikeutetumpaa kansalaista.
Juha Hurme sanoi juuri samoin eräässä haastattelussa. Ja puhui totta.
Juu, ihanaa. Mutta kun on pakko olla katto pään päällä ja lämpimät vaatteet varsinkin näillä keleillä. Netti ja puhelin pitää olla, että voi etsiä niitä töitä. Ruokahan nyt on tietenkin vähän yliarvostettu juttu. Vettä tulee kraanasta, kai silläkin elää, ei saa ahnehtia liikaa.
Netin saa puhelimeen ja puhelimen vaikka osamaksulla. Tästä omastani maksan reilu 13€/kk.
Ruokaa löytyy halvalla kun osaa etsiä tarjouksia ja vähän kokata. Olen itse ollut osa-aikainen keittiötyöntekijä, joka osti halvalla ylijäämäsafkaa kotiin. (Kuten tuossa kirjoitin, kannattaa osata jokin perusduuni). Olen myös aika tarjoushamsteri, pakastin on paras apurini.
Jokuhan tosiaan voisi ihmetellä sitä. Nyt varmasti provo kyseessä. Tuntuu jotenkin kummalliselta, että jos keskiluokkaiselle ihmiselle tapahtuisi joku seuraavista tragedioista: talossa hometta, avioero, lapsi yksinäinen ja syrjitty, muutto kehnolle alueelle, muutto kauas sukulaisista, ystävän menettäminen, julkinen nöyryytys, haukut esimieheltä jne jne, niin kaikki osoittaisivat empatiaa. Kuvittele, että joku keksisi alkaa haukkumaan esim. juuri sinun asuinalueesi asukkaita huonoiksi ihmisiksi, yhteiskunnan pohjasakaksi jota täytyy ruoskia etteivät ole niin onneton sakki. Samaa työttömät joutuvat kuuntelemaan, vaikka tietävät ettei puheissa ole puoltakaan totta.
Työttömyyteen liittyy helposti piirteitä näistä kaikista. Pelko siitä menettää kotinsa ja luottotiedot, pelko siitä että tulee ero, pelko siitä että lapset joudutaan repimään omasta arjestaan, pelko siitä että lapsi eristetään koska ei ole varaa viettää aikaa ystävien kanssa, pelko siitä että menettää ystävän, hylätyksi tuleminen yhteisöstä jossa on ollut päivittäin. Pelko siitä, ettei voi enää viettää joulua tai juoda täysmehua. Työttömyys iskee pahimmin niihin, jotka ovat olleet työelämässä. Nuoret työttömät eivät tiedä mitä menettävät ja ovat siksi ylimielisiä. Loput 90% pelkäävät elämänsä edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihmisiä on niin erilaisia. Osa tekee unelmatyötään ja kaveritkin pääosin työkavereita, joten jos työ menee, menee harrastuksert ja sosiaaliset kuviotkin.
Osa taas elää sen verran tiukalla budjetilla, että työttömyys suistaa taloudelliseen ahdinkoon. Lapsettoman velan tilanne on kyllä kuule inasen eri kuin asuntovelkaisen useamman lapsen yhärin!
Ja vielä sekin, että mietipä asiaa siltä kantilta, että kaikki eivät työttömäksi jäädessään ole terveitä parikymppisiä, jotka voivat aina kouluttautua lisää ja tulevat todennäköisesti saamaan työtä ennen pitkää.
Jos olet yli viisikymppinen ja alalta, josta töitä ei todellakaan enää mistään löydy, niin voipi ihan aika laillakin näyttää loppuelämä toivottomalta. Siinä on meinaan edessä ansiosidonnaisen jälkeen vielä toistakymmentä vuotta perustyöttömyystuella ja päälle tulee ihan onneton eläke, koska viimeiset vuodet olet ollut työtön. Eli näköpiirissä on kymmeniä vuosia roikkuen perustoimeentulotuella ja leipäjonoissa. Uuden ammatin opiskelu harvoin kannattaa, koska olisit sitten vastavalmistunut liki kuusikymppinen olman alan työkokemusta. Kyllä minuakin prkl masentaisi.
Huomaa ap hyvin, että sinulla ei ole kauheasti elämänkokemusta. Jos sinusta työllistyminen on helppoa niin halutessana tai talous pelittää vaikkapa puolison elatuksen turvin hyvin ilmankin, niin kuvittelet, että kaikillahan se on sama juttu!
Mutta kun ei ole. Viisautta ja elämänkokemusta on ap se, että opettelee näkemään ihmisten perustilanteiden erilaisuuden.
Eikä kuvittele, että jos joku tulkitsee asioita eri lähtökohdista, hän on jotenkin "tyhmä" tai "mielikuvitukseton".
Sormet sanoo soo soo soo.
Minulla on elämänkokemusta reilusti päälle 49, ja olen ap:n kanssa samoilla linjoilla.No, sen ikävämpi sinulle. Tuossa iässä sinun jo pitäisi ymmärtää sen päälle, että ihmiset ovat erilaisia ja heidän olosuhteensa vaihtelevat. Jos et viisikymppisenä jo sitä ymmärtä, järjessäsi on vikaa.
T. 51-vuotias
Miksi opetat sormi pystyssä, nuivasti?
No kuule ihan rahan takia ahistaa. Vaikka olisi miten ansiosidonnainen, niin tulot romahtaa. Ja kun tässä elämässä kaikesta kivasta on tehty sellaista, että siitä pitää maksaa. Pelkkä pyllyn hakeminen baarista maksaa, kun pitää olla rahaa juoda, juottaa ja kulkea komiasti taksilla. Pihit ei saa. Tai harrastukset... ilmaista on vain juoksu ja kotijumppa. Mutta koitahan jatkaa vaikka jokkiksen ajamista pers'aukisena. Ei onnistu. Siinä menee kaverit ja hyvä harrastus. Tai mites remppojen teko? Miten sä harrastat remppaamista, kun ei rahat riitä tarvikkeisiin?
Kyllä se pistää ahistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokuhan tosiaan voisi ihmetellä sitä. Nyt varmasti provo kyseessä. Tuntuu jotenkin kummalliselta, että jos keskiluokkaiselle ihmiselle tapahtuisi joku seuraavista tragedioista: talossa hometta, avioero, lapsi yksinäinen ja syrjitty, muutto kehnolle alueelle, muutto kauas sukulaisista, ystävän menettäminen, julkinen nöyryytys, haukut esimieheltä jne jne, niin kaikki osoittaisivat empatiaa. Kuvittele, että joku keksisi alkaa haukkumaan esim. juuri sinun asuinalueesi asukkaita huonoiksi ihmisiksi, yhteiskunnan pohjasakaksi jota täytyy ruoskia etteivät ole niin onneton sakki. Samaa työttömät joutuvat kuuntelemaan, vaikka tietävät ettei puheissa ole puoltakaan totta.
Työttömyyteen liittyy helposti piirteitä näistä kaikista. Pelko siitä menettää kotinsa ja luottotiedot, pelko siitä että tulee ero, pelko siitä että lapset joudutaan repimään omasta arjestaan, pelko siitä että lapsi eristetään koska ei ole varaa viettää aikaa ystävien kanssa, pelko siitä että menettää ystävän, hylätyksi tuleminen yhteisöstä jossa on ollut päivittäin. Pelko siitä, ettei voi enää viettää joulua tai juoda täysmehua. Työttömyys iskee pahimmin niihin, jotka ovat olleet työelämässä. Nuoret työttömät eivät tiedä mitä menettävät ja ovat siksi ylimielisiä. Loput 90% pelkäävät elämänsä edestä.
Missä henkisen helvetin pelossa te elätte, ei voi paremmin sanoa.
Ei meillä ole ollut tuollaista. Todellinen rikkaus on ihmissuhteet ja -verkostot, ei materia, vaikka sekin on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä osata jokin perusduuni. Niillä elää ja oppii tulemaan toimeen.
Vielä tärkeämpää on pysyä terveenä.
Silloin elät pidempään.
Ja voit jopa olla töissä.
Perusduuni on tiskausta, siivousta, kuljetusta, ulkotöitä, avustamista.
Niillä saa jotain tilille ja kokemuksen hyödyksi olosta. Siksi minäkin olen valinnut sellaisen, mihin en ole ylikoulutettu ja jotain löytyy aina.
Kannattaa hankkia muodollinen pätevyys vaikka AKK:sta. Niin tein minäkin vanhan pätevyyden päälle ja sain viimein jopa vakipaikan, ensimmäisen varteenotettavan. Olen aikeissa opiskella vielä uuden, teoreettisemman ammatin, mutta olen iloinen tästäkin.
Minulla on työkavereita jotka ovat tulleet alalle ihan muista, "paremmista" duuneista kun ovat saaneet kenkää. He eivät ole jääneet katkeroitumaan vaan käärivät hihansa ja tekevät sitä mitä saivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viidelläsadalla eurolla per kuu ei ole varaa tehdä mitään, ostaa asuntoa auto jne ja pelkkiin kävelyihin kyllästyy aika pian. Siksi.
Jos kävelyihin kyllästyy, kannattaa kävellä enemmän. Löytää sinne autioon päähän hiljalleen sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
työtön ei työtä enää saa kirjoitti:
Yksinkertaista. Se häpeän leima on tässä maassa kova. Kun joudut työttömäksi, ilman omaa syytä, olet työnantajien silmissä nopeasti epäkelpo. Näin kävi minulle. Jouduin lähtemäään pois, koska muuten olisin ollut liian rikki jaksamaan sen pomon alaisuudessa. Niin arvatkaapa saiko sitä uutta työtä mistään? Ja kun kuukaudet kuluivat, ei haastatteluihin enää päässyt. Koulutus meni kankkulan kaivoon, ammattiylpeyden tilalle tuli häpeä jäädäkseen. Sitten alkoivat rahahuolet, kun piti odotella että saisi sen muutaman satkun kuussa elääkseen.
Masennus ja häpeä, en halunnut tavata enää entisiä sinänsä mukavia työtovereita, koska olisi kysytty, että missä olet nyt töissä. Tuo kysymys sattui syvältä sisältä, sattuu yhä näin vuosien jälkeen. Häpeän itseäni. Vastaus työtön aiheuttaa ihmisissä mielenkiintoisia reaktioita. Voivotellaan, tai sitten jätetään yhteydenpito ym.
Ei ole rahaa käydä missään, kahvilatkin on liian kalliita, kun mieluummin ostan 10e viikon jauhelihat ym. Ystävät ovat kadonneet, kun yhteinen tekeminen on yleensä rahaa vievää. Ei ole rahaa lähteä risteilylle, ehkä sille 4e Tallinnan päiväreissulle, mutta sielläkin pitäisi syödä jne. Matkustaminen on vain haave. Vuokraan menee paljon, laskuihin, sitten vielä opintolaina ym velat, niin yksin kun asuu, niin jää vähän rahaa ruokaan. Onneksi on kirpparit, joista saa vaatteita ym.
Vastasiko tämä kysymykseesi? Kun osuu omalle kohdallesi, ymmärrät sitten sen ahdistuksen, häpeän ja masentuneisuuden, jos uutta työtä ei löydykään. Sitten luet lehdistä tätä ihme parjausta ja halveeraamista, aivan kuin kaikki 300.000 työtöntä olisivat jotain epäkelpoja loisia. Se vasta sattuukin syvältä....
Tuohon voisi vielä lisätä että työtön taistelee aikaa vastaan. Mitä kauemmin on työttömänä niin sitä vaikeampaa työn saaminen on. Mutta samalla ansiosidonnainen kuluu ja kun se tulee päätökseen niin se on sitten loppu. Sillä sitten lähtee asunto alta ja kaikki säästöt. Koko maailma kaatuu niskaan.
Juu ei. Kai elämässä voi järjestää asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- eikö heillä ole kertakaikkisesti MITÄÄN mielenkiinnon, näpräämisen, ajanvietteen tai harrastuksen kohteita tavallisessa arjessaan?
- onko näillä koko kotikin aina työnteon tai ahkeran opiskelun ohessa niin puunattu ja järjestetty, ettei sieltä löydy mitään tehtävää saadessa reilusti vapaata aikaa?
Miksi ei?
Mistä se johtuu?Kerronpa tähän omat vastaukset.
Ei kertakaikkisesti ole tavallisessa arjessa mitään näpräämisen tai harrastuksia. Elän työtä ja se siitä, ei ole sitä vapaa-aika.
Kodin asiat on se ainut asia oikeastaan mitä hoidan esimerkiksi viikonloppuisin, kun on se päivä tai kaksi vapaata. Minulle se on se tapa rentoutua. Että eihän siinä nyt hirveästi siivoamista kummempaa voikaan kertyä kun asuu kerrostalossa vuokralla.
Eli kyllä olisi aikamoinen pudotus tylsyyteen ja toimettomuuteen, jos tästä työttömäksi jäisi pidemmäksi aikaa. Täysin oma valinta alan ja työpaikan suhteen, nautin tästä. Mutta kyllä sitä monesti tuleekin mietittyä että mitähän hittoa sitten JOS niin käy
Käykö täällä pari kolme työtömyydestään nauttivaa antamassa miinuksia näille jotkaa eivät osaa nauttia sen tarjoamista mahdollisuuksista? Koska minä tunnen aika monta ihmistä jotka kammoavat työttömyyttä juuri tylsyyden takia kuten myös minä. Enkä nyt ole erityisen työorientoitunut ihminen mutta haluan viikolla olevan säännöllistä menoa ja meillä on hyvä henki töissä. Nautin työkaverien seurasta. Yksineläjänä ei minulla kotona ole mitään ihmeempää odottamassa ja vaikka hyviä ystäviä minulla onkin niin heitä on "vain" kourallinen. Joten mitä sitä työttömänä sitten tekisi kun kavereilla on omat menot ja kotona ei ole muuta kuin netti. Ja ei, en ole tyhjäpää ettenkö keksisi jotain, kyse on lähinnä siitä ettei mikään kiinnosta niin paljon että innostuisin (masennuksen oire kenties?). Tietty jos työttömäksi joutuisin niin luultavasti ilmottautuisin monelle työväenkurssille. Tulisi nähtyä ihmisiä ja ehkä saisi kavereitakin. Ja parhaassa tapauksessa voi olla inspiroiva kurssikin.
Ihan oma syy se työttömyys on. Itselle kävi kerran samalla tavalla nuorenpana, kun sain yllätyspotkut masennuin ja aloin dokata sen sijaan ,että olisin alkanut heti etsiä uutta työtä. Olin puolitoista vuotta työttömänä valintani takia, ennenkuin ryhdistäydyin ja sain ihmeen kaupalla uuden työn. Olisin voinut välttää kaiken kokemani paxxan, jos vain olisin heti alkanut lähteä etsimään uutta työtä. Nyt olen korjannut jo maineeni, mutta se ei ollut helppoa.
Jos nyt jäisin työttömäksi, alkaisin välittömästi hakea uutta työtä, ihan mitä tahansa. Dokaamaan en kyllä ala, koska työttömänä minulla ei olisi siihen enää varaa. Työttömäksi jääminen tarkoittaa sitä, että nyt kun rahaa ei tule enää mistään joudut kiristämään vyötä aika lailla. Kaikki mukavuudet romukoppaan, ostat vain halvinta ruokaa ja kaikki ylimääräiset menot pois.
Uskon, että ihmisen työttömyys on ihmisen oma valinta, sillä töitä kyllä riittäisi tekevälle, onhan esim työkkärin sivuilla jotain 20000 työpaikkailmoitusta, josta valita mieleisensä plus sitten piilotyöpaikat, joihin pääsee avoimien hakemuksen kautta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Miten jollakulla voi edes olla niin tyhjä pää?
On eri asia kärsiä kroonisesta rahattomuudesta kaikkinen seurannaisvaikutuksineen kuin omata tyhjä pää.
Mun mielestä tää kyllä liittyy rahaan. Mun elämä ei ainakaan ole mitään ilman joko saavutuksia ja jotain statusasemaa esim. hyvä tilanne perheellisenä tms. TAI sitten rahaa. En minä ole arvokas ja "jotain" jonain tyhmänä yksinäisenä, mitään aikaan saamattomana työttömänä. Nuorena sellaista vielä saa olla, mutta ei aikuisemmalla ihmisellä.
Nuorena onnokei haahuilla ja olla köyhä, mutta en tajua, kuka idiootti sellaisesta nauttii muulloin. Näin se vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- eikö heillä ole kertakaikkisesti MITÄÄN mielenkiinnon, näpräämisen, ajanvietteen tai harrastuksen kohteita tavallisessa arjessaan?
- onko näillä koko kotikin aina työnteon tai ahkeran opiskelun ohessa niin puunattu ja järjestetty, ettei sieltä löydy mitään tehtävää saadessa reilusti vapaata aikaa?
Miksi ei?
Mistä se johtuu?Kerronpa tähän omat vastaukset.
Ei kertakaikkisesti ole tavallisessa arjessa mitään näpräämisen tai harrastuksia. Elän työtä ja se siitä, ei ole sitä vapaa-aika.
Kodin asiat on se ainut asia oikeastaan mitä hoidan esimerkiksi viikonloppuisin, kun on se päivä tai kaksi vapaata. Minulle se on se tapa rentoutua. Että eihän siinä nyt hirveästi siivoamista kummempaa voikaan kertyä kun asuu kerrostalossa vuokralla.
Eli kyllä olisi aikamoinen pudotus tylsyyteen ja toimettomuuteen, jos tästä työttömäksi jäisi pidemmäksi aikaa. Täysin oma valinta alan ja työpaikan suhteen, nautin tästä. Mutta kyllä sitä monesti tuleekin mietittyä että mitähän hittoa sitten JOS niin käy
Käykö täällä pari kolme työtömyydestään nauttivaa antamassa miinuksia näille jotkaa eivät osaa nauttia sen tarjoamista mahdollisuuksista? Koska minä tunnen aika monta ihmistä jotka kammoavat työttömyyttä juuri tylsyyden takia kuten myös minä. Enkä nyt ole erityisen työorientoitunut ihminen mutta haluan viikolla olevan säännöllistä menoa ja meillä on hyvä henki töissä. Nautin työkaverien seurasta. Yksineläjänä ei minulla kotona ole mitään ihmeempää odottamassa ja vaikka hyviä ystäviä minulla onkin niin heitä on "vain" kourallinen. Joten mitä sitä työttömänä sitten tekisi kun kavereilla on omat menot ja kotona ei ole muuta kuin netti. Ja ei, en ole tyhjäpää ettenkö keksisi jotain, kyse on lähinnä siitä ettei mikään kiinnosta niin paljon että innostuisin (masennuksen oire kenties?). Tietty jos työttömäksi joutuisin niin luultavasti ilmottautuisin monelle työväenkurssille. Tulisi nähtyä ihmisiä ja ehkä saisi kavereitakin. Ja parhaassa tapauksessa voi olla inspiroiva kurssikin.
Joo, hieno ajatus, mutta sulla ei ois (pitkän päälle) rahaa niihin kursseihin, ellei ole muita tuloja.
Millä puet jos ei ole rahaa ostaa edes niitä vaatteita?