Puolisoni tyhjentää jääkaapin.

Joo maito! Sitä menee litra päivässä vähintään. Viikonloppuna varmaan pari litraa. En ole enää sitä kantanut. Mies hommaa itse maitonsa. Mutta aikaisemmin monesti aamulla niiden mehupurkkien lisäksi kolisi maitopurkit tyhjyyttään pöydällä. Hermot meni totaalisesti kun ei ollut kahvimaitoa.

Sen olen ratkaissut niin, että ostan maitojuomaa, jossa on pitkälle päiväys. Sitä ei mies juo kun on kuulemma pahaa :D.

-Se joka laskee lihapullat ja pizzapalat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hitto. Mä kirjoitin joskus tänne aloituksen "V*tuttaa kun mies syö kaikki ruoat!!" joka sitten sen yhen pässinpää-äijän toimesta poistettiin.

Ymmärrän sua ap. Mä en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Tietenkään se ahmiminen ei ollut ainoa syy, mutta onhan toi niin käsittämättömän itsekästä mieheltä vedellä kaikkien muiden sapuskat naamariin. Mun ex teki juuri tota, ja nimenomaan niin, että jos kaapissa oli esim. makaronilaatikkoa, voileipäainekset, salaattia, lihapullia, muussia, rahkaa, suklaata ja hedelmiä joista pyysin säästämään sen yhden mansikkarahkan (Hei älä syö sitä mansikkarahkaa, tarvitsen sitä huomenna naapurin Pentin kakun täytteeseen kun lupasin leipoa), niin voit olla satavarma, että se rahka oli kadonnut yöllä kun nukuin.

Moinen toiminta aiheuttaa armotonta v*tutusta. Varsinkin kun miehen ostoksen kaupasta oli sarjaa mikropizzaa, nakkeja, leipää ja kaljaa. Minä tein kaikki ruoat.

Viimeinen niitti oli, kun tein eräänä perjantai-iltana suolaista piirakkaa ja ISON kulhollisen halloumi-salaattia, kun meille oli lauantaina tulossa pari ystävääni pitkästä aikaa kylään. Herätessäni la-aamuna, koko salaattikulho oli tyhjä. Täysin tyhjä. Ja olohoneen lattialla. Pellillisestä piirakkaa oli kadonnut puolet. "Kun ne oli vaan niin hyviä" *lievästi syyllinen virne*Jumalauta mä räjähdin. Että olis pitänyt tietenkin mun lähteä kauppaan hakemaan kaikki ainekset uudelleen ja ryhtyä pilkkomaan kasviksia ja väkertämään piirakkataikinaa kun nimenomaan olin tehnyt kaiken valmiiksi, että ehdin siinä aamupäivällä rauhassa käydä suihkussa, pukea, meikata ja siivoilla vähän ennen vieraiden tuloa. Mulle riitti. Soitin kavereille, selitin tilanteen just niin kun se oli (saatoin käyttää sanoja porsas, ahmatti ja itsekäs sika) ja mentiin sitten ulos syömään. Ilman miestä.

Bonuksena tarinaan, mies oli vedellyt myös koiralle tarkoitetut vanhaksi menneet kinkkusiivut. Näin. Kun mikään ei riitä, syödään perkele KOIRANkin safkat.

Kaksi viikkoa myöhemmin muutin pois. Sieltä se on lähetellyt säännöllisesti viestejä kuinka on ikävä sekä mua että kokkauksiani. Voi voi. Ihan tippa tulee linssiin, eiku. Ihanaa mennä jääkaapille kun tietää mitä siellä on. Vieläkin alkoi nyppimään ja lujaa kun muistelin. Argh.

Konkreettista neuvoa en osaa ap:lle antaa, muuta kuin erilliset jääkaapit. Miehen kaappi vois olla kellarissa. Itseasiassa niin vois se mieskin. Surettaa sekä sun että lasten puolesta. Minkälainen mulkeroisä syö omien lastensa namit? Kuspää se on, anteeksi vaan.

Nyt itkettää ja haluaisin halata sinua. Tuo "syyllinen" virnistys on niin totta että olen kirjaimmellisesti tärissyt etten nakkaa sitä tyhjää ruokapakettia seinään kiukusta ulvoen.

Ap

Oletko koskaan ilmaissut noin tunteitasi miehen edessä? Meillä oli pitkään eräästä toisesta asiasta vääntöä ja se todella otti minua sieluun. Oken hyvin hillitty ja rationaalinen ihminen ja olin yrittänyt selvittää näkökantaani selväsanaisesti keskustelemalla. Mitään ei tapahtunut. Yks ilta kun se homma taas miehen puolelta tapahtui (liittyy lasten lääkehoitoon) niin romahdin ihan totaalisesti, purskahdin itkuun jne. Sen jälkeen vasta mies ssnoi että hän ei ollut tajunnut kuinka ”iso” juttu tämä on ja homma muuttui. Sen jälkeen mies on muutenkin ymmärtänyt että jos haluan jeskustella jostain niin se tosissaan tarkoittaa sitä että meifän juteltava ja sovittava asioita. Miehfn lapsuudenkotona kaikki asiat sovittiin valtavan itkupotkuraivareiden kautta niin siksi hän ei aluksi tunnistanut tunbetilani vakavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykö myös mies kaupassa? Kun menet kauppaan ja mies ilmoittaa ettei halua mitään, niin muistuta vielä ennen lähtöä, että jos hän ei halua omaa karkkipusdia, niin lasten karkkeihin ei kosketa. Tai osta esimerkiksi lukollinen korurasia tms, johon laitat lasten karkit. Se on jo niin naurettavaa, että luulis sen nähdessään miestä jo hieman hävettävän.. Yleensähän karkit pitää piilottaa lapsilta.

Hyvä idea on myös, että jääkaapissa on erilliset hyllyt tuotteille, joita saa napostella ja niille joita ei saa. Jos mies syö nakit, niin lähetät miehen ostamaan uudet nakit tai teet keiton ilman nakkeja. Aina itse korjaamalla tilanteet mahdollistat miehen ei toivottua käytöstä.

Ei käy kaupassa kuin välttämättömän pakon edessä. Vihaa kyseistä asiaa sydämensä pohjasta.

Ap

Sittenhän kaupassa käynti on juuri sopiva "koulutuskeino." Pakota se hakemaan kaupasta uutta joka kerta kun syö lasten herkut tai johonkin varatut ruuat. Ja heti. Älä anna lykätä seuraavaan päivään. Oppi nopeammin kun "rangaistus" on tuntuva...

Pakota miten? Mies on 90kg minua pitempi mies. Miten saan pakotettua aikuista joka ei halua?

Ap

Syyllinen virnistys on peiteltyä iloa siitä, että on onnistunut aiheuttaman sulle harmia.

Tiedän sen ilmeen. Miehelläni oli se silloin, kun jäi kiinni tavallisista vihamielisistä teoistaan joista oli itse ylpeä.

Esim kun hän näki pitkin päivää ja huomautin lopulta, että tajuan kyllä että se on hänen tapansa kostaa minulle Se, että halusin yhä keskustella siitä, että hän kävi käsiksi ja en halua painaa sitä villaisella. Tyypillinen tilanne, jossa hänelle tuli se syyllinen virnistys. Kun hänen tekonsa, jonka nerokkuudesta hän oli itse ylpeä, paljastui ja kiinni jääminen oli hänestä toisaalta myös huvittavaa. Tämä oli yksi isoimmista hälytysmerkeistä minulle silloin. Nimittäin normaali persoonallisuus ei reagoisi niin, vaan siihen vaaditaan empatian puutetta ja vihamielisyyttä sekä ylemmyttä toista kohtaan.

Tämä on sinetti tulkinnalle, että toi mies on todellisuudessa peitellysti väkivaltainen ja tahallaan sitä.

Ap:n mies ei ole syömishäiriöinen vaan passiivis-aggressiivinen.

No jos laitat niihin isot laput että älä syö varattu huomiselle tms. Jos silti syö niistä huolimatta niin voit sanoa että etkö osannut lukea. Kyllä aikuisen ihmisen pitää ymmärtää jos jotain ei saa syödä. Jos ei muuten ymmärrä niin se pitää sanoa selvästi koska lähtökohtaisesti miehet olettavat että kaikki mikä on ostettu on syötävää.

Katkkipussit , eikö niitä voi piilottaa tai hankkia miehelle oma. Ja mikä se sellainen mies on joka ei osaa itse ostaa karkkejaan.

Minä olen ollut ja olen vähän vieläkin tuollainen mies. Toki nyt sinkkutaloudessa asia on erilainen. Ongelmani kyllä ei ollut noin isoa luokkaa, johtuen siitä että olen aina kokkaillut ja käynyt kaupassakin, että tiedän kyllä ärsytyksen jos ainekset muuhun on viety. Mutta jogurtit, nakit yms.... :P

Olen itse päätellyt, että ruokailutottumukseni on huonot, että esimerkiksi päästän jotain mielenkiintoista tehdessäni itseni tilaan, että verensokeri alkaa rajusti laskea ja sitten vaan tarvitsee äkkiä jotain hiilaripitoista. Verensokerien laskiessa nopeasti ei vaan maltti riitä näkemään yhtään vaivaa ruuantekoon. Ja tällöin hiilihydraattipitoiset ruuat huutaa kaapista kuin viina alkoholistille. Leikkeleet oli monesti uhreja.

Samoin tietenkin (pelkän) alkoholin nauttiminen tekee jossain vaiheessa saman, mutta se on vaan kerran pari kuukaudessa. Mekanismi on kuitenkin samanlainen.

Itselle auttaa naposteluporkkanat, joita voi popsia kuin irtokarkkeja. Terveellinen kaikin tavoin ja pitää sopivasti nälän tunteen mitoissaan ja maltin hupussa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itseni tästä aloituksesta. Olen tunnesyöjä ja vaellan surullisena/tylsistyneenä lähes automaattisesti jääkaapille katsomaan, onko jotain "hyvää" ( juustoa, kinkkua, jugurttia).  Mitään keksipaketteja meille ei voi ostaa vierasvaraksi, syön ne.  Silti en tunne sympatiaa ap:n miestä kohtaan, kyllä aikuisella pitää olla itsehillintää!  Lasten ruuat, ei jumalauta. Ja mikä juttu tuo on, ettei suostu kun ap kilttinä toisi mässypussin kaupasta? Minä kyllä laitan ukolleni suoraan viestiä "tuotko salmiakkipussin etten syö koko ranskanleipää" tms. Myönnän tämän ongelman, ap:n mies ilmeisesti ei.

Ja taas itkettää, eipä kiltiksi ole tullut kutsuttua kun kysyn haluaako jotain.

Kiitos.

Ap

Syöminen hämmentää ketjussa monia näkemästä kokonaiskuvaa.

Vaihtakaa tekstiin joku muu verbi syömisen tilalle.

Mikä tahansa muu asia, mistä ap on sanonut miehelle monesti, ettei halua asiaa tapahtuvaksi, mutta mies tekee sen silti simaa uudestaan ja uudestaan ja kohdatessa ap:n hallituksen kasvotusten virnistää.

Se asia voisi olla vaikka, että mies tekee jotain seksiin liittyvää, mistä tietää, ettei ap sitä halua. Tai että mies ottaa keittiön kukkarosta rajaa, vaikka tietää ettei saisi. Tai että mies ottaa rahaa lasten säästölippaasta, vaikka ap on pyytänyt ettei tekisi niin.

Eli katsokaa käytöksen kuviota, ei teemaa, johon se tässä tapauksessa liittyy. Alkaa hahmottua jotain muuta kuin syömishäiriö.

Jos te ette ole ihan köyhiä, lakkaa käymästä kaupassa viikoksi. Ostat lapsille ja itsellesi pakastimeen sellaista ruokaa, mitä ei saa lämmitettyä mikrossa heti tai napsittua muuten. Tai teet ison satsin soppaa pakastimeen ja syötte sitä.

Toinen vaihtoehto on, että käyt itse kaupassa mutta ostat sieltä pelkkiä raaka-aineita ja siivoat kaiken muun pois. Syötte aamulla puuroa pakastemarjoilla ja iltapalaksi munakkaita, lounaaksi ja päivälliseksi kasvisruokaa. Kokonaisia kasviksia, raakoja perunoita, pastaa ja riisiä on huono mennä napsimaan.  Älä osta leikkelettä, juustoa tai mitään valmista. Raakaa lihaakin voi ostaa, mutta vain sen verran, että teet siitä aterian just ennen kun syödään, mistä ei jää rääppeitä.

Vähän siitä on sulle enemmän vaivaa, mutta saattaisi mennä perille?

Tämä kuulostaa ihan oikealta ongelmalta ja sinä valitettavasti olet sen mahdollistaja. Ihan sama kun kantaisit alkoholistille tölkkikaupalla kaljaa ja sitten seuraisit pettyneenä vierestä ja nurisisit.

Vierailija kirjoitti:

Voitko ostaa toisen jääkaapin. Lukittavan.

Olen miettinyt kaapinkin lukitsemista, mutta erillistä en oikein voi hankkia tilanpuutteen vuoksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Syöminen hämmentää ketjussa monia näkemästä kokonaiskuvaa.

Vaihtakaa tekstiin joku muu verbi syömisen tilalle.

Mikä tahansa muu asia, mistä ap on sanonut miehelle monesti, ettei halua asiaa tapahtuvaksi, mutta mies tekee sen silti simaa uudestaan ja uudestaan ja kohdatessa ap:n hallituksen kasvotusten virnistää.

Se asia voisi olla vaikka, että mies tekee jotain seksiin liittyvää, mistä tietää, ettei ap sitä halua. Tai että mies ottaa keittiön kukkarosta rajaa, vaikka tietää ettei saisi. Tai että mies ottaa rahaa lasten säästölippaasta, vaikka ap on pyytänyt ettei tekisi niin.

Eli katsokaa käytöksen kuviota, ei teemaa, johon se tässä tapauksessa liittyy. Alkaa hahmottua jotain muuta kuin syömishäiriö.

Hyvä pointti.

Ap, näetkö yhtäläisyyttä muuhun elämään?

Hyvä, että tyhjentää. Menee pian tuotteet vanhaks.

Älä nyt hyvä ihminen näe vaivaa hankkimalla lukollisia laatikoita, tekemällä miehen puolesta nettiostoksia tai ylipäätään ajattelemalla eri vaihtoehtoja. Kerro miehelle ongelma lyhyesti ja ytimekkäästi ja pyydä, että mies keksii ITSE  aiheuttamaansa ongelmaan ratkaisun. Jos ei keksi, niin hankkikaa omat kodit omine jääkaappeineen.

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt hyvä ihminen näe vaivaa hankkimalla lukollisia laatikoita, tekemällä miehen puolesta nettiostoksia tai ylipäätään ajattelemalla eri vaihtoehtoja. Kerro miehelle ongelma lyhyesti ja ytimekkäästi ja pyydä, että mies keksii ITSE  aiheuttamaansa ongelmaan ratkaisun. Jos ei keksi, niin hankkikaa omat kodit omine jääkaappeineen.

Tämäkin on hyvä vinkki. Oletko ap kysynyt, miten mies itse ratkaisee tilanteen, että lapsilla on aamulla ruokaa? (Ei ongelmaa, koska mies ei näe ongelmaa)

Miesvauva

Rajoittaa aikuista ihmistä? Et kai sä sen äiti ole? Mitä jos valkkaisitte vaan miehenne paremmin? 😁

Vierailija kirjoitti:

Syyllinen virnistys on peiteltyä iloa siitä, että on onnistunut aiheuttaman sulle harmia.

Tiedän sen ilmeen. Miehelläni oli se silloin, kun jäi kiinni tavallisista vihamielisistä teoistaan joista oli itse ylpeä.

Esim kun hän näki pitkin päivää ja huomautin lopulta, että tajuan kyllä että se on hänen tapansa kostaa minulle Se, että halusin yhä keskustella siitä, että hän kävi käsiksi ja en halua painaa sitä villaisella. Tyypillinen tilanne, jossa hänelle tuli se syyllinen virnistys. Kun hänen tekonsa, jonka nerokkuudesta hän oli itse ylpeä, paljastui ja kiinni jääminen oli hänestä toisaalta myös huvittavaa. Tämä oli yksi isoimmista hälytysmerkeistä minulle silloin. Nimittäin normaali persoonallisuus ei reagoisi niin, vaan siihen vaaditaan empatian puutetta ja vihamielisyyttä sekä ylemmyttä toista kohtaan.

Tämä on sinetti tulkinnalle, että toi mies on todellisuudessa peitellysti väkivaltainen ja tahallaan sitä.

Ap:n mies ei ole syömishäiriöinen vaan passiivis-aggressiivinen.

Tai mies oikeasti tuntee syyllisyyttä, mutta virnistää laittaakseen sen huumorin piikkiin.

Ei tietenkään hyvä sekään mutta loppujen lopuksi ei ehkä välttämättä ole kyse mistään monimutkaisesta asiasta.

Luulen että lukolliset laatikot, ruokien laputtamiset jne. ovat vain ensiapua eivätkä oikeasti ratkaise ongelmaa. Täytyisi miettiä syvemmin mistä miehen käytös johtuu, rajautuuko se vain tähän ruoka-asiaan ja mitä sille voisi tehdä. Onko kyseessä syömishäiriö tai jokin muu esim. tunne-elämän ongelma. Ap, en pidä ollenkaan huonona ajatuksena, että kääntyisit asiassa jonkun ammattilaisen puoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syöminen hämmentää ketjussa monia näkemästä kokonaiskuvaa.

Vaihtakaa tekstiin joku muu verbi syömisen tilalle.

Mikä tahansa muu asia, mistä ap on sanonut miehelle monesti, ettei halua asiaa tapahtuvaksi, mutta mies tekee sen silti simaa uudestaan ja uudestaan ja kohdatessa ap:n hallituksen kasvotusten virnistää.

Se asia voisi olla vaikka, että mies tekee jotain seksiin liittyvää, mistä tietää, ettei ap sitä halua. Tai että mies ottaa keittiön kukkarosta rajaa, vaikka tietää ettei saisi. Tai että mies ottaa rahaa lasten säästölippaasta, vaikka ap on pyytänyt ettei tekisi niin.

Eli katsokaa käytöksen kuviota, ei teemaa, johon se tässä tapauksessa liittyy. Alkaa hahmottua jotain muuta kuin syömishäiriö.

Hyvä pointti.

Ap, näetkö yhtäläisyyttä muuhun elämään?

Ei tietenkään näe.

Naiset pysyvät väkivaltaisissa suhteissa siksi, että ne miehet ovat muuten niin ihania ihmisiä.

Niin minäkin. 99,99% ajasta mieheni on täydellinen unelmapuoliso ja jopa ihan oikeasti ajattelen, että olemme sielunkumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syyllinen virnistys on peiteltyä iloa siitä, että on onnistunut aiheuttaman sulle harmia.

Tiedän sen ilmeen. Miehelläni oli se silloin, kun jäi kiinni tavallisista vihamielisistä teoistaan joista oli itse ylpeä.

Esim kun hän näki pitkin päivää ja huomautin lopulta, että tajuan kyllä että se on hänen tapansa kostaa minulle Se, että halusin yhä keskustella siitä, että hän kävi käsiksi ja en halua painaa sitä villaisella. Tyypillinen tilanne, jossa hänelle tuli se syyllinen virnistys. Kun hänen tekonsa, jonka nerokkuudesta hän oli itse ylpeä, paljastui ja kiinni jääminen oli hänestä toisaalta myös huvittavaa. Tämä oli yksi isoimmista hälytysmerkeistä minulle silloin. Nimittäin normaali persoonallisuus ei reagoisi niin, vaan siihen vaaditaan empatian puutetta ja vihamielisyyttä sekä ylemmyttä toista kohtaan.

Tämä on sinetti tulkinnalle, että toi mies on todellisuudessa peitellysti väkivaltainen ja tahallaan sitä.

Ap:n mies ei ole syömishäiriöinen vaan passiivis-aggressiivinen.

Tai mies oikeasti tuntee syyllisyyttä, mutta virnistää laittaakseen sen huumorin piikkiin.

Ei tietenkään hyvä sekään mutta loppujen lopuksi ei ehkä välttämättä ole kyse mistään monimutkaisesta asiasta.

Ja tässä tarkoitan ruoka-asiaa, en tietenkään väkivaltaa.

Ruoka kai tässä alunperin oli se ongelma.