Puolisoni tyhjentää jääkaapin.

Laita hänet ostamaan kaikki ruoka. Kieltäydy ostamasta mitään. jos ei toimi niin heitä pihalle.

Ihmiset ovat kasvaneet eri olosuhteissa. Itse kävin aina tappelua herkuista lapsena kotona. Nuorimpana oli pidettävä puolensa ja se näkyy nykyään niin että syön karkkipussin yhdeltä istumalta. En osta tämän takia makeisia, mutta jos rouva niitä tuo niin vetäsen kaikki. Hän voi säilyttää viikkoja jotain avattua pussia nurkissa. En pysty käsittämään..

Vierailija kirjoitti:

Ei hitto. Mä kirjoitin joskus tänne aloituksen "V*tuttaa kun mies syö kaikki ruoat!!" joka sitten sen yhen pässinpää-äijän toimesta poistettiin.

Ymmärrän sua ap. Mä en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Tietenkään se ahmiminen ei ollut ainoa syy, mutta onhan toi niin käsittämättömän itsekästä mieheltä vedellä kaikkien muiden sapuskat naamariin. Mun ex teki juuri tota, ja nimenomaan niin, että jos kaapissa oli esim. makaronilaatikkoa, voileipäainekset, salaattia, lihapullia, muussia, rahkaa, suklaata ja hedelmiä joista pyysin säästämään sen yhden mansikkarahkan (Hei älä syö sitä mansikkarahkaa, tarvitsen sitä huomenna naapurin Pentin kakun täytteeseen kun lupasin leipoa), niin voit olla satavarma, että se rahka oli kadonnut yöllä kun nukuin.

Moinen toiminta aiheuttaa armotonta v*tutusta. Varsinkin kun miehen ostoksen kaupasta oli sarjaa mikropizzaa, nakkeja, leipää ja kaljaa. Minä tein kaikki ruoat.

Viimeinen niitti oli, kun tein eräänä perjantai-iltana suolaista piirakkaa ja ISON kulhollisen halloumi-salaattia, kun meille oli lauantaina tulossa pari ystävääni pitkästä aikaa kylään. Herätessäni la-aamuna, koko salaattikulho oli tyhjä. Täysin tyhjä. Ja olohoneen lattialla. Pellillisestä piirakkaa oli kadonnut puolet. "Kun ne oli vaan niin hyviä" *lievästi syyllinen virne*Jumalauta mä räjähdin. Että olis pitänyt tietenkin mun lähteä kauppaan hakemaan kaikki ainekset uudelleen ja ryhtyä pilkkomaan kasviksia ja väkertämään piirakkataikinaa kun nimenomaan olin tehnyt kaiken valmiiksi, että ehdin siinä aamupäivällä rauhassa käydä suihkussa, pukea, meikata ja siivoilla vähän ennen vieraiden tuloa. Mulle riitti. Soitin kavereille, selitin tilanteen just niin kun se oli (saatoin käyttää sanoja porsas, ahmatti ja itsekäs sika) ja mentiin sitten ulos syömään. Ilman miestä.

Bonuksena tarinaan, mies oli vedellyt myös koiralle tarkoitetut vanhaksi menneet kinkkusiivut. Näin. Kun mikään ei riitä, syödään perkele KOIRANkin safkat.

Kaksi viikkoa myöhemmin muutin pois. Sieltä se on lähetellyt säännöllisesti viestejä kuinka on ikävä sekä mua että kokkauksiani. Voi voi. Ihan tippa tulee linssiin, eiku. Ihanaa mennä jääkaapille kun tietää mitä siellä on. Vieläkin alkoi nyppimään ja lujaa kun muistelin. Argh.

Konkreettista neuvoa en osaa ap:lle antaa, muuta kuin erilliset jääkaapit. Miehen kaappi vois olla kellarissa. Itseasiassa niin vois se mieskin. Surettaa sekä sun että lasten puolesta. Minkälainen mulkeroisä syö omien lastensa namit? Kuspää se on, anteeksi vaan.

😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Olen aina miettinyt että ei hän tee tätä ilkeilläkseen, enemmänkin ajattelemattomuuttaan...

Niin, siinäpä sen itse sanoit. Ajattelemattomuuttaan hän toimii. Hän ei siis ajattele sinua tai lapsia. Hän ajattelee itseään.

Minulla oli tuollainen läskimättöseurustelukumppani. Jätin sen. Ei vaan kestänyt katsoa niitä ahmimiskohtauksia. Puhumattakaan kiinnostavuus seksistä sellaisen plösön kanssa.

Se on kyllä kumma, miten kovin monella miehellä noin yleisesti tuntuu olevan ikävä enemmän sitä ilmaista kokkia ja kodinhoitajaa, kun naiselta loppuu ymmärrys tarpeeksi siedettyään. Ei sitä itse puolisoa persoonana.

Lämmittää kivasti ja virkistää muistia, kun toinen sanoo, että on ikävä niitä palveluksia. Ai niin, tietysti sinuakin (pakosta).

Halaus sinulle ap ❤ Aivan kauhea tilanne 😔

Minusta tuntuu, että silmäsi avautuivat tämän ketjun myötä ja tiedät mitä tehdä. Siinä vaiheessa kun on kaikkensa yrittänyt ja sekään ei riitä, ainoa vaihtoehto on ero.

Kyllähän tuo miehen touhu on muutakin kuin ajattelemattomuutta, se on kiusaamista. Normaalisti ahmimishäiriöinen katuisi, salaisi ahmimista ja hommaisi ahmimansa asiat kaappiin takaisin, varsinkin jos söisi lapsilta.

Tuossa vaiheessa kun mies ei kunnioita sinun toiveitasi tippaakaan, tuskin suhde ikinä palaisi entiselleen vaikka mies yks kaks lopettaisi. Välissä on liikaa katkeruutta ja turhautuneisuutta, ettei sitä voi pyyhkäistä vaan pois. Mies ei tule muuttumaan, olet jo yrittänyt tarpeeksi. Ja se tunne, kun toisen läsnäolo ahdistaa, satuttaa, pistää vihaksi, ei se ole enää sen arvoista, että kannattaisi vielä yrittää. Ero voi olla vapauttavaa, se tunne kun tulet kotiin ja ei tarvitse etukäteen murehtia mistään, on kokeilemisen arvoista.

Kokemuksesta puhun, olen eronnut hyvin masentuneesta miehestä ja se tunne, kun olin vihdoin vapaa siitä ahdistavasta ilmapiiristä, kotona sai vihdoin nauraa, iloita, huutaa, itkeä ilman syyllisyyttä. Erossa jäin taloudellisesti tappiolle, mutta se kaikki oli sen arvoista 😊 avioero on rankka juttu, mutta se antaa uuden mahdollisuuden elää 😊

Älä osta nakkeja, leikkeleitä ja herkkuja!!! Eivät ne lapsillekaan hyvää tee.

Osta juureksia, vihanneksia, papuja ja hedelmiä.

Äijä opettelee sitten joko kokkaamaan alusta lähtien tai lopettaa mässytyksen.

Tuo käytös on kyllä hälyttävää. Käske lääkäriin se, eron uhalla.

Minun teinini teki sitä, mutta kyllähän normaali ihminen oppii. Jopa teini. Satunnaiset lipsahtamiset ovat ok, mutta ei systemaattinen toiminta.

Eli jotain häikkää tuossa on. Etenkin se virnistys.

Jättäisin. En siedä miesporsaita. Ex ahmi kerralla 400g jauhelihaa ja ison kasan spagettia. Hotki niin, että meni usein väärään kurkkuun. Haarukkaakaan ei osannut pitää oikein kädessä. Yöllä sitten piereskeli kun oli ahminut ruokaa. Hyi helvetti. Onneksi jätin sen.

Minusta tämä ei ole syömishäiriö vaan kuten moni muukin on sanonut passiivisagressiivinen kosto. Ongelma on alkanut vasta lasten synnyttyä. Mies kostaa lapsillensa sitä ettei enää ole vaimon elämän tärkein henkilö. Koska itsekin tajuaa, että on lapsellista olla omille lapsilleen mustasukkainen, ei mies voi sanoa sitä suoraan. Sen sijaan mies syö lapsille tarkoitetun ruuan ja lasten herkut osoittaakseen, että kaikesta hän huolimatta on tärkein henkilö taloudessa. Kiinni jäätyään mies virnistelee, koska onnistui tavoitteessaan. Sano tämä suoraan miehelle ja katso mikä on reaktio.

Miehet kilpaa haukkuvat ylipainoisia naisia täällä. Kun on itse ihan normaalipainoinen, ei jaksa katsella jotakin läskimoosesta, joka valittaa, miten on toinen on tehnyt liikaa ja liian hyvää ruokaa. Ensinnäkin sen oli tarkoitus olla useamman päivän ateria KAIKILLE. Sitten mässytetään sen edestä. Valitetaan miten lihoo. Seuraavat kysymykset ovat, mitä on seuraavaksi ruoaksi, "mitä herkkua taas teet? missä se avattu sipsipussi oli? vähän jälkkäriä, eikös meillä ollut vielä suklaalevy kaapissa?"

Kaiken tuon vaivan jälkeen vielä yritetään ähkyssä vonkua perää. Sellaista kutsutaan todella nopeasti entiseksi mieheksi. Noista kun kuulee, niin äkkiä etsivät seuraavan passaajan. Exälle valitetaan, miten muuten ei jaksaisi, mutta onpahan ilmainen asuminen, valmiit ruoat ja muut etuudet naisen luona, joka luulee perustavansa perhettä vätyksen kanssa. Samaan aikaan vätys on jo siirtymässä seuraavaan omaan tavoitteeseensa, työttömyyskortistoon.

Asumusero noin ensin ja lasten ruoat lapsille. Ei se mies tuosta muutu. Tuskin haluaakaan. Sen verran rajua kapinointia. Vaatisi pitkän terapian ja itsenäistymisen. Söisiköhän lasten ruoat vuoroviikoilla? Kannattaa varoittaa sossua. Syö varmaan niiden salaeväätkin, jos laitat mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä ei ole syömishäiriö vaan kuten moni muukin on sanonut passiivisagressiivinen kosto. Ongelma on alkanut vasta lasten synnyttyä. Mies kostaa lapsillensa sitä ettei enää ole vaimon elämän tärkein henkilö. Koska itsekin tajuaa, että on lapsellista olla omille lapsilleen mustasukkainen, ei mies voi sanoa sitä suoraan. Sen sijaan mies syö lapsille tarkoitetun ruuan ja lasten herkut osoittaakseen, että kaikesta hän huolimatta on tärkein henkilö taloudessa. Kiinni jäätyään mies virnistelee, koska onnistui tavoitteessaan. Sano tämä suoraan miehelle ja katso mikä on reaktio.

Tämä!

Up

Ei voi olla totta, olin itse tulossa tekemään lähes samanlaisen avauksen.

Meillä mies on tähän päälle vielä pihi. Eli ostaa kaupasta aina sen halvimman juuston tai leikkeleen, jota muut ei meidän taloudessa välttämättä syö. Eikä syö hänkään, jos minun ostamaani laadukkaampaa vastaavaa on jääkaapissa tarjolla. Kaupassa käyntiä mies välttelee pihiyttään aivan viimeiseen saakka ja tuo silloinkin vain aivan pakollisen ja tietysti halvimman asian. Esim. Vessapaperia sillä paskalla hän käy pari kertaa päivässä ja istuukin silloin aina tunnin kerrallaan.

Ruokaa hän ahtaa aina ensin omaan napaansa ennen, kuin ajattelee lasten nälkää.

Vituttaa tehdä ruokaa pariksi päiväksi, kun mies porsastelee yksin koko ruuan ja minä kaivelen lapsille pakastelaatikoista kalapuikkoja ja keitän makaronia. Keitot on poikkeus, niistä mies ei välitä. Ei myöskään hedelmistä tai kasviksista, joten niitä hän ei kaupasta myöskään edes lapsille osta. Viileihin hän ei koske, joten ei osta myöskään lapsille.

Leipää joudun piilottamaan, jotta sitä olisi lapsille vielä aamupalallakin tarjota. Mieheni voi huoletta tehdä koko paketillisen leipiä evääksi töihin ja siinä meni sitten ne mun ostamat paremmat juustot ja kinkutkin samalla. Hänen ostamansa halvat on jätetty minulle ja lapsille.

Karkit on piilotettava aina ja mies syö kaikki herkut surutta napaansa, jos jotakin olen unohtanut esille. Ei auta vaikka herkuissa lukisi kuinka ”vain lapsille”. Mieheni tietää myös minun piilottavan lapsille herkkuja ja luulee ilmeisesti, että järjestän hänelle aarteen etsintää täällä viikottain, sillä hän myös koluaa kaapit minun vaatekaapiani myöten. Minun mieheni rapistelee herkkupusseilla öisinkin, jos herää syystä tai toisesta.

Ruokaa en enää edes kaikille laita, lapsille vain ja aina vain sen määrän mitä lapset syö. Pakasessa pidän kaiken mitä voin ja itse syön salaatteja.

Tuo vihanneslaattikkoon esim. juuston tai meetvurstin piilottaminen toimi meilläkin hetken, mutta nykyisin mies on hoksannut ratsata nekin.

Tuolla mieheni mussuttaa parhaillaan kymmentä mikrovoikkaria (on muuten jo toinen samanlainen setti tälle illalle), ja voin vain kuvitella, että kumman ostamat höysteet hänellä on voikkareidensa päällä.

Lapsilla pyörii leffa ja piti kaivella leffanamut esille, niin arvatkaas löytyikö herkkuja mistään?

Pistää niin vihaksi!

Ahne ja pihi mies.... kirjoitti:

Ei voi olla totta, olin itse tulossa tekemään lähes samanlaisen avauksen.

Meillä mies on tähän päälle vielä pihi. Eli ostaa kaupasta aina sen halvimman juuston tai leikkeleen, jota muut ei meidän taloudessa välttämättä syö. Eikä syö hänkään, jos minun ostamaani laadukkaampaa vastaavaa on jääkaapissa tarjolla. Kaupassa käyntiä mies välttelee pihiyttään aivan viimeiseen saakka ja tuo silloinkin vain aivan pakollisen ja tietysti halvimman asian. Esim. Vessapaperia sillä paskalla hän käy pari kertaa päivässä ja istuukin silloin aina tunnin kerrallaan.

Ruokaa hän ahtaa aina ensin omaan napaansa ennen, kuin ajattelee lasten nälkää.

Vituttaa tehdä ruokaa pariksi päiväksi, kun mies porsastelee yksin koko ruuan ja minä kaivelen lapsille pakastelaatikoista kalapuikkoja ja keitän makaronia. Keitot on poikkeus, niistä mies ei välitä. Ei myöskään hedelmistä tai kasviksista, joten niitä hän ei kaupasta myöskään edes lapsille osta. Viileihin hän ei koske, joten ei osta myöskään lapsille.

Leipää joudun piilottamaan, jotta sitä olisi lapsille vielä aamupalallakin tarjota. Mieheni voi huoletta tehdä koko paketillisen leipiä evääksi töihin ja siinä meni sitten ne mun ostamat paremmat juustot ja kinkutkin samalla. Hänen ostamansa halvat on jätetty minulle ja lapsille.

Karkit on piilotettava aina ja mies syö kaikki herkut surutta napaansa, jos jotakin olen unohtanut esille. Ei auta vaikka herkuissa lukisi kuinka ”vain lapsille”. Mieheni tietää myös minun piilottavan lapsille herkkuja ja luulee ilmeisesti, että järjestän hänelle aarteen etsintää täällä viikottain, sillä hän myös koluaa kaapit minun vaatekaapiani myöten. Minun mieheni rapistelee herkkupusseilla öisinkin, jos herää syystä tai toisesta.

Ruokaa en enää edes kaikille laita, lapsille vain ja aina vain sen määrän mitä lapset syö. Pakasessa pidän kaiken mitä voin ja itse syön salaatteja.

Tuo vihanneslaattikkoon esim. juuston tai meetvurstin piilottaminen toimi meilläkin hetken, mutta nykyisin mies on hoksannut ratsata nekin.

Tuolla mieheni mussuttaa parhaillaan kymmentä mikrovoikkaria (on muuten jo toinen samanlainen setti tälle illalle), ja voin vain kuvitella, että kumman ostamat höysteet hänellä on voikkareidensa päällä.

Lapsilla pyörii leffa ja piti kaivella leffanamut esille, niin arvatkaas löytyikö herkkuja mistään?

Pistää niin vihaksi!

No hyi helvetti mikä ukko tässäkin. Mikset pistä pihalle ja eroa? Ei voi mitenkään ymmärtää. Ei tätä eikä muita tämän ketjun vastaavia tilanteita. Nimenomaan ei voi ymmärtää sitä, miten naiset katselevat tällaista. Mä katsoisin kaks kertaa. Ekalla kerralla varmaan pöllämystyneenä ihmettelisin ja sanoisin asiasta, toisesta kerrasta varoitus. Kolmannesta kerrasta ukko menis suoraan ulkoruokintaan.

Järkyttävän itsekäs ja ahne mies. Mitä yhteistä teillä on? Mihin hänessä rakastuit?

Ihan kamalaa ja surullista lasten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain halpaa mättöä miehelle, taloussuklaata tai vastaavaa. Voit myös opettaa häntä tekemään kaurahyveen. Tai osta tarjouskääretorttuja, sellaisia jotka ei ikinä vanhene koska säilötty ikuisiksi ajoiksi, torttupohjia tai sitruunamuffineja, määrää että jos jotain pitää mättää niin mättää sitten niitä. Jos mies pikkuhiljaa vaikka oppisi itse jotenkin hallitsemaan syömistään kun maha kasvaa niin ettei enää mahdu tuoliinsa.

Mikään mitä pitää edes lämmittää, saatikka tehdä ei tuon miehen suuhun katoa. Siksi vierasvarana on kaupan pullapussi jonka voi heittää uuniin kun tietää että vieraita tulee.

Ap

Piti lainata tuo 218 teksti. T: 220

Vierailija kirjoitti:

Olen niin monesti pyytänyt että tekee leivän jos on nälkä, älä syö pelkästään leikkeleitä ja juustoja. Mutta kun ei ole nälkä, haluaa vaan silti jotain suuhun laittaa.

Ap

Tää on niin sama, kuin karkin syönti. Halutaan vaan laittaa suuhun jotain vaikkei ole nälkä. En ymmärrä.