Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni tyhjentää jääkaapin.
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Kommentit (1186)
Meillä viimeksi viikonloppuna nousi poru, kun lapsen säästämät parhaat karkit katosivat kupista. Ja ihan suoraan osasi isälleen mennä antamaan palautetta, ei käynyt edes mielessä pikkusisko vaihtoehtona. Miehen vastaus oli "hups". Lupasi kyllä uudet karkit, mutta eipä ole näkynyt. V*tuttaa. Eipä maailmanmeno muutamasta karkista ole kiinni, mutta tuo viesti, jonka moinen toiminta antaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisiä neuvoja täällä. Ap ostaa ruokaa perheelle. Jos mies haluaa jotain mättöä, ostakoot ne itse! Miksi ap'n pitäisi tuoda vielä erikseen miehelle syötäviä, tai opettaa laittamaan? Taas tehdään isosta miehestä pikkupoikaa.
Minä hankkisin varmaan jo jääkaappiin lukon ja miehelle joku oma kaappi sitten siihen mitä saa täytttää kuten haluaa. uskomatonta käytöstä. Onko muissa asioissa holtiton?
Mulla on kaveri jonka isä oli just tollanen joka söi sen herkut.
Kauhee stressi aina karkkien piilottamisesta, kun tietty kaikki sisaruksetkin oppi, että kaiken minkä löytää saa syödä. Ja nyt aikuisena on sairaalloisen lihava kun kerrankin voi vapaasti ostaa niin paljon herkkuja kun haluaa ilman sitä pelkoa että menettää ne.
Ei kuitenkaan osaa ertyisemmin nautiskella niistä vaan vetää kauheella kiireellä kaiken.
Auttaisiko jos miehesi söisi lounaalla ja päivällisellä kunnon ateriat? Tuollainen illalla kaappien kaivelu viestittää mun mielestä siitä että päivän aikana on tullut syötyä liian vähän ruokaa.
Mutta siis tuohan vaikuttaa joltain sairaudelta, että mies ei vaan pysty kielloista/huomautuksista/ohjeista huolimatta olla syömättä vaikka niitä lapsen karkkeja. Siis vähän niinkun joku kleptomaani tai joku vastaava, jonka on vaan pakko tehdä niin vaikka tietäisi että se on väärin. Tämä tuntuu vaan jotenkin niin oudolta käytökseltä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä viimeksi viikonloppuna nousi poru, kun lapsen säästämät parhaat karkit katosivat kupista. Ja ihan suoraan osasi isälleen mennä antamaan palautetta, ei käynyt edes mielessä pikkusisko vaihtoehtona. Miehen vastaus oli "hups". Lupasi kyllä uudet karkit, mutta eipä ole näkynyt. V*tuttaa. Eipä maailmanmeno muutamasta karkista ole kiinni, mutta tuo viesti, jonka moinen toiminta antaa...
Kuulostaa aivan uskomattoman ilkeältä tuollainen. Vaikka kyse on karkeista, jotka eivät ole maailman vakavin asia. Mutta asiasta vakavan ja törkeän tekee se että jos tietää että ne karkit ovat jollekin tärkeitä, niin mikä saa menemään ja syömään ne? En pysty ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä osta enää mitään naposteluruokaa kotiin. Leivänpäällisiäkään ei ole pakko ostaa vaan voi laittaa leivän päällee pelkkiä vihanneksia jos sitä leipää on pakko syödä. Tai sitten kokeilet pari viikkoa että aamu/välipaloiksi syödään pelkkää kaurapuuroa ja vaikka koko viikon ruokasatsit viikonloppuna pakkaseen ja sieltä sitten sulatat ruoka-aikoihin. Katsot miten mies suhtautuu, alkaako itse käymään kaupassa.
Toinen vaihtoehto jos talous antaa periksi, alat syödä lasten kanssa ulkona, etkä osta kotiin mitään ruokaa, niin ehkä mieskin tajuaa että jonkun ne ruuat on kotiin kannettava.
Jos olisikin vain me kaksi, en ostaisikaan kotiin, mutta en halua ettei lapset saa tuon ahmatin takia normaalia kotiruokaa tai kerran viikossa pikkuherkkuaan, hehän siitä kärsivät haitat.
Pakkaseen olen tavaraa jo kerännytkin, ongelma onkin siinä ettei se aina ehdi sinne asti. Ja esim lihapullakastike perunamuusilla on herkullisinta mielestäni juuri tehtynä, vaikeaa tietysti tehdä kun lihapullat hävinneet illan aikana.
Kukkaro ei kestä jatkuvaa ulkonasyömistä.
Ap
Mahtaa olla helkutin rikas, komea ja hyvä sängyssä tämä adonis että viitsit häneltä tällästä sikailua sietää.
Onko nämä lapset muuten keiden ruuat syö niin hänen omiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee ukolle kaappiin rasiaan valmiita porkkanasuikaleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä viimeksi viikonloppuna nousi poru, kun lapsen säästämät parhaat karkit katosivat kupista. Ja ihan suoraan osasi isälleen mennä antamaan palautetta, ei käynyt edes mielessä pikkusisko vaihtoehtona. Miehen vastaus oli "hups". Lupasi kyllä uudet karkit, mutta eipä ole näkynyt. V*tuttaa. Eipä maailmanmeno muutamasta karkista ole kiinni, mutta tuo viesti, jonka moinen toiminta antaa...
Kuulostaa aivan uskomattoman ilkeältä tuollainen. Vaikka kyse on karkeista, jotka eivät ole maailman vakavin asia. Mutta asiasta vakavan ja törkeän tekee se että jos tietää että ne karkit ovat jollekin tärkeitä, niin mikä saa menemään ja syömään ne? En pysty ymmärtämään.
Joku hullu mielitekohan siinä ajaa järjen ohitse. Näkee vain ne karkit ja syö, ajattelematta mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sä ap vaan maksa niitä ruokia itse?? Ethän!?
Mitä miehesi siis on mieltä tästä? Oletko kysynyt että miksi hän tekee noin? Syökö huvikseen vai nälkään? Mitä mieltä miehesi on siitä että lapset tulevat surulliseksi kun mies syö heidän herkkunsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä se porsas mäelle syömästä koko ajan. Mulkvisti ei ymmärrä puhetta, josko ymmärtäisi sitten ulkoruokinnassa paremmin, mitä tehdään ja mitä ei.
Voin sanoa, että alkaa oleen lähellä. On niin turhauttavaa kun pyyntösi (älä syö lasten karkkeja) ohitetaan pienessä hetkessä (n. 20min) ja kohta kuuluu miten lapsi juoksee isänsä luo itkien, huutaen älä syö mun karkkia.
Ap
Pisteet miehelle! Parempi ne karkit on aikuisen suussa kuin lasten. Vai haluatko kasvattaa niistä samanlaisia kuin isänsä?
Haluan kasvattaa lapseni niin että voivat syödä omat herkkunsa omaan tahtiin ilman pelkoa että joku syö ne nenän edestä.
Herkkujen määrä on hyvin vähäinen kuitenkin meillä, en halua että lapset pelkäävät kuitenkaan senkään perästä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä osta enää mitään naposteluruokaa kotiin. Leivänpäällisiäkään ei ole pakko ostaa vaan voi laittaa leivän päällee pelkkiä vihanneksia jos sitä leipää on pakko syödä. Tai sitten kokeilet pari viikkoa että aamu/välipaloiksi syödään pelkkää kaurapuuroa ja vaikka koko viikon ruokasatsit viikonloppuna pakkaseen ja sieltä sitten sulatat ruoka-aikoihin. Katsot miten mies suhtautuu, alkaako itse käymään kaupassa.
Toinen vaihtoehto jos talous antaa periksi, alat syödä lasten kanssa ulkona, etkä osta kotiin mitään ruokaa, niin ehkä mieskin tajuaa että jonkun ne ruuat on kotiin kannettava.
Jos olisikin vain me kaksi, en ostaisikaan kotiin, mutta en halua ettei lapset saa tuon ahmatin takia normaalia kotiruokaa tai kerran viikossa pikkuherkkuaan, hehän siitä kärsivät haitat.
Pakkaseen olen tavaraa jo kerännytkin, ongelma onkin siinä ettei se aina ehdi sinne asti. Ja esim lihapullakastike perunamuusilla on herkullisinta mielestäni juuri tehtynä, vaikeaa tietysti tehdä kun lihapullat hävinneet illan aikana.
Kukkaro ei kestä jatkuvaa ulkonasyömistä.
Ap
Normaali kotiruoka = nakkikastike. Parempi se on lapsille, että ne nakit menee miehen suuhuun. Opettele tekemään kunnon kotiruokaa nykytiedon valossa. Siitä voi olla apua tuohon miehenkin ahmisongelmaan. Vääränlainen ruokavalio peritään jo kotoa(mies perinyt lapsuuden kodistaan) ja se on periytymässä teidänkin lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, hirveän ahdistavaa tuollainen!
Jos on pakko kestää tuollasta niin hanki jääkaappiin niitä lukollisia jääkaappipokseja, jonne laitat kaiken mikä menee ruokaan eikä saa syödä. Lasten herkuille myös oma lukollinen laatikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä se porsas mäelle syömästä koko ajan. Mulkvisti ei ymmärrä puhetta, josko ymmärtäisi sitten ulkoruokinnassa paremmin, mitä tehdään ja mitä ei.
Voin sanoa, että alkaa oleen lähellä. On niin turhauttavaa kun pyyntösi (älä syö lasten karkkeja) ohitetaan pienessä hetkessä (n. 20min) ja kohta kuuluu miten lapsi juoksee isänsä luo itkien, huutaen älä syö mun karkkia.
Ap
Pisteet miehelle! Parempi ne karkit on aikuisen suussa kuin lasten. Vai haluatko kasvattaa niistä samanlaisia kuin isänsä?
Haluan kasvattaa lapseni niin että voivat syödä omat herkkunsa omaan tahtiin ilman pelkoa että joku syö ne nenän edestä.
Herkkujen määrä on hyvin vähäinen kuitenkin meillä, en halua että lapset pelkäävät kuitenkaan senkään perästä.
Ap
Jos sinulle on normaali kotiruokaa ne 70-luvun kotiruuat joita söit itse omassa lapsuudessasi herkkujen määrällä ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä se porsas mäelle syömästä koko ajan. Mulkvisti ei ymmärrä puhetta, josko ymmärtäisi sitten ulkoruokinnassa paremmin, mitä tehdään ja mitä ei.
Voin sanoa, että alkaa oleen lähellä. On niin turhauttavaa kun pyyntösi (älä syö lasten karkkeja) ohitetaan pienessä hetkessä (n. 20min) ja kohta kuuluu miten lapsi juoksee isänsä luo itkien, huutaen älä syö mun karkkia.
Ap
Siis sun mies on kuin yksi lapsista? Silloin se muuttaa makuuhuoneesta pois mamman vierestä, ei kukaan muukaan aikuisen lapsen kanssa nuku. Ei tuossa ole kyse mistään napostelusta enää, pelkästään kiusanteosta.
Jos isä syö lasten karkit, niin isä saa muutenkin lasten kohtelun! Vahdi, että se pesee hampaansa kunnolla ja muistuta, että käy vessassa ennen uloslähtöä.
Hyi, en halua enempää lapsia, en ainakaan aikuista miestä sellaiseksi, ennemmin otan lapset ja lähden. Enkä usko että toista halventamalla opetan käyttäytymään paremmin. Ja kiusanteolta tämä alkaa jo tuntua pikkuhiljaa.
Kysymys kai alkaa olla että ellen keksi hyvää keinoa tuohon ruokakatoon tai hän muuta käytöstään, on kai pakko lähteä..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkaa jo oikeasti pistään vihaksi. Menen kauppaan, haen tarvikkeet ja kun seuraavana päivänä alan kokkaamaan, hyvä osa niistä puuttuu. Kiva tehdä nakkikastiketta kun nakit puuttuu, kiva tehdä ruokaa kun pähkinät on syöty. Lapsille ostan pikkuiset rahkat, niitä jotka on hyvä jos kahden ruokalusikallisen kokoisia, syöty. Pieni karkkipussi perjantaina ostettu jotta lapset saa hieman herkkuja lauantaina, syöty. Fetajuustot salaattiin, katoavat noin vaan.
Ja olen sanonut, älä syö näitä, käytän ne kunnon ruokaan tai ne on lapsille.
Menen kauppaan kysyn, haluaako mehua tai limsaa itselleen, ikinä ei halua, ei karkkia ei halua ei. Ja sitten vetelee ne illalla pois. Eikä auta vaikka ostan niin paljon että riittä kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, ei, se vetää silti kaiken ja lopulta mäkisee miten mahaan sattuu tai karkit lihottaa.
Jumaliste, kaikki pitää piilottaa kuin lapselta ja silti se aloittaa iltaisin kaappien kollaamisen jos jotakin löytäisi. Perhana lapsetkin itkee kun heidänkin osuudet ahneudessaan vetää. Ikinä ei saisi mitään ostaa, mutta en halua lapsiakaan ilman hyvää silloin tällöin jättää tai kokata vaan keittoja, mitä ei pysty närkkimään.
Kun kysyn etsintäretken aikana onko nälkä, ei kuulemma ja lopettaa, kunnes taas myöhemmin aloittaa etsintä retkensä.
Miten hemmetissä mä estän tota miestä syömästä kaikkea. Ruokaa saa syödä niin paljon kun haluaa mutta se syö vaikkei ole nälkä, myöntää sen itsekin.
Lopeta toi lapsellinen valitus
Vierailija kirjoitti:
Lasten karkit ja herkut niille itelleen omaan huoneeseen. Saavat jemmata itse jonnekkin. Kuulostaa kamalalta jos lapsille on luvattu jotain hyvää ja sitten oma vanhempi varastaakin ne herkut :(
Tota menoa ne lapsetkin sairastuu ahmimiseen eikä osaa enää luottaa kehenkään.
Tämä ajatus ahdistaakin. Että he kokevat pakolliseksi vetää niin nopeasti niin paljon kun pystyvät etteivät jää ilman...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies käy ihan itse kaupassa ja ostaa ruoat ja itselleen mättöruoan.
Perheen ruoat ovat erikseen, lukitussa laatikossa.
Mystistä käytöstä. Oikeasti.
Ei halua mennä kauppaan, ei tykkää ja kun omasta mielestään ei tarvitse mitään.
Olen miettinyt mitähän tuumaisi jos ostaisin lukitun laatikon jääkaappiin, alkaisikohan kiukutteleen. Todennäköisesti alkaisi ja en jaksaisi riidellä. Voisin ostaa prkl vie kaupasta kaiken mitä haluaisi mutta aina vaan ei eiei ei halua mitään ja sitten tyhjentää kaiken minkä pystyy.
Ap
Siitä lukittava laatikko - katsoa saa, muttei koskea - ja avain ketjussa emännän kaulaan.
https://i5.walmartimages.com/asr/e284d17b-1345-4031-8cda-0d8022961b6f_1…
Vihanneslaatikko on meilläkin piilo aina kun mahtuu. Piilotan myös kattiloiden sisään sekä pahimmillaan pesukoneeseen jos tiedän ettei pyykkiä tarvitse heti pestä. Ja tämä pistää vihaksi. Miksi aikuiselta ihmiseltä pitää herkut piilottaa?
Ap