Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Ilmoitat että homma loppuu nyt.Lasten ruokia ei syödä.Jos herkkuja kaipaa menköön kauppaan (kävellen niin ei liho).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinun täytyy ilmaista miehellesi selkeästi tilanteen vakavuus. Hän ei sitä ilmiselvästi ymmärrä. Sano että harkitset eroa tämän takia. Syynä ei ole se että syö karkkia vaan se että hän ei käyttäydy sinun ja lasten kanssa kuten vastuullinen luotettava ihmisenen käyttäytyy.
Ei tuohon auta mikään. Jos laitat miehen kauppaan tuhlaa holtittomasti mielitekoihinsa eikä osta oikeita ruokatarpeita ja muu perhe jää ilman ruokaa. Kokemuksen rintaäänellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain halpaa mättöä miehelle, taloussuklaata tai vastaavaa. Voit myös opettaa häntä tekemään kaurahyveen. Tai osta tarjouskääretorttuja, sellaisia jotka ei ikinä vanhene koska säilötty ikuisiksi ajoiksi, torttupohjia tai sitruunamuffineja, määrää että jos jotain pitää mättää niin mättää sitten niitä. Jos mies pikkuhiljaa vaikka oppisi itse jotenkin hallitsemaan syömistään kun maha kasvaa niin ettei enää mahdu tuoliinsa.
En ymmärrä, miksi sen vaimon pitäisi niskalimassa raahata sille miehelle niitä herkkuja? Ja ei ne koskaan riitä, silti syödään aina kaikki mitä löytyy. Kukaan ei jaksa kaupasta niin paljoa kantaa, eikä varsinkaan rahat riitä tuollaisen roskaruuan kassikaupalla kotiin kantamiseen. Meillä lähtee rusinoita myöten kaapeista kaikki. Eikä auta, vaikka ostaisin 10 laatikkoa niitä rusinoita. Sitten kun niitä tarvitsee, ei niitä kuitenkaan ole. Muutenkin kun käy kaupassa joutuu sitä ruokaa kantamaan monta kassillista, niin sitten vielä miehelle siihen päälle yksi "herkkukassi". Ei kiitos. (Meillä on 6 henkinen perhe, joten jo pelkkaa maitoa saa tuoda mielettömän määrän. Turha lie kertoa, kuka sitä maitoa litratolkulla päivässä/illassa juo.) Mutta jos käy itse kaupassa, tuo sitä purkillisen ;) Näitten kanssa on vaan opittava elämään.
Reillä ei selvästikkään ole tarpeeksi sitä ruokaa.
Ruokaa pitää AINA olla niin paljon kuin sitä tarvitaan. Jos tekee mieli syödä niin sitten syödään.
Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen.
Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään.
Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.
Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.
Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat herkkunsa.
Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä se porsas mäelle syömästä koko ajan. Mulkvisti ei ymmärrä puhetta, josko ymmärtäisi sitten ulkoruokinnassa paremmin, mitä tehdään ja mitä ei.
Voin sanoa, että alkaa oleen lähellä. On niin turhauttavaa kun pyyntösi (älä syö lasten karkkeja) ohitetaan pienessä hetkessä (n. 20min) ja kohta kuuluu miten lapsi juoksee isänsä luo itkien, huutaen älä syö mun karkkia.
Ap
Pisteet miehelle! Parempi ne karkit on aikuisen suussa kuin lasten. Vai haluatko kasvattaa niistä samanlaisia kuin isänsä?
Tämä ei koske yksin karkin syöntiä vaan myös tuota muuta jatkuvaa ruuan mättäämistä.
Mitä pahaa siinä on?
Ostaa sitä ruokaa tarpeeksi.
9/10 naisesta ei tajua miten paljon miehet syö. Mies voi syödä helposti päivässä enemmän kuin nainen viikossa.
Ihan äärettömän inhottava mies ja palstan perusteella näitä helmiä on monella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te uskotte näitä trolleja?
99,9% aloituksissa täällä on trolleja. Kuitenkin jengi kirjoittelee tänne kiihkon vallassa ihan kuin kirjoittaisi jostain todellisesta tapahtumasta.
Ei kukaan voi uskoa tätäkään aloitusta.
Jaa miksei voisi olla totta. Mun mies on ainakin juuri tuollainen enkä usko olevan uniikki lumihiutale.
Vierailija kirjoitti:
Oon ihan traumatisoitunut näistä vauvapalstan syöppömies-aloituksista! Kuulostaa ihan kammottavalta että omassa kodissaan pitäisi leikkiä jotain ruokapoliisia ja käyttää aikaa laputtamiseen tai ruuan piilottelemiseen ja sitten joka päivä juosta kaupassa kun toinen vaan nassuttaa.
Enkä edes ymmärrä miten tällaisiin parisuhteisiin päädytään? Onko tuo syöpöttely alkanut vasta lasten tulon jälkeen vai miten? Koska jos meidän taloudessamme tapahtuisi niin että oon ostanut vaikka just sitä fetajuustoa salaattia varten ja olis juusto hävinnyt kaapista niin se ei kyllä vetelisi. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata erottaa mikä on sitä välipalaruokaa ja mikä ei, varsinkin kun ei ruoka mitään ilmasta ole ja ei se nyt vaan toimi että isukki vetää fetat ja leikkeleet pelkiltään ja äiti ja lapset sitte syö pelkkää leipää ja voita.
Meillä se oli hyvin pientä ennen lapsia, en edes ajatellut asiaa. Lihapulla pari sieltä, siivu juustoa täältä, hyvin jäi jäljelle ennen. Sitten tuli lapset ja tuo ahminen vaan räjähti käsiin. Ostat leikkelepaketin, kilon juustoa, voita ja leipää. Seuraavana aamuna jääkaapilla vastassa saattoi olla leikkelepaketti jossa siivu lapsille jaettavaksi ja juustoa leikattu veitsellä että jäljellä se 200g... jotain joo, mutta taas pitäisi könytä kauppaan jotta ei tarvitse vain sitä leipää ja voita syödä...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te uskotte näitä trolleja?
99,9% aloituksissa täällä on trolleja. Kuitenkin jengi kirjoittelee tänne kiihkon vallassa ihan kuin kirjoittaisi jostain todellisesta tapahtumasta.
Ei kukaan voi uskoa tätäkään aloitusta.
Höpsistä. Itsellä oli vastaava äiti. Ja ihan oikeasti hankittiin lukollinen jääkaappi jonne saatiin lasten ruoat ja herkut erikseen ettei ne katoa. Tosi stressaavaa lapsena kun ikinä ei voinut luottaa siihen että sitä ruokaa olisi kun äiti saattoi vetää ne omiin suihinsa. Hrrr, olinkin jo unohtanut kuinka ahdistavaa toi olikaan.
Minulla oli miesystävä, joka tykkäsi syödä lihaa. Alkuun se oli näppärää, että esimerkiksi keittokinkkupaketti katosi muutamassa päivässä, kun itsekseni asuessani viimeiset viipaleet saattoivat jopa pilaantua.
Hän saattoi syödä viisi porsaankyljystä kerralla, joka pikkuisen kummastutti.
Moni muukin asia loppuvaiheessa ärsytti, ja joukossa se, että hän söi valmiista ruoka-annoksista lihat. Tein esimerkiksi paellaa, pakastin annospakkauksissa ja otin tarpeen mukaan sulamaan jääkaappiin. Kun avasin pakkauksen, ei siellä ollut enää yhtään kanapalaa jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahmimishäiriö? Tai syö tylsyyteen/stressiin/ahdistukseen.
Itselläni on taipumus syödä kaappi tyhjäksi edellä mainutuissa tapauksissa. Kun kohtaus iskee, kaikki ruoka kelpaa. Voileipäjuusto, leikkeleet, pakkasessa olevat leivonnaiset, riisikakut.. Sen takia en enää ostakkaan kaappiin "vierasvaraksi" tai satunnaiseen herkutteluun mitään ylimääräistä. Tää on rasittavaa, koska pitää käydä useammin kaupassa, mutta enpähän pysty vetämään övereitä ihan helposti. Ja kun himo iskee, vedän sitten sitä leipää voilla 4-6 viipaletta, jolloin vatsakin on niin pinkeenä, että en voi edes enää syödä mitään. Paino pysyy hallinnassa, mutta pelkään että jossain vaiheessa en pysty pitämään tämänlaista kontrollia yllä.
T. N24
Vierailija kirjoitti:
Ap, tilanne on mielestäni hirveä!!! Sehän vaikuttaa jo lapsiinkin ja tottatotisesti tuollaisen lapsuuden jälkeen lapset ei kunnioita isäänsä. Se että mies syö muuden herkuton vallankäyttöä jota hän ei itsekään ymmärrä. Itse toimisin kiin että istuttaisin miehen alas, kertoisin että meillä ongelma ja miten se vaikuttaa muihin ja sitten avoin keskustelu miten ongelma ratkaistaan. Mikälimies ei pysy sovitussa ratkaisussa niin ero. Piste.
Sehän tässä itkettääkin, lapset alkaa jo tajuamaan, viimeksi sydämeen alkoi sattua kun pieni lapsi juoksee hädissään kiinni isänsä jalkaan ja huutaa itkuisena että älä syö mun herkkuja.
Olen suruissani ja peloissani ja pikkuhiljaa pirun vihainen! Olen yrittänyt keskustella mutta kun puolustelut on että ei hän nyt niin hirveästi syö tai minä teen väärin kun ostan niitä herkkuja kotiin (rahkat tai jugurtit lapsille). Eli keskustelu tosiaan menee niin ettei itse tee väärin tai minä teen väärin. Kun sen sais ammattilaiselle, jos sekin sanoo että teen väärin niin perhana selvä, mutta luulen etten ihan väärässä tässä asiassa ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies syö kanssa paketellisen leikkeleitä noin vain. Onneksi hän ostaa niitä paketteja 10 kpl, Eli ei syö muiden ostamia tavaroita.
Jo Einstein totesi aikanaan, että on tyhmyyttä,tehdä asiat samalla tavalla ja odottaa erilaisia tuloksia. Ap:n vain pitää alkaa tekemään jotain toisella tavall. Toista ei voi muuttaa. Itseään voi.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti miesten nälkä katoaa, kun ilmoitat, että haluat 200 e/vko miehen ruokaostoksia varten. Kun mies sen maksaa, niin saa syödä jääkaapista ihan mitä tahansa, omaansa kun syö.
Lisäksi lapsille voi kertoa, että tänään ette saa ruokaa, kun isä söi nakit/juuston/lihapullat tms. Sama kerrotaan anopille, omalle äidille, miehen kavereille jne. eli tehdään koko lähipiirille tiettäväksi, että meidän lapset ei saa kunnon ruokaa, kun mies syö raaka-aineet ja jäljelle jää pelkkä peruna. Kyläpaikassa voi lapsille sanoa, että nyt syödään kunnon ruokaa ennen kuin isä ahnehtii kaiken.
Jos se mies ei kerran usko sanaa, niin kuunnelkoot sitten nälvimistä.
Kannatan sivistyneempiä menetelmiä. Kuitenkin kerran paloivat hermot ja miehen istuessa vessassa kävin kysäisemässä, että joko tarvitsee tulla pyyhkimään. Miehen ihmetellessä, mitä varten kysyn tuollaista, sanoin, että kun kerran muutenkin jo hyysään ja hoidan kaiken. Mies toki otti nokkiinsa, kun kerroin, mistä kenkä puristaa, mutta alkoi ostaa omat mässyruokansa. Marttyyrina kyllä alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Meillä ei ole tosin lapsia. Mutta esim. tein lihapullia ja tarkoituksella isoja kun en jaksa pyöritellä pieniä. Paiston jälkeen oli pakko laskea ne ja sanoa että ok, sulle 12 mulle 8. Muuten mies söisi ihan kaikki loput sen ekan aterian jälkeen.
Pizzaa joskus tehdään pellillinen. Sama juttu. Se leikataan esim. 8 palaksi ja sovitaan, että miehelle 5, minulle 3. Tällä tavalla meillä sujuu syöminen. Ennen noita naurettavia laskemisia, en yleensä ehtinyt syödä juuri mitään.
Mehua en edes muista enää osta kaupasta, koska en muista milloin olisin viimeksi juonut mehua kotona. Se on jäänyt kokonaan minulta pois. Mies juo kaiken illan ja yön aikana. Mehupurkit kolisee aamulla tyhjyyttään pöydällä.
Keitot ja pataruoat...niitä en sentään ole alkanut mittaamaan. Syön yleensä yhden aterian ja mies syö loput, vaikka olen pyrkinyt tekemään ison, useamman päivän satsin.
Herkut onneksi on erilaiset meillä. Mies syö karkkia, mä en välitä niistä. Mä herkuttelen erikoisemmilla juustoilla ja niitä mies ei voi sietää . Molemmat huolehtii omat herkkunsa.
Nyt mun mies kuulostaa ihan kamalalta, itsekin tajusin nyt kun tässä kirjoittelin :D. No ei se ole. Se on hyvä mies ja tekee myös usein ruokaa, mutta se on sitten nakit ja ranskalaiset tyyliä, silloin en laske kappalemääriä :D.
Eli teillä ei ole tarpeeksi ruokaa.
Ei joku yksi pellillinnen riitä edes yhdelle miehelle. Saati perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ihan traumatisoitunut näistä vauvapalstan syöppömies-aloituksista! Kuulostaa ihan kammottavalta että omassa kodissaan pitäisi leikkiä jotain ruokapoliisia ja käyttää aikaa laputtamiseen tai ruuan piilottelemiseen ja sitten joka päivä juosta kaupassa kun toinen vaan nassuttaa.
Enkä edes ymmärrä miten tällaisiin parisuhteisiin päädytään? Onko tuo syöpöttely alkanut vasta lasten tulon jälkeen vai miten? Koska jos meidän taloudessamme tapahtuisi niin että oon ostanut vaikka just sitä fetajuustoa salaattia varten ja olis juusto hävinnyt kaapista niin se ei kyllä vetelisi. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata erottaa mikä on sitä välipalaruokaa ja mikä ei, varsinkin kun ei ruoka mitään ilmasta ole ja ei se nyt vaan toimi että isukki vetää fetat ja leikkeleet pelkiltään ja äiti ja lapset sitte syö pelkkää leipää ja voita.
Meillä se oli hyvin pientä ennen lapsia, en edes ajatellut asiaa. Lihapulla pari sieltä, siivu juustoa täältä, hyvin jäi jäljelle ennen. Sitten tuli lapset ja tuo ahminen vaan räjähti käsiin. Ostat leikkelepaketin, kilon juustoa, voita ja leipää. Seuraavana aamuna jääkaapilla vastassa saattoi olla leikkelepaketti jossa siivu lapsille jaettavaksi ja juustoa leikattu veitsellä että jäljellä se 200g... jotain joo, mutta taas pitäisi könytä kauppaan jotta ei tarvitse vain sitä leipää ja voita syödä...
Ap
Ihminen syö suruunsa. Ei ollut lapsiperhe arki tätä(kään) miestä varten.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te uskotte näitä trolleja?
99,9% aloituksissa täällä on trolleja. Kuitenkin jengi kirjoittelee tänne kiihkon vallassa ihan kuin kirjoittaisi jostain todellisesta tapahtumasta.
Ei kukaan voi uskoa tätäkään aloitusta.
Mitä ihmeen merkitystä sillä on, onko jokin aloitus trolli vai ei? Se kuitenkin houkuttelee ihmisiä jakamaan kokemuksiaan. Se on keskustelupalstan idea. Ei tämä ole mikään totuuskomissio. Jankkaat kuin pikkuinen lapsi. Miksi asia on sinulle tärkeä? Koetko ylemmyydentuntoa, kun ”taidoillasi erotat trollin”?
Vierailija kirjoitti:
Tee jotain sopivaa välipalaa hänelle, en ostaisi mitään vanukkaita.
Voi luoja, ostaisinkin hänelle välipalaa, mutta kun kuulemma ei koskaan mitään halua. Vanukkaita meillä ei ole, lapset eivät niistä vaan tykkää. Mansikkarahka on meidän perheen herkku.
Joskun ostin myös jotakin hänelle välipalaksi vaikkei halunnut. Veteli sen JA lasten välipalan. Silloin aloin olemaan jo todella vihainen.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Miksi te uskotte näitä trolleja?
99,9% aloituksissa täällä on trolleja. Kuitenkin jengi kirjoittelee tänne kiihkon vallassa ihan kuin kirjoittaisi jostain todellisesta tapahtumasta.
Ei kukaan voi uskoa tätäkään aloitusta.