Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Eikai se makeannälkä lähdekkään heti porkkanatikuilla ja terveellisillä välipaloilla jos on tottunut tunkemaan kroppaansa sokeria hullun lailla. Täytyy olla kärsivällinen.. ja sitäpaitsi miksi se makeannälkä täytyy saada tyydytettyä.
Omaan korvaan tuo tilanne vaan kuulostaa todella absurdilta että jostain sokerista jaksaa meuhkata ja laatia jotain sotasuunnitelmia miten sitä saa piiloteltua ja kuka saa ja milloin. Mietitään jo lukollisia kaappeja ja jotain ihme lappuja aikuiselle ihmiselle. Tuohan on kerta kaikkisen naurettavaa. Onko se tosiaan sen vaivan ja murheen väärti se karkki. Tuskin. Kai olen sitten vain pönttö kun en ymmärrä tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Mä ostaisin kokeeksi niin paljon ruokaa että porsas joko halkeaa tai luovuttaa.
N26T kirjoitti:
Eikai se makeannälkä lähdekkään heti porkkanatikuilla ja terveellisillä välipaloilla jos on tottunut tunkemaan kroppaansa sokeria hullun lailla. Täytyy olla kärsivällinen.. ja sitäpaitsi miksi se makeannälkä täytyy saada tyydytettyä.
Omaan korvaan tuo tilanne vaan kuulostaa todella absurdilta että jostain sokerista jaksaa meuhkata ja laatia jotain sotasuunnitelmia miten sitä saa piiloteltua ja kuka saa ja milloin. Mietitään jo lukollisia kaappeja ja jotain ihme lappuja aikuiselle ihmiselle. Tuohan on kerta kaikkisen naurettavaa. Onko se tosiaan sen vaivan ja murheen väärti se karkki. Tuskin. Kai olen sitten vain pönttö kun en ymmärrä tilannetta.
Onko sinun ratkaisusi sitten se, että lapsilta kielletään kaikki karkit ja muu makea? Minun mielestä tuosta ei tule lapsille muuta kuin syömishäiriö, joka näkyy sitten myöhemmin elämässä. Makeaa syödään paljon ja kerralla, ettei joku toinen ehdi syödä niitä.
Pariterapiaan tai ero!!! Ja nopeasti!!!
Vierailija kirjoitti:
N26T kirjoitti:
Eikai se makeannälkä lähdekkään heti porkkanatikuilla ja terveellisillä välipaloilla jos on tottunut tunkemaan kroppaansa sokeria hullun lailla. Täytyy olla kärsivällinen.. ja sitäpaitsi miksi se makeannälkä täytyy saada tyydytettyä.
Omaan korvaan tuo tilanne vaan kuulostaa todella absurdilta että jostain sokerista jaksaa meuhkata ja laatia jotain sotasuunnitelmia miten sitä saa piiloteltua ja kuka saa ja milloin. Mietitään jo lukollisia kaappeja ja jotain ihme lappuja aikuiselle ihmiselle. Tuohan on kerta kaikkisen naurettavaa. Onko se tosiaan sen vaivan ja murheen väärti se karkki. Tuskin. Kai olen sitten vain pönttö kun en ymmärrä tilannetta.
Onko sinun ratkaisusi sitten se, että lapsilta kielletään kaikki karkit ja muu makea? Minun mielestä tuosta ei tule lapsille muuta kuin syömishäiriö, joka näkyy sitten myöhemmin elämässä. Makeaa syödään paljon ja kerralla, ettei joku toinen ehdi syödä niitä.
No itseasiassa onhan niitä muitakin vaihtoehtoja makeannälkään kun se karkki ja rahka. Itse antaisin hedelmiä, mutta kukin tavallaan. Tuossahan opetat että karkki on oikea ratkaisu makeannälän tyydytykseen ja tilanteessasi karkinsyönti on jonkinnäköinen selviytymistaistelu mistä se syömishäiriö ennemminkin tulee.
Jospa kotona olisikin erilaisia hedelmiä ja marjoja minkä makua ne karkit kuitenkin esansseillaan ja e-koodeillaan tavoittelevat. Ehkä mies ei napostelisi niitä niin paljon ja lapsille olisi makea mutta terveellisempi vaihtoehto.
Tietenkin tämä on vain minun mielipiteeni mutta minun lapsuudessani kotona herkuteltiin hedelmillä ja marjoilla. Rannallekkin otettiin kesällä eääksi kukkakaalia ja porkkanaa. Kaupassa äidin kanssa kun kävi saattoi saada yhden pienen patukan joskus kerran kuussa ja sitten oli tietenkin taskurahaa vanhemmiten jos halusi itse jotain käydä hakemassa. Yleensä ostin pussin mandariineja :D
Minulle ei mitään syömishäiriöitä tai ahmimiskohtauksia tästä tullut. Ennemminkin ymmärrys ettei tarvitse itseensä tunkea karkkia ollakseen onnellinen.
Ovatko lapsesi minkä ikäisiä? Voiko heidät päästää itse lähikauppaan ostoksille? Jos antasi rahaa juuri yhteen patukkaan tai jäätelötuuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaa ei ole kun ostaa ruokaa riittävästi. Olen oppinut paljonko meidän perheessä ruokaa menee, ja tankkaan kaapit sen mukaan. Jos haluan vaikka vuohenjuustoa, ostan sitä kilon. Jos mies imuroi siitä 500 g niin silti jää puoli kiloa ruuanlaittoon. Pääsääntöisesti ostan tarpeeseen nähden kolminkertaisen määrän, eipä sitten lopu. Ja jos jotain jää, tehdään niistä jotain muuta.
Jos paistan pihvejä 5-henkiselle perheellemme, paistan niitä noin 15. Mies syö yleensä 6-8 ja meille muille yksi pihvi / henkilö. Ja siinä on varaa jos joku haluaa toisen pihvin.
Mies on 190 cm ja painaa 80 kg, en tiedä mihin mahaan hän syö.Jännä miten tämä ostos- ja ruoanlaittopuoli on niin pääsääntöisesti naisten vastuulla silloinkin, kun mies syö kahdeksankertaisesti muihin nähden.
Meillä sovittu malli. Minä ostan ja teen ruuat, mies siivoaa aina keittiön ruuanlaiton ja syömisen jälkeen. Toimii meillä oikein hyvin. Ja tienaamme yhtä paljon, ja kulut jaetaan tasan. T. tuo pihvinpaistaja
Jos jaatte ruokakulut tasan niin olet melkoinen sponsori miehen mässäilylle. Miehen pitäisi maksaa omansa ja puolet lasten kuluista. Sinun omasi ja puolet lastenkuluista.
No me emme jaa jokaista kulua erikseen, vaikka se tuntuu olevan monilla tapana. Meillä mies maksaa lainat ja minä muut laskut. Ei meidän perheessä kukaan ole sponsori eikä elätti, tämä on perhe, yhteisö, jossa eletään toisiaan kunnioittaen. Rahat käytetään yhteiseen elämiseen.
Ja kyllä raavas mies voi syödä esim. niitä ohuita kanafileepihvejä hyvinkin 8 kpl, aivan normaalia.
Niin ja jos miehesi valittaa, että lihoaa herkuista niin katso ihan mielenkiinnosta käykö itse niitä hakemassa jos et enää osta herkkuja kotiin. Käy lasten kanssa vaikka kauppareissun yhteydessä jätskillä tai osta ne patukat auto/kävelymatkaksi. Kivaa yhteistä aikaa jätskillä on varmaan mukavempikin kun karkkien jemmailu pelko perseessä kotona.
Miehesi saa sitten kotona haravoida kaappeja rauhassa ihmetellen mihin herkut katosivat :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa naisista varmaan nukkuu toinen silmä auki ettei puoliso vaan huijaa taloudessa tai syö mitään jääkaapista. Jos näin on niin se olisi pitänyt käyttää sitä harkintaa ja järkeä puolison valinnassa aikanaan. Tai havahtua tilanteeseen ajoissa ja erota.
N26T kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N26T kirjoitti:
Eikai se makeannälkä lähdekkään heti porkkanatikuilla ja terveellisillä välipaloilla jos on tottunut tunkemaan kroppaansa sokeria hullun lailla. Täytyy olla kärsivällinen.. ja sitäpaitsi miksi se makeannälkä täytyy saada tyydytettyä.
Omaan korvaan tuo tilanne vaan kuulostaa todella absurdilta että jostain sokerista jaksaa meuhkata ja laatia jotain sotasuunnitelmia miten sitä saa piiloteltua ja kuka saa ja milloin. Mietitään jo lukollisia kaappeja ja jotain ihme lappuja aikuiselle ihmiselle. Tuohan on kerta kaikkisen naurettavaa. Onko se tosiaan sen vaivan ja murheen väärti se karkki. Tuskin. Kai olen sitten vain pönttö kun en ymmärrä tilannetta.
Onko sinun ratkaisusi sitten se, että lapsilta kielletään kaikki karkit ja muu makea? Minun mielestä tuosta ei tule lapsille muuta kuin syömishäiriö, joka näkyy sitten myöhemmin elämässä. Makeaa syödään paljon ja kerralla, ettei joku toinen ehdi syödä niitä.
No itseasiassa onhan niitä muitakin vaihtoehtoja makeannälkään kun se karkki ja rahka. Itse antaisin hedelmiä, mutta kukin tavallaan. Tuossahan opetat että karkki on oikea ratkaisu makeannälän tyydytykseen ja tilanteessasi karkinsyönti on jonkinnäköinen selviytymistaistelu mistä se syömishäiriö ennemminkin tulee.
Jospa kotona olisikin erilaisia hedelmiä ja marjoja minkä makua ne karkit kuitenkin esansseillaan ja e-koodeillaan tavoittelevat. Ehkä mies ei napostelisi niitä niin paljon ja lapsille olisi makea mutta terveellisempi vaihtoehto.
Tietenkin tämä on vain minun mielipiteeni mutta minun lapsuudessani kotona herkuteltiin hedelmillä ja marjoilla. Rannallekkin otettiin kesällä eääksi kukkakaalia ja porkkanaa. Kaupassa äidin kanssa kun kävi saattoi saada yhden pienen patukan joskus kerran kuussa ja sitten oli tietenkin taskurahaa vanhemmiten jos halusi itse jotain käydä hakemassa. Yleensä ostin pussin mandariineja :D
Minulle ei mitään syömishäiriöitä tai ahmimiskohtauksia tästä tullut. Ennemminkin ymmärrys ettei tarvitse itseensä tunkea karkkia ollakseen onnellinen.Ovatko lapsesi minkä ikäisiä? Voiko heidät päästää itse lähikauppaan ostoksille? Jos antasi rahaa juuri yhteen patukkaan tai jäätelötuuttiin.
Kyllä voi päästää lähikauppaan, lapset ovat samaa ikäluokkaa sinun kanssa. Onko sinulla lapsia?
Lapsia voi varjella karkeilta jonkin verran, mutta kun ympärillä on toisin ajattelevia aikuisia ja kavereita, ei lasta voi vahtia koko aikaa. Lapset saivat karkkipäivänä karkkia eikä iskä syönyt niitä heti kun silmä vältti. Meillä karameilleihin oli normaali suhtautuminen. Nykyään kumpikaan ei syö enää makeisia.
Aloittajan tilanne on ihan toinen, kun vanhempi syö lasten karkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostaa ainoastaan niitä kahden lusikallisen jugurtteja kaappiin?
Esimerkiksi Lidlissä on puolen litran vanukkaita, vaniljaa ja suklaata, osta niitä kaappiin. Tuskin ahmattimies viitsii räplätä piiperovanukasta auki kun vieressä on kunnon purkki.
Kun vetää kerralla puoli litraa makeaa vanukasta tai vahvaa jugurttia, niin avot.Tavallistakin jugurttia on isoissa purkeissa. Osta litran purkki tai pari.
Jos on pelkästään pikkupurkkeja niin tottakai sitten mies ottaa sen pikkupurkin.Lauantaimakkara on halpaa, sitä voi ostaa vaikka kilon paketin siivuina tai pötkönä. Miehet yleensä tykkää lauantaimakkarasta.
Sinistä lenkkiä muutama paketti jne.En usko, että mies on pohjaton. Miehenkokoisia juttuja miehelle riittävästi niin jää lasten herkut rauhaan.
No miehet sitten ostamaan niitä miehenkokoisia juttuja niin ei tarvitse lasten herkkuja syödä. Kai aikuinen ihminen osaa itse kantaa vastuun siitä, että saa tarpeeksi ruokaa.
Siis miten lihava se mies on? Miten teillä riittää rahat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn ihan mielelläni kaupassa jos mies on taas jossain inhoamassani asiassa aktiivinen.
Ei se mitenkään naista alenna, vaikka täällä niin annetaan ymmärtää.
Ei minun kunniaani naisena nosta esimerkiksi joku tapetoiminen, osaisin sen varmaan jos pakko olisi, mutta ihan mielelläni kälyn sinä aikana kaupassa ja laitan ruokaa kuin sählään ja tuskastun sellaiseen työhön josta en pidä.En yhtään tykkää niinsanotuista miesten töistä, en pikkutarkkuutta vaativista asioista jne.
Miksi tasa-arvon nimissä pakottaisi niihin itseni ja vastaavasti miehen niihin hommiin joita hän inhoaa tai ei oikein osaa?Meillä tämä toimii hyvin, vaatii vaan kommunikointitaitoja ja toisen ihmisen ymmärtämistä, vaikeita useimmille täällä.
En ajattele yhtään, että naista mitenkään alentaisi vaikka hoitaa ruokatalous. Ketään ei tarvitse pakottaa mihinkään, mitä ei halua tehdä tai mitä ei osaa.
Ärsyttää vain se, miten "kaikille" tuntuu olevan itsestäänselvää, että nainen hoitaa sen, ja etenkin se, miten kaikki neuvot (ap:n tapaukseen liittymättömään) ongelmaan, ettei mies saa tarpeeksi ruokaa, keskittyvät siihen, että naisen on ratkaistava ongelma. Eikä miehen, joka syö lapsen ruoat, oleteta mitenkään osallistuvan ongelmanratkaisuun.
Itse olen nähnyt ainakin kahdessa tai kolmessa Suomalaisessa kirjakaupassa semmoisia ihan kirjan näköisiä lahjalaatikoita (aivan ihanan näköisiä, ostin itselle ja kaverin lahjaan) jotka menevät ihan kirjasta, joten, jos löytäisit semmoset, niin sinne kaikki lasten herkut + omat, ja sitten vaan johonkin kirjahyllyyn tai lasten laatikkoon. Älkääkä missään nimessä antako sen nähdä niitä. Se toimii, kun ei meinannut mun iskä tai veli tajuta niiden olevan lahjalaatikoita, mietti että mitäs kirjoja nuo on, Ootko alkanut kirjottaa päiväkirjaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn ihan mielelläni kaupassa jos mies on taas jossain inhoamassani asiassa aktiivinen.
Ei se mitenkään naista alenna, vaikka täällä niin annetaan ymmärtää.
Ei minun kunniaani naisena nosta esimerkiksi joku tapetoiminen, osaisin sen varmaan jos pakko olisi, mutta ihan mielelläni kälyn sinä aikana kaupassa ja laitan ruokaa kuin sählään ja tuskastun sellaiseen työhön josta en pidä.En yhtään tykkää niinsanotuista miesten töistä, en pikkutarkkuutta vaativista asioista jne.
Miksi tasa-arvon nimissä pakottaisi niihin itseni ja vastaavasti miehen niihin hommiin joita hän inhoaa tai ei oikein osaa?Meillä tämä toimii hyvin, vaatii vaan kommunikointitaitoja ja toisen ihmisen ymmärtämistä, vaikeita useimmille täällä.
En ajattele yhtään, että naista mitenkään alentaisi vaikka hoitaa ruokatalous. Ketään ei tarvitse pakottaa mihinkään, mitä ei halua tehdä tai mitä ei osaa.
Ärsyttää vain se, miten "kaikille" tuntuu olevan itsestäänselvää, että nainen hoitaa sen, ja etenkin se, miten kaikki neuvot (ap:n tapaukseen liittymättömään) ongelmaan, ettei mies saa tarpeeksi ruokaa, keskittyvät siihen, että naisen on ratkaistava ongelma. Eikä miehen, joka syö lapsen ruoat, oleteta mitenkään osallistuvan ongelmanratkaisuun.
Sinä vaan et ole vielä oppinut sitä asiaa mikä on ratkaiseva oivallus ihmisen elämässä. Toista ihmistä ei voi muuttaa, vain itsensä voi muuttaa.
Et sinä voi pakottaa sitä miestä muuttumaan, hänen on itsensä haluttava muuttua. Voit keskustella ja antaa ajattelemisen aihetta mutta et voi muuttaa miestä. Voit vain joko hyväksyä tai ottaa etäisyyttä. Se on sinun vaikutusvaltaasi piirissä, ei muu. Tahtomalla ei tilanne muutu, se muuttuu tekemällä. Einstein totesi aikanaan, että on tyhmyyttä tehdä asiat samalla tavalla ja odottaa erilaisia tuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostaa ainoastaan niitä kahden lusikallisen jugurtteja kaappiin?
Esimerkiksi Lidlissä on puolen litran vanukkaita, vaniljaa ja suklaata, osta niitä kaappiin. Tuskin ahmattimies viitsii räplätä piiperovanukasta auki kun vieressä on kunnon purkki.
Kun vetää kerralla puoli litraa makeaa vanukasta tai vahvaa jugurttia, niin avot.Tavallistakin jugurttia on isoissa purkeissa. Osta litran purkki tai pari.
Jos on pelkästään pikkupurkkeja niin tottakai sitten mies ottaa sen pikkupurkin.Lauantaimakkara on halpaa, sitä voi ostaa vaikka kilon paketin siivuina tai pötkönä. Miehet yleensä tykkää lauantaimakkarasta.
Sinistä lenkkiä muutama paketti jne.En usko, että mies on pohjaton. Miehenkokoisia juttuja miehelle riittävästi niin jää lasten herkut rauhaan.
No miehet sitten ostamaan niitä miehenkokoisia juttuja niin ei tarvitse lasten herkkuja syödä. Kai aikuinen ihminen osaa itse kantaa vastuun siitä, että saa tarpeeksi ruokaa.
Jos käy kaupassa pari kertaa viikossa, niin nelihenkiselle perheelle tulee tuostakin paljon ostettavaa. Miehelle tekee ihan hyvää kantaa niistä osansa.
Ei perhe-elämä mitään hauskaa olekaan jos on tyhmä puoliso. Ja ihan hirveä ajatus jos olisi lapsiakin. Lapset ovat rahareikä ja vielä aukovat päätään.
Sitten on sietämätöntä kuunnella sitä aivotonta länkytystä. Ja elämä menee palasix jostain kärpäzenpazkasta. Siiz tarkoitan nyt tyhmää puolisoa. Ja teinejä, huokaus. Jos olisin tein-ikäisten äiti ja tyhmän miehen puoliso niin yhteisellä automatkalla pysähdyttäisiin huoltoasemalle ja hups unohdin jotain autoon, kaasuttaisin autolla pakoon niin kauas kuin rahat riittää. Ja hups, unohtaisin perheen huoltsikalle. Ihan hyvällä omatunnolla.
Alue: Aihe vapaa
Pariterapiaan ja ravitsemusterapiaan, mars mars......
Lapsethan tuossa vain kärsivät....
Tai erotkaa!!!!