Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Miksi te olette tuollaisten läskien suursyömäreiden kanssa? Ja vielä lisääntyneetkin? 😨😨
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nähnyt ainakin kahdessa tai kolmessa Suomalaisessa kirjakaupassa semmoisia ihan kirjan näköisiä lahjalaatikoita (aivan ihanan näköisiä, ostin itselle ja kaverin lahjaan) jotka menevät ihan kirjasta, joten, jos löytäisit semmoset, niin sinne kaikki lasten herkut + omat, ja sitten vaan johonkin kirjahyllyyn tai lasten laatikkoon. Älkääkä missään nimessä antako sen nähdä niitä. Se toimii, kun ei meinannut mun iskä tai veli tajuta niiden olevan lahjalaatikoita, mietti että mitäs kirjoja nuo on, Ootko alkanut kirjottaa päiväkirjaa tms.
Ja siinä kehittyykin lapsille terve suhde naposteluun, kun karkit pitää piilottaa mitä ovelimmin tavoin.
Ja btw tuohon ap:n kertomukseen, itse olisin käynyt repimässä mieheltä ne lapsen karkit.
Ai repimässä? Ja varmaan kaivelemassa ne karkit etusormellasi pois miehen poskesta. Poskista kiinni ja sormi miehen kurkkuun. Way to go girl.
Esimerkiksi ärähtämässä, että nyt jumalauta ne lapsen namit tänne ja heti. En todellakaan katsoisi vierestä tuollaista lapseen kohdistettua kiusantekoa.
Niin? Jos se äijä on käynyt napsimassa lapsen karkkipusseista nameja ja tunkee ne hamsterin poskiinsa niin sinä menet siihen ärähtelemään, että nyt jumalauta ne lapsen namit tänne ja heti? Siis sylkemällä tai oksentamalla namit pois miehen poskista? En kyllä pystyisi tuohon, syöttämään lapselleni toisen suussa olleita karkkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies urheilee paljon ja se vaikuttaa hänen ruokaansa. Hän käy salilla, harrastaa jääkiekkoa, säbää, mutta myös pyöräilee, hiihtää, juoksee ja sitten miesporukassa lihasten huoltoliikuntaa kuntosalin tunneilla. Mies tulee kotiin viikolla vähän ennen kuin lapset menevät nukkumaan ja se hetki on pyhitetty lapsille. Lauantait ovat taas minun kuntopäiviä, mies on silloin lasten kanssa kun minä käyn jumpalla ystäväni kanssa.
Minunkin mieheni syö paljon mutta hän käy itse kaupassa, ostaa omat ruokansa ja valmistaa myös itse ruokansa. Hän syö 5-7 kertaa päivässä, 3-4 tunnin välein, paljon enemmän kuin me lasten kanssa. Mies syö hedelmiä, marjoja, täysjyvää, lihaa, kanaa, kalaa pari kertaa viikossa, tuoreita vihanneksia, kananmunaa, viiliä, jogurttia, rahkaa, raejuustoa.
Minun on helpompi miettiä mitä syödään lasten kanssa ja ruoka riittää aina pariksi päiväksi kun mies hoitaa oman ruokansa. Yleensä meillä on aamulla puuro tai muroja ja sitten lapset syövät päiväkodissa, minä teen eväät töihin. Illalla käydään lasten kanssa kaupassa ja tehdään jotain helppoa, lapset tykkää makaronilaatikosta tai spagetista, sitten uunimakkara ja ranut kelpaa aina. Jauheliharuuat on lasten suosikkeja, tehdään yhdessä vaikka hampurilaisia ketsupilla ja tomaatilla. Mies ei todellakaan ota jääkaapista lasten jugurtteja tai vanukkaita, hänellä on omansa. Lasten karkkit ja limsat saa olla rauhassa, mies tekee omat smoothiensa, ei syö karkkia, korkeintaan raakasuklaata. Minä leivon sunnuntaina aina pullaa, lapset tykkää ihan tavallisista korvapuusteista. Mies syö ehkä yhden korvapuustin viikonloppuna ja meille jää sitten lasten kanssa pellillinen puusteja.
En käsitä miten jotkut miehet voivat syödä lastensa ruokia, meillä mies hoitaa omat ruokansa ja kauppareissunsa ja me lasten kanssa omamme.
Mutta siis tuossakin tapauksessa mies elää aivan omaa elämäänsä ja tekee omat ruokansa, hänelle ei mitenkään kuulu esim. lasten ruoat????
Onko toi joku perhe?
Kyllä me olemme ihan oikea perhe! Sanoinhan, että mies tulee joka ilta kotiin, että ehtii näkemään lapset ennen heidän nukkumaan menoa. Ja lauantaipäivät mies huolehtii lasten päiväruokailun kun minä olen jumpalla.
Me molemmat käymme työssä ja meillä on omat rahamme. Koska mies urheilee niin paljon niin hänellä menee 500-600 euroa kuussa ruokaan ja meillä lasten kanssa vain joku 200-300 euroa kuussa niin ei ole mitään järkeä minun kannaltani pitää yhteistä tiliä ruokaan tai edes laittaa ruokaa kuin ehkä viikonloppuisin. Mutta ollaan siis yhdessä päätetty näin.
Mies on sitä paitsi nirso ruualle, lapset tykkäävät valmislaatikoista esim. makaronilaatikko ja lihaperunasoselaatikko ja sitten vaaleista karjalanpiirakoista ja pikkukinkkupitsoista, ne on helppo nopeasti vain lämmittää illalla mutta mies ei niitä syö. Minusta tämä on paljon parempi systeemi ettei minun tarvitse ainakaan miettiä onko lapsille ruokaa vai onko jääkaappi tyhjä!!!
Teidän arki kuulostaa kauhealta! Voin vaan kuvitella sen kiireen ja paineen,jonka keskellä elätte. Itse laitan ruokaa ja harrastan liikuntaa yhdessä lasteni kanssa. Lasten läsnäolo on tärkeämpää,kuin huippu kunnon tavoittelu. Mutta jokainen tyylillään tietty... :)
Piti sitten tulla ketjuun pätemään ja piikittelemään kirkkain silmin mutta varsinaiseen aiheeseen sinulla ei ollut mitään kommentoitavaa? Läsnäolo on usein se veruke, mihin helposti vedotaan kun liikunta ei niin hirveästi itse asiassa kiinnostelekaan. Jokainen tyylillään tietty :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nähnyt ainakin kahdessa tai kolmessa Suomalaisessa kirjakaupassa semmoisia ihan kirjan näköisiä lahjalaatikoita (aivan ihanan näköisiä, ostin itselle ja kaverin lahjaan) jotka menevät ihan kirjasta, joten, jos löytäisit semmoset, niin sinne kaikki lasten herkut + omat, ja sitten vaan johonkin kirjahyllyyn tai lasten laatikkoon. Älkääkä missään nimessä antako sen nähdä niitä. Se toimii, kun ei meinannut mun iskä tai veli tajuta niiden olevan lahjalaatikoita, mietti että mitäs kirjoja nuo on, Ootko alkanut kirjottaa päiväkirjaa tms.
Ja siinä kehittyykin lapsille terve suhde naposteluun, kun karkit pitää piilottaa mitä ovelimmin tavoin.
Ja btw tuohon ap:n kertomukseen, itse olisin käynyt repimässä mieheltä ne lapsen karkit.
Ai repimässä? Ja varmaan kaivelemassa ne karkit etusormellasi pois miehen poskesta. Poskista kiinni ja sormi miehen kurkkuun. Way to go girl.
Esimerkiksi ärähtämässä, että nyt jumalauta ne lapsen namit tänne ja heti. En todellakaan katsoisi vierestä tuollaista lapseen kohdistettua kiusantekoa.
Niin? Jos se äijä on käynyt napsimassa lapsen karkkipusseista nameja ja tunkee ne hamsterin poskiinsa niin sinä menet siihen ärähtelemään, että nyt jumalauta ne lapsen namit tänne ja heti? Siis sylkemällä tai oksentamalla namit pois miehen poskista? En kyllä pystyisi tuohon, syöttämään lapselleni toisen suussa olleita karkkeja.
No on nopea mies jos nanosekunnissa kerkeää koko pussin kippaamaan suuhun!
Ja vaikkei ehtisi ajoissa, niin edes lapselle tulee tunne, että häntä puolustetaan eikä seistä tumput suorana vain katsomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nähnyt ainakin kahdessa tai kolmessa Suomalaisessa kirjakaupassa semmoisia ihan kirjan näköisiä lahjalaatikoita (aivan ihanan näköisiä, ostin itselle ja kaverin lahjaan) jotka menevät ihan kirjasta, joten, jos löytäisit semmoset, niin sinne kaikki lasten herkut + omat, ja sitten vaan johonkin kirjahyllyyn tai lasten laatikkoon. Älkääkä missään nimessä antako sen nähdä niitä. Se toimii, kun ei meinannut mun iskä tai veli tajuta niiden olevan lahjalaatikoita, mietti että mitäs kirjoja nuo on, Ootko alkanut kirjottaa päiväkirjaa tms.
Ja siinä kehittyykin lapsille terve suhde naposteluun, kun karkit pitää piilottaa mitä ovelimmin tavoin.
Ja btw tuohon ap:n kertomukseen, itse olisin käynyt repimässä mieheltä ne lapsen karkit.
Ai repimässä? Ja varmaan kaivelemassa ne karkit etusormellasi pois miehen poskesta. Poskista kiinni ja sormi miehen kurkkuun. Way to go girl.
Esimerkiksi ärähtämässä, että nyt jumalauta ne lapsen namit tänne ja heti. En todellakaan katsoisi vierestä tuollaista lapseen kohdistettua kiusantekoa.
Niin? Jos se äijä on käynyt napsimassa lapsen karkkipusseista nameja ja tunkee ne hamsterin poskiinsa niin sinä menet siihen ärähtelemään, että nyt jumalauta ne lapsen namit tänne ja heti? Siis sylkemällä tai oksentamalla namit pois miehen poskista? En kyllä pystyisi tuohon, syöttämään lapselleni toisen suussa olleita karkkeja.
No on nopea mies jos nanosekunnissa kerkeää koko pussin kippaamaan suuhun!
Ja vaikkei ehtisi ajoissa, niin edes lapselle tulee tunne, että häntä puolustetaan eikä seistä tumput suorana vain katsomassa.
Ota aikaa kauanko kestää napata karkkipussista kourallinen karkkia ja ahmia se, ap:n miehellä joku 10-15 sekkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jo kyllästynyt näihin kommentteihin ap? Haluatko kertoa, mitä kuuluu? Olet mielessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kerran suhteen alkuvaiheessa söi meidän jääkaapista tofut ja pakkasesta raakasuklaat. Tässä vaiheessa oli siis miehellä jo avaimet meille, mutta omakin asunto vielä.
No, ensinnäkin todellakin suutuin ja en todellakaan peitellyt miehen tekoa lapselta (tai myöhemmin muiltakaan). Laitoin miehen hakemaan meille kiinalaista ja sillä aikaa kun me söimme lapsen kanssa niin hän oli hakemassa uudet tofut kaappiin.
Sitten illemmalla vasta huomasin, että raakasuklaat oli vedellyt naamaan. Pidin lyhyen palopuheen siitä, miten tosiaan itse ne suklaat tein ja miten olin ajatellut ne ihan vaan itselleni. Ja passitin miehen kotiinsa pariksi yöksi.
Ikinä ei ole syönyt enää mitään mitä ei saisi kaapista. Nykyään ollaan jo pitkään asuttu yhdessä ja mies tekee valtaosan ruokaostoksista ja osaa ostaa naposteltavaa jemmaan, koko perheelle.
Ja nykyään jo nauretaan koko hommalle... :)Aika skitsoa. Jos mies syö tofun ja suklaan niin olisi ollut fiksua, että ensin syödään yhdessä miehen korvaukseksi hakema kiinalainen ruoka. Sitten mies voi hakea tilalle tofua. Missään vaiheessa ei kannata suuttua vaan pyytää korjaamaan tilanne. Samoin suklaa tilalle, ihan turhia nuo palopuheet. Sähän idiootti rankaiset miestä kuin koiraa, eristät laumasta, ihan skitsoa, kamalaa.
Ikinä ei mies uskalla ottaa kotonaan jääkaapista mitään, hieno homma. Hyvin koulutettu koira. Ja nykyään te nauratte koko hommalle vapautuneesti hah hah hah hah hah miehen nauru se vasta vapautunutta onkin. Ihan käsittämättömiä kuvioita teillä, valtataistelua ja sitä pidätte vielä terveenä ilmiönä, kehutte oikein, että näin meillä.
No kylläpä nyt dramaattiseksi aloit.
Kun mies tietää, että kotiin on tulossa nälkäinen lapsi ja hänen äiti, silloin ei syödä jääkaapista sitä sen hetken ainoaa "pääraaka-ainetta", varsinkin kun on jo tieto korvan takana, että olen tekemässä tofusta ruokaa (meille kaikille).Ja niiden suklaiden kanssa sama homma, niistä näki kilsan päähän, että ovat käsin tehtyjä ja palaakaan ei ollut kukaan muu maistanut. Ihan viimeistä murua myöten kaikki syöty. Että kyllä suutuin.
Kyllä mies jääkaapilla edelleen ravaa, mutta ei syö (kaikkia) koko perheelle, lapselle tai minulle tarkoitettuja ruokia/herkkuja. Osaa ihan itse ostaa jos jotain omaa haluaa, hänhän se muutenkin ostaa lähes kaikki ruoat. Omasta halustaan.
Kyllä hän joskus on vahingossa syönyt jotain mikä olisi esim lapselle tai ruokaan laitettavaksi tarkoitettua, mutta harvemmin kun yhdessä/vuorotellen ruokia tehdään niin on aika perillä siitä mikä on mihinkin tarkoitukseen. Jos ei tiedä niin kysyy ensin, "onks nää mihin tää kookoskermat".. ja jos joku on vahingossa syöty ja jos ei korvaavaa tuotetta ole kaapeissa niin sitten on kauppareissu edessä.
Onko sinun vaikea uskoa, että miehet ovat myös älykkäitä ihmisiä, että heiltä voi vaatia samoja käytöstapoja kuin muiltakin? Ja, että miehetkin kykenevät ajattelemaan koko perheen etua, myös nälkäisenä?
Minäkin ihmettelin tätä sinun rangaistusjuttua, mies syö tofun ja suklaan, saa raivot, hakee teille kiinalaista, vieläkään ei kelpaa, lähtee hakemaan tofua, saa taas raivot suklaasta ja passitetaan kotiinsa pariksi päiväksi. En kutsu tuota aikuismaiseksi rakentavaksi keskusteluksi vaan nujertamiseksi.
Minä en epäile miehesi älykkyyttä vaan sinun itsesi oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta.
Ei tässä kukaan ole raivonnut missään vaiheessa. Suuttunut kylläkin, mutta ei meillä raivota.
Mietippä tilannetta, jossa olet jo edellisenä päivänä alkanut haaveilemaan lempiruoastasi . Kerrot myös miehellesi sen, kuinka paljon sinun tekee mieli sitä tiettyä ruokaa ja kuinka odotat innolla, että pääset töistä kotiin tekemään sitä. Hehkutat ja fiilistelet.Kotona sitten odottaa miehesi, maha pyöreänä, ruoan tuoksu... ja kun iloisena kysyt, että mitä laitoit (meille), niin jo kysyessä huomaat, ettei jäljellä ole kun likainen tyhjä pannu... kyllä se hieman sieppaa. Se ajattelemattomuus, ettei ottanut muita huomioon, vaikka keskusteluakin oli asiasta käyty ja tiesi kyllä, että lapsi odottaa ruokaa pian - ja minä myös.
Mies lähti hakemaan lisää tofua, jotta voin seuraavana päivänä tehdä sitä ruokaa ja ei itse syönyt kiinalaista, koska oli täynnä!
Lapselle kerron ja opastan miten kuuluu käyttäytyä. Aikuisen miehen oletan jo osaavan nämä asiat.
Suuttuminen on ihan luonnollinen tunnetila ja tunnereaktio. Ei sitä tarvitse sen enempää suurennella kuin vähätelläkkään. Meillä tunteet näytetään, oli ne surua, iloa, pettymystä, suuttumusta jne. Raivota ei ole silti kertaakaan tarvinnut.
"No, ensinnäkin todellakin suutuin ja en todellakaan peitellyt miehen tekoa lapselta (tai myöhemmin muiltakaan). Laitoin miehen hakemaan meille kiinalaista ja sillä aikaa kun me söimme lapsen kanssa niin hän oli hakemassa uudet tofut kaappiin.
Sitten illemmalla vasta huomasin, että raakasuklaat oli vedellyt naamaan. Pidin lyhyen palopuheen siitä, miten tosiaan itse ne suklaat tein ja miten olin ajatellut ne ihan vaan itselleni. Ja passitin miehen kotiinsa pariksi yöksi."Miten meni niinku omasta mielestä? Suutuit, kerroit miehen mokan lapsen lisäksi muille ihmisille, mies hakee tuplahyvityksenä ensin kiinalaista ja sitten vielä tofua, palkintona uudet läksytykset suklaasta, ja porttikielto kotiinne pari kolme päivää. Aha, tässä kodissa näytetään vapaasti tunteet ja annetaan ilolla hylkäämiskokemukset. No, turha väitellä. Sinä olet kohtuuden ystävä, selvästikin. Kannattaa ehkä miettiä minkä viestin välität hieman uhkaavalla käytökselläsi ja millaisen luottamuksen rakennat parisuhteeseesi.
Kaikella kunnioituksella, miten sinä koet niin henkilökohtaiseksi asiaksi alkaa paapoa miestäni ja alkaa määrittelemään minun luonnettani ja parisuhdettani? Kieltämättä jotenkin säälittävää.
Minun miehelläni on hyvä ja vakaa asema meidän perheessämme, suhteen alussa vielä ei ollut. Hän ei ole sellainen ihminen, joka sinun huoltasi tai sääliäsi kaipaisi. Ihan pärjäävä yksilö.
Edelleen vähättelet mieheni älykkyyttä epäilemällä minua tai minun kelpoisuutta parisuhteessa. Ihme nettipsykologeja liikkeellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot miehellesi kunnolla ja kauppaan hakemaan samat.
En ymmärrä sitä, että kun joku kertoo joistain asioista niin tänne tullaan kertomaan oma näkemys ihan hyvällä tarkotuksella ja m sitten tänne tulee ne kaikki Draama Queenit sun muut riitelemään ja puolet ainakin tästä tekstistä on riitelyä. Se on harmillista. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kerran suhteen alkuvaiheessa söi meidän jääkaapista tofut ja pakkasesta raakasuklaat. Tässä vaiheessa oli siis miehellä jo avaimet meille, mutta omakin asunto vielä.
No, ensinnäkin todellakin suutuin ja en todellakaan peitellyt miehen tekoa lapselta (tai myöhemmin muiltakaan). Laitoin miehen hakemaan meille kiinalaista ja sillä aikaa kun me söimme lapsen kanssa niin hän oli hakemassa uudet tofut kaappiin.
Sitten illemmalla vasta huomasin, että raakasuklaat oli vedellyt naamaan. Pidin lyhyen palopuheen siitä, miten tosiaan itse ne suklaat tein ja miten olin ajatellut ne ihan vaan itselleni. Ja passitin miehen kotiinsa pariksi yöksi.
Ikinä ei ole syönyt enää mitään mitä ei saisi kaapista. Nykyään ollaan jo pitkään asuttu yhdessä ja mies tekee valtaosan ruokaostoksista ja osaa ostaa naposteltavaa jemmaan, koko perheelle.
Ja nykyään jo nauretaan koko hommalle... :)Aika skitsoa. Jos mies syö tofun ja suklaan niin olisi ollut fiksua, että ensin syödään yhdessä miehen korvaukseksi hakema kiinalainen ruoka. Sitten mies voi hakea tilalle tofua. Missään vaiheessa ei kannata suuttua vaan pyytää korjaamaan tilanne. Samoin suklaa tilalle, ihan turhia nuo palopuheet. Sähän idiootti rankaiset miestä kuin koiraa, eristät laumasta, ihan skitsoa, kamalaa.
Ikinä ei mies uskalla ottaa kotonaan jääkaapista mitään, hieno homma. Hyvin koulutettu koira. Ja nykyään te nauratte koko hommalle vapautuneesti hah hah hah hah hah miehen nauru se vasta vapautunutta onkin. Ihan käsittämättömiä kuvioita teillä, valtataistelua ja sitä pidätte vielä terveenä ilmiönä, kehutte oikein, että näin meillä.
No kylläpä nyt dramaattiseksi aloit.
Kun mies tietää, että kotiin on tulossa nälkäinen lapsi ja hänen äiti, silloin ei syödä jääkaapista sitä sen hetken ainoaa "pääraaka-ainetta", varsinkin kun on jo tieto korvan takana, että olen tekemässä tofusta ruokaa (meille kaikille).Ja niiden suklaiden kanssa sama homma, niistä näki kilsan päähän, että ovat käsin tehtyjä ja palaakaan ei ollut kukaan muu maistanut. Ihan viimeistä murua myöten kaikki syöty. Että kyllä suutuin.
Kyllä mies jääkaapilla edelleen ravaa, mutta ei syö (kaikkia) koko perheelle, lapselle tai minulle tarkoitettuja ruokia/herkkuja. Osaa ihan itse ostaa jos jotain omaa haluaa, hänhän se muutenkin ostaa lähes kaikki ruoat. Omasta halustaan.
Kyllä hän joskus on vahingossa syönyt jotain mikä olisi esim lapselle tai ruokaan laitettavaksi tarkoitettua, mutta harvemmin kun yhdessä/vuorotellen ruokia tehdään niin on aika perillä siitä mikä on mihinkin tarkoitukseen. Jos ei tiedä niin kysyy ensin, "onks nää mihin tää kookoskermat".. ja jos joku on vahingossa syöty ja jos ei korvaavaa tuotetta ole kaapeissa niin sitten on kauppareissu edessä.
Onko sinun vaikea uskoa, että miehet ovat myös älykkäitä ihmisiä, että heiltä voi vaatia samoja käytöstapoja kuin muiltakin? Ja, että miehetkin kykenevät ajattelemaan koko perheen etua, myös nälkäisenä?
Minäkin ihmettelin tätä sinun rangaistusjuttua, mies syö tofun ja suklaan, saa raivot, hakee teille kiinalaista, vieläkään ei kelpaa, lähtee hakemaan tofua, saa taas raivot suklaasta ja passitetaan kotiinsa pariksi päiväksi. En kutsu tuota aikuismaiseksi rakentavaksi keskusteluksi vaan nujertamiseksi.
Minä en epäile miehesi älykkyyttä vaan sinun itsesi oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta.
Ei tässä kukaan ole raivonnut missään vaiheessa. Suuttunut kylläkin, mutta ei meillä raivota.
Mietippä tilannetta, jossa olet jo edellisenä päivänä alkanut haaveilemaan lempiruoastasi . Kerrot myös miehellesi sen, kuinka paljon sinun tekee mieli sitä tiettyä ruokaa ja kuinka odotat innolla, että pääset töistä kotiin tekemään sitä. Hehkutat ja fiilistelet.Kotona sitten odottaa miehesi, maha pyöreänä, ruoan tuoksu... ja kun iloisena kysyt, että mitä laitoit (meille), niin jo kysyessä huomaat, ettei jäljellä ole kun likainen tyhjä pannu... kyllä se hieman sieppaa. Se ajattelemattomuus, ettei ottanut muita huomioon, vaikka keskusteluakin oli asiasta käyty ja tiesi kyllä, että lapsi odottaa ruokaa pian - ja minä myös.
Mies lähti hakemaan lisää tofua, jotta voin seuraavana päivänä tehdä sitä ruokaa ja ei itse syönyt kiinalaista, koska oli täynnä!
Lapselle kerron ja opastan miten kuuluu käyttäytyä. Aikuisen miehen oletan jo osaavan nämä asiat.
Suuttuminen on ihan luonnollinen tunnetila ja tunnereaktio. Ei sitä tarvitse sen enempää suurennella kuin vähätelläkkään. Meillä tunteet näytetään, oli ne surua, iloa, pettymystä, suuttumusta jne. Raivota ei ole silti kertaakaan tarvinnut.
"No, ensinnäkin todellakin suutuin ja en todellakaan peitellyt miehen tekoa lapselta (tai myöhemmin muiltakaan). Laitoin miehen hakemaan meille kiinalaista ja sillä aikaa kun me söimme lapsen kanssa niin hän oli hakemassa uudet tofut kaappiin.
Sitten illemmalla vasta huomasin, että raakasuklaat oli vedellyt naamaan. Pidin lyhyen palopuheen siitä, miten tosiaan itse ne suklaat tein ja miten olin ajatellut ne ihan vaan itselleni. Ja passitin miehen kotiinsa pariksi yöksi."Miten meni niinku omasta mielestä? Suutuit, kerroit miehen mokan lapsen lisäksi muille ihmisille, mies hakee tuplahyvityksenä ensin kiinalaista ja sitten vielä tofua, palkintona uudet läksytykset suklaasta, ja porttikielto kotiinne pari kolme päivää. Aha, tässä kodissa näytetään vapaasti tunteet ja annetaan ilolla hylkäämiskokemukset. No, turha väitellä. Sinä olet kohtuuden ystävä, selvästikin. Kannattaa ehkä miettiä minkä viestin välität hieman uhkaavalla käytökselläsi ja millaisen luottamuksen rakennat parisuhteeseesi.
Kaikella kunnioituksella, miten sinä koet niin henkilökohtaiseksi asiaksi alkaa paapoa miestäni ja alkaa määrittelemään minun luonnettani ja parisuhdettani? Kieltämättä jotenkin säälittävää.
Minun miehelläni on hyvä ja vakaa asema meidän perheessämme, suhteen alussa vielä ei ollut. Hän ei ole sellainen ihminen, joka sinun huoltasi tai sääliäsi kaipaisi. Ihan pärjäävä yksilö.
Edelleen vähättelet mieheni älykkyyttä epäilemällä minua tai minun kelpoisuutta parisuhteessa. Ihme nettipsykologeja liikkeellä...
Kyseenalaistin sinun oikeudenmukaisuutesi (oikeus ja kohtuus) kuvailemassasi tilanteessa niin on kuvaavaa, että sinä käsität reiluuden peräänkuuluttamisen parisuhteessa olevan juuri sinun miehesi paapomista, hänen älykkyytensä aliarvostamista, huolenpitoa ja sääliä. No ei nyt niinkään..
En minä pitänyt juttuasi hauskana. Tulee fiilis, että on ihan ok kyykyttää parisuhteessa toista ihmistä ja rangaista jos hän menee syömään jotain ruokaa mikä ei ole hänen syötäväksi tarkoitettu. Luulisi siihen riitttävän vain nätisti sanominen ja pyyntö hakea jotain tilalle. Ei tarvita suuttumusta, palopuheita, tai mokasta kerrotaan lapsen lisäksi muille ihmisille, ja lopuksi passitetaan mies kotiinsa pariksi päiväksi. Miten meni noin niinku omasta mielestä? Minusta ei ollut reilua ja kritisoin sinun käsitystäsi, että tämä on ihan ok.
(Jos ihminen on ongelmatapaus kuten ap:n mies ja sanominen ei auta niin sitten on mietittävä uudestaan.)
En pidä yhtään siitä, että mies on ilkeä ja epäreilu naiselle. Mutta toisin kuin moni muu tässä ketjussa en pidä myöskään siitä, että nainen on ilkeä ja epäreilu miehelle. moni nainen luulee vain pitävänsä puoliansa suhteessa ja olevansa niin oikeassa kun käytöksessään olisi oikeasti korjaamisen varaa. Ei mulla muuta.
Toivottavasti keskustelu vielä jatkuisi, tätä on ollut erittäin viihdyttävää lukea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna miehellesi mitään,ei mitään.Vetäkööt käteensä!!!!!!
Miten menee ap? vieläkö mies murjottaa kaveriensa nurkissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on käynyt kotona koska jääkaapista on kadonnut nakkipaketti
Vierailija kirjoitti:
Mitä aapeelle kuuluu?
Miten kävi? Lopettiko mies tyhjentämisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TheTruth kirjoitti:
Itselläni on kotona valasta muistuttava naishenkilö joka popsii päivät läpeensä. Kunnon vätys ihan missä tahansa hommassa, mutta kun ruokaa näkee energiatasot kohoavat sen verran, että saa muhkunsa liikkeelle sohvalta vain palatakseen siihen samaan paikkaan sormet öljyisinä sipseistä (ei...en kanna ruokaa hänelle. Valas saa sentään uitua kauppaan itse). Tämän maan naiset ovat lihavaa massaa.
Siskosi?
66 prosenttia -"kerhoon" kuuluva mies niinä päivinä, kun hän haluaa pukeutua naiseksi.
Suosittelen leukalappua, niin röyhelövaatteet eivät sotkeennu.
Vain 34 prosenttia suomalaisimiehistä on hoikkia tai normaalipainoisia. Järjettömän surullista.
Vierailija kirjoitti:
Piti sitten tulla ketjuun pätemään ja piikittelemään kirkkain silmin mutta varsinaiseen aiheeseen sinulla ei ollut mitään kommentoitavaa? Läsnäolo on usein se veruke, mihin helposti vedotaan kun liikunta ei niin hirveästi itse asiassa kiinnostelekaan. Jokainen tyylillään tietty :)
LÄSNÄOLO on oikein hyvä veruke!!!
Mua ei kiinnostaisi pätkääkään vapaaehtoisesti laskea pulkkamäkeä eikä edes luistella nelikymppisenä, mutta teen sen lasten vuoksi, jotta kiireisenä ma-pe -suorittamisen jälkeen olisin viikonloppuina LÄSNÄ enkä ainoastaan sohvalla somessa.
En muuta kuin kävisin kävelylenkeillä, jos minulla ei olisi lapsia.
Jääkaapin tyhjentäminen on tuossa määrin älytöntä, jos syödään vain "kirsikat kakun päältä" eikä anneta toiselle mahdollisuutta valmistaa kunnon ruokaa.
En usko lippulappujen, lukittujen laatikoiden tai omien ruoka-annosastioiden auttavan.
Lääkärikäynti voisi ehkä olla tarpeellinen.
Alue: Aihe vapaa
On kyllä mielenkiintoinen ketju. Osan mielestä ihan normaalia opettaa lapset piilottamaan ruokaa syömishäiriöiseltä vanhemmaltaan. Osan mielestä taas normaalia, että mies syö yhdellä aterialla esim. 6-8 pihviä, vuoallisen lasagnea, pellillisen pitsaa tms.