Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Mun eksän kanssa yhdessä asuessa mä olin se, joka sai rampata kaupassa liki päivittäin ruokaa ostamassa, opiskelijana. Äijä veti kevyesti itse kilon verran sapuskaa kerralla ja sitten oli kaappi taas tyhjä. Itse jos kävi kaupassa, se oli kaljakeissi yleensä se, joka mukaan tarttui. En sitten kauaa jaksanut tuota katsella vaan nostin kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies on ainoa joka juo taloudessa kahvia ja pihi, kun on niin jättää kahvin ostamatta, jos tietää, että äitini on tulossa lapsia kaitsemaan, sillä äitini on myös kova kahvi ihminen ja lähtee ensi töikseen kahvia ostamaan, jos sitä ei meillä ole. Olen sanonut tästä miehelleni monet kerrat, sillä äitini kitkuttelee pienillä rahoilla, joten vihoviimeinen asia on ostattaa hänellä kahvit, kun hän tulee meille lapsenvahtiin.
Mamit tekee tälläkin palstalla jatkuvasti kehuttuja "joo tästähän jauhelihapaketista tekee viikon ruuat kahdelle" tason kalorialijäämäruokia ja sitten ihmettelee miksi mies syöpöttelee.
Kannattaa noille lihoville iltasyöpöille ostaa esim. liiteristä porkkanaa, kukkakaalia ja muita vihanneksia. Sitten pestä ja pilkkoa ne valmiiksi naposteltaviksi jääkaappiin. Pöydälle viinirypäleitä jne. Sitten myös kannattaa leipoa tai ostaa valmiita leivonnaisia koko ajan pöydälle, niin että niistä ei tule pulaa. Kun kaikkea on esillä riittävästi, niin miehet vähentää huomattavasti syöntiä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa noille lihoville iltasyöpöille ostaa esim. liiteristä porkkanaa, kukkakaalia ja muita vihanneksia. Sitten pestä ja pilkkoa ne valmiiksi naposteltaviksi jääkaappiin. Pöydälle viinirypäleitä jne. Sitten myös kannattaa leipoa tai ostaa valmiita leivonnaisia koko ajan pöydälle, niin että niistä ei tule pulaa. Kun kaikkea on esillä riittävästi, niin miehet vähentää huomattavasti syöntiä.
Miksi pitäisi aikuista miestä passata? Mies menee ja ostaa, pilkkoo ja leipoo ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mamit tekee tälläkin palstalla jatkuvasti kehuttuja "joo tästähän jauhelihapaketista tekee viikon ruuat kahdelle" tason kalorialijäämäruokia ja sitten ihmettelee miksi mies syöpöttelee.
Mä tekisin mielelläni vaikka saavillisen ruokaa meidän perheelle, jos mies osallistuisi kustannuksiin tasapuolisesti, ostaisi yhtä laadukkaita raaka-aineita saman määrän kun minäkin ja jättäisi siitä saavillisesta sitten lapsillekin jotakin.
Ahne ja pihi mies.... kirjoitti:
Ei voi olla totta, olin itse tulossa tekemään lähes samanlaisen avauksen.
Meillä mies on tähän päälle vielä pihi. Eli ostaa kaupasta aina sen halvimman juuston tai leikkeleen, jota muut ei meidän taloudessa välttämättä syö. Eikä syö hänkään, jos minun ostamaani laadukkaampaa vastaavaa on jääkaapissa tarjolla. Kaupassa käyntiä mies välttelee pihiyttään aivan viimeiseen saakka ja tuo silloinkin vain aivan pakollisen ja tietysti halvimman asian. Esim. Vessapaperia sillä paskalla hän käy pari kertaa päivässä ja istuukin silloin aina tunnin kerrallaan.
Ruokaa hän ahtaa aina ensin omaan napaansa ennen, kuin ajattelee lasten nälkää.
Vituttaa tehdä ruokaa pariksi päiväksi, kun mies porsastelee yksin koko ruuan ja minä kaivelen lapsille pakastelaatikoista kalapuikkoja ja keitän makaronia. Keitot on poikkeus, niistä mies ei välitä. Ei myöskään hedelmistä tai kasviksista, joten niitä hän ei kaupasta myöskään edes lapsille osta. Viileihin hän ei koske, joten ei osta myöskään lapsille.
Leipää joudun piilottamaan, jotta sitä olisi lapsille vielä aamupalallakin tarjota. Mieheni voi huoletta tehdä koko paketillisen leipiä evääksi töihin ja siinä meni sitten ne mun ostamat paremmat juustot ja kinkutkin samalla. Hänen ostamansa halvat on jätetty minulle ja lapsille.
Karkit on piilotettava aina ja mies syö kaikki herkut surutta napaansa, jos jotakin olen unohtanut esille. Ei auta vaikka herkuissa lukisi kuinka ”vain lapsille”. Mieheni tietää myös minun piilottavan lapsille herkkuja ja luulee ilmeisesti, että järjestän hänelle aarteen etsintää täällä viikottain, sillä hän myös koluaa kaapit minun vaatekaapiani myöten. Minun mieheni rapistelee herkkupusseilla öisinkin, jos herää syystä tai toisesta.
Ruokaa en enää edes kaikille laita, lapsille vain ja aina vain sen määrän mitä lapset syö. Pakasessa pidän kaiken mitä voin ja itse syön salaatteja.
Tuo vihanneslaattikkoon esim. juuston tai meetvurstin piilottaminen toimi meilläkin hetken, mutta nykyisin mies on hoksannut ratsata nekin.
Tuolla mieheni mussuttaa parhaillaan kymmentä mikrovoikkaria (on muuten jo toinen samanlainen setti tälle illalle), ja voin vain kuvitella, että kumman ostamat höysteet hänellä on voikkareidensa päällä.
Lapsilla pyörii leffa ja piti kaivella leffanamut esille, niin arvatkaas löytyikö herkkuja mistään?
Pistää niin vihaksi!
Miten ihmeessä jaksat tuollaista miestä? Olet vielä lisääntynyt sen kanssa?! Lapset kainaloon ja mies koirankoppiin raksujen kanssa. Panta ei paha. Edes sähköinen aarteenetsinnässään toisten ruokia rohmutessa. Päivääkään en itse katselisi tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu juttu. Ex-mies söi terveellisesti päivän ja yritti olla kovasta ylipainosta huolimatta päivän terveellisellä ruokavaliolla ja dieetillä. Kun nukuin, niin päästi sitten estot irti. Aamuisin oli koko roskakori täynnä epäterveellistä herkkup*skakäärettä ja kuorta. Joskus ynnäsin kaloreita itsekseni, niin siinä tuli puolen viikon normaalipainoisen ihmisen annos kerralla pitkälle prosessoitua ei ravintorikasta rasvapommia. Ei ihme, kun ei laihtunut.
Kielsi minua ostamasta herkkuja kotiin varastoon, kun ei voi itselleen mitään. En minäkään voinut itselleni enää mitään, että jätin sen syöttöporsaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa noille lihoville iltasyöpöille ostaa esim. liiteristä porkkanaa, kukkakaalia ja muita vihanneksia. Sitten pestä ja pilkkoa ne valmiiksi naposteltaviksi jääkaappiin. Pöydälle viinirypäleitä jne. Sitten myös kannattaa leipoa tai ostaa valmiita leivonnaisia koko ajan pöydälle, niin että niistä ei tule pulaa. Kun kaikkea on esillä riittävästi, niin miehet vähentää huomattavasti syöntiä.
Miksi pitäisi aikuista miestä passata? Mies menee ja ostaa, pilkkoo ja leipoo ihan itse.
Tuo on tosiaan ajattelua jostakin vaarin ajoilta. Mies hoitaa saman homman ihan itse. Siinä vaiheessa kun kakkostyypin diabetes ja tai syöpä todetaan miehellä, voi vaan kohautta olkapäitä, että minähän sanoin. parikymmentä vuotta. Ole omillasi valintojesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää porsastelua ja sikailua, en katselis. Toisaalta naurattaa ja toisaalta veetuttaa tommonen, älkää nyt mahdollistako tuommosta mässytystä, mitä lapsetkin oppii tuosta..
Ostakoon mies mässynsä jollei hae hoitoa, sitä ainakin tarvitsisi, eikä mässytettävää lastensa suusta. Ja todellakin mies sinne kauppaan.
Miehelle oma kämppä jossa mässäilee sitten vaikka yksin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on ainoa joka juo taloudessa kahvia ja pihi, kun on niin jättää kahvin ostamatta, jos tietää, että äitini on tulossa lapsia kaitsemaan, sillä äitini on myös kova kahvi ihminen ja lähtee ensi töikseen kahvia ostamaan, jos sitä ei meillä ole. Olen sanonut tästä miehelleni monet kerrat, sillä äitini kitkuttelee pienillä rahoilla, joten vihoviimeinen asia on ostattaa hänellä kahvit, kun hän tulee meille lapsenvahtiin.
Kahvipaketti 4 euroa. Laita ensi kerralla pari kiitospakettia muorille kotiin viemiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuollainen eksä, tosin ei asuttu yhdessä ikinä. Hän lopetti päivittäisen iltaoluen kun tapasi minut. Mutta korvasi sen näköjään toisella addiktiolla eli ahmisella. Se kyllä kävi kaupassa ja maksoi usein ruokia, mutta ihan sama mitä kumpi tahansa meistä kumman tahansa kodin jääkaappiin osti, niin kaikki hävisi sen suuhun mainostauoilla, yöllä vessaan herätessä, keittiöön poiketessa jne. Sormin vain suoraan leikkelerasioista naamariin. Karkit pussista kourallinen kerralla suuhun, joten iso pussi kesti ehkä kolme minuuttia. Oli sillä iso mahakin lopulta.
Se, joka mässäsi koirankin makkarat, veti mun mielestä kyllä pohjat. YÖK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oletko ikinä kunnolla suuttunut miehelle siitä että rosvoaa ruoat ja lasten karkit? Siis todella suuttunut? Niin että mies oikeasti säikähtää sinun raivoasi ja vihaasi?
Luulen että yrität hoitaa tilannetta pyytämällä nätisti, puhumalla järkeä jne. Ei se tehoa miehiin. Iske kerran nyrkki kunnolla vihaisena pöytään ja karjaise per*ele ja sano että "se on ukko tulos tai ulos, mässäily loppuu nyt". Hätistele sitä luudalla vähän että säikähtää. Ja poistu paikalta. Johan uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on ainoa joka juo taloudessa kahvia ja pihi, kun on niin jättää kahvin ostamatta, jos tietää, että äitini on tulossa lapsia kaitsemaan, sillä äitini on myös kova kahvi ihminen ja lähtee ensi töikseen kahvia ostamaan, jos sitä ei meillä ole. Olen sanonut tästä miehelleni monet kerrat, sillä äitini kitkuttelee pienillä rahoilla, joten vihoviimeinen asia on ostattaa hänellä kahvit, kun hän tulee meille lapsenvahtiin.
Tietenkin maksatte äitisi tuoman kahvipaketin ja korvauksen lastenhoidosta, vai kuinka?
Vierailija kirjoitti:
Mun eksän kanssa yhdessä asuessa mä olin se, joka sai rampata kaupassa liki päivittäin ruokaa ostamassa, opiskelijana. Äijä veti kevyesti itse kilon verran sapuskaa kerralla ja sitten oli kaappi taas tyhjä. Itse jos kävi kaupassa, se oli kaljakeissi yleensä se, joka mukaan tarttui. En sitten kauaa jaksanut tuota katsella vaan nostin kytkintä.
Varmasti yksi elämäsi viisaimpia päätöksiä. Kuvittele tuohon vielä jälkikasvua päälle ja mies jatkaa omilla laduillaan samaa entistä.
Vain latistettu nöyristelijä katselee itsekästä possua. Jos ei heti halua erota, niin kuitit talteen, budjetti mitä kukin syö ja tienaa. Kulut ylipäätään. Possu tasaa mahdollisesti pienempituloiselle ja lapsilleen syömingit. Joululahjaksi lahjakortti perusterveystarkastukseen. Köyhemmät ilmoittavat varatun ajan terkkariin. Ero jos ei mene. Verikokeineen. Eturauhassyövät, maksa-arvot, sokerit ja kolesterolit tarkastukseen.
Ap voisi siirtyä kuukaudeksi keittoruokiin koko perheelle. Leipää pakkasessa ja pelkkä voi. Ehkä maitoa, no vesi käy tai tiivistemehu. Hedelmiä. Eiköhän homma selkene. Ei muuta ruokaa kuon nämä.
Mies on eräänlainen alkoholisti tosin ruoan suhteen ja ap on kuin alkoholistin puoliso, läheisriippuvainen kai.
No näin kymmen vuoden jäljiltä ihmettelen välistä aivan samaa! Eroa tässä olen pohtinut jo jonkin aikaa.
Tokihan kolikolla on toinenkin puoli ja miehessäni on paljon hyviäkin puolia, kunhan ne eivät liity rahaan ja ruokaan. Mieheni muutoin tykkää touhuta lasten kanssa paljon, kunhan se lähtökohtaisesti ei maksa muuta, kuin vaivan.
Mutta, kyllä tänään ja niin usein viimeaikoina vituttaa lujaa.