Mikä on paras tapa suhtautua kosintaan, kun suhde on vielä liian epävakaa naimisiinmenoa ajatellen?

Vierailija kirjoitti:

Reagoin kosintaan vastaamalla itse kysymykseen välittömästi "kyllä", ja jatkamalla sitten että haluan kuitenkin että minua kositaan tilanteessa, jossa ei ole päällä riitaa eikä miehellä ole henkistä paniikkia suhdettamme koskien. Selitin, että koska avioliitto ei merkitse minulle juuri muuta kuin ihanaa juhlapäivää (olen todella sitoutunut suhteeseemme ilmankin sitä, enkä epäröisi toisaalta ottaa eroa huonosta suhteesta vaikka naimisiin olisin mennytkin), haluan kosinnan tapahtuvan sataprosenttisen myönteisissä merkeissä. Lisäsin vielä, että nyt mies tietää, mikä vastaukseni tulee olemaan. Mies ilahtui tästä ja sanoi ymmärtävänsä.

Sitä en ruvennut erikseen selostamaan, että koen miehen nyt enemmän lapsekseni tai että haluan tasavertaisen kumppanin, koska mies oli jo valmiiksi siinä määrin paniikissa, että tuo olisi varmasti pahentanut hänen tuntemuksiaan. Asiasta on kuitenkin keskusteltava myöhemmin. Yritän nyt keksiä, mikä olisi sellainen tapa jutella tästä, josta miehelle ei tulisi liian riittämätön olo. Miten voin ilmaista, että menen mielelläni hänen kanssaan naimisiin, mutta vasta sitten kun hän on oppinut lisää tärkeitä elämäntaitoja? Tuohan kuulostaa helposti sellaiselta "kelpaat vain jos muutut" -ajattelulta (mistä se ei kieltämättä kaukana olekaan). Pienempänä asiana, joka minua häiritsee, on lisäksi miehen tupakointi, jonka hän on luvannut lopettaa. Se häiritsee minua tavallista enemmän, koska saan pienestäkin määrästä tupakansavua kohtuuttoman pahoja päänsärkyjä, ja sitä savua tulee aina jostain rakosesta se riittävä määrä, vaikka mies yrittää huolellisesti estää sitä. Tämänkin asian toivoisin olevan takanapäin sitten, kun naimisiinmenoa aletaan puuhata.

Voi miten toivon, että mies olisi itse ymmärtänyt, ettei hetki ole vielä oikea kosinnalle. :/ Olisin kiitollinen kaikista neuvoista, miten tällaisen tilanteen voi hoitaa niin, ettei naimisiinmenon "viivyttäminen" ala tuntua miehestä torjunnalta. Mies on luonteeltaan sellainen hätähousu, että pidän todennäköisenä että hän ottaa asian esille pian uudelleen.

Eikö nyt järki sano mitään? 

Ethän sinä ap voi millään tietää, millanen menneisyys sillä miehellä on takana ja mitä on tehnyt aiemmin naisille.

Otahan vaaleanpunaiset lasit pois päästä, ennen kuin on liian myöhästä.

Vierailija kirjoitti:

Tuhoon tuomittu suhde, kun lähtökohta on, että nykyisellään mies epäilyttää ja suhde voi toimia, jos onnistut karsimaan hänen huonot puolensa. Todennäköisesti noi mainitsemasi huonot puolet tulevat päinvastoin korostumaan ajan myötä.

Eikä se miehen käytös vaikuta läheisriippuvuudelta vaan alistavalta kontrolloimiselta.

Ne puolet voimistuvat, kun sitoutumisenaste lisääntyy.

Jännää miten eri tavalla voi yhden asian nähdä. Kukaan täällä ei ole valmis yksilö. Al vaikuttaa hyvin fiksulta ja tiedostavalta kumppanilta, joka saattaa tehdä miehelleen parhaan palveluksen kertomalla rakastavan rehellisesti hänen ongrlmasta

Jos asenne on että hemmettiin heti kun tii toinen ei käyttäydy just niin kuin kuuluis niin tässä maassa olisi vielä enemän sinkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä ap voi millään tietää, millanen menneisyys sillä miehellä on takana ja mitä on tehnyt aiemmin naisille.

Otahan vaaleanpunaiset lasit pois päästä, ennen kuin on liian myöhästä.

Tämä pisti myös silmään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaankin tuon miehen kaltainen. Tulin pahasti petetyksi edellisessä suhteessani. Petetyksi ja jätetyksi täysin yllättäen. Luottamus ihmisiin sai vakavan kolauksen. Teen ihan älyttömän paljon töitä oman pääni kanssa, jotta pystyisin tässä uudessa hyvinkin tuoreessa suhteessani käyttäytymään täyspäisesti. Siitä huolimatta olen mustasukkainen (en tätä näytä, enkä kerro kumppanilleni) ja lähes joka päivä olen varma, että hän jättää minut. Erossa oleminen on vaikeaa, kun pelkään niin paljon jätetyksitulemista.

Näiden kommenttien perusteella minun ei varmasti koskaan enää pitäisi seurustella, kun minut on jo pilattu. Itse ajattelen, että myös minä olen rakkauden ja parisuhteen arvoinen. En ikinä syytä miestäni minun pääni ongelmista, vaikka niistä avoimesti puhunkin. Jos hän on minulle oikea ihminen, hän jaksaa minua tukea omassa epätäydellisyydessäni. Minä nimittäin aion oppia luottamaan häneen, vaikkei se ihan lyhyessä ajassa käykään.

Kuulostaa aika samanlaiselta oireilulta, jota miehellänikin on. Yhdessä ollessamme tilanne on helpompi, ne ajat kun joudumme olemaan pitkiä aikoja kaukana toisistamme, ovat hänelle todella vaikeita. Hänkin kertoo peittävänsä osan vaikeista reaktioistaan, ja se tieto tuntuu minusta pahalta. Toisaalta on hyvä, että suhteessamme on aikaa ja tilaa jutella muustakin kuin miehen vaikeuksista. Jaksan vaikeita hetkiä paremmin, kun välissä on ollut mukavaa yhdessä.

Viestisi on hieman ristiriitainen tuossa, että ensin sanot että et näytä etkä kerro tunteistasi, mutta myöhemmin kerrot puhuvasi avoimesti. On hyvä, että kumppanisi tietää vaikeuksistasi ja niiden taustoista, ja kannustan sinua puhumaan niistä sopivilla hetkillä. On kuitenkin myös tärkeää, että et ole ainoa ihminen kumppanisi elämässä, joka niistä tietää. Käythän myös terapiassa?

Voimia ja tsemppiä sinulle! Asenteesi on hyvä ja uskon että onnistut kyllä, vaikka se kovan työn takana olisikin.

ap

Mustasukkaisuuden pidän omana tietonani, sillä en halua, että hän joutuu varomaan olemistaan. En myöskään joka päivä erikseen tiedota, että "tänään varmaan jätät mut". Tiedostan, että ne ovat lähtöisin minun omasta päästäni, eivätkä vaadi mieheltä mitään käyttäytymisen muuttamista. Hän on onneksi hyvin avoimesti rakastunut, joten minun ei tarvitse erikseen kalastella mitään vakuutteluja.

En käy enää terapiassa, aiemmin kyllä. Uskon pärjääväni ilman ulkopuolista apuakin. Jos tilanne muuttuu, tai mies jossain vaiheessa sellaista toivoo, hakeudun herkästi uudelleen terapiaan.

Sinulla ap tuntuu olevan hyvä ulosanti ja empatiakykyä, joten uskon, että voit ihan hyvin sanoa miehellesi, että haluat hänen vielä hetken työstävän ongelmiaan terapiassa ennen avioliittoa. Lupaat olla tukena ja kehotat vaikka puhumaan aiheesta siellä terapiassa.

Tilanteesi kuulostaa hyvältä ja ajatuksesi realistisilta! Hienoa, että sinulla on rakastava ja välittävä kumppani nyt, ja haluat nähdä vaivaa paranemisen eteen. Ei ole mitään syytä ettekö siinä onnistukin.

Kiitos kommentistasi ja neuvoista, ja hyvää jatkoa sinulle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaankin tuon miehen kaltainen. Tulin pahasti petetyksi edellisessä suhteessani. Petetyksi ja jätetyksi täysin yllättäen. Luottamus ihmisiin sai vakavan kolauksen. Teen ihan älyttömän paljon töitä oman pääni kanssa, jotta pystyisin tässä uudessa hyvinkin tuoreessa suhteessani käyttäytymään täyspäisesti. Siitä huolimatta olen mustasukkainen (en tätä näytä, enkä kerro kumppanilleni) ja lähes joka päivä olen varma, että hän jättää minut. Erossa oleminen on vaikeaa, kun pelkään niin paljon jätetyksitulemista.

Näiden kommenttien perusteella minun ei varmasti koskaan enää pitäisi seurustella, kun minut on jo pilattu. Itse ajattelen, että myös minä olen rakkauden ja parisuhteen arvoinen. En ikinä syytä miestäni minun pääni ongelmista, vaikka niistä avoimesti puhunkin. Jos hän on minulle oikea ihminen, hän jaksaa minua tukea omassa epätäydellisyydessäni. Minä nimittäin aion oppia luottamaan häneen, vaikkei se ihan lyhyessä ajassa käykään.

Kuulostaa aika samanlaiselta oireilulta, jota miehellänikin on. Yhdessä ollessamme tilanne on helpompi, ne ajat kun joudumme olemaan pitkiä aikoja kaukana toisistamme, ovat hänelle todella vaikeita. Hänkin kertoo peittävänsä osan vaikeista reaktioistaan, ja se tieto tuntuu minusta pahalta. Toisaalta on hyvä, että suhteessamme on aikaa ja tilaa jutella muustakin kuin miehen vaikeuksista. Jaksan vaikeita hetkiä paremmin, kun välissä on ollut mukavaa yhdessä.

Viestisi on hieman ristiriitainen tuossa, että ensin sanot että et näytä etkä kerro tunteistasi, mutta myöhemmin kerrot puhuvasi avoimesti. On hyvä, että kumppanisi tietää vaikeuksistasi ja niiden taustoista, ja kannustan sinua puhumaan niistä sopivilla hetkillä. On kuitenkin myös tärkeää, että et ole ainoa ihminen kumppanisi elämässä, joka niistä tietää. Käythän myös terapiassa?

Voimia ja tsemppiä sinulle! Asenteesi on hyvä ja uskon että onnistut kyllä, vaikka se kovan työn takana olisikin.

ap

Mustasukkaisuuden pidän omana tietonani, sillä en halua, että hän joutuu varomaan olemistaan. En myöskään joka päivä erikseen tiedota, että "tänään varmaan jätät mut". Tiedostan, että ne ovat lähtöisin minun omasta päästäni, eivätkä vaadi mieheltä mitään käyttäytymisen muuttamista. Hän on onneksi hyvin avoimesti rakastunut, joten minun ei tarvitse erikseen kalastella mitään vakuutteluja.

En käy enää terapiassa, aiemmin kyllä. Uskon pärjääväni ilman ulkopuolista apuakin. Jos tilanne muuttuu, tai mies jossain vaiheessa sellaista toivoo, hakeudun herkästi uudelleen terapiaan.

Sinulla ap tuntuu olevan hyvä ulosanti ja empatiakykyä, joten uskon, että voit ihan hyvin sanoa miehellesi, että haluat hänen vielä hetken työstävän ongelmiaan terapiassa ennen avioliittoa. Lupaat olla tukena ja kehotat vaikka puhumaan aiheesta siellä terapiassa.

Tilanteesi kuulostaa hyvältä ja ajatuksesi realistisilta! Hienoa, että sinulla on rakastava ja välittävä kumppani nyt, ja haluat nähdä vaivaa paranemisen eteen. Ei ole mitään syytä ettekö siinä onnistukin.

Kiitos kommentistasi ja neuvoista, ja hyvää jatkoa sinulle.

ap

Skippaatko aina ne kommentit jotka eivät vastaa sinun määräämääsi agendaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä ap voi millään tietää, millanen menneisyys sillä miehellä on takana ja mitä on tehnyt aiemmin naisille.

Otahan vaaleanpunaiset lasit pois päästä, ennen kuin on liian myöhästä.

Sinäkö siitä sitten minua paremmin voit tietää?

Itse tiedän sen verran, että miehen ex tykkäili ja kommentoi kivasti facessa uutista, jossa mies julkaisi tiedon suhteestamme, on tykännyt myöhemminkin parisuhdetta koskevista päivityksistä ja heillä on muutenkin keskenään hyvät välit. Miehen ensirakkaus, joka on hänelle ehkä tärkein ex-kumppaneista nykyisessä elämässä, lähetti sähköpostilla lämpimiä terveisiä ja onnitteluja. Mies on kertonut menneistä suhteistaan paljon, myös siitä mitä virheitä hän on niissä tehnyt ja mitä niistä oppinut. Kaksi suhteista on ollut vaikeita. Toisessa noista suhteista takertuva osapuoli oli nainen, ja mieheni oli vetäytyvässä roolissa. Toisessa ongelmat olivat monimuotoisia, mutta siinäkään päällimmäisenä ei ollut samoja asioita jotka nyt minun ja miehen välillä hiertävät. Hän on itsekin yllättynyt omasta reagoinnistaan tässä suhteessa ja siksi onkin hakeutunut terapiaan, että asiaan saataisiin selvyyttä.

Mikä mahtaa olla tämä palstalla usein mainittu "liian myöhäistä"? Mitä silloin tapahtuu? Jos mies vaikkapa lopettaa terapian tai alkaa käyttäytyä epärakentavasti, tai saan hänet kiinni valehtelusta tai vastaavaa, onko silloin liian myöhäistä? Miksi olisi? Olen ennenkin nostanut kytkintä - monen mielestä aika herkästikin - jos huomaan epäilyttäviä piirteitä vuorovaikutuksessa tai mm. ylimielisyyttä tai haluttomuutta katsoa omia ongelmia realistisesti. En ymmärrä lainkaan, mikä kumma juuri tästä miehestä tekisi sellaisen poikkeuksen, että en tällä kertaa siihen pystyisi.

Joihinkin aiempiin viesteihin viitaten: mies tsemppaa minua työelämässä ja iloitsee aidosti onnistumisistani, tukee minua kun on vastoinkäymisiä, kysyy kuulumisiani ja vointiani, on kiinnostunut ja kuuntelee kun kerron itsestäni, kertoo myös itse avoimesti itsestään, hänen läheiset ystävänsä ovat kaikki mukavia ja empaattisia ihmisiä joilla on terveen oloinen sosiaalinen elämä, ja hän saa myös heiltä tukea silloin, kun pään sisältö tuntuu ongelmalliselta. Mustasukkaisuussyytöksiin kommenttina: miehelle ei ole minkäänlainen ongelma, että vietän exäni kanssa aikaa ja että meillä on läheiset välit. Minulla ei todella ole mitään syytä uskoa, että hänestä kuoriutuu ihmishirviö papin aamenen jälkeen, varsinkin jos odotan avioliiton suhteen sellaista tilannetta jossa nämä suurimmat vaikeudet ovat jääneet selvästi taakse. Miettikää rakkaat ihmiset vähän tarkemmin, ennen kuin alatte haukkua aivan tuntematonta ihmistä persoonallisuushäiriöiseksi muutaman tekstikappaleen perusteella.

ap

Kauhean työläältä vaikuttaa teidän suhde heti alkumetreillä. ahdistun jo pelkästään lukiessa aapeen pitkiä kommentteja terapiassa suhdetta puivasta miehestä ja kun kaikkea oikeen puidaan ja puidaan ja silti menee vaikeaksi, mutta positiivisesti pitäs osata kosinnasta kieltäytyä ettei tämä outokäytöksinen ukko vain pahoita mieltään... Huhhuh. Kyllä on elämä vaikeeta kun sen sellaseksi tekee, ei voi taas muuta todeta.

 

senkun vain sanot ettet halua naimisiin, vai pelkäätkä sitä miestä ? 

kuulostaa kyllä kovin vaivalloiselta toi suhde, sellaselta suolla kahlaamiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä ap voi millään tietää, millanen menneisyys sillä miehellä on takana ja mitä on tehnyt aiemmin naisille.

Otahan vaaleanpunaiset lasit pois päästä, ennen kuin on liian myöhästä.

Sinäkö siitä sitten minua paremmin voit tietää?

Itse tiedän sen verran, että miehen ex tykkäili ja kommentoi kivasti facessa uutista, jossa mies julkaisi tiedon suhteestamme, on tykännyt myöhemminkin parisuhdetta koskevista päivityksistä ja heillä on muutenkin keskenään hyvät välit. Miehen ensirakkaus, joka on hänelle ehkä tärkein ex-kumppaneista nykyisessä elämässä, lähetti sähköpostilla lämpimiä terveisiä ja onnitteluja. Mies on kertonut menneistä suhteistaan paljon, myös siitä mitä virheitä hän on niissä tehnyt ja mitä niistä oppinut. Kaksi suhteista on ollut vaikeita. Toisessa noista suhteista takertuva osapuoli oli nainen, ja mieheni oli vetäytyvässä roolissa. Toisessa ongelmat olivat monimuotoisia, mutta siinäkään päällimmäisenä ei ollut samoja asioita jotka nyt minun ja miehen välillä hiertävät. Hän on itsekin yllättynyt omasta reagoinnistaan tässä suhteessa ja siksi onkin hakeutunut terapiaan, että asiaan saataisiin selvyyttä.

Mikä mahtaa olla tämä palstalla usein mainittu "liian myöhäistä"? Mitä silloin tapahtuu? Jos mies vaikkapa lopettaa terapian tai alkaa käyttäytyä epärakentavasti, tai saan hänet kiinni valehtelusta tai vastaavaa, onko silloin liian myöhäistä? Miksi olisi? Olen ennenkin nostanut kytkintä - monen mielestä aika herkästikin - jos huomaan epäilyttäviä piirteitä vuorovaikutuksessa tai mm. ylimielisyyttä tai haluttomuutta katsoa omia ongelmia realistisesti. En ymmärrä lainkaan, mikä kumma juuri tästä miehestä tekisi sellaisen poikkeuksen, että en tällä kertaa siihen pystyisi.

Joihinkin aiempiin viesteihin viitaten: mies tsemppaa minua työelämässä ja iloitsee aidosti onnistumisistani, tukee minua kun on vastoinkäymisiä, kysyy kuulumisiani ja vointiani, on kiinnostunut ja kuuntelee kun kerron itsestäni, kertoo myös itse avoimesti itsestään, hänen läheiset ystävänsä ovat kaikki mukavia ja empaattisia ihmisiä joilla on terveen oloinen sosiaalinen elämä, ja hän saa myös heiltä tukea silloin, kun pään sisältö tuntuu ongelmalliselta. Mustasukkaisuussyytöksiin kommenttina: miehelle ei ole minkäänlainen ongelma, että vietän exäni kanssa aikaa ja että meillä on läheiset välit. Minulla ei todella ole mitään syytä uskoa, että hänestä kuoriutuu ihmishirviö papin aamenen jälkeen, varsinkin jos odotan avioliiton suhteen sellaista tilannetta jossa nämä suurimmat vaikeudet ovat jääneet selvästi taakse. Miettikää rakkaat ihmiset vähän tarkemmin, ennen kuin alatte haukkua aivan tuntematonta ihmistä persoonallisuushäiriöiseksi muutaman tekstikappaleen perusteella.

ap

Hälytyskellot soivat ja lujaa, jos entisiin on noin paljon liekaa vielä, että heidän tykkäilyllään on väliä. Ei sillä, itsehän kysyimme asiaa, mutta jostain syystä hälytyskellot soivat ja lujaa, että kaikkiin entisiin on edelleen näennäisen hyvät välit ja niihin pidetään yhteyttä edelleen. Henkilökohtaisesti saan aina kylmiä väreitä, kun joku mies kertoo seurustelevansa, mutta samaan hengenvetoon lisää miten se ensirakkaus roikkuu matkassa ja on entisistä kaikkein tärkein. En-si-rak-kaus. Miksi? Miksi entisten pitäisi ylipäätään olla enää tärkeitä ja miksi sitä ensirakkautta terotetaan niin kärkkäästi joka käänteessä ja se tuntuu olevan tietyntyyppisten miesten helmasynti kantaa mukana hamaan tappiin asti. Sen perään parutaan, sen muistoa vaalitaan ja sitä pidetään käden ulottuvilla kuin sitä varten et sen kaukaisen unelman voi ottaa uudelleen taas esiin kun nykyhetki sattuu liikaa. Oma eksäni, joka oli takertuva, mustasukkainen ja kontrolloiva oli myös pitämässä paljon yhteyttä entisiinsä. Entiset pitivät yhteyttä takaisin, mutta siitä huolimatta välit eivät pohjimmiltaan olleet kovin hyvät - nuo naiset siesivät eksääni ja taisivat vain olla helpottuneita, että mies jätti heidät rauhaan. 

Mikä taas on liian myöhäistä. Huomaat kyllä kun on liian myöhäistä. Se on yleensä silloin kun lainaa on enemmän kuin laki sallii, lapset pyörii jaloissa ja kaikki tuntuu pyörivän saman kehän sisällä eikä ulospääsyä ole tai se on työn ja tuskan takana. Lue hieman enemmän ihmisten kokemuksia niin tiedät mitä on liian myöhäistä ja siihen ei sisälly helppo lähteminen ilman suuria hankaluuksia. 

Mieti itse miksi ihmiset vetelevät täällä päätelmiään, ja lue uudelleen kirjoittamasi kappaleet. Mitä sanoisit niiden perusteella itsellesi? Ne kertovat hyvin paljon tilanteestasi jossa elät etkä edes näemmä huomaa mitä olet tullut sanoneeksi. Nuo tekstit kertovat niin paljon sellaista, mistä moni kavahtaisi vähemmästäkin. Osaatko ajatella yhtään laatikon ulkopuolelta, sillä objektiivisesti tarkasteltuna nuo kertomasi asiat eivät ole missään suhteessa kovin ok? Sitä paitsi et vaikuta itsekään kovin terveeltä. Sinussakin on jotain outoa. 

entisten tykkäilyistä facebookissa ei voi päätellä mitään. Siitä voi päätellä vain sen, että he tykkäävät facebookissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaankin tuon miehen kaltainen. Tulin pahasti petetyksi edellisessä suhteessani. Petetyksi ja jätetyksi täysin yllättäen. Luottamus ihmisiin sai vakavan kolauksen. Teen ihan älyttömän paljon töitä oman pääni kanssa, jotta pystyisin tässä uudessa hyvinkin tuoreessa suhteessani käyttäytymään täyspäisesti. Siitä huolimatta olen mustasukkainen (en tätä näytä, enkä kerro kumppanilleni) ja lähes joka päivä olen varma, että hän jättää minut. Erossa oleminen on vaikeaa, kun pelkään niin paljon jätetyksitulemista.

Näiden kommenttien perusteella minun ei varmasti koskaan enää pitäisi seurustella, kun minut on jo pilattu. Itse ajattelen, että myös minä olen rakkauden ja parisuhteen arvoinen. En ikinä syytä miestäni minun pääni ongelmista, vaikka niistä avoimesti puhunkin. Jos hän on minulle oikea ihminen, hän jaksaa minua tukea omassa epätäydellisyydessäni. Minä nimittäin aion oppia luottamaan häneen, vaikkei se ihan lyhyessä ajassa käykään.

Kuulostaa aika samanlaiselta oireilulta, jota miehellänikin on. Yhdessä ollessamme tilanne on helpompi, ne ajat kun joudumme olemaan pitkiä aikoja kaukana toisistamme, ovat hänelle todella vaikeita. Hänkin kertoo peittävänsä osan vaikeista reaktioistaan, ja se tieto tuntuu minusta pahalta. Toisaalta on hyvä, että suhteessamme on aikaa ja tilaa jutella muustakin kuin miehen vaikeuksista. Jaksan vaikeita hetkiä paremmin, kun välissä on ollut mukavaa yhdessä.

Viestisi on hieman ristiriitainen tuossa, että ensin sanot että et näytä etkä kerro tunteistasi, mutta myöhemmin kerrot puhuvasi avoimesti. On hyvä, että kumppanisi tietää vaikeuksistasi ja niiden taustoista, ja kannustan sinua puhumaan niistä sopivilla hetkillä. On kuitenkin myös tärkeää, että et ole ainoa ihminen kumppanisi elämässä, joka niistä tietää. Käythän myös terapiassa?

Voimia ja tsemppiä sinulle! Asenteesi on hyvä ja uskon että onnistut kyllä, vaikka se kovan työn takana olisikin.

ap

Mustasukkaisuuden pidän omana tietonani, sillä en halua, että hän joutuu varomaan olemistaan. En myöskään joka päivä erikseen tiedota, että "tänään varmaan jätät mut". Tiedostan, että ne ovat lähtöisin minun omasta päästäni, eivätkä vaadi mieheltä mitään käyttäytymisen muuttamista. Hän on onneksi hyvin avoimesti rakastunut, joten minun ei tarvitse erikseen kalastella mitään vakuutteluja.

En käy enää terapiassa, aiemmin kyllä. Uskon pärjääväni ilman ulkopuolista apuakin. Jos tilanne muuttuu, tai mies jossain vaiheessa sellaista toivoo, hakeudun herkästi uudelleen terapiaan.

Sinulla ap tuntuu olevan hyvä ulosanti ja empatiakykyä, joten uskon, että voit ihan hyvin sanoa miehellesi, että haluat hänen vielä hetken työstävän ongelmiaan terapiassa ennen avioliittoa. Lupaat olla tukena ja kehotat vaikka puhumaan aiheesta siellä terapiassa.

Tilanteesi kuulostaa hyvältä ja ajatuksesi realistisilta! Hienoa, että sinulla on rakastava ja välittävä kumppani nyt, ja haluat nähdä vaivaa paranemisen eteen. Ei ole mitään syytä ettekö siinä onnistukin.

Kiitos kommentistasi ja neuvoista, ja hyvää jatkoa sinulle.

ap

Skippaatko aina ne kommentit jotka eivät vastaa sinun määräämääsi agendaa? 

Aika moneen off topicciin olen vastaillut, mutta jos joku viesti on ihan asiaton (kuten se kidutusperhesurman maalailu), en katso vaivan arvoiseksi panostaa erilliseen vastaukseen. Mihin kommenttiin olit erityisesti odottanut vastausta?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä ap voi millään tietää, millanen menneisyys sillä miehellä on takana ja mitä on tehnyt aiemmin naisille.

Otahan vaaleanpunaiset lasit pois päästä, ennen kuin on liian myöhästä.

Sinäkö siitä sitten minua paremmin voit tietää?

Itse tiedän sen verran, että miehen ex tykkäili ja kommentoi kivasti facessa uutista, jossa mies julkaisi tiedon suhteestamme, on tykännyt myöhemminkin parisuhdetta koskevista päivityksistä ja heillä on muutenkin keskenään hyvät välit. Miehen ensirakkaus, joka on hänelle ehkä tärkein ex-kumppaneista nykyisessä elämässä, lähetti sähköpostilla lämpimiä terveisiä ja onnitteluja. Mies on kertonut menneistä suhteistaan paljon, myös siitä mitä virheitä hän on niissä tehnyt ja mitä niistä oppinut. Kaksi suhteista on ollut vaikeita. Toisessa noista suhteista takertuva osapuoli oli nainen, ja mieheni oli vetäytyvässä roolissa. Toisessa ongelmat olivat monimuotoisia, mutta siinäkään päällimmäisenä ei ollut samoja asioita jotka nyt minun ja miehen välillä hiertävät. Hän on itsekin yllättynyt omasta reagoinnistaan tässä suhteessa ja siksi onkin hakeutunut terapiaan, että asiaan saataisiin selvyyttä.

Mikä mahtaa olla tämä palstalla usein mainittu "liian myöhäistä"? Mitä silloin tapahtuu? Jos mies vaikkapa lopettaa terapian tai alkaa käyttäytyä epärakentavasti, tai saan hänet kiinni valehtelusta tai vastaavaa, onko silloin liian myöhäistä? Miksi olisi? Olen ennenkin nostanut kytkintä - monen mielestä aika herkästikin - jos huomaan epäilyttäviä piirteitä vuorovaikutuksessa tai mm. ylimielisyyttä tai haluttomuutta katsoa omia ongelmia realistisesti. En ymmärrä lainkaan, mikä kumma juuri tästä miehestä tekisi sellaisen poikkeuksen, että en tällä kertaa siihen pystyisi.

Joihinkin aiempiin viesteihin viitaten: mies tsemppaa minua työelämässä ja iloitsee aidosti onnistumisistani, tukee minua kun on vastoinkäymisiä, kysyy kuulumisiani ja vointiani, on kiinnostunut ja kuuntelee kun kerron itsestäni, kertoo myös itse avoimesti itsestään, hänen läheiset ystävänsä ovat kaikki mukavia ja empaattisia ihmisiä joilla on terveen oloinen sosiaalinen elämä, ja hän saa myös heiltä tukea silloin, kun pään sisältö tuntuu ongelmalliselta. Mustasukkaisuussyytöksiin kommenttina: miehelle ei ole minkäänlainen ongelma, että vietän exäni kanssa aikaa ja että meillä on läheiset välit. Minulla ei todella ole mitään syytä uskoa, että hänestä kuoriutuu ihmishirviö papin aamenen jälkeen, varsinkin jos odotan avioliiton suhteen sellaista tilannetta jossa nämä suurimmat vaikeudet ovat jääneet selvästi taakse. Miettikää rakkaat ihmiset vähän tarkemmin, ennen kuin alatte haukkua aivan tuntematonta ihmistä persoonallisuushäiriöiseksi muutaman tekstikappaleen perusteella.

ap

Hälytyskellot soivat ja lujaa, jos entisiin on noin paljon liekaa vielä, että heidän tykkäilyllään on väliä. Ei sillä, itsehän kysyimme asiaa, mutta jostain syystä hälytyskellot soivat ja lujaa, että kaikkiin entisiin on edelleen näennäisen hyvät välit ja niihin pidetään yhteyttä edelleen. Henkilökohtaisesti saan aina kylmiä väreitä, kun joku mies kertoo seurustelevansa, mutta samaan hengenvetoon lisää miten se ensirakkaus roikkuu matkassa ja on entisistä kaikkein tärkein. En-si-rak-kaus. Miksi? Miksi entisten pitäisi ylipäätään olla enää tärkeitä ja miksi sitä ensirakkautta terotetaan niin kärkkäästi joka käänteessä ja se tuntuu olevan tietyntyyppisten miesten helmasynti kantaa mukana hamaan tappiin asti. Sen perään parutaan, sen muistoa vaalitaan ja sitä pidetään käden ulottuvilla kuin sitä varten et sen kaukaisen unelman voi ottaa uudelleen taas esiin kun nykyhetki sattuu liikaa. Oma eksäni, joka oli takertuva, mustasukkainen ja kontrolloiva oli myös pitämässä paljon yhteyttä entisiinsä. Entiset pitivät yhteyttä takaisin, mutta siitä huolimatta välit eivät pohjimmiltaan olleet kovin hyvät - nuo naiset siesivät eksääni ja taisivat vain olla helpottuneita, että mies jätti heidät rauhaan. 

Mikä taas on liian myöhäistä. Huomaat kyllä kun on liian myöhäistä. Se on yleensä silloin kun lainaa on enemmän kuin laki sallii, lapset pyörii jaloissa ja kaikki tuntuu pyörivän saman kehän sisällä eikä ulospääsyä ole tai se on työn ja tuskan takana. Lue hieman enemmän ihmisten kokemuksia niin tiedät mitä on liian myöhäistä ja siihen ei sisälly helppo lähteminen ilman suuria hankaluuksia. 

Mieti itse miksi ihmiset vetelevät täällä päätelmiään, ja lue uudelleen kirjoittamasi kappaleet. Mitä sanoisit niiden perusteella itsellesi? Ne kertovat hyvin paljon tilanteestasi jossa elät etkä edes näemmä huomaa mitä olet tullut sanoneeksi. Nuo tekstit kertovat niin paljon sellaista, mistä moni kavahtaisi vähemmästäkin. Osaatko ajatella yhtään laatikon ulkopuolelta, sillä objektiivisesti tarkasteltuna nuo kertomasi asiat eivät ole missään suhteessa kovin ok? Sitä paitsi et vaikuta itsekään kovin terveeltä. Sinussakin on jotain outoa. 

Kuule, sinä näet nyt oman eksäsi minun teksteissäni. Mieheni ei käyttäydy tuossa seikkaperäisesti kuvailemallasi tavalla. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asetat ajan, jolloin naimisiinmeno voisi olla ajankohtaista esim. vaikka 2020 kesällä. Siihen mennessä tiedät kyllä mitä arki on ja miltä sinusta tuntuu. Aikaa ei tarvitse selitellä enempää, sen pitäisi riittää vastaukseksi.

Kiitos tästä hyvästä neuvosta.

Muilta osin tähän on tullut hämmentävänkin kielteisiä kommentteja. Teidänkö mielestänne yksikään ihminen ei voi koskaan päästä yli vaikean taustan jättämistä haavoista ja/tai oppia elämään niiden kanssa niin, että onnellinen parisuhde on mahdollinen? Aika lohduton maailmankuva mielestäni. Minkälaisista taustoista itse tulette, oletteko täydellisiä ihmisiä? Toivotteko kumppaniltanne ymmärrystä ja lempeää suhtautumista silloin, kun ylireagoitte johonkin itsestänne vaikealta tuntuvaan asiaan?

ap

Hyvä ap, kun ei ne muutu. Joitain yksittäisiä käytösjuttuja ihminen voi itsessään muuttaa, mutta ei luonnettaan. Ja ajan kanssa vaan pahenee. Hetken voi 'tsempata' ja olla haluamasi kaltainen päästäkseen kanssasi naimisiin.

Jos mies ei ole sinulle sopiva nyt, niin ei se ole ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on takana yli 20-vuotinen suhde jonka aikana ei ole käynyt mielessä kertaakaan, että pitäisi kysyä joltain neuvoa, miten puhua mieheni kanssa. Hänhän on se, jonka kanssa puhun mieluiten. Elämänkumppani ja paras ystävä, aikuinen mies, jota minun ei tarvitse varoa tai hoitaa. Parisuhteen ei kuulu olla vaikeaa ja monimutkaista. Sen pitää tehdä elämästä helpompaa, muuten se on turha riippa.

Hienoa, onnittelut teille! Oletko sitä mieltä, että parisuhde sopii tai kuuluu ainoastaan sellaisille ihmisille, joilla ei nouse suhteen aikana esille mitään haasteita tai vaikeuksia?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä ap voi millään tietää, millanen menneisyys sillä miehellä on takana ja mitä on tehnyt aiemmin naisille.

Otahan vaaleanpunaiset lasit pois päästä, ennen kuin on liian myöhästä.

Sinäkö siitä sitten minua paremmin voit tietää?

Itse tiedän sen verran, että miehen ex tykkäili ja kommentoi kivasti facessa uutista, jossa mies julkaisi tiedon suhteestamme, on tykännyt myöhemminkin parisuhdetta koskevista päivityksistä ja heillä on muutenkin keskenään hyvät välit. Miehen ensirakkaus, joka on hänelle ehkä tärkein ex-kumppaneista nykyisessä elämässä, lähetti sähköpostilla lämpimiä terveisiä ja onnitteluja. Mies on kertonut menneistä suhteistaan paljon, myös siitä mitä virheitä hän on niissä tehnyt ja mitä niistä oppinut. Kaksi suhteista on ollut vaikeita. Toisessa noista suhteista takertuva osapuoli oli nainen, ja mieheni oli vetäytyvässä roolissa. Toisessa ongelmat olivat monimuotoisia, mutta siinäkään päällimmäisenä ei ollut samoja asioita jotka nyt minun ja miehen välillä hiertävät. Hän on itsekin yllättynyt omasta reagoinnistaan tässä suhteessa ja siksi onkin hakeutunut terapiaan, että asiaan saataisiin selvyyttä.

Mikä mahtaa olla tämä palstalla usein mainittu "liian myöhäistä"? Mitä silloin tapahtuu? Jos mies vaikkapa lopettaa terapian tai alkaa käyttäytyä epärakentavasti, tai saan hänet kiinni valehtelusta tai vastaavaa, onko silloin liian myöhäistä? Miksi olisi? Olen ennenkin nostanut kytkintä - monen mielestä aika herkästikin - jos huomaan epäilyttäviä piirteitä vuorovaikutuksessa tai mm. ylimielisyyttä tai haluttomuutta katsoa omia ongelmia realistisesti. En ymmärrä lainkaan, mikä kumma juuri tästä miehestä tekisi sellaisen poikkeuksen, että en tällä kertaa siihen pystyisi.

Joihinkin aiempiin viesteihin viitaten: mies tsemppaa minua työelämässä ja iloitsee aidosti onnistumisistani, tukee minua kun on vastoinkäymisiä, kysyy kuulumisiani ja vointiani, on kiinnostunut ja kuuntelee kun kerron itsestäni, kertoo myös itse avoimesti itsestään, hänen läheiset ystävänsä ovat kaikki mukavia ja empaattisia ihmisiä joilla on terveen oloinen sosiaalinen elämä, ja hän saa myös heiltä tukea silloin, kun pään sisältö tuntuu ongelmalliselta. Mustasukkaisuussyytöksiin kommenttina: miehelle ei ole minkäänlainen ongelma, että vietän exäni kanssa aikaa ja että meillä on läheiset välit. Minulla ei todella ole mitään syytä uskoa, että hänestä kuoriutuu ihmishirviö papin aamenen jälkeen, varsinkin jos odotan avioliiton suhteen sellaista tilannetta jossa nämä suurimmat vaikeudet ovat jääneet selvästi taakse. Miettikää rakkaat ihmiset vähän tarkemmin, ennen kuin alatte haukkua aivan tuntematonta ihmistä persoonallisuushäiriöiseksi muutaman tekstikappaleen perusteella.

ap

Hälytyskellot soivat ja lujaa, jos entisiin on noin paljon liekaa vielä, että heidän tykkäilyllään on väliä. Ei sillä, itsehän kysyimme asiaa, mutta jostain syystä hälytyskellot soivat ja lujaa, että kaikkiin entisiin on edelleen näennäisen hyvät välit ja niihin pidetään yhteyttä edelleen. Henkilökohtaisesti saan aina kylmiä väreitä, kun joku mies kertoo seurustelevansa, mutta samaan hengenvetoon lisää miten se ensirakkaus roikkuu matkassa ja on entisistä kaikkein tärkein. En-si-rak-kaus. Miksi? Miksi entisten pitäisi ylipäätään olla enää tärkeitä ja miksi sitä ensirakkautta terotetaan niin kärkkäästi joka käänteessä ja se tuntuu olevan tietyntyyppisten miesten helmasynti kantaa mukana hamaan tappiin asti. Sen perään parutaan, sen muistoa vaalitaan ja sitä pidetään käden ulottuvilla kuin sitä varten et sen kaukaisen unelman voi ottaa uudelleen taas esiin kun nykyhetki sattuu liikaa. Oma eksäni, joka oli takertuva, mustasukkainen ja kontrolloiva oli myös pitämässä paljon yhteyttä entisiinsä. Entiset pitivät yhteyttä takaisin, mutta siitä huolimatta välit eivät pohjimmiltaan olleet kovin hyvät - nuo naiset siesivät eksääni ja taisivat vain olla helpottuneita, että mies jätti heidät rauhaan. 

Mikä taas on liian myöhäistä. Huomaat kyllä kun on liian myöhäistä. Se on yleensä silloin kun lainaa on enemmän kuin laki sallii, lapset pyörii jaloissa ja kaikki tuntuu pyörivän saman kehän sisällä eikä ulospääsyä ole tai se on työn ja tuskan takana. Lue hieman enemmän ihmisten kokemuksia niin tiedät mitä on liian myöhäistä ja siihen ei sisälly helppo lähteminen ilman suuria hankaluuksia. 

Mieti itse miksi ihmiset vetelevät täällä päätelmiään, ja lue uudelleen kirjoittamasi kappaleet. Mitä sanoisit niiden perusteella itsellesi? Ne kertovat hyvin paljon tilanteestasi jossa elät etkä edes näemmä huomaa mitä olet tullut sanoneeksi. Nuo tekstit kertovat niin paljon sellaista, mistä moni kavahtaisi vähemmästäkin. Osaatko ajatella yhtään laatikon ulkopuolelta, sillä objektiivisesti tarkasteltuna nuo kertomasi asiat eivät ole missään suhteessa kovin ok? Sitä paitsi et vaikuta itsekään kovin terveeltä. Sinussakin on jotain outoa. 

Kuule, sinä näet nyt oman eksäsi minun teksteissäni. Mieheni ei käyttäydy tuossa seikkaperäisesti kuvailemallasi tavalla. 

ap

Tässä on vain ihan sellainen juttu, että ihan tasan KAIKKI miehet jotka korostavat sitä kuuluisaa ensirakkauttaan, ovat osoittautuneet enemmän tai vähemmän ongelmaisiksi tapauksiksi. Ihan joka ikinen. En siksi usko, että olet vielä nähnyt nykyisessäsi vielä niitä piirteitä jota tohon melkein ensirakkaussyndroomaisella kuuluu. 

Sitä paitsi eikö se tunnu yhtään pahalta kun mies mainostaa ja korostaa sen ihmisen tärkeyttä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on takana yli 20-vuotinen suhde jonka aikana ei ole käynyt mielessä kertaakaan, että pitäisi kysyä joltain neuvoa, miten puhua mieheni kanssa. Hänhän on se, jonka kanssa puhun mieluiten. Elämänkumppani ja paras ystävä, aikuinen mies, jota minun ei tarvitse varoa tai hoitaa. Parisuhteen ei kuulu olla vaikeaa ja monimutkaista. Sen pitää tehdä elämästä helpompaa, muuten se on turha riippa.

Hienoa, onnittelut teille! Oletko sitä mieltä, että parisuhde sopii tai kuuluu ainoastaan sellaisille ihmisille, joilla ei nouse suhteen aikana esille mitään haasteita tai vaikeuksia?

ap

Sanotaan nyt niin, että valitse haasteesi viisaasti. 

Outo kosinta. Ei edes yhteen muutto ensin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä ap voi millään tietää, millanen menneisyys sillä miehellä on takana ja mitä on tehnyt aiemmin naisille.

Otahan vaaleanpunaiset lasit pois päästä, ennen kuin on liian myöhästä.

Sinäkö siitä sitten minua paremmin voit tietää?

Itse tiedän sen verran, että miehen ex tykkäili ja kommentoi kivasti facessa uutista, jossa mies julkaisi tiedon suhteestamme, on tykännyt myöhemminkin parisuhdetta koskevista päivityksistä ja heillä on muutenkin keskenään hyvät välit. Miehen ensirakkaus, joka on hänelle ehkä tärkein ex-kumppaneista nykyisessä elämässä, lähetti sähköpostilla lämpimiä terveisiä ja onnitteluja. Mies on kertonut menneistä suhteistaan paljon, myös siitä mitä virheitä hän on niissä tehnyt ja mitä niistä oppinut. Kaksi suhteista on ollut vaikeita. Toisessa noista suhteista takertuva osapuoli oli nainen, ja mieheni oli vetäytyvässä roolissa. Toisessa ongelmat olivat monimuotoisia, mutta siinäkään päällimmäisenä ei ollut samoja asioita jotka nyt minun ja miehen välillä hiertävät. Hän on itsekin yllättynyt omasta reagoinnistaan tässä suhteessa ja siksi onkin hakeutunut terapiaan, että asiaan saataisiin selvyyttä.

Mikä mahtaa olla tämä palstalla usein mainittu "liian myöhäistä"? Mitä silloin tapahtuu? Jos mies vaikkapa lopettaa terapian tai alkaa käyttäytyä epärakentavasti, tai saan hänet kiinni valehtelusta tai vastaavaa, onko silloin liian myöhäistä? Miksi olisi? Olen ennenkin nostanut kytkintä - monen mielestä aika herkästikin - jos huomaan epäilyttäviä piirteitä vuorovaikutuksessa tai mm. ylimielisyyttä tai haluttomuutta katsoa omia ongelmia realistisesti. En ymmärrä lainkaan, mikä kumma juuri tästä miehestä tekisi sellaisen poikkeuksen, että en tällä kertaa siihen pystyisi.

Joihinkin aiempiin viesteihin viitaten: mies tsemppaa minua työelämässä ja iloitsee aidosti onnistumisistani, tukee minua kun on vastoinkäymisiä, kysyy kuulumisiani ja vointiani, on kiinnostunut ja kuuntelee kun kerron itsestäni, kertoo myös itse avoimesti itsestään, hänen läheiset ystävänsä ovat kaikki mukavia ja empaattisia ihmisiä joilla on terveen oloinen sosiaalinen elämä, ja hän saa myös heiltä tukea silloin, kun pään sisältö tuntuu ongelmalliselta. Mustasukkaisuussyytöksiin kommenttina: miehelle ei ole minkäänlainen ongelma, että vietän exäni kanssa aikaa ja että meillä on läheiset välit. Minulla ei todella ole mitään syytä uskoa, että hänestä kuoriutuu ihmishirviö papin aamenen jälkeen, varsinkin jos odotan avioliiton suhteen sellaista tilannetta jossa nämä suurimmat vaikeudet ovat jääneet selvästi taakse. Miettikää rakkaat ihmiset vähän tarkemmin, ennen kuin alatte haukkua aivan tuntematonta ihmistä persoonallisuushäiriöiseksi muutaman tekstikappaleen perusteella.

ap

Hälytyskellot soivat ja lujaa, jos entisiin on noin paljon liekaa vielä, että heidän tykkäilyllään on väliä. Ei sillä, itsehän kysyimme asiaa, mutta jostain syystä hälytyskellot soivat ja lujaa, että kaikkiin entisiin on edelleen näennäisen hyvät välit ja niihin pidetään yhteyttä edelleen. Henkilökohtaisesti saan aina kylmiä väreitä, kun joku mies kertoo seurustelevansa, mutta samaan hengenvetoon lisää miten se ensirakkaus roikkuu matkassa ja on entisistä kaikkein tärkein. En-si-rak-kaus. Miksi? Miksi entisten pitäisi ylipäätään olla enää tärkeitä ja miksi sitä ensirakkautta terotetaan niin kärkkäästi joka käänteessä ja se tuntuu olevan tietyntyyppisten miesten helmasynti kantaa mukana hamaan tappiin asti. Sen perään parutaan, sen muistoa vaalitaan ja sitä pidetään käden ulottuvilla kuin sitä varten et sen kaukaisen unelman voi ottaa uudelleen taas esiin kun nykyhetki sattuu liikaa. Oma eksäni, joka oli takertuva, mustasukkainen ja kontrolloiva oli myös pitämässä paljon yhteyttä entisiinsä. Entiset pitivät yhteyttä takaisin, mutta siitä huolimatta välit eivät pohjimmiltaan olleet kovin hyvät - nuo naiset siesivät eksääni ja taisivat vain olla helpottuneita, että mies jätti heidät rauhaan. 

Mikä taas on liian myöhäistä. Huomaat kyllä kun on liian myöhäistä. Se on yleensä silloin kun lainaa on enemmän kuin laki sallii, lapset pyörii jaloissa ja kaikki tuntuu pyörivän saman kehän sisällä eikä ulospääsyä ole tai se on työn ja tuskan takana. Lue hieman enemmän ihmisten kokemuksia niin tiedät mitä on liian myöhäistä ja siihen ei sisälly helppo lähteminen ilman suuria hankaluuksia. 

Mieti itse miksi ihmiset vetelevät täällä päätelmiään, ja lue uudelleen kirjoittamasi kappaleet. Mitä sanoisit niiden perusteella itsellesi? Ne kertovat hyvin paljon tilanteestasi jossa elät etkä edes näemmä huomaa mitä olet tullut sanoneeksi. Nuo tekstit kertovat niin paljon sellaista, mistä moni kavahtaisi vähemmästäkin. Osaatko ajatella yhtään laatikon ulkopuolelta, sillä objektiivisesti tarkasteltuna nuo kertomasi asiat eivät ole missään suhteessa kovin ok? Sitä paitsi et vaikuta itsekään kovin terveeltä. Sinussakin on jotain outoa. 

Kuule, sinä näet nyt oman eksäsi minun teksteissäni. Mieheni ei käyttäydy tuossa seikkaperäisesti kuvailemallasi tavalla. 

ap

Tässä on vain ihan sellainen juttu, että ihan tasan KAIKKI miehet jotka korostavat sitä kuuluisaa ensirakkauttaan, ovat osoittautuneet enemmän tai vähemmän ongelmaisiksi tapauksiksi. Ihan joka ikinen. En siksi usko, että olet vielä nähnyt nykyisessäsi vielä niitä piirteitä jota tohon melkein ensirakkaussyndroomaisella kuuluu. 

Sitä paitsi eikö se tunnu yhtään pahalta kun mies mainostaa ja korostaa sen ihmisen tärkeyttä? 

Toistan. Mieheni ei käyttäydy kuvailemallasi tavalla. Teet omia tulkintojasi teksteistäni, ja nuo laajat käytöksen kuvailut ja muu materiaali jota tuotat tähän keskusteluun, tulevat jostain muualta kuin minun antamieni tietojen pohjalta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä ap voi millään tietää, millanen menneisyys sillä miehellä on takana ja mitä on tehnyt aiemmin naisille.

Otahan vaaleanpunaiset lasit pois päästä, ennen kuin on liian myöhästä.

Sinäkö siitä sitten minua paremmin voit tietää?

Itse tiedän sen verran, että miehen ex tykkäili ja kommentoi kivasti facessa uutista, jossa mies julkaisi tiedon suhteestamme, on tykännyt myöhemminkin parisuhdetta koskevista päivityksistä ja heillä on muutenkin keskenään hyvät välit. Miehen ensirakkaus, joka on hänelle ehkä tärkein ex-kumppaneista nykyisessä elämässä, lähetti sähköpostilla lämpimiä terveisiä ja onnitteluja. Mies on kertonut menneistä suhteistaan paljon, myös siitä mitä virheitä hän on niissä tehnyt ja mitä niistä oppinut. Kaksi suhteista on ollut vaikeita. Toisessa noista suhteista takertuva osapuoli oli nainen, ja mieheni oli vetäytyvässä roolissa. Toisessa ongelmat olivat monimuotoisia, mutta siinäkään päällimmäisenä ei ollut samoja asioita jotka nyt minun ja miehen välillä hiertävät. Hän on itsekin yllättynyt omasta reagoinnistaan tässä suhteessa ja siksi onkin hakeutunut terapiaan, että asiaan saataisiin selvyyttä.

Mikä mahtaa olla tämä palstalla usein mainittu "liian myöhäistä"? Mitä silloin tapahtuu? Jos mies vaikkapa lopettaa terapian tai alkaa käyttäytyä epärakentavasti, tai saan hänet kiinni valehtelusta tai vastaavaa, onko silloin liian myöhäistä? Miksi olisi? Olen ennenkin nostanut kytkintä - monen mielestä aika herkästikin - jos huomaan epäilyttäviä piirteitä vuorovaikutuksessa tai mm. ylimielisyyttä tai haluttomuutta katsoa omia ongelmia realistisesti. En ymmärrä lainkaan, mikä kumma juuri tästä miehestä tekisi sellaisen poikkeuksen, että en tällä kertaa siihen pystyisi.

Joihinkin aiempiin viesteihin viitaten: mies tsemppaa minua työelämässä ja iloitsee aidosti onnistumisistani, tukee minua kun on vastoinkäymisiä, kysyy kuulumisiani ja vointiani, on kiinnostunut ja kuuntelee kun kerron itsestäni, kertoo myös itse avoimesti itsestään, hänen läheiset ystävänsä ovat kaikki mukavia ja empaattisia ihmisiä joilla on terveen oloinen sosiaalinen elämä, ja hän saa myös heiltä tukea silloin, kun pään sisältö tuntuu ongelmalliselta. Mustasukkaisuussyytöksiin kommenttina: miehelle ei ole minkäänlainen ongelma, että vietän exäni kanssa aikaa ja että meillä on läheiset välit. Minulla ei todella ole mitään syytä uskoa, että hänestä kuoriutuu ihmishirviö papin aamenen jälkeen, varsinkin jos odotan avioliiton suhteen sellaista tilannetta jossa nämä suurimmat vaikeudet ovat jääneet selvästi taakse. Miettikää rakkaat ihmiset vähän tarkemmin, ennen kuin alatte haukkua aivan tuntematonta ihmistä persoonallisuushäiriöiseksi muutaman tekstikappaleen perusteella.

ap

Hälytyskellot soivat ja lujaa, jos entisiin on noin paljon liekaa vielä, että heidän tykkäilyllään on väliä. Ei sillä, itsehän kysyimme asiaa, mutta jostain syystä hälytyskellot soivat ja lujaa, että kaikkiin entisiin on edelleen näennäisen hyvät välit ja niihin pidetään yhteyttä edelleen. Henkilökohtaisesti saan aina kylmiä väreitä, kun joku mies kertoo seurustelevansa, mutta samaan hengenvetoon lisää miten se ensirakkaus roikkuu matkassa ja on entisistä kaikkein tärkein. En-si-rak-kaus. Miksi? Miksi entisten pitäisi ylipäätään olla enää tärkeitä ja miksi sitä ensirakkautta terotetaan niin kärkkäästi joka käänteessä ja se tuntuu olevan tietyntyyppisten miesten helmasynti kantaa mukana hamaan tappiin asti. Sen perään parutaan, sen muistoa vaalitaan ja sitä pidetään käden ulottuvilla kuin sitä varten et sen kaukaisen unelman voi ottaa uudelleen taas esiin kun nykyhetki sattuu liikaa. Oma eksäni, joka oli takertuva, mustasukkainen ja kontrolloiva oli myös pitämässä paljon yhteyttä entisiinsä. Entiset pitivät yhteyttä takaisin, mutta siitä huolimatta välit eivät pohjimmiltaan olleet kovin hyvät - nuo naiset siesivät eksääni ja taisivat vain olla helpottuneita, että mies jätti heidät rauhaan. 

Mikä taas on liian myöhäistä. Huomaat kyllä kun on liian myöhäistä. Se on yleensä silloin kun lainaa on enemmän kuin laki sallii, lapset pyörii jaloissa ja kaikki tuntuu pyörivän saman kehän sisällä eikä ulospääsyä ole tai se on työn ja tuskan takana. Lue hieman enemmän ihmisten kokemuksia niin tiedät mitä on liian myöhäistä ja siihen ei sisälly helppo lähteminen ilman suuria hankaluuksia. 

Mieti itse miksi ihmiset vetelevät täällä päätelmiään, ja lue uudelleen kirjoittamasi kappaleet. Mitä sanoisit niiden perusteella itsellesi? Ne kertovat hyvin paljon tilanteestasi jossa elät etkä edes näemmä huomaa mitä olet tullut sanoneeksi. Nuo tekstit kertovat niin paljon sellaista, mistä moni kavahtaisi vähemmästäkin. Osaatko ajatella yhtään laatikon ulkopuolelta, sillä objektiivisesti tarkasteltuna nuo kertomasi asiat eivät ole missään suhteessa kovin ok? Sitä paitsi et vaikuta itsekään kovin terveeltä. Sinussakin on jotain outoa. 

Kuule, sinä näet nyt oman eksäsi minun teksteissäni. Mieheni ei käyttäydy tuossa seikkaperäisesti kuvailemallasi tavalla. 

ap

Tässä on vain ihan sellainen juttu, että ihan tasan KAIKKI miehet jotka korostavat sitä kuuluisaa ensirakkauttaan, ovat osoittautuneet enemmän tai vähemmän ongelmaisiksi tapauksiksi. Ihan joka ikinen. En siksi usko, että olet vielä nähnyt nykyisessäsi vielä niitä piirteitä jota tohon melkein ensirakkaussyndroomaisella kuuluu. 

Sitä paitsi eikö se tunnu yhtään pahalta kun mies mainostaa ja korostaa sen ihmisen tärkeyttä? 

Toistan. Mieheni ei käyttäydy kuvailemallasi tavalla. Teet omia tulkintojasi teksteistäni, ja nuo laajat käytöksen kuvailut ja muu materiaali jota tuotat tähän keskusteluun, tulevat jostain muualta kuin minun antamieni tietojen pohjalta.

ap

Ei minun mieheni ikinä - vain noiden muiden miehet.