Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Ei juma, jos mun mies toimisi kerran noin ja asia keskusteltaisiin ja toisto tulisi, en kyllä kattelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te uskotte näitä trolleja?
99,9% aloituksissa täällä on trolleja. Kuitenkin jengi kirjoittelee tänne kiihkon vallassa ihan kuin kirjoittaisi jostain todellisesta tapahtumasta.
Ei kukaan voi uskoa tätäkään aloitusta.
Mielipidettään voi testa muilla myös kuvitteellisesta tilanteessa. Mielipiteeni ei ole trolli vaikka aloitus sitä olisikin ja se ei auttamatta tarkoita, että uskoisin tämän olevan totta vaikka sanani sanoisinkin.
Mitä ihmettä sieltä sitten syödään? Porkkanat, paprikat, kesäkurpitsat, munakoisot ja tomaatit vai? Kenties selleri on nakerrettu, kun selkänsä kääntää tai hillo on kadonnut? Mitä sieltä syödään kerro ihan ensin se. Vanukkaat? Olennaiset vanukkaat jotka piti laittaa ruoaksi on syöty vai? Voi voi kun mies söi olennaiset ruoaksi tarkoitetut vanukkaat. Sellaisia ne ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies syö kanssa paketellisen leikkeleitä noin vain. Onneksi hän ostaa niitä paketteja 10 kpl, Eli ei syö muiden ostamia tavaroita.
Jo Einstein totesi aikanaan, että on tyhmyyttä,tehdä asiat samalla tavalla ja odottaa erilaisia tuloksia. Ap:n vain pitää alkaa tekemään jotain toisella tavall. Toista ei voi muuttaa. Itseään voi.
Niitä toisia ratkaisuja toivoisinkin. Lukittuja rasioita ja eroa jo ehdotettu, taidan sitä rasiaa ensin kokeilla ja katsoa millainen reaktio siitä tulee.
Ap
Terapiaa se tarvii eikä mitään lukittuja rasioita. Mars lääkäriin.
Tunnistan itseni tästä aloituksesta. Olen tunnesyöjä ja vaellan surullisena/tylsistyneenä lähes automaattisesti jääkaapille katsomaan, onko jotain "hyvää" ( juustoa, kinkkua, jugurttia). Mitään keksipaketteja meille ei voi ostaa vierasvaraksi, syön ne. Silti en tunne sympatiaa ap:n miestä kohtaan, kyllä aikuisella pitää olla itsehillintää! Lasten ruuat, ei jumalauta. Ja mikä juttu tuo on, ettei suostu kun ap kilttinä toisi mässypussin kaupasta? Minä kyllä laitan ukolleni suoraan viestiä "tuotko salmiakkipussin etten syö koko ranskanleipää" tms. Myönnän tämän ongelman, ap:n mies ilmeisesti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen.
Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään.
Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.
Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.
Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat herkkunsa.
Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.
Teillä taitaa olla sama ongelma kuin meillä: miehen selkä ei jostain syystä tunnu taipuvan millään, kun tyhjiä purkkeja ei saa laitettua roskikseen vaan ne jää aina tiskipöydälle. Ne pitäisi varmaan viedä miehen vaatekaappiin, kun koko ajan ei viitisisi samasta asiasta sanoa.
Oma mies ei syö kaikkia ruokia, makkaraa popsii siitäkin edestä, mutta se ihmetyttää, että kauppareissuilla ostetaan vain tarpeellista. Kotiin päästyä tunnin sisään mies menee kaapille ja jääkaapille kysellen, onko meillä mitään hyvää. Haloo, hyvää oli kauppa pullollaan, mutta kun niitä pitäisi ostaa sieltä, jos niitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap onsiitä kiva, että mikään muutosehdotus ei kelpaa. Tästä tunnista trollin!
Otan todella mielelläni uusia ideoita vastaan, kokein niitä lukittavia laatikoita. Mutta kuten sanoin, en ala häpäisemällä kiristämään, se ei ole sellaista mitä lapsilleni haluan opettaa enkä mitä puolisolleni tehdä. Keskusteltu on vaikka kuinka monesti, yhtä tyhjän kanssa kuten jo aiemmin kerroinkin ja kauppaan pitäisi repiä aikuinen mies hiuksista repimällä, ei onnistu siis.... eroakin väläytelty ja kerroinkin että sekin voipi olla edessä.... mutta ihanaa että tämä on sinulle pelkkä trollaus. Kiitos.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo kuulostaa jonkinsortin vallankäytöstä.
Se on selvää passiivis-aggressiivista toimintaa. Peiteltyä vihamielisyyttä.
Onneksi itselläni on normaali puoliso. Tuollaiseen tapaukseen kuin ap:lla pitäisi käyttää samanlaisia menetelmiä kuin väkivaltaisen miehen kohdalla. Sitähän se onkin, arkipäivän väkivaltaa ja alistamista koko perhettä kohtaan.
Mä en oikein ymmärrä näitä napsijoita, joille siis sanotaan että älä sitten syö tätä, tämä on tarkoitettu huomiseksi. Miten ei voi aikuinen ihminen olla syömättä, kun erikseen pyydetään? Ymmärrän sen, että jos on nälkä, tylsistyttää, masentaa, tekee mieli herkkuja, niin mennään penkomaan sitä jääkaappia ja napostellaan jotain. Mutta silloinkin mielestäni pitäisi ymmärtää olla syömättä niitä ruokia mistä on erikseen mainittu että ethän syö. Kyseessä on oltava jokin sairaus tai häiriö, kontrollin puute tms. Mielestäni ei ole normaalia jos aina vaan toistuu. Joskus voi unohtaa että puoliso on pyytänyt olemaan syömättä jonkun ruuan jääkaapista, mutta ei se ole enää normaalia että tätä tapahtuu jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen.
Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään.
Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.
Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.
Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat herkkunsa.
Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.
Eli teillä ei ole tarpeeksi ruokaa.
Ei joku yksi pellillinnen riitä edes yhdelle miehelle. Saati perheelle.
No kerroin, että meillä ei ole lapsia, eli ei sen kummempaa perhettä. Voi olla, että on liian vähän ruokaa sitten :). Mutta ihan oikeasti pellillinen pitsaa minusta pitäisi kyllä riittää pariksi päiväksi kahdelle aikuiselle kun syödään kuitenkin aamupalakin ja lounas. Kotona tehdyssä pitsassa on täytteitä aika paljo, että tuhtia on varmasti.
Ei muuten todellakaan riitä.
Otan esimerkiksi lasagnen. Kyllä aikuinen mies vuorokaudessa vähintään sen kilon sitä syö. Todennäköisesti ei riitä vaan tarvitsee myös muuta ruokaa.
Toinen mitä itse inhoan on se että pihistellään maitoa. Jos juo maitoa ruoaksi niin varsinkin naiset valittaa että miten paljon sitä maitoa juot? No kun maitoa juo ruoan kanssa niin maitoa juodaan myös janoon. Kyllä sitä helposti toista litraa päivässä menee. Tietenkin vettä juodaan muulloin mutta ruoan kanssa menee jo tuo.
En usko että kyseessä on nälkä, syö ison annoksen isolla salaatilla ja kunnon ruokaa jää santsattavaksi, mutta ongelma onkin sitten miten ihan itsensä mukaan ei nälkäisenä jatkaa tuota naposteluaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vastuuseen ruokapuolesta alkuun pariksi viikoksi kokonaan, jonka jälkeen suunnittelette yhdessä ja teette vuoronperään. Mies siis alkuun suunnittelee ja tekee YKSIN. Neuvoja saa jos pyytää, muuten et lusikkaasi soppaan laita (et edes vilkaise ohimennen). Jos ruokaa ei olla tehty, niin menet itse syömään hänen rahoilla. Hän saa handlata yksin tilanteen lasten kanssa (nälkäiset lapset huutaa ja hänen on mentävä niiden kanssa kauppaan plus ruoka).
Jos ei toimi, niin mies ulos. Vaikka mies asuisi yksin, niin olisi hänen kannettava vastuunsa kodista, vaikka kävisi töissä kuinka paljon.
Olen hänelle tätä ehdottanut, jos ymmärtäisi miksi niitä lihoja ei jääkaapista saa napostella, mutta ei suostu. Sanoo että minun pitäisi tehdä netissä se ruokatilaus ja voi käydä hakemassa sen pussin sitten kaupasta, se käy, mutta yritin sanoa ettei se muita mitään, ei hän silti käsitä mitä tarvitaan ruokiin jos suostuu enintään noutamaan tilaamani ruuan. Ja en ala lapsiani nälässä huudattaan, pienin kuitenkin vasta kolmen.
Ymmärrän, no tuossa tilanteessa itse ehdottaisin joko erilleen muuttamista tai sitä, että sinulla ja lapsilla on omat ruuat ja mies huolehtii itse itsestään. Miksi olet ihmisen kanssa, joka ei suostu laittamaan ruokaa, syö vaan? Ei se sun duuni ole, paapoa aikuista ihmistä. Kai se syö, vaikka yksin asuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko ostaa toisen jääkaapin. Lukittavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko lääkärissä käynnin paikka, kerran itsekin myöntää syövänsä ilman nälkää? Ahmimishäiriö on sairaus siinä missä anoreksia!
Olen pyytänyt tätäkin, sanonut että ei ole normaalia syödä koko ajan, sekä hän ollessaan vauhdissa ei "nauti" herkuista, vaan koko ajan, siis oikeasti koko ajan haravoi lisää suuhunsa vaikka suu yhä puolillaan.
Mutta silti olen miettinyt ettei ole välttämättä ahmimishäiriö, esim enne lapsia ostin kaksi jäätelöpakettia meille pakkaseen. Toisen minun lempparia josta mieskin tykkää ja toisen miehen lempparia josta minä en tykkää. Hän syö kahdessa päivässä litran jäätelöä, minun lempparini ja hänen herkkunsa säästelee. Jos on pakko ahmia kaikkea, miten mahdollista että pystyy sääteleen sellaista mikä ei ole kaikille tarkoitettu?
Ap
No tämän kommentin perusteella kyllä sanoisin että jonkinlainen syömishäiriö kyseessä. Ahmii, eikä edes nauti, tunkee ruokaa pakonomaisesti suuhunsa, syö herkut joista sinä pidät ja säästelee omiaan. Joku määrittelemätön häiriö, ongelmia suhtautumisessa ruokaan tai omaan itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vastuuseen ruokapuolesta alkuun pariksi viikoksi kokonaan, jonka jälkeen suunnittelette yhdessä ja teette vuoronperään. Mies siis alkuun suunnittelee ja tekee YKSIN. Neuvoja saa jos pyytää, muuten et lusikkaasi soppaan laita (et edes vilkaise ohimennen). Jos ruokaa ei olla tehty, niin menet itse syömään hänen rahoilla. Hän saa handlata yksin tilanteen lasten kanssa (nälkäiset lapset huutaa ja hänen on mentävä niiden kanssa kauppaan plus ruoka).
Jos ei toimi, niin mies ulos. Vaikka mies asuisi yksin, niin olisi hänen kannettava vastuunsa kodista, vaikka kävisi töissä kuinka paljon.
Olen hänelle tätä ehdottanut, jos ymmärtäisi miksi niitä lihoja ei jääkaapista saa napostella, mutta ei suostu. Sanoo että minun pitäisi tehdä netissä se ruokatilaus ja voi käydä hakemassa sen pussin sitten kaupasta, se käy, mutta yritin sanoa ettei se muita mitään, ei hän silti käsitä mitä tarvitaan ruokiin jos suostuu enintään noutamaan tilaamani ruuan. Ja en ala lapsiani nälässä huudattaan, pienin kuitenkin vasta kolmen.
Tuossa tilanteessa lapsen ruoka on miehen vastuulla. Hänkö olisi valmis huudattamaan lastanne nälässä? Millaisen hirviön kanssa sä oikein elät?
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto. Mä kirjoitin joskus tänne aloituksen "V*tuttaa kun mies syö kaikki ruoat!!" joka sitten sen yhen pässinpää-äijän toimesta poistettiin.
Ymmärrän sua ap. Mä en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Tietenkään se ahmiminen ei ollut ainoa syy, mutta onhan toi niin käsittämättömän itsekästä mieheltä vedellä kaikkien muiden sapuskat naamariin. Mun ex teki juuri tota, ja nimenomaan niin, että jos kaapissa oli esim. makaronilaatikkoa, voileipäainekset, salaattia, lihapullia, muussia, rahkaa, suklaata ja hedelmiä joista pyysin säästämään sen yhden mansikkarahkan (Hei älä syö sitä mansikkarahkaa, tarvitsen sitä huomenna naapurin Pentin kakun täytteeseen kun lupasin leipoa), niin voit olla satavarma, että se rahka oli kadonnut yöllä kun nukuin.
Moinen toiminta aiheuttaa armotonta v*tutusta. Varsinkin kun miehen ostoksen kaupasta oli sarjaa mikropizzaa, nakkeja, leipää ja kaljaa. Minä tein kaikki ruoat.
Viimeinen niitti oli, kun tein eräänä perjantai-iltana suolaista piirakkaa ja ISON kulhollisen halloumi-salaattia, kun meille oli lauantaina tulossa pari ystävääni pitkästä aikaa kylään. Herätessäni la-aamuna, koko salaattikulho oli tyhjä. Täysin tyhjä. Ja olohoneen lattialla. Pellillisestä piirakkaa oli kadonnut puolet. "Kun ne oli vaan niin hyviä" *lievästi syyllinen virne*Jumalauta mä räjähdin. Että olis pitänyt tietenkin mun lähteä kauppaan hakemaan kaikki ainekset uudelleen ja ryhtyä pilkkomaan kasviksia ja väkertämään piirakkataikinaa kun nimenomaan olin tehnyt kaiken valmiiksi, että ehdin siinä aamupäivällä rauhassa käydä suihkussa, pukea, meikata ja siivoilla vähän ennen vieraiden tuloa. Mulle riitti. Soitin kavereille, selitin tilanteen just niin kun se oli (saatoin käyttää sanoja porsas, ahmatti ja itsekäs sika) ja mentiin sitten ulos syömään. Ilman miestä.
Bonuksena tarinaan, mies oli vedellyt myös koiralle tarkoitetut vanhaksi menneet kinkkusiivut. Näin. Kun mikään ei riitä, syödään perkele KOIRANkin safkat.
Kaksi viikkoa myöhemmin muutin pois. Sieltä se on lähetellyt säännöllisesti viestejä kuinka on ikävä sekä mua että kokkauksiani. Voi voi. Ihan tippa tulee linssiin, eiku. Ihanaa mennä jääkaapille kun tietää mitä siellä on. Vieläkin alkoi nyppimään ja lujaa kun muistelin. Argh.
Konkreettista neuvoa en osaa ap:lle antaa, muuta kuin erilliset jääkaapit. Miehen kaappi vois olla kellarissa. Itseasiassa niin vois se mieskin. Surettaa sekä sun että lasten puolesta. Minkälainen mulkeroisä syö omien lastensa namit? Kuspää se on, anteeksi vaan.
Nyt itkettää ja haluaisin halata sinua. Tuo "syyllinen" virnistys on niin totta että olen kirjaimmellisesti tärissyt etten nakkaa sitä tyhjää ruokapakettia seinään kiukusta ulvoen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä viimeksi viikonloppuna nousi poru, kun lapsen säästämät parhaat karkit katosivat kupista. Ja ihan suoraan osasi isälleen mennä antamaan palautetta, ei käynyt edes mielessä pikkusisko vaihtoehtona. Miehen vastaus oli "hups". Lupasi kyllä uudet karkit, mutta eipä ole näkynyt. V*tuttaa. Eipä maailmanmeno muutamasta karkista ole kiinni, mutta tuo viesti, jonka moinen toiminta antaa...
Kuulostaa aivan uskomattoman ilkeältä tuollainen. Vaikka kyse on karkeista, jotka eivät ole maailman vakavin asia. Mutta asiasta vakavan ja törkeän tekee se että jos tietää että ne karkit ovat jollekin tärkeitä, niin mikä saa menemään ja syömään ne? En pysty ymmärtämään.
Pahintahan tuossa on se, että mies pettää lapselleen antaman lupauksen. On muuten melkoisen ahmatti mies, kun syö sanansakin.
Varaa sille aika terapeutille. Selvä syömishäiriötapaus.
Mitäs jos mies olisi hetken yksin vastuussa perheen ruokahuollosta? Sunnittelisi ateriat ja kävisi kaupassa. Söisikö silti kaiken ostamansa ja lapset jäisivät ilman ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Tuosta jäätelöesimerkistä tulee mieleen, että mies on kitsas. Näkyykö se muualla? Syö kylässä enemmän kuin tuo sinne, syö buffetissa koko rahan edestä, tinkaa kaikesta, saa nautintoa jos saa hyvää halvalla?
Eipä oikeastaan, minä olen se säästäväisempi. Ei ahmi vieraisilla tai buffetissa. Syö itsensä kyllä ruokaillessa kylläiseksi, mutta on enemmänkin panostaja (hyvää ja laadukasta sen olla pitää.)
Ap
Alue: Aihe vapaa
Niitä toisia ratkaisuja toivoisinkin. Lukittuja rasioita ja eroa jo ehdotettu, taidan sitä rasiaa ensin kokeilla ja katsoa millainen reaktio siitä tulee.
Ap