Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli ihan uusi asia tämän ketjun myötä, että kotonaan ei saisi ottaa jääkaapista ruokaa kun mieli tekee. Toki kaikki aikuiset ovat vastuussa siitä, että jääkaapissa on aina riittävästi ruokaa, vähän niin kuin yhteinen juttu. Mutta, kyllä, kaikki ruoka jääkaapissa on syötävää eikä kotonaan tarvitse kysyä lupaa.
Jos tämä on ongelma niin kotona on joko ruokailutottumukset pielessä, jollakin on syömishäiriö, tai kaupassa käynnistä tai siitä mitä ostetaan (liikaa herkkuja) on tullut ongelma ja nämä ongelmat pitää aikuisten ratkaista yhdessä.
Ei se nyt ole normaalia hotkia kerralla kokonaista leikkelepakettia tai nakkipakettia. Teillä ei selkeästikään osata syödä ruokarytmin mukaan ja kunnollista tavaraa kun täytyy ruoka-aineita napostella kaapista. Selkeästi täällä monetkaan miehet ei osallistu ruoanlaittoon ollenkaan kun heillä ei ole mitään käsitystä siitä mitkä tavarat kaapissa on menossa ruokaan. Kyllä meillä mies tietää mitä ollaan ruoaksi laittamassa, vaikka ei kyllä tarvitse muutenkaan pelätä että mies rohmuaisi kaiken jääkaapista. Jos mulla on nälkä vaikka lounasaikaan paistan kananmunan, syön leivän, teen pikapuuroa raejuustolla ym. mutta en vedä kokonaista pakettia leikkeleitä tai juustoa. Ei sellainen ole oikea ateria.
Sinulla ei ole valtaa määritellä kenellekään ihmiselle mikä on hänelle oikea ateria. Jos mieheni tulee nälkäisenä kotiin niin hän saa syödä paketin häränpaistileikkelettä tai vaikka nakkipaketin (meillä on aniharvoin nakkeja). Sitä tapahtuu harvoin, että joku sydeemi menee kokonaan mutta raejuusto tai kotijuusto on sellainen. Tai pieni pala 1/4 leipäjuustoa. Tai litran jugurtti. Tai maitopurkki. Jokaiselle ihmiselle iskee mielitekoja ja häntä ei tarvitse syömisestä rankaista, pikkusieluista touhua.
Haista huilu myös sinun kommentillesi ettei meillä syötäisi ruokarytmin mukaan tai kunnollista tavaraa, sinun muna-leipä-pikapuuro-raejuusto on mitään ymmärtämättömän pikkusievän kevyttä työskentelyä tekevän ihmisen pikkupikkupipertelyä, ei raskasta vuorotyötä tekevä yli kaksimetrinen mies sillä pärjää. Kas kun ei pitäisi syödä retiisi-kikherneet-lehtisalaatti ilman ikävästi lihottavaa kastiketta, ehkä raikas pirskahdus sitruunaa tuo siihen houkuttelevuutta. So not. Enemmän proteiinia ja hiilareita. Työssä joutuu syömään kevyesti että ei tule ähky kesken pitkän työvuoron niin jossain kohtaa kotona ennen lepovuoroa on pakko tankata. Samoin urheilun jälkeen. Miehelläni on muuten työllä ja urheilulla tehty upea kroppa, hän ei ole mikään plösö.
Jos tuputat oman ruuan murenen nakertelusi perusteella ravinto-oppeja ihan erilaisessa tilanteessa olevalle ihmiselle niin olet klassinen esimerkki sisäänpäin kääntyneen ajattelun edustajasta.
Sun juttus nyt on sellasta potaskaa. Kikherneet nimenomaan sisältää proteiinia, maha täyteen hitaita hiilihydraatteja ei tarkoita ähkyä mutta tarkoittaa ettei muutaman tunnin päästä täydy vetää jogurttia litraa tai leikkelepakettia armottomaan hypoglykemiaan. Leikkeleet ei tosiaan ole raavaalle miehellekään oikea ateria. Kyllähän sen näkee jo tuosta jutusta ettei ateriarytmi ole kohdillaan jos jatkuvasti tullaan nälkäisenä jääkaapille ja verellään mielitekoina kaikki sieltä. Itse olen harrastanut ennen polvileikkaustani triathlonia ja siinä piti yrittää syödä enemmän kuin oli nälkä kun kulutus oli niin kova, joten tiedän yhden sun toisenkin asian siitä miten ruokavalioon saa energiaa. Ja vinkkinä sen saa muualtakin kuin leikkele- tai nakkipaketista. Mikä vika on kananmunassa tai leivässä? Kuitenkin ne leikkeleet on sitä samaa leivänkin päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli ihan uusi asia tämän ketjun myötä, että kotonaan ei saisi ottaa jääkaapista ruokaa kun mieli tekee. Toki kaikki aikuiset ovat vastuussa siitä, että jääkaapissa on aina riittävästi ruokaa, vähän niin kuin yhteinen juttu. Mutta, kyllä, kaikki ruoka jääkaapissa on syötävää eikä kotonaan tarvitse kysyä lupaa.
Jos tämä on ongelma niin kotona on joko ruokailutottumukset pielessä, jollakin on syömishäiriö, tai kaupassa käynnistä tai siitä mitä ostetaan (liikaa herkkuja) on tullut ongelma ja nämä ongelmat pitää aikuisten ratkaista yhdessä.
Ei se nyt ole normaalia hotkia kerralla kokonaista leikkelepakettia tai nakkipakettia. Teillä ei selkeästikään osata syödä ruokarytmin mukaan ja kunnollista tavaraa kun täytyy ruoka-aineita napostella kaapista. Selkeästi täällä monetkaan miehet ei osallistu ruoanlaittoon ollenkaan kun heillä ei ole mitään käsitystä siitä mitkä tavarat kaapissa on menossa ruokaan. Kyllä meillä mies tietää mitä ollaan ruoaksi laittamassa, vaikka ei kyllä tarvitse muutenkaan pelätä että mies rohmuaisi kaiken jääkaapista. Jos mulla on nälkä vaikka lounasaikaan paistan kananmunan, syön leivän, teen pikapuuroa raejuustolla ym. mutta en vedä kokonaista pakettia leikkeleitä tai juustoa. Ei sellainen ole oikea ateria.
Sinulla ei ole valtaa määritellä kenellekään ihmiselle mikä on hänelle oikea ateria. Jos mieheni tulee nälkäisenä kotiin niin hän saa syödä paketin häränpaistileikkelettä tai vaikka nakkipaketin (meillä on aniharvoin nakkeja). Sitä tapahtuu harvoin, että joku sydeemi menee kokonaan mutta raejuusto tai kotijuusto on sellainen. Tai pieni pala 1/4 leipäjuustoa. Tai litran jugurtti. Tai maitopurkki. Jokaiselle ihmiselle iskee mielitekoja ja häntä ei tarvitse syömisestä rankaista, pikkusieluista touhua.
Haista huilu myös sinun kommentillesi ettei meillä syötäisi ruokarytmin mukaan tai kunnollista tavaraa, sinun muna-leipä-pikapuuro-raejuusto on mitään ymmärtämättömän pikkusievän kevyttä työskentelyä tekevän ihmisen pikkupikkupipertelyä, ei raskasta vuorotyötä tekevä yli kaksimetrinen mies sillä pärjää. Kas kun ei pitäisi syödä retiisi-kikherneet-lehtisalaatti ilman ikävästi lihottavaa kastiketta, ehkä raikas pirskahdus sitruunaa tuo siihen houkuttelevuutta. So not. Enemmän proteiinia ja hiilareita. Työssä joutuu syömään kevyesti että ei tule ähky kesken pitkän työvuoron niin jossain kohtaa kotona ennen lepovuoroa on pakko tankata. Samoin urheilun jälkeen. Miehelläni on muuten työllä ja urheilulla tehty upea kroppa, hän ei ole mikään plösö.
Jos tuputat oman ruuan murenen nakertelusi perusteella ravinto-oppeja ihan erilaisessa tilanteessa olevalle ihmiselle niin olet klassinen esimerkki sisäänpäin kääntyneen ajattelun edustajasta.
Sun juttus nyt on sellasta potaskaa. Kikherneet nimenomaan sisältää proteiinia, maha täyteen hitaita hiilihydraatteja ei tarkoita ähkyä mutta tarkoittaa ettei muutaman tunnin päästä täydy vetää jogurttia litraa tai leikkelepakettia armottomaan hypoglykemiaan. Leikkeleet ei tosiaan ole raavaalle miehellekään oikea ateria. Kyllähän sen näkee jo tuosta jutusta ettei ateriarytmi ole kohdillaan jos jatkuvasti tullaan nälkäisenä jääkaapille ja verellään mielitekoina kaikki sieltä. Itse olen harrastanut ennen polvileikkaustani triathlonia ja siinä piti yrittää syödä enemmän kuin oli nälkä kun kulutus oli niin kova, joten tiedän yhden sun toisenkin asian siitä miten ruokavalioon saa energiaa. Ja vinkkinä sen saa muualtakin kuin leikkele- tai nakkipaketista. Mikä vika on kananmunassa tai leivässä? Kuitenkin ne leikkeleet on sitä samaa leivänkin päällä.
Aha, oikein potaskaa. Meillä ruoka sisältää hedelmiä ja vihanneksia, oliiviöljyä, rasvaista kalaa, pähkinöitä ja avokadoa, kanaa ja kalkkunaa, vähärasvaista lihaa ja tofua. Noin 1,5-2 litraa vettä juodaan päivässä ja hiilihydraattipitoinen ateria on pastaa, riisiä tai nuudeleita. Mieluummin 4 – 6 pientä ateriaa päivässä 2 – 3 suuren aterian sijaan. Rasituksen jälkeen nopea tankkaus noin 2 tunnin sisällä harjoituksesta. Ei urheilujuomia, geelejä, sokerijuomia vaan tarvittavat energiapatukat tehdään itse.
Ap:n miehellä ei ole missään vaiheessa nälkä vaan mukava pitää suussa jotain, opittu tapa, ehkä tunnesyöjä.
Mieheni ei syö alati leikkelepaketteja nakkipaketeista puhumattakaan mutta jos hän vetelee täyslihaleikkeleitä paketista koko nipun niin vetelee rauhassa. Hän tulee aamuvarhain töistä, on menossa nukkumaan, silmät ei tahdo pysyä auki, ja hän tempaisee mukaansa litran jugurtin tai raejuustorasian tai kourallisen jotain paistia ja vetää unta pollaan kunnes on saanut nukuttua ja jaksaa miettiä mitä söisi. Todellakaan en ala saarnaamaan hänelle mitä joku entinen triathlonin harrastaja tästä napostelusta olisi mieltä jossain vauva-palstalla. Piste.
Osta sille oma jääkaappi vaikka autotalliin
Nii varmaa ei kukaa, hullu toist jommaa vaa ton takii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan vielä kommentoinut ap:n jutuissa sitä kohtaa, että mies ei halua käydä kaupassa? Mies siis on päättänyt, ettei hänen tarvitse käydä kaupassa. (Ruoka)kaupassa käynti on mielestäni niitä perusasioita, joita elämässä nyt vaan pitää itse kunkin tehdä/hoitaa. Miksi hän pääsee laistamaan tällaisesta perushommasta?
Ja sittenhän on vielä niin, että kun ap käy kaupassa ja kysyy mieheltä mitä tämä haluaisi ostettavan, niin ei halua mitään.
Ja unohtakaa nyt ne vanukkaat. Se oli jokin toinen keissi, missä mies söi lasten vanukkaat. Ap on kertonut, ettei heillä syödä vanukkaita vaan rahkoja.
Olisko perhepalaverin paikka jos pitää hankkia lukollinen jääkaappi ja piilottaa herkut? Seuraavaksi kassakaappi, sitten hälytysjärjestelmä, vartiointiliikkeen vartija... Viime lopussa pankkiholvi?
Aloittajan ongelma kuulostaa pieneltä, mutta varmasti ärsyttävää. Ongelma ei oo se mitä mies syö, vaan miten ajattelematon hän on perhettään kohtaan. Vanhemman pitäisi olla esimerkki. Hyvä sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MirandaUusi kirjoitti:
Nii varmaa ei kukaa, hullu toist jommaa vaa ton takii!
Olen ihan samaa mieltä. Tosin ei tuosta ota Erkkikään selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn ihan mielelläni kaupassa jos mies on taas jossain inhoamassani asiassa aktiivinen.
Ei se mitenkään naista alenna, vaikka täällä niin annetaan ymmärtää.
Ei minun kunniaani naisena nosta esimerkiksi joku tapetoiminen, osaisin sen varmaan jos pakko olisi, mutta ihan mielelläni kälyn sinä aikana kaupassa ja laitan ruokaa kuin sählään ja tuskastun sellaiseen työhön josta en pidä.En yhtään tykkää niinsanotuista miesten töistä, en pikkutarkkuutta vaativista asioista jne.
Miksi tasa-arvon nimissä pakottaisi niihin itseni ja vastaavasti miehen niihin hommiin joita hän inhoaa tai ei oikein osaa?Meillä tämä toimii hyvin, vaatii vaan kommunikointitaitoja ja toisen ihmisen ymmärtämistä, vaikeita useimmille täällä.
En ajattele yhtään, että naista mitenkään alentaisi vaikka hoitaa ruokatalous. Ketään ei tarvitse pakottaa mihinkään, mitä ei halua tehdä tai mitä ei osaa.
Ärsyttää vain se, miten "kaikille" tuntuu olevan itsestäänselvää, että nainen hoitaa sen, ja etenkin se, miten kaikki neuvot (ap:n tapaukseen liittymättömään) ongelmaan, ettei mies saa tarpeeksi ruokaa, keskittyvät siihen, että naisen on ratkaistava ongelma. Eikä miehen, joka syö lapsen ruoat, oleteta mitenkään osallistuvan ongelmanratkaisuun.
Sinä vaan et ole vielä oppinut sitä asiaa mikä on ratkaiseva oivallus ihmisen elämässä. Toista ihmistä ei voi muuttaa, vain itsensä voi muuttaa.
Et sinä voi pakottaa sitä miestä muuttumaan, hänen on itsensä haluttava muuttua. Voit keskustella ja antaa ajattelemisen aihetta mutta et voi muuttaa miestä. Voit vain joko hyväksyä tai ottaa etäisyyttä. Se on sinun vaikutusvaltaasi piirissä, ei muu. Tahtomalla ei tilanne muutu, se muuttuu tekemällä. Einstein totesi aikanaan, että on tyhmyyttä tehdä asiat samalla tavalla ja odottaa erilaisia tuloksia.
Koen hiukan erikoiseksi tuon suoran puhuttelun, iso anonyymeista keskustelijoista täällä on todennäköisesti vain kommentoimassa asiaa, eivät mitenkään itse samankaltaisessa tilanteessa, minä mukaanlukien. Siitä huolimatta... Totta kai. Ainoastaan itseään voi muuttaa. Mistä päättelit, ettei se ole mitään yleistä tietoa? Mutta miksi sinä sitten annat muutosneuvoja ainoastaan ongelmatilanteen naiselle? Miksi ei kehoteta keskustelemaan miehen kanssa ja antamaan hänelle ajattelemisen aihetta, vaan suoraan käsketään naisen muuttaa toimintaansa? Ihan kuin mieheltä ei odoteta minkäänlaista vastuuta edes mietiskellä, miten ratkaista ongelma, missä hän syö lasten ruoat vain siksi, ettei ketään voi pakottaa muuttamaan tapojaan.
Lainasin kommenttiasi ja vastasin siksi suoraan sinulle. En oleta, että olet ap tai vastaavassa tilanteessa.
Kun pohdit miksi naisen tulisi ratkaista ongelma jos mies ei saa tarpeeksi ruokaa ja syö lastenkin ruuan niin päättelin, että et ymmärrä mitä tarkoittaa sanonta "toista ihmistä ei voi muuttaa" (ellei ole muuttoapuna).
Tällä herra ja rouva Fiktiolla on parisuhteessaan ongelma. Rouva on kirjoittanut vauva-palstalle, että herra syö jääkaapin tyhjäksi ja jopa lasten ruuat ja keskustelu ei auta. Mitä tehdään.
Nyt kun tiedetään, että toista ihmistä ei voi muuttaa niin ei voida olettaa, että herra Fiktio muuttaisi käytöstään keskustelun tai syytösten tai uhkailun tai huutamisen johdosta. Herra Fiktion täytyy itse haluta muuttaa käytöstään ja se on täysin kysymysmerkki tapahtuuko se.
Joten mitä rouva Fiktio voi tehdä, että tilanne muuttuisi. Hän voi ottaa etäisyyttä eli erota. Tai hän voi hyväksyä tilanteen, että herra Fiktio ei muutu. Jos hän pysyy suhteessa niin rouva Fiktio voi itse muuttua eli tehdä jotain toisin. Hän ei esimerkiksi osta enää herkkuja kotiin vaan syö herkut karkkipäivänä lasten kanssa jossain muualla, jäätelöbaarissa. Tai ostaa lapsille karkkikassakaapit. Tai ostaa kolme kertaa isomman karkkipussin, että se riittää myös miehelle ja käskeä miehen joko olla syömättä karkkia tai lopettaa kitinä (käskyllä tuskin on tehoja). Tai hän voi ostaa saavillisen karkkia ja sanoa, että hän ei enää halua keskustella asiasta, tukehtukaa karkkiinne joka sorkka. Maailma on avoin mahdollisuuksille ja kokeiluille. Joka tapauksessa kannattaa kokeilla jotain uutta kuin jumittua siihen pattitilanteeseen, että miehen tulisi muuttua. Ja jankata sitä kun kerran sillä ei ole mitään vaikutusta miehen toimintaan. Itse en jaksaisi odottaa miehen muutosta montaa vuotta jos se on minua ahdistava ongelma.
Ehkä se mieskin havahtuu ajattelemaan jossain vaiheessa mutta mitään takuita siitä ei ole.
Moni on varmaan ärsyyntynyt tässä ketjussa siihen miksi mies ei vaan yksinkertaisesti muutu ja miksi neuvotaan vain naista tekemään jotain. Mutta jos tilanne on tämä niin sitten tehdään jotain toisin, se on sitä ongelmaratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TheTruth kirjoitti:
Itselläni on kotona valasta muistuttava naishenkilö joka popsii päivät läpeensä. Kunnon vätys ihan missä tahansa hommassa, mutta kun ruokaa näkee energiatasot kohoavat sen verran, että saa muhkunsa liikkeelle sohvalta vain palatakseen siihen samaan paikkaan sormet öljyisinä sipseistä (ei...en kanna ruokaa hänelle. Valas saa sentään uitua kauppaan itse). Tämän maan naiset ovat lihavaa massaa.
Tää on varmaan se lähiövalas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TheTruth kirjoitti:
Itselläni on kotona valasta muistuttava naishenkilö joka popsii päivät läpeensä. Kunnon vätys ihan missä tahansa hommassa, mutta kun ruokaa näkee energiatasot kohoavat sen verran, että saa muhkunsa liikkeelle sohvalta vain palatakseen siihen samaan paikkaan sormet öljyisinä sipseistä (ei...en kanna ruokaa hänelle. Valas saa sentään uitua kauppaan itse). Tämän maan naiset ovat lihavaa massaa.
Siskosi?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nähnyt ainakin kahdessa tai kolmessa Suomalaisessa kirjakaupassa semmoisia ihan kirjan näköisiä lahjalaatikoita (aivan ihanan näköisiä, ostin itselle ja kaverin lahjaan) jotka menevät ihan kirjasta, joten, jos löytäisit semmoset, niin sinne kaikki lasten herkut + omat, ja sitten vaan johonkin kirjahyllyyn tai lasten laatikkoon. Älkääkä missään nimessä antako sen nähdä niitä. Se toimii, kun ei meinannut mun iskä tai veli tajuta niiden olevan lahjalaatikoita, mietti että mitäs kirjoja nuo on, Ootko alkanut kirjottaa päiväkirjaa tms.
Ja siinä kehittyykin lapsille terve suhde naposteluun, kun karkit pitää piilottaa mitä ovelimmin tavoin.
Ja btw tuohon ap:n kertomukseen, itse olisin käynyt repimässä mieheltä ne lapsen karkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nähnyt ainakin kahdessa tai kolmessa Suomalaisessa kirjakaupassa semmoisia ihan kirjan näköisiä lahjalaatikoita (aivan ihanan näköisiä, ostin itselle ja kaverin lahjaan) jotka menevät ihan kirjasta, joten, jos löytäisit semmoset, niin sinne kaikki lasten herkut + omat, ja sitten vaan johonkin kirjahyllyyn tai lasten laatikkoon. Älkääkä missään nimessä antako sen nähdä niitä. Se toimii, kun ei meinannut mun iskä tai veli tajuta niiden olevan lahjalaatikoita, mietti että mitäs kirjoja nuo on, Ootko alkanut kirjottaa päiväkirjaa tms.
Ja siinä kehittyykin lapsille terve suhde naposteluun, kun karkit pitää piilottaa mitä ovelimmin tavoin.
Ja btw tuohon ap:n kertomukseen, itse olisin käynyt repimässä mieheltä ne lapsen karkit.
Ai repimässä? Ja varmaan kaivelemassa ne karkit etusormellasi pois miehen poskesta. Poskista kiinni ja sormi miehen kurkkuun. Way to go girl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nähnyt ainakin kahdessa tai kolmessa Suomalaisessa kirjakaupassa semmoisia ihan kirjan näköisiä lahjalaatikoita (aivan ihanan näköisiä, ostin itselle ja kaverin lahjaan) jotka menevät ihan kirjasta, joten, jos löytäisit semmoset, niin sinne kaikki lasten herkut + omat, ja sitten vaan johonkin kirjahyllyyn tai lasten laatikkoon. Älkääkä missään nimessä antako sen nähdä niitä. Se toimii, kun ei meinannut mun iskä tai veli tajuta niiden olevan lahjalaatikoita, mietti että mitäs kirjoja nuo on, Ootko alkanut kirjottaa päiväkirjaa tms.
Ja siinä kehittyykin lapsille terve suhde naposteluun, kun karkit pitää piilottaa mitä ovelimmin tavoin.
Ja btw tuohon ap:n kertomukseen, itse olisin käynyt repimässä mieheltä ne lapsen karkit.
No pointtihan on se, että niinkuin ap sanoi, lapsi tulee itkien isänsä luokse ja huutaa miks syöt mun karkit? Toi on just viisasta piilottaa. Eikä niitä siellä aina tartte olla. Että ei välttämättä. Hei haloo järkeä päähän.
Kukaan ei ole antanut arvoa ap:n miehen yritykselle muuttaa käytöstään. Heti asiasta keskustelun jälkeen mieshän yritti piilottaa itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies urheilee paljon ja se vaikuttaa hänen ruokaansa. Hän käy salilla, harrastaa jääkiekkoa, säbää, mutta myös pyöräilee, hiihtää, juoksee ja sitten miesporukassa lihasten huoltoliikuntaa kuntosalin tunneilla. Mies tulee kotiin viikolla vähän ennen kuin lapset menevät nukkumaan ja se hetki on pyhitetty lapsille. Lauantait ovat taas minun kuntopäiviä, mies on silloin lasten kanssa kun minä käyn jumpalla ystäväni kanssa.
Minunkin mieheni syö paljon mutta hän käy itse kaupassa, ostaa omat ruokansa ja valmistaa myös itse ruokansa. Hän syö 5-7 kertaa päivässä, 3-4 tunnin välein, paljon enemmän kuin me lasten kanssa. Mies syö hedelmiä, marjoja, täysjyvää, lihaa, kanaa, kalaa pari kertaa viikossa, tuoreita vihanneksia, kananmunaa, viiliä, jogurttia, rahkaa, raejuustoa.
Minun on helpompi miettiä mitä syödään lasten kanssa ja ruoka riittää aina pariksi päiväksi kun mies hoitaa oman ruokansa. Yleensä meillä on aamulla puuro tai muroja ja sitten lapset syövät päiväkodissa, minä teen eväät töihin. Illalla käydään lasten kanssa kaupassa ja tehdään jotain helppoa, lapset tykkää makaronilaatikosta tai spagetista, sitten uunimakkara ja ranut kelpaa aina. Jauheliharuuat on lasten suosikkeja, tehdään yhdessä vaikka hampurilaisia ketsupilla ja tomaatilla. Mies ei todellakaan ota jääkaapista lasten jugurtteja tai vanukkaita, hänellä on omansa. Lasten karkkit ja limsat saa olla rauhassa, mies tekee omat smoothiensa, ei syö karkkia, korkeintaan raakasuklaata. Minä leivon sunnuntaina aina pullaa, lapset tykkää ihan tavallisista korvapuusteista. Mies syö ehkä yhden korvapuustin viikonloppuna ja meille jää sitten lasten kanssa pellillinen puusteja.
En käsitä miten jotkut miehet voivat syödä lastensa ruokia, meillä mies hoitaa omat ruokansa ja kauppareissunsa ja me lasten kanssa omamme.
Mutta siis tuossakin tapauksessa mies elää aivan omaa elämäänsä ja tekee omat ruokansa, hänelle ei mitenkään kuulu esim. lasten ruoat????
Onko toi joku perhe?
Kyllä me olemme ihan oikea perhe! Sanoinhan, että mies tulee joka ilta kotiin, että ehtii näkemään lapset ennen heidän nukkumaan menoa. Ja lauantaipäivät mies huolehtii lasten päiväruokailun kun minä olen jumpalla.
Me molemmat käymme työssä ja meillä on omat rahamme. Koska mies urheilee niin paljon niin hänellä menee 500-600 euroa kuussa ruokaan ja meillä lasten kanssa vain joku 200-300 euroa kuussa niin ei ole mitään järkeä minun kannaltani pitää yhteistä tiliä ruokaan tai edes laittaa ruokaa kuin ehkä viikonloppuisin. Mutta ollaan siis yhdessä päätetty näin.
Mies on sitä paitsi nirso ruualle, lapset tykkäävät valmislaatikoista esim. makaronilaatikko ja lihaperunasoselaatikko ja sitten vaaleista karjalanpiirakoista ja pikkukinkkupitsoista, ne on helppo nopeasti vain lämmittää illalla mutta mies ei niitä syö. Minusta tämä on paljon parempi systeemi ettei minun tarvitse ainakaan miettiä onko lapsille ruokaa vai onko jääkaappi tyhjä!!!
Teidän arki kuulostaa kauhealta! Voin vaan kuvitella sen kiireen ja paineen,jonka keskellä elätte. Itse laitan ruokaa ja harrastan liikuntaa yhdessä lasteni kanssa. Lasten läsnäolo on tärkeämpää,kuin huippu kunnon tavoittelu. Mutta jokainen tyylillään tietty... :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies urheilee paljon ja se vaikuttaa hänen ruokaansa. Hän käy salilla, harrastaa jääkiekkoa, säbää, mutta myös pyöräilee, hiihtää, juoksee ja sitten miesporukassa lihasten huoltoliikuntaa kuntosalin tunneilla. Mies tulee kotiin viikolla vähän ennen kuin lapset menevät nukkumaan ja se hetki on pyhitetty lapsille. Lauantait ovat taas minun kuntopäiviä, mies on silloin lasten kanssa kun minä käyn jumpalla ystäväni kanssa.
Minunkin mieheni syö paljon mutta hän käy itse kaupassa, ostaa omat ruokansa ja valmistaa myös itse ruokansa. Hän syö 5-7 kertaa päivässä, 3-4 tunnin välein, paljon enemmän kuin me lasten kanssa. Mies syö hedelmiä, marjoja, täysjyvää, lihaa, kanaa, kalaa pari kertaa viikossa, tuoreita vihanneksia, kananmunaa, viiliä, jogurttia, rahkaa, raejuustoa.
Minun on helpompi miettiä mitä syödään lasten kanssa ja ruoka riittää aina pariksi päiväksi kun mies hoitaa oman ruokansa. Yleensä meillä on aamulla puuro tai muroja ja sitten lapset syövät päiväkodissa, minä teen eväät töihin. Illalla käydään lasten kanssa kaupassa ja tehdään jotain helppoa, lapset tykkää makaronilaatikosta tai spagetista, sitten uunimakkara ja ranut kelpaa aina. Jauheliharuuat on lasten suosikkeja, tehdään yhdessä vaikka hampurilaisia ketsupilla ja tomaatilla. Mies ei todellakaan ota jääkaapista lasten jugurtteja tai vanukkaita, hänellä on omansa. Lasten karkkit ja limsat saa olla rauhassa, mies tekee omat smoothiensa, ei syö karkkia, korkeintaan raakasuklaata. Minä leivon sunnuntaina aina pullaa, lapset tykkää ihan tavallisista korvapuusteista. Mies syö ehkä yhden korvapuustin viikonloppuna ja meille jää sitten lasten kanssa pellillinen puusteja.
En käsitä miten jotkut miehet voivat syödä lastensa ruokia, meillä mies hoitaa omat ruokansa ja kauppareissunsa ja me lasten kanssa omamme.
Mutta siis tuossakin tapauksessa mies elää aivan omaa elämäänsä ja tekee omat ruokansa, hänelle ei mitenkään kuulu esim. lasten ruoat????
Onko toi joku perhe?
Kyllä me olemme ihan oikea perhe! Sanoinhan, että mies tulee joka ilta kotiin, että ehtii näkemään lapset ennen heidän nukkumaan menoa. Ja lauantaipäivät mies huolehtii lasten päiväruokailun kun minä olen jumpalla.
Me molemmat käymme työssä ja meillä on omat rahamme. Koska mies urheilee niin paljon niin hänellä menee 500-600 euroa kuussa ruokaan ja meillä lasten kanssa vain joku 200-300 euroa kuussa niin ei ole mitään järkeä minun kannaltani pitää yhteistä tiliä ruokaan tai edes laittaa ruokaa kuin ehkä viikonloppuisin. Mutta ollaan siis yhdessä päätetty näin.
Mies on sitä paitsi nirso ruualle, lapset tykkäävät valmislaatikoista esim. makaronilaatikko ja lihaperunasoselaatikko ja sitten vaaleista karjalanpiirakoista ja pikkukinkkupitsoista, ne on helppo nopeasti vain lämmittää illalla mutta mies ei niitä syö. Minusta tämä on paljon parempi systeemi ettei minun tarvitse ainakaan miettiä onko lapsille ruokaa vai onko jääkaappi tyhjä!!!
Teidän arki kuulostaa kauhealta! Voin vaan kuvitella sen kiireen ja paineen,jonka keskellä elätte. Itse laitan ruokaa ja harrastan liikuntaa yhdessä lasteni kanssa. Lasten läsnäolo on tärkeämpää,kuin huippu kunnon tavoittelu. Mutta jokainen tyylillään tietty... :)
En tiedä onko se niin kauheaa arkea jos tuo nainen käy kerran viikossa jumpalla, ilman soppakauhaa ja lapsia. Se ei myöskään takaa huippukuntoa. Ruokaa voi olla kiva laittaa lasten kanssa mutta esimerkiksi liikuntaharrastus voi olla aikanoinen koettelemus lasten kanssa. Minä suunnistan iltarasteilla ja minulla on lapset 2 vee ja 5 vee, kumpikaan lapsi ei pysy minun suunnistusvauhdissa mukana, en pysty pitämään heitä kädestä kun käsissäni on kartta ja kompassi niin helpostihan he jäisivät sinne pimeään metsään keskenään harhailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen nähnyt ainakin kahdessa tai kolmessa Suomalaisessa kirjakaupassa semmoisia ihan kirjan näköisiä lahjalaatikoita (aivan ihanan näköisiä, ostin itselle ja kaverin lahjaan) jotka menevät ihan kirjasta, joten, jos löytäisit semmoset, niin sinne kaikki lasten herkut + omat, ja sitten vaan johonkin kirjahyllyyn tai lasten laatikkoon. Älkääkä missään nimessä antako sen nähdä niitä. Se toimii, kun ei meinannut mun iskä tai veli tajuta niiden olevan lahjalaatikoita, mietti että mitäs kirjoja nuo on, Ootko alkanut kirjottaa päiväkirjaa tms.
Ja siinä kehittyykin lapsille terve suhde naposteluun, kun karkit pitää piilottaa mitä ovelimmin tavoin.
Ja btw tuohon ap:n kertomukseen, itse olisin käynyt repimässä mieheltä ne lapsen karkit.
Ai repimässä? Ja varmaan kaivelemassa ne karkit etusormellasi pois miehen poskesta. Poskista kiinni ja sormi miehen kurkkuun. Way to go girl.
Esimerkiksi ärähtämässä, että nyt jumalauta ne lapsen namit tänne ja heti. En todellakaan katsoisi vierestä tuollaista lapseen kohdistettua kiusantekoa.
Alue: Aihe vapaa
Koen hiukan erikoiseksi tuon suoran puhuttelun, iso anonyymeista keskustelijoista täällä on todennäköisesti vain kommentoimassa asiaa, eivät mitenkään itse samankaltaisessa tilanteessa, minä mukaanlukien. Siitä huolimatta... Totta kai. Ainoastaan itseään voi muuttaa. Mistä päättelit, ettei se ole mitään yleistä tietoa? Mutta miksi sinä sitten annat muutosneuvoja ainoastaan ongelmatilanteen naiselle? Miksi ei kehoteta keskustelemaan miehen kanssa ja antamaan hänelle ajattelemisen aihetta, vaan suoraan käsketään naisen muuttaa toimintaansa? Ihan kuin mieheltä ei odoteta minkäänlaista vastuuta edes mietiskellä, miten ratkaista ongelma, missä hän syö lasten ruoat vain siksi, ettei ketään voi pakottaa muuttamaan tapojaan.