Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Anteeksi, mutta mua naurattaa ... Meillä on kyllä samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee jotain sopivaa välipalaa hänelle, en ostaisi mitään vanukkaita.
Voi luoja, ostaisinkin hänelle välipalaa, mutta kun kuulemma ei koskaan mitään halua. Vanukkaita meillä ei ole, lapset eivät niistä vaan tykkää. Mansikkarahka on meidän perheen herkku.
Joskun ostin myös jotakin hänelle välipalaksi vaikkei halunnut. Veteli sen JA lasten välipalan. Silloin aloin olemaan jo todella vihainen.
Ap
No, se nyt on selvää, että älä usko miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tilanne on mielestäni hirveä!!! Sehän vaikuttaa jo lapsiinkin ja tottatotisesti tuollaisen lapsuuden jälkeen lapset ei kunnioita isäänsä. Se että mies syö muuden herkuton vallankäyttöä jota hän ei itsekään ymmärrä. Itse toimisin kiin että istuttaisin miehen alas, kertoisin että meillä ongelma ja miten se vaikuttaa muihin ja sitten avoin keskustelu miten ongelma ratkaistaan. Mikälimies ei pysy sovitussa ratkaisussa niin ero. Piste.
Sehän tässä itkettääkin, lapset alkaa jo tajuamaan, viimeksi sydämeen alkoi sattua kun pieni lapsi juoksee hädissään kiinni isänsä jalkaan ja huutaa itkuisena että älä syö mun herkkuja.
Olen suruissani ja peloissani ja pikkuhiljaa pirun vihainen! Olen yrittänyt keskustella mutta kun puolustelut on että ei hän nyt niin hirveästi syö tai minä teen väärin kun ostan niitä herkkuja kotiin (rahkat tai jugurtit lapsille). Eli keskustelu tosiaan menee niin ettei itse tee väärin tai minä teen väärin. Kun sen sais ammattilaiselle, jos sekin sanoo että teen väärin niin perhana selvä, mutta luulen etten ihan väärässä tässä asiassa ole.
Ap
Vali vali ja vali.
Kaikki mitä jääkaapissa on kaikkien syötävissä. Olen miehesi kanssa ihan samaa mieltä.
Ruokaa ei myöskään koskaan pidä laskea vaan sitä pitää olla niin paljon että kaikki voi syödä niin paljon kuin ikinä jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on teinipoika, joka syö kaiken. Kyllä hänkin on parissa vuodessa oppinut, ettei syö koskaan viimeisiä paloja.
Hänellä on jääkaapissa oma hylly. Siitä saa syödä niin paljon kuin haluaa. Kaiken muun kohdalla saa ottaa vain yhden vanukkaan tms.
Hänen hyllyllään on mehuja, jugurttijuomia, nakkeja, pinaattilettuja ja kaikkea valmisruokaa, mitä milloinkin.
Elikä lapsesi joutuu elämään nälässä?
Miski sitä ruokaa ei voi ostaa niin paljon että poika saa syödä mahansa täyteen?
Perkele, laitat miehesi hakemaan kaupasta LASTEN KARKIT JA LEIKKELEET tilalle ja saman tien. Vaikka olisi ilta, menköön huoltoasemalle. Suutut niin pahanpäiväisesti että oppii varaamaan omat mättönsä. Tuollaiselle toopelle ei järkipuhe mene perille. Vituttaisi, jos ukko vetäisi leikkeleet ja lounastarpeet naamaansa. Mutta sitä en sietäisi kertaakaan että söisi lapsille varatut herkut. AARGGGGHHHT!
Etkä menetä mitään, vaikka miehesi jäisi sille tielleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on teinipoika, joka syö kaiken. Kyllä hänkin on parissa vuodessa oppinut, ettei syö koskaan viimeisiä paloja.
Hänellä on jääkaapissa oma hylly. Siitä saa syödä niin paljon kuin haluaa. Kaiken muun kohdalla saa ottaa vain yhden vanukkaan tms.
Hänen hyllyllään on mehuja, jugurttijuomia, nakkeja, pinaattilettuja ja kaikkea valmisruokaa, mitä milloinkin.
Elikä lapsesi joutuu elämään nälässä?
Miski sitä ruokaa ei voi ostaa niin paljon että poika saa syödä mahansa täyteen?
Jo johan tuossa kerroin, että hänellä on kaiken normiruoan jälkeen vielä oma hyllykin. Mistä päättelet, että hän elää nälässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen.
Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään.
Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.
Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.
Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat herkkunsa.
Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.
Eli teillä ei ole tarpeeksi ruokaa.
Ei joku yksi pellillinnen riitä edes yhdelle miehelle. Saati perheelle.
No kerroin, että meillä ei ole lapsia, eli ei sen kummempaa perhettä. Voi olla, että on liian vähän ruokaa sitten :). Mutta ihan oikeasti pellillinen pitsaa minusta pitäisi kyllä riittää pariksi päiväksi kahdelle aikuiselle kun syödään kuitenkin aamupalakin ja lounas. Kotona tehdyssä pitsassa on täytteitä aika paljo, että tuhtia on varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen.
Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään.
Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.
Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.
Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat herkkunsa.
Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.
Eli teillä ei ole tarpeeksi ruokaa.
Ei joku yksi pellillinnen riitä edes yhdelle miehelle. Saati perheelle.
TÄMÄ!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tilanne on mielestäni hirveä!!! Sehän vaikuttaa jo lapsiinkin ja tottatotisesti tuollaisen lapsuuden jälkeen lapset ei kunnioita isäänsä. Se että mies syö muuden herkuton vallankäyttöä jota hän ei itsekään ymmärrä. Itse toimisin kiin että istuttaisin miehen alas, kertoisin että meillä ongelma ja miten se vaikuttaa muihin ja sitten avoin keskustelu miten ongelma ratkaistaan. Mikälimies ei pysy sovitussa ratkaisussa niin ero. Piste.
Sehän tässä itkettääkin, lapset alkaa jo tajuamaan, viimeksi sydämeen alkoi sattua kun pieni lapsi juoksee hädissään kiinni isänsä jalkaan ja huutaa itkuisena että älä syö mun herkkuja.
Olen suruissani ja peloissani ja pikkuhiljaa pirun vihainen! Olen yrittänyt keskustella mutta kun puolustelut on että ei hän nyt niin hirveästi syö tai minä teen väärin kun ostan niitä herkkuja kotiin (rahkat tai jugurtit lapsille). Eli keskustelu tosiaan menee niin ettei itse tee väärin tai minä teen väärin. Kun sen sais ammattilaiselle, jos sekin sanoo että teen väärin niin perhana selvä, mutta luulen etten ihan väärässä tässä asiassa ole.
Ap
Vali vali ja vali.
Kaikki mitä jääkaapissa on kaikkien syötävissä. Olen miehesi kanssa ihan samaa mieltä.
Ruokaa ei myöskään koskaan pidä laskea vaan sitä pitää olla niin paljon että kaikki voi syödä niin paljon kuin ikinä jaksaa.
En ole samaa mieltä kanssasi. Hänellä joka huolehtii taloudessa kaupassa käynneistä sekä ruuan valmistamisesta, on oikeus sanella saako niitä nakkeja jääkaapista syödä. Talouden ruoka-asioiden hoitaminen on mahdotonta, jos ei milloinkaan tiedä voiko sitä suunniteltua nakkikeittoa tehdä vai ei, onko joku käynyt syömässä ne nakit.
Muutenkin tuollainen jääkaapista ja kuivakaapeista napsiminen on ihan hölmöä hommaa. Syödään kunnon ruokaa ruoka-aikoina eikä napsita jatkuvasti jotain pieniä suupaloja. Kuvittelin että tämä on ihan normaali käytäntö kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käykö myös mies kaupassa? Kun menet kauppaan ja mies ilmoittaa ettei halua mitään, niin muistuta vielä ennen lähtöä, että jos hän ei halua omaa karkkipusdia, niin lasten karkkeihin ei kosketa. Tai osta esimerkiksi lukollinen korurasia tms, johon laitat lasten karkit. Se on jo niin naurettavaa, että luulis sen nähdessään miestä jo hieman hävettävän.. Yleensähän karkit pitää piilottaa lapsilta.
Hyvä idea on myös, että jääkaapissa on erilliset hyllyt tuotteille, joita saa napostella ja niille joita ei saa. Jos mies syö nakit, niin lähetät miehen ostamaan uudet nakit tai teet keiton ilman nakkeja. Aina itse korjaamalla tilanteet mahdollistat miehen ei toivottua käytöstä.
Ei käy kaupassa kuin välttämättömän pakon edessä. Vihaa kyseistä asiaa sydämensä pohjasta.
Ap
Ap onsiitä kiva, että mikään muutosehdotus ei kelpaa. Tästä tunnista trollin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen.
Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään.
Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.
Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.
Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat herkkunsa.
Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.
Eli teillä ei ole tarpeeksi ruokaa.
Ei joku yksi pellillinnen riitä edes yhdelle miehelle. Saati perheelle.
TÄMÄ!
Olisiko sitten kuitenkin aikuisen ihmisen parempi sanoa että hei meillä on tarjolla liian vähän ruokaa ja minulla jää aina nälkä. Vai onko parempi tapa siis olla sanomatta tuota ja napsia lasten karkit ja ruokiin tarkoitetut ainekset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen.
Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään.
Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.
Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.
Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat herkkunsa.
Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.
Eli teillä ei ole tarpeeksi ruokaa.
Ei joku yksi pellillinnen riitä edes yhdelle miehelle. Saati perheelle.
No kerroin, että meillä ei ole lapsia, eli ei sen kummempaa perhettä. Voi olla, että on liian vähän ruokaa sitten :). Mutta ihan oikeasti pellillinen pitsaa minusta pitäisi kyllä riittää pariksi päiväksi kahdelle aikuiselle kun syödään kuitenkin aamupalakin ja lounas. Kotona tehdyssä pitsassa on täytteitä aika paljo, että tuhtia on varmasti.
Ei muuten todellakaan riitä.
Otan esimerkiksi lasagnen. Kyllä aikuinen mies vuorokaudessa vähintään sen kilon sitä syö. Todennäköisesti ei riitä vaan tarvitsee myös muuta ruokaa.
Toinen mitä itse inhoan on se että pihistellään maitoa. Jos juo maitoa ruoaksi niin varsinkin naiset valittaa että miten paljon sitä maitoa juot? No kun maitoa juo ruoan kanssa niin maitoa juodaan myös janoon. Kyllä sitä helposti toista litraa päivässä menee. Tietenkin vettä juodaan muulloin mutta ruoan kanssa menee jo tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap onsiitä kiva, että mikään muutosehdotus ei kelpaa. Tästä tunnista trollin!
No täällä jo keskustelee muutkin omista kokemuksistaan, ei pelkästään ap, joka sinun mielestäsi on trolli.
Toivottavasti pääset yli tästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen.
Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään.
Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.
Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.
Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat herkkunsa.
Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.
Eli teillä ei ole tarpeeksi ruokaa.
Ei joku yksi pellillinnen riitä edes yhdelle miehelle. Saati perheelle.
TÄMÄ!
Olisiko sitten kuitenkin aikuisen ihmisen parempi sanoa että hei meillä on tarjolla liian vähän ruokaa ja minulla jää aina nälkä. Vai onko parempi tapa siis olla sanomatta tuota ja napsia lasten karkit ja ruokiin tarkoitetut ainekset?
Tai sitten mies ei tykkää normiruoasta, vaan syö herkkuja. Eli hän ei syö lämmintä ruokaa riittävästi, koska se ei ole hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä se porsas mäelle syömästä koko ajan. Mulkvisti ei ymmärrä puhetta, josko ymmärtäisi sitten ulkoruokinnassa paremmin, mitä tehdään ja mitä ei.
Voin sanoa, että alkaa oleen lähellä. On niin turhauttavaa kun pyyntösi (älä syö lasten karkkeja) ohitetaan pienessä hetkessä (n. 20min) ja kohta kuuluu miten lapsi juoksee isänsä luo itkien, huutaen älä syö mun karkkia.
Ap
Pisteet miehelle! Parempi ne karkit on aikuisen suussa kuin lasten. Vai haluatko kasvattaa niistä samanlaisia kuin isänsä?
Tämä ei koske yksin karkin syöntiä vaan myös tuota muuta jatkuvaa ruuan mättäämistä.
Mitä pahaa siinä on?
Ostaa sitä ruokaa tarpeeksi.
9/10 naisesta ei tajua miten paljon miehet syö. Mies voi syödä helposti päivässä enemmän kuin nainen viikossa.
No mies on hyvä ja menee kauppaan ja ostaa sitä ruokaa. Mutta kuten ap:n tapauksessa, mies ei halua mitään kun ap kysyy kauppaan mennessään. Ja sitten kuitenkin syö kaiken ja lasten karkit jopa.
Mistä näitä tyyppejä sikiää :D Meillä syödään vain tiettyinä ruoka-aikoina, eikä miehelle tulisi mieleenkään mennä närppimään jääkaapille tai kuiva-ainekaapille aterioiden välissä. (Ei tulisi kyllä mullekaan.)
Me käydään kerran viikossa kaupassa ja päätetään sitä ennen, mitä ruokia laitetaan, eikä todellakaan osteta mitään ekstraa. Tosin närppimistä kai vaikeuttaa sekin, että kaapissa on hyvin harvoin vain valmisruokia, joita voi tuosta vaan napsia suuhun; kaikki pitää ensin "prosessoida" valmiiseen muotoon. Meillä ei myöskään ole herkkuja kaapissa, paitsi viikonlopuksi ostetaan kummallekin oma, yksi "herkku".
Toimisiko teillä sama? Eli siis ostat vaan ruokia, joita ei voi tuosta vaan napsia (nakkeja voi, puolen kilon karjalanpaistilihaa ei voi ;) )?
Lapsiperheessä tosin voi olla vaikeeta (ne lasten rahkat ym välipalat). Hmmm.
Laita mies saman tien kauppaan ostamaan tilalle?
Vierailija kirjoitti:
Mies vastuuseen ruokapuolesta alkuun pariksi viikoksi kokonaan, jonka jälkeen suunnittelette yhdessä ja teette vuoronperään. Mies siis alkuun suunnittelee ja tekee YKSIN. Neuvoja saa jos pyytää, muuten et lusikkaasi soppaan laita (et edes vilkaise ohimennen). Jos ruokaa ei olla tehty, niin menet itse syömään hänen rahoilla. Hän saa handlata yksin tilanteen lasten kanssa (nälkäiset lapset huutaa ja hänen on mentävä niiden kanssa kauppaan plus ruoka).
Jos ei toimi, niin mies ulos. Vaikka mies asuisi yksin, niin olisi hänen kannettava vastuunsa kodista, vaikka kävisi töissä kuinka paljon.
Olen hänelle tätä ehdottanut, jos ymmärtäisi miksi niitä lihoja ei jääkaapista saa napostella, mutta ei suostu. Sanoo että minun pitäisi tehdä netissä se ruokatilaus ja voi käydä hakemassa sen pussin sitten kaupasta, se käy, mutta yritin sanoa ettei se muita mitään, ei hän silti käsitä mitä tarvitaan ruokiin jos suostuu enintään noutamaan tilaamani ruuan. Ja en ala lapsiani nälässä huudattaan, pienin kuitenkin vasta kolmen.
Ei hitto. Mä kirjoitin joskus tänne aloituksen "V*tuttaa kun mies syö kaikki ruoat!!" joka sitten sen yhen pässinpää-äijän toimesta poistettiin.
Ymmärrän sua ap. Mä en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Tietenkään se ahmiminen ei ollut ainoa syy, mutta onhan toi niin käsittämättömän itsekästä mieheltä vedellä kaikkien muiden sapuskat naamariin. Mun ex teki juuri tota, ja nimenomaan niin, että jos kaapissa oli esim. makaronilaatikkoa, voileipäainekset, salaattia, lihapullia, muussia, rahkaa, suklaata ja hedelmiä joista pyysin säästämään sen yhden mansikkarahkan (Hei älä syö sitä mansikkarahkaa, tarvitsen sitä huomenna naapurin Pentin kakun täytteeseen kun lupasin leipoa), niin voit olla satavarma, että se rahka oli kadonnut yöllä kun nukuin.
Moinen toiminta aiheuttaa armotonta v*tutusta. Varsinkin kun miehen ostoksen kaupasta oli sarjaa mikropizzaa, nakkeja, leipää ja kaljaa. Minä tein kaikki ruoat.
Viimeinen niitti oli, kun tein eräänä perjantai-iltana suolaista piirakkaa ja ISON kulhollisen halloumi-salaattia, kun meille oli lauantaina tulossa pari ystävääni pitkästä aikaa kylään. Herätessäni la-aamuna, koko salaattikulho oli tyhjä. Täysin tyhjä. Ja olohoneen lattialla. Pellillisestä piirakkaa oli kadonnut puolet. "Kun ne oli vaan niin hyviä" *lievästi syyllinen virne*Jumalauta mä räjähdin. Että olis pitänyt tietenkin mun lähteä kauppaan hakemaan kaikki ainekset uudelleen ja ryhtyä pilkkomaan kasviksia ja väkertämään piirakkataikinaa kun nimenomaan olin tehnyt kaiken valmiiksi, että ehdin siinä aamupäivällä rauhassa käydä suihkussa, pukea, meikata ja siivoilla vähän ennen vieraiden tuloa. Mulle riitti. Soitin kavereille, selitin tilanteen just niin kun se oli (saatoin käyttää sanoja porsas, ahmatti ja itsekäs sika) ja mentiin sitten ulos syömään. Ilman miestä.
Bonuksena tarinaan, mies oli vedellyt myös koiralle tarkoitetut vanhaksi menneet kinkkusiivut. Näin. Kun mikään ei riitä, syödään perkele KOIRANkin safkat.
Kaksi viikkoa myöhemmin muutin pois. Sieltä se on lähetellyt säännöllisesti viestejä kuinka on ikävä sekä mua että kokkauksiani. Voi voi. Ihan tippa tulee linssiin, eiku. Ihanaa mennä jääkaapille kun tietää mitä siellä on. Vieläkin alkoi nyppimään ja lujaa kun muistelin. Argh.
Konkreettista neuvoa en osaa ap:lle antaa, muuta kuin erilliset jääkaapit. Miehen kaappi vois olla kellarissa. Itseasiassa niin vois se mieskin. Surettaa sekä sun että lasten puolesta. Minkälainen mulkeroisä syö omien lastensa namit? Kuspää se on, anteeksi vaan.
Meillä on teinipoika, joka syö kaiken. Kyllä hänkin on parissa vuodessa oppinut, ettei syö koskaan viimeisiä paloja.
Hänellä on jääkaapissa oma hylly. Siitä saa syödä niin paljon kuin haluaa. Kaiken muun kohdalla saa ottaa vain yhden vanukkaan tms.
Hänen hyllyllään on mehuja, jugurttijuomia, nakkeja, pinaattilettuja ja kaikkea valmisruokaa, mitä milloinkin.