Onko rahapeliriippuvuus tosi vaikea riippuvuus?kokemuksia kaipaisin ja mitä tulee mahdollisesti aiheuttamaan perhe-elämässä?

Riippuvuus on aina riippuvuus, eikä ikinä voi lopullisesti huokaista, että nyt se on ohi, repsahdus voi sattua koska tahansa.

Mies taistelee välillä ongelmaa vastaan ja välillä kiistää ongelman olemassa olon.

Nyt pelasi ruokarahat.

Pelaamista voi vähentää asentamalla pelirajoitteita, se huono siinä on että kun määräaika umpeutuu peliriippuvainen menee heti pelaamaan.

Käteisnostoraja on hyvä olla pieni jos pelaa käteisellä.

Parempi olisi ettei pelaavalla olisi pankkikorttia eikä pankkitunnuksia, jonkun olisi siis holhottava pelaajaa.

Meillä riippuvuus aiheutti valehtelua, salailua, töiden jälkeen kesti 2 tuntia tulla kotiin..

Miehen naamasta näkee kun on pelannut, hautoo itsetuhoa, masentuu. Sitten voimaantuu ja päättää lopettaa.

On pelaamatta max.1-2kk kunnes taas sortuu.

On alkanut polttamaan tupakkaa, lopettanut muut harrastukset.

Olen lopen kyllästynyt tähän ja kohta on varmaankin pakko estää mieheltä kaikki pääsy tilillemme ja antaa viikkorahaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies taistelee välillä ongelmaa vastaan ja välillä kiistää ongelman olemassa olon.

Nyt pelasi ruokarahat.

Pelaamista voi vähentää asentamalla pelirajoitteita, se huono siinä on että kun määräaika umpeutuu peliriippuvainen menee heti pelaamaan.

Käteisnostoraja on hyvä olla pieni jos pelaa käteisellä.

Parempi olisi ettei pelaavalla olisi pankkikorttia eikä pankkitunnuksia, jonkun olisi siis holhottava pelaajaa.

Meillä riippuvuus aiheutti valehtelua, salailua, töiden jälkeen kesti 2 tuntia tulla kotiin..

Miehen naamasta näkee kun on pelannut, hautoo itsetuhoa, masentuu. Sitten voimaantuu ja päättää lopettaa.

On pelaamatta max.1-2kk kunnes taas sortuu.

On alkanut polttamaan tupakkaa, lopettanut muut harrastukset.

Olen lopen kyllästynyt tähän ja kohta on varmaankin pakko estää mieheltä kaikki pääsy tilillemme ja antaa viikkorahaa.

Mikset eroa?

Avomieheni on peliriippuvainen.Tällä hetkellä pelivelkoja tuhansia euroja. Meillä yhteinen asunto mutta omat lainat. Omat tilit myös eikä toisella niihin pääsyä. En ole enää jaksanut puhua asiasta hänelle enää, vuosia yritin mutta ei mitään hyötyä.

Jos puolisosi on peliriippuvainen, pidä huoli omista rahoistasi ja omaisuudesta minkä olet maksanut.Äläkä lainaa rahaa hänelle.

Onko joidenkin perheetkin rikkoutuneet tästä syystä?

Siskoni miehellä on peliriippuvuus. Siis tätä nykyä tästä syystä ex-miehellä. Hän otti selville jopa sellaisten sukulaisten puhelinnumerot, joiden olemassa olosta ei ollut aiemmin tiennyt mitään. Soitteli heitä läpi ja kysyi rahaa lainaksi. Herätti siskoni keskellä yötä rahan takia: sitä oli pakko jostain tehdä ja heti. Soitti vanhemmillemme ja pyysi rahaa. Soitti minulle; sanoin etten lainaa ja lainaisin ainoastaan jos tarvitsisi ruokaan. Soitti sitten ja pyysi ruokaan - en lainannut.

Teki työttömänä useamman kymppitonnin velan sukulaisellemme. Ei sitä ikinä tule maksamaan. Laitettiin samasta syystä edunvalvontaan. Ei ollut enää rahaa syödä: laihtui parikymmentä kiloa.

Ikinä en olisi yhdessä peliriippuvaisen kanssa. Sairasta, sairasta touhua.

Me ollaan ainakin joka toinen viikko eroamassa ja sitten taas yhdessä. Lasten takia yritetään, kun onhan ne isäänsä kiintyneet siinä missä minäkin.

Peliriippuvainen ei ole mikään monsteri kuten vaikkapa raivoava juoppo (tosin mieheni on raitistunut alkoholisti myös) joten eron tekeminen on hankalaa. Pelaaminen vain jotenkin tekee sen ihmisen tyhjäksi, näkee naamasta kun mikään muu ei kiinnosta kuin pelaaminen.

En tiedä onko tämä tyypillistä, mutta meillä tulee välillä n. 30 000 euron voittoja, joilla ollaan käyty lomilla ja maksettu velkaa. Ei puhettakaan että voisi laittaa säästöön, tuosta rahastakin menee peleihin ainakin se 20

000 euroa. Minulle (vaimolle) ei tule mieleenkään maksaa vanhoja pelivelkoja.

Ajan myötä pelaaja voi myös joutua ottamaan velkaa tahoilta joille on pakko maksaa, tai alkavat uhkailla perhettä. Myös ihan me kunnon työssäkäyvät voimme siihen joutua.

Usein kysytään miksi annat rahaa. En enää annakaan. Se on silti hankala olla antamatta, kun toinen ottaa huomaamattoman valloittavat keinonsa käyttöön, tai kiristelee hampaita vieressä.

Ongelma on se, että se pelaajakin on ihminen josta tulee sulle tärkeä. Tietynlainen riippuvuus häneen voi syntyä myös sinulle.

Ja ne geenit, jos lapsia meinaa, niin riippuvuussairauksilla on tapana periytyä. :(

Tämä oli tilanteemme vuosi sitten, ennen kuin päätin erota miehestäni.

Kävi ilmi että hänellä oli myös alkoholiongelma (piilopulloja löytyi joka paikasta) sekä puolen vuoden salasuhde työkaveriinsa..

Eroa.

Lähipiirissäni on peliriippuvainen. Yksi tärkeä tapa auttaa on se, ettei lainaa rahaa ja kertoo pelisäännöt silloin kun riippuvaisella on "kuiva kausi", koska niihin rahapyyntöpuheiluihin vastatessa on todella vaikea kieltäytyä jos asiasta ei ole keskusteltu etukäteen. Hän onneksi itse on halunut pois riippuvaisuudestaan ja ottanut porttikiellot pelipaikkoihin, mutta repsahtaa aina kun kielto umpeutuu ja pelaa myös Veikkauksen nettisivujen kautta. Hänen puolisonsa hoitaa raha-asiat, jotta asunto ei lähde alta ja lapsilla on ruokaa. Valehtelu lisää epäluottamusta ja riippuvuus (häviöt) aiheuttaa masennusta, joka tietysti vaikuttaa myös lähipiiriin. Toisaalta kyseinen ihminen on muuten mukava, hyvä vanhempi ja ongelma on kohtullisesti hallinnassa eli ei pelaa enää yli varojensa. Vanhoja velkoja on kuitenkin vielä maksettavana. Positiivista tilanteen ahdistavuuden keskellä on se, että hän yrittää päästä riippuvuudestaan ja asia ei ole mörkö, josta ei voisi puhua. Vielä on tosin matkaa vapauteen, mutta toivoa on.

Jos et ole vielä parisuhteessa peliriippuvaisen kanssa, niin sano suoraan, että et voi seurustella tämän peliriippuvuuden vuoksi. Ehkä hän havahtuu hakemaan apua. Jos olet jo suhteessa, niin suojaa ainakin omat rahasi ja mielellään myös sovi, että kumppanin rahatkin tulevat tilillesi, jos hän ei niitä pysty käsittelemään. Jos mahdollista, niin hankkikaa hyvä terapeutti.

Mulla kokemusta vain alkoholistista. Ei nekään ole kirves kädessä heiluvia puliukkoja, vaan olisi "muuten" ihania miehiä ja perheenisiä. Mutta. Kun ei voi yhtään luottaa. Lopulta ero tuli meillekin.

Riippuvuus menee kaiken muun edelle ja pahenee ajan myötä.

Exäni oli peliriippuvainen. Nettipokeriin meni ruokarahat, hänen osuutensa vuokrasta jne. Aina oli selitys valmiina. Lopulta saatiin hänen takiaan häätö asunnosta, ja jätin miehen.

Peliriippuvuuden, ihan kuin muidenkin riippuvuuksien suhteen pätee se sääntö, että toivoa on olemassa niin kauan kun ihminen oikeasti tiedostaa ongelmansa, katuu tekojaan, ottaa apua vastaan ja työskentelee päästäkseen riippuvuudesta kuiville. Mutta siinä vaiheessa kun mitään ei myönnetä ja salaillaan ja valehdellaan vielä silloinkin kun on jäänyt verekseltään kiinni... juokse.

Rahapeliriippuvuus on helposti hyvin vaikea, koska:

- Voit pelata rajattoman määrän, ei ole esimerkiksi fyysistä rajoitusta kuten seksissä tai viinassa

- Pelit ovat joka paikassa: netti, puhelin, kauppojen aulat

-> On vaikea valita kaupat niin, ettei tule vastaan automaatteja

- Alusta asti kysymyksessä on raha. Raha loppuu hetkessä. Sitten alkaa vaihe, joka mädättää ihmissuhteet hetkessä. Joku tuhoaa suhteet duunissa, joku perheen sisällä, joku kaveripiirissä. Salailua, vedättämistä, piilottelua.

Rahapeliriippuvainen voi olla monella tavalla hyvä ihminen, mutta hän ei ole hyvää seuraa kenellekään, joka on hänen kanssaan taloudellisessa suhteessa.

Rahapeliriippuvaisten hoito on täysin retuperällä ja heidät jätetään käytännössä aina kokonaan hoidotta ja yksin. Jos onnistuu saamaan kylkeen muun diagnoosin, voi saada hoitoa sen perusteella, esim. masennukseen. Erilaiset vertaisryhmät ovat näennäiskonsti, eivät toimi kunnolla oikein missään ja vetäjiksi valikoituu porukkaa vähän epämääräisesti.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Kyllähän se muuttaa luonnetta siinä mielessä, että kun peliriippuvuus on hyvin voimakasta, sitä pitää salailla. Rahaa peleihin on koko ajan säädettävä ja ne säädöt on pidettävä salassa. Kyvyttömyys maksaa velkoja pois aiheuttaa ahdistusta. Pelaaminen vie aikaa muulta elämältä siinä missä dokaaminenkin. Eihän se ole kemiallista riippuvuutta samalla tavalla kuin alkoholi- tai huumeriippuvuus, mutta kyllä se sielua ja luonnetta syö. 

Koska pelaaja ei koskaan voi voittaa peliautomaattia eikä mitään muutakaan, pohja tulee vastaan aina. Vasta silloin on ehkä jonkunnäköiset mahdollisuudet selvitä. 

Hesarissa oli aiemmin talvella mielipidesivulla pysäyttävä, peliriippuvaisen miehen vaimon kirjoitus. Hän kirjoitti mm. siitä, millaista kidutusta ovat peliriippuvaiselle pikavippifirmojen mainokset. Sen jälkeen olen huomannut, että niitä on telkkarissa (pelimainosten lisäksi) todella paljon. Peliriippuvuudesta oli lisäksi HS:ssa ihan vähän aikaa sitten iso juttu. En voi linkata, kun luen paperilehteä. 

Kyllä voi pelaaja voittaa automaatin joskus, mutta tietenkin harvemmin. Olen itse voitolla noin 300000 euroa. On näitä onnenkantamoisia ja siihenhän se riippuvuus perustuukin, että on mahdollista voittaa. Nyt kun olen voitolla noin paljon, niin ei ole enää tarvetta syöttää peleihin paljoa ja saada häviöitään takaisin, mutta tosiaan jos on peliriippuvainen ja paljon häviöllä, niin sellaiselle ei ikävä kyllä mikään riitä kun pitää saada aina vaan lisää.

Ei auta sekään, että sulkee pelitilejään, sillä noita uusia nettikasinoita syntyy ihan järjettömällä vauhdilla ja aina voi rekisteröityä uuteen ja se on ihan naurettavan helppoa ja kun kilpailu on alalla kovaa, niin nettikasinot antaa koko ajan ilmaiskierroksia ja bonuksia saaden pelaajat taas koukkuun. Se pelaaminen on jotain sellaista mitä ei voi järjellä selittää. Siinä joku ihme voima vaan vie ja ihan kuin itse olisi vain ulkopuolinen, siis silloin kun se vimma sattuu päälle. Ei kai siitä voi parantua.

33 ei takuulla ole voitolla väittämäänsä määrää. Not in an million years.

Lähipiirissä vain huonoja kokemuksia, suuri osa ei myönnä ongelmaa, usein rinnalla myös alkoholiriippuvuus, hyvin itsekkäitä nämä pelaajat, pelaavat vaikka lasten ruokarahat jne

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuus on aina riippuvuus, eikä ikinä voi lopullisesti huokaista, että nyt se on ohi, repsahdus voi sattua koska tahansa.

Yleensä riippuvaisuuteen taipuva luonne myös siirtää riippuvuutensa toiseen asiaan.

Nyt tulee luultavasti pitkä teksti... Mutta mieheni on riippuvainen persoona. Pahin ongelma on lääkeriippuvuus, hyvänä kakkosena nuo nettikasinot. Tupakkaakin polttaa jälleen, vaikka on välillä lopettanut. Koko persoonaltaan mies on äkkipikainen, impulsiivinen, hetkessäeläjä. Mitään hermoja hänellä ei ole ajatella tekojensa seurauksia vaikka vuoden päähän. Seuraavaan palkkapäiväänkin ajattelu on vaikeaa.

Mä olen jo vuosia sitten lakannut luottamasta. Mies valehtelee ja jää pienistä valheista jatkuvasti kiinni. Mies lainaa rahaa veljiltään ja ystäviltään. On pelannut ja tuhlannut vuokrarahansa, joten minä olen päivärahalla maksanut vuokramme. Mies lupasi elää säästeliäästi jonkin aikaa, jotta tilanne saadaan haltuun. Minä näin nälkää, kokkasin ja leivoin kaapin jämistä, kökötin köyhänä kotona ilman edes bussirahaa kirjastoon, jätin omat mielialalääkkeeni hakematta, elin ilman vessapaperia... Ihan koska rahani menivät vuokraan. Saman kuun aikana mies oli ottanut 300e lisää lainaa peleihin, huviajeluihin, olueen, tupakkaan ja ties mihin muuhun. Nettotulomme ovat n. 1600e ja vuokra 700, joten 300e velka tai 200e vuokrarästi ovat suuria lukuja.

Kun tällaisen köyhän kuukauden jälkeen koittaa palkkapäivä, mitä tekee mies ensin? Maksaa vuokrarästit ja velat pois, antaa vaimolle vaivanpalkkaa? Ei, vaan suuntaa apteekkiin ostamaan lääkkeensä ja pelaa monta kymppiä kasinolle.

Älä ole yhtä sinisilmäinen kuin minä ennen. Meni vuosia, että edes tajusin, kuinka paljon mies valehteli. Moni asia paljastui vasta, kun mies tunnusti olevansa tosi pahassa liemessä. Ja itse tietty jouduin samaan liemeen.

Jos haluat jatkaa, vaadi saada miehen pankkitunnukset käyttöösi, jotta voit vahtia tilitapahtumia. Kaiken rahankäytön tulee olla läpinäkyvää. Laittakaa menot menemään suoraan automaattiveloituksella, jottei mies voi jättää tärkeitä laskuja hoitamatta. Laadi miehelle budjetti, kuinka iso osa rahoista jää hänen omiin menoihinsa. Lopuista vastaat vaikka yksin. Katso vierestä, kun mies sulkee pelitilinsä. Näitä kasinoitakin on kymmeniä, joten vahdi silti, lähteekö tililtä outoja suorituksia esim. Netelleriin tai Trustlylle.

Peliriippuvainem yrittää varmaan pitää yhden tai kaksi tiliä jollain verukkeella. "Tekee yhteisen lottorivin veikkaustililtä, pitää yhden tilin johon laittaa kuukausirajan" tai vastaavaa. Tähän tuskin on järkevää suostua, tai teette sen loton yhdessä. Ei alkoholistikaan voi juoda viinaa vain vähän silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Peliriippuvuuden, ihan kuin muidenkin riippuvuuksien suhteen pätee se sääntö, että toivoa on olemassa niin kauan kun ihminen oikeasti tiedostaa ongelmansa, katuu tekojaan, ottaa apua vastaan ja työskentelee päästäkseen riippuvuudesta kuiville.

Nimenomaan näin. Jos pelaaja oikeasti tiedostaa ja ymmärtää olevansa riippuvainen, siitä voi vielä päästä eroon läheisten tukemana. Jos henkilö ei myönnä ongelmaansa, unohtaisin koko tyypin etenkin parisuhdemielessä. Moni tosin havahtuu asiaan vasta kun on menettämässä tai jo menettänyt kaiken, jolloin on yleensä liian myöhäistä korjata tilannetta.

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Rahapeliriippuvaisten hoito on täysin retuperällä ja heidät jätetään käytännössä aina kokonaan hoidotta ja yksin. Jos onnistuu saamaan kylkeen muun diagnoosin, voi saada hoitoa sen perusteella, esim. masennukseen. Erilaiset vertaisryhmät ovat näennäiskonsti, eivät toimi kunnolla oikein missään ja vetäjiksi valikoituu porukkaa vähän epämääräisesti.

Komppaan tuossa että hoitoa on tarjolla surkeasti, myös peliriippuvaisten läheisille. Mutta  vertaisryhmäasiasta olen kyllä eri mieltä. Minun mieheni on nyt käynyt kaksi ja puoli vuotta vertaisryhmässä ja toimii nykyään myös ryhmän ohjaajana. Aikoinaan hän lopetti pelaamisen kuin seinään aloitettuaan ryhmän, on sittemmin repsahtanut kerran, mutta tuolloin pelaaminen päättyi aika lyhyeen ihan hänen omasta halustaan. Joka tapauksessa ryhmä on auttanut häntä valtavasti paranemisprosessissa. Vertaisryhmän apu on kuitenkin ihan omanlaistaan verrattuna muuhun tarjolla olevaan apuun - siinä kun asioista keskustellaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka jakavat samat tunteet, kokemukset ja pelaamisen seuraukset. Eli se on matalan kynnyksen hoitoa, jos vertaa vaikkapa "sosiaalitanttaan", jolla ei välttämättä ole mitään omaa kokemuspintaa pelaamiseen ja joka lukee neuvonsa jostakin Peluurin esitteestä. Käsittääkseni ohjaajiksi pyrkivistä kyllä seulotaan siihen pätevä porukka, ja he käyvät myös sos. ped. säätiön järjestämät intensiivikoulutukset ennen kuin voivat aloittaa vetäjinä. 

Miehelläni velkaantumista ehkäisi tehokkaasti luottotietojen menetys jo ennen tapaamistamme. Kohtapuoliin kun merkinnät poistuvat, hän aikoo ottaa omaehtoisen luottokiellon. Lisäksi meillä mennään vielä toistaiseksi niin, että mies siirtää suurimman osan palkastaan yhteiselle tilille jonka tapahtumia pystyn seuraamaan. Hän myös tulostaa säännöllisesti tiliotteensa, mikä kuulemma myös ehkäisee pelihaluja jos joskus sattuisi himo iskemään, eli näen siitä myös hänen henk. koht. tilinsä käteisnostot ja korttimaksut. Miehellä on myös puhelimessa rahapelisovellusten ja -sivustojen estosovellus, joka blokkaa ko. käytön ja jonka salasanan tiedän vain minä. Tämä varmaan kuulostaa monelle holhoukselta ja kyttäykseltä, mutta ei se loppujen lopuksi arjessa juurikaan näy. Muutenkin puhumme nykyään hyvin avoimesti pelaamisesta ja sen aiheuttamista ongelmista, alkuun keskustelut saattoivat olla aika raadollisiakin molemmin puolin. Lisäksi miehen motivaatiota on lisännyt valtavasti se, että hän konkreettisesti näkee mihin kaikkeen kivaan rahaa jää enemmän, hän kun ehti olla vuosikausia aivan persaukinen pelaamisen takia. 

Eli tiivistettynä: kaiken ytimessä on ongelmapelaajan oma asenne, tunnustaako hän riippuvuutensa ja haluaako hän tehdä sille jotain. Molemminpuolinen avoimuus on myös ehdottoman tärkeää, ja monesti läheinen joutuu väkisinkin ottamaan vastuun yhteisen talouden seuraamisesta ainakin siksi aikaa että pahimmasta päästään yli. Pelaajaa ei myöskään kannata syyllistää huutamalla ja raivoamalla, sillä ainakin oman mieheni kohdalla hänelle erityisen tärkeää oli nähdä konkreettisesti pelaamisen ja pelaamattomuuden seuraukset: eli laskelmat siitä paljonko pelaamiseen on mennyt rahaa ja paljonko vastaavasti rahaa jää pelaamisen loputtua.

Käyttäjä2628 kirjoitti:

33 ei takuulla ole voitolla väittämäänsä määrää. Not in an million years.

No kun olen. :)

Älä edes harkitse yhteiseloa peliriippuvaisen kanssa. Tuhoat siinä samalla omankin elämäsi.

Sinulla ei voi olla todellista parisuhdetta hänen kanssaan. Hän pelaa omat ja sinunkin rahasi. Hän valehtelee, selittää ja hyväksikäyttää. Pelaaminen tulee ensin, sitten kaikki muu.

Jos tämä käy, niin siitä vain sitten.