Lue keskustelun säännöt.
Mikä on paras tapa suhtautua kosintaan, kun suhde on vielä liian epävakaa naimisiinmenoa ajatellen?
21.02.2018 |
Ollaan miehen kanssa tunnettu alle vuoden verran. Suurimman osan tuosta ajasta olemme eläneet kaukosuhteessa töiden vuoksi, kuten tälläkin hetkellä (välimatkaa on niin paljon, että näemme harvakseltaan). Yhteisasumista on ollut yhteensä ehkä 4 kuukautta.
Erossa oleminen on miehelle tosi vaikeaa ja hänellä on mielestäni hieman läheisriippuvaisen piirteitä. Ei kovin äärimmäisiä (ei ole koskaan ollut esim. väkivaltainen ketään naista kohtaan), mutta silti itseäni häiritsee välillä liiallinen ripustautuminen ja mm. se, että päivittäin pitäisi pitää aktiivisesti yhteyttä ettei hän ala pelätä minun pettävän (en ole koskaan elämässäni pettänyt ketään tai ollut edes vähällä tehdä niin) tai hankkivan eroa. Olemme keskustelleet asiasta ja sopineet, että opettelemme rauhassa elämään ja olemaan niin, että kummankin tarpeet täyttyisivät.
Viime päivinä meillä on ollut hieman oudot välit, koska mies oli jotenkin onnistunut päättelemään, että olen etääntymässä hänestä ja mahdollisesti jättämässä jne. (ei pidä paikkaansa). Videopuhelun aikana hän sitten päätti kosia minua. Tunteeni asiassa ovat ristiriitaiset: rakastan häntä paljon ja suhteen hyvinä hetkinä olen todella onnellinen, mutta huonot hetket tuntuvat niin huonolta että en uskalla sitoutua suhteeseen vielä tässä vaiheessa noin peruuttamattomasti. Esimerkiksi ihan normaalien arkisten riitojen aikana hän saattaa käyttäytyä suhteettoman loukkaantuneesti ja lapsellisesti, samaan tapaan kuin ex-mieheni käyttäytyi eroprosessin aikana. Uskon tämän johtuvan hänen rikkinäisestä taustastaan ja näen, että hän tekee paljon töitä itsensä kanssa. Uskon ilman muuta, että hänestä kasvaa vielä unelmieni mies, kunhan hän saa jätettyä nuo pahimmat panikoinnit taakseen. Tällä hetkellä minusta kuitenkin välillä tuntuu, että minulla on miehen sijaan alaikäinen huollettava lapsi. En halua naimisiin ennen kuin tilanne on selvästi parempi.
(jatkuu)
Kommentit (69)
Mitenkähön ap sai kosinnan torjuttua ilman analyysisotaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on kirjaimellisesti "kelpaat vain jos muutut". Itsekin muutut ajan kuluessa. Mistä tiedät onko sinulla enää samat vaatimukset hänelle, kun hän ne viimein saavuttaa? Kuulostaa kissa-hiireltä paitsi jahtaajana on hiiri.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähön ap sai kosinnan torjuttua ilman analyysisotaa?
Mies oli paniikissa, ei taistelupoterossa. Lempeä äänensävy ja viestin pehmeä, positiivinen sisältö rauhoittaa epävarman.
Hankala juttu. Hyvin mahdollista, että kaveri lähtee nostelemaan enää koskaan kosimatta, jos saa pakit. Mieti tämä nyt ihan itse. Totuus yleensä tekee vapaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenhän ap:n ja hänen kosintansa kävi? Kovasti oli tyttö puolustuskannalla ja sitä mieltä että tollanen eksänsäätäjämies on kosinnan torjumisen arvoinen.
Vanha ketju, mutta jos ap vielä sattuu lukemaan, niin "jätä se". Ei, mutta oikeasti. Olen tässä itse viisi vuotta odotellut, että mies kasvaisi aikuiseksi ja unohtaisi turhat pelkonsa (mustasukkaisuus). Ei se vaan niin mene. Se on sairaus, mistä ei parane, ellei oikeasti itse tee kovasti töitä sen eteen! Se alkaa pienestä, mutta kasvaa lopulta järjettömyyksiin. Mitä enemmän mies saa sua sidottua itseensä, sitä pahemmaksi homma menee. Luultavasti haluaa pian myös lapsia, jotta olet mahdollisimman kovin kiinni hänessä.
Mieti tarkkaan haluatko tuhlata elämääsi tuollaiseen! Tiedän, että hyvät ajat on täydellisiä ja toivo miehen muuttumisesta silloin kova. Mutta jos edes lähtökohtaisesti pitää ajatella, että toisen kuuluu jollain tavoin muuttua, on suhde väärä. Olisinpa sen itse tajunnut asian ajoissa. Nyt olen omassa pienessä vankilassani, koska olin tyhmä ja sinisilmäinen. Ja hauskinta tulee olemaan, kun miehen oma petollisuus alkaa selvitä...
Kaava täysin sama. Ihmeellistä ja aiheetonta mustasukkaisuutta. Kova tarve sitoutua. Todella hankala olla erossa edes yhtä päivää. Puhelimessa pitäisi koko ajan olla ja tilittää kaikki. Ja muista, halu sitoutua (mennä naimisiin/hankkia lapsia) ei johdu rakkaudesta vaan tarpeesta omistaa ja sitoa sut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinä ap voi millään tietää, millanen menneisyys sillä miehellä on takana ja mitä on tehnyt aiemmin naisille.
Otahan vaaleanpunaiset lasit pois päästä, ennen kuin on liian myöhästä.Sinäkö siitä sitten minua paremmin voit tietää?
Itse tiedän sen verran, että miehen ex tykkäili ja kommentoi kivasti facessa uutista, jossa mies julkaisi tiedon suhteestamme, on tykännyt myöhemminkin parisuhdetta koskevista päivityksistä ja heillä on muutenkin keskenään hyvät välit. Miehen ensirakkaus, joka on hänelle ehkä tärkein ex-kumppaneista nykyisessä elämässä, lähetti sähköpostilla lämpimiä terveisiä ja onnitteluja. Mies on kertonut menneistä suhteistaan paljon, myös siitä mitä virheitä hän on niissä tehnyt ja mitä niistä oppinut. Kaksi suhteista on ollut vaikeita. Toisessa noista suhteista takertuva osapuoli oli nainen, ja mieheni oli vetäytyvässä roolissa. Toisessa ongelmat olivat monimuotoisia, mutta siinäkään päällimmäisenä ei ollut samoja asioita jotka nyt minun ja miehen välillä hiertävät. Hän on itsekin yllättynyt omasta reagoinnistaan tässä suhteessa ja siksi onkin hakeutunut terapiaan, että asiaan saataisiin selvyyttä.
Mikä mahtaa olla tämä palstalla usein mainittu "liian myöhäistä"? Mitä silloin tapahtuu? Jos mies vaikkapa lopettaa terapian tai alkaa käyttäytyä epärakentavasti, tai saan hänet kiinni valehtelusta tai vastaavaa, onko silloin liian myöhäistä? Miksi olisi? Olen ennenkin nostanut kytkintä - monen mielestä aika herkästikin - jos huomaan epäilyttäviä piirteitä vuorovaikutuksessa tai mm. ylimielisyyttä tai haluttomuutta katsoa omia ongelmia realistisesti. En ymmärrä lainkaan, mikä kumma juuri tästä miehestä tekisi sellaisen poikkeuksen, että en tällä kertaa siihen pystyisi.
Joihinkin aiempiin viesteihin viitaten: mies tsemppaa minua työelämässä ja iloitsee aidosti onnistumisistani, tukee minua kun on vastoinkäymisiä, kysyy kuulumisiani ja vointiani, on kiinnostunut ja kuuntelee kun kerron itsestäni, kertoo myös itse avoimesti itsestään, hänen läheiset ystävänsä ovat kaikki mukavia ja empaattisia ihmisiä joilla on terveen oloinen sosiaalinen elämä, ja hän saa myös heiltä tukea silloin, kun pään sisältö tuntuu ongelmalliselta. Mustasukkaisuussyytöksiin kommenttina: miehelle ei ole minkäänlainen ongelma, että vietän exäni kanssa aikaa ja että meillä on läheiset välit. Minulla ei todella ole mitään syytä uskoa, että hänestä kuoriutuu ihmishirviö papin aamenen jälkeen, varsinkin jos odotan avioliiton suhteen sellaista tilannetta jossa nämä suurimmat vaikeudet ovat jääneet selvästi taakse. Miettikää rakkaat ihmiset vähän tarkemmin, ennen kuin alatte haukkua aivan tuntematonta ihmistä persoonallisuushäiriöiseksi muutaman tekstikappaleen perusteella.
ap
Se tunne kun luet tätä tekstiä ja tajuat, että joku antaa miehensä ylentää eksänsä itsensä edelle. Mitenhän tälle parille kävi?
Minäkin olen heikkoina hetkinä vähän ripustautuvainen ja saatan "epäillä" puolisoani turhaan. Tosin hän on aiemmin pettänyt luottamukseni, vaikka tietää miten minua on hyväksikäytetty ja petetetty aiemmissa suhteissani. Vanhat haavat meinaa joskus revetä haluamattakin.
Pahaa en kuitenkaan tarkoita, enkä tosissani usko että mies tekisi mitään muiden kanssa, vaan luotan siihen että hän rakastaa minua. Joskus myös mammamainen huolehtimiseni ehkä tuntuu siltä, että haluan kontrolloida, sille ei kuitenkaan minusta ole tarvetta. Voi olla samasta kyse miehelläsi.