Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et osta sille aina kassikaupalla karkkia yms?,jos tiedät, et muuten syö muuta.
Ootko tosissas? Aikuiselle miehelle vaimo kantamassa karkkia kassikaupalla. Eiköhän se aikuinen mies voisi ihan itse ne käydä ostamassa. Ymmärrän ap:tä täysin. Meillä mies on ollut täysin samanlainen. Kaikki hävisi kaapeista, ennenkuin ehdit tekemään niistä mitään. Siskolla mies kuulema samanlainen. Joten kyllä näitä löytyy. Opin pikkuhiljaa piilottamaan kaikki vähänkin herkut niin, että mies ei niitä löytänyt. Kun lapset kasvoivat, hekin oppivat siihen, että kaikki täytyy isäältä piilottaa, jos jotakin aikoo itsekin saada. Nykyään ja jälkikasvukin aikuista, mutta kun käyvät kotona laittavat automaattisesti esim sipsipussit "piiloon". Tämä "ongelma" oli oikeastaan kokoajan, kun lapset oli kotona. Nyt kun me ollaan miehen kanssa kahdestaan kotona, en koskaan osta mitään osta herkkuja, kun en itse niistä välitä. Joskus ehkä keksipaketin. Se häviää parempiin suihin, mutta ei haittaa, koska en itse niistä tosiaankaan niin välitä. Vieraille ei sitten tietenkään koskaan mitän ole. Ruuanvalmistukseen tarvittavat (esim nakit) piilotan vihanneslaatikkoon. Sinne mies ei katso.
Meillä ei olisi toiminut, mies syö raa'at perunatkin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä sieltä sitten syödään? Porkkanat, paprikat, kesäkurpitsat, munakoisot ja tomaatit vai? Kenties selleri on nakerrettu, kun selkänsä kääntää tai hillo on kadonnut? Mitä sieltä syödään kerro ihan ensin se. Vanukkaat? Olennaiset vanukkaat jotka piti laittaa ruoaksi on syöty vai? Voi voi kun mies söi olennaiset ruoaksi tarkoitetut vanukkaat. Sellaisia ne ovat.
Mitä sieltä oikein syödään sellaista joka on tarkoitettu ruoaksi?
Ihan ekana listaa johonkin ylös KAIKKI mitä mies syö päivän aikana. Ihan jokainen nakki ja lasten herkku. Sitten näytä lista miehelle ja kysy että eikö hän tosiaankaan mielestään syö paljon tai näe toiminnassaan mitään väärää.
Toiseksi pistä se mies joka kerta hakemaan tilalle uudet nakit tai lasten karkit, kun on luvatta syönyt jotain. Kuten joku jo sanoikin, että aina tilanteen hiljaa nielemällä mahdollistat miehen toiminnan.-
Jos kumpikaan ei auta, pistä mies pihalle.
Ehdotan, että jatkatte vielä viikon normaaliin tapaan. Osta sunnuntaina ruokaa alkuviikoksi, reilusti niin että riittää. Jos mies syö maanantai-iltana kaapit tyhjäksi, osta tiistaina lisää niin että riittää. Varaa lapsille herkkuja siihen malliin mitä pidät itse kohtuullisena. Osta myös sellaisia asioita, joita haluaisit itse pitää jääkaapissa ja syödä tai juoda joskus, kuten vaikka mehua.
Muista kertoa miehelle etukäteen mitkä ainekset on tarkoitettu ruuanlaittoon ja mitä haluaisit itse ottaa evääksi töihin. Pidä huolta että ruokaa on saatavilla koko ajan.
Kirjoita sitten ylös kaikki mitä olet ostanut kaupasta, mitä ostokset ovat tulleet maksamaan ja kuinka suuren osuuden mies niistä syönyt. Keskustele aiheesta miehen kanssa ja pyydä häntä kokeeksi hoitamaan seuraavan viikon ruokaostokset kirjoittamasi listan mukaan. Ei haittaa jos syötte kahtena peräkkäisenä viikkona samaa ruokaa. Jos mies ei suostu tai ei suostu edes keskustelemaan aiheesta, hanki ne lukolliset laatikot, avioero tai vastaavaa.
Lukko jääkaappiin. Ja avain sun kaulaan. Toinen on että teet sitten nakkikeiton sijaan kasviskeittoa, karkit ja pähkinät piiloon, pakasta niin ei löydy niin helposti.
Mä syön meillä kaikki herkut, joten niitä ei osteta säilöön 😶
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen.
Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään.
Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.
Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.
Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat herkkunsa.
Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.
Eli teillä ei ole tarpeeksi ruokaa.
Ei joku yksi pellillinnen riitä edes yhdelle miehelle. Saati perheelle.
No kerroin, että meillä ei ole lapsia, eli ei sen kummempaa perhettä. Voi olla, että on liian vähän ruokaa sitten :). Mutta ihan oikeasti pellillinen pitsaa minusta pitäisi kyllä riittää pariksi päiväksi kahdelle aikuiselle kun syödään kuitenkin aamupalakin ja lounas. Kotona tehdyssä pitsassa on täytteitä aika paljo, että tuhtia on varmasti.
Ei muuten todellakaan riitä.
Otan esimerkiksi lasagnen. Kyllä aikuinen mies vuorokaudessa vähintään sen kilon sitä syö. Todennäköisesti ei riitä vaan tarvitsee myös muuta ruokaa.
Toinen mitä itse inhoan on se että pihistellään maitoa. Jos juo maitoa ruoaksi niin varsinkin naiset valittaa että miten paljon sitä maitoa juot? No kun maitoa juo ruoan kanssa niin maitoa juodaan myös janoon. Kyllä sitä helposti toista litraa päivässä menee. Tietenkin vettä juodaan muulloin mutta ruoan kanssa menee jo tuo.
En enää ihmettele että suomalaiset on niin lihavia. Kilo lasagnea??? Mun mies on 183/88, kovasti urheilullinen ja lihaksikas mutta hänkään ei vedä tuollaista määrää. Mun mielestä tuon laskijan ruoat kuulosti ihan normaalilta, liian isot annoskoot nimenomaan on isompi ongelma kuin vaikkapa karkit.
Aivan! Eikä terve aikuinen tarvitse maitoa ruokajuomaksi tai ylipäänsä lainkaan. Litratolkulla maitoa ruuan kanssa?? Täysin älytöntä!
Miksi todella monessa parisuhteessa yleensä pienempi nainen käy kaupassa ja kantaa raskaat ostokset kotiin?
Mies voi suunnitella tekemänsä ruoat, ostaa ja maksaa ruoat kaupassa ja kantaa ne kotiin. Ehkä hän silloin havaitsee, mitä ruokaa on kotona, mihin ostettuja ruokia käytetään ja ennen kaikkea sen, mitä ruoka maksaa.
Ei nainen ole mikän orja, vaan perheenjäsen.
Vierailija kirjoitti:
... se ihmetyttää, että kauppareissuilla ostetaan vain tarpeellista. Kotiin päästyä tunnin sisään mies menee kaapille ja jääkaapille kysellen, onko meillä mitään hyvää. Haloo, hyvää oli kauppa pullollaan, mutta kun niitä pitäisi ostaa sieltä, jos niitä haluaa.
Meillä oli tämä sama ongelma. Lopulta sain kautta rantain selville, että mies elättelee itsestään jotain ihme ihannekuvaa, että on terveellinen syöjä ja liikkuja. Ja joo, kuntoilee kyllä, mutta ei ole mikään Mr Finland silti. Mätön ostaminen kaupasta joka päivä hävetti häntä, ilmeisesti varsinkin kassalla, jossa on nuoria nättejä naisia. Tässä vaiheessa meillä muuten oli jo omat ruoat, mutta mies kärtti sitten minun mättöjäni ja suuttui jos en antanut omistani. Lopulta äijä antoi periksi ja alkoi ostaa itselleenkin mättöjä, mutta sitä ennen jouduin syömään aina omani salaa tai heti, ja silti usein kuuntelemaan määkynää ja terapoimaan aikuista ihmistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap onsiitä kiva, että mikään muutosehdotus ei kelpaa. Tästä tunnista trollin!
Otan todella mielelläni uusia ideoita vastaan, kokein niitä lukittavia laatikoita. Mutta kuten sanoin, en ala häpäisemällä kiristämään, se ei ole sellaista mitä lapsilleni haluan opettaa enkä mitä puolisolleni tehdä. Keskusteltu on vaikka kuinka monesti, yhtä tyhjän kanssa kuten jo aiemmin kerroinkin ja kauppaan pitäisi repiä aikuinen mies hiuksista repimällä, ei onnistu siis.... eroakin väläytelty ja kerroinkin että sekin voipi olla edessä.... mutta ihanaa että tämä on sinulle pelkkä trollaus. Kiitos.
Ap
Tätä en kyllä ymmärrä. Joku kieltäytyy käymästä kaupassa ja toinen sitten kiltisti tuo kaiken eteen? Kyllä aikuinen ihminen, joka haluaa syödä, voi käydä kaupassa. Kuolkoon vaikka rauhassa pois jos ei tämä onnistu. Ei se ruokakaupassa käyminen varmaan kenenkäön lempipuuhaa ole, mutta se vain pitää jonkun tehdä!
Mistä te löydätte näitä urpoja?
Työnnättekö te ikinä haravaa perseeseenne ja sitten ulise kun kirvelee?
En minäkään.
En myöskään päästä kusipäitä tai idiootteja elämääni , saatika ruoki niitä kotonani.
Miten ihmeessä joidenkin ainoa vaatimus kumppanille on että "...mutta ei se paha ole"?
Mutta ei hyväkään?
Vierailija kirjoitti:
Jotain halpaa mättöä miehelle, taloussuklaata tai vastaavaa. Voit myös opettaa häntä tekemään kaurahyveen. Tai osta tarjouskääretorttuja, sellaisia jotka ei ikinä vanhene koska säilötty ikuisiksi ajoiksi, torttupohjia tai sitruunamuffineja, määrää että jos jotain pitää mättää niin mättää sitten niitä. Jos mies pikkuhiljaa vaikka oppisi itse jotenkin hallitsemaan syömistään kun maha kasvaa niin ettei enää mahdu tuoliinsa.
Ai vaimon pitää opettaa mies tekemään kaurahyvettä? Niinkuin äiti opettaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tilanne on mielestäni hirveä!!! Sehän vaikuttaa jo lapsiinkin ja tottatotisesti tuollaisen lapsuuden jälkeen lapset ei kunnioita isäänsä. Se että mies syö muuden herkuton vallankäyttöä jota hän ei itsekään ymmärrä. Itse toimisin kiin että istuttaisin miehen alas, kertoisin että meillä ongelma ja miten se vaikuttaa muihin ja sitten avoin keskustelu miten ongelma ratkaistaan. Mikälimies ei pysy sovitussa ratkaisussa niin ero. Piste.
Sehän tässä itkettääkin, lapset alkaa jo tajuamaan, viimeksi sydämeen alkoi sattua kun pieni lapsi juoksee hädissään kiinni isänsä jalkaan ja huutaa itkuisena että älä syö mun herkkuja.
Olen suruissani ja peloissani ja pikkuhiljaa pirun vihainen! Olen yrittänyt keskustella mutta kun puolustelut on että ei hän nyt niin hirveästi syö tai minä teen väärin kun ostan niitä herkkuja kotiin (rahkat tai jugurtit lapsille). Eli keskustelu tosiaan menee niin ettei itse tee väärin tai minä teen väärin. Kun sen sais ammattilaiselle, jos sekin sanoo että teen väärin niin perhana selvä, mutta luulen etten ihan väärässä tässä asiassa ole.
Ap
Vali vali ja vali.
Kaikki mitä jääkaapissa on kaikkien syötävissä. Olen miehesi kanssa ihan samaa mieltä.
Ruokaa ei myöskään koskaan pidä laskea vaan sitä pitää olla niin paljon että kaikki voi syödä niin paljon kuin ikinä jaksaa.
No enpä enää ihmettele miksi lihavuus on niin valtavan yleinen ongelma :o Aikuiset ihmiset eivät pysty/ ei siis tarvitsekaan kontrolloida syömistään ,vaan antaa palaa vaikka kuinka kauan/usein /kaiken aikaa..... niin paljon kuin ikinä jaksaa.
Ruokaa voi olla määrättömästi, jos mies ostaa ja maksaa ruoat.
Koko perheen ruokien syöminen on sikamaista.
Kuulostaa lähinnä addiktiolta.
Alkoholistit jne. toimivat aivan samoin. Vaikka rakastaisivat lapsiaan, puolisoaan, läheisiään, ensisijaisena kuitenkin aina oman tarpeen täyttäminen. Ei ole enää normaalia mielitekoa, kun menee hillitsemättömäksi.
Mies ei varmastikaan ole tyytyväinen itseensä, elämäänsä jne. Täyttää hommaa sitten ruualla. Herkuista saa hetkellistä lohtua.
Tunnesyömistä ja riippuvuutta hetkellisestä mielihyvästä. Tietynlaista todellisuuspakoakin varmasti.
Edelliseen vielä lisäyksenä:
Addiktiotaipumukseen viittaa myös se, että hän itse kieltää asian (näin alkoholistitkin tekevät).
Samoin alkoholistien puolisot piilottelevat pulloja alkoholistilta, kuten Ap tekee herkkujen kanssa.
Tärkeintä nyt tarttua syyhyn, niin seurauskin poistuu.
Ja tämä tehtävä miehen itse. Muiden parasta keskittyä elämään omaa elämäänsä. Miehen otettava vastuu omastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tehoa se, ettei tietylle hyllylle tai tiettyyn laatikkoon kosketa? Oletko kokeillut näpit irti - lappua?
Toimisiko paremmin lappu, jossa on mainittu ruuan käyttötarkoitus tyyliin "Lauantain ruokaan" "lasten lauantainamit" tai sitten kaappiin ja jääkaappiin "välipalahylly" eli yhdelle hyllylle kerättynä ne ruuat, joita ei korvamerkitty mihinkään tiettyyn ruokaan.
Miehellä on todnäk ahmimishäiriö, joten tuskin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tehoa se, ettei tietylle hyllylle tai tiettyyn laatikkoon kosketa? Oletko kokeillut näpit irti - lappua?
Toimisiko paremmin lappu, jossa on mainittu ruuan käyttötarkoitus tyyliin "Lauantain ruokaan" "lasten lauantainamit" tai sitten kaappiin ja jääkaappiin "välipalahylly" eli yhdelle hyllylle kerättynä ne ruuat, joita ei korvamerkitty mihinkään tiettyyn ruokaan.
Miehellä on todnäk ahmimishäiriö, joten tuskin auttaa.
Ei tuo ongelma liity ruokaan. Kykeneekö hän töissä olemaan ahmimatta jääkaapin tyhjäksi? Eiköhän. Koska hän kunnioittaa kollegojaan ja vain kotona antaa itselleen oikeuden alistaa tällä lailla ap:tä. Mies ei lainkaan kunnioita vsimoaan ja opettaa lapsilleenkin, ettei vaimon eli naisen toiveista tarvitse välittää eikä häntä kunnioittaa. Yksi lyö, toinen syö.
Mun mies on samanlainen. Meillä on nykyisin omat ruoat, jotka itse maksetaan ja itse ostetaan. Mieheni on monissa muissakin asioissa varsin itsekäs, ja meillä ei ole lapsia (minä en niitä hänen kanssa tee ja hänelle ihan sama). Meilläkin on btw käyty läpi nuo asiat että onko kyseessä joku sairaus tai puutostila, mutta kun mies ei itse mene lääkäriin niin en ota asiasta enää vastuuta, en ole hänen äitinsä.
Itsekin koitin aikani selitellä asiaa parhain päin, mutta valitettavasti uskon että ihan vain itsekkyydestä on kyse, siitä ettei mies ole kasvanut pois kotona asuvan teinipojan roolista.