Puolisoni tyhjentää jääkaapin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä muutama itsekäs läskimooses jaksaa jauhaa tuota "vaimo ei ruoki miestään"-roskaa, eikä vaivaudu edes lukemaan ketjua ja ap:n muita vastauksia. Ensinnäkään se ei ole naisen tehtävä ostella ja raahata kaupasta miehelle mitään miljoonia maksavaa herkkuvarastoa, kun porsas ei itse kuulemma edes halua mitään naposteltavaa. Selvästi tuo mies on jollain tavalla luonnehäiriöinen jos loukkaantuu ja uhriutuu noin verisesti siitä kun ap koittaa ehdottaa ratkaisuja joilla miehen selkeän kiusanteon saisi kuriin. Kuka aikuinen ihminen oikeasti ahmii lastensa herkut ja perheen ateria-ainekset naamariinsa virne naamallaan lasten itkiessä vieressä, eikä suostu hakemaan tilalle korvaavia ruokia? Ja kun tuohon tilanteeseen ehdotetaan ratkaisua niin suututaan niin paljon että kadotaan koko perheeltä pariksi päiväksi. Vain itsekin häiriintynyt ihminen voi puolustella tuollaista moukkamaisuutta.

Oho, melkoinen reagointi keskusteluun. Taitaa mennä tunteisiin aika kovin

Heivaa tuollainen loinen, miksei äijä hommaa safkkoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä muutama itsekäs läskimooses jaksaa jauhaa tuota "vaimo ei ruoki miestään"-roskaa, eikä vaivaudu edes lukemaan ketjua ja ap:n muita vastauksia. Ensinnäkään se ei ole naisen tehtävä ostella ja raahata kaupasta miehelle mitään miljoonia maksavaa herkkuvarastoa, kun porsas ei itse kuulemma edes halua mitään naposteltavaa. Selvästi tuo mies on jollain tavalla luonnehäiriöinen jos loukkaantuu ja uhriutuu noin verisesti siitä kun ap koittaa ehdottaa ratkaisuja joilla miehen selkeän kiusanteon saisi kuriin. Kuka aikuinen ihminen oikeasti ahmii lastensa herkut ja perheen ateria-ainekset naamariinsa virne naamallaan lasten itkiessä vieressä, eikä suostu hakemaan tilalle korvaavia ruokia? Ja kun tuohon tilanteeseen ehdotetaan ratkaisua niin suututaan niin paljon että kadotaan koko perheeltä pariksi päiväksi. Vain itsekin häiriintynyt ihminen voi puolustella tuollaista moukkamaisuutta.

Suosittelen sinun tutustuvan keskusteluun kunnolla. Kaikki mitä kirjoitat, on huuhaata. Vaimo pitää epäterveellistä einestä ja puolivalmisteita saatavilla, sekä sokeripitoisia vanukkaita. Jos hänellä olisi hankittuna terveellisiä raaka-aineita, pysyisi mies pois kaapeilta mättöä syömästä.

Kuulemma pihtarikin tuo nainen on

Moikka sinne 1950 -luvulle! :)

Arvaa mitä? Täällä 2010 -luvulla naiset käy töissä, ja miehet voi käydä kaupassa suunnitellen ja valmistaen perheen ruoat, voitko uskoa?

Eli siinä missä siellä teidän ajassa miehen ei auttanut kuin marista huonosta ruoasta, niin meidän ajassa mies voi itse ottaa vetovastuun ruoka-asioista, mikäli vaimon pöperöt ovat huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä muutama itsekäs läskimooses jaksaa jauhaa tuota "vaimo ei ruoki miestään"-roskaa, eikä vaivaudu edes lukemaan ketjua ja ap:n muita vastauksia. Ensinnäkään se ei ole naisen tehtävä ostella ja raahata kaupasta miehelle mitään miljoonia maksavaa herkkuvarastoa, kun porsas ei itse kuulemma edes halua mitään naposteltavaa. Selvästi tuo mies on jollain tavalla luonnehäiriöinen jos loukkaantuu ja uhriutuu noin verisesti siitä kun ap koittaa ehdottaa ratkaisuja joilla miehen selkeän kiusanteon saisi kuriin. Kuka aikuinen ihminen oikeasti ahmii lastensa herkut ja perheen ateria-ainekset naamariinsa virne naamallaan lasten itkiessä vieressä, eikä suostu hakemaan tilalle korvaavia ruokia? Ja kun tuohon tilanteeseen ehdotetaan ratkaisua niin suututaan niin paljon että kadotaan koko perheeltä pariksi päiväksi. Vain itsekin häiriintynyt ihminen voi puolustella tuollaista moukkamaisuutta.

Suosittelen sinun tutustuvan keskusteluun kunnolla. Kaikki mitä kirjoitat, on huuhaata. Vaimo pitää epäterveellistä einestä ja puolivalmisteita saatavilla, sekä sokeripitoisia vanukkaita. Jos hänellä olisi hankittuna terveellisiä raaka-aineita, pysyisi mies pois kaapeilta mättöä syömästä.

Kuulemma pihtarikin tuo nainen on

Moikka sinne 1950 -luvulle! :)

Arvaa mitä? Täällä 2010 -luvulla naiset käy töissä, ja miehet voi käydä kaupassa suunnitellen ja valmistaen perheen ruoat, voitko uskoa?

Eli siinä missä siellä teidän ajassa miehen ei auttanut kuin marista huonosta ruoasta, niin meidän ajassa mies voi itse ottaa vetovastuun ruoka-asioista, mikäli vaimon pöperöt ovat huonoa.

Arvaa mitä. 2010-luvullakin on ongelmia, joiden luulisi jääneen 1950-luvulle. Aikuinen nainen ei uskalla nukkua lastensa kanssa yksin kotona vaan hätääntyy missä mies on. Pommittaa miestä puhelimella, hätääntyy onnettomuuden mahdollisuuksista, panikoituu. Sitten kun mies aamulla vastaa ja ei ole luonnollisestikaan mitään hätää niin naisen tunnereaktio on juuri päinvastainen, nainen raivostuu kun hänet ja lapset on hylätty, kotiinsa. Mies on kadonnut ties minne ties kuinka pitkäksi ajaksi.

En käsitä miten tätä hysteeristä käytöstä esiintyy vielä 2010-luvun moderneissa, itsenäisessä ja vahvoissa naisissa. Ikäänkuin he edelleen olisivat riippuvaisia miehistään.

Mä oon ratkaissut tämän saman ongelman siten, että mies käy kaupassa ja ostaa ihan omien mielitekojensa mukaan ruokatarvikkeita. Joo, ostaa pelkkää halpaa höttöä (perunat, makaronit - nytkin kaapissa 8 pussia halvinta makaronia, jugurtit, maidot, mehut yms) ja omia lemppareitaan. Maitoa tuo tarpeeksi, koska kun se loppuu, joutuu itse hakemaan, mulle ja lapsille kelpaa vesi ihan yhtä hyvin. Joskus kysyy multa, että mitä pitäis tuoda. Kun pyydän tuomaan kanaa/kalaa/lihaa, tuo yleensä halvinta mahdollista tai sitten -30% hinnoiteltua. On oppinut pikkuhiljaa ruoan hinnan ja kauhistelee, paljonko siihen menee. Mä kuitenkin käyn myös kaupassa ja yleensä ostan itse lihat, kunnon kasvikset (mies tuo halvimmat keittojuurekset), salaatit ja juustot. Kauppalaskut meillä on varmaan saman suuruiset, mutta näin on helpompi. Kaapissa riittää miehelle mieluista mättöä ja mun ei tarvi kantaa kaupasta isoja määriä, vaan voin panostaa laatuun. :)

Ja tää ongelma on ihan tosi, ei mikään provo. Toinen iso ongelma meillä on se, että mies vohkii rahoja lasten säästöpossuista. Ihan vaan rikkomalla lukon ja syyttämällä sitten lapsia. Mut ku ne muksut ei vielä käytä omaa rahaa...

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ratkaissut tämän saman ongelman siten, että mies käy kaupassa ja ostaa ihan omien mielitekojensa mukaan ruokatarvikkeita. Joo, ostaa pelkkää halpaa höttöä (perunat, makaronit - nytkin kaapissa 8 pussia halvinta makaronia, jugurtit, maidot, mehut yms) ja omia lemppareitaan. Maitoa tuo tarpeeksi, koska kun se loppuu, joutuu itse hakemaan, mulle ja lapsille kelpaa vesi ihan yhtä hyvin. Joskus kysyy multa, että mitä pitäis tuoda. Kun pyydän tuomaan kanaa/kalaa/lihaa, tuo yleensä halvinta mahdollista tai sitten -30% hinnoiteltua. On oppinut pikkuhiljaa ruoan hinnan ja kauhistelee, paljonko siihen menee. Mä kuitenkin käyn myös kaupassa ja yleensä ostan itse lihat, kunnon kasvikset (mies tuo halvimmat keittojuurekset), salaatit ja juustot. Kauppalaskut meillä on varmaan saman suuruiset, mutta näin on helpompi. Kaapissa riittää miehelle mieluista mättöä ja mun ei tarvi kantaa kaupasta isoja määriä, vaan voin panostaa laatuun. :)

Ja tää ongelma on ihan tosi, ei mikään provo. Toinen iso ongelma meillä on se, että mies vohkii rahoja lasten säästöpossuista. Ihan vaan rikkomalla lukon ja syyttämällä sitten lapsia. Mut ku ne muksut ei vielä käytä omaa rahaa...

"Toinen iso ongelma meillä on se, että mies vohkii rahoja lasten säästöpossuista. Ihan vaan rikkomalla lukon ja syyttämällä sitten lapsia. "

Olisi tarpeeksi iso syy erolle. Kotirosvo, joka ei pätkääkään välitä lapsista, jos kerran heiltä noin vain varastaa.

Muistan miten omassa lapsuudessa äidillä ja äidin miehellä oli aina rahat tiukilla. Itse en saanut juuri mitäön ylimääräistä, kun jopa laskut jäi toisinaan näiltä sankareilta maksamatta.

Isä lähetti kirjeissään usein rahaa. Välillä katosi kirjeet rahoineen (isä kysyi puhelimessa oliko tullut perille). Perille tulleita rahoja säästin säästölippaaseen, haaveilin eräästä PC-pelistä, johon säästin rahaa.

Vaan loppui säästäminen, kun rahoja laskiessa huonasin, että aina puuttui jotain. Rahaa katoili noin 20-30 markan erissä, kunnes jäljellä oli enää rippeet.

Voit vaan kuvitella sen lapsen mielipahan ja epäluottamuksen, kun häneltä varastetaan omassa kodissaan. Pelin sain onneksi myöhemmin, kun sain käytettynä ostettua.

Niin ja isä oli kuulema perustanut minulle syntymäni jälkeen nimiini säästötilin, joka niin ikään oli putsattu tyhjiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ratkaissut tämän saman ongelman siten, että mies käy kaupassa ja ostaa ihan omien mielitekojensa mukaan ruokatarvikkeita. Joo, ostaa pelkkää halpaa höttöä (perunat, makaronit - nytkin kaapissa 8 pussia halvinta makaronia, jugurtit, maidot, mehut yms) ja omia lemppareitaan. Maitoa tuo tarpeeksi, koska kun se loppuu, joutuu itse hakemaan, mulle ja lapsille kelpaa vesi ihan yhtä hyvin. Joskus kysyy multa, että mitä pitäis tuoda. Kun pyydän tuomaan kanaa/kalaa/lihaa, tuo yleensä halvinta mahdollista tai sitten -30% hinnoiteltua. On oppinut pikkuhiljaa ruoan hinnan ja kauhistelee, paljonko siihen menee. Mä kuitenkin käyn myös kaupassa ja yleensä ostan itse lihat, kunnon kasvikset (mies tuo halvimmat keittojuurekset), salaatit ja juustot. Kauppalaskut meillä on varmaan saman suuruiset, mutta näin on helpompi. Kaapissa riittää miehelle mieluista mättöä ja mun ei tarvi kantaa kaupasta isoja määriä, vaan voin panostaa laatuun. :)

Ja tää ongelma on ihan tosi, ei mikään provo. Toinen iso ongelma meillä on se, että mies vohkii rahoja lasten säästöpossuista. Ihan vaan rikkomalla lukon ja syyttämällä sitten lapsia. Mut ku ne muksut ei vielä käytä omaa rahaa...

"Toinen iso ongelma meillä on se, että mies vohkii rahoja lasten säästöpossuista. Ihan vaan rikkomalla lukon ja syyttämällä sitten lapsia. "

Olisi tarpeeksi iso syy erolle. Kotirosvo, joka ei pätkääkään välitä lapsista, jos kerran heiltä noin vain varastaa.

Muistan miten omassa lapsuudessa äidillä ja äidin miehellä oli aina rahat tiukilla. Itse en saanut juuri mitäön ylimääräistä, kun jopa laskut jäi toisinaan näiltä sankareilta maksamatta.

Isä lähetti kirjeissään usein rahaa. Välillä katosi kirjeet rahoineen (isä kysyi puhelimessa oliko tullut perille). Perille tulleita rahoja säästin säästölippaaseen, haaveilin eräästä PC-pelistä, johon säästin rahaa.

Vaan loppui säästäminen, kun rahoja laskiessa huonasin, että aina puuttui jotain. Rahaa katoili noin 20-30 markan erissä, kunnes jäljellä oli enää rippeet.

Voit vaan kuvitella sen lapsen mielipahan ja epäluottamuksen, kun häneltä varastetaan omassa kodissaan. Pelin sain onneksi myöhemmin, kun sain käytettynä ostettua.

Niin ja isä oli kuulema perustanut minulle syntymäni jälkeen nimiini säästötilin, joka niin ikään oli putsattu tyhjiin.

No tämä näin, samaa meinasin kirjoittaa. Tuollainen toiminta rikkoo lapsen luottamusta aikuisiin ja muihin ihmisiin ja vaikuttaa perusturvallisuuteen ja muutenkin kehitykseen. Ihan oikeastiko altistat lapsesi isälle, joka varastaa (voihkii, näpistää, pöllii, vie jne.) lapsesi omaisuutta? Ihan uskomaton ihmisperse saa olla, että vie lapselta heidän omaisuuttaan. Lapsi on alisteisessa asemassa vanhempiinsa nähden ja eivät voi puolustautua tuollaiselta mielivallalta toisin kuin aikuiset. Miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi varastaisi rahaa sinun, äitisi tai oman äitinsä lompakosta ja vielä selittelee asiaa, ettei tätä nyt toinen olis muka tarvinnut? Siitä tässä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä muutama itsekäs läskimooses jaksaa jauhaa tuota "vaimo ei ruoki miestään"-roskaa, eikä vaivaudu edes lukemaan ketjua ja ap:n muita vastauksia. Ensinnäkään se ei ole naisen tehtävä ostella ja raahata kaupasta miehelle mitään miljoonia maksavaa herkkuvarastoa, kun porsas ei itse kuulemma edes halua mitään naposteltavaa. Selvästi tuo mies on jollain tavalla luonnehäiriöinen jos loukkaantuu ja uhriutuu noin verisesti siitä kun ap koittaa ehdottaa ratkaisuja joilla miehen selkeän kiusanteon saisi kuriin. Kuka aikuinen ihminen oikeasti ahmii lastensa herkut ja perheen ateria-ainekset naamariinsa virne naamallaan lasten itkiessä vieressä, eikä suostu hakemaan tilalle korvaavia ruokia? Ja kun tuohon tilanteeseen ehdotetaan ratkaisua niin suututaan niin paljon että kadotaan koko perheeltä pariksi päiväksi. Vain itsekin häiriintynyt ihminen voi puolustella tuollaista moukkamaisuutta.

Suosittelen sinun tutustuvan keskusteluun kunnolla. Kaikki mitä kirjoitat, on huuhaata. Vaimo pitää epäterveellistä einestä ja puolivalmisteita saatavilla, sekä sokeripitoisia vanukkaita. Jos hänellä olisi hankittuna terveellisiä raaka-aineita, pysyisi mies pois kaapeilta mättöä syömästä.

Kuulemma pihtarikin tuo nainen on

Moikka sinne 1950 -luvulle! :)

Arvaa mitä? Täällä 2010 -luvulla naiset käy töissä, ja miehet voi käydä kaupassa suunnitellen ja valmistaen perheen ruoat, voitko uskoa?

Eli siinä missä siellä teidän ajassa miehen ei auttanut kuin marista huonosta ruoasta, niin meidän ajassa mies voi itse ottaa vetovastuun ruoka-asioista, mikäli vaimon pöperöt ovat huonoa.

Arvaa mitä. 2010-luvullakin on ongelmia, joiden luulisi jääneen 1950-luvulle. Aikuinen nainen ei uskalla nukkua lastensa kanssa yksin kotona vaan hätääntyy missä mies on. Pommittaa miestä puhelimella, hätääntyy onnettomuuden mahdollisuuksista, panikoituu. Sitten kun mies aamulla vastaa ja ei ole luonnollisestikaan mitään hätää niin naisen tunnereaktio on juuri päinvastainen, nainen raivostuu kun hänet ja lapset on hylätty, kotiinsa. Mies on kadonnut ties minne ties kuinka pitkäksi ajaksi.

En käsitä miten tätä hysteeristä käytöstä esiintyy vielä 2010-luvun moderneissa, itsenäisessä ja vahvoissa naisissa. Ikäänkuin he edelleen olisivat riippuvaisia miehistään.

Tässä näemme sen palstan naisvihaajan, joka esiintyy kommenteissaan usein muka naisena.

Hänellä on sekin yksi asenne, jota olen aina ihmetellyt.

Nimittäin en ole koskaan tajunnut, että miten jotkut miehet alkavat kohdella puolisoaan ihan törkeästi sen jälkeen, kun ovat muuttaneet yhteen/menneet naimisiin/saaneet lapsia tms. Eivätkö he tajua, että puoliso voi yhä edelleen ottaa eron?

Mutta ilmeisesti he eivät sitä tajua. Tämäkin kommentoija elää oudossa kuplassaan, jossa ei tajua, että on ylivoimaisesti isoin todennäköisyys, että ap ei viitsi enää katsella henkisesti väkivaltaista miestään ja eroaa. Kommentoija tuntuu luulevan, ettei ero ole mahdollisuus vaan että kun on kerran menty yhteen, niin naisen velvollisuus ja kohtalo on pysyä yhdessä. Vaikka naiselle tekisi mitä vain, niin sillä ei muka olisi muita vaihtoehtoja kuin sopeutua ja pysyä yhdessä.

En vieläkään tajua, miten joku voi ajatella noin, mutta tässä on tosiaan taas esimerkki henkilöstä, joka niin ajattelee.

Ap mitä kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä muutama itsekäs läskimooses jaksaa jauhaa tuota "vaimo ei ruoki miestään"-roskaa, eikä vaivaudu edes lukemaan ketjua ja ap:n muita vastauksia. Ensinnäkään se ei ole naisen tehtävä ostella ja raahata kaupasta miehelle mitään miljoonia maksavaa herkkuvarastoa, kun porsas ei itse kuulemma edes halua mitään naposteltavaa. Selvästi tuo mies on jollain tavalla luonnehäiriöinen jos loukkaantuu ja uhriutuu noin verisesti siitä kun ap koittaa ehdottaa ratkaisuja joilla miehen selkeän kiusanteon saisi kuriin. Kuka aikuinen ihminen oikeasti ahmii lastensa herkut ja perheen ateria-ainekset naamariinsa virne naamallaan lasten itkiessä vieressä, eikä suostu hakemaan tilalle korvaavia ruokia? Ja kun tuohon tilanteeseen ehdotetaan ratkaisua niin suututaan niin paljon että kadotaan koko perheeltä pariksi päiväksi. Vain itsekin häiriintynyt ihminen voi puolustella tuollaista moukkamaisuutta.

Suosittelen sinun tutustuvan keskusteluun kunnolla. Kaikki mitä kirjoitat, on huuhaata. Vaimo pitää epäterveellistä einestä ja puolivalmisteita saatavilla, sekä sokeripitoisia vanukkaita. Jos hänellä olisi hankittuna terveellisiä raaka-aineita, pysyisi mies pois kaapeilta mättöä syömästä.

Kuulemma pihtarikin tuo nainen on

Moikka sinne 1950 -luvulle! :)

Arvaa mitä? Täällä 2010 -luvulla naiset käy töissä, ja miehet voi käydä kaupassa suunnitellen ja valmistaen perheen ruoat, voitko uskoa?

Eli siinä missä siellä teidän ajassa miehen ei auttanut kuin marista huonosta ruoasta, niin meidän ajassa mies voi itse ottaa vetovastuun ruoka-asioista, mikäli vaimon pöperöt ovat huonoa.

Arvaa mitä. 2010-luvullakin on ongelmia, joiden luulisi jääneen 1950-luvulle. Aikuinen nainen ei uskalla nukkua lastensa kanssa yksin kotona vaan hätääntyy missä mies on. Pommittaa miestä puhelimella, hätääntyy onnettomuuden mahdollisuuksista, panikoituu. Sitten kun mies aamulla vastaa ja ei ole luonnollisestikaan mitään hätää niin naisen tunnereaktio on juuri päinvastainen, nainen raivostuu kun hänet ja lapset on hylätty, kotiinsa. Mies on kadonnut ties minne ties kuinka pitkäksi ajaksi.

En käsitä miten tätä hysteeristä käytöstä esiintyy vielä 2010-luvun moderneissa, itsenäisessä ja vahvoissa naisissa. Ikäänkuin he edelleen olisivat riippuvaisia miehistään.

Tässä näemme sen palstan naisvihaajan, joka esiintyy kommenteissaan usein muka naisena.

Hänellä on sekin yksi asenne, jota olen aina ihmetellyt.

Nimittäin en ole koskaan tajunnut, että miten jotkut miehet alkavat kohdella puolisoaan ihan törkeästi sen jälkeen, kun ovat muuttaneet yhteen/menneet naimisiin/saaneet lapsia tms. Eivätkö he tajua, että puoliso voi yhä edelleen ottaa eron?

Mutta ilmeisesti he eivät sitä tajua. Tämäkin kommentoija elää oudossa kuplassaan, jossa ei tajua, että on ylivoimaisesti isoin todennäköisyys, että ap ei viitsi enää katsella henkisesti väkivaltaista miestään ja eroaa. Kommentoija tuntuu luulevan, ettei ero ole mahdollisuus vaan että kun on kerran menty yhteen, niin naisen velvollisuus ja kohtalo on pysyä yhdessä. Vaikka naiselle tekisi mitä vain, niin sillä ei muka olisi muita vaihtoehtoja kuin sopeutua ja pysyä yhdessä.

En vieläkään tajua, miten joku voi ajatella noin, mutta tässä on tosiaan taas esimerkki henkilöstä, joka niin ajattelee.

Niin, kommentti ei ollut miehen, eikä naisvihaajan. Kommentoija ei ajattele niin, että naisella ei ole muita vaihtoehtoja. Tässä sinun tulkinnassasi näimme palstan ylianalysoijan sekä pieleen analysoijan. Yllätyitkö? Minä en..

Aloittaja voi olla onnellinen, että siellä jääkaapissa on ylipäätään ruokaa ja kun se loppuu voi mennä kauppaan ja ostaa mitä haluaa.

Syö sieltä jääkaapista kuka tahansa mitä tahansa.

Monella ihmisellä jääkaappi on tyhjä ja rahaa ei ole ostaa uutta tai joutuu ostamaan vain ihan välttämättömän. Koskaan ei mitään herkkuja tai sitä mitä tekisi mieli.

Teitä on sentään ilmeisesti kaksi aikuista täyttämässä jääkaappia tai ainakin kahden ihmisen rahat siihen täyttämiseen.

Ei silloin luulisi olevan suuri vaiva sen kaapin täyttämiseen, tekee sen kuka tahansa.

Sen kun menee kauppaan (luultavasti kunnossaolevalla autolla, bensaa tankissa) lappaa tavarat kärryn (miettimättä joka tavaran kohdalla mitä se maksaa), menee kassalle ja maksaa (kortilla jossa tietää olevan riittävästi katetta).

Näilläkin asioille pitää antaa arvoa, kaikilla ei ole näin.

Valittamisen sijasta itse olisi hyvin tyytyväinen jos minulla olisi näin.

Monelle ihmiselle asioiminen kaupassa ei ole näin helppoa

N, erosko ne vai oliko koko tarina mielikuvitusta?

Nii, lauantainahan ap sanoi että haluaa eron ja nyt on jo maanantai, mikä siinä avioerossa oikein kestää! Vähän vauhtia näihin provoihin!

Ihme hyysäämistä! Ukko pellolle, jos ei sana kuulu. Kyllä taitaa olla pahasti kommunikaatio-ongelmallisia teidän perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen. 

Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään. 

Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.

Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.

Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat  herkkunsa. 

Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.

Eli teillä ei ole tarpeeksi ruokaa.

Ei joku yksi pellillinnen riitä edes yhdelle miehelle. Saati perheelle.

Meillä yhdestä pellisestä syö 5-henkinen perhe. Pojat ovat 13-, 15- ja 20-vuotiaita. Yksi ateria tosin ja täytteitä on kunnolla.

Itselläni on kotona valasta muistuttava naishenkilö joka popsii päivät läpeensä. Kunnon vätys ihan missä tahansa hommassa, mutta kun ruokaa näkee energiatasot kohoavat sen verran, että saa muhkunsa liikkeelle sohvalta vain palatakseen siihen samaan paikkaan sormet öljyisinä sipseistä (ei...en kanna ruokaa hänelle. Valas saa sentään uitua kauppaan itse). Tämän maan naiset ovat lihavaa massaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne ruuat maksaa? Ap? Mä löisin nyt nyrkin pöytään. "Rahat tiskiin kaikesta minkä söit" ja seuraavana päivänä miehen kanssa kauppaan ja hän maksaa ostokset. Ja ladot tiskiin kaikkia herkkuja, ja maksatat ne myös hänellä. Toistat useamman kerran, alkaisko mieslapsen silmät aueta kulupuoleen?

Tai jos ei ala maksaa, uhkaat erolla. Nyt kova kovaa vastaan.

Noin ei voi jatkua.

Jos lukisit koko ketjun, huomaisit, että mieshän se on tähän asti kaikki viulut maksanut. Vaimo vaan tuo ainoastaan kaikenlaista einestä ja puolivalmista sekä sokerisia herkkuja kaappiin. Samalla rahalla saisi runsainmitoin terveellistä perusraaka-ainetta monta kassillista ja auttaisi miestä pysymään poissa napostelusta.

Kyllä me 60-luvulla syntyneet vaimot sentään tiedetään, mistä narusta vetää miesten kanssa, eiks je?

Minä olen myös syntynyt 60-luvulla enkä ole samaa mieltä kanssasi. Minä en "vetele naruista" miehen kanssa vaan hoidan asiat puhumalla, koska mieheni on järkevä ja puhetta ymmärtävä ihminen.

En vaan pysty ymmärtämään aloittajan miestä. Normaali ihminen osaa itse ostaa mättöruokansa kaupasta. Jos vaimon kokkailut ei kelpaa, mies voi ottaa perheen ruokahuollon vastuulleen. Ap ei ole kirjoittanut, että miehellä ei ole asiaa keittiöön. Kukapa nainen (sinua lukuunottamatta) ei tykkäisi, jos mies tekisi päivittäiset, maistuvat ja terveelliset ruuat alusta alkaen.

Olen myös sitä mieltä, että jos ap:n mies ei ala käyttäytyä kuten perheellisen miehen kuuluu, ero on ihan hyvä ratkaisu.

TheTruth kirjoitti:

Itselläni on kotona valasta muistuttava naishenkilö joka popsii päivät läpeensä. Kunnon vätys ihan missä tahansa hommassa, mutta kun ruokaa näkee energiatasot kohoavat sen verran, että saa muhkunsa liikkeelle sohvalta vain palatakseen siihen samaan paikkaan sormet öljyisinä sipseistä (ei...en kanna ruokaa hänelle. Valas saa sentään uitua kauppaan itse). Tämän maan naiset ovat lihavaa massaa.

Kylläpä kirjoitat nätisti vaimostasi. Vielä jos kertoisit, miksi olet hänen kanssaan naimisissa. Jotainv aimo kuitenkin tekee oikein, kun hänen seurassaan viihdyt.

Minulle oli ihan uusi asia tämän ketjun myötä, että kotonaan ei saisi ottaa jääkaapista ruokaa kun mieli tekee. Toki kaikki aikuiset ovat vastuussa siitä, että jääkaapissa on aina riittävästi ruokaa, vähän niin kuin yhteinen juttu. Mutta, kyllä, kaikki ruoka jääkaapissa on syötävää eikä kotonaan tarvitse kysyä lupaa.

Jos tämä on ongelma niin kotona on joko ruokailutottumukset pielessä, jollakin on syömishäiriö, tai kaupassa käynnistä tai siitä mitä ostetaan (liikaa herkkuja) on tullut ongelma ja nämä ongelmat pitää aikuisten ratkaista yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä muutama itsekäs läskimooses jaksaa jauhaa tuota "vaimo ei ruoki miestään"-roskaa, eikä vaivaudu edes lukemaan ketjua ja ap:n muita vastauksia. Ensinnäkään se ei ole naisen tehtävä ostella ja raahata kaupasta miehelle mitään miljoonia maksavaa herkkuvarastoa, kun porsas ei itse kuulemma edes halua mitään naposteltavaa. Selvästi tuo mies on jollain tavalla luonnehäiriöinen jos loukkaantuu ja uhriutuu noin verisesti siitä kun ap koittaa ehdottaa ratkaisuja joilla miehen selkeän kiusanteon saisi kuriin. Kuka aikuinen ihminen oikeasti ahmii lastensa herkut ja perheen ateria-ainekset naamariinsa virne naamallaan lasten itkiessä vieressä, eikä suostu hakemaan tilalle korvaavia ruokia? Ja kun tuohon tilanteeseen ehdotetaan ratkaisua niin suututaan niin paljon että kadotaan koko perheeltä pariksi päiväksi. Vain itsekin häiriintynyt ihminen voi puolustella tuollaista moukkamaisuutta.

Suosittelen sinun tutustuvan keskusteluun kunnolla. Kaikki mitä kirjoitat, on huuhaata. Vaimo pitää epäterveellistä einestä ja puolivalmisteita saatavilla, sekä sokeripitoisia vanukkaita. Jos hänellä olisi hankittuna terveellisiä raaka-aineita, pysyisi mies pois kaapeilta mättöä syömästä.

Kuulemma pihtarikin tuo nainen on

Moikka sinne 1950 -luvulle! :)

Arvaa mitä? Täällä 2010 -luvulla naiset käy töissä, ja miehet voi käydä kaupassa suunnitellen ja valmistaen perheen ruoat, voitko uskoa?

Eli siinä missä siellä teidän ajassa miehen ei auttanut kuin marista huonosta ruoasta, niin meidän ajassa mies voi itse ottaa vetovastuun ruoka-asioista, mikäli vaimon pöperöt ovat huonoa.

Arvaa mitä. 2010-luvullakin on ongelmia, joiden luulisi jääneen 1950-luvulle. Aikuinen nainen ei uskalla nukkua lastensa kanssa yksin kotona vaan hätääntyy missä mies on. Pommittaa miestä puhelimella, hätääntyy onnettomuuden mahdollisuuksista, panikoituu. Sitten kun mies aamulla vastaa ja ei ole luonnollisestikaan mitään hätää niin naisen tunnereaktio on juuri päinvastainen, nainen raivostuu kun hänet ja lapset on hylätty, kotiinsa. Mies on kadonnut ties minne ties kuinka pitkäksi ajaksi.

En käsitä miten tätä hysteeristä käytöstä esiintyy vielä 2010-luvun moderneissa, itsenäisessä ja vahvoissa naisissa. Ikäänkuin he edelleen olisivat riippuvaisia miehistään.

En ymmärrä miten tässä nainen on joku ongelma eikä mies. Ikäänkuin mies ei olisi millään lailla vastuussa omista lapsistaan.